Kuten olette ehkä huomanneet, tartun vähäisimpäänkin syyhyn kirjoittaa Bukowskista. Tällä kertaa se on hyvä sää. Tämä aurinkoinen lauantaipäivä on syistä mitä parhain. (Onkohan muuten sään vaikutusta esteettisiin mieltymyksiin kunnolla tutkittu?) Silmäilinpä siis Postitoimistoa. Niin turhaa ja ilmavaa että päivä paistoi kauniisti läpi; kuin hengitysharjoitusten tekemistä. Ja kiitos taas suomentajalle, tällä kertaa Kristiina Rikmanille. (Naisissahan loistaa Rauno Ekholm mutta Naisista ei nyt tällä kertaa sen enempää.) Ja sitten Arto Häilän suomentama Pystyssä kaiken aikaa: luku 86 on kuin hieno amerikkalainen novelli, kertakaikkisen hieno. Jotenkin Steinbeck viriää mieleen. Bukowskin varsinaisista lyhäreistä en pidä. Sisältö alistaa niissä liikaa tyyliä ja esteettistä asennetta. Jokin poseeraus häiritsee. Liika henkilökohtaisuus. Se sisällön ja kirjoittavan "agentin" välinen etäisyys, joka Bukowskista parhaimmillaan tekee loistavan, puuttuu täysin. Ja jotenkin ne ovat huolimattomasti huitaistuja. Näkyy että lehtiin tienaamalla kirjoitettuja... Sama tapahtuu usein runojen kohdalla... (Kuten Naisista kirjoittaessani on kai tullut selväksi, mielestäni Bukowskin runous todentuu parhaiten hänen käytännöllisessä proosassaan.) Romaaneista Hollywoodia en jaksanut lukea loppuun.
Seppo Loposen suomentama nuoruusmuistelo Siinä sivussa meinasi unohtua. Voisiko siitä saada uuden painoksen? Kirjastosta eurolla ostamani kun jo oli valmiiksi risa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti