Rilkekin niin väittää että elävät, mutta kun katselen Hertta-kissaamme (kuvassa), ei se siltä tunnu. Siinä Rilke on varmasti oikeassa ettei se kuolemaansa tiedä, mutta näkeekö se "puhtaaseen tilaan" ja liikkuuko "ikuisuuden keskellä" niin kuin Duinon kahdeksannessa elegiassa runoillaan? Meidän kissamme ainakin haahuilee huoneesta toiseen, pyytää avaamaan minkä huoneen oven milloinkin ja kun ovia sitten avaan niin pyörtää hetken tuumailtuaan kynnykseltä takaisin. Sillä tuntuu olevan tylsää. Se ei kai osaa päättää mikä ikuisuus tähän hetkeen olisi parhain mahdollinen. Se ei tiedä pysyäkkö sisällä vai ulkona. Se ramppaa.
Kunnes stten päättää asettua tyttäreni huoneeseen. "Nyt on hyvä näin."
Hän(tä) on löytänyt rauhan.
-
Kuvat Saila Saari
-
Kuvat Saila Saari
Oi voi: valkokirjava kilpikonna! Nuo on hienoluonteisia katteja.
VastaaPoistaOlen täällä lapsen huushollissa Espoossa ja mietiskelen kellarikämpässä pitkää matkaa joka on varsinkin mentaalisesti semmoinen. Uskomattoman iso. Mutta nyt alkaa olla väsy.
Semmoinen mielipide kissoista ja suljetuista ovista on, että kun meillä on aina ollut kissoja ja jok'ikinen kissa on ollut ehdottomasti sitä mieltä, että hän nyt ainakaan ei ikinä aio asua huushollissa, jossa on suljettuja ovia. Niitä ei saa olla!
Matkalla luin Witgensteinia (Varmuudesta) ja tulin ajatelleeksi isääni joka jostain syystä miltei kerran päivässä sanoi että "Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma". En edes tiedä onko hän joskus lukenut Wittgensteinia, hänen kotijumalansa oli toisesta suunnasta, Schopenhauer.
Tampereella alkoivat puut olla jo kohtalaisen isoja. Täällä on vanhoja puita pihalla, kaunista alkukesää.
Tarkoitin yrittää todistaa, että kissoilla on filosofoinnin taipumusta, ihan kaikilla.
VastaaPoistaTyttäreni on sanonut hienosti että lemmikkieläimestä tulee kokonainen olo. Se on totta. Jokin primaari taso niiden kanssa aktivoituu.
PoistaHyvän kirjan olet matkalle valinnut! Varmuudesta on se filosofinen teos jonka pelastaisin palavasta talosta. Siinä on kaikki. En ole ainut joka on sitä mieltä että W oli myös olemassaolon filosofi. Jotenkin zeniläiseen tapaan. Meteliä pitmättä. Juutri siksi se oli minusta Heideggeria vakuuttavampi. Silkkaa kauneutta ja menee suoraan johonkin elementaariseen olemisen tasoon.
Tiesitkö muuten sitä että kolmiväriset siis ainaki näissä maatiaiskissoissa on aina tyttöjä. Kaksväriset poikia. Vaimo kuuli ratiossa eläinlääkärin näin sanovan.
PoistaJoo, nyt kun tuosta mainitsit, niin olen tosiaan kuullut. Meillä oli kerran kyllä harmaamustaviirullinen kissa, jolla oli ruskeata viirujen väleissä, mutta se oli kyllä kolli. Mutta muistelen että juttu meni niin että jos ne värit ovat täpliä niin kissat ovat natuja. Jotain sinne päin.
VastaaPoistaMuutama vuosi sitten oli telkkarissa ohjelma jossa etsittiin kotikissojen alkuperää ja päädyttiin jonnekin Nubiaan jossa on valtava määrä värivariaatioita. Semmoinen paikka on mahdollinen jonkun lajin alkukotina.
Eläimellä on ollut mahdollisuus kehitellä värejä esimerkiksi. Sitten siellä lähellä on nubialainen aavikkokissa ja sitten joku rämekissa, jotka kummatkin ovat viirullisia kissoja. Kahta väriä, lähinnä. En ole varma onko tuo Nubia nyt sitten alkukodiksi viimeinen sana, vai etsitäänkö sitä edelleen.
Kissat tekevät kyllä täydellisen olon, ne myös osaavat rauhoittaa hermostuneen ihmisen ja hyrräämällä saavat ihmisen katkenneet luut tervehtymään nopeammin kuin miten kävisi ilman hyrräämistä. Minulla on asiasta omakohtaista kokemusta parin viime vuoden ajalta, joten olen valmis todistamaan, vaikka en mitään tiedettä harjoitakaan.