Kuuntelin tänään Roman Schatzin Maamme-kirjaa. Aiheena oli avioliitto ja parisuhde ja vieraina tietokirjailijat Ilona Rauhala ja Tony Dunderfelt. Psykologeja muistaakseni kumpikin.
Jossain vaiheessa puhuttiin uudesta ohjelmaformaatista Ensitreffit alttarilla, jossa parit avioituvat sokkona, tapaavat siis todellakin ensimmäistä kertaa toisensa alttarilla. Rauhalalla oli raikas mielipide ohjelmaan: se saa meidät kysymään parisuhteen olemusta. Vaikka en ole katsonut ohjelmaa, olen samaa mieltä. Mutta kun hän rinnasti ohjelman parit järjestettyihin avioliittoihin vieraissa kulttuureissa ja vielä kehui että nekin kestävät siinä kuin omat rakkausavioliittommekin, vertaus ontui nolosti.
Kuvitteleeko Rauhala tyttöjen aidosti valitsevan, jäävätkö järjestettyihin suhteisiin niin kuin parit valitsevat uudessa ohjelmaformaatissa tai naiset ihan oikeissa liitoissamme? Tuntui kuin hän olisi hylännyt kanssasisarensa kulttuurirelativismin hetteikköön; nähnyt vieraan kulttuurin järjestetyn avioliiton vain niiden järjestäjien ja lähinnä miesten näkökulmasta ja mikä hämmentävintä, jättänyt samalla nämä tytöt ikään kuin kahden toisiaan kunnioittavan kulttuurin väliin.
Onneksi Dunderfelt muistutti Ensitreffit alttarilla-ohjelmassa ja muualla maailmassa järjestettyjen liittojen vapausasteen ilmeisestä erosta. Rajoja ylittävää solidaarisuutta jäin tyttöjen välille kuitenkin kaipaamaan.
-
Ks. myös esim. kirjoitukset Runous haastaa relativistin ja Joukkojen kohina. Kummatkin löytyvät tunnisteeta suvakkisuomileijonapaidat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti