Nyt nauretaan noissa 80-luvun retro-ohjelmissa olkatoppauksille ja karkkiväreille vaatteissa. Mille me nauramme tai ainakin hyväntahtoisesti hymyilemme 20 vuoden kuluttua? Tässä arvauksia (ja otan lukijoiden ehdotuksia vastaan):
naisten peruukkimaiselle keskipääjakaukselle, jossa pitkät hiukset on lakattu päälaelta niin jäykäksi, että ne eivät laskeudu luonnollisesti alas (yhdellä lotto- tai kenotytöllä oli sellainen)
miesten tavalle pitää wannabe-rennosti kauluspaitaa puoliksi housujen päällä (tämä huvittaa minua erityisesti)
T-paidan pitämiselle niin että vyönsolki näkyy
naisten korkokenkien kanssa pidettävät "kengän alle" jäävät ja "näkymättömät" hiertymäsukat
poikien ananaskampaukselle (tämä oli tyttäreni ehdotus)
tolkuttomalle vedenjuonnille (tämä taitaa olla ajankohtaista jo nyt kun uudet suositukset neuvovat juomaan juuri siten kun evoluution myötä rakentunut kehomme ja käytännön järkikin sanovat: kun janottaa)
No muutama ihan varma;
VastaaPoista-selfiet!!
-instat
-ruokaohjelmien tsunamille, siis tajuttomalle määrälle telkussa
-proteiinirahkoille
-eurolle, heh he
-aikuisten miesten tavalle pukeutua pikkupoika-skeittarien tyyliin
-tatuoinneille
-ja tietenkin, näille (Juha, tää on sulle, hah ha !) blogeille joissa tuhannet ihmiset kirjoittivat ajatuksiaan ja jotkut hörhöt (jope!) vielä jaksoivat kommentoidakin (no, kun telkusta ei tuu mitään katsottavaa)
jope
Tuleehan niitä näköjään ku tyhjää vaan. Ja toivottavasti jope ollaan kumpiki vielä olemassa kun päivityksen aika koittaa. Blogi toimikoon itseni toteuttamisen välineenä toivottavasti vielä tuolloinkin. Ja kyllä se on hyvä että kaltaisiasi hörhöjä on. Kommentointi pitää kirjoittamisessa jotenkin virkeenä. Se muuten onkin kiinnostavaa nähdä miten tämä blogien elinkaari etenee. Mitkä on muoti-ilmiöitä ja jääkö blogi ikään kuin olemaan yhtenä itsensä ilmaisun lajina. Itse yritän ehkä profiloitua jonkinmoisella esseemäisyydellä. Että kirjoittaminen sinänsä on yhtä tärkeää kuin aihe tai tarve viestiä jostain itselle tärkeästä. Kirjoittaessa toiselle pitää samalla löytää aihensa uutena. Ajatella sitä. Keksiä kirjoittaessaan. Pyrin siihen että tämä näkyisi ja kestäisi ajassa. Kylläpäs tämä hupaisa aihekin nyt meni vakavaksi.
PoistaÖh. Mä olsin sitten jo 90 vee kun pitäisi katsoa.
VastaaPoistaOdotan sitä aikaa kun voin olla kaikessa rauhassa pahansisuinen nainen, oikein hävytön. Kenes se oli se näytelmä Vanha hävytön nainen? Veikkaan Beckettiä tai Ionescoa.
Eilen oli iltamyöhään konsertissa enkä osannut pitää naamaa peruslukemilla (siis ihan) kun viereen tuli pariskunta, aika vanha mielestäni, ja nainen oli kuhmuisten jalkojensa päälle levittänyt aivan oikean minimekon ja sotamaalaus lisäsi vaikutelmaa. Kaikki ei ollut mielestäni ihan kohdallaan, mutta ehkä jotkut hassahtavat, kun lapsenlapset alkavat tulla teini-ikäisiksi. Vrt. Jopen kertoma aikuisen miehen skeittari-look!
Vakavasti puhuen: kaikenmaailman kilpavarustelu pitää lopettaa ja sen pitää olla ollut loppu jo ajat sitten 20 vuoden päästä.
Mitä tulee kirjoittamiseen, niin kyllä se on jonkinlainen parantumaton sairaus, siis sen tarve. Onneksi se tuntuu sentään kohtuullisen usein hauskalta, jopa innostavalta.