torstai 14. toukokuuta 2015

ONKO ARVOTTAVA EFEKTIIVISYYS OIKEASTI OLEMASSA? (päivitys 17.5.)

Kari Enqvist kirjoittaa Tieto-Finlandialla palkitun kirjansa Olemisen porteilla viimeisessä kappaleessa efektiivisestä todellisuudestamme näin: 

"Olemassaoloon ei liity syvää filosofiaa. Se on pohjimmiltaan fysiikan kysymys, ja arkipäiväisessä ulottuvuudessaan fysiikan langettaman efektiivisen käytännön kysymys. Käytännön kannalta Kuu on taivaalla vaikkei kukaan sitä katsokaan, ja käytännön kannalta meillä varmasi on vapaa tahtokin. Oikeastaan meidän pitää olla kiitollisia hitaudestamme ja aistiemme karkeudesta. Ne lataavat tajuntamme merkityksillä ja antavat elämälle tarkoituksen. Siksi katsoessamme ulos efektiivisestä todelisuudestamme maailman olemukseen päällimmäinen tunne ei sittenkään ole pelko tai säikähdys. Sielun ikkunan takana voi vallita pimeys, mutta sisällä valot palavat kirkkaina."


Tuo on myös oma käsitykseni todellisuudesta ja olemassaolosta. Yhtä pientä juttua lukuun ottamatta. Efektiivisyyden käsitteeseen, sen ikkunasta ulos todellisuuden olemukseen katsomisessa, jo kuuluu sellainen lataus, että tosi todellisuus on toisaalla ja siis karkea efektiivisyytemme vajavaisesti olemassa. Haluan tuon käsitteen suhteen itsepäisesti olla eri mieltä. Miksi ihmeessä ihmisen olisi tilitettävä mittakaavansa vähemmän todelliseksi kuin hiukkastason kvanttileikin? Efektiivisyys merkityksessä vain istuu melessämme sitkeästi. Suunta on todesta harhaan tai illuusioon tai aistien karkeuteen joka antaa vajavaisen ja siksi vähemmän toden perustan olemiselle. Efektiivisyytemme  kätkee sitkeästi aina sen, mitä voimme todesti kutsua todellisuuden olemukseksi.


Olen kehitellyt mielessäni satua, jossa kvanttioliot unelmoiva siitä efektiivisyydeksi nimitetystä tasosta, jossa ovat ihmiseksi kutsutun olevaisen kuulleet elävän. Ja koska kvanttioliot havainnoivat efektiivisyyttä "vastakkaiselta rannalta", niiden havaintojen puuttellisuus tekee efektiivisyydestä niille arvoituksellista ja arvoituksellisuudesta edelleen todellisemman tuntuista kuin omasta epätarkkudestaan. Efektiivisyyden käsite edustaa niille ideaa todemmasta todellisuudesta. Mitä me todella olemme, kysyvät siis nekin ja mielestäni siis virheellisesti, koska todellisuuden "kummatkin rannat" ovat tasavahvahvasti ja siksi yhtä todesti olemassa. Mielestäni siis efektiivisyyden käsitteen lataama todellisuustaso rippuu sen käyttäjän näkökulmasta. Tässä mielessä todellisuuden "mittakaavani" on aina täydellinen.

(Jos Enqvist jostain syystä sattuu lukemaan tämän, olisin oikein kiitollinen hänen kommentistaan.)

3 kommenttia:

  1. Jaa. Minä en tullut ollenkaan ajatelleeksi efektiivisyyttä, kun mietin sitä millä tavalla katson ulos. Kuuta ei näe koska yö alkaa olla aika valoisa.

    Luulen että tuon kappaleen ydin on siinä, että sielun takana voi olla pimeää, mutta sisällä palavat valot. Missä on sisällä? Siis? Ja kuka, mikäli nyt sielustakin pitää puhua?

    VastaaPoista
  2. Efektiivsyys merkityksessä "vain efektiivisyys" istuu melessämme sitkeästi. Suunta on todesta harhaan tai illuusioon tai aistien karkeuteen joka antaa vajavaisen ja siksi vähemmän toden perustan olemiselle. Yritän tuolla sadulla luoda eräänlaista efektiivisyyden tasavahvuutta efektoijan ja efektoituvan kesken. Blogi antaa mahdollisuuden näihin ajatusten leikkeihin. Hölynpölyn riskilläkin.

    VastaaPoista
  3. Njoh, ilmankos minä tuohon pysähdyin. Nonsensiä tarvitaan, muuten ihminen räytyy. Mutta että efektiivisyys!

    VastaaPoista