PKN

Minusta Kari Aallolla on tällä hetkellä Suomen paras rock-ääni. Eikä ulkomaillakaan tarvi hävetä. Ja muiden maailmaa syleilevien kilpailubiisien joukossa sanat olivat silkkaa eksistentialismia. Ja mikä tärkeintä, tuota vimmaa ja energiaa kuunnellessa ei tarvinnut lainkaan turvautua hyvään vammaistahtoon. Hienoa. Puhdistava, katarttinen ja vahvistava elämys. Kiitos. (PKN:n jälkeen vaihdoin aika pian kanavaa. Musiikin imitointi ei jaksanut kiinnostaa. Tosiaan. Mitä yhteistä on James Bondeilla ja Euroviisuilla? Kummatkin imitoivat edustamaansa taiteen lajia.)