maanantai 19. tammikuuta 2015

MIKSI JARI EHRNROOTH EI ANNA MINULLE MITÄÄN (Haastattelu Helsingin Sanomissa 10.1.)

Koska hän haluaa palata metafysiikkaan. Puhuu korkeammasta olennosta johon hyvyyttä, totuutta ja kauneutta tavoitellessamme voimme vedota tai jonka varjoon langeta. Yhtäältä sanoo että se on olento josta ei oikeastaan voi sanoa mitään ja toisaalta kuitenkin jotakin sanoo vedotessaan metafyysiseen olioon joka jäsentäisi hyvyyttämme ja viisauttamme. Määrittelee sitä hyvinkin tarkkaan asettaessaan tarpeemme sitä vasten. Puhuisi vain ihan reilusti arvojamme ohjailevasta Jumalasta jolle tietenkin silloin pitäisi olettaa tietoinen ja arvioiva subjektius että tässä olisi mitään mieltä. Mutta tähän hänkin taitaa olla liiaksi valistuksen lapsi eikä halua tehdä itsestään epäuskottavaa itseään arvostavien silmissä. Ja kaitselmuksen puhdas lumekin taitaa olla mahdoton kun se kerran on suhteellistettu liian epämääräiseksi entiteetiksi, ja koska vain puhdas lume voi tuottaa ihmeen kaltaisia vaikutuksia, taitaa Jari E pelkästään romantisoida etiikkaa. Ehkä hän sitten saa voimaa jonkin täydellisen kaipuusta mutta minulle se ei riitä. Siihen etiikka on aivan liian konkreettinen ja käytännöllinen asia.

2 kommenttia:

  1. Markkinatalouden ja globalisaation hyväksymisen tuskaa kaikki tyynni ja samaahan se on ollut jo muu-taman maallistuvan vuosisadan välillä kiihtyen ja välillä hidastuen. Pirstoutuneen kaupankäynnin ja vaih-dannan vallan (toimiva kilpailu) tilalle tulee aina valitettavasti itsensä väkivalloin sementoiva pakkovalta.

    Ehrnroothin ja lukuisten muiden uususkonnollisuus, joka kaipaa hyveauktoriteettia (jokainen saa mieles-täni itsekseen yrittää olla niin hyvä kuin pystyy) ei juuri eroa fasismista joka kaipasi kuria, järjestystä, yhteisöllistä kansallistunnetta ja alistumista palvelemaan ulkoa määrättyjä päämääriä.

    Kyllä sitä on itsekin joskus haksahtanut pohtimaan, kuinka helppoa olisi olla ns. "vanhan ajan hovimesta-ri", joka vain toteuttaa säntillisesti ja väsymättä vakiintuneita, turvallisuutta tuovia rutiineja saaden vuosi-kymmenten palveluksesta ylempiensä kunnioituksen, mutta se ei taida olla ihan koko kuva, vaan silloin sai vasta ihmisarvonsa siinä vaiheessa ja tasavertaisen ihmisarvon mahdollisuuden toi vasta I maail-mansodan verikylpy ja sen jälkeen yleistyvä palkkatyö.

    Laitoin saman kommentin Antiaikalaiseen. Saa nähdä, julkaiseeko Melender sitä. Kovin kilpailuvastaiseksi on entinen taloustoimittaja mennyt kuten humanistit usein. Vihollinen luo antaa orientaatiota. Samalla tavoin Tuomiojien ja Halosten on menneisyytensä painosta mahdotonta kääntää päätään NATO-kysymyksessä. Oireellista heidän kohdallaan on, että he välttelevät argumentoivaa ja avointa vuoropuhelua antaen vain yksinpuhelua muistuttavia lausuntoja korostaen omaa ylemmyyttään "näiden asioiden suvereeneina ymmärtäjinä".

    VastaaPoista
  2. Melender julkaisi sittenkin! Tekee hyvää olla kyynisyydessään väärässä ja vielä parempi myöntää se - asian huomattuaan - myös maailmankuvaansa jäsentävien viholliskuviensa osalta.

    VastaaPoista