perjantai 18. syyskuuta 2015

JAKAANTUNEEN MIELEN ILMAISUA

Jotkut asiat tuntuvat mahdottomilta ajatella kerralla yhdeksi. Tai sitten ne ovat sellaisia asioita.
...

Säästöt eivät saa jakautua epätasaisesti. Olen tässä mielenilmaisun takana ehdottomasti ja liittojen on pysyttävä kovana (ja siltä Lylyn puhe mielenilmaisijoille kuulostikin).

Osalle työväestöä ollaan jakamassa huonoa kättä ja he tarvitsevat solidaarisuutta. Itse kuulun johonkin puoliväliin häviäjiä. Lomasta lähdössä 8 päivää ja samalla tietenkin lomarahoista, mutta tässä hallituksen sanelemassa kontekstissa minun uhrini ei auta itseäni suurempia häviäjiä. He häviävät yhäkin liian paljon ja tämä hulina on heidän vahva viestinsä hallitukselle ja hyvä niin.

Kuitenkin haluaisin kuulla mielenilmaisijoilta viestin myös liitoille. Siis että näihin ja noihin muutoksiin olemme valmiita jos ne kerran ovat tasa-arvoa tukevia ja kuitenkin sen 5 prosentin arvoisia, mitä valtiovarainministeriön matemaatikot ovat laskeneet. Mielenilmaisijoiden pitäisi puhua selkeästi kummallekin osapuolelle, hallitukselle ja liitoille, vaatia heitä samaan pöytään vielä kerran. Kenenkään muun kuin häviäjien itsensä ei pidä tehdä retoriikkaa omalla eriarvoisuudellaan.Vartti lisää työpäivääni ja lomarahoja uusiksi kelpaisi minulle jos se tasaa eriarvoisuuden. (Talk-ohjelmassa rohkea kätilö olisi ollut valmis vartin lisään työaikaan ja lomarahoihin puuttumiseen; ja jos tuosta 5 prosentista on erimielisyyksiä, niin kuin ainakin SAK:n ja Lylyn osalta tuntuu olevan, haluaisin nähdä televisiokeskustelun, jossa ministeriön matemaatikot ja liiton matemaatikot riitelisivät kunnolla keskenään ja tuomarina olisi mikäpäs muu kuin puolueeton matemaatikko.)

Itse haluaisin joskus nähdä, miten nämä toimenpiteet vaikuttavat työllistymiseen. Vai käykö niin, kuten erään tuttavani kanssa tuumailtiin, että jos kauppa ei sittenkään virkisty koska kukaan ei ole kiinnostunut ulkomailla tuotteistamme, tästä syntyvä säästö ei mene työllistymiseen vaan jälleen kerran sijoittamiseen, eli häviää toiseen todellisuuteen siis. Palkkaako muka kukaan ketään pelkästä hyväntahtoisuudesta?

Oma viestini Sipilälle on, että hän hätäilee nyt turhaan ja Lylylle että kysy rehellisesti jäseniltäsi, mitä he ovat valmiit tekemään. Hurmioituneeseen joukkohenkeen ei ehkä sittenkään nyt ole aikaa. Nyt tarvittaisiin arvovaltaisuudet ylittävää metatasoa. Eli kuka puolueeton vedättäisi sitä pitkää tikkua, joka antaisi vedon hävinneelle luvan aloitteeseen ilman kasvojensa menettämistä?




2 kommenttia:

  1. "Palkkaako muka kukaan ketään pelkästä hyväntahtoisuudesta?"
    Hyvä kysymys.
    Itse vastaisin ei varmasti.
    Sen enempää kuin me palkansaajat menemme töihin pelkästä hyväntahtoisuudesta.

    Jos ajatellaan suoraan, niin eihän yrityksillä ole tietenkään mitään velvollisuutta työllistää ketään yli yritystoimintansa tarpeen. Silti, vaikka asutamme kapitalistista maata, me asetamme yrityksille sosiaalisia velvoitteita ja arvotamme yritysten toimintaa arvoillamme niin kuin siitä olisi ensimmäisenä kysymys.

    Matematiikasta olen Juhan kanssa ihan samaa mieltä. Taloutemme tilaa ei ratkaise poliittinen näkemys, mikä se sitten kenelläkin on, ei arvokeskustelu, ei kikka kaksi eikä kikka kolmonen vaan talousmatematiikka. Tilanteessa jossa suomalaisten työllisyysprosentti on näin matala ei ole millään matematiikalla mahdollisuutta jatkaa näin laajaa julkisen sektorin yhteiskuntaa ja subjektiivisten oikeuksien valikkoa. Sanon näin vaikka olen noista oikeuksista työläisperheen kasvattina nauttinut aina ja työllistyn nytkin julkisella sektorilla. Mutta subjektiivinen todellisuuteni ei muuta sitä mitä matematiikka kertoo: tämä verokertymä ei riitä tälläisen yhteiskunnan ylläpitämiseen, vaikka kuinka tätä kannattaisi. Jalan polkeminen ei auta, numerot, raha, verotuotto, valitettavasti ratkaisevat.

    Kikkoja ei ole kai kuin yksi. Suomen on kyettävä valmistamaan tavaraa joka myydään ulkomaille voitollisesti. Sieltä se heijastuu kaikkeen muuhunki. Muuta lääkettä ei ole. Me julkisen sektorin tekijät, vaikka teemme kuinka tärkeää työtä tahansa emme juuri tämän maan bruttokansantuotetta (siis sitä joka realisoituu käteiseksi jolla sitten voidaan ostaa julkisen sektorin palveluita) paljokaan lisää vaikka tekisimme tunnin päivässä enemmän. Se on tietenkin ideologisesti ikävä talousfakta mutta niin se vain on. Ja edelleen, on ihan sama mitä mieltä tuosta olen poliittisesti ( voin kertoa, en pidä siitä), mutta reality bites always tykimmin.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa takaisin jope.

      Joo. Ei niitä munkaan haastateltavia syyttäjältä tuu yhtään sen enempää oon töissä vartin enemmän tai vähemmän. Eikä vankilaan lähde tai sieltä vapaudu... Mutta kai talouden umpikujaa on lähestyttävä kynttilän molemmista päistä eli julkisen supistamisen ja kaupan vilkastumisen suunnista. Ja sitähän on vaikea sanoa ääneen, että julkisen niistäminen on varmemmin omissa käsissämme. Uutta nokiaa odotellessa voi puuhata meidän kanssamme. Ja ne keinot jotka ovat reilumpia käyvät mieluumin minulle. Sen verran kädellisen hyväntahtoisuutta minussa kai vielä on jäljellä.

      Poista