tiistai 26. tammikuuta 2016

TEKEVÄTKÖ TURVAPAIKANHAKIJAT TIETÄMÄTTÄÄN HILJAISTA VALLANKUMOUSTA?



25.1. A-studiossa haastateltiin Evitskogin vastaanottokeskuksen johtajaa Pekka Sinisaloa turvapaikanhakijoiden ja saajienkin työllistymisestä vaikkapa heti tai ainakin jatkossa. Töihin olisi kuulemma intoa lähteä mutta byrokaratia tekee asiat vaikeaksi. Työllistyminen myös olisi Sinisalon mielestä hyvinkin mahdollista sellaisiin työpaikkoihin, joihin suomalaiset eivät tahdo oikein mennä, esimerkiksi vanhusten tukihenkilöiksi ja muidenkin, josta ohjelmassa oli yksi esimerkkitapaus.

Tuli mieleeni tuota katsoessa että jos tästä tilanteesta jotain hyötyä voisi suomalaisille työttömille olla, niin tuon byrokratian helpottuminen jatkossa: kun nämä ihmiset tänne asettuvat ja työllisyyskysymys haastaa viranomaiset kunnolla, siis ihan reaalisen tasolla, aletaanko yksityiskohtiakin havainnoida uudella tavalla?

Ikiomiin työttömiimme ja köyhiimme on jo totuttu liikaa. Niin. Rivoa sanoa näin, mutta heihin on jo totuttu liikaa ja siksi byrokratia menee heidän edelleen. He eivät herätä päättäjiä liskotasolla; eivät herätä aitoa hätää ja tyhjän kauhua keräilijä-metsästäjässämme. Koska niinhän se on että vasta tuo elementaarinen hädän ja paniikin kokemus, kun todellisuus pissaa taskuihimme, vaatii antamaan tosia vastauksia ja mikä tärkeintä, vihdoinkin perustaviin kysymyksiin.

Niin. Vasta kun hallitsematon pakolaisuus herättää päättäjissämme aiheellista tai aiheetonta paniikkia, jokin uusi pakottavuus herättää heidät tottumuksensa unesta. Ehkä turvapaikanhakija sittenkin voisi olla työttömän jos ei paras niin ainakin päättäjiä parempi ystävä.







17 kommenttia:

  1. Totta vai tarua? - Haluaisin, että joku oikein numeroilla osoittaisi mitä on ehdottomasti se työksi käsitettävä työ, jota kantasuomalaiset eivät tee. Oletusarvoni on se, että ei ole sellaista rajaa, jonka alapuolelle jää maksettavaa työtä, josta kantasuomalainen kieltäytyy.

    Vanhusten tukihenkilö on yhtä kuin vanhuksen henkilökohtainen avustaja - ja kuka suomalainen työtön kieltäytyy sellaisesta työstä, jos siitä kerran maksetaan palkkaa.

    Haisee kantasuomalaisen sorrolta. - Kermaperse on sana, jota nykyään usein käytetään. Toisin sanoen tässä yhteydessä väitän, että suomalaiset eivät ole sellaisia kermaperseitä, jotka kieltäytyvät työstä kollektiivisena ilmiönä. - Aina löytyy poikkeusyksilöitä, jotka kieltäytyvät kaikesta.

    Mitä tehdä turvapaikanhakijoilla, jotka ovat ammattitaidottomia ja kielitaidottomia. Siinä byrokratia ihmettelee.

    Minä työssäni olen joutunut seuraamaan tarkoin esimerkiksi siivousalan työntekijöitä. - En päästäisi ketä tahansa siihen hommaan. Kysyy omaa ammattitaitoa pitää paikat puhtaina vaadittavalla tasolla.

    Työ on tärkeä käsite sellaisessa yhteiskunnassa missä elämme, mutta työ ei ole irrallinen käsite, jota sopii noin vain paiskoa. Meillä työtä ja koulutusta ei voi erottaa. Ellei ole koulutustaustaa ja osaamista ei ole työtäkään.

    Minä en voi hyväksyä käsitteiden ilmaan paiskomista ja käsiteleikkiä. Käsitepelaamista, jonka suuntanuoli osoittaa tulomaan instituutioiden syyllistämiseen.

    Turvapaikanhakijat eivät ole suhteessa työkäsitteeseen mikään uudistava tai vallankumouksellinen voima.

    Kotoutuminen on nöyrä, pitkä tie.

    J ----

    VastaaPoista
  2. Kuka kuunteli eilen Sarasvuon. - Taas mies oli asialla. Aiheena innovaatiot. - Hyvin laveasti käsitettynä tämä sana INNOVAATIO.

    Turvapaikanhakijat eivät ole vielä tuoneet meille mitään sellaista mikä olisi kytkeytynyt kipeästi kansantaloutemme kaipaamiin innovaatioihin.

    Juha Saari yrittää älyillä heille merkitystä, jota heillä ei ole.

    Turvapaikanhakijoilla ei ole kosketuskohtia mihinkään siihen mikä tässä ja nyt elähdyttävästi ratkaisisi maamme kohtalon.

    Kuunnelkaa jälleen Sarasvuo, tosiaankin. Hän koskettelee maamme kohtalon kysymyksiä eikä niillä rintamilla ole sijaa turvapaikanhakijoille.

    Me emme pärjää ilman luovaa eliittiä ja turvapaikanhakijat eivät kuuluu siihen historialliseen kysyntään mikä on juuri nyt.

    Mutta - mutta - maahanmuuttajalapsi, joka on päässyt sisälle koulutusjärjestelmäämme, joka sen perustalla innovoi. Hän juuri, musta tai minkävärinen tahansa saattaa hyvinkin edustaa sitä ihmeellistä superälyä, joka ei taannu jauhavaksi byrokratiaksi vaan elvyttää meidät uusiin ennennäkemättömiin mahdollisuuksiin.

    J ----

    VastaaPoista
  3. Turvapaikanhakijoista tulee "karenssiajan" jälkeen maahanmuutajia, uussuomalaisia. Turvapaikka-aikana heillä ei ole paljon mahdollisuutta työntekoon vaikka haluja onkin.

    Tuntemissani työttömissä on valitettavasti sellaisia, jotka valikoivat työnsä tarkkaan eivätkä suostu lähtemään minnekään kotikaupungista, edes nuoret. Kun oma lukiolaispoikani lähti kesäisin välitysfirman kautta minne vain ja mihin vain ympäri Suomea, rakennuksille rankkaan työhön, parakkeihin asumaan ja esim. juhannuksena pesemään paperitehtaan altaita (hyväpalkkaista työtä!), niin ehdotin työttömälle, juuri ammattikoulusta valmistuneelle sukulaispojalle samaa. Ei lähtenyt. Yritin vedota, että CV:ssä näyttää hyvältä, että on tehnyt kaikenlaista eikä ole vieroksunut työtä, saa hyvän palkan jne. Poika ei lähtenyt, ja äitinsä sanoi, että kyllä hän ne paskatyöt tietää, pojan ei tartte lähteä omasta kaupungista minnekään ja hän ottaa vastaan vain oman ammmattikoulussa hankitun tutkintonsa mukaista työtä. Nut kuuluu, että tämäkään ei enää huvita eikä oikein mikään. Työ ei siis huvita nuorta miestä, vaan tyytyy elämään nuoresta asti toisten verorahoilla. Hmm.
    En yleistä, mutta näen, että tätä on.
    Ennen koettiin noloksi olla työtön, mikä tietenkin on väärin, mutta ei sekään ole mukavaa, jos työ ja siitä saatava raha ei vedä ollenkaan puoleensa.
    Uusien suomalaisten innokkaampi asenne työhön voi toimia esimerkkinä myös tällaisille työttömille. Joissakin se voi aiheuttaa vihaa; puhutaan, että ne vie meidän työt, vaikka itse ei ole menty tekemään niitä töitä. Katsokaa ketä on rakennuksilla - virolaisia - ja vessoja pesemässä, afrikkalaisia.

    Byrokratiaa on helpotettava, ehdottomasti. Se palvelee kaikkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hello, it´s me.

      "Uusien suomalaisten innokkaampi asenne työhön voi toimia esimerkkinä myös tällaisille työttömille. Joissakin se voi aiheuttaa vihaa; puhutaan, että ne vie meidän työt, vaikka itse ei ole menty tekemään niitä töitä. Katsokaa ketä on rakennuksilla - virolaisia - ja vessoja pesemässä, afrikkalaisia."

      Noinkin varmaan on, ja olisikin noin, mutta tosiasia, karu totuus on että tietyissä maahanmuuttaja-ryhmissä työttömyys on pysyvästi 60-85 prosentin tietämissä. Niin on ollut jo 1990-luvulta saakka.
      Karu totuus.
      Tähän on useita syitä, joista sanon nyt sen korrekteimman: suomen kielen heikko taito. On yleistä että tulkkeja tilataan viranomaistapaamisiin jopa 10 vuotta Suomessa asuneille. Uskomatonta tuhlausta. Sekä verovarojen että myös oppimishaluttomuuden kannalta. Maa on täynnä ilmaisia kielikursseja m-muuttajille. Kiinnostavat alkeiskurssin jälkeen liian vähän.
      Poikkeusryhmiä on tietenkin. Muun muassa nepalilaiset joiden työllisyys on kantiksia korkeampi. Nämä Himalajan lahjat meille ovat noiden muutaman ongelmaryhmän (tarkoitan työllisyyttä, en ihmisyyttä!) täydellisiä vastakohtia. Sama koskee pitkälti muitakin Itä-aasialaisia. Asiassa, Aaasioissa on eroja. Mikähän siinäkin on? Tai no....

      Muuten jaan kyllä pointtisi täysin.
      Vain työ voi pelastaa nämä tänne maailman pohjoiseen nurkkaan päätyneet ihmiset . Ainakin heidän lapsensa.
      Toisen polven maahanmuuttajissa on, niin täytyy päättäväisesti uskoa, mahdollisuuksia joita ei ole vielä menetetty. Kiitos suomalainen peruskoulu ja sen jälkeinen ilmainen yliopisto- ja ammattikoulutus. Maailman mitassa edelleen mahtavan hieno skandaali.


      Poista
  4. Juttelin erään kantasuomalaisen naisen - siivousalan ammattilaisen kanssa - hänen käsisiteestään tänään. Mielestäni hän on kantasuomalainen työn sankari. Ja työn sankareita on muuallakin. Mutta niin se ei mene, että turvapaikanhakijat edustaisivat tässä jotakin tilastollisesti merkitsevää erinomaisuutta. - Kantasuomalaisissa on työn sankareita ja turvapaikanhakijoissa on olosuhteet huomioiden työn sankareita. Kantasuomalaisissa on mätämunia - ja niin on turvapaikanhakijoissakin.

    Meillä ei ole mitään byrokratian ylivoimaista häkkiä. Suomalainen toiminnan organisointi kasvaa historialliselta perustalta eikä siinä ole mitään erityistä viheliäistä mustuutta. Kaikkea toimintaa on jotenkin johdettava ja siksi tarvitaan asioiden organisointia.

    Meidän ongelmamme ei tänään ole ylipaisuneessa organisoinnissa vaan se on siinä - palaan Sarasvuohon - että me emme riittävästi innovoi. - Meillä ei ole riittävästi myyviä tuotteita eikä niiden ympärille kasvanutta myyntikulttuuria.

    Suomalainen työvoimahallinto on tolkullista ja järkeenkäypää.

    Meiltä vain puuttuu ydinasia ja ne ovat uudet innovaatiot eivätkä turvapaikanhakijat edusta sellaista ketjua, joka vastaisi hätäämme tässä ja nyt.

    Katsokaa keitä on vessoja pesemässä - niin hyvä Marjatta minä näen että niitä pesevät paljolti kantasuomalaiset.

    Rakennusten telineillä on - kantasuomalaisia nuoria miehiä, jotka ovat huolissaan kyvystään maksaa asuntovelkojaan. - On muitakin toki... en kiistä, en vähättele ketään, mitään.

    J ----

    VastaaPoista
  5. On erotettava täysin käsitteet MAAHANMUUTTAJATAUSTAINEN ja TURVAPAIKANHAKIJA. Viime syksyiset turvapaikanhakijat meidän taloudellisessa kriisissämme juuri nyt ovat taakka. He ovat sivistyksen ja humanismin itselleen ottama taakka. - Vastaanottokeskuselämä on elämää mutta se ei ole normaalia elämää. - Vessansiivous tai jokin äklötyö on sinänsä kunnioitettavaa, mutta siitä kansantaloutemme ei yksinkertaisesti nouse.

    Minä uskon ja haluan uskoa, että maahanmuuttajataustaisissa lapsissa ja nuorissa on innovoivia neroja, jotka keksivät jotain sellaista mitä tänään emme edes käsitä ja siksi he elvyttävät kansantaloutemme. Ovat mukana elvyttämässä sitä.

    Meillä on tietämisjärjestelmämme imaisemia maahanmuuttajataustaisia nuoria - jotka ovat kekseliäitä ja oivaltavat uusia asioita.

    No niin JS olkoon tämä kaikki tästä minun osaltani.

    J ----

    VastaaPoista
  6. Tervehdys Juha, kommentoijat,
    ja kiitos.

    Liika on liikaa. Nyt minun on tehtävä oikein. Nimimerkki, se jonka joskus kirjoitan, ja se jonka joskus tietyistä syistä jätän kirjoittamatta, jää nyt hyllylle.
    Koen nyt vahvasti että oman henkisen kasvuni (sehän jatkuu meillä miehenkin iässä olevilla) vuoksi minun on lakattava kommentoimasta täällä kokonaan.
    Saatte nähdä että kykenen pitämään lupaukseni.

    Jatkakaa Te keskustelujanne, käyn varmasti joskus lukemassa fiksua puhettanne.

    Jotenkin on mennyt jankkaamiseksi omalta osalta ja sitä on alkanut muodostua kommentoinnissa (omassani siis) oudoksi stereotypiaksi omasta väärästä itsestäni.
    Ihminen on niin montaa mieltä yhtä aikaa ja usein eri mieltä myös itsensä kanssa, mutta kun on tullut yritettyä keskustella konkretiasta tulee asioista jotenkin niin tönkköjä. Se on rasittavaa vaikka en jaksa enää aikuisena miehenä sellaista viinipöytä-keskusteluakaan, että toisaalta ja toisaalta ja toisaalta....
    Ehkä olen sittenkin yksinpuhelija luonteeltani. Voisin olla parempi kuuntelija, tiedän, mutta kuten tuolla aiemmin jo sanoin, en ole maailmassa mitään karmapisteitäkään keräämässä. Hyvä käytös, käytösyritys (hah) riittää.
    Sen verran tajua on kyllä minullakin että en halua tässä fiksussa blogissa takoa kommentista toiseen samaa rautaa.
    Jos palaan myöhemmin kommentoimaan, teen sen omalla nimelläni. Laitan kuvan ja kaikki.
    Kommentointiin täällä käyttämäni ajan käytän tästä eteenpäin perheeni kanssa olemiseen, elämiseen. Ja kirjallisuuteen. Olen ollut pitkään Sebaldin, Handken ja Berhardin lumoissa. Jatkan heidän kanssaan. Noilla miehillä muuten ei taida olla yhdelläkään lainkaan samanlainen maailmankuva kuin minulla (Handkesta en ole varma), mutta pidän heistä silti aivan tavattomasti.
    Voikaa hyvin, toivon teille upeita avoimia keskusteluja.
    Itse toivon ja rukoilen että Suomelle ja kaikille täällä kitkuttaville, keitä he sitten ovatkin, olisi ihmisarvokasta elämää tarjolla.
    Naiviksi en halua enää koskaan takaisin, mutta tarkastan ehkä muutaman piirun verran asennettani toiveikkaampaan suuntaan, sillä tajusin taas keiden vuoksi aikuisten on pysyttävä lujina uskossa ja toivossa, lasten. Jos he näkevät ja kokevat aikuisten paniikin, mikä onkaan heidän kokemuksensa silloin?
    Eli ei heitetä vielä kirvestä kaivoon. Kaikki on vielä tehtävissä. Varsinkin lasten kanssa.

    t. -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaan ittelles. Onhan tämä aikamme jotenkin yksipuolistanut myös aiheitani. Aika jossa ykkösien ja nollien väliin jää aina "tyhmä" olo.

      Eiköhän tässä muitakin aiheita löydy.

      Poista
    2. Ja jos tuo viiminen lauseesi on summaus tästä kaikesta, hyvä niin.

      Poista
  7. Olet sanoja. Sanominen on kohtalosi. Se ei ole useimpien ihmisten kohtalo. Pyrkimys muotoilla nythetkensä oleellisuuksia on valtava paine. Välillä täytyy yrittää löytää levähdystä - mutta lopullista levähdystä ei sanomisen kohtalolla varustettu ihminen koskaan saa.

    Lapset tulevat näkemään aikuisten paniikin. Ne jotka eivät ole saaneet aikakautensa määrittelijän kohtaloa ovat hyvin konkreettisia ihmisiä ja kun huononnusten prosessit alkavat he menevät paniikkiin.

    Tarvitaan sanomisensa piiskamia ihmisiä, jotka ovat sanomisensa karaisemia ja pystyvät tarpeen vaatiessa nousemaan aikakauden johtajiksi.

    J ----

    VastaaPoista
  8. Hei, jos et Sinä - you know who (et halua enää nimimerkkiäsi käytettävän) lopetat, niin sanon, että on ollut mukavaa, joskin jankkaavaa, se on totta, mutta ei sinun syysi - keskustella täällä kanssasi ja joskus myös muualla.
    Kiva, jos alat kirjoittaa omalla nimellä ja kuvalla. Perusta oma blogi joskus, kun ehdit!

    Minäkin tunnen, että kirjoitan usein stereotyyppisesti, ja kirjoitettuna jokin pikkuhuomio saattaa näyttää kirjoittajan yksipuolisesti ajattelevana. Tällainen on esim. yllä parahtamani huolestunut kuvaus sukulaispojan velttoudesta, elämisen pelosta, innostumattomuudesta, mitä lie. Minähän olen yleisesti työttömien ja syrjäytyneiden puolella. Olen esim. kirjoittanut ymmärtäen Mathias Rosenlundista, joka kirjoittaa omaelämäkerrallisesti omasta köyhyydestään. Siihen kirjoitukseen tuli sellaisia kommentteja, että vielähän tuolla on rahaa tupakkiin.
    Kohta google poimii minun yksittäisen kommenttini ja minusta - hah, kyllä tuttavat nauravat tälle kuperkeikalle- minusta tehdään työttömät laiskoiksi leimaava, julma ihminen.

    Oliskohan minunkin parempi mietiskellä yksikseni enemmän ja purskautella kommentteja vähemmän. Tämä blogi vain on jotenkin koukuttava. Juha osaa tehdä sopivan ärsyttäviä ja kommentoimaan usuttavia kirjoituksia.

    Mietin vielä tuota byrokratiaa, onko sen suuruus liioiteltua. Kaikki jotka ovat muuttaneet esim. Ranskaan tai Turkkiin raportoivat, että Suomessa ei tiedetä byrokratiasta mitään. Kun ihmiset pelotellaan liialla byrokratialla, he alkavat uskoa, että ei kannata, että he eivät kuitenkaan pärjää byrokratialle. Tämä kauhea ilmasto on vielä omiaan kangistamaan yritteliäisyyden ja yhteisöllisyyden. Ihmiset käpertyvät.

    Pakkailen. Olen lähdössä iltapäivällä pariksi päiväksi kyläilemään Jyväskylään. Toivottavasti bussi pysyy tiellä. Palattua onkin heti kiiruhdettava tänne katsomaan, onko tullut kommentteja.

    Minulla on kyllä vähän surullinen mieli. Blogiystävyys on hienoa, mutta tiedän, että välillä asioita on priorisoitava ja lapset ovat tärkeintä, mitä meillä on. ♥

    VastaaPoista
  9. Ja lapset lähtevät kotoa, niinhän se on...:)


    VastaaPoista
  10. Väestötsunami yhdistyvine ahmintakulttuureineen on kauheinta mitä eläinlapsilla on. Niillä jotka sysäämme sukupuuttoon ennen kuin teemme sen itsellemme.

    Mitä suurempi syntyvä - naisesta syntyvä - väestötsunami on sitä pienempi on yksittäisen ihmislapsen tulevaisuuden arvo. Näin ihminen toimii - kulttuuri-ihminenkin. Ensin hän synnyttää omat lapsensa ja sitten - aivan harvinaisessa tapauksessa - hänellä on älykkyyttä ja oivallusta pohtia kaiken summaa, johon hän itse osallistuu siekailematta.

    Minä olen varmastikin ollut se jankuttaja ja toistaja. Mutta sanomaani ei jankuteta ja toisteta yleisesti ottaen.

    Onnellisuuskuplaihmiset kaikkoavat kaltaisiani. Ja minä tympeilen heille - he eivät ole aikakautensa mittaisia giganttimieliä vaan taviksia, pesänrakentajia ja pesissään romaanejaan ahmivia sanaherkuttelijoita.

    Minulle sana nyt on taistelun sana. Barrikadille vievä sana.

    On ihmisiä jotka kirjoittavat saadakseen aplodeja ja on ihmisiä, joista sanat tekevät ihmistikkatauluja. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään ja tiedän miltä se tuntuu.

    Minä ole sukua niille, jotka totalitarismeissa ovat sanoneet itsensä ulos perhepesistään kahleisiin. Ja tarina jatkuu.

    Jos joku lysähtää normaaliin itsesuojeluvaistoonsa niin siihen päättyi hänen taistelunsa.

    Mutta on aika taistella elonkehän puolesta 6. maailmanlopun hillitsemiseksi eikä liene kovinkaan montaa romaanikirjailijaa, joka tämän käsittäisi. Teksteillään he edustavat mainiota nokkeluutta mutta heidän sanansa ei haasta aikaa.

    Blogi ja kalliomaalaus - viimeinen raapustus keskitysleirin parakin seinään ovat ainakin minulle hyvin samankaltaisia ilmiöitä.

    Mutta minun ohjelmani on minun ohjelmani ja jokainen blogisti miettii omaa ohjelmaansa.

    Minä en ole ohjelmallisesti sitoutunut HAPPY END -ajatuksiin enkä perustelemaan häpi endiä. Olen yhteiskuntatieteilijä ja minulla on sosiologinen mielikuvitus.

    Kesä -16 tulee ja silloin tarvitaan siellä sun täällä havahduttavia sanojia.

    - Suomalainen rintamataistelija sotien aikana ei voinut sanoa, että nyt ei enää huvita, nyt lopetan taistelemisen ja lähden kotiin elämään kivaa elämää lasteni ja vaimoni kanssa.

    Sanataistelija ei voi sanoa, että näissä nykyoloissamme lopetan sanataistelemisen, koska ei enää huvita.

    Onko esimerkiksi tänne tehdyissä kommenteissa ollut jostakin hauskasta koruompelusta kysymys?

    Ei ainakaan minun kohdallani. Osan hahmokommenteistani esimerkiksi kirjoitin miettien hirttosilmukkaa ja aivan tolkuttomassa humalatilassa jota lääkitykseni ei suinkaan sallisi.

    Räjähdin päin JS:n blogia ja jostain syystä blogisti salli sen.

    Jos JS:n blogi oli joku nössö kirjallisuuskerho niin voi saatana.

    Jos oli tarkoitus, että kutittelemme toisiamme leuan alta niin yhä - voi saatana.

    Jos oli tarkoitus että olemme opettajainhuoneen mittaisia aforistikkoja niin - voi saatana.

    Jos oli tarkoitus että olemme löytöretkeilijöitä omassa ajassamme - niin EI voi saatana.

    Minäkin ehkä vähennän kirjoittamista tänne mutta olisi typerää sanoa, että lopetan. En pysty siihen. JS lopettaa minut blogistin vallallaan jos tahtoo.

    Mikä on taiteilijan perimmäinen velvollisuus? Vastaus: Hänen pitää kuolla taiteeseensa.

    J ----

    VastaaPoista
  11. Ip-osoite kavaltaa minut Juhalle mutta so what.
    Vielä yllä olevan J-----:n ultimaatumin innoittamana viimeinen kommentti ennen kuin palaan tänne omalla nimelläni sitten joskus.

    J---- olet poikkeuksellinen ihminen. Olet poikkeuksellisen oikeassa. Sanoit juuri poikkeuksellisen toden totuuden siitä mistä tuossa puhuit. Puhut totta. Ja tiedät sen hyvin itse. Jos tuo on roolia, olet silti oikeassa. (Epäilen välillä vieläkin että poikkeuksellisuutesi on = blogistimme poikkeuksellisuutta.) Olet ihminen makuuni. Juuri noin sanataistellaan jo alkaneissa poikkeusoloissa. Muuri murtuu pala palalta ja pian puhumme kaikki ihan vapaasti totta ilman hahmoja ja nimimerkkejä. Itse en siirry koruompeluun enkä lepäilemään enkä lukemaan ja viisastelemaan taideromaaneista. Kunhan heitin loppuun taikasanoja sumuverhoksi. Luen toki, mutta se ei ole oikeastaan edes mainitsemisen arvoista vrt. asioihin joita täällä on käsitelty. Täällä olen jo asiani sanonut. Huomasin että aloitte väsyä sanomiseeni. Väsyin itsekin.Huomasin myös sen ettette halunneet hahmottaa asioita tilastojen kautta vaikka juuri ne ohittavat parhaiten meidän suljetut silmäluomemme. Olemme sen vankeja mitä näemme emmekä halua emmekä voi nähdä muuta maisemaa kuin mitä aistimme meille välittävät. Marjatta näkee alfanaaraan tavoin toivon, Juha Saari asioiden moniulotteisuuden tahmaiseen relativismiin kuitenkaan sortumatta. J----olet myös vanki. Vanki joka näkee sen mitä tulee tapahtumaan. Sinun osasi on kovin. Minun osani on toiseksi kovin, minä suren ja kiroan elämäntapamme muutosta huonompaan suuntaan. Tiedän syylliset. He ovat pääasiassa valkoisia miehiä ja naisia. Heitä jotka eivät aidosti rakasta omaa eurooppalaista, pohjoismaista ja suomalaista ekologis-kulttuurista lokeroaan, vaan antavat kaiken sulaa jalkojemme alta kun ajattelevat että niin sen kuuluu mennä. He eivät halua edes hidastaa. He haluavat nopeuttaa. Pääasia että taivas putoaa meidän heikkojen niskaan. Heillä on nyt muut heikot, other darlings, meidän omien heikkojen tilalle. Minun ajatteluni alkoi muuttua radikaalisti kahden naurettavan tapahtuman alkuun panemana: kesän unelmatorin hypetyksen ja erään kirjailijan aloittaman rasistivainon herättelemänä. Heräsin unesta. Aloin ajatella kansan pelkoja ja toiveita. En voi sietää sitä että vasemmiston ja oikeiston kellokkaat ja eliitti määrittelee mikä on kansan tahto. Kansan tahtoa ei ole rasismi, kansan tahto on Suomen olemassaolon edellytysten turvaaminen suomalaisille ja muille täällä asuville. Sitä tahtoa ei kuunnella. Se on melkein kriminalisoitu. Säilyttäjä, varovainen, arka on yhtä kuin kansakunnan vihollinen, foobikko, sakkaa.
    Saitte kuulla heränneestä MALTILLISUUDESTANI globalismin tuhovoimaa vastaan tuhat kertaa. Siinä oli aika paljon liikaa.

    J-----toivottavasti uskoit siihen mitä tuossa ylhäällä sanoit. Minä uskoin. Ja olin ylpeä: joku ajattelee loppuun saakka.

    Nyt vasta...lähden pois. Tulen juttujanne tänne silloin tänne lukemaan mutta jos palaan sanoilla näette myös kuvani.


    t. -

    VastaaPoista
  12. Odotan paluutasi.

    J ----

    VastaaPoista
  13. Radiossa 9.2. Juhana Vartiainen oli aika samoilla linjoilla kun tuossa kirjoituksessani seisoo. Ei noin raflaavasti kylläkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muuten sanoi että maahanmuuttajien työllistymisestä ei hirveän ruusuisia kuvia kannata heti maalata... että juuri tuo mahdollinen efekti myös kotimaisten työttömien suhteen, reformi tyällisyyspolitiikassa ja käytännöissä, juuri vois olla paras seuraus maahanmuutosta.

      Poista