perjantai 21. elokuuta 2015

MAAILMOJEN KOHTAAMINEN

Turisti hakemassa pyyhkeensä kanssa paikkaa Kreikkaan rantautuneiden pakolaisten keskeltä...

Olisiko edes Ihmebantussa sopivaa esittää tätä?
Olisiko tämä vain mauton ja liian julma pila vai tältäkö näyttäisi ihmisyyden neuvoton ele?

24 kommenttia:

  1. Ajattelin tuota mottoasi: Ei meitä maailmaan heitetty.

    Olen monissa paikkakuntien suljetuissa ryhmissä ja sukututkimusporukoissa mukana ja nyt viimeisen parin kuukauden aikana niissä on - onneksi ei sentään kaikissa - puhjennut käsittämätöntä raivokasta rasismia, muukalaiskammoa ja sen myötä taide-kulttuurivihamielisyyttä, joka kaiken lisäksi alkaa henkilöityä.

    En ole kokenut semmoista ennen. Jotakin sinne päin ollessani finnjävelinä eli kesätyöntekijänä Tukholmassa tienaamassa opiskelurahoja. Mutta en edes Amerikassa, koska en joutunut todistamaan yhtään lynkkausta. Niitä oli silloin vielä kyllä.

    Olin arvellut tähän asti että onneksi fasistiset liikkeet sentään ovat kiertäneet Suomen. Ei taida luuloni pitää paikkaansa. Jokuhan sitä Lapuanliikettäkin piti yllä ja sillä porukalla on jälkikasvua.

    En puhu omasta pahasta mielestäni. Vaan siitä, että sotaa ja kuolemaa pakeneville ei voida antaa oikeutta asettua tänne ja olla edes pikkuinen osa suomalaista yhteiskuntaa. En yksinkertaisesti käsitä niin suurta pahansuopaisuutta.

    Suomeen ei varmasti kukaan pysty livahtamaan.

    VastaaPoista
  2. Kafkan Muodonmuutos on itselleni jonkinlainen perusteksti, joka avaa mielen jollekin perimmäisimmälle ja reaalisimmalle subjektin ja yhteisön olemuksessa. Se on elementaarinen teksti. Kuten tässä blogissani kirjoitan (ks. tunnisteesta), lähes puhekyvyttömän Gregor Samsan on hyväksyttävä yhteisöltään kaikki inhoa, vihaa, katkeruutta ja sääliä myöten, jotta hän voi olla mielekkäästi olemassa ja samoin hänen yhteisönsä, siis perheensä, kokee suhteen Gregoriin hämmentävänä. Inho sääli ja katkeruus ovat heidän yhteinen kielensä. Gregor ei voi siis kommunikoida lähestensä kanssa muuta kuin ottamalla vastaan heidän asenteensa. Hän on myös taloudellinen taakka perheelleen. Gregor ei ole ikään kuin mielekkäässä vaihtosuhteessa kenenkään kanssa. Hänen ja muiden välinen suhde perustuu eräänlaiseen ontologiseen luokkajakoon. Kafkatulkinnassani novelli myös kysyy, mitä on itse kunkn kuoriaisuus ja miten se näkyy käyttäytymisessämme toisiamme kohtaan. Juuri nyt Gregor Samsa tuntuu erittäin ajankohtaiselta hahmolta.

    VastaaPoista
  3. Maailmojen kohtaaminen todellakin. Vielä pahemmalta tuntuu, jos turistit eivät ole siellä seassa vaan all inclusive -hotelleissaan suljetuilla rannoilla eivätkä halua edes nähdä totuutta.

    Olen nähnyt Maltalla ison pakolaisveneen rantautumisen 90-luvun alussa. Se pysäytti.
    Silloinhan tämä "kansainvaellus" oli vielä pientä. Nyt Kosin saari ottaa vastaan valtavia määriä ihmisiä. MInä häpeän, jos Suomi ei osallistu näihin talkoisiin kunnolla. Onhan täällä hoidettu Karjalan evakotkin. Silloin oltiin valmiita tinkimään omasta mukavuudesta, nyt ei.

    VastaaPoista
  4. Äitini oli näitä evakoita. Siinä auttoi tietenkin se että omat rajat supistuivat ja siirryttiin oman maan sisällä. Ja sota tietenkin yhdisti. Yhteinen vihollinen. Nyt kyseessä on jollekin toiselle kuuluva hätä. Ainakin vielä. Solidaarisuus vs. kansallinen etu. Sehän meissä riitelee. Humanismi vs. taloudellinen inhorealismi. Eikä kumpikaan puoli ihan varmasti tiedä mitä tästä kaikesta seuraa. Kysymys on siitä, mikä on yleisen ihmisyyden hinta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosa "ihmebantujutussani" voi kuvitella turistin hämmentyneeksi tai määrätietoiseksi. Humanisti etsii rantapaikkaa hämmentyneenä ja inhorealisti määrätietoisena. Mutta kummatkin etsivät. Jotenkin noin?

      Poista
    2. Minusta olisi hyvä kun kumpikin ryhmä etsisi toisiaan ja heitäkin ihmisinä. Sitten pitäisivät keskustelun ja miettisivät miten ryhmät eroavat, "me" ja "tulokkaat", "pakenijat". Ja sitten ehkä valkenisi se, miten eroja voi käyttää hyväkseen milloin missäkin työssä ja yhteiskunta astuu askeleen eteenpäin. Eikö?

      Poista
    3. Jotta asia ei olisi liian helppo, tässä tietenkin menevät iloisesti sekaisin työttömyytemme ja syrjäytymisen aiheuttama katkeruudet ja kaunat, aatteet ja taloudelliset faktat. Tuo kannatettava visiosi tuntuu olevan vapaa noista muuttujista. Ikään kuin rationalismia humanismin vakuumissa.

      Poista
    4. Jep. Olen aina ollut sitä mieltä, että jossain on oltava semmoinen oikea super-ego, joka kykenee näkemään miten ihmisryhmät eroavat toisistaan. Lahjakkuudet pitäisi minusta ehdottomasti pystyä tunnistamaan. Se olisi se alku. Älykkyysosamäärästä taas ei taida olla paljon mihinkään. Siten on vielä ryhmien sisäinen koheesio, jota vastaan ei ehkä voi taistella, mutta ehkä rationaalisuus olisi yksi hyvä syy?

      En väitä että hallitus ei leikkaa vääristä paikoista, ehdottomasti se leikkaa, mutta kyllä meillä on osassa yhteiskuntaa aivan alkaapäälle liian korkea elintaso, siis tarkoitan vähän niin kuin ansaitsemattomasti. Sitten tulee se kysymys siitäkin että kuka asettaisi eettiset neuvostot?

      Poista
  5. Juha, tuo kuvaamasi tilanne on visuaalisesti kauhea. On vaikea ajatella, että se on totta. Kun sijoitan itseni tuonne rannalle, näen surkimuksen, joka liikuttuu ja väistelee. Näen myös erään asiallisen henkilön, tuttuni, joka juuri "ystävystyi" mustikkametsässä thai-poimijan kanssa. Siinä oli kätelty ja osoiteltu elekielellä miten paljon näitä aarteita on ja taas hymyilty ja kätelty. Hän ottaisi tilanteen rauhallisesti ja osoittaisi ystävällisyyttä "välitilaa" viettäville pakenijoille. Sitten se määrätietoinen levittäytyisi mukavasti ja tuhisisi paheksuen, että nyt loman taso laskee ja että voisikohan hakea matkatoimistosta korvausta.

    Luin juuri yleisönosastokirjoituksen, jossa esitettiin, että Suomeen otetaan vain sellaisia, jotka osaavat suomen kieltä ja menevät töihin. Hah - siis menevät töihin?

    Suomessa on juuri nyt kauhea tilanne ottaa kiintiöpakolaisia, laman ja asenteiden ja kärjistymisten vuoksi.
    Minustakin Ripsan malli on liian yksinkertainen. Se ei onnistuisi edes koululokan yhteistyöprojektissa, joka on se alue, missä voin kuvitella asioita.

    VastaaPoista
  6. Nyt pitää lisätä heti tähän, että kun tulijoita tulee, eikä heitä voi heittää takaisin mereen, niin kyllä kaikkien pitää pystyä luopumaan jostain mitä heillä on yllinkyllin. Myös sen keskiluokan, jonka sanotaan olevan valtioruumiin liimaa.

    Mutta tämä ei onnistu, ellei työttömiä ja syrjäytettyjä saada vakuutetuksi siitä, että hekin ovat edelleen kansalaisia. Ihmisillä on ryhmäkuva ja omakuva. Ryhmään eläkeläiset (johon epäilemättä tilastollisesti kuulun) saattaa kuulua jo alkuunsa tyhjätaskuja kulttuurityöntekijöitä (joihin kuulun) ja jos olisin ruvennut säälimään itseäni olisin keksinyt jonkun muun lohdutuksen kuin työn, esimerkiksi alkoholin, johon menee hirveästi rahaa ja joka aiheuttaa onnettomia kohtaloita.

    Tuo Marjatan mainitsema koululuokka on yksi mikromaailma. Olen käsittänyt asian niin että koululuokkien suhteen ihmissuhteille ei taideta saada oikein mitään, vaan kiusaajat mellastavat niin kuin ennenkin.

    Ylipäänsä tässä on hankalaa se, että poliitikot ynnä virkamiehet ovat väittäneet vuoskaudet että mitään vaihtoehtoja ei ole. Ei vaikuta siltä että ajattelijat pääsisivät ääneen enää lainkaan. Suomessa köyhät köyhtyvät ja heille voi olla mahdotonta selittää Syyrian pakolaisen vaihtoehdottomuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Suomessa köyhät köyhtyvät ja heille voi olla mahdotonta selittää Syyrian pakolaisen vaihtoehdottomuutta."

      Just.

      Poista
  7. Me toki voimme ottaa, ja meidän pitää toki ottaa pakolaisia ja turvapaikanhakijoita, koska demokratiamme perustuu nykyään poliittiseen sentimentalismiin, se on oma valintamme ja meidän on seurattava siksi se tie loppuun. Tien päässä voi olla väestöllinen, taloudellinen ja kulttuurinen pommi, mitä monet pitävät selviönä jo ihan matemaattisin perustein, mutta muuta vaihtoehtoa ei tunnu nyt olevan. Ihmisiä ei voi jättää auttamatta vaikka loppujen lopuksi se johtaisi kaikkien veneiden kaatumiseen tietyllä viiveellä sitten täällä meillä. Tarkoitan tällä esim. mahdotonta taloudellista yhtälöä, jolla kaikille tulijoille järjestetään ihmisarvoinen elämä samaan aikaan kun Suomi vajoaa jo täällä asuvien maahanmuuttajien ja kantasuomalaisten kanssa. Demokratiamme ei perustu eloonjäämisoppiin. Siksi emme sulje rajoja. Se voi olla järjetöntä, mutta ollaan nyt järjettömiä. Itse en tunnista itseäni ksenofoobikkojen joukosta mutta en päivänpaisteisen kvasihumanistisen keskiluokankaan joukoista. Kulttuuripessimisti tämän maailman suhteen on kulttuuripessimisti. Köyhien puolella on kuitenkin hyvä olla. Niin kauan kuin se on mahdollista.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli jope hyvä tiivistys ristiriidasta jota minäkin sisuksissani tunnen.

      Poista
    2. Tuo on myös ehkä paras hahmotelma tästä paradoksista mitä olen nähnyt.

      Viihdefiktio on aina kuvannut tätä ongelmaa. Katastrofielokuvat ja zombiegenre. Korkeakulttuuri vähemmän koska se ei rohkene olla tarpeeksi tyly.

      Linkolasta olen ainakin kolmea mieltä mutta eräs hänen tylyttävä ajatuksensa sopii tähän: planeetta ei kestä kaikkien hädässä oleven ottamista länsimaiden hyvinvoinnin piiriin. Teoreettinen kärjistys kyllä mutta emmekö mekin joudu vastaamaan Linkolalle että hän liioittelee? Toisin sanoen kierrämme kysymyksen kska olemme jo valinneet arvomme. Tuo jopen teksti uppoaa juuri tähän.

      Poista
  8. Meitä ja Julius Saaren blogia ei olisi mikäli Suomi olisi sodissamme miehitetty. Valitettavasti elämä on raadollista. Meidän tehtävämme on meidän puolesta kaatuneiden edessä näyttää, että huolehdimme Suomesta. - Sen jälkeen voimme huolehtia toisista. Ihan lapsellisin lässytys saa minut punastumaan ja voimaan pahoin. - YK arvioi, että Afrikan väestö nelinkertaistuu vuosisadan loppuun mennessä. Siellä siis tehdään sellaisia lisääntymispäätöksiä, jotka ovat vastoin minun tahtoani. Kun tahdot ovat vastakkain minä suomalaisena näytän mikä on minun tahtoni. Afrikan ongelmat on kyettävä ratkaisemaan Afrikassa mitä monet piipittävät ja kaiketi heitä juuri pidetään rasisteina ja fasisteina. Näillä näkymin Afrikasta alkaa kansainvaellusten aaltoliike, joka ei suinkaan välttämättä perustu pakolaisuuteen. Ytimessä on enimmänkin elintasopakolaisuus. Me emme Suomessa voi hukkua tulijoiden hyökyaaltoon. Se on jotakin hippifundamentalismia, josta minä tahdon irtisanoutua yhtä lailla kuin uskonnollisesta fundamentalismista. Linkola on suuri elonkehän ajattelija, Darwinin perillinen ja minäkin hahmottelen ihmiseläintä osana luonnon tapahtumista kuten myös tohtori Pekka Kuusi aikanaan teoksessaan Tämä ihmisen maailma. Lässyhumanismin filosofinen spekuloivuus ja harhailevuus ja hymistelevyys ei ole koskaan purrut minuun ja siitä on pahoinvointiin saakka esimerkkejä yllä olevassa keskusteluketjussa ja sen myötäilyyn hävettävällä tavalla syyllistyy myös blogin pitäjä. - Afrikan tehtävänä on nyt ottaa lusikka kauniiseen käteen eikä hyökyillä maanosasta pois. Pahimmillaan tilanne on se, että esimerkiksi Suomi asettaa konekiväärit rajoilleen ja ratkaisu on siinä. Liika ihmismassa ammutaan rajoilla pois. Jos Afrikan hallinnollinen eliitti tätä tahtoo niin se tapahtuu. Näillä näkymin Suomi ei ole valloitettavissa humanistisella hippiliikkeellä, joka soittelee kanteleita 1960-luvun tyyliin. Olen itse sotilaskoulutukseltani konekiväärimies enkä haluaisi ampua tänne pyrkiviä. Mutta teen sen kyllä silmää räpäyttämättä ja arvelematta ja oman tunnon tuskia tuntematta mikäli niin käsketään. - Mitä siis Afrikkaan tulee niin Afrikka itse rakaisee. Joko se keksii ratkaisuja omassa maanosassaan mutta mikäli se alkaa rasittavuuteen saakka pursuilla muualle niin silloin maiden puolustusvoimat ratkaisevat ja tarpeen vaatiessa minä olen osa Suomen puolustusvoimia. Sellaiseksi minut aikanaan Suomen armeija koulutti, konekiväärijääkäriksi.

    VastaaPoista
  9. Vielä lisään: jos Afrikka haluaa kohdata helvetin minun ja konekiväärini välillä niin se kohtaa sen. - Nyt on Täysin kysymys Afrikan viisaudesta. - Katsoin päivällä Pekingin kisojen 3000-metrin miesten finaalia. Neljä afrikkalaista oli kärjessä. Tanssittiin riemuittiin. Näiden kavereiden päässä siis täytyy olla sellaista älyä, että Afrikan ongelmat ratkaistaan Afrikassa. - On pöyristyttävä ja kummalinen ajatus, että Afrikan ongelmat ratkaistaisiin Euroopassa. - On perverssi ajatus että afrikkalaiset itse ratkaisisivat maanosansa ongelmat työntymällä maanosastaan ulos. Meidän on annettava afrikkalaisille täysi vastuu ja ihmisarvo emmekä saa suhtautua heihin jollakin humanistisella alentuvuudella. Afrikkalaisten tehtävänä on pysyä Afrikassa ja rakentaa elinkelpoinen Afrikka. Vierailut ja kyläilyt ovat asia erikseen. Meidän täytyy antaa aikuisen vastuu afrikkalaisille. Mikäli he eivät tätä vastuuta kanna vaan pakoilevat pois, säntäilevät karkuun niin silloin meitä puolustavat konekiväärit puhuvat.

    Maailman ja Afrikan eksistentiaalinen perusongelma on ylisiittäminen eikä siittämistä tapahdu tahdotta. Nainen ei tule raskaaksi pelkästä silmäniskusta.

    VastaaPoista
  10. Vielä täsmennys: tarkoitin tuolla 3000 metrillä 3000 metrin estejuoksua, joka oli siis afrikkalaisten miesten juhlaa.

    VastaaPoista
  11. En tiedä onko blogisti tai tämän blogin lukijat nähneet koskaan sellaista elokuvaa kuin Rambo IV. Tuskin. Te olette humanistisia hienopieruja sen nähdäksenne. Minulle se on oikein nautinnollinen elokuva sillä se on konekiväärimiehen elokuva. Siinä ammutaan pahiksia eikä luennoida pahiksille. Siinä pamautetaan pois hengiltä uhkia. - Minulle konekiväärimiehenä tulee aina raikas olo kun Rambo painaa liipaisinta. Mennään lässytyksen tuolle puolen. Voima kohtaa voiman. Minä edustan Suomen voimaa ja jos sitä joku tahtoo äärimmilleen koetella niin se sopii. Minulla ei ole aikaa humanistiparkunoille. Voima on ohjelma. Konekiväärin voima on ohjelma. Jälkikäteen sitä voi taas sitten tuomita, halveksia, inhota. Konekiväärin ampumisen jälkeen tulee aina hylsynkerääjien aika.

    VastaaPoista
  12. Jatkan vielä pari sanaa - JOSSAIN VAIHEESSA LÄSSYHUMANISTIT JÄTTÄVÄT RATKAISUN SILLE, JOTA HE VOIVAT JÄLKIKÄTEEN SYYTTÄÄ. Ajattelen että tässä on myös Rambon ydin. Siksi juuri maailman Rambot ovat hiljaisia ja lässyhumanistit säksättävät puheitaan blogeissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos olet tarkasti lukenut blogiani niin tiedät että neljättä Ramboa pidän hienona ja humanismiani haastavana militanttina helmenä. Pasifistiset sotaelokuvat ovat minusta tylsiä. Niiden kanssa on liian helpoa olla samaa mieltä. Sotahan on ikävä asia kaikkien mielestä, periaatteessa. JA SANON NYT TÄMÄN ILMAN IRONIAA!

      "JOSSAIN VAIHEESSA LÄSSYHUMANISTIT JÄTTÄVÄT RATKAISUN SILLE, JOTA HE VOIVAT JÄLKIKÄTEEN SYYTTÄÄ."

      Tuossa on vaikea olla eri mieltä. Noin on kautta historian tapahtunut. Ja on myös niin, että humanismini rajoja en voi tietenkään punnita humanismini ehdoilla ja tästä jopen viimeisimässä kommentissa ja sinun hätkähdyttävässä vyörytyksessäsi mielestäni on kyse. On totta että jopen tavoin pidän humanismistani kiinni loppuun asti, mutta missä tämä loppu luuraa, sitä en, eikä ymmärääkseni jopekaan, tarkalleen tiedä.

      Poista
    2. A-studiossa puhuivat asiasta li andersson ja persujen sampo terho. Olisin halunnut kummankin ilmaisevan epätietoisuutensa aidosti, löytävän toisensa sen ytimestä, ettei aina puhuta sen ideologian kautta jota puhuja edustaa. Älä koskaan kysy hänen edustamastaan asiasta mitään liikemieheltä, virkamieheltä, poliitikolta, koska heidän on aina oltava lojaaleja edustamalleen atteelle tai instituutiolle. Tuo ajatus tuli mieleeni katsoessani keskustelua. Mutta ketä enää jää jäljelle? Ohjelmassa haastateltiin myös kadunnaista joka ei ollut innostunut pakolaisten tulosta mutta ei osannut sitäkään inhimisyytensä neuvottomudessa sanoa, mitä heille olisi tehtävä. Se oli paras kommentti ohjelmasa. Kuvasi tätä meidänkin keskusteluamme hyvin. Jos nyt olisin rannalla aseen kanssa sotilana, käyttäisin asettani pakolaisia puolustaakseni jos tilanne menisi siihen, seuraisi siitä sitten kansantaloudellemme mitä tahansa. Tuo on tarkinta mitä nyt voin aiheesta sanoa.

      Poista
  13. Jatkan vielä hetken tätä konekiväärimiehen papatustani. - Puolustusvoimissa jokainen taistelija toimii käskystä. Jos käy käsky toimia aseellisesti tänne tulvivia vastaan niin silloin se on se käsky. Käskyä taistelija ei voi muuksi muuttaa. Käskyn täyttämättä jättämisestä seuraa seurauksia ja poistaminen taistelukentältä. Silloin jäävät edelleen paikalle ne taistelijat, joita lässyhumanistit voivat kauhistella vaikkapa sitten sivareina. Tällä hetkellä paine kasvaa kaltaisiani taistelijoita kohtaan, jotka sisimmässämme tiedämme, että täytämme isänmaan antaman käskyn vaikka se olisi kuinka raaka käsky. Olen nyt viitannut Afrikan tilanteeseen ja tarpeen vaatiessa Suomea puolustetaan vaikka aseellisesti Afrikan painetta vastaan. Afrikkalaisia tulee pitää maanosansa ongelmien ratkaisijoina eikä primaaristi pakolaisina. - On toimittava kaikkialla siten, ettei meidän käskyn täyttävien taistelijoiden tarvitsisi koskaan täyttää äärimmäistä käskyä, joka on Suomen hyvän puolustaminen aseellisesti. Me täytämme käskyn vaikka äärihumanistit haukkuvat meitä jo nyt kun ilmoitamme että täytämme taistelukäskyn ja kun he haukkuvat meitä kun täytämme käskyä ja kun he haukkuvat meitä ja nostavat oikeussyytteitä meitä vastaan sitten kun olemme käskyn täyttäneet.

    VastaaPoista
  14. Vielä lisäys - tänä päivänä minua muuten en halua edes ryhtyä kuvittelemaan, että minun pitäisi ryhtyä konekiväärillä ampumaan aseettomia massoja. Silti tiedämme, että toisessa maailmansodassa oli pommituslentoja, jotka eivät erotelleet siviili- ja sotilaskohteita. - Toinen maailmansota päättyi siihen, että kaksi siviilikohdetta tuhottiin atomipommeilla. Sitä Yhdysvallat ei ole koskaan pyytänyt anteeksi vaan siellä katsotaan, että atomipommitus oli oikeutettu. - Tämän päivän suurin ongelma on väestöräjähdys. Sen kasvun kärki on Afrikassa. Tehkäämme kaikkemme, että ihmiskunta ottaisi haltuun oman kehityksensä ja siitä aiheutuvat seuraukset joihin pitkälti myös alueiltaan pois tulvivat väestömassat kuuluvat. Tehkäämme kaikkemme, että ihmiskunnalla olisi kasvava kokonaisuudentaju. Minä rakastan rauhaa ja sitä, että ihmiset olisivat onnellisempia kuin minä. Mutta tänään on aivan muun kuin pinnallisen humanistisen lässytyksen aika.

    VastaaPoista
  15. kirjoitan tämän rajun keskustelun inspiroimana aiheesta uuden kirjoituksen.

    VastaaPoista