HÄIRIÖTEKIJÄSTÄ JA REVENANTISTA

Katsokaa mieluummin Ihmebantut uudelleen ja Häiriötekijä halpana jälkiruokana jos mahaan vielä mahtuu.  (Sanoja unohteleva Musiikkitalon opas ja tilaamatta jääneet lentoliput toimi parhaiten; myös vain videolla oleva törkiä seksuaalisuusopetuslaulu on mainio.)


2 ja puoli tähteä tai 3 hyvinä päivinä.


---



Revenant oli ihan osaavaa elokuvantekemistä, mutta se elegisyys mitä siinä mielestäni myös haettiin, loisti poissaolollaan. Jotenkin mekaanista elokuvaa. Verratkaa vaikkapa Malickin Uuteen Maailmaan* tai Veteen piirrettyyn viivaan (josta en kylläkään sinänsä pitänyt, mutta noin ihan niin kuin esimerkkinä siitä mitä haen). Jotenkin naturalismin ja katsojaan väliin tuli sittenkin jokin esteettinen yliviritys sinisävytyksin ja kuvaa hetkittäin "vääristävin" linssein. Väline korostui niin, että kuvaajan pyrkimys jotenkin näkyi ja tuntui liikaa ja etäännytti minut nähdystä ja koetusta tahattomasti kun pyrkimys selvästi oli tehdä välitön vaikutus; luoda elämys vailla näyttämöä. Työkaveri antoi myös erinomaisen vertailukohdan jossa mielestäni realismin sävytyksessä onnistutaan paremmin: Peter Weirin Maailman laidalla.


DeCaprion ja Hardyn suorituksissa en nähnyt mitään erityisen kohottavaa. Ammattimiehiä. No. Ehkä Hardy vähän ylinäytteli. Se nuori kumppani joka jäi Hardyn kanssa "ruumista" valvomaan, oli elokuvan hienoin ja sävykkäin hahmo.

Vaikka kuinka yritin, en koko elokuvan aikana unohtanut itseäni elämykseen.


Jotenkin Iñárritun elokuvat tuntuvat jäävän aina suorittavalle tasolle. Jokin jää puuttumaan. Ehkä 21 grammaa on poikkeus.


Revenantille 3 ja puol tai välillä tuntuu että jopa 4.

-

*Kuvaaja Uudessa maailmassa (sekä myös Malickin Elämän puussa ja To the wonderissa) ja Revenantissa on sama, mikä osoittaa, miten valtavasti ohjaaja vaikuttaa siihen miten kuvaaja tekee työnsä. Malickin tallissa Lubezki saa elokuvan liikkumaan ja elämään kuin jumala. Kuviin todellka unohtaa itsensä. Inarritu on insinööri, Malick runoilija.