torstai 7. tammikuuta 2016

KUVA JA SEN TULKINTA

Charlie Hebdo julkaisi taas tuhman kuvan. Nyt suuttuivat kristitytkin. Kuvassa Jumala juoksee lymyten kivääri selässään ja kuvateksti kuuluu: Vuoden jälkeen tappaja yhä vapaana. Kuvaa syytettiin rienaavaksi. Minusta se on mainio ja syvällinen kuva teodikean ongelmasta. Se sai minut kuvittelemaan seuraavan imaamin tai kirkkoherran pitämän puheen:


"Irtisanoudun suhteestani Jumalaan niin kauan kuin Hän sallii nimissään tehdyn väkivallan. 

Pahuutta ei voi sallia vetoamalla luotujensa vapaaseen tahtoon koska silloin sen tekee uhrien kustannuksella. Uhri kun ei sitä käytä. Ikään kuin pahuus olisi kahden kauppa, Jumalan ja julmuuksiin syyllistyvän. Ja varsinkin kun pahuus tehdään hurskaitten toimesta vilpittömästi luojaansa vedoten, välinpitämättömyys on minusta erityisen törkeää ja sanon sen tässä teidän sitä todistaessanne Kaikkein Korkeimmalle. 

Ajatteletteko nyt että nämä julmuuksien tekijät eivät ole aidosti hurskaita? Sekö on selityksenne? Vai vetoaminen tietämättömyyteenne Jumalan tuntemattomasta tahdosta? Mutta kuulkaa minua: Niin vaikealta kuin se tuntuukin hyväksyä, hurskauden arvioiminen ei ole käsissämme. Vain Jumalan. Ja juuri koska en voi tietää Jumalan tahtoa, voin vain vastustaa sitä kokiessani sen vääräksi. Tai voitte ehkä ajatella ettei kukaan omassa uskossamme syyllisty julmuuteen ja siksi olemme siitä vapaita. Mutta on epäloogista ajatella Jumalan rajaavan Hänen nimiinsä tehdyn väkivallan sen mukaan, millä opilla Hänen nimensä julmuuteen liittää. Kun me Jumalalla perustelemme, osumme aina oikeaan olemassaolevaksi oletettuun Jumalaan. Siksi minunkin kristittynä on tämä vaatimus Korkeimmalle esitettävä ja puhuttava suoraan Hänelle ilman, että samalla turvaan itselleni Hänen läheisyytensä vetoamalla noihin mainitsemiini selityksiin tai lopulta armoon. 

Uskon että Jumala kuulee ja kykenee ja se on nyt kaikki mitä tarvisen pyhimmäksi opikseni. Emme voi vapautua tietämättömyyteemme silloin kun on sitouduttava ihmisen kärsimykseen eikä mykkään Jumalaan. 

Eikä Jumalalle tarvitse todistaa mitään. Jos Jumalaan todella uskoo, pitää Häneltä vaatia. Mutta tekin uskotte vain uskomiseen, ette kuulevaan ja pystyvään Jumalaan, jolta voisi ja olisi oikeus jotain vaatia. Ja tällä te vain suojelette pakenevaa Korkeintanne ja mahdollistatte rikoksen.

Tässä tilanteessa vahvinta todistamista on vastustaa Korkeinta johon uskoo vaatimalla Häntä pelottomasti vastuuseen ihmisen rinnalle; ainut todellinen uhrautuminen on jättäytyä Hänen turvansa ulkopuolelle tässä eettisessä mahdottomuudessa eikä hakea Hänestä turvaa. Juuri nyt minun on ryhdyttävä elämään pelkäämättä tulevani Jumalalta hylätyksi, koska minä ennen sitä hylkään Hänet. Armoa en nyt Jumalalta pyydä koska se on tässä hyödytöntä. Se ei ole ratkaisu ongelmaani.

Ehkä tämä Jumalalle osoitettu vaatimus tietää minulle helvetin kärsimyksiä, mutta jos en puhuisi teille näin, juuri silloin ansaitsisin ne. 

Hajotkaa ja palatkaa koteihinne. Minä jään kahden Jumalani kanssa. Tällä erää minulla ei ole teille enää muuta kuin valheita ja kuvitelmia kerrottavanani."


Charlie Hebdonissa tämä ilmestyisi tietenkin ranskaksi.

8 kommenttia:

  1. Näyttää odotetulta: siltä että Hebdolta meni väkivallan pelosta (mikä tosin ymmärrettävää) sillä tavalla pupu pöksyyn että irvailivat nyt vain jotakin (yleis)jumalaa vastaan. Kalasnikov ja esim. katolinen kirkko...hhmmm...hirveästi ei tule nyt tässä ajassa mieleen...
    Pääsivätkö terroristit sittenkin tavoitteeseensa?

    Tuollainen yleisuskonnollinen ja yleisesti henkinen,ihmisen pystyttämä omakohtainen omafiiliksinen "minun jumalani"- jumala on muutenkin aina aika turvallinen pilkan kohde, koska se kohdistuu "jumalaan yleensä".
    Sen sijaan tietyn uskonnon, hengellinen Jumala onkin eri juttu.
    Juuri tuohon yleisjumalaanhan (me) kristitytkään emme usko tai ainakin pyrimme pysymään siitä kaukana, koska emme tahdo olla tekemisessä minkään uskonnollis-henkisen tavaran ja rihkaman kanssa. Tosin aina ei mene siinäkään tavoitteessa putkeen. Omat jumalat on niin paljon kivempiä kuin se suuri ja poissaoleva.

    Kristillistä jumalatoteemia on kyllä pilkattu lahjakkaasti ja runsain mitoin sieltä 1800-luvulta saakka. Kirkot ja uskovat ovat siihen jo niin tottuneet, että se muistuttaa lähinnä jotakin luonnollista pientä sääilmiötä, tuulen tupsahdusta, ei myrskyä.
    Mutta kuten tiedämme me kaikki alistumme (sic) enemmän tai vähemmän (väkivallan) pelon edessä taas erään Toisen...niin hebdot....niin villerannat...niin vapaa-ajattelijat....ja meillä on aina olemassa exuse: uskontojen kunnioitus. Kristillistä jumalaa ei tosin tarvitse kunnioittaa, mutta niitä muita tarvitsee, sehän se on se koodi.
    Se voikin olla viisasta.
    Kristitty korkeintaan tuhahtaa (jos jaksaa sitäkään), ja no hätä.

    En tosin missään tapauksessa iloitse jos jonkin toisen, kenen tahansa, minkä tahansa uskonnon jumalaa pilkataan.
    Se ei ole merkki rohkeudesta ja kriitikistä. Ihmisten henkilökohtainen jumalausko on pyhää, intiimiä eikä sitä pidä lähestyä negatiivisin motiivein.

    Sen sijaan kaikkia uskontoja tulee ja pitääkin saada arvioida rankasti tosiasioilla ja kenenkään rankaisua pelkäämättä. Uskontojen kulttuurisen osan tulee olla arvioitavissa siinä kuin minkä tahansa ihmisen toiminnan.

    Toinen pointti, mittakaavoista ja verrannollisuudesta: aika vähän niitä kuitenkin on tällä hetkellä kristikunnassa pappeja tai julistajia, jotka haluavat pyyhkiä vääräuskoiset pois maailman tai maan kartalta ja saattaa kaikki yhden lain alle. Ihan tasa-arvoisia kaikki uskonnot haminoissaan siis eivät kai ole?

    Mutta se on totta että on se ihminen kumma otus. Kun sillä on uskonto, ruumiita tulee, kun se kieltämällä kieltää ja sanoutuu irti metafysiikasta (NL, Kiina 1940- 1970), ruumiita tulee. Voi olla että yksi suurimmista jumalanpilkoista maailmassa ovat olleet nimenoaan uskonnot mutta ihmisyyden pilkkaa on samalla tapaa olleet ihmisen materialistiset utopiatkin.

    Mutta hebdolaiset nyt ovat sitten kai oppineet jotakin?? Ainakin sen että maailmassa ei kaikilla ole samat säännöt. Aseen piipulla on sellainen voima. Vokeissa Saksassa on kuulemma ollut kristityillä Irakin pakolaisilla hyvin vaikeaa. Siitä olisi saanut hyvän kansikuvan: tulet Eurooppaan, nimellisesti kristittyyn maanosaan pakoon uskonnollista vainoa, mutta juuri täälläkin sinut hakataan uskontosi vuoksi. Ja viereen samettitakkiluterilainen pappi (vaikkapa K.Mäkinen) puhumaan laupeasti ja kylddyrellisti "uskontojen yhteisestä eetoksesta ja rajapinnasta ja ennakkoluuloista."

    Joo, olen irakilaiset veljet todella pahoillani.
    Teitä on pahasti k-tettu. Ette ole tulleet oikeasti kristilliseen maailmaan. Yrittäkää kestää meitä tekopyhiä hebdoja ja löytää paikkanne maailmassa, turvallinen.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin lähestyä tuota kuvaa niin, että tuo puhuja voi olla imaami tai pappi juuri siksi, että olisi epäloogista ajatella jumalan rajaavan hänen nimiinsä tehdyn väkivallan uskonnoittain. Kun jumalalla perustelee, osuu aina oikeaan olemassaolevaksi oletettuun jumalaan. Siksi kristittyjen pappien yhtä hyvin kuin imaamien täytyisi tuo puhe pitää. Taidan päivittää tällä tuota juttua.

      Poista
  2. IS just:

    "Mies oli huutanut viranomaistietojen mukaan ylistystä Allahille. Miehen ”pommivyö” sai poliisin ampumaan.
    Pariisissa poliisi on ampunut miehen, joka pyrki poliisiasemalle veitsen kanssa. Miehen on kerrottu juosseen ja huutaneen ”Allahu akbar” ennen laukauksia, jotka surmasivat hänet."

    Eli näähän vaan jatkuu, jatkuu ja jatkuu...
    Ei näissä vaan sitä paavillista jumalaa ole mukana, vaikka me sielulliset ja opportunismia koko ajan oppivat hebdot kuinka yritämme olle "tasapuolisia."


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Tossa katsanossa juuri imaamin puhe olisi tärkeä kommentti omille.

      Poista
  3. (Ja oletko seurannut lisää uutisia? Helsingissä Kölnin kaltaisia juttuja ollut ehkä suunnitteilla... no, se ei ehkä liity suoranaisesti uskontoon...)

    Ei tässä pääse yli eikä ympäri, hebdolaisten "otamme-vähän-takaisin-tasapuolisuuden-nimissä" kaksinaismoraali on kyllä de facto aika heppoinen linja.

    Käsi sydämelle, pelottaisiko sinua mennä esim. katolisten pyhään uskonnolliseen Lourdesin kaupunkiin Etelä-Ranskassa?
    Siellä on kymmeniätuhansia pyhiivaeltajia, fundakatolisia, koko ajan koolla. Tuskin pelottaisi. Olen ollut siellä. Luvassa sulla olisi leppoisa ranskalainen iltapäiväkävely ja Maria-kultin ihmettelyä ja vapaata polveilevaa keskustelua vaikkapa uskonnosta jos se sinua kiinnostaisi, ja ihan kenen tahansa kanssa. Et olisi hengenvaarassa, eikä hiuskarvasikaan olisi vaarassa. Joku puolalainen eläkkeellä oleva kaivostyöläinen voisi vähän hermostua parilla sanalla korkeintaan.

    Siis: Ei. Me emme pelkää kristittyjä. Miksi? Koska meidän ei tarvitse. Johtopäätös on ihan selvä.

    Eli ei nää uskonnot nykyään (ja pysytään nykyajassa) ihan yksiin kuitenkaan mene jos olemme rehellisiä.
    Onko Houellebecqin kirjoittama Alistuminen jo alkanut Hebdon toimituksesta? Kuten sanoin, aseen piipulla ja luodeilla pesässä on valtava voima.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensin tarkennus: Kirjoitukseni pyrkii uskonnollisen paradoksin ytimeen sinänsä. Itse olen usein maistellut ajatusta, mitä tapahtuisi jos uskonnollinen johtaja todellakin pitäisi tuollaisen puheen; millaisen havahduksen se saisi aikaan joissakin hartaissa mielissä. Hebdon kuva inspiroi minua tässa suhteessa.

      Hurjia uutisia nuo Saksan ja meidänkin. Mietityttää missä määrin juttu karkaa käsistä ja onko syntynyt pysyvä ilmiö Eurooppaan? Uskonnosta ehkei ole kysymys mutta arvojen ristiriitoja on tutkittava. Muuten todellisuudelta suljetaan silmät. Arvot ovat aina tekojen takana enemmän tai vähemmän ja kun ne vielä "tiivistyvät" elämäntilanteen muuttuessa niin siinäpä sitä ollaan. Kotouttamisessa on nyt haastetta että saadaan radikalismia ja syrjäytymistä kitkettyä ainakin siinä määrin kuin se tempuillamme on tehtävissä.

      Entä missä määrin uskontoja voi vertailla keskenään? Me teemme havaintoja poikkeustilanteessa. Aikoinaan Pohjois-Irlannissa olo olisi ollut varmasti turvatonkin riippuen katsomuksesta. Helsinkiläiseen moskeijaan menisin rennoin mielin.

      Kuten aiemmista jutuistani näkee, olen sitä mieltä, että Uusi testamentti ei varmasti inspiroi eikä anna semanttista lupaa sotaisuuteen tekstin tasolla kuin Koraani. Väkivaltaan tarvitsee väkivaltaisempaa ja mielivaltaisempaa tulkintaa. Helvettiinkin Jeesus kielsi ihmistä ketään tuomitsemasta, se oikeus oli vain hänellä ja jumalalla (mikä varmasti kuulijota lohdutti: rangaistus ja palkinto siis kuitenkin ainakin periaatteessa on olemassa). Aika selvää puhetta. Koraanssa taas paheksutaan sitä, jos pelkää kuolemaa jihadia harrastaessaan. Selvää tuokin. Ei siitä mihinkään pääse. (Puolustus?)sota jota Koraanin muinaisaikaan käytiin konkreettisesti eriuskoisia vastaan on äärimmäisesti tulkittuna tietenkin ihan johdonmukaista ja mahdollista aktivoida horroksestaa niin halutessa, ei tarvitse kuin nostaa USA:n politiikka tikun nokkaan tai moraalittoman nykykulttuurin meno. Sehän tässä onkin kiinnostavaa, että islamisteilla on voi olla sama uhka kuin islamisaation kiihkeimmilä kammoksujilla: globaali maallistunut ja seksuaalistunut kulutuskulttuuri; teeveessä eräs Isisin vankina ollut kertoi, että hänen nenänsä edessä poltettiin setelinippu kuin rahan voiman symbolisena eleenä (vrt. performanssitaiteiljoiden tempaukset). Eli vihollinen löytyy jos ei muuta niin sitten symbolinen. Ja kun uskoo yliluonnolliseen pahaan joka uhkaa omaa hyvää, vihollinen voi olla smybolinen ja ilmetä missä milloinkin ja kuka mitenkin haluaa, vaikkapa rahan voimassa. Kyllä Koraani sotaisalta sitä lukiessani tuntui. Hyvä jos ja ymmärtääkeni kun enemmistö muslimeista kuitenkin haluaa jihadin vain kilvoitteluksi tulkita.

      Poista
  4. Nyt on sen kaksikirjaimisen ei-suositeltavan "nettilehden" sivulla sellaista videomateriaalia että silmät pyörii varmasti päässä jos käy katsomassa. Berliinin taistelutanner. Kölnin taistelutanner. Lisää "tasapuolista" hebdoilua vaan.

    Niin. Miksi en pelkää kristittyjä? Koska minun ei tarvitse.

    VastaaPoista
  5. " Sehän tässä onkin kiinnostavaa, että islamisteilla on voi olla sama uhka kuin islamisaation kiihkeimmilä kammoksujilla: globaali maallistunut ja seksuaalistunut kulutuskulttuuri..."

    Kaunis ajatus mutta noin ei ole.

    Länsimainen globalisaation vastustaja on lähes aina paikallisuutta korostava traditionalisti samalla kun hän haluaa pitää yllä näissä pienissä yksiköissä (yhden valtion kokoisissa) klassiset eli konservatiiviset kulttuuriset länsimaiset arvot.

    Jihad-islamhan on nimenomaan ääriglobalismia, heidän oman julistuksensakin mukaan, he haluavat yhden suuren kalifaatin jossa on yksi ainoa laki voimassa, sharia. Länsimaisen mittapuun mukaan kysymyksessä on vallankumousliike, eräänlainen itämainen toisinto suuresta Schengen-liittovaltiostamme.
    Eli idealtaan hyvin globalistinen ja yhdenmukaistava.
    Näiden isisläisten kulutuskulttuurin halveksunnastakaan en yhden rahanpolttodemon vuoksi menisi johtopäätöksiä tekemään. Halusta performanceen kyllä.
    Seksuaalisuus näyttää olevan heille myös keskiössä, kaikissa muodoissaan. En edes uskalla mennä siihen.

    ----

    Tänään iltsarissa poliisin vahvistama juttu Helsingin vokkilaisten harjoittamasta pikkutyttöjen ahdistelusta. Se on viikottaista.
    Kyllä tässä on palattava siihen paradigmaan että niin on miltä näyttää. Itse asiassa minua säälittää kaikki ihmiset: myös tämän pakolaiskuplan puolustajat. Heilläkään ei näiden tapahtumien valossa voi olla peilien edessä kovin helppoa, jos ei ole helppoa heidän vastavoimillaankaan.

    Miten tässä näin kävi?
    Yhteiskuntarauha olisi saatava takaisin Eurooppaan.
    Muuten tämä jää pysyväksi, meitä kaikkia radikalisoivaksi tilaksi.
    Ja sitä tuskin kukaan haluaa?
    Ensimmäinen liike olisi ilman muuta rikoksiin syyllistyneiden vokkilaisten välitön palauttaminen Välimeren taakse.
    Onko joku siitä eri mieltä?
    Sen teon jälkeen voidaan alkaa laittaa rasismia kuriin omassa maassa ihan toisin valtuuksin ja perustein.


    t. jope

    VastaaPoista