LIIKAA TAI IHAN SOPIVASTI IHIMISIÄ

Täällä blogissani käydyissä keskusteluissa on haastettu ihmistä ajattelemaan ilmastonmuutoksen sijasta väestöräjähdystä. Edes pienen hetken. Nyt minusta tuntuu, että aihe ansaitsee oman kirjoituksensa. En ole asiantuntija ja siksi kirjoitukseni huokuu epätietoisuutta ja on täynnä kysymyksiä. Vastauksia kuulen mielelläni.

...

Miksi ilmastonmuutoksesta puhutaan mutta väestöräjähdyksestä ei? Siksikö, että ilmastonmuutoksesta on helppoa puhua kun sen ratkaisemiseen käytettävät keinot sattuvat olemaan eettisesti ongelmattomia ja solidaarisuutta efektovia?  Niillä jatkaa sivistyneistön kunniakasta kriittistä perintöä, jolla erottuu konservatiiveista ja taantumuksellisista. Ilmastonmuutoksen suhteen on helppoa olla hyvä. Eikö ilmastonmuutoksesta huolissaan oleva samalla ole huolissaan köyhien kohtalosta ja eloonjäämisestä kun "ilmastonmuutos koskee kipeimmin heitä"? Toisin sanoen: etuoikeutettuina ilmastonmuutoksen aiheuttajina me olemme vastuussa maailman tilasta ja siitä on helppoa puhua niin kuin länsimaisen sivistyneistön kuuluu eli itsekriittisesti. Sitä vastoin väestöräjähdyksestä puhuminen johtaa niin helposti nihilismin ja ihmisvihan efekteihin, että on parempi olla hiljaa. Ilmastonmuutokselle kai koetaan vielä voitavan jotakin, väestönräjähdykselle taas ei tai ainakin keinot ovat sopimattomia.

Anne Ehrlich Stanfordin yliopistosta näkee, että väestönkasvu sivuutetaan herkästi siksikin, että sen hillitseminen on osoittautunut eettisesti, poliittisesti, taloudellisesti ja uskonnollisesti niin vaikeaksi. Kuka vetää lapsiluvuille rajat? Kuka maksaa valistuksen ja ehkäisyvälineet ja huolehtii vanhempien sosiaaliturvasta, jos jälkeläisiä on lian vähän? Kun kuolemaankaan ei kehtaa jättää.

Tai sitten väestöräjähdystä ei tule kun syntyvyys jossain vaiheessa taittuu. Tästäkin saadaan kiista ihan tutkijoittenkin kesken vaikka tämän piti olla matematiikkaa. Jälleen aatteet tuntuvat kiistelevän keskenään sillä aikaa kun ihmisiä on tai ei ole liikaa. Netistä löytyy kumpaakin leiriä vähällä etsimisellä.  Ja taas saa kukin olla vapaasti sitä mieltään joka ravisuttaa ja elähdyttää omaa olemassaoloa parhaiten ja erottaa itsen muista.

No, kuviteltasko kuiteski vähän aikaa, että väestöräjähdys ON totta ihan ilman häiritsevää epäilyä? Pitäisikö silloin lopettaa kehitysapu ja odottaa että liiat ihmiset kuolisivat nälkään, janoon ja sairauksiin vai jatkaa kehitysapua, ettei lapsia tarvitsisi tehdä vanhuudenturvaksi? Ja pitäisikö jatkaa vain sillä ehdolla, että hallitus rajoittaa syntyvyyttä (kuten tyttäreni tuosta sivusta ehdotti)? Koulutus ja elintason kasvu kun kuulemma laskevat syntyvyyttä. Vai olisiko sittenkin hyvä asia, että se että vain me joilla jo on kaikkea, jäisimme jäljelle? Juuri kehittyvien maiden lapsethan ne tulevat vaatimaan samaa kuin meillä nyt on ja sitten on sanottava se mitä Jeesus erään nuoruuden tuttavani mukaan mumisi partaansa 5000 ihmisen edessä: että ei tästä kyllä kaikille riitä.

Nyt siis vain torille feissaamaan joko kehitysavun lakkauttamisen tai sen lisäämisen puolesta.

Näin tässä ehdottomuudessa taas kävi.