maanantai 15. kesäkuuta 2015
VIHJAAVAN ILMAISUN VASTUSTAMATON HOUKUTUS
Kumma kun jotkut elokuvantekijät eivät malta pysyä realismissa edes silloin kun se välittäisi viestiä parhaiten. Halu vihjailuun ja viittailuun taiteellisen efektin luomiseiksi tuntuu käyvän ylivoimaiseksi. Katsoin Ruben Östlundin Turistin. Mahdottoman tyly hienolla ja tärkeällä tavalla... kunnes viimeiset näytökset eksyivät keinotekoisen puolelle. Ääh! Minulta meni maku koko jutusta. Marisin täällä blogissani Juho Kuosmasen innostumisesta elliptisyyteen hienon Taulukauppiaiden lopussa, mutta siinä ei menty soralta kuitenkaan ihan ojan puolelle. Turistissa homma pilattiin totaalisesti. Vaatimus joka ensin tylysti esitettiin katsojalle, pehmiteltiin liian yleisiin vertauskuviin. Äkkiä yksilön ei tarvinnutkaan enää valita mitään. Ei katsojan eikä henkilöhahmojen. Katsoja sai lopulta samastua teatraalisuuteen ja unohtaa itsensä. Harmi. Idea oli nerokas. Ensin olin antamassa vitosen mutta lopulta kolme sai riittää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ripsalle ja Juhalle, leffan ystäville, ihan ehdoton kirjasuositus, vaikkei tämä mikään kirjapiiri olekaan, toivakseni, ellette sitten ole jo lukeneet, Peter von Baghin Muisteja. Ei ole tavanomainen baghkirja, on vieläkin enemmän,
VastaaPoistajope
Otan kopin! Bagh on aina ollut mulle vähän kaksjakonen tyyppi. Toisaalta nautin ja toisaalta ärsyynnyin ja huvituin sen tavasta hehkutella juttuja. Mutta sen innostusta asiaansa voin vain ihailla. Ja olihan ne polveilevat lauseet jotenkin nautittavia (ja jos rehellinen olen ja onhan sitä oltava ku kaikki sen näkee niin kyl itekki vähän syyllistyn samaan).
VastaaPoistaKyllä minäkin aion ettiä kirjan käsiini. Mutta ensin työt, sitten lastenhoito ja sitten vasta hupilukemiset. von Baghin Elokuvan historian olen kyllä suunnilleen lukenut läpi ja pidän sen perinpohjaisuudesta.
VastaaPoista