perjantai 5. kesäkuuta 2015

NIETZSCHE "NYRNBERGISSÄ": lisähuomautus edelliseen kirjoitukseen

"Itse en ole aina ihan varma, onko Nietzsche saumoiltaan patologinen ja vaarallinen ajattelija vaiko eikö. Ja koska se mielestäni riippuu pelottavan paljon lukijasta, tämä pelko ehkä saa vaikkapa kouluampumisten nietzscheläisiä perusteluja kommentoivan filosofian ammattilaisen oikomaan Nietzschen väärintulkintaa niin kiihkeästi turvallisempaan muotoon. Hän on kuin kuin liberaali kristitty, joka selittää Vuorisaarnan kadotuksella pelottelua parhain päin tai muslimi, joka vakuuttelee, etteivät islamistit ole aitoja muslimeja tai ettei jihad myös oikeaa sotimista vaan pelkästään itsensä kilvoittelua. Samalla tavoin Nietzschen selittäminen vaarattomaksi kuulostaa helposti älylliseltä epätoivolta. Usein puhutaan tekstin vaarallisuudesta, mutta juuri Nietzschen kohdalla se taitaa olla aidosti totta. Kun katson hänen syvyyteensä, se todellakin katsoo minuun takaisin."

Näin tuumailin kirjoituksessani Kuinka lukea Nietzscheä ajautumatta säälimättömyyteen ja kesken jätettyyn nihilismiin. 

Erottamaton osa Nietzscheä on hänen lukijansa lihaan kirjailtu patologia. Nietzscheä lukiessa ruumiillisuutemme ei voi olla ajattelematta itseään. Nietzschen vaarallisuus kun riippuu hänen lukijansa patologiasta, siitä paljonko Nietzschen omaa patologisuutta eli äärimmäisyyttä ja epämääräisyyttä päästää vuotamaan itseensä ja millä tavoin tahtoo Nietzschen tekevän itsestään toden.

Miten Nietzschen siis pitäisi suhtautua puolustajiinsa ja vaarallisuutensa väheksyjiin sulkematta omaa syvyyttään?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti