Tuon edellisen tekstin tuttavaltani ja muutamalta muulta läsnäolevalta herkesin minäkin sitten kysymään kysymyksen: Miksi näitä väkivaltaisia iskuja heti hätäillään "kehumaan" hyvin suunnitelluiksi ja ammattimaisiksi ihan ulkoministeriämme myöten? Ikään kuin kirjoitettaisiin täydellistä käsikirjoitusta toimintaelokuvaan. Rynnäkkökivääri takapenkille, ovesta sisään ja lipas tyhjäksi niin kyllähän siinä ihmisiä kerralla aika paljon voi kuolla. Miksi tuon pitäisi kertoa mitään hyvästä suunnittelusta saatikka ammattimaisuudesta? Ja kun vielä se pahuksen henkilöllisyystodistuskin unohtui sinne autoon!
Tulimme siihen johtopäätökseen, että ehkä ajatus siitä, että kuka tahansa kyllin fanaattinen ja määrätietoinen henkilö voisi tehdä tuon, kouluampumisten tapaan, on liian pelottava ajatus ja siksi vastustajan toiminta on dramatisoitava koulutusta vaativaksi ja haastavaksi. Että edes turvallisuudentunteen rippeet meissä säilyisivät. Hyvin organisoitua vastustajaa on pikkuisen helpompi hahmottaa kuin yksittäistä ja täysin ennakoimatonta fanaatikkoa. "Ja sillä voi myös tehdä itsestään asiantuntevamman", lisää tuttavani ja jatkaa: "Ja onhan nyt lausunnon antaminen täsmällisestä ja kontrolloidusta osaamisesta niin sanotusti paljon seksikkäämpää kuin harrastajien satunnaisesta sähläämisestä."
Entäs sattumanvaraisen ideologisen tai uskonnollisen tartunnan ennalta-arvaamattomat vaikutukset? Väitän, että uskonto on keskeinen ongelma.
VastaaPoistaKoko länsimainen vaurauden ja aineellisen hyvinvoinnin kehitys on pitkälti ollut mahdollista sekulaarissa ja fragmentoituneessa ympäristössä, jossa kaikenlaiset “pyhät” ovat muuttuneet toisarvoisiksi jokaisen tavoitellessa omaa, yksilöllistä onneaan. Mutta tällaista kehitystä eivät uskontokunnat kollektiivisina yh-teisöinä hyväksy missään ja Euroopassakin sen kehittyminen edellytti 1900-luvun kauhujen läpikäyntiä. Ei islamilaisen maailman valta- ja pappiseliitti tule antamaan yhtään helpommin periksi demokratia ja kansalaisoikeusvaatimuksille, vaan sielläkin tarvitaan muutama kunnon myllerrys.
Eikä kyse ole suinkaan vain länsimaissa asuvista muslimeista, joiden syrjityksi tulemisen kokemuksen merkitystä en epäile tai vähättele, vaan muslimimaissa asuvat muslimit pitävät länsimaista sananvapaut-ta, yksilöllisyyttä, perinteisten, patriarkaalisten perhe- ja seksuaaliarvojen rappiota ja maallistumistamme kauhistuttavana uhkana islaminuskoisen maailman yhtenäisyydelle ja kulttuurille. He tuntevat myös, että islamilaisen maailma kunnia on palautettava, koska se on joutunut perääntymään länsimaiden voittokulun tiellä jo vuosisatoja. Koska uskonto ei siirry uusille sukupolville kuin pakkosyötön avulla, on helppo ymmärtää mistä fanatismi ja fundamentalismi sikiää ja miksi sen kitkeminen on niin vaikeaa varsinkin, kun koko yksilöä ympäröivä viitekehys huutaa vuosisatoja kärsimäänsä vääryyttä oikaistavaksi.
Toi toisen kappaleen loppu on mielestäni hyvä tiivistys siitä, miksi tämä kysymys tuntuu niin ylivoimaiselta hallita. Vaikka paljon puhuttu syrjäytyminen on yksittäisten toimijoiden kohdalla tärkeä tekijä, se ei tietenkään selitä kokonaisuutta, jossa lymyää juuri tämä länsimaisen maallistumisen ongelma fundamentalistien näkökulmasta. Itse jopa ajattelen, että syrjäytymisellä selittämisen islamisti saattaa kokea maailmankuvaansa alentavana, niin kuin sitä ei otettaisi vakavasti; taas sinä länsimaista ylemmyyttä tarjoavana asenteena. Minusta tässä piilee, käyttääkseni tieteellistä käsitettä nyt ehkä vähän villisti, paradigmojen sovittamattomuus. Ks. edellinen tekstini.
VastaaPoistaAinoa vastaus taitaa todellakin olla Salman Rushdien antama: Tuumaakaan ei saa antaa periksi länsimaisista vapauksista.
VastaaPoistaHeikki: Tuohon tuomiopäivänpasuunajuttuusi johon toisessa kommentissasi viittasit, asettuvat hyvin juttuni 'Sukupuolineutraalista avioliitosta äänestetään' ja 'Vapaan tahdon lumeesta eli perustavimmasta uskosta'. Ja jope: teemasta epäkorrektius/Pulkkinen/Houellebecq lisää ehkä jotain juttuni 'Olkikoirat ja muita kultuurieläimiä' (tosin siinä etualalla enemmänkin James Dickeyn romaani Syvä Joki kuin Peckinpahin Olkikoirat) sekä 'Pyhitetystä ja yliluonnollisesta kärsimyksestä'. Ja sitäkin Heikki taisit tuumailla mitä olen mieltä kommentoimisestasi: ehdottoman mukavaa kun olette Tommin kautta blogini löytäneet Heikki ja Jope. Mitä enemmän asiallista moniäänisyyttä sen parempi.
VastaaPoistaItsekin olen ollut hyvin tympääntynyt sukupuolineutraalia aviolittolakia käsittelevässä keskustelussa käytetyistä argumenteista, ovat sitten olleet puolesta tai vastaan. Tuomiopäivä-kirjoituksessa puolsin kahden vanhemman hyötyjä, mutta tässä http://heikkikolehmainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/181029-luonnonvalinta-hoivan-ja-turvan-antajana-lapselle puollan naaraan merkitystä sillä, että evoluution on täytynyt jättää naisiin edes tilastollisesti merkittävä "merkkinsä" hoivan antajana, koska alkuperäiskansoissa, myös matriarkaateissa, naaraat pitävät huolta lapsista heidän ollessaan pieniä ja avuttomia, mikä tietenkin johtuu imettämisestä. Mutta eiväthän nainen ja mies ole samanlaisia, vaan kumpikin pärjää omilla erityispiirteillään. Eikä minusta kyllä saa homofoobikkoa tekemälläkääm, minkä odoittanee tämä http://heikkikolehmainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/153933-homofobiasta-ja-itsepetoksesta
PoistaItse yritän suhtautua todellisuuteen kuin mekaaniseen leluun ilman että ideologinen mahla tarttuisi sen koneistoon. Se ongelma tässä tietenkin on että ideologiat hiipivät meihin niin huomaamatta. Siksi itsensä tuntee usein hirveän ristiriitaiseksi, niin kuin tuossa avioliittolakijutussakin varmasti huomasit. Kannatin lakia koska se tuntuu jotenkin vähemmän peruuttamattomalta virheeltä kuin sen vastustaminen. Sama ympäristökysymyksessä: oli ilmastonmuutos totta tai ei, pyöräily tekee ainakin vähemmän pahaa olin väärässä tai oikeassa.
VastaaPoistaSen verran täytyy vielä tarttua noihin yksinkertaisuuden illusioihin, että ilmastonmuutoksen suhteen voisut yhtä hyvin pyrkiä talouskasvun tai yhteiskuntarauhan säilyttämiseen kuin pyöräilyyn, vaikka pyöräily ei ilmastonmuutoksen pysäyttämisen onnistumisessa olekaan olennaisen tärkeää, mutta ne kaksi muuta mainitsemaani ovat.
PoistaYhteiskuntarauhaan ainakin uskon pyrkineeni kun taas talouskasvun valttämättömyydessä eläessäni koen ristiriitaisuutta.
VastaaPoistaValitettavasti yhteiskuntarauhaaa ei uhkaa mikään siinä määrin kuin talouskasvun puute, koska se syö sekä uskon parempaan tulevaisuuteen että resurssit sen ja monien muiden positiivisten asioiden saavuttamiselta ja kehittämiseltä.
PoistaOlen samaa mieltä. Ja kasvun kritiikkiin liittyy aina ikävää itsepetosta mikäli hyvinvointi halutaan säilyttää. No, käsittääkseni fyysikot ja insinöörit yhdistettynä taloudellisuuden logiikkaan tulevat maailman pelastamaan jos joku. Eivät runoilijat ja kaltaiseni omaatuntoaan lääkitsevät humanistit.
VastaaPoistaHienoa että joku haluaa puhua insinööreistä pelastajina, niin se taitaa mennä. Esim. Olen syntynyt joen lähistöllä jonka vettä ei 70-luvulla saanut suurin piirten edes koskea. 80-luvulla sai. 90-luvulla sai jo uida. 2000-luvulla kalastaa. Luonnonsuojelullinen ratkaisu oli puhtaan tekninen.
VastaaPoistaJos ihmiskunta sen vain sallii, teknologian ja taitavan (markkinatalousvetoisen) yhteiskuntasuunnittelun yhdistelmä ratkaisee kyllä suurimman osan niistä ongelmista jotka nyt koemme tuomionpäivän varmuuksina. Luulen että globaali massiivinen ekokatastrofi tulee tuottamaan monelle pettymyksen: sitä ei tule.
Sen sijaan olen kulttuuripessimisti. En ekologinen. Kuulun siihen, ehkä surkuteltavaan ja pateettiseen porukkaan, joka ei vapise murtuvan mannerjään pelosta, mutta kylläkin murtuvan Euroopan puolesta, murtuvan modernin ja vapaan ihmisen puolesta, johon itse lasken sujuvasti klassisen juutalais-kristillisen pohjan.
Juhan mainitseman, ja Juhan selvästi ymmärtävän, Pulkkisen kanssa olen samoilla linjoilla. Jotenkin minulla on kääntynyt niin, että konservatiivi on se joka tänä päivänä on eräänlainen vapaustaistelija, jopa anarkisti, roolit ovat menneet ympäri.
t. jope
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJostain , en muista mistä, luin että kristinusko popularisoi tehokkaasta antiikin kreikasta ponnistavan (kriittisen) humanismin idean. Eli vapaan ja kriittisen ihmisen idea... sitä tässä yritetään kai pitää arvossaan. ( En tiedä kävikö niin että charlie hebdo kyllä piti huolen vapaudesta, mutta sen kriittisyydestä itseään kohtaan en enää muutaman päivän asiaa mietittyäni ole ihan varma; ks. viimeinen juttuni.)
VastaaPoistaKonservatiiveista ja uudistajista: tuossa oikeiston ja vasemmiston vanhassa jaossa on se totuus yhä, että kun oikeistolaisuus tarkentaa mahdollisuudet yksilöön, sen ei tarvitse kovin kiihkeästi puhua rakenteiden uudistamisesta ja luokkaeroista. Itse olen kai sitten vasemmistolainen, kun puntarissani rakenteet tulevat ennen yksilöä. Työskentelen rikosseuraamusalalla ja meitä ohjastava kriminologia on siinä mielessä kiinnostava tieteenala, että sen on tarkennettava huomionsa genetiikan, biologisen ja sosiaalisen perimän, sosiaalisen oppimisen ja yhteiskunnallisten rakenteiden sekä eriarvoisuuden leikkauspisteisiin. Minun maaimankuvalleni ja itsekriittisyydelleni tämä työ on tehnyt hyvää. Usko yksilöön on siinä aivan yhtä suhteellista kuin usko rakenteiden kaikkivoipuuteen. Mutta se on selvää, että kun vaikkapa arvioimme asiakkaamme motivaatiota päihdehoitoon, siinä puhuu heti myös huoli taloudesta ja rakenteista. Jos joku tulee päihdehoitoon setelinippu kourassaan, motivaatiosta ollaan paljon vähemmän kiinnostuneita... kyllä, motivaatio voi olla modernia luokkajakoa kuvaava käsite vaikka sitä usein käytetään psykologisena käsitteenä. Ajattelen suunnilleen niin, että vahvat yksilöt kyllä pärjäävät ilman rakenteiden korostamista, mutta siitä edes tarvitaan ärsyttävää, rakenteista muistuttavaa vasemmistoa.
Ja sitten tuo ikuinen ympäristöongelma: Minulle ympäristökysymyksen kipeä kohta on siinä, että kun olen kuitenkin realisti oman toimintani suhteen, houkutus ryhtyä piittaamattomaksi ympäristön suhteen on voimakas. Olen nimittäin mahdottoman mukavuudenhaluinen ihminen ja etsin luonteelleni alati mahdollistavia tekosyitä. (Vrt. Sartren mauvaise foi.) Eli missä määrin yritän mahdollistaa luonteeni mukaisia valintoja luonnon ja kulttuurin determinismillä? Tämä on se jännite joka minussa elää. Siitä saa ehkä syövän, ei muuta. Mutta minkäs itselleen voi.
Toi poistettu oli omani kun sähläsin sulkujen kanssa. Eli ketään ei sensuroitu.
VastaaPoista