"Nettivihan taustalla on Hellstenin mielestä isompi asia kuin lama, työttömyys, leikkaukset tai edes pakolaisaalto. 'Taustalla on se kulttuurimme vika, että olemme järjestelmällisesti purkaneet yhteisöllisyyttä. Kun ihmisillä ei ole toimivaa lähiyhteisöä, jossa peilata itseään, he kiinnittyvät samanmielisten nettiryhmiin.' "
Näin Tommy Hellsten Valomerkkissä (http://www.valomerkki.fi).
Ei tästä enää puutu kuin huono itsetunto.
Nettivihan taustalla on se tosiasia, että vihaa tunteva ja sitä itselleen perusteleva ihminen voi ilmaista tunteitaan netissä; että väline vastaa tarpeeseen. Ero muihin vihan muotoihin on välineellinen, ei laadullinen. Ei nettivihaa tarvitse selittää psykodynaamisesti yhteisöllisyyden puuttumisella vaikkapa vuoden 1938 Kristalliyötä enempää tai vähempää.
En myöskään osaa ajatella Hellstenin tavoin niin, että fundamentaalia vihaa ja humaania kriittisyyttä harrastavat yksilöt viihtyisivät samoissa yhteisöissä kunhan nettiä vain ei olisi koskaan keksitty. (Muuhunhan johtopäätökseen tuosta kommentista ei ymmärtääkseni voi tulla, mutta oikaiskaa minua jos oivallatte jotain muuta.) Sitä paitsi - sallinette tämän kovin teoreettisen ajatusleikin - eikö nettivihaaja juuri välineensä ansiosta joudu kohtaamaan haastajansa? Eikö juuri netissä mahdollistuva anonyymius altista häntä siihen kasvokkuutta enemmän?
Ja kun vauhtiin pääsin, jatkan vielä ajatusleikkiäni. Mitä esittämistäni kysymyksistä sitten seuraa meille netissä itseämme reflektoiville humanisteille? Olisiko meidän harrastettava eräänlaista somejudoa vihaajamme kanssa eikä heti vastustettava häntä entistä aggressiivisemmaksi tai vaiettava kuoliaaksi? Ei voimakkaan reaktiivisesti eriävään maailmankuvaan suhtautuen vaan yhteistä kieltä aktiivisesti etsien ja sitä kautta jopa yhteiseen mieleen edeten? Vihaava kun odottaa vastustajaltaan vastavihaa tai ylimielistä reaktiivisuutta. Hän elää siitä. Kannattaako meidän siis sitä tarjota? Kun heidät täällä somessa on kerrankin mahdollista kohdata.
Siinä on vain se, että yleensä tätä kohtaamista ei tapahdu. Nettivihaajat puhkuvat ainakin blogimaailmassa omissa ympyröissään toisiaan vahvistaen. Olen käynyt lukemassa noita blogeja, joissa yhdessä mm. asetetaan maahan tulon ehdoksi kastrointi, niin että alempi rotu ei pääse valtaan. Suostuminen tähän operaatioon kuulemma näyttää, onko tosi tarve paeta.
VastaaPoistaNuo ajatukset ovat niin äärimmäisiä, ettei niihin voi mennä kommentoimaan.
Tuo on varmaan realismia. Mutta en usko Hellstenin tavoin, että ilman nettiä nämä ihmiset olisivat valmiita rakentavaan vuorovaikutukseen.
PoistaÄskettäin oli jossain uutisissa puolustusvoimien psykiatrian ylilääkäri Antti-Jussi Ämmälän haastattelu, jossa hän kertoo huolestumisestaan varusmiehistä, joilta puuttuvat sosiaaliset taidot kokonaan. Nämä kaverit eivät pysty luomaan suhteita, jotka yleensä suojaavat psyykeä ja ovat tarpeen stressaavissa olosuhteissa.
VastaaPoistaÄmmälän mukaan kyseessä ei ole hiljainen ja arka luonne, vaan on syntynyt ihan uudenlainen ongelma, jonka syytä ei tiedetä.
Tästä tulee helposti mieleen japanilainen 'hikikomori', joka eristyy koneensa ääreen niin, ettei enää poistu reaaliseen ulkomaailmaan eikä ole paljon tarvettakaan, koska tyttökaverikin, jos sellainen on, on netin virtuaalihahmo. Onhan meilläkin näitä vain netissä eläviä nuoria, jotka reaalielämässä laahustavat yksinään napit korvilla ja vastaavat kontaktiyritykseen kyllästyneesti ynähdellen tai eivät vastaa ollenkaan.
Siis kyllä netti saattaa lisätä kontaktikyvyttömyyttä ja -haluttomuutta sekä eristää ihmisen pahastikin.
Tuo Hellstenin oletus vain koskee sellaista ääriryhmää että en tiedä, puhutaanko enää tavallisista nörteistä. Kouluampujat lähinnä rinnastuu tuossa aatteellisessa vihassa. Etsisivät kaltaisensa kyllä ilman nettiäkin mutta se kyllä toki helpottaa yhteisöllistymistä kaltaisiin. Sinänsä netti antaa hyvän tavan jakaa mielipiteitä, hyviä ja huonoja. Mutta tehdä se johtopäätös, että viha syntyy netin vaikutuksesta, on kyllä todella villi. Niin voisi sanoa että netti antaa hyvän foorumin vihalle. Ja en ihan tiedä mitä tuo tarkoittaa että yhteiskunta on purkanut yhteisöllisyyttä. Se on vain siirtynyt eri paikkaan.
PoistaJoo, ei se synny siellä. Se näkyy siellä ja sieltä.
PoistaYhteisöllisyys alkoi purkautua kai jo kauan sitten, kun alettiin siirtyä maalta kaupunkeihin. Ei kai Hellsten tuota nyt enää voi tarkoittaa. Se, että monissa perheissä Suomessa ei harrasteta yhteisöllisyyttä, vaan jokainen syö itsekseen ja menee omia latujaan, ei varmaan ole yhteiskunnan vika vaan ihmisten oma valinta.
Se, mitä Hellsten siinä jutussa aiemmin sanoo oman minuuden vahvistamisesta vihalla, pitää usein varmaan paikansa. Viha nostaa itsensä huonoksi tuntevan energiatasoa ja saa falskisti voimaan paremmin. Jari Litmanen muotoili asian niin, että rasisti on reppana ja sittenhän hänen näköispatsaansa sai pimeän turvin kömpelön naamiaisasun.
Yhdysvalloissa kouluampujat suurelta osin ovat olleet maaseudulta ja pienistä kaupungeista (ja eikös pääsääntöisesti Suomessakin?) joissa yhteisöllisyys on liiankin ahdistavaa. Yhteisöllisyyden petollisuus on se, että sen syrjäyttävää dynamiikkaa ei tahdota huomata elävää kontaktia korostettaessa. Voin kuvitella että äärimmäinen viha vaietaan elävässä yhteisössä ja sitä märehditään sisuksissa. Mutta ei omaa fundamentalismia altisteta kritiikille. Nettivihan ongelmallisuus on siinä, että se on tehokas tapa levittää asenteellisuutta. Levittää edustamansa todellisuuskäsityksen ja sen perustelun sekä tunteensa meemiä. Ilman nettiä viha pyörii harvemmissa päissä.
PoistaMiltä Marjatta (tai muut) tämä kuulostaa: netin ansiosta viha paljastuu ajoissa jotta sen vastavoima ehtii vahvistua ennen suurempia manifestaatioita. Nettiviha on ilkeää, loukkaavaa ja julmaa mutta sittenkin jotain johon enemmistö ehtii reagoida ajoissa.
Tuo vihaajan persoonallisuus on kiinnostava kysymys. Onko vihaajissa selkeää profiilia? Ehkä vihaajan määrittely heikoksi tai itsetunnoltaan vajaaksi on vahva keino mitätöidä häntä, mutta onko hän sellainen, en tiedä. Yksittäistapauksissa varmasti kyllä.
(Ks. Miksi nuori surmaa - Sisäasiainministeriö, siellä tuosta yhteisöllisyydestä esim.
Niin, ja sen nettivihan kohdekin vaihtelee tilanteen mukaan. Eihän se mitään, jos se pysyy siellä. Minulle tulee sellainen ajatus, että vihaajat ovat paljolti samoja, olkoon kohteena mikä tahansa. Jos näin on, niin nettiviha ei johtuisi asioista vaan tarpeesta vihata.
PoistaMukava "kopitella" Juha sinun kanssasi, kun olet niin filosofisesti ajatteleva, kyseenalaistava. Sait minut kiinni laiskasta kliseen toistamisesta, siis tuo maaseudun hyvä yhteisöllisyys. Itsehän olen kokenut elämän maaseudulla niin rujona, että vannoin jo 15-vuotiaana lähteväni pysyvästi niistä ympyröistä kauas pois. Monesti tiivis yhteisöllisyys on ollut pahaa ja elämä monen sukupolven talouksissa ristiriitaista ja pakon sanelemaa. Uskoisin, että näin on myös kehitysmaissa, joiden isoja perheitä jotkut ihailevat. Kyllä varmaan nuoret siellä kaipaavat omaa elämää.
Mikähän on sitten saanut nuorten miesten ahdistuksen purkautumisen muuttamaan suuntaa itsemurhasta toisten murhaamiseen. Ja onko edes kysymys samasta asiasta? Voi olla, että ahdistus on vähentynyt ja joku muu lisääntynyt. Ihmisviha tai pettymys, näköalattomuus?
Ennen oli syrjäseudulla itsemurha-aaltoja. Kuhmossa jokainen tunsi taatusti jonkun itsemurhan tehneen. Tämä kosketti mm. omaa isoa opettajainhuonetta, kun kahden opettajan ja terveydenhoitajan pojat tappoivat itsensä hirvikiväärillä parin kolmen vuoden sisällä.
Taisit sen yhteisöllisyysjuttuni käydäkin lukemassa (osa Kauhajoen jälkipainissa ilmestyneestä jutustani Autistinen status, löytyy googlettamalla).
PoistaTuossa Kauhajokijutussa pähkäilen ja heitän ilmaan väitteitä ja ajatuksia, esim. sitä että itsetunto voi olla myös kamppailua statuksesta ja arvoista ja me tasa-arvoisia kamppailijoita tuossa arvojen ristiriidassa. Ja tuolloin toisen itsetunto ei ole huono vaan ennemminkin väärä. Ja kun vihaava ihminen kokee joutuvansa kuitenkin vähemmistöön tässä ihmisyyteen ja tasa-arvoon perustuvassa demokratiassa, status on uhattuna ja vihan energia etsii ulospääsyä. Sekä turvallista yhteisöä vaikkapa sitten netistä. Vihaava kokee tulevansa mitätöidyksi eikä se ole huonoa itsetuntoa. Minusta me sanomme sitä huonoksi siksi, että se on meidän arvojemme suhteen väärää. Pitäisi siis sanoa väärä itsetunto. (Asiakkailleni en ajattele huonoa vaan väärän itsetunnon, siis omasta arvovinkkelistäni.)
Miksi ammutaan toinen eikä vain itseä? Jos statuksen merkitys on suuri, itsensä ampumisen on oltava suurta ja näyttävä niin kuin kouluampujilla. Pelkkä itsemurha ei vahvista ideaa ikuisesti elävästä statuksesta. Tätä on autistinen status, kuin Robinson Crusoe ilman Perjantaita: kun kenellekään ei voi todistaa täydellisyyttään nomaalissa vuorovaikutuksessa kyllin vautavasti, on turvauduttaa "hengen" voimiin ja lopulsiin ratkaisuhin. Statuksesta tulee melkeinpä metafyysinen projekti. Ja kun taustalla on yleensä liian yksinkertaistettu, puhdas ja absoluuttinen utopia kuten vaikkapa tässä vihapuhen kohdalla puhdas kansallikulttuuri, vihan viritys on jo käynnissä. Kun muut hengeltään liian vajaat yksilöt ovat pettäneet täydellisen utopian, tai mamut varastaneet sen, itsensä tai jonkun muun tai kummankin uhrauksen kaava on valmis. (Ja tähän voi nyt pistää ampujan tilalle vihaajan joka ei koskaan toteuta sanojaan mutta ehkä fantisoi jonkun muun toteuttaavan ne puolestaan.)
Ja vielä kerran yhteisöstä: jos siis ajatukset ja todellisuuskäsitys ovat kovin muusta populaatiosta poikkeavia, niiden esittäminen ja koetteleminen kasvokkain on aika epätodennäköistä. Mennään mieluummin vahvistamaan statusta nettiin missä samanmielisiä on ihan varmasti ja turvallisesti. Ellei sitten eksy humanistien sivuille ja saa kuin sattumalta haastetta ajattelulleen.