Yksi vakituisista kommentoijistani sai minut ajattelemaan seuraavaa.
Jos olen loukannut teitä kahdella edellisellä kirjoituksellani ja varsinkin niissä anonyymin kanssa käymälläni hämmentävällä keskustelulla, pyydän sitä anteeksi. Katson myös blogistina olevani selvennyksen velkaa lukijoilleni.
Tarkoitukseni ei ole ollut loukata ketään. Tarkoituksenani ei myöskän ollut fantasioida väkivallalla. Se kun ei sinänsä rakenna mitään eikä palvele kenenkään sisintä totuutta, ellei kirjoittajan itsensä refelktiota. Tarkoitukseni oli eksyttää itseni ajatteluni ja avomaailmani umpikujaan ja nähdä, mitä sanoja minun silloin on käytettävä ja mitä sanoja rohkenen vielä käyttää. Tarkoitukseni oli saada itseni käyttämään kieltä, josta ei ole paluuta - ja joka ehkä saa lukijani hylkäämään minut mikä ei tietenkään ole tarkoitukseni.
Tämä arvojamme haastava taloutta ja etiikkaa vastakkain puskeva tilanne jonka keskellä nyt elämme, asettaa kielen ja ajattelun koville. Taloudellinen ahdinkomme on nyt tuo viimeinen ranta, jossa meidän on joko hyväksyttävä niukkuutemme tai kiellettävä ihmisyys. Tuntuu kuin mikään kielellinen ja kuvitteellinen ei voisi ratkaista sisäistä ristiriitaani. Tämä tekee julkisesta kirjoittamisesta arvaamatonta (eikä muu kirjoittaminen tunnu mielekkäältä). Se voi tehdä kirjoittajasta myös vauhtisokean, jos hän katoaa omiin sanoihinsa. Eikä blogistin turvana ei ole edes taiteilijuutta, joka suhteellistaisi sanotun, institutionalisoisi sen helpommin hyväksyttäväksi. Kuvitteellisesta tulee sosiaalisesti totta ja joskus myös uhkaavaa. Se on blogin erityinen ja myös korvaamaton ominaisuus. Vastuuttava sellainen. Itselleni blogi on paljolti mielen ja kielen kysymistä, itsensä ilmaisun ja tutkimisen väline siinä kuin keskustelun foorumi, ja ihan jo siksi, ettei niitä voi erottaa toisistaan. Kuten jo sanoin, minulle on olemassa vain sosiaalista kirjoittamista koska vain sitä vasten sanani ovat olemassa ja itselleni vaarallisia. Vain niin voin jakaa luovasti jotain yhteisintä. (Ja tästä blogien luovasta ja epäinstitutionaalisesta puolesta haluasin täällä käydä keskustelua.)
Käymässäni keskustelussa jouduin joko pelaamaan itseäni vastaan anonyymin säännöillä, katsomaan mitä minusta itsestäni muotoutuu, tai pelastamaan itseni määrittelemällä hänet liian oudoksi otettavaksi huomioon vakavana vastustajana. Valitsin edellisen vaihtoehdon enkä kadu sitä. Jos olisin tehnyt toisin, olisin ollut itselleni ja kielelleni epärehellinen.
Nyt tunnen kuitenkin edenneeni tässä prosessissa niin pitkälle, että enempään itsensä rempimiseen ei tällä erää ole tarvetta.
Toivottavasti te lukijani, haastavaa anonyymiä unohtamatta, ette ole kadonneet mihinkään. Ilman teitä tämä on turhaa.
Liitän vielä tähänkin Juhan kirjoitukseen anteeksipyyntöni Juhalle. Oma kirjoittajan tarkoitukseni on riuhtaista lukijat pois mukavuusalueilta ja teen sitä blogissani. Tulin prosessoimaan tänne - ja se oli häiriköintiä. Pyydän anteeksi myös kaikilta Juhan lukijoilta, jotka kuuluvat sivistyneeseen älymystöön. - En enää kirjoita kommentteja tähän blogiin.
VastaaPoistaLaitoin sulle viesti edelliseen ketjuun. Itse en, Luojani kiitos, kuulu sivistyneeseen älymystöön.´Tämän ajan sellaisena itseään pitävä jengin huutaa toreilla : Me olemme enemmiistööö! Nollatoleranssiiii! Kirjallisuuden rakastaminen ei siis onneksi liitä siihen massaan.
PoistaKokeile edes sitä Kertomusta sokeudesta. Maailma on siinäkin juuri sellainen kun kuvasit. Sen paljastaa ja pelastaa silmälääkärin vaimo.
Jope
Siinä onnistuit kieltämättä ainakin omalta osaltani. Tuo mitä kirjoitan tuossa tekstissäni blogin olemuksessa, liittyy juuri tähän mukavuusalueen kysymykseen minkään instituution sitä pehmentämättä. Minusta tästä ei oikeastaan myönteisessä mielessä ole koskaan puhuttu ja olisin kiinnostunut kulemaan lukijoideni mielipiteitä tästä blogin "vaarallisesta" olemuksesta (joka on ylensä haluttu varata taiteelle, ja kuitenkin aika helposti hallittavissa olevalle taiteelle. Otin haasteen vastaan, ikään kuin katsoin sanojen arvaamattomaan tyhjyyteen joka katsoi minuun takaisin. Se vei minut mennessäni ja vastuu on minun. Otan phahoittelusi vastaan mutta miksi sinun pitäisi lopettaa kommentointi? Raju keskustelumme nosti mieleeni tämän blogien olemuskysymyksen, blogi kielen ja mielen kysymisenä ilman instituutioiden turvaa. Siitä olisi kiinostavaa kuulla myös sinun mielipiteesi. Täydennän tuota kirjoitustani ehkä vielä tästä näkökulmasta. Saas nähdä. Mukavaa ehkä viimeistä kesäpäivää sinulle.
VastaaPoista(Päivitin jo.)
PoistaMinusta teidän keskustelunne oli kiehtovaa luettavaa. En halunnut tulla siihen väliin arkisine kommentteineni.
VastaaPoistaAsioista voi minun mielestäni keskustellla vaikka miten laajasti ja rajoja venyttäen.
Eri juttu on sitten, jos aletaan ivata ihmisiä unohtaen että he eivät ole mitään fiktiivisiä olentoja.
Minun blogissani kävi yllättäen niin, kun sinne tuli sherlockholmeseja tutkailemaan kirjailijan tutkintoja ja pätevyyksiä. Kun en ryhtynyt samanmieliseksi, vaan ilmaisin vastalauseeni tällaiselle toiminnalle, niin johan alettiin minunkin sanojani vääristellä ja tehdä minusta kirjailijan mielistelijä. Hassua sikäli, että olin kerrankin kirjoittanut kriittisesti kirjasta. Kirjablogeissa yleisimmin vain kehutaan, joten olen päättänyt kirjoittaa myös välillä, mistä en pidä. Kauheaa, jos tämä saa someraivoajat vauhtiin.
kiitos. se oli tarkoituksemme, niin haluan myös anonyymin osalta uskoa.
Poistateit uteliaaksi. käyn katsomassa.
aloin oikein miettiä että olenkos minä kirjoja moitiskellut... elokuvia sitten kyllä rajustikin... ehkä riikka pulkkisen tottaa olen jossain yhteydessä moittinut, sen itseäni hirveästi häiritsevää taiteellisuudellisuutta kuten putte wilhelmsson asian aika mainiosti ilmaisi omassa blogissaan kun totasta ohimennen juteltiin. mutta voi olla että se on vain jossain keskustelussa vilahtanut. voi olla että sinä lukijana olet huomannut minun jostain kirjasta marisevan mutta itse en muista.
PoistaMinäkään en pidä Riikka Pulkkisen taiteellisuudesta. Hänen tuotannossaan pidin ekasta kirjasta Raja ja tästä viimeisimmästä Iiris Lempivaaran Levoton ja painava sydän, joka on luokiteltu chicklitiin, mutta on minusta reipas ja puhuttelevakin, mitä välillä ilmestyneet teokset eivät ole.
PoistaOlen kirjoittanut "epäluottamuslauseen" Pauliina Rauhalan Taivaslaulusta, jota kehuttiin nin paljon kaikkialla. Minusta se on myös häiritsevän taiteellinen. Toinen, jota ihmettelin negatiivissävyisesti oli Maaria Päivisen On nälkä, on jano, jossa on miesten raiskaamista kymmeniä sivuja, oikein kunnon lätinää, ilman motiivia. ;) Erik Axl Sund - dekkarien hehkutusta protestoin blogeissa. Ne ovat minusta äärimmäisen huonoja, oikein laskelmoidusti rakennettu sisältämään kaiken mahdollisen pahan ja myymään hyvin.
Yleensä kirjoitan sellaisista kirjoista, mistä pidän. Mutta jos kehutaan laajasti huonoa kirjaa, niin silloin minulle iskee Onko keisarilla vaatteita -ihmetys ja on pakko tuoda oma kanta esiin.
Kirjoja tulee moitittua ehkä elokuvia vähemmän siksi, että niitä ottaa luettavakseen jotenkin harkiten kun ne vaativat aikaa ja vaivaa enemmän. Elokuvat voi katsoa uteliaisuudesta.
PoistaNo pari riviä vielä. Ja kiitos Marjatta Mentula, lienet harvoja kiinnostavia naisia tässä maassa (en ole homoseksuaali). Mutta en oleta, että aamukahvipöydässä olisimme samaa mieltä mikäli tutustuisimme ja menisimme naimisiin (olen vapaa). - Blogi on ainoa paikka tätä nykyä mikä julkaisee suodattamatonta tajunnanvirtaa kaikkien luettavaksi. Suomalainen kustannuspolitiikka ei voi ohittaa myyvyyden lakeja.
VastaaPoistaJos minun pitäisi pelastaa palavasta talosta kaksi kirjaa niin ne olisivat ehkäpä James Dickeyn Syvä joki ja juurikin J.D. Salingerin Sieppari ruispellossa. Viimeksi mainitun päähenkilö on kaikista näpeistä pois luiskahtava nuori sumeilematon totuudennäkijä. - Olen jotenkin sisäistänyt Holden Caulfieldin sielun soundin. Mutta enimmäkseen en seuraa kirjallisuutta.
Juhastakin teksteissään tykkään (en ole vieläkään homoseksuaali).
:) KIITOS! Minulle tuli valtavan iloinen olo, kun luin, että pidät minua kiinnostavana.
PoistaMinä ainakin tykkään käydä keskustelemassa myös miesten blogeissa ja pidän yleensäkin miehistä.
Pidän myös blogeista, joissa on syvällisiä kirjoituksia ja syvällistä keskustelua. Tässä Juhan blogissa on!
Sieppari on mahtava kirja. Siinä tuotiin ensimmäisen kerran oikeastaan esiin se, että murrosikäinen ihminen on jollain tavoin erityinen ja onhan se tietysti myös kuvaus ihmisen yksinäisyydestä yleensäkin. Holden Caulfield on jäänyt mieleen toisin kuin monet muut romaanihenkilöt. Hänessä on selittämätöntä.
...ja nuo kirjatkin meitä anonyymi yhdistävät!!! huom! anonyymi ei ole minun pseudonyymini vaikka samoista kirjoista näköjään pidämme. kai tuo syvä joki ainakin meidän kummankin jonkinlaisesta ehdottomuudesta kertoo...
VastaaPoistaJa kun minäkin vielä pidän samoista kirjoista, niin mitä se kertoo?!!! Olemmeko androgyynejä?
PoistaEhdottomia varmasti.
Tuo selittämättömyys mitä sanoit siepparissa olevan, osuu nappiin. Hän on arvoituksellinen henkilö ainakin siksi, koska kertoo itsekin kirjoittavansa aineita maksusta koulukavereilleen ja olevansa epäluotettava mutta hyvä kirjoittaja. Kuinka voimme luottaa siihen minämuotoiseen persoonaan joka romaanin tyylissä ilmenee? Saarikosken käännös on ikään kuin ostanut epäluotettavan kertojan äänen ja niellyt pureksimatta. Uusi ei ota kantaa. Minua siinä romaanissa kiehtoo kummallinen aineettomuus, virtaavuus ja velmuus. Sen ytimessä tuntuu ei-oleminen. Sitä kannattaa lähestyä hiemän sivusta, lukea väärin. Loistava ja henkeä rikastuttava romaani. Syvä joki taas on avoiltaan tyly. Joko psykologista inhorealismia tai fasismia. Tai nämä ovat siis oman luentani reuna-alueet. Kato juttujani romaanista.
PoistaMinun on tarkoitus tässä lähiaikoina lukea sinun kaikki 240 juttuasi. :)
PoistaKatsoin jo, että olet kirjoittanut useita Syvästä joesta.
Löysin blogiisi myöhään, joten paljon on jäänyt tasokkaita kirjoituksia lukematta.
Saatan vielä kommentoidakin niihin - hyvin jälkijunassa.
Pieni purkaus estetiikan opetuslapsille, meille vähän jälkeen jostakin jääneille.
VastaaPoistaKun luin tämän kommenttiketjun läpi niin tuli vahva oivallus että kaikki tuo ylläoleva on (pelkkää) estetiikkaa. Mukaan lukien kookoomiehen tekstit. Sanoja. Sanoja siitä mikä on kaunista, hyvää, totta, mikä epäaitoa, ei-totta. Mitään vikaa ei ole siinä että viittaamme kaikki jotenkin teoksiin joiden estiiikka merkitsee tai ei merkitse meille jotain, mutta jotenkin vajaata se on. Totta kai meillä on elämämme ja todellisuutemme, mutta minua on aina vaivannut ajatus (meistä) kulttuurinseuraajista eräänlaisina toisisijaisina kuluttajina. Helposti lipsahtaa ajatus, että tämä seuraamisemme sivistäisi meitä jotain, mutta esim. tämän kesän keskustelu, Immos-case ja sen molemmat osapuolet, on paljastanut miten helppoja argumentteja ja yleistyksiä ja naiviuksia sinkoaa puolin ja toisin. Kirjojen lukeminen ja kokeminen, tai taiteen, ei ole takuu mistään laadullisemmasta ja enemmän ambivalentista näkökulmasta. Sen vuoksi olenkin pari päivää ollut ihmeissäni kun Niinistö, Sauli, toi esiin asioiden monimutkaisuutta eilisessä puheessaan. Vihervasemmisto, somekunta ja persuisto ei ole samaan kyennyt. Tässä maassa, tämä on klisee, ei keskustelu oikein suju ja laajene. Sivistys ei näytä tuottavan sivistystä, vaan bunkkereita. On humanistibunkkeri. Maahanmuuttokritiikki-bunkkeri. Vasemmistobunkkeri. Tasa-arvobunkkeri. Jne. Maailman parhaat kirjat luettu, mutta kovin oikessa ollaan ja sitä oikeassa olemista toitetaan kaikin välinein.
Taide, kirjallisuus onkin hyvä pakopaikka, esteettinen pesä, jossa voi maistella omia tuntemuksiaan, omaa makuaan, omia arvostuksiaan ja vertailla niitä muiden vastaavien eläjien tuntemuksiin samaan tapaan kuin pikkupojat vertailevat lätkäkorttejaan tai pikkutytöt älypuhelimiensa ominaisuuksia. Ei siinä aina taida sen syvällisemmästä kysymys olla. Kato mulla on tää!
Juhan blogi onkin hyvä estetiikan matkakoti. Tältä näyttää tänään, tätä ajattelin tänään (tarkoitan myös kommentoijia). Mutta se ihmisen todellinen koti, True true world, on ihan jotain muuta. Ajattelen itse että se on jotakin arkaaisempaa, primitiivisempää. Tunnen suurta surua kun ajattelen, mikä Eurooppamme on nyt. Kulutuksen temppeli, vajoava ja sortuva kulutuksen temppeli eikä oikeastaan enää mitään muuta. Meidän hedonistinen estetiikan kaipuumme, loputon sanojen nälkä viittaa hämärästi johonkin parempaan, mutta toteutuu kuitenkin vain pelkkänä kulttuurin kulutusjuhlana. Jos me alamme olla lukemamme kirjat, niin voi meitä!
jope
Juha & al
VastaaPoistaOletan että todellisuudesta kuuluukin tietää sen verran kuin mitä tuo keskustelu on.
Sitten ajattelin että onkohan anonyymi joku poikaparka joka on joutunut armeijaan vaikka ei olisi pitänyt. Sitten ajattelin oikeita sotia.
No, sotilaan lapsena on aina pakko miettiä mahdollisiuuksia.
Jope,
VastaaPoistaminä luulen että aika moni ajattelee juuri kuten Sauli Niinistö, monipuolisesti.
Vastakkainasettelu aiheuttaa puolustautumista ja siksi keskustelussa ei kuulu se normaali keskitie, mikä on enemmistön ajattelumalli.
Se on outoa, että Olli Immonen tänäänkin vielä itselleen rangaistusta määrätessään ( ! ) puhui siitä, että yhtenäiskulttuuriin rakentuva yhteiskunta on parempi kuin monikulttuurinen, ikäänkuin meillä olisi jokin valintatilanne. Meillä ON monikulttuurinen yhteiskunta, joka edelleen monikulttuuristuu. Nyt pitää vain huolehtia siitä, että yhteiskunnastamme tulee muutosten ja haasteiden aikana hyvä.
Immosen haaveksimaa monokulttuuria ei ole kuin taruissa ja reaalielämässä yksinvaltiaiden hallitsemissa maissa.
Paljon paremmin päästäisiin eteenpäin, jos tällainen "väinämöisuho" jäisi pois ja lähdettäisiin nykytodellisuudesta.
Se voin teil kerto et mä en me tänää kouluu ko en jaks. Mä oon niin pettyny tohon anonyymeihi kk-miäheen. Mä voisin melkeen ampuu se mut ei must kyl kouluampujaa tuu. Mä en jaksa ku mikään ei muutu vaik ampuis kuink. Jopel vaa karjuhalit. Just toi on totta et kouluski vaa ne poseerailee vaik tää pallo pamahtaa just siihe, ett se pinnal o liika niit, jotka saa ain kymppei. Niist tulee vittumaisii kulutushysteerikoit! Mä en tänää kuluta mitää mä levytä punkas ja kattele kattoo ja mieti mite tält paskaplaneetalt viisas pääsis ehjänä veks. Veti väsyks ko näpyti nää rivit se on nii ett tää on ainoo uroteko mult tänää. Taas mä lopeta ikuisiks ajoiks enkä senkää jälkeen tuu tän!!!!!!!! Mä käy paskal ja sitä mä en hievaha paikalt.
VastaaPoistaTuolle yllä olevalle koululaiselle sanoisin kk-miehenä että on eräänlainen hävyttömyyden huippu tulla toisen blogiin keskustelemaan itsensä kanssa.
VastaaPoistaJa minä sanoisin, että me keskutelemme aina itsemme kanssa, vaikka välillä olemmekin lähellä keskustelua toisen kanssa. Sinäkin kk-mies olet kertonut paljon itsestäsi.
VastaaPoistaMinä (entisenä opena ja ihan vaan ihmisenä) sanoisin koululaiselle, että tsemppiä ja koita jaksaa! Minä hakisin koululaisen kanssani illalla monikulttuurisustapahtumaan Kouvolaan. Siellä on mm. urheiluseurojen väkeä. He ovat vastustaneet rasismia jo pitkään näyttävillä plakaateilla otteluissa. Me nostaisimme koululaisen kanssa pahvin, johon oliismme tekstanneet "Kunnia ihmisyydelle! Kunnia moninaisuudelle!"
Olemme keskustelleet Holden Caulfieldistä. Onko sinulla koululainen sitä kirjaa, Sieppari ruispellossa, Catcher in the Rye? Jos ei niin kipaise kirjastoon ja lue se tänään.
Työpaikkakiusattiiks sua ko olit tollases paikas ko koulus kuluttamas kallist aikaa? Mä en väit et olisi ollu kiusattu mut mä meinaa et oon KIUSAANTUNU koulus. Ny mun täyt sanoo et jep on mul toi kirja. Mä sain sen ilmaseks ku se vaan tarttu mun takin mukaa kirpparil. Siihe o joku piirrelly elinte kuvii tiätsä mut ei se hait ko kerra ilmaseks sain. Mä vaa tahtosi sanoo et kunnia mul.
VastaaPoistaKyllä sitäkin tapahtui. On se aikamoinen paikka. Viidakon laki saattaa vallita sekä luokissa että opettajainhuoneessa.
PoistaEn tiedä millä luokalla olet, mutta mieti, että ei se ikuisesti kestä. Kun kasvat ulos koulusta, voit päättää enemmän omista asioistasi.
Mee huomenna kouluun.
Kunnia sul!
Mä ton tiesinki et sua on rääkätty. Mä oon varma et jos menisin joskus jotai duuna ni just mä olisi se jot työpaikkakiusattas himona. Mun toive o et mä voisi het pelastu eläkkeel. Mite sä kestit ootta. Eläkeläiset o mun sankareit tavalla jos ketkä ku ne o vapait. Jos mä pelaan ens yön ni pakko mun o va päiväl nukku huomen.
VastaaPoistaSe vapaus tuntuu paremmalta, kun on ensin rehkinyt. Nyt pois sieltä pelikoneilta kulta pieni.
PoistaMarjatta, pakko todeta parissa asiassa ihan perustavaa laatua oleva eri näkökulma.
VastaaPoistaKirjoitit: "Meillä ON monikulttuurinen yhteiskunta, joka edelleen monikulttuuristuu."
Minä: Totta kai me voimme vaikuttaa siihen, millaiseksi tulevaisuus muodostuu. Suomalaisilla ja täällä nyt asuvilla on siihen avoin demokraattinen oikeus. Tuollainen kulma, että näin tapahtuu ja sille emme voi mitään, ei edusta kriittistä näkökulmaa tulevaisuuteen. Suomen, Euroopan, Afrikan jne. eettinen velvollisuus on olla muutakin kuin ajopuu. Omat oikeudet ja velvollisuudet on kaikkialla otettava omiin käsiin. Yksi velvollisuus on auttaa. Toinen velvollisuus on tehdä se rationaalisesti. Meillä on unelma -asenne kertoo jo nimessään millä mennään: wishfull thinking. Miten se sanonta menikään? Maailman tuhoon tarvitaan joukko hyvää tarkoittavia miehiä. (Voinee soveltaa myös naissukukuntaan). Eli meillä on todellakin valintatilanne, ja uskon että maamme hallitus osaa sitä myös käyttää.
Sinä: "Immosen haaveksimaa monokulttuuria ei ole kuin taruissa ja reaalielämässä yksinvaltiaiden hallitsemissa maissa."
Immonen ja muut maltilliset persukkaat eivät haaveile käsittääkseni varmastikaan mistään hänen marginalisoijiensa manaamasta monomonosuperkulttuurista. Ihan tavallinen Suomi - kumuloituvaan maahanmuuttoon, kapitalismiin, rahan valtaan, globalismiin, vauhtisokeaan arvoliberalismiin hukkumaton Suomi - lienee tavoitteena. Siihen sisältyy tietenkin myös maahanmuuttajia! Kysymys on käsittääkseni, näin olen lukenut, kuullut ( luulisi kyllä muidenkin, mutta ehkä on hajataittoa) hallitsemattoman nopean muutoksen pysäyttämisestä tai edes hidastamisesta. Se on muuten myös tällä jo asuvien mamujen etu. Olen jutellut asiasta itse heidän kanssaan. Maahanmuuttomaltillisuus on maahanmuuttajien puolustamista. En ole itse persu enkä perussuora mutta tunnen myös heitä sen verran että tiedän mistä puhun. Ja samoilla linjoillahan on ja oli nyt myös Tasavallan presidentti. Tälläisen keskustelun kääntäminen mediassa rasismiksi on törkeä argumentaatiohirveä. Rasismi on rasismia. Ei yhteiskuntakriittinen keskustelu sitä ole. Kadulla tai someksi rasistiksi huutelijan voi haastaa oikeuteen solvauksesta ja kunnianloukkauksesta. Amivalenssilla tarkoitin myös sitä, että suomalaisten on todella opittava käymään keskustelua ilman bunkkereita.
p.s Tietävätköhän muuten monet Meillä on unelma-shiny happy ihmiset, että maahanmuuttajat eivät välttämättä pidä kaikista näissä toritapahtumissa liehuteltavista lipuista lainkaan? Voi olla että tässä maahanmuuttajien puolustamisasiassa vielä viimeiset tulevatkin ensimmäisiksi. Itse jonkinlaisena arvokonservatiivina tiedän olevani maahamuuttajien valtaosan ( tarkoitan aikuisia miehiä ja naisia, nuorista en uskalla sanoa mitään) kanssa enemmän samalla viivalla kuin moni muutttajien parhaaksi ystäväksi ilmoittautunut unlemaihminen.
jope
Jope, minun näkökulmani on juuri se maltillinen näkökulma! Tähtään siihen, että maahanmuuto pitää hoitaa hyvin ja olen samaa mieltä Sauli Niinistön kanssa. En usko missään sanoneeni, että asioiden pitää vain antaa tapahtua.
PoistaMistä sinä olet mahtanut saada sellaisen käsityksen, että minä olisin joku hihhuli!
Kouvolan monikulttuurisuustapahtumaan on ilmoittautunut suuri joukko paikkakunnan maahanmuuttajia. Katsotaan nyt, mitä tapahtuu. Kirjoitan siitä varmaan blogiini.
Kirjoitit että meillä ei ole vaihtoehtoja. Onhan se eräänlaista emme-voi-mitään - asennetta.
PoistaHienoa! jos maahamuuttajia tulee mukaan Kouvolaan. Helsingissä ja Turussa heitä oli vähän. Ei perheitä. Kirjavia lippuja oli sitä enemmän. Anarkistit maahanmuuttajien puolesta...hhmmm. Eräänlainen ajatusmahdottomuus, sen tajuaa jokainen joka tuntee oikeasti vähänkin aikuisia maahanmuuttajia, perheenisiä. äitejä.
Hyvää tapahtumaa sinne Kouvolaan. Meillä on Unelma vs. Meillä on Ongelma-bunkkerit voisivat löytää toisensa Meillä on Ratkaisu -ajatuksen alla. Tosin sitä ei ole kenellekään. Senkin vuoksi hieman enemmän etäisyyttä oikean äärilaidan lisäksi myös vasempaan äärilaitaan. Maahanmuuttajat eivät ole poliittisia objekteja joilla käydään omia narsistisen sentimaalisia kannanotto-partyjä läpi. Kummallakaan puolella.
jope
Jope, nyt on liikkeellä suuri hiljainen enemmistö, joka ei hyväksy vihaa.
PoistaMinusta sinä näet tilanteen ennakkoluuloisten lasien läpi ja liioittelet ääri-ihmisten osuutta.
Meillä ei ole sitä vaihtoehtoa, että emme hyväksy muunmaalaisia joukkoomme. Silloin me emme hyväksy todellisuutta.
Äskeisessä Kouvolan tilaisuudessa ei ollut yhtäkään anarkistia eikä mitään vastakkainasettelua. Poliittisista puolueista näkyivät keskustanuoret ja demarinuoret. Kukaan ei käyttänyt laajaa maahanmuuttajien joukkoa mihinkään omiin tarkoituksiinsa. Tilaisuudessa oli lämmin henki. Esiintyjinä oli erilaisia suomalaisia, mm. kaksi kansanedustajaa, entinen piispa, mustalaispariskunta (toivoivat, ettei se, mitä Hitler teki mustalaisille koskaan toistuisi minkään ryhmän osalta), urheiluseurojen edustajia, laulajia. Musiikkikin oli laidasta laitaan, erilaisuus on arvokasta.
'Meillä on unelma' tulee Martin Luther Kingin lauseesta 'I have a dream'. Eikö saisi olla unelmaa rauhasta ja tasa-arvosta? Minusta sen tulisi olla kaikkien unelma. Se on ollut viime aikoina uhattuna. Siksi jopa hiljainen enemmistö on herännyt sihen, että vihalle ei saa antaa valtaa. Jotkut ovat paasanneet maahnamuutajia vastaan tyyliin 'Tätä kansa haluaa', mutta Suomen kansa on viisaampaa ja empaattisempaa kuin vihapuheiden pitäjät luulevat.
Kun sanoin, että esiintyjinä oli erilaisia suomalaisia, niin tarkoitin, että kaikki eivät olleet syntyneet Suomessa ja kaikki eivät olleet vaaleanpunaisia väriltään, mutta kaikki olivat suomalaisia. Laitan huomenna blogiini kuvia. Voit käydä katsomassa.
PoistaYhteinen tekijä vihan vastaisessa liikkeessä on HUOLESTUNEISUUS ja jopa pelko.
PoistaNyt tulee sitten jälkilähetys.
VastaaPoistaMarjatta, arvostan rasismin vastaista työtä. Usko tai älä teen sitä itsekin. Rasismi on rikos, sillä selvä. Mutta r-kortilla ratsastaminen silloin kun siitä ei ole kysymys on moraaalitonta. Sinä et sitä tee, mutta moni tekee. On todella harmillista jos tästä "unelmaliikkeestä" kasvaa vastapoliinsa kaltainen ääriryhmä. Hyvinkin mustavalkoinen argumentointi esim. persuja kohtaan viittaa jo siihen. Emme tarvitse Suomeen Mc Carthy- vainoja. Tarvitsemme ratkaisuja. Järkeä. Tekoja. Ja tietenkin myötäelämistä. Rajat kokonaan kiinni ei ole ratkaisu. Rajat apposen auki ei ole ratkaisu. Vapaa liikkuvuus - periaatteen fundamentalistinen edistäminen on tie....keksitte ihan itse minne. Ja tie sinne....kaikille. Myös apua tarvitseville. Minä odotan päivää kun klassisiin arvoihin uskovat tavalliset lähtevät liikkeelle suomalaistan ja muuttajien ja pakolaistan puolesta, maltilla, tunteella, mutta i l m a n poliittista agendaa, joka leimaa mielestäni tätä toriliikettä nyt voimakkaasti. Liikaa lippuja ilmassa. Paikalla liian vähän tavallisia maahamuuttajia, isiä ja äitejä, lapsia mukana.
(kts. edellinen uussana "argumentaatiohirveä" on tietty, argumentaatiovirhe, hah)
jope
Minä luulen, että aika harva ratsastaa millään kortilla, vaan on näissä tapahtumissa han vain omana itsenään. Meidän tilaisuudessa oli vanhoja pariskuntia, raavaita miehiä, perheitä. Moni pyyhki silmäkulmiaan. Oli iloa ja naurua, tanssiakin.
PoistaKoko ongelmaa ei olisi eikä tarvitsisi järjestää tilaisuuksia, ellei olisi niitä vihapuheita laukoneita. Jos ei Immosen puheista hätkähdä, niin ihmettelen.
Kouvolan tapahtumassa oli juuri tavallisia ihmisiä. Maahanmuuttajaperheitä oli paljon, somalipojat räppäsivät ja hyvin pieni musiikkikoulua käyvä poika lauloi kauniin laulun All of you.
Oletko sinä käynyt noissa muiden kaupunkien tilaisuuksissa? Jos et, niin mistä päättelet, ettei niissä olisi ollut samanlaista!
Hyvä että tilaisuus meni hyvin. Juuri tuollainen sen pitääkin olla. Kuulosti hyvältä ja olitte varmasti aidolla ja konstailemattomalla asialla. Kävin Kouvolan Sanomien sivulta katsomassa kuviakin, ja totta, somaliäitejä paikalla - hyvä.
PoistaVoi olla että merkitysten humina välillämme johtuu Kouvolan ja Helsingin välisestä erosta. Täällä, todellakin, ilmapiiri on äärimmäisen politisoitunut. Olet onnekas jos ja kun sinun piireissäsi ei ole kummankaan osapuolen politrukkeja, kummankaan osapuolen leimakirveitä tai kummankaan osapuolen kielipoliiseja. Kuten sanoin, en ole innostunut lippujen liehunnasta. En puna-, moniväri tai Suomen sinivalkoisenlipunkaan. No, omapa on joukkoliikeallergiani.
Parhaat ja avoimimmat keskustelut maahanmuutosta olen käynyt muuttajien itsensä kanssa. Muutenkin kun tekee työtä ja asuu maahanmuuttajien kanssa samoissa taloissa syntyy ihan toisenlainen hahmotus kuin jos muodostaa kantansa vain median kautta. Suomalaisten kesken se menee siihen juupas eipäs hyvä paha oikea väärä - dialogiin aika nopeasti. Joka tai. Ainakin täällä pääkaupunkiseudulla, jossa poliittinen statuspäivitys on ajan henki. VIhapuhe on arkipäivää. Ja molemmat ääripäät tekevät sitä somessa koko ajan. Sitä inhoan. Immoslaisia oikealla laidalla, että immosenkaltaisia fanaatikkoja toisella laidalla.
Rasismin ja syrjimisen suhteen olen tietenkin joko tai.
Olen vastaan, ja kuten sanoin, teen sitä myös ihan konkreettisesti. Tosin senkin sanominen on ihan itsestäänselvyys. Esimerkin kertominen juuri siitä olisi sitä sometekopyhyyttä mitä en kestä. Kuten sinäkin sanoit, suurin osa meistä suomalaisista ei hyväksy rasismia. Eräät eivät hyväksy globalismia(kaan) ja siihen on kyllä kai edelleen ihan poliittinen oikeus ja lupa jokaisella. Ei-globalisti voi aidosti olla ei-rasisti. Historiaa kun miettii niin internationalistit eivät juurikaan armoa "toisille" antaneet olivat ne sitten Donin kasakkakansaa tai Itä-Puolan juutalaisia.
Marjatta, mutta rauha maassa ja ihmisille hyvä tahto. Kukaan meistä ei voi muokata maailmaa mieleisekseen, unelmakseen puhumattakaan ihmisistä. Täytyy vain yrittää jotenkin selvitä näissä katastrofeissa ihmisyyttä menettämättä. Se on maksimi että minimi. Olen varma että olet kanssani siitä ihan samaa mieltä. Jos Immosen yölausunnoista on jotain ainoaa hyvää sanottava niin kai se, että ihmisten on alettava oppia sekä hyväksymään erilaisuutta (Meillä on unelman tavoite!) että sietämään myös erilaisia ajatusmaailmoja. Kaikki eivät koskaan saa HS:n vaalikoneesta itselleen vihreää tai punaista ehdokasta tulokseksi millään, vaikka kuinka yrittäisivät. Suomeen ja maailmaan mahtuvat hyvin erilaiset ihmiset ympäri maailmaa ja erilaisten ajatusten kirjo. Paras ja inhimillisin argumentti voittakoon. Sitähän on demokratia.
P.s
Olen minäkin osallistunut marsseille, Marjatta. Rauhamarsseille NATO:n risteilyohjuksia vastaan vuonna 1981. Jälkikäteen selvisi sitten, että niitäkin marsseja oli KGB ollut rahoittamassa. Eli anna anteeksi, jos marssi hyvänkin asian puolesta herättää minussa aina pienen pirun. Mutta te, sanon tämän ihan tosissani, olitte oikealla motiivilla mukana. En sitä epäile lainkaan. Unelmanne/unelmamme toteuttamiseen tarvitaan nyt vain onnistunut maahanmuuttopolitiikka. Toivottavasti hallituksella on homma hanskassa.
(Nyt olen kyllä aika tyhjentäväsi kertonut kantani tässä asiassa, uh huh, maahanmuuttoystävällisen ja samalla maahanmuuttomaltillisen kantani. Siitä saa vapaasti olla eri mieltä. Kiitos keskustelusta. )
jope
Jope, luin tämän tyytyväisenä, mutta unohtui vastata. Täytyy sanoa, että olet kirjoittanut tosi viisaasti.
PoistaAjattelemme paljolti samoin.
Ei se ole sometekopyhyyttä, jos kertoo omista tekemisistään, minusta. Siinä antaa vähän kuin lahjan, kun päästää toisen tutustumaan itseensä. Itse höpötän avoimesti kaikenlaista, mutta koitan saada kertomuksiini edes vähän komiikkaa ja huvittuneisuutta. Voi silti olla, että kuulostan joskus omahyväiseltä.
No kuule, minähän se oikein johdin noita rauhanmarsseja megafoni kaulassa ja vauva selässä rinkassa. En kyllä muista, että me olisimme saaneet rahaa mistään. Juhlatilat olivat kouluilla ilmaisia, esiintyjät ilmaisia ja jokainen teki omat banderollinsa talkoissa. Eräskin työmies kirjoitti pahviinsa "Rauha tähtissä ja maan päällä". Eräässä juhlassa Paula Lehtomäki (nykyinen keskustapoliitikko, silloinen koulutyttö) esitti jotain pantmiimia ämpäri päässä merkkinä ihmisestä, joka ei halua nähdä eikä kuulla. Tällaista oli siis Kuhmossa rauhanmarssien aikaan. :)
Minua kk-miehenä lämmittää tuo jopen ilmaisu "maahanmuuttomaltillisuus on maahanmuuttajien puolustamista". Niin se on. Harkinta tapahtuu rajalla. On hyväksi Suomelle että olemme monivärinen maa. En minä ainakaan tahdo väen väkisin ampua mustia miehiä meidän rajoillamme. Sauli Niinistö pressana ilmoitti, ettei hänen sisällään ole sokeaa hippiä. Tällä hetkellä maahanmuutto on edennyt aivan liian nopeasti, vähempikin olisi riittänyt. Nyt on vain kysymys siitä, että mitä maa kestää. Itse esimerkiksi ihailen eriväristen naisten kauneutta. Tuota kulttuurisanaa en oikeastaan ymmärrä. Onko se monikulttuurisuutta että on monivärisiä ihmisiä? Tai siis tietysti yksi ihminen on sitä yhtä väriä mitä hän on. Mustissa naisissa on tosi kauniita naisia. Suomeen sopii kauniita mustia naisia, mutta ei ehkä kuitenkaan rajattomasti. Minä en ollenkaan pidä huonoina sellaisia miehiä, jotka rakastuvat mustiin naisiin. Minulla kun ei ole tällä hetkellä ketään niin kyllä mustakin hyvin kelpaisi. Mutta en tiedä miten heitä pitäisi lähestyä, että he vähitellen alkaisivat rakastua minuun.
VastaaPoistaOn jotenkin alettu ajatella, että maahanmuuttoviha on maahanmuuttokriitisyyttä, ja ken sitä vihaa vastustaa ei ole kriittinen vaan lälly hippi. Ja näin vihapuheen laukojat uhriuttavat itsensä ja murjottavat, kun ei saisi olla muka kriittinen eli solvaava.
PoistaSinä kk-mies ajattelet mielestäni oikein.
Voi kun olisit nähnyt tuon äskeisen tapahtuman naisia, kauniita ! Ja miehet komeita! Ilman muuta suomalaiset kaunistuvat maahanmuuttajien myötä.
Milloin muuten Suomessa on esiintynyt laajamittaista yhteiskunnallista rasismia. Meillä ei ole koskaan ollut penkkejä joissa lukisi "vain valkoihoisille". Ennen maahanmuuttoa oli olemassa kaksijako valkolaiset - mustalaiset. Tämä oli meidän kysymyksemme. Eikä mustalaisia siis romaneja lähtökohdittain ole koskaan kohdeltu rasistisesti. Meillä ei ole romaneihin kohdistuvia rasismilakeja. On siis törkeätä Suomen taakoittamista sillä että olisimme rasistinen yhteiskunta. Suomessa voi olla rasistisia yksilöitä tai kuppikuntia, mutta modernisaation Suomi ei ole koskaan ollut leimallisesti rasistinen. Mikäli tätä totuutta muuksi muuttaa niin se on viharikos ja vääristely Suomea ja Suomen historiaa kohtaan. - Mikä Suomea leimaa on hölmöläinen yltiöhyväntahtoisuus. Ikään kuin antautuvuus suin päin raiskattavuudelle. - Ja uskokaa tai älkää raiskaajat raiskaavat raiskattavaksi antautuvan.
VastaaPoistaOlen melkein unohtanut, että tämä on Juhan blogi - ei minun, mutta tähän vielä pieni kommentti. Entä saamelaiset? Tiedätkö, mitä heille on tehty?
PoistaSuomessa on tällä hetkellä rasismin nousua.
Kuka toi on anonyymeit ni se on anonyymeit. Mä en inho koulu sen takii ko se on täyn erivärisii. Mä inhoo sitä koko systeemii. Kuka tahansa vaik musta puhuu suomee. Mä vaan en kärsi niit. Väri ei tee pyhimyst ihmisest. Tiedäksä et tyhmyys on kaiken värist!!!!!! Joku urpo enne katto musta haavi auk ja ajatteli et toi on kaltoinkohdeltu. Mitä ne muka on Suomes kaltoinkohdeltu? Hä? Ku vaa on musta nii levitetä punane matto ja aleta palvo ja hyysä. Suami paikka väärikäytökse. Ko mä en mene huomen koulu ni mieti tät koko päivä.
VastaaPoistaJos tuosta koululaisen pimeästä kommentista jotakin ottaisin niin se on tuo kaiken värisyys. Ajattelua sotkee sellainen ilmaisua kuin monikulttuurisuus. - On kysymys yksinkertaisesti kansantalouden voimavaroista. Suomen kansantalouden kestävyydestä. Loppu viimeksi Suomen kansantaloudesta ei huolehdi mikään Afrikan maa, ei Yhdysvallat, ei Venäjä. Lopulta olemme itsenäisyydessämme yksinäisiä kansantaloutemme kanssa. Me olemme vastuullisia sen suhteen. Nyt on niin että suhteessa kansantalouteen ihminen ei ole jonkun nahkan värinen olento tai jonkinlaista huilua soittava olento tai jotakin kieltä puhuva olento. Joko siis olisi käsitteitä puhdistavan keskustelun aika tässäkin blogissa. Joko lopulta pääsisimme asiaan ja se on se, että me olemme KULUTUSYKSIKKÖJÄ. Suomalainen kansantalous siis kestää tietyn määrän kulutusyksikköjä ja sen jälkeen talous alkaa romahtaa. Tämän pitäisi olla kaikille selvä. Koululaisestamme on ilmiselvästi muodostumassa kulutusyksikkö, joka loisii ja haluaa elää toisten kustannuksella. Se onnistuu jos talous ja sivistysvaltion lait sen mahdollistavat. Kulttuuriblogit ovat pehmeitä blogeja, joissa paljolti jeesustellaan ja sievistellään. Minua kiinnostaa esirippujen nostaminen tosi todellisuuden edestä. Maailman pääongelma on se, että kulutusyksikköjen paisumus on meneillään. Vuonna 1900 maailmassa oli kulutusyksikköjä 1,6 miljardia, tänään 7,4 miljardia ja YK:n uusimman ennusteen mukaan kulutustyksikköjä on 11,2 miljardia vuoden 2100 loppuun mennessä. Tänään afrikkalaisia on runsas miljardi ja ennusteen mukaan heitä on nelinkertainen määrä vuosisadan loppuun mennessä. Jos afrikkalaiset eivät jää Afrikkaan ratkomaan maanosan ongelmia niin silloin he lähtevät sieltä pois ja eräs vaihtoehto on saapua Suomeen. Tässä on asioitten ydin ei jossain monikulttuurisuusjuhlinnassa. Numeraalisten faktojen pohdinta ei ole rasismia. Kuten presidentti Niinistö totesi ei ole tietenkään väärin tavoitella parempaa elintasoa jossain toisaalla. Mutta kuten sanottu Suomen kansantalous ei kestä kaikkea ja kansantalous ei kestä kaikkea niin silloin ajaudutaan toiminnallisesti kaaokseen ja juuri kaaoksessa piilee väkivalta. Tällä hetkellä Suomessa palveluita ajetaan alas, koska niiden rahoittamiseen ei löydy keinoja. Kun palveluita ajetaan alas niin enennetään kaaosefektin mahdollisuutta. - Ihan tuollaista itsetarkoituksellista ilkeämielistä rasismia toki on, mutta en väittäisi, että se olisi enentymään päin. Silloin kun ihmisten toimeentulo vaarantuu he alkavat kyllä kalistella kepeillä joka suuntaan, sillä kulttuuripinnan alla valitettavasti ihmisessä on ikiaikainen raateleva eläin - jonka pinnan alla pysymiseksi viisaiden on tehtävä kaikki voitavansa.
VastaaPoistaJos nyt Afrikasta puhutaan niin tällä hetkellä tarvitaan kauniita ja komeita afrikkalaisia nuoria, jotka pysyvät Afrikassa ja keskittyvä todella tuon maaosan ongelmien ratkaisuun. Se ei missään tapauksessa millään muodoin sulje pois eri tavoin tapahtuvaa kansainvälistä yhteistyötä. Mutta nuorten kauniiden ja komeiden afrikkalaisnuorten kotiosoitteena tulee pysyä Afrikka. - Minä ymmärrän sotapakolaisuutta, mutta minä en voi ymmärtää niinkään todellisuuspakolaisuutta tai ymmärrän senkin mutta en pysty kytkemään siihen omia suuren ihmisen ihanteitani. Afrikkalainen nuori kaunis tai komea ihminen voi olla siis pieni ja mitätön ihminen eikä sankariainesta. Tällä hetkellä Afrikka tarvitsee todellisia sankareita muuallakin kuin juoksuradalla Pekingissä.
VastaaPoistaTällä hetkellä on puhuttava ihmisyyden yleisolemuksesta. Joko ihmisolento nousee johtamaan lajiaan ja suojelemaan elonkehää ihmisen vaikutuksilta tai sitten sekoilemme jossain monikulttuurisuuskeskustelussa, joka on todellisuuden alakasvillisuutta tänä päivänä.
Väestöpaisumuksen haaste tarkoittaa sitä, että juurikin nyt ja pian on synnyttävä uusi ihminen tai ajaudumme väistämättä resurssipulassa kolmanteen maailmansotaan. Muistutan että ihmismassa ei lopu, mutta muutaman laskelman mukaan öljy loppuu 38 tai 55 vuoden kuluttua. Ihmismassan ja resurssien ristiriita on elonkehän pääkysymys.
Kyl mä vissi meen sit koulu. Sori toi mun eelline. Ku ne sano ku mä oli lastenpsykiatrisel et just sä saat tollasii purkauksii mitä mä saan. Et ei mieti yhtä. On tosi vaikee päätös men koulu mut onneks o viikonloppuu ees. Mul o yks tuttu tollane ikäheppu. Se o kiva. Se vois mul vaik parit kaljat hakee ko mul ei viel ikä riit.
VastaaPoistaKiintiöpakolaiset eivät ole elintasosurffaajia. Muissa pitää tehdä valintaa.
VastaaPoistaOlen tosin kuullut, että jotkut ovat myös sitä mieltä, että Suomeen pitää ottaa vain varakkaita, jo valmiiksi suomea puhuvia ja työpaikan täältä saaneita ulkomaalaisia.
Lähtömaihin auttaminen on epäonnistunut pahasti. Rikkaus tekee itsekkääksi. Suomellakin oli vauraat vuodet, mutta annoimmeko paljostamme?
Suomi kävi viime vuosisadalla verisen sisällissodan ja selviytyi Neuvostoliiton jyrän alta itsenäisenä. Maksoimme sotakorvaukset. - Mielestäni pakolais- tai maahanmuuttokysymyksessä Suomi on tehnyt voitavansa. Sanoisinko niin, että ns. tavallinen kansa on tehnyt voitavansa. Tietysti voisi olla jonkinlainen marttyyrimainen auttaja.
VastaaPoistaOn tarkoin pohdittava kuinka paljon Suomeen pystytään ottamaan maahanmuutajia, jotka eivät osaa mitään. Jotka on aivan alkeista saakka kotoutettava sellaiseen yhteiskuntaan kuin mitä Suomi tänä päivänä edustaa.
Kuinka paljon Suomen yleisesti köyhtyvä kansantalous kestää kulutusyksikköjä, joista tässä ja nyt aiheutuu pelkästään menoja - on pohdittava siellä missä keskeistä on taloudellinen matematiikka eikä postmoderni kulttuurihöpinä.
Naisen dilemma on äidillisyydessä. Naisella on halaus- ja syleilyvietti. Se sokaisee planeetan naisten enemmistön. Juuri nainenhan synnyttää väestöräjähdyksen. Ihmiskunnan pahin ongelma syntyy naisen elimistön kautta ja kun siihen todella vielä yhdistetään halaus- ja syleilyvietti niin matkaa planetaarista kaaosta kohti on valmis.
Mä jakso ol koulus puol päivä.
VastaaPoistaKk-miehenä ajattelen että kun ei vain tarvisisi koskaan ampua mitään äidistä syntynyttä. Olenhan esimerkiksi minäkin äidistä syntynyt. Jotkut voivat ajatella että minä olen julma, koska olen kk-mies. Olisi kammottavaa jos isänmaa antaisi minulle sellaisen käskyn että rannoille pitäisi Suomen pelastamiseksi ampua äitejä ja äideistä syntyneitä. Siinä ei ole ensimmäisenä mielessä halailu- ja syleilyvietti kun ampuu. Ensimmäisen kerran tuo yllä oleva kirjoittaja saa minut ajattelemaan että onko se tosiaan sittenkin kaikki naisen vikaa. Tämä minunkin pelkoni, että joutuisin tosissaan ampumaan. En minä nauti ampumisesta, mutta teen mitä käsketään. Voisiko nainen tosiaan estää sen, että minä saisin rauhan tässä asiassa. Konekivääri vain on sellainen tulivoimainen ase ei kylläkään niin tehokas kuin atomipommi. Kyllähän siellä Japanissakin kuoli niitä äitejä ja äideistä syntyneitä. Mutta äideistähän nekin syntyivät jotakin hyökkäsivät amerikkalaisia vastaan siellä Peral Harborissa.
VastaaPoistaTuo koululainen saisi jo lopettaa pienten asioitten tuomisen tänne blogiin kun sivistyneet ihmiset kirjoittavat ja minäkin. Niin tietysti vielä se että kuolihan atomipommin pamauksessa myös koululaisia.
Mul o just ny toi olo niinku atomipommi ols pääl jysähtäny. Tota mä sano ain kuraattoril et mä o JOTENKI NIINKU atomipommi al jääny. Et en tietenkä TODEL ko mä elä. Mut et se o hyvi tos VERTAUSKUVA. Kässäättekste?
VastaaPoistaKässätään, koululainen! On ollut itselläkin paha olo lapsena. Hyvä, että jaksoit puoli päivää. Maanantaina sitten koko päivä, eiks niin! Tätä pyytää äidillinen halaaja. En ole varma, vaikka sinä olisit joku aikuinen, joka tuo maustetta tähän keskusteluun. Anyway, pidän sinun mukanaolostasi, vaikka kk-mies ei pidä.
VastaaPoistaSinä olet yhtä suloinen kuin Haulden Caulfield! Minä melkein haluaisin eläkkeeltä takaisin yläkouluun.
Minä en haluaisi, että kukaan kävisi opettelmassa sotimista. Armeijat saisi lakkauttaa, muta eihän se nyt käy, koska ne ovat tuottoisaa bisnestä.
Juha, oletko sinä luovuttanut tämän 'estetiikan matkakodin! kokonaan meille?
Olen laittanut omaan blogiini kuvakertomuksen Kouvolan eilisestä tapahtumasta. Menkääs kattoon! http://marjatankirjat.blogspot.fi/
Upea ilta, mutta Koululainen olisi saanut kävellä minun ja mieheni keskellä.
No niin. Se sitten paljastui. Marjatta Mentula on naimisissa! Mikä pettymys! "Näinkö meille aina täällä käy, käy, käy... rakkautta hukkaan heitetään" (siis minun).
VastaaPoistaTulen ensimmäistä kertaa tähän blogiin. Esiinnyn minäkin anonyyminä. Jos blogistilla on rohkeutta olla sekaantumatta tähän keskusteluun, jonka hän on avannut niin arvostan sitä. Aavistelen hänessä ihmistä joka ei tiedä pitäisikö sensuroida vai olla sensuroimatta. Melkein tekisi mieli kiittää kk-miestä. Hän selvästi vauhkoonnutti blogistia ja se on mainio asia!
VastaaPoistaTänään työpaikallani jouduin jättämään jäähyväiset 27-vuotiaalle ihmiselle, joka lähti toisaalle. Pidin hänelle jäähyväispuheen. Kehotin häntä toimimaan kaikin keinoin planetaarisen kaaoksen ja kolmannen maailmansodan estämiseksi. Salissa oli noin 150 ihmistä. Kaikki räjähtivät valtaisiin aplodeihin. Yrityksemme esimies myhäili ja taputti minua pitkään läksiäistilaisuuden jälkeen.
On työyhteisöjä, joissa tajutaan tilanne.
Mu iskä ol kriminaali se kerra tuns toi Saari. Ei se sit muista. Mu iskä tappo ittens. Oisin mä voinu tallata tei välis. Mut ku ei sitkää, mä en ois saanu happee. Ei se ois tei vika. Mä oon tällane. Mä vaa kookleti tän Saaren nimes ja löysi tän. Mut vitut mä voin häipyy kosk tahansa. Ei armoo mul ei armoo kenel. Toi saar on jotenki en mä tiiä. En mä tiiä mitä se haluu tai mitä se haluu uskaltaa. Se puhuu. Se on hyvä puhuun. Mut mitä se tosissaan haluu? Mitä se haluu maksaa? En mä tiiä. Se on vaa joku joka hipas mun iskää. Miks mä jatkan tät en mä tiiä. Jos mä katoon niin älkää syyttäkö mua. Mä EN KOSKAAN HALUAIS TAVATA TÄTÄ JUHA SAARTA!!!!! Älkää kysykö musta enempää!!!!!!!!!!!!!
VastaaPoistaPidä nyt ipana turpasi kiinni! Olen jollain tavalla hävennyt näitä koululaisen kirjoituksia. Hän ei ole mikään kk-mies kuten minä. Hän on mielenterveysongelmainen lapsi eikä mielenterveysongelmaisesta koskaan tule kk- miestä. Konekiväärillä saa ampua ainoastaan se joka on mielenterve. Tappajalla ei saa olla psyykkisiä ongelmia. Tappamisestahan on kysymys silloin kun konekiväärillä ammutaan. Minä en halua tappaa mutta on pakko tappaa jos Sauli Niinistö niin käskee. Hänhän se on ylipäällikkö tätä nykyä. Minä en sano yhtään sanaa Saulia vastaan kk-miehenä. Kun Sauli käskee niin se on tulta munille.
VastaaPoistaMarjatta. Täällä ollaan. Ja poistin vahingossa yhen rivin kommenntis ku poistin kannan joka oli jääny sun omasta poistostas. Jos muistat vielä sen, palauta mun puolesta.
VastaaPoistaNo nyt kommentoin ja tähän aiheeesen viimistä kertaa. Kun luen noita anon kommentteja, tuntuu kuin lukisin näytelmän henkilöitä. Aukkoisia hahmoja joista levottomuus ja uhkaavuus virtaa läpi. Mutta heti kun ne ajattelee näyttämölle, niiden levottomuus ja uhkaavuus katoaa. Instituutio tekee sen. (En ole koskaan teatterissa kokenut merkityksellistä läsnäoloa tai uhkaavuutta, aidosta vuorovaikutuksesta puhumattakaan vaikka sitä kovasti yritetään vakuutella. Ks. Sattumanvaraisuuden tapahtuminen katsojassa tunnisteesta teatteri.)
VastaaPoistaEn siis tiedä ovatko kaikki samalta henkilöltä, mutta tuo ajatus nyt vain nousi mieleeni.
PoistaMinäkin tulen tähän blogiin ensimmäistä kertaa! Ainoa henkilö jota jollain tavoin en ymmärrä on Juha Saari. Tietysti ymmärrän että hän kirjoittaa pääkirjoitukset ja on bloginsa päätoimittaja. Mutta en oikein ymmärrä hänen suhdetta kommentoijiin. Hän tuntuu epäilevän että kommentoijat olisivat jonkinlaisia näytelmän henkilöitä.
VastaaPoistaNo, kyllä minustakin tuntuu että saattaisi olla kysymys näytelmän henkilöistä. Esimerkiksi tuo koululainen voisi olla sellainen. Ei kukaan todellinen psykiatrisista ongelmista kärsivä koululainen ikinä kirjoittaisi tällaiseen blogiin. Hän antaisi Juha Saaren ja muiden määritellä itsensä eikä hän tekisi mitään väliintuloa tällaiseen blogiin. Hänestä puhuttaisiin, mutta hän ei itse puhuisi. Vai?
Ihminen voi olla uhkaava eikä hänen uhkaavuutensa poistu sillä että hänet ajatellaan näyttämölle. - Oikeastaan Juhan pari viimeistä kommenttia ovat kulttuuri-ihmisen ajattelutavan klassikkoja. Juuri noin kaiketi kulttuuri-ihminen rauhoittelee itseään. Nykyajan professorina en yleensä ehdi lukea blogeja mutta tässä blogissa havaitsin kiinnostavuutta ja toivotan Juha Saarelle menestystä hyvien tekstien kirjoittajana. Vaikka et ole tohtori niin kirjoitat tohtorimaisesti.
Mä kato toi viiskytkilsa kävely Pekingis. Ku ei saa nukut. Mun pää on tällane. O yö ja mä en pysty nukut. Mut en ollu joku näytelm. Mut mä en enä pala takas. Eläkä hyvi!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Sit kuolka.
VastaaPoistaViel kuitenki lisä et toi M. Mentula ol yht aito ko mä. Ja se osa rakasta koko ihmiskunt mitä mä e.
VastaaPoistaMinä kk-miehenä arvasin että tuo koululainen on huijausta. Kiitos Juha kun sanoit sen! Sinä tiedät kuka on on sanapeluri ja kuka ei. Perkeleen kersat en muuta sano. Ne tuppautuvat sivistyneisiinkin blogeihin. Minä ymmärrän että Sinä haluaisit olla kaikin tavoin enemmän kuin Sinä olet. Se on hyväksyttävä pyrkimys. Sinä olet viisaampi kuin Sinä olet. Niin monet muutkin ajattelevat itsestään. Se on tänään tavallista. Onnea siinä ettet erotu muista!
VastaaPoistaHä? Ny viimestään mä katoon.
VastaaPoistaMinä olen jo pitkään ajatellut että kk-mies on trolli. Koululainen on niin suloinen, että minä haluaisin hänen olevan aito. ♥
VastaaPoistaVoi olla myös, että molemmat hahmot ovat samasta tehtaasta.
Itsekin innostuin tähän mukaan kuin johonkin peliin. Nyt ymmärrän pelikoukutuksen. Alkaa tuntua, että 'hahmot' ovat oikeita?!
No, Juhan kirjoitukset ovat niin hyviä, että innoittavat tällaisiin näytelmiin.
Kuten tuossa edellä uusi anonyymi totesi, niin kk-miehen väkivallan takanakin on ihminen, joten hänen kommenttinsa alkavat tuntua pahoilta. Hän ei muutu, hän on yksiulotteinen ja groteski.
Jopen kanssa on aina kiinnostavaa vaihtaa ajatuksia. Jope uskaltaa kyseenalaistaa itsensä ja muut kuten Juhakin. Se on arvokasta.
On outoa että minä joka en ole mikään trolli en saa saa vastausta siihen kysymyksen, josta juuri minä olen yrittänyt herättää täällä todellista keskustelua ja se on se, että kuinka rauhanomaisesti ratkaistaan ristiriita väestöräjähdyksen ja vähenevien resurssien välillä. Oletteko te jotenkin vajaita? Toistan että vuonna 1900 ihmiskunnan kokonaismäärä oli 1,6 miljardia, tänään 7,4 miljardia ja YK:n uusimman ennusteen mukaan väkiluku on 11,2 miljardia vuonna 2100. YK:n ennuste ei ole mikään vitsi vaan se on kaikkein järkyttävin planetaarinen tieto tänä päivänä. Minä en ole johonkin koululaiseen tai rivisotilaaseen kiinnittänyt pätkääkään huomiota! En käsitä teitä kun te ette aloita keskustelua siitä miten kolmas maailmansota estettäisiin sillä YK:n uusin väestöennuste sovellettuna tämän päivän yleiskulttuuriseen toimintaan on yhtä kuin sen vahvistaminen, että edes on noin parinkymmenen vuoden kuluttua kolmas maailmansota. Tänään on rauha, kaunis päivä, petollinen rauha.
VastaaPoistaJos tuohon kysymykseen joku osaisi vastata, niin hän ei kirjoittelisi täällä, vaan veisi äkkiä ratkaisunsa suurten valtioden päämiehille ja heidän kokouksiinsa.
PoistaMinä olen taipuvainen ajattelemaan, että A) luonto korjaa asian tai B) ihminen korjaa asian. Näillä kahdella keinolla on menty tähänkin asti. On tullut epidemioita ja katastrofeja, joissa on hävinnyt paljon ihmisiä, jääkausia, valtavia tulivuorenpurkauksia jne. Ja ihminen taas on tehnyt keksintöjä lisääntyneen väestön ruokkimiseksi. esim. geenimanipuloidun viljan, joka kasvaa karuissa olosuhteissa ja jolla voidaan nopeasti ja kustannustehokkaasti ruokkia massoja. Pienet Nalle Puhin aivoni eivät tiedä parempaa, ainkaan tällä hetkellä.
Minun sotilaspassissani on merkintä siitä, että olen kk-mies. Minun pitää ampua konekiväärillä johonkin suuntaan, jos niin käsketään. Minä en halua ampua ketään. Mutta minä olen sotilasvalani kautta sitoutunut siihen, että noudatan käskyä vaikka pahaa tekisi. Olen konekiväärijääkäri. En mainitse tässä sitä missä suoritin asepalvelukseni. Se ei tähän kuulu. Te voitte olla tohtoreita taikka maistereita, mutta minä olen todella kk-mies. Tällaiselle blogille tuleminen on kyllä melkoisen turhaa. Jos teitä helpottaa se että pidätte minua jonakin trollina niin pitäkää vaan. Mutta kun Suomen puolustusvoimat kutsuvat minut ampumaan vihollisia niin silloin ei kaivata trollia vaan tosi miestä joka ei itke ampuessaan ja sellainen minä nyt juuri olen.
VastaaPoistaSatuin pappina eksymään tähän blogiin. Olen myös lukenut YK:n väestöennusteen. Lisääntykää ja täyttäkää maa! Kaikki sopivat tälle planeetalle. Se on Jumalan tahto. On mahtavaa kun ihminen lisääntyy valtavuudella. Ihminen on Jumalan tärkein luomus. - Suomessa on tällä hetkellä hieman yli 5 miljoonaa ihmistä mutta Suomeen mahtuu maahanmuuttajia helpostikin 10 miljoonaa. Suomessa on tilaa 15 miljoonalle ihmiselle ja enemmällekin. Suomeen otetaan aivan liian vähän ihmisiä muualta maailmasta. Se on Jeesuksen Kristuksen totuus! Siittämisen ihmeen tulee tapahtua siellä missä siitetään. Jokainen ihminen on pyhä. Jokainen on Jumalan luoma. On mahtavaa kun ihminen lisääntyy. Jos ihminen aiheuttaa eläinten sukupuuttoja niin eläimet ovat vain eläimiä. Ihminen on se joka menee ikuisuuteen viheriäisille niityille ei eläin. Aavistan että Marjatta Mentula on juuri kaltaiseni ihminen, joka avosylin ottaa vastaan kaiken mitä on tapahtuakseen. Kiitos! Aamen, aamen, aamen. Nyt lähden vihkimään erään parin, morsian on jo valmiiksi raskaana.
VastaaPoistaEt ole pappi, kielesi kertoo muuta. :) Täällä alkaa olla feikkipersoonia.
PoistaEn ota vastaan kaikea, vain sellaisen, mille ei voi mitään. Turha on potkia tutkainta vastaan, muuten sattuu enemmän.
Totta kai olen pappi!
PoistaMinun aikanani ei olisi ollut mitään väestöräjähdystä. Minun aikanani ei olisi avattu tietä kolmanteen maailmansotaan. Kaiken aiheuttamani kauheuden tehtävänä olisi ollut planetaarinen jatkuvuus. Järkevä elämä. Ihmisen rajoittaminen.
VastaaPoistaAdolf Hitler, henki tänään. - Kiitän sormia maailmassa joiden avulla saatoin välittää viestini tähän herra Juha Saaren blogiin.
Kukaan kirjoittava ihminen ei ole feikkipersoona, MM. - Jos hänellä on jokin viesti niin se viesti ohittaa hänen persoonansa. Asia on tärkeintä ei persoona. Tämäkin pitkä kommenttiketju osoittaa sen että itse asiaan ei päästy. Ja planetaarinen pääasia on se että ihmisten räjähdysmäinen kasvu on ristiriidassa maapallon resurssien kanssa. Tämä on pääasia. Räjähdysmäinen kasvu on tietenkin monikulttuurinen ilmiö. Mutta ihmispaljous uhkaa elonkehää ja tuo uhka realisoituu vauhdilla. Jos joku pystyy tämä giganttisen faktan äärellä uppoutumaan esimerkiksi kirjallisuuden lukemiseen tai pikkupuutarhansa hoitoon niin hän tekee sen. Minä en pysty. Minulle planeetan ydinfaktan tajuaminen aiheuttaa paniikkia. Minä tiedän mikä on asioiden tärkeysjärjestys ja se vaikuttaa kaikkeen elämässäni.
VastaaPoistaVastaan kun tämä on selkeä kysymys.
PoistaEikö oleellisempi kuin kirjallisuuden lukemista tai puutarhan hoitamista koskeva kysymys ympäristön suhteen ole se, kuluisiko mennä aamulla töihin kasvattaakseen kansantaloutta? Lukeminen ja puutarhansa hoito on mainio tapa jättää elämä silleen sen jälkeen kun on sanonut itsensä irti töistä. Modernia munkkiutta. Kunhan ei osta uusia kirjoja ja vanhojahan riittää. Tässä leppoistajat ovat aloittaneet jotain täkeää jos uskaltavat vain viedä juttunsa loppuun asti kun niukkuus alkaa kohdistua heidän hyvinvointiinsa. Paniikki itsessään on psykologinen ilmiö joka ei auta ketään, varsinkaan lontoa. Tuoda kirjallisuus tässä syyllisyyden keskiöön on mirlestäni jo sinänsä kiinnittymistä kirjallisuuteen. Tuskaromantiikkaa. Kommentointia kirjallisuuden tosiolemuksesta. (Tästä lisää uudessa jutussa.)
Minusta on parempi lukea tai hoitaa putarhaansa kuin tehdä töitä ja sen voi vielä tehdä ilman syyllisyyttä kun tietää näivettävänsä hyvinvointiyhteiskuntaa. Jos siis panikoituu ympäristön tilasta aidosti ja etenee johdonmukaisesti. Lukeminen on passiivista vastarintaa kunhan muistaa vain passiivisesti odottaa että luhistuminen tapahtuu itsestään kun rakenteita ei enää pönkitetä. Istitutionlistunut hoiva olemassa olevilla rakenteilla kun on heti hyvinvoinnin ylläpitämistä ja sen lisää halumisen vahvistamista.
Tuo oli hyvä kommentti. Sai minutkin ajattelemaan jotain mitä en ennen ole ajatellut. Mutta viikon loma jälkeenkin se minäkin vain lähden tästä töihin niin kuin ei mitään.
Anonyymeistä rooleista: Sinänsä tässä globaalissa kysymyksessä kysymykset voi kysyä suoraan ilma dramaturgiaa. Asiaan ei päästä koska roolit viivyttävät sitä. Yksinkertaiset kysymykset ilman avantgardea ovat tehokkainta vuorovaiktusta. Ja en nyt tarkoita ettei anonyymiyttä voi käytää suorien kysymysten nimikkeenä. Jos siis haluaa hyviä vastauksia.
Paniikkini ytimessä on se, että ihmisten tapa tajuta ja ymmärtää on postmoderni. - Taas maapallon väkiluvun kasvu YK:n uusimman ennusteen ja elonkehän resurssien välillä palauttaa modernin. Postmodernin keskustelupuuron läpi työntyy tämä planetaarinen fakta, joka ei ole kielipelattavissa pois. Monikulttuurisuuskielipeli on eräs kulttuuripuuro, joka tulee sekin näkymään todellisessa valaistuksessaan parin- tai kolmenkymmenen vuoden kuluttua. Planetaarisen kaaoksen välttämiseksi on hyvin vähän aikaa. Minä itse olen tullut pois mukavuusalueeltani ja planeetan tärkein fakta kulkee kaiken aikaa mukanani. Minun kielipelini romahti tajuamisesta. Sen paikalla oli hetken tyhjyys ennen kuin se täyttyi mainitsemastani totuudesta. - Ihmiset ovat totuudellisia tänä päivänä kielipeliensä rajoissa. Ja minä totuudellisena ihmisenä seuraan absurdia planetaarista näytelmää päivästä toiseen. Joku ihminen on huumaantunut luksuskodistaan tai autostaan. Joku ihminen on huumaantunut pienestä arjestaan. - Kun joku ihminen on äärimmäisessä hädässä niin hänellä ei ole mahdollisuuksia panikoitua siitä mistä minä tänään. Mutta ne jotka eivät ole hädänalaisia voisivat heittää mukavuualueidensa kielipelit roskikseen ja uskaltaa katsoa totuutta silmiin - viitsiä pelastaa elonkehä kaaokselta. Planeetan kärkifakta todella haastaa meisyyttä, sen on synnyttävä eikä se voi olla mitään kulttuurimaistelua tai -fiilistelyä.
VastaaPoista1970-luvulla uskottiin pitkälle suunnitteluun, vielä 1980-luvullakin. Nyt on tehtävä kiireesti maapallon pelastussuunnitelma ja lähdettävä siitä, että kaikki sen ymmärtävät kulttuuritaustastaan riippumatta ja että kaikki siihen sitoutuvat.
Tiedän, että henkimaailma on olemassa, mutta se, että Adolf Hitler viestisi jonkun sormien välityksellä henkimaailmasta on liian paksua.
VastaaPoistaKuitenkin tutkittu totuus on se, että natsi-Saksa perustui tarkkaan suunnitteluun. Jos AH ei olisi ollut niin häiriintynyt mielipuoli kuin oli niin natsi-Saksa olisi vieläkin olemassa. AH haukkasi liian suurta kakkua, toisin toimien hänen haltuunsa olisi jäänyt aika suuri palanen.
Juuri Hitleriä emme saa dramatisoida! Voittajavaltiot sumensivat hänen valtakuntansa sisältöjä voittajan oikeudella. - Jos muuten yrittää kirjoittaa Hitleristä mahdollisimman totuudellisesti niin helposti saa natsismin ihailijan leiman.
Hitler pyrki rakentamaan saksalaisille hyvinvointivaltion - siihen eivät mahtuneet esimerkiksi mustalaiset, juutalaiset tai homot. Mutta Hitler tahtoi olla hyvä niille ketkä miellyttivät häntä. Sitten hän sokaistui psykoottiseksi. Eivätkä nöyrät lakeijasielut estäneet häntä.
Nyt on niin, että mainitsemani ristiriita väestönkasvun ja resurssien välillä joko synnyttää modernin yhteistyösopimuksen, johon planeetan asukkaat sitoutuvat ihonväristään tai kulttuuritaustastaan riippumatta. Tässä kulttuurien tulee kohdata, jos kulttuurit eivät kohtaa mennään monikieliseen sokeltavaan pimeyteen ja pimeydestä nousee Pedon Merkki. Meitä on tänään 7,4 miljardia ja Pedon Merkki voi hyvinkin nousta juuri silloin kun ihmisiä on 9,666 miljardia. Pedon Merkki voi valua uusnatsilaisuuden aiheuttamaa verta. Ne jotka pitävät itseään yli-ihmisinä oman Musta Raamattunsa perusteella teloittavat niitä, jotka heidän kirjallisuutensa perusteella kuuluvat ali-ihmisiin. Ne joita pidetään liikakasvillisuutena menevät joukkopaniikkiin ja heitä metsästetään kaikkialla.
Syntyy natsi-Saksan kaltainen diktatuuri, joka leviää nopeasti ympäri planeetan
Hitler tekee paluun ja juuri tässä on paniikkini ydin. Tämän elokuvan näen päässäni kaiken aikaa. Tästä haluan kertoa.
Minun henkilökohtainen ongelmani on se, että olen todellisena reaalisena ihmisenä menettänyt tämän ajan ihmisten arvostuksen. Myöskään ne jotka ja joiden perilliset tahtoisin pelastaa hävitykseltä eivät arvosta minua. - Olen ollut esimerkiksi psykiatrisessa tahdonvastaisessa hoidossa. Olen siis leimallisesti ja todellisesti hullu ja kukapa hullua syventyisi kuuntelemaan. Eikä tarinani pääty siihenkään.
Minä saan yksinäisyydessäni pitelemättömiä hulluuskohtauksia. Blogi on silloin oikeastaan liian lähellä. Hulluuteni lipsahtaa käsistä ja niin tässäkin blogissa on aitoja merkkejä hulluudesta - jos niitä olette halunneet lukea. En sano missä. Lukijan tehtäväksi jää minun puolestani erottaa se minkä kommentin on kirjoittanut viisas ihminen ja minkä ihminen, joka ei pysty hillitsemään hulluuttaan ja myös hullun nautintoa aikaansaannoksistaan.
Minulle viime päivät olivat hyvin raskaita. Ajattelen että joudun taas hoitoon, mutta osittain sitä esti tämä Juha Saaren blogi. - Täällä on jotakin omalta osaltani hyvin natisevaa ja kuilun partaalla käyntiä mutta en kerro missä. Sitä vasten sana feikkipersoona tuntuu taas hyvin falskilta.
Marjatta Mentulalta pyydän sydämellisesti anteeksi. Sillä minun hulluuteni leikitteli Sinun hyväntahtoisuutesi kanssa. Mutta toivon blogin päätoimittajalta että kaikki säilyy täällä. Koska eräällä tavalla toisen ihmisen aitous kosketti toisen ihmisen aitoutta.
Saattaa olla, että vielä joskus palaan tänne.
Kiitos JS ja parhainta jatkoa!
Kiitos itsellesi. Tämä viesti oli tärkeä. Prosessi oli villi meille kaikille mutta näköjään se oli tärkeää käydä läpi.
PoistaMutta minulle heräsi vielä ajatus tuosta kommentistasi. Jos Saksa olisi voittanut, olisi käynyt niin että Hitlerin diktatuurissa olii ryhdytty sumeilematta rakentamaan arjalaista kasvua. Ja samassa tilanteessa nyt todennköisesti oltaisiin. Esim. Linkolan diktatuurien ihailu ei ota tätä huomioon. Pohjois-Korea antaa hänelle väärän efektin, koska se on jäänyt absurdiudessaan kasvun katveeseen. Sodan voittanut Natsi-Saksa olisi päässyt määräämään tahdin ja kapitalismin se olisi valinnut... kyllä siinä maa ja veri olisi nopeasti unohtunut. Kansallissosialismin ekologiset näkemykset, joita niitä siis kyllä oli, on helppo historiallisessa vakuumissaan romantisoida vaikkapa Kansallisen Vastarinnan sivustoilla.
Anonyymi, ei sinulla ole mitään anteeksipyydettävää minulta. Omasta halustani olin mukana tässä leikittelyssä. Luulen, että ymmärsin yhtä ja toista, vaikka en varmaan kaikkea ymmärrä koskaan.
VastaaPoistaToivon sinulle kaikkea hyvää.
Pakollinen jälkikirjoitus - ei ollut kysymys leikittelystä. Minä en tietenkään voi puhua kuin omasta puolestani. Jos minulla leikiteltiin niin minkäpä sille voin. Jos minut yritetään järkeistää leikittelyn avulla - niin minkäpä sille voin. Minkäpä voin. Ihmettelen ihmisiä, jotka eivät koskaan tule hulluiksi. Kaipa tässä tulee mieleeni Charles Bukowski. Hän oli joskus vähän hullu mutta ei sellainen köysihullu kuin minä. Tuo että sanot olleesi omasta halustasi mukana "tässä leikittelyssä" lienee jälkikäteistä viisautta. Jossain vaiheessa opettaja sinussa voitti, se perusromanttinen opettaja - ja juuri sitä minun ei olisi pitänyt loukata. - Jos olisin tahtonut päästää sinut vähällä. Minä kosketin hulluudestani päin suomalaista hyvinvointia, sen ajattelutapaa, sen profiilia.
VastaaPoistaTämä ei ole päättynyt, tämä ei pääty täällä, tämä ei rauhaannu, tämä ei ole päättynyt onnelliseen loppuun. Tämä jatkuu tästä blogista vaikenemisen tuolle puolen, toisaalla, mitä minuun tulee.
Kun ja jos pyydän anteeksi jatkaa matkaa anteeksipyyntöjen tuolle puolen. Siihen pimeyteen, jonka valoisat nykyihmiset luovat.
Kuka ei ymmärrä - ei ehkäpä viitsi ymmärtää...hyvinvoinnissaan, onnellisuudessaan.
Mutta teitä tarkkaillaan teidän aiheuttamanne pimeydestä päin.
Nyt jo viimein. Loppu, kadoksiin, kadoksiin!!!!!
Anonyymi. Niin se vain taitaa olla että aina me luemme toistemme perusteltuakin tuskaa tekstinä ja vertaamme niitä toisiin teksteihin, leikittelemme (jo senkin vuoksi että jäät lopulta kätketyksi, tekstisi taakse), muuttumatta sittenkään tarpeeksi paljoa jotta jokin perustavin muuttuisi, niin turhauttavalta kuin se tuntuukin. Nytkin tämä kommenttisi toi mieleeni Nietzschen. Ja edelleen sen, mitä hän jossain kirjoitti sairauden välttämättömyydestä. En muista tarkkaan miten juttu meni, mutta on selvää, että ilman sairautta jokin sen kautta koettu jäisi näkymättömiin. Sen kauttame vertaamme itseämme, mitaamme sitä miten tosia olemme. Kai muutoksen pitäisi tarkoittaa kaiken jättämistä, kuten aiemmin jo kirjoitin. Kyse on siitä, minkä hinnan olen valmis maksamaan globaaleista ekologisista ongelmista tai siis niiden ratkaisuista. Haluan liikaa hyvinvointia. Kyllä. Menen lomani jälkeen taas töihin, kirjoitan edelleen tätä blogia ja toivon lukijoideni pysyvän matkassa. Minusta tutuu ettei kukaan meistä voi olla odotustesi mukainen. Uskallan näin sanoa vaikka puhun toisten puolesta. Ja minusta tuntuu myös että et itsekään voi vastata sisäisiin vaatimuksiisi. Olet sillä tavoin koko ajan paikantamaton ja tuntuu että myös itsellesi. Kun kirjoitan tätä, olen niin vakavissani kuin sanan avulla voi olla. Eikä se ehkä ole tarpeeksi. Muuta en osaa sanoa.
PoistaLaitan tämän vielä. Sekin on sopimattomuutta ettei lopeta vaikka on luvannut lopettaa. - Minua haastaa äärimmäisyysteko. Oli eräänlainen äärimmäisyysteko tunkeutua Sinun blogiisi ja yrittää rikkoa sen lajityyppiä. - Mutta minua haastaa ja innoittaa vain ja ainoastaan äärimmäisyysteko. En tiedä mikä se voisi olla. Blogit eivät anna minulle tyydytystä. Nyt sen huomaan. Janoan kai jotakin mihin voisin tyydyttyä ilolla, vaikka siihen palaen ja tuhoutuen. - Kun enemmistö on väärässä ja pieni vähemmistä, johon kuulun, on oikeassa niin en tiedä mitä siitä voi seurata. Ehkä äärimmäisyystekoni on vain itsemurha, jota jo yritin, ehkä jotain muuta, en tiedä. Mitä saakaan aikaan falskiuden ja epätoden vihaaminen, en tiedä. En tosiaankaan tiedä. Tänään kannan syyllisyyttä siitä, jos olen vähentänyt blogisi lukijoita. Toivon ettei niin ole käynyt. Olen ehkä tuonut tänne häiritsevää perimmäisyyttä, jota kadun. - Muistan kun olin ambulanssissa matkalla suljetulle. Kun kaikki oli romuna. Eikä sellainen kuulu yleisesti ottaen sivistyneen ihmisen kokemuspiiriin. Sellaisen joka on kotoutunut maaplaneetalle. Kotoutumisestaan päin ihmiset kirjoittavat! Ja sitä minä olen häirinnyt sillä mikä on perimmäistä totuutta.
VastaaPoistaToivon että te ette hylkäisi Juha Saarta minun kommenttieni vuoksi! Jättäkää hänet rauhaan ja oudoksukaa Anonyymiä. Kiitos!!!!!
Nyt totta tosiaan minä lopetan täällä. Menen toisaalle kuin tietokonevirus, joka on menettänyt läpäisykykynsä.
"Kotoutumisestaan päin ihmiset kirjoittavat!"
PoistaTärkeä lause, jonka sisäistämisessä enää mielikuvituksemmekaan ei auta. Olet häirinnyt jollain hämmentävällä tavalla juuri mielikuvitusta. Maailmaa se ei pelasta eikä saa meitä, ainakaan minua, ryhtymään äärimmäisiin tekoihin, mutta jotain tärkeää tämä oli, käsitteiden hapuilua. Onneksi et onnistunut itsemurhassasi.