AUTTAMISEN PYYTEETTÖMYYDESTÄ (kuvitteellinen sketsi edesmenneeseen Ihmebantuun)

Helsingin rautatienaseman edessä kyykistelee romanikerjäläinen. Ohikulkija ottaa vitosen setelin taskustaan ja on jo ojentamassa sitä mutta pysäyttää äkkiä liikkeensä. Hän alkaa epäillä motiivejaan: "Onko kyseessä sittenkin vain omatuntoni voiteleminen eikä aito auttaminen? Pitäisikö minun edetä mieluummin ongelman lähteille? Pistää asiat järjestykseen hänen kotimaassaan? Toivottavasti hän olisi vielä huomenna tuossa niin tiedän ehkä sitten paremmin..." Seteli palaa takaisin taskuun kerjäläisen käden jäädessä tyhjänä ilmaan. Ohikulkija jatkaa matkaansa. Hänen ilmeensä on päättäväinen ja huokuu tyytyväisyyttä; hän on voittanut itsensä eikä ole langennut helpoimpaan ratkaisuun.