sunnuntai 4. lokakuuta 2015

AIKAMME EETTISIN LAUSE (päivitetty 9.10.)

"Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava."

Tämä Wittgensteinin Tractatus logico-philosophicuksen viimeinen lause on kummankin osapuolen nyt sisäistettävä. Tehtävä siitä ajattelunsa ensimmäinen sääntö. Tuon lauseen reaaliseen "sisältöön" olen tässä blogissani pyrkinyt ja tulen edelleen pyrkimään.

"Olioita voi vain nimittää. (---). Voin ainoastaan puhua niistä, en voi ilmaista niitä. Lause voi sanoa vain, miten olio on, ei mitä se on."

Eikö tuo miten ja mitä tunnu tässä ajassa sekoittuvan kovin helposti keskenään? Uskomme havaintomme olion ilmenemisestä välittömästi todistavan sen sisäistä olemusta? Vaikkapa että puurosta valittava pakolainen ei ole kokenut aitoa puutetta ja uhkaa kotimaassaan. Päätäni vaivaakin pakottava lisäkysymys: Missä määrin mitä on havaintomme piiriin kuulumaton miten?

On siis hyvä edes kysyä: Jos vain miten yhdistäisi meitä, kuinka kokisimme toinen toisemme?

Eikä kysymys ole retorinen vaan meditatiivisuuteen houkutteleva.

Suosittelen tutustumaan mainittuun teokseen kokonaisuudessaan. Se on ajankohtainen juuri nyt.


6 kommenttia:

  1. "Mistä ei voi puhua, se on vaikuttavinta." - Jokainen normaali ukko tajuaa puuromiehen olemuksesta, ettei hän tule kuolemanuhan alta.

    Se mikä ei ole sanoissa on tärkeintä. - Jokainen nainen käsittää, jos mies rakastaa häntä. Hän oivaltaa sen kyllä. Ei siihen miehen sanoja tarvita. Kaikki sanallinen rakkauslässytys on turhaa. Joko olet lääpälläsi naiseen ja nainen ymmärtää sen tai sitten et ole. Perimmäinen maailma ei rakennu sanoista.

    Konekiväärimies.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Konekiväärimiehen rakkauslässytys tuo elävästi mieleeni erään illan vuosikymmeniä sitten. Minä olin jo mennyt yöpuulle ja kuuntelin mitä mieheni jutteli olohuoneen puolella kylään tulleen kaverinsa kanssa. Kaveri pyysi miestäni erittelemään, miksi hän rakastaa minua ja tiukkasi, että onhan meidän rakkautemme varmasti 'solidaarista'. Kuulin mieheni vastaavan, että ei suinkaan, hän vain himoitsee tuota naista. Nukahdin tyytyväisenä tämän kuultuani.

      Poista
  2. Vielä sanoista. Kristus ei istunut kannon nokassa sulkakynä kädessä ja toinen housuissa. Hän oli tekijämies ja kirjalliset kundit viestivät hänestä. Itse asiassa emme tietäisi hänestä mitään mikäli se olisi ollut hänestä itsestään kiinni. Kristus ja Rambo ovat hyvin pitkälle sama asia. Kristus ei ollut neiti eikä Rambo ole neiti.

    On hauskaa, ettei Kristus ollut miss Kristus - vaan aikansa änkyrä.

    Konekiväärimies.

    VastaaPoista
  3. Pitää vielä kertoa puuroaiheeseen liittyen eräs hyvä pointti. Paikallislehtemme tekstiviestiosiossa, Napakoissa, joku oli kirjoittanut, että voidaanhan me joskus kuunnella muualta tulleitakin, jos kouluruoka opitaan maustetaan paremmin, niin alkaa maistua meitin muksuillekin. Täytyy sanoa paikalla olleena, että näin on meidän paikkakunnalla jo alkanut tapahtua. Puurokeissistä ei pidä loukkaantua kuten ei myöskään Berlusconin antamista huonoista pisteistä suomalaiselle keittiölle. Ihmisiähän tässä vain kaikki ollaan. Jotkut ovat kohteliaita, heiltä ei opi mitään, epäkohteliailta on mahdollista oppia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin. Tulkinnoissamme on väistämättä mukana arvottamista.

      Ja tuo sun juttus avioliittonne varhaisvuosista tuossa edellä on hieno! Nään heti elokuvan kohtauksen.

      Poista