Minulle on käynyt vähän niin näiden turhauttavien poliittisten vääntövuosien jälkeen, että kertomuksen tässä vaiheessa jaksan enää odottaa miten hallitus nyt onnistuu (ja jopa että se onnistuu ja draamaan saadaan yllätyskäänne). Kriitikoiden kanssa olen (demarina, valitettavasti) paljolti samaa mieltä esimerkiksi nyt vaikkapa tästä hyväosaisten vapaaehtoisesta osallistumisesta. Rakenteellista eriarvoisuutta se tietenkin osoittaa yksittäisten hyväosaistein ja hallituksen vilpittömyydestä huolimatta. Se keille uskalletaan asettaa rakenteellisia vaatimuksia ilman valinnan mahdollisuuksia, ilmaisee sen kenellä ei ole ja kenellä on markkinataloudessa elementaarista valtaa. Eli ketkä ovat osa sitä rakenteellista "organismia" joka pitää hyvinvoinnin rakenteita yllä. Se missä määrin tässä on kyse ideologisista oletuksista suuntaan tai toiseen on tietenkin riitautettavissa, mutta voisi kai sanoa että markkinatalous itsessään on ideologia joka määrittelee pakottumisen dynamiikkaa ja sen tiedostamisessa tarvitsemme tutkimusta ja politiikkaa eikä vain kovassa huudossa (aiheellisestikin) olevaa yrittämistä.
Kun tässä on niin loputtomasti vatkattu joka suuntaan, haluaa tarinalle jonkinlaista ratkaisua ja mikä turhauttavinta niin jopa uhreista välittämättä. Tuntuu että väsyneen kansalaisen seuraamassa tarinassa tämä hallitus on vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Aatteeseen katsomatta. Insinöörihallituksen mekaanisuuskin tuntuu tervetulleelta asenteelta kaiken jälkeen.
Olen epäilemättä valtion alemman tason virkamiehenä kyllin hyväosainen kyetäkseni ajattelemaan ja tuntemaan näin kyynisesti. Tuntuu että viime vuosien poliittinen ja taloudellinen tilanne ja sen todellisuudessa käyty loputon kiistely on kirnunnut minusta esiin ideologisen kerettiläisen. Vai onko niin että turhautuminen jossain pisteessä alkaa vain näyttämään siltä?
Nyt on vain se tilanne että tarvitsemme ideologian tilalle muutamiksi vuosiksi matematiikkaa, jotta se ideologia voidaan sitten ehkä palauttaa meille takaisin. Suurin osa arvoista joita koemme tukevamme puhtaan henkisinä objekteina on ostettavissa vain rahalla. Hyvää vanhustenhoitoa jne. ei voi ostaa tunnearvoilla, siihen tarvitaan kylmää käteistä jotta kädenlämmin eettinen haluamamme arvo voisi toteutua. Jos jotain Suomi nyt tarvitsee niin insinöörin, joka laittaa politiikan kielipeliin hyytyneen yhteiskuntakoneen liikkeelle. Sateenkaarihallituksen aika ei ole nyt. Arvo on nyt yhteiskuntaruumiin eloonjääminen. Kriisiajan arvo. Itse ajattelen että politiikan aika on nyt ohi. Saadaksemme tehdä sitä myöhemmin tarvitsemme tuon harmaan trion, väliaikaisen teknoratian, joka ei mieti arvopisteitään vaan varmistaa ratkaisuillaan, että Suomi palaa siihen ainoaa perustotuudellisuuteen, että vain työnteolla voidaan rakentaa kansalaisyhteiskuntaa, sosiaalivaltiota ja pehmeää inhmillistä paikkaa lapsillemme. Valtionvelalla ostetettujen subjektiivisten oikeuksien kulutusjuhlat ovat ohi. Itse olen kääntänyt kelkkani tässä asiassa, täysin, myönnän, jonkinlainen demari minäkin, olen, olin. Mutta se Suomi mikä toimi niin kuin minä halusin: laitetaan vaan rikkaille isompi veroprossa ja korotetaan pääomaveroa, ei ole enää totta eikä tule takaisin. Arvot ja politiikka tulee. Kunhan trio harmaus tekee ensin hommansa, tai sen minkä voi. Kyllähän meidän suomalaisten tulee tehdä myös oma osuutemme. Lppuksi. Olisi niin hemmetin kiva omata old-fashion-left-wing - asenne: kaikki on "niiden" syytä. Sillä oli helppo mennä, projisoida "yhteiskuntaan" omat ja kaaottise todellisuuden ongelmat. Mutta hitto, kun sen lapsenuskon menetin. Kenellä muulla kuin terveellä työikäisellä ihmisellä olisi vastuu ellei sillä itsellään?? ( Ja voin vakuuttaa, ettei täällä puhu nyt menestyjä. Päin seiniä on mennyt moni asia, taloudellisesti varsinkin). Ehkä palaamme nyt kansankodin luomasta vastuun toiseuttamisesta yhteiskunnalle siihen, että syntyessään maailmaan ihminen kohtaa alta 20 vuodessa viimeistään oman itsensä, omien tekojensa ja syiden vastuun ja seuraukset. Heikkoja pitää auttaa, mutta kuten olen sanonut aiemmin vasemmistolla ei ole enää monopolia sitä hoitamaan. Ei ole oikeistollakaan. Se on siirtynyt jotenkin enemmän nyt meille itselle takaisin. Pitääkö sitä pelätä (kuten minä, vieläkin) vai tarjoaako se meille uutta vapautta ilman valtion pehmustamaa turvapatjaa, en tiedä. Se turvapatja pitää olla siellä, tietenkin, mutta sen olemassaolosta ei voi lähteä liikkelle, esim. kansalaispalkka-tyylisesti, jossa pohjimmiltaan, kuuntelepa nyt! haetaan korvausta siitä, että on syntynyt olemassaolemaan!! Voisiko leikkimielisesti kärjistää niin, että vasemmisto haluaa maksaa korvausta olemassaolosta ( ! ), oikeisto ei, se katsoo, että kyllä nuo sorsanpoikaset oppivat uimaan kuten muutkin niitä ennen eivätkä huku ensimmäiseen ankkkalampeen....
VastaaPoistajope
Vedän osan tuosta "routa porsaan kotiin ajaa" -jutustani takaisin. Valitettavasti on niin että olemme menettäneet osaksi kyvyn kantaa vastuuta olemassaolostamme, näin jos ajattelee esim. työllistymistä. Jos työtä ei ole, sitä ei ole.
VastaaPoistaKaupungistuminen ja tuotantovälineiden keskittyminen harvojen käsiin on johtanut siihen ettei meritokratia enää toimi. Osa meistä on aina pohjalla. Ehkä pitää sittenkin ajatella että historian ja maanviljelyksen lopun jälkeiseen maailmaan syntyminen oikeuttaa kuin oikeuttaakin "korvaukseen" pilalle menneessä maailmassamme, jossa hyvä jakautuu kovin epätasaisesti jo syntymässä. Otetaan se vaan "rikkailta", mutta ei niin kuin unelmoi humanismistaan palkittu kaurismäistä aki: maailman rikkain prosentti pitäisi tappaa. Piru vie, kulttuuripessimismi minussa voitti jo tunnissan reippaan ja raikkaan oikeistolaisen. Tosin sama pessimismi lopetti minussa myös vasemmistolaisuuden. Silti harmaata triota tuen, en ainakaan lausu tuomioita ennenaikaisesti kuin jo nyt ( ! ) niin moni.
jope
Jotenkin semmoinen kutku on että tämän hallituksen kaudella näemme jotain uutta. Kipeääkin mutta uutta. Se riitää minulle joksikin aikaa. Taidamme jakaa aika saman tunteen, niin ymmärsin.
VastaaPoistaDemarien tulevaisuus on myös jonkinlainen jännityskertomus. Varsinkin kun äänestin Urpilaista. Voiko puolue enää enempää kusta omaan taskuunsa? Voihan se olla että saan tässä yllättyä. Mutta nyt ei demareista ole vastavoimaksi vähää.n aikaan. Saa nähä meneekö jumaliste vihreetki kohta ohi.