keskiviikko 4. marraskuuta 2015

MAALLISESTI PAHASTA

Yle Kioskin Kaarlen maailmassa toimittaja ja tietokirjailija Perttu Häkkisen ja kirkkoherra Teemu Laajasalon tuella pohdittiin pahuutta. Pohtivat muun ohessa onko olemassa pahaa ihmistä. Eivät kuitenkaan oikein päässeet asian ytimeen kun pitäytyivät liikaa transsendentissa.

Ihmistä joka nauttii elävän olennon kärsimästä fyysisestä tai psyykkisestä kivusta tuntematta inhoa ja varsinkaan katumusta, voi sanoa pahaksi vetoamatta transsendenttiin. Tuollaista ihmistä kutsutaan sadistiseksi psykopaatiksi. Se miksi hänestä sellainen on tullut, ei tässä ole oleellista, koska nyt en kysy sitä. Hän on sellainen. Ei muuta.

Ihmisen ja pahan teon erottaa syyllisyys ja katumus. Kun näen julmuuteen syyllistyneen ihmisen aidosti kärsivän häpeästä ja syyllisyydestä ilman että minulle jää siitä mielekästä epäilystä (se on mahdollista), ihmistä ei voi kutsua pahaksi.

5 kommenttia:

  1. Tässä on kysymys näkökulman harhasta. - Murhatulle murhaaja on paha ihminen, muussa tapauksessa murhattu tahtoi tulla itsemurhatuksi sillä tavoin että toinen ihminen sen teki. Murhatun positio on aina vaikeneva ja sillä voi tarinoida murhaajan hyväksi ja terapiaksi. Murhassa ainoastaan murhattu on kiinnostava ja hän ei voi puhua. Vähemmän kiinnostavat puhuvat kuten murhaaja. - Murhaaja ja hänen ymmärtäjänsä eivät voi löytää murhattua, joka on kadonnut ikuiseen hiljaisuuteensa. Murhatun sukulaiset voivat myös pelata murhatun hiljaisuudella mutta sekin on vain peliä. Murhan katuminen on elämän peliä, jossa murhatulla ei ole enää todellista sijaa. Murhattuna oleminen on ehdoton kategoria, johon elävät eivät enää ylety. Elämä eroaa kuolemasta ja murhattu on kuollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Uhrille julmuuden teoissa ei ole mitään puolinaista. Yritin vain määritellä pahan subjektia ilman transsendentin apua. Ihminen joka nauttii julmuudesta katumatta sitä, on paha, syystä tai toisesta, sosiaalisista tai orgaanisista ja yleensä kummastakin. Jos ihmisen katumusta ei pysty mielekkäästi epäilemään, häntä ei voi nimittää pahaksi, hän on tehnyt pahaa. Tässä on ero. Uhrin näkökulmasta tällä ei ole tietenkään merkitystä. Tai kylläkin toipumisessa julmuudesta: vilpittömästi katuva tekijä ja teoillaan kehuva ovat erilaisia myös uhrin kuntoutumisen kannalta. Jälkimmäinen jatkaa pahuutta.

      Poista
  2. Katumus on tietysti hyvin tärkeä asia. Jos ajattelemme katumuksen empiriaa niin katumuksesta täytyisi seurata se, ettei toista sellaisia pahoja tekoja mitä katuu. Ihmisen olemuksellisuuden pohtiminen ei ehkä johda mihinkään. Ihminen on yksinkertaisesti sellainen olento, joka kykenee tekemään pahoja tekoja ja tässä joudumme itse kukin olemaan tarkkoina. Psykopatia on oma juttunsa eikä psykopaatti kadu. - Mutta ihmisen mieli on sillä tavoin arvoituksellinen, että kuka tahansa meistä voi mennä psykoosiin, jonka aikana hän tappaa. Tämä on tietysti hirvittävä totuus, joka voi aiheuttaa vastustusta. Mutta niin vain on. Kuka tahansa siis on mahdollinen murhaaja. Aivan kuka tahansa. Mutta jos psykoosissa tappaa niin on syyntakeeton eikä voitane sanoa, että ihminen on silloin paha. - Ihminen kykenee hyviin tekoihin ja ihminen kykenee pahoihin tekoihin. Ihminen on ihminen. En oikein käsitä perimmäisen laadun etsijöitä. - Kristillisyys lähtee siitä, ettei ole synnitöntä ihmistä ja siksi ihmisen tulee katua syntejään ja kuitenkin hän voi tukeutua jumalalliseen armon ihmeeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Psykoosi ja psykopatia ovat eri asia tietysti. Psykoosi on sairaus, jonka vaikutuksesta ihminen ei ehkä edes koe olevansa halujensa ja tarpeidensa subjekti. Hän voi myös kokea ahdistusta ja syyllisyyttä teoistaan kun tervehtyy. Eikä psykoosissa oleva ainakaan välttämättä koe nautintoa tuskan tuottamisesta. Kyse on siitä, ketä voi kutsua pahaksi mitä tuossa jutussa mainitsemassani ohjelmassa yritettiin huonolla menestyksellä, koska määritelmä levisi transsendenttiin. Jos siis ei usko transsendentteihin selityksiin kuten minä. Jos uskoo, vastaus on selvä ja helppo kuten sanot: paha on meissä kaikissa.

      Poista
  3. Minäpä kerron teille pienen tarinan. Olin eräänä aamuna kaupassa Kitusessa elikä Citymarketissa. Siinä on Alkokin mikä on järkevästi harkittu asiakkaiden kannalta. Mutta että olin kaupassa ostamassa valmisruokia ja sitten menin kassalle. Nuo valmisruuat on mukavia sellaiselle joka ei osaa itse tehdä ruokaa ja kun ei vaimoakaan ole. Mutta asiaan. Niin kiinnitin huomiota kassalla kun siinä oli mieskaksikko. Vanhempia miehiä. Toinen vaikutti toistaitoiselta tuettavalta. Toinen esiintyi tukihenkilönä. Siinä tämä tukihenkilö tuntui opastavan miten pitää ottaa muovipussi ostoksia varten. Kassaneitikin hymyili ja minuakin ilahdutti. Siinä papparainen auttaa papparaista. Mutta asia sai käänteen. Tämä tuettava mennä kulki yksin suoraan sinne Alkoon minne minäkin. Minä tämän todistan oikeaksi koska minunkin piti ostaa kossua. Siellä Alkon kassalla tämä muka tuettava oli yksin ja kassarouva kysyi "paljonko te olette jo juonut tälle aamulle". Se mies sanoi juoneensa vain kahvia, sanoi vaikeasti. Minä oivalsin että hänellä oli jonkinlainen puhevika. Hän vaikutti juovuksissa olevalta vaikka olikin selvin päin. Ja samassa käsitin kaiken kun mies osti kaksi pulloa kirkasta viinaa, ei kossua. Tämä muka tukihenkilö odotti toisaalla sitä toista pulloa. Hän vedätti tätä toista miestä. Hän juuri oli varsinaisesti paha ihminen. Hän esiintyi Kitusen kassalla armeliaana tukihenkilönä ja sitten hän tiesi että tämä vammainen ostaa hänellekin viinat omaan piikkiinsä. Minusta pahuudesta kertoo juuri tämä muka tukihenkilö. Kärventyköön hän helvetissä!

    Konekiväärimies.

    VastaaPoista