Kunhan tiedät, että tässä on käsi, myönnämme sinulle kaiken muun.
Noin alkaa Ludiwg Wittgensteinin Varmuudesta, jossa hän kysyy, mitä tietäminen voi tarkoittaa niissä tapauksissa, kun emme edes tiedä, kuinka erehtyminen olisi mahdollista? Millä tavoin tietämistä on silloin olemassa? Tai jos sitä ei ole, jos epäily on mieletöntä, mikä silloin on olemassaolomme tapa, elämänmuotomme? Mekaaninen mielemme, edes Wittgensteinin, kun ei tahdo sietää tyhjyyttä.
Juuri tähän mielemme mekaniikkaan Wittgenstein tuntuu niin tarkasti osuvan ja olemisen kysymyksensä asettavan. Wittgenstein ei ole kirjaimellisesti olemista kysyvä filosofi, mutta silti juuri hänellä olemisen kysymys, se mitä vasten hänen lauseensa ovat olemassa, toteutuu kauneimmin, ikään kuin tarkkuuden paineesta ja suoraan sanoista; niiden luovana ylimääränä.
Wittgenstein on filosofian historian suurin runoilija. Enkä tässä nyt unohtanut Nietzscheä enkä varsinkaan Heideggeria, joka puhui olemisesta aivan liian äänekkäästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti