sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

TAITEEN VÄISTÄMÄTTÖMÄSTÄ BANALISOITUMISESTA

"Taideteokset ovat lopultakin ainoa ihmisten välisen viestinnän kokonaisvaltainen ja kahlehtimaton muoto tässä maailmassamme."

Näin John Dewey teoksessaan Taide kokemuksena. Koska taide kieltämättä antaa paljon vapauksia, väite on ainakin osittain totta. Ja samasta syystä se sisältää myös hassun paradoksin. Jos nykymusiikista mitään ymmärtämättömänä maallikkona selittäisin Magnus Lindbergille, miksi pidän niin valtavasti hänen Kraftistaan, hän epäilemättä joutuisi kohteliaisuuttaan valehtelemaan minulle, etten banalisoi hänen teostaan.

Jos maestro jostain käsittämättömästä syystä nyt lukee tämän postaukseni, pyydän häntä kommentoimaan ja tietenkin julman rehellisesti.

(P.S. Eikö tämäkin kirjoitus ole keino ylittää oma banaaliutensa? Vähän niin kuin itselleen nauraminen, johon pitää ehtiä vain ja ainoastaan siksi, etteivät muut ehdi nauramaan sinulle ensin. Sillä ei kai itselle nauramiselle muuta syytä ole? *)
-
*Enemmän itselle nauramisen myytistä jutussa Marx puhuu (ks. vuoden 2012 tekstit)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti