NAISASIAA

Kun kritisoi länsimaista vapauskäsitystä ja sen tarjoamista muihin kulttuureihin sanomalla että subjektius ja siten myös yksilönvapaus on suhteellista ja kulttuuriusidonnaista, puhuu jo mahdollisesti tuon vieraan kulttuurin arvoja määrittävän hegemonian äänellä. Vahvistaa sitä.

Jokaisessa kulttuurissa joku toinen on aina jotain toista vapaampi ja pyrkii pitämään asemansa. Kun sanoo, ettei tähän pidä ulkopuolisen puuttua, se on jo tuon vähemmän vapaan hylkäämistä. Ikään kuin hänen määrittelemistään vähemmän tuon vieraan kulttuurin luonnolliseksi osaksi.

Kulttuurirelativisti siis yleistää - ja mikä pahinta myös neutralisoi - hegemonisen enemmistön määrittelemän todellisuus- ja vapauskäsityksen myös jokaista alistettua yksilöä koskevaksi luonnollisuudeksi. Vasta vallankumousten puhjetessa uskallamme mekin sitten ajatella toisin. Silloin yksilönvapaudet ja jokainen niitä edustava yksilö ovat meille ainakin hetken aikaa universaaleja arvoja.

On tietenkin totta, ettei vapauden ulkopuolinen tarjoaja voi ehkä lunastaa lupaustaan, mutta se onkin sitten jo toinen juttu. Ja ehkäpä juuri tuo epäonnistumisen pelko eikä niinkään eettinen puolueettomuus saa meidät olemaan relativisteja; kirjailemaan voimattomuutemme älylliseen ideologiaan. (Puolueettomuudesta tyhjänä käsitteenä pitäisi kirjoittaa oma tekstinsä.)



Noin kirjoitin otsikossa Runous haastaa relativismin. Tuo kohtelias realtivismi on asia, joka itsepintaisesti nousee esiin länsimaisella eritoten sivistyneellä ihmisellä hänen sitä itse aina edes huomaamatta. 

Ylen Aamu-tv:ssä puhuttiin tänään Helsingin moskeijoista. Toimittaja oli tehnyt juttua niistä useista joita jo on pääkaupungissamme. Eikä siinä mitään. Minun  puolestani niitä saa tulla Suomeen siinä kuin muidenkin uskontojen temppeleitä. Toimittaja kertoi, että joissain moskeijoissa naisten kätteleminen oli kiellettyä. Koraani siis mitä ilmeisimmin ei kättelyä kiellä, koska se ei ollut kiellettyä kaikissa moskeijoissa. Kyse lienee siis tällä kertaa maallisesta sisäistetyn herruuden muodosta eli patriarkaalisesta hegemoniasta. Ja koska se on metafyysisesti ja historiallisesti sisäistettyä, se tulee huomaamattomasti hyväksytyksi luonnollisena identiteettiä rakentavana ominaisuutena. Näinhän kai länsimaisen huomaamattaan alistetun naisen kohdalla naisasialiike olisi tämän ilmaissut jo aikaa sitten.

Mikä tässä sitten mieltäni lopulta kiusaa? Kun Aamu-tv:n haastattelussa tämä moskeijoista juttua tehnyt toimittaja sanoi, että olisi hyvä oppia meidänkin noita sääntöjä ymmärtämään että osaamme sitten toimia oikein (lainaus on epätarkka, mutta ymmärtääkseni ajatus oli tämä*), tuli mieleeni tuo itseltäni lainaamani teksti. En tiedä ulottuuko kättelykielto tai kielto tehdä kohteliasta tuttavuutta musliminaisen kanssa moskeijan ulkopuolelle, mutta joudun olemaan tässä asiassa epäkorrekti. Tulen puhuttelemaan kohteliaasti myös musliminaisia heitä kohdattaessani ja ojennan jopa käteni tervehtiäseni heitä. Jos he eivät halua tai voi vastata samoin, ymmärrän kyllä heitä vallan hyvin. Vaaraan tai vaikeaan tilanteeseen en halua ihmistä asettaa enkä myöskään provosoida ketään (minusta siis tulisi huono pilapiirtäjä), mutta itse en halua osallistua sen enempää uskonnollisen kuin maallisen hegemonian ylläpitoon jos suinkin kykenen sen välttämään. Siinä pisteessä kun itse olen hegemonian toteuttamisessa aktiivinen, kulkee oma rajani. Sellaiseen en halua minkäänlaista asennekasvatusta.
-
*Toimittajan tekemässä A-studion ohjelmassa kyllä tarkasteltiin tätä asiaa kohteliaan kriittisesti.