Miksi hyvä ja laadukas miellyttää ihmistä? Sanoisin että siksi, koska hän kaipaa sisäistä symmetriaa ja eheyden kokemusta. Hyväksi ja laadukkaaksi koettu luo tunteen aineen sujuvuudesta ja huomaamaamattomuudesta. Hyvässä on helppoa unohtaa itsensä; luoda tunne henkensä puhtaudesta. Huono – vaikkapa tylsä elokuva, rikkinäinen leivänpaahdin keittiön pöydällä tai kirjoitusvirhe tekstissä – taas muistuttaa suhteellisuudesta, tyhjyydestä, ja epätäydellisyydestä, toisin sanoen hengen epäpuhtaudesta. Huonoksi koettu virittää henkisen epäsymmetrian. Tämä olisi tietenkin vain esteettinen ongelma, ellei kyse olisi myös voimakkaista tunteista huonoa kohtaan, eli myös lähimmäistemme kohtelusta. Esteettinen ja eettinen menevät päällekkäin. On tärkeää tiedostaa se, miten epäsymmetriansa ratkaisee.
"Symmetrisen moraalittomuus”, tai moraalittomuuden perusta, näkyy halussa jo lapsuudesta lähtien kiinnittyä mieltymystensä mukaiseen häiriöttömyyteen.* "Henkemme" vaatii sisäistä symmetriaa ja haluaa vaistomaisesti unohtua siihen. Esimerkiksi alentuvan asenteen tai ärsyyntymisen kehitysvammaisiin tai turhautumisen kanssaihmistemme tyhmyyteen tai omaan huolimattomuuteemme voisi ajatella kumpuavan tästä symmetrian tarpeesta. Ja kuten otsikkoni haluaa muistuttaa, hengen symmetriaan on historian saatossa pyritty kovalla työllä ja keinoja kaihtamatta. Otsikon tapauksessa työ ei tietenkään vapauta tekijäänsä vaan ylivertaisen hengen sen tekijästä.
Kyllä. Kaikkeen laadukkaaseen on hyvä suhtautua pikkuisen epäillen. Huono näyttää paremmin itsemme ja siksi haluamme niin mielellämme kääntää katseemme pois siitä.
-
*Ks. kirjoitus Varhaista hengen ylemmyyttä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti