Onko minkään uskonnon profeettaa perusteltua käyttää opin fundamentaalisen luennan ja toiminnan vertauskuvana tai edustajana ja katsoa sen jälkeen tästä karkeasta yleistyksestä loukkaantuneiden vastustavan sananvapautta? Tulkitaanko tuosta sananvapauden epätarkkuudesta loukkaantuminen nyt, kun puolensa on heti valittava, liian herkästi sananvapauden vastustamiseksi? Tietenkin tuo loukkaantuminen on argumentoitava selkeästi ja laillisesti, että siihen voidaan edes periaatteessa vastata. Oleellista sananvapauden suhteen tietenkin on se, mihin tuo loukkaantuminen johtaa, millaiseen "täytäntöönpanoon" ja se, onko "täytäntöönpanon" puitteissa mahdollista käydä minkäänlaista rakentavaa keskustelua sananvapauden rajoista. Kai tärkeää on, että sananvapaus voisi tuottaa sitä arvoa, johon se vapauden itseisarvossaan juuri pyrkii, tai ainakin mielestäni pitäisi pyrkiä: myös vilpittömään vastuuseen sanan tarkkuudesta. Ja tähän on kummankin osapuolen annettava toiselle mahdollisuus. Muuten sananvapaudesta tulee, Nietzscheä mukaillen, kaunaista reaktiivisuutta. Vihan automaatti.
Hei haloo. Sananvapaus on Vapautta tai muuten se jonkun määrittämää "vapautta" eli ennakkosensuuria, vainoa, mielipidevankeutta jne.
VastaaPoistaKun loukkaantuminen etenee johonkin noista mainitsemistasi "täytäntöönpanoista", voi loukkaantuneen katsoa vastustavan sananvapautta. Ehkä yritin tuossa kysyä, kuljetaanko nyt niin herkillä tunnoilla, että tuo epätarkkuudesta loukkaantuminen liian herkästi koetaan sananvapauden vastustamiseksi? Tietenkin tuo loukkaantuminen on argumentoitava selkeästi, että siihen sitten voidaan vastata. Tällöin sananvapauskin tuottaa sitä arvoa johon se itseisarvossaankin pyrkii. Nietzscheä mukaillen: muuten siitä tulee kaunaista reaktiivisuutta molemmin puolin. Ehkä jotenkin näin? Muokkaan tuota tekstiäni ehkä hieman tämän kommenttisi johdosta.
VastaaPoistaFilosofinen pohdiskelusi on turhaa, koska väitän, että valtaosaa länsimaiden kansalaisista se ei kiinnosta eikä tule koskaan kiinnostamaan, mutta heille on silti suotava rajoittamaton sanan- ja ilmaisunvapaus, koska kyseinen atomisointunut pluralismi on kansalaisvapauksien ainoa tae. Ja Nietzsche on ollut kuollut yli 100 vuotta.
VastaaPoistaJoo. Sananvapaus on kyllä itseisarvo, mutta sen puitteissa on sittenkin tärkeää kysyä itseltään, miten sitä käyttää ja mihin. Ja sananvapauden militantti vastustajakin voi luoda tilanteen, jossa tuo kysymys ja kipuilu itsessä herää, edes salaa. Kai tämä filosofointini sitten on jotain monologia jota kirjoitan näkyväksi, niin kuin mikä tahansa kirjoitus jolla ehkä on ehkä ei ole merkitystä... Ihminen on eläin jonka on puhuttava itsekseen ollakseen olemassa. (Tuotahan märehdin Houellebeq-jutussani.)
VastaaPoistaMinä epäilen, että suomalainen humanistinen älymystö (ml. kirjailijat) lukevat vääriä asioita ja esittävät ja pohtivat sen takia epärelevantteja asioita. Tunnen omakohtaisesti tuon potemanne angstin parin vuosikymmenen ajalta, kunnes löysin nykyaikaisen, usein anglosaksisen ja englanninkielisen (koska käännöstoiminta on edelleen vinoutunut) asiakirjallisuuden. Olemme pieni kielialue, harvaan asutussa massa, etäällä maailman keskuksista ja siksi poikkeuksellisen hitaasti uutta omaksuvia, paitsi tietysti yltiöliberalismissa, mutta sehän onkin 60-lukulaisen (yli 50-vuotta vanhan!!) maailmankuvan suora jatke. Ja ne, jotka eivät lähteneet 60-lukulaisten kelkkaan silloin, ovat samoissa jouksuhaudoissa pitkälti edelleenkin, mutta sillä ei ole niin paljon merkitystä, mutta sillä on, että ne, joiden pitäisi olla AVOIMIA ja EDISTYKSELLISIÄ, ovat itseasiassa lujasti kiinni menneessä eli arkkikonservatiiveja. Näin kerran mielenkiintoisen kuvan raskaana olevien naisten tupakoinnista Pohjoismaissa 1950-luvulta nykypäivään. Kun muiden pohjoismaalaisten naisten tupakointi oli ollut 60-70-luvuilla 2-3 kertainen Suomeen verrattuna, niin nyt se oli kaikissa painunut alle Suomen tason. Juju oli siinä, että suomalaisten naisten raskaudenaikainen tupakointi näytti vaakasuoraa viivaa eli vapaus ei Suomessa ollut mennyt perille eikä sen paremmin valistus: konservatiiveja.
VastaaPoistaTarkoitatko anglosaksisella kirjallisuudella esim. ympäristökysymyksiä? Jos noin on, niin olisi tietenkin vapauttavaa ajatella, että jokin vaihtoehtoinen tieto jota meillä ei ole, vapauttaisi minut ristiriitaisista tunteistani. Mutta tuntuu niin toiveajattelulta, että vain tylyttävä tieto tulisi aistiemme piiriin ja optimistinen jostain syystä jäisi niiden ulkopuolelle. Kuuntelen muuten netistä juuri niukkuusfilosofi Ville Lähdettä Emilia Kukkalan ohjelmassa. Se viittaa koko ajan ulkomaan tietäjiin. (Ja korostaa poliittisen päätöksen tärkeyttä, siis että rakenteet muuttuisi ja siis että kuluttajan yksittäiset valinnat eivät muutosta lopulta tuo. Eli se minun varaltipyöräilyni tai lihansyöntini puolittaminen tai käytettyjen tavaroiden hankkiminen ja matkustamisen vähyys eivät maailmaa muuta; eli samaa mieltä kuin sinä tuossa yksityiskohdassa.) Onko ehkä kuitenkin niin, että kyse ei ole valtakunnan rajoista vaan siitä, mitä haluamme tietää, lukea ja uskoa? Ideologisesta tavasta ja halusta lukea ja kuulla? Minä haluan lukea ja kuulla ihan kaiken informaation mutta pessimismi tuntu vähemmän itsepetokselta. Vai onko vaivuttava episteemiseen nihilismiin: emme voi tietää mitään (ja siksi elettävä varalti niukasti?). Minä nyt taidan sinua ärsyttää, mutta se ei ole tarkoitukseni vaan vuoropuhelu ihan vilpittömästi...
VastaaPoistaMinä en juurikaan lue tai kuuntele suomalaisia, koska he elävät suomalaisessa viitekehyksessä ja siksi noukkivat myös ulkomaisista lähteistä sen, mikä sopii heidän sisäiseen narratiiviinsa. Jonathan Haidt kuvaa ihmisen tietoisuutta kokemattomalla ratsastajalla norsun selässä ratsastajalle tuntemattomassa viidakossa, jossa norsu eli tiedostamaton on kuin kotonaan. Luen kirjaa Sotilaat, jossa historioitsija ja sosiaalipsykologi analysoivat Wehrmachtin sotilaiden hirmutekoja näiden salakunneltujen keskinäisten keskustelujen pohjalta. Tutkijat toteavat, että rakennettuaan kokonaiskuvan näiden sotilaiden viitekehyksestä, eivät heidän tekonsa vaikuttaneet oudoilta, vaan hyvin ko. viitekehykseen sopivilta, ja oli mikä vielä hämmästyttävämpää, ne eivät heidän tutkittua asiaa mitenkään poikenneet muissa sodissa tehdyistä hirveyksistä. Ja mitä tulee ilmastonmuutokseen, niin kyllä typeriä politiikan toimenpiseohjelmia hakutaan professoritasoa myöten esim. Oxfordista käsin, mutta ei niitä kannata kääntää suomeksi saati tuoda Akateemisen hyllyille. Lisäksi: älä katso, kuuntele tai lue YLEn uutis- ja ajankohtaismateriaalia. Heillä on aina agenda ja he on aina Oikea Mielipide - se, mikä kaikilla hyvillä ja välittävillä ihmisillä Pitää Olla.
VastaaPoista