perjantai 22. tammikuuta 2016

INSPIROITUMINENKIN ON ONNELLISTUMISTA

Onnellisuuden hetki (hetkiähän ne ovat mutta ne riittävät todistamaan jotain kokonaisuudesta) on jonkinlaista vapautumista itsestä johonkin toiseen, inspiroitumista toiseen tai toisesta. Onni ja ilo ovat vapautta jonka koen kun sattumasta inspiroituneessa kohtaamisessa tulee merkityksellistä.

Kyseessä voi olla satunnainen inspiroiva keskustelu tai taideteos tai essee tai filosofinen oivallus tai vaikkapa rakastuminen. Se, että jotkin asiat lankeavat palautumattomasti yhteen. Onni on eräänlainen satunnaisuuteeni luhistuva musta aukko, johon subjektiivisen satunnaisuus ja jonkin välttämättömän ero hämärtyy.

Joissain tapauksissa tämä kokemus on ikään kuin koteloitunut joihinkin asioihin, nopeisiin pieniin juttuihin, joita sitten haluaa pitää mukanaan. Minä kannan laukussani esimerkiksi Wittgensteinin pientä kirjaa Varmuudesta, joka oli joskus kauan sitten valtava valaistumisen kokemus. Haluan vain niin halutessani lukea sitä sieltä täältä. Äidin lähtö Tiessä on myös jotain niin kirkasta ja valtavaa, että sen voi ilmaista vain lukemalla ne kolme sivua uudestaan. Ja Bukowskin Naisia on eräänlainen maallinen hartauskirja minulle tässä kieltäymyksellä onnea tavoittelevassa ajassa. Se on eräänlainen nietzscheläinen vastaveto(ni) elämänkieltäymyksen aatteille vaikkapa tyyliin buddhismi. Joitakin elokuvia tulee ajateltua paljon. Psykon kirkkaimpia hetkiä esimerkiksi.

Se että on mahdotonta ajatella mielen ja maailman yhteyttä ja että olemassaolollaan silti hakee ratkaisua tähän mahdottomuuteen, juuri synnyttää onnellistumisen lahjan.

Tätä voi olla onnellistuminen - jos pysyn julkisella tasolla. Rakkauden ja heidät joiden kanssa sen jaan, jätän itselleni.

...

Kiitos Tommi Melenderille blogikirjoituksesta Haluan olla onnellinen ja sanon sen kaikille. Inspiroiduin eli onnellistuin sitä lukiessa niin paljon, että tätä piti jatkaa toisaalla, siis täällä.

Suosittelen myös  Mikko Lambergin tekstiä Kuolema otoksina Laajakuva-nettilehdestä, erityisesti sen toinen luku on vaikuttava.

3 kommenttia:

  1. Minustakin onnellisuus on hetkiä. Tyytyväisyys on pysyvämpää. Onnen hetket, pienet euforiat, saattavat tulla maisemaa ja ihmisiä joutilaana katsellessa, taide-elämyksestä, kauniista tekstistä. Rakastuminen on ilman muuta onnellistumista, pitkitetty hetki, joka kiihkeimmillään on melko tuskaistakin, kun pitäisi olla koko ajan siinä toisessa kiinni.

    Minulle kirjailijoista John Maxwell Coetzee on sellainen, jonka tiettyjä tekstin kohtia lukiessa kyyneleet nousevat silmiin tekstin kauniin soljuvuuden vuoksi. Olen ollut Coetzee-hurmassani myös etärakastunut häneen eli kuvaani hänestä, jonka olen muodostanut kuvien ja videopätkien pohjalta.
    Eino Leinin ja muutamien muiden runot sekä englannin kieli onnellistuttavat minua usein.
    Joskus lehtikuva pysäyttää ja antaa onnellisuuden hetken. Olen kerännytkin tällaisia kuvia ja palannut niihin kokemaan sen tunteen uudelleen.

    Melenderin Onnellisuudesta on minulla jo varauksessa kirjastossa, ekana listalla.

    VastaaPoista
  2. Kun ihminen syntyy hänellä on "kaikki käy hyvin" -syndrooma. Vasta viisaus tekee murheelliseksi.

    Niin. Minulla on lomapäivä. Siemailen hieman kirsikkaviiniä keneltäkään lupaa kysymättä. Olen yksin. - Soitin äsken erästä kitaroistani ja tapailin suussani laulua: "Tuulisina öinä rakastan sinua..." Itsekeksimääni laulua. Olin ja olen onnellinen. Tässä hetkessä nyt.

    J ----

    VastaaPoista
  3. Niiiin rauhallisia kommentteja tämän kaiken maailmanlopun ja kansainvaelluksen keskellä.

    VastaaPoista