Tapani venyttää liikaakin ilmaisun ja vapauden rajoja tässä blogissa vaatii välillä näitä pysähtymisiä. Tämä on toinen varikkokäynti.
Olen vastuussa siitä, miten lukijani kokevat sivuillani olon ja havahdun tähän joskus liian myöhään. Lukijani herättävät minut ajautuessani soralle ja kiitos siitä.
Toivon ettei kenenkään tarvitse poistua loukattuna. Asioita ei tarvitse suoristaa, mutta ei saa myöskään henkilöidä aiheita asiattomasti. Ongelmat ovat tosia ja niistä voi puhua suoria älyllisiä ja asiallisia haasteita keskustelijoille esittäen.
En ole myöskään enää ole varma, toimiiko keksitty henkilöllisyys toivotulla tavalla vai viekö uskottavuutta kokonaisuudelta. En tarkoita nyt nimimerkillä kirjoittamista vaan kommenttien sävyä. Yksi kommentoijani käytti sanaa turhauttava. Anything goes -efekti ilman aitoa vuorovaikutusta liiallisesta fiktiivisyydestä helposti tulee.
En ole turvautunut tähän asti poistoihin. Lukijoiden mielestä olisi varmasti pitänyt. Olen yrittänyt kommentoida mahdollisimman tarkasti lisäämättä kuitenkaan vauhtia. Toivon että tämän varikkokäynnin jälkeen ei yhäkään tarvitse poistoihin ryhtyä.
Kun toi Snellman alkoi tuoda tähän blogiin räkää niin johan se on valtavaa. Mulla olis tästäkin niin paljon sanottavaa.
VastaaPoistaKun tääkin Juha Saari. Että mää nauran. Kun se mietti, että uskaltaako hän tämänkin rivin minkä mää kirjoitan blogissansa julkaista.
Kaikkihan henkilöityy. Miten se nyt muuten olis?
Että tuo Snellman lähtikin tuohon turhaan ravisteluun, jota nää pelkää.
Kun ei voi nauramatta olla kun näitä lukee.
Muka suuttumisesta puhutaan vaikka suuttumisesta ei ole mitään käsitystä. Kun suuttuminen on räkää ja vavistusta sekin.
Mutta tämähän kaikki on valtavaa.
Kun näillä on joku jatkuvuuden laki jota ne tottelee ja johon ne on oikein syntyny.
Kun ne pettää kaikki kaukopartiomiehet ja kaikki.
Kun nämä on jotakin kirjureita kaikki. Että mää nauran ennen kuin määkin lopetan.
Kun Snellman heitti paskan silmille niin kyllä mää nauran.
Nämä muuten ei ole pakkasihmisiä ollenkaan. Kun nämä laittaa pakkaseen niin ne menee toimintakyvyttömiksi. Mutta ei ne valittaa osaa ne vain jäätyy paikalleen.
Että mää kaikkee nauran.
Mutta nyt minäkin olen hiljaa. Kun on kivet niin mitä sitä ihmisiä kaipaa.
Touko Purkka
Kamera on tämä:
VastaaPoistaMitä kauempana olemme todellisuuden tapahtumista sitä kauempana olemme henkilöitymistä.
Mitä lähempänä olemme todellisuuden tapahtumista sitä enemmän tapahtumat henkilöityvät.
Historian kirjoitus tapahtuu henkilöitymisen kautta.
Adolf Hitler ei ollut ainoastaan bloginpitäjä vaan ihminen.
HYVINVOINTIÄLYKKÖ on elämässäni ilmaisu jota kaikkein eniten inhoan.
VastaaPoistaKuka etsii aplodeja - kuka etsii totuutta. Jos etsii totuutta niin joutuu maksamaan hintaa.
VastaaPoistaJos sanoo suoraan että sinä valehtelet sun elämässä niin se on loukkaus. Ne sanoo että se on viharikos.
VastaaPoistaEttä kun palaa toisten pakkasesta omaan lämpimöön niin se onkin viharikos jos sen sanoo. Että tämä kaikki onkin niin valtavaa. Että mun on pakko nauraa itseni kiville.
Ha, ha, ha!!!
Touko Purkka
Ja kun en voinu ollakaan hiljaa niin mää häpeen sitä että mää en häpee.
VastaaPoistaTouko Purkka
Muistelus. Muistan kun, olisiko ollut vuosi tai kaksi sitten, eksyin tänne sivustolle Juha Saari-nimisen kommentoijan kautta jonkin toisen blogin kautta (ehkä Antiaikalainen). Blogi oli täällä täynnä hyviä kirjoituksia, pohdintaa, heittäytymistäkin, mutta pikkuesseiden perässä lähes aina 0 kommenttia. Se harmitti minua pikkuisen. Kirjoitin nimettömänä että onpa hieno blogi ja että jos Saarella vaimo, tämä saa olla hänen älystään ylpeä.
VastaaPoistaJuha kommentoi hetken epäilleensä, että on ollut oma vaimo asialla. Totesi myöhemmin kuitenkin ettei ollut. Sitten seurasi noin vuosi 2- 5 kommenttista taidekeskustelua jossa olin jo j-nimimerkilläni säännöllisesti mukana.
Tämän vuoden keväällä sitten vaalien virittämänä blogi alkoi muutta taideblogista enemmän tai vähemmän poliittiseksi. Siihen olen minäkin ilman muuta syyllinen, koska kirjallisuusfriikkiyteni ohella katson maailmaa aina myös poliittisesti, joka tarkoittaa minulle taistelua/kisaa ihmisen elämisen olosuhteista ja mahdollisuuksista olla olemassa. Tässä vaiheessa saimme seuraamme ensin ihmislahjan, Marjatan Kouvolan kuvermentistä. Ja sitten alkoi tulla noita muita hahmoja, rooleja, performance-kommentoijia ja seurasi jakso jossa Juhan blogissa oli enemmän kommentoijia per aihe (40-100 !) kuin juuri missään muussa blogissa. Ja kuten aina tälläisissä tilanteessa kilpailu oman pointin perille saamisessa kiristyi ja keskustelu radikalisoitui mauttomuuksiin saakka.
Oma panokseni on viime kuukausina ollut, valitettavasti, oman pessimismini todisteiden esiin tuominen maamme kehityksen suhteen. Ei aina välttämättä kovin rakentavaa. Koska olen työväenluokkalainen vastarannan kiiski olen tuonut esiin myös arvokonservativismiani ikään kuin kapuloiksi rattaisiin ajan hengen virtaviivaisuudelle. Sekään ei ole aina ollut kovin rakentavaa.
Marjatan ja Juhan kommenteista koen kuitenkin oppineeni paljon. Ei niin että olisin kääntänyt kelkkaani, mutta Marjatan lämpö ja sydämen sivistys (muun sivistyksen ohella) ja Juhan pragmatismi ovat olleet tärkeitä ajattelun kirittäjiä. Voi olla että Marjatta ja Juha ovat vain syventäneet kantojani klassisen traditionalismin suhteen, mutta ilman niitä olisin pinnallisempi ja yksiulotteisempi.
En peittele myöskään sitä että YK:n tietyt pontit tunnistan hyvinkin oikeiksi oman ajatteluni suhteen, vaikka tyylilaji on ollut usein limbo.
jatkuu edellinen...
PoistaJuha, sulla on mielestäni kaksi tietä. Joko palautat blogisi puhtaasti taide- ja filosofiablogiksi tai jatkat näiden "hahmojen" kukinnnan kanssa. Itse olen omat poliittis-filosofis-teologiset -kantani tuonut niin monta kertaa esiin ja julki että jatkossa säästän teidät niiden kiusalta ja turhuudelta elleivät ne sitten esim. liity jotenkin Juhan käsittelemään muuhun asiaan.
Tosin, myönnän, kirjallisuudesta kirjoittaminen, vaikka kirjallisuus merkitseekin minulle perheenjäsenieni ja uskontoni jälkeen ehkä eniten maailmassa tuntuu kuitenkin myös aika...nössöltä ja... keskiluokkaiselta ( ? ) maailmassa jossa tapahtuu niitä asioita joita tapahtuu.
Marjatan tapaan minusta on tullut kirjojen suhteen hyvin valikoiva, luen vain niitä teoksia joilla on mulle todellista elämääni vaikuttavaa merkitystä. Se mikä on ajassa, mistä puhutaan, mikä on palkittu, mikä myytään eniten tai mikä saa parhaat kritiikit eivät liikauta juuriakaan silmiäni. Niiden kirjojen lukeminen on taas niin yksityistä ettei sitä voi oikein jakaa kenenkään kanssa.
Mutta, lopuksi. Ehkä minäkin palaan, ja hyvin todennäköisesti palaankin, Juhan perusblogin alkulähteille. Hänen vaimonsa saa olla hänestä edelleen ylpeä. Marjatalle kaikkia voimia, tiedän sinulla olleen vaikeaa aikaa voittamasi sairauden kanssa. Pidät ihmisistä hyvää huolta.
Muille hahmoille, keitä te olettekin, hyvää jatkoa ja mielenterveyttä ja inkarnoitumista ihmisiksi, niin se on paljon hauskempaakin. Itselleni toivotan mielenmalttia päivän huonoja uutisia vastaanottaessani. Pitäisi(kö) maailman antaa vain tapahtua, vaikka kokeekin rakkaimpansa uhatuiksi, juuri se se on minulle vaikeinta ja siksi olen täällä niinkin radikaaleja puhunut kuin mitä olen puhunut.
Ugh!
t. j-nimimerkki
Jopen ylhäältäpäin katsova lässytys on uskomatonta. Perverssiä kehtaamista. Kuka tässä on sairas?
PoistaMuuten - jope on HAHMO. Emme tiedä kuka hän on. Hän on kuka vain. Emme tiedä onko hän nainen vai mies, emme tiedä onko hän naimisissa vai ei.
Me tiedämme Juha Saaren ja Marjatta Mentulan. - Muusta ei ole varmuutta.
Joo. Mä olen alusta saakka epäillyt että nimimerkki jope on nainen.
PoistaHeh, tämä on niin hauskaa ja mulle niin tuttua. Tästä hieman lisää "perverssiä kehtaamista":
PoistaVaikka olen eräänlainen vastentahtoinen "persu" (kun parempaa ei ole tarjolla vasemmalta itään ja oikealta länteen), arvokonservatiivi (harvoin naiset ovat sitäkään), globalismi-, maahanmuutto-, euro- ja EU -kriitikko (noitakaan naiset harvemmin, tuskin koskaan) niin kirjallisuusintoni ja uskallukseni ilmaista itseäni henkilökohtaisesti tekee minusta usein joidenkin korvissa naisen, naismaisen tai homon, jos ei tunne (näe!) mua. Tätähän mä juuri "Tialle" yritin sanoa omasta poikkeavuudestani. Se on totta että inhoan miesjoukkoja (siinä kuin naislaumojakin), sellaisia saunaporukoita yms. Siksi ehkä olen myös ollut kriittinen tälle irakilaissotilaiden ryhmävaellukselle maahamme myös.
Blogien kommenttipalstoilla ja blogeissa itsessäänkin me olemme aina kaikki hahmoja. Sanoilla voi ilmaista vain ääriviivoja eikä niitäkään tarkasti. Menee näin: on ns. satavarmaa että jos minä ilmaisen täällä asian X, se ymmäretään 75-100 prosenttisesti väärin (jos nyt kukaan mitään täällä tai muualla yrittää mitään edes ymmärtää). Ilmiön nimi on muuten semanttinen humina, se edeltää valkoísta kohinaa ja sitä nimitetään vuorovaikutukseksi.
t. j-hahmo
Lisään tähänkin pienen jälkikirjoituksen. Mielestäni Juha Saarelle kirjallisuus ei ole päämäärä vaan väline. Juha Saarella on ajankohtaisen toden kaipaus eikä hän voi sille mitään. Kirjallisuus tulee aina kustannusbisneksen läpi ja kautta. Kommentit ovat tässä ja nyt. Kommentit ovat rouhevia kalliomaalauksia ajassa nyt. Juha Saarella vaikuttaisi olevan kalliomaalausten kaipuu.
VastaaPoistaMinä itse en yksinkertaisesti voi esiintyä omalla nimelläni.
Kerroin että olen ollut tahdosta riippumattomasta psykiatrisessa hoidossa. Se tarkoittaa sitä, että olen joka hetki avovanki. Minua tarkkaillaan ja kun sormet napsahtavat olen taas sairaalassa ja se on vankeutta siinä missä mikä hyvänsä vankeus on. Saan pari kertaa päivässä käydä 15 minuutin lenkin ulkona sitten on palattava takaisin osastolle.
Ette te tätä painetta ymmärrä, koska teille vapaus on luonteva käsite. Minulla taas ei ole loppuelämäni aikana vapautta. Tiedot minusta ovat liian raskauttavia.
Mutta kuten sanoin olen päättänyt etten enää palaa tänne.
Luulen että yllytin Juha Saaressa sellaista puolta, joka tässä ja nyt on villi ja taiteellinen eikä ennakoitavissa.
Jope ja Marjatta M haluavat että tämä blogi on eräänlainen Parnassoblogi. JS tekee sitten itse valinnan mihin hän suuntaa katseensa.
Mutta minä olen kahlehdittu enkä enää kahleistani kirjoita.
YK (lausutaan yök) Snellman
Lopet jo. Mä sa.
VastaaPoistaKiitos hyvistä kommenteista keitä sitten olettekin. Ykoonkin kommentti asiallinen. Se ei haittaa vaikka patologia tekstissä huokuisikin, kunhan jaksaa pitää mielensä vuorovaikutteisena.
VastaaPoistaFilosofiassa aihe kuin aihe tahtoo vuotaa yli. Ja kun itse sotken sen kaikkeen ihan tietäen tahtoen. Ja on tuossa minun kijoitustatavassani provosoivuutta, esim. tuo Kuva ja sen tulkinta. Totta, kirjallisuus ja filosofia ovat minulle välineitä. Taideblogia puhtaasti en halua.
Toivon lukijoideni palaavan.
Minäkin toivon Juha Saaren lukijoiden palaavan - jos joku kato on ollut käynnissä.
VastaaPoistaMielestäni Juha Saari on sanataiteilija ja kun hän on taiteilija niin juuri hänen kaltaiselleen ihmiselle muodostuu ongelmaksi se mitä pitää poistaa ja mitä ei pidä poistaa. Jokainen tietysti käsittää räikeimmät tapaukset!
Tuolla aikaisemmin reaali-ihminen Marjatta Mentula suuttui eräälle mielenterveysongelmaiselle YK Snellmanille, josta emme tiedä kuka hän oikeasti on. Muuten - miksi pitäisi tietää? Painohan täytyisi olla sanoissa ja sisällössä.
Jos ymmärsin oikein niin YK Snellman kysyi Mentulalta sitä, että edistääkö hän hyvistä olosuhteista päin sellaista korttelikauhua missä suomalaiset köyhät tänään asuvat maahanmuuttajameluineen ympäri vuorokauden. Snellman halusi siis paljastaa Mentulan ideologiaa. Mentula ei vastannut Snellmanin kysymyksiin. Hän toivoi Saarelta poistoja. Ikävä kyllä hän ilmeisesti suutahti Saareen, joka tässä on väärä kohde.
Snellman lienee tarkoittanut, että vain se jonka seinänaapurina asuu maahanmuuttajaperhe tietää mistä todella on kysymys Suomen kansainvälistymisessä.
Luulen, että Snellman oli yleistyksissään väärässä. Totta kai on perheitä, jotka tulevat muualta ja elävät suomalaisten seinänaapureina meluamatta ja kauniisti.
"Luulen, että Snellman oli yleistyksissään väärässä. Totta kai on perheitä, jotka tulevat muualta ja elävät suomalaisten seinänaapureina meluamatta ja kauniisti."
VastaaPoistaItse asun rapussa, jossa jokaisessa kerroksessa on "muualta tullut", ja kyllä, kauniisti elävät.
Silti, en tietenkään vedä siitä mitään lopullisia johtopäätöksiä. Nyt on ollut uutisia, ja paljon, jossa ihan kauniisti ei ole eletty, ei todellakaan.
Siitäkään ei pitäisi vetää johtopäätöksiä, lopullisia ainakaan.
Omat kokemukset ja oma ajattelu ei riitä koskaan maailman varmaan hahmottamiseen.
Silti omat sympatiat ovat mulla aina eniten niiden puolella, jotka ottavat Suomen muuttumisen vastaan ikään kuin omalla ruumiillaan, eivät ideoiden ja asenteiden tasolla vaan jokapäiväisessa arjessa, seinänpaapureina, saman pyykkituvan jakajina jne.
Ja jos ollaan rehellisiä niin kuka haluaa asua heidän kanssaan joista on viime aikoina uutisissa kerrottu?
Vokeista aletaan päätyä jo vuokrakerrostaloihin - naapureiksi alkaa valua m y ö s niitä lääppijöitä joista on uutisoitu.
Itse asiassa tässä kohtaamisen epätasa-arvossa ( !!! ) on koko minun kritiikkini ydin. Porvarit ja vasemmistoporvarit puhuvat kohtaamisesta, mutta ovat siltä turvassa, heidän alapuolellaan elävä kansa kohtaa vokkilaiset oikeasti.
Hyväksyn kansalle asetetun suvaitsevaisuus ja hyväksymisvaateen vasta sitten kun
vihervasemmistoporvarit laittavat omat jälkeläispissiksensä samaan rupiseen hissiin hyvin mielin irakilaissotilaiden kanssa.
Nyt puhui fobia, ja ei aiheeton!! ja ugh, teki kyllä hyvää sanoa munkin se ääneen.
t. j-hahmo
(No nyt tämä tulee ilman vaimon kuvaa.)
Poista"Silti omat sympatiat ovat mulla aina eniten niiden puolella, jotka ottavat Suomen muuttumisen vastaan ikään kuin omalla ruumiillaan, eivät ideoiden ja asenteiden tasolla vaan jokapäiväisessa arjessa, seinänpaapureina, saman pyykkituvan jakajina jne."
Osien ja kokonaisuuksien dialektiikkaahan tämä on. Etäisyyksistä ja havainnoinnista. Kyse on on pragmatismin ytimestä. Etiikan hankaluus on siinä, kuinka kokemus on yleistettävissä. Ja menettääkö se ideologioiden puristuksessa jopa merkityksensä. Sitähän tämä nykytilanne juuri kipuilee. Yhteiskuntarauha ja ihmisyys. Tuntuu vaikealta ajatella näitä ristiriitaisina lähtökohtina mutta niin taitaa olla.
Minä esitän nyt sellaisen välihuomatuksen, että kävin Marjatta-rouvan blogissa ja vetosin häneen, että hän tulisi takaisin tänne. Hän kirjoittaa siellä jostakin Joni Morrisonista niin se minun vetoomukseni on siellä alla. Pienesti vain. Kun minä tiedän kokemuksesta mitä tarkoittaa naisen kyllästyminen ja närkästyminen. Se on vakava paikka.
VastaaPoistaTietenkin on selvää, ettei Juha Saaren huonoja kirjoituksia tarvitse kenenkään kommentoida ei edes Marjatta-rouvan.
Snellman keitti sopan mutta on kuitenkin sen verran omantunnon arka, että on luvannut pysyä täältä poissa.
Konekiväärimies.
Kävin äsken Marjatta-rouvan blogissa katsomassa, että olisiko siellä vastausta minulle ja oli ja olin mielissäni. Näyttäisi mahdolliselta, että hän vielä joskus saattaisikin tulla tänne takaisin. Mutta eipä mennä asioiden edelle.
VastaaPoistaSiellä oli vielä äsken ainakin myös Snellmanin anteeksipyyntö ja samalla hän paljastaa hulluutensa syvyyden. Jospa nyt tosiaan kaikki tuohon Snellmanin osalta jää. Eikö niitä ole sellaisia lääkkeitä, joilla Jumalan äänet pysyy kurissa?
Konekiväärimies.
Minä nyt poistin blogistani sen Snellmanin anteeksipyynnön. En halua sinne mitään dramatiikkaa. Anteeksianto otettu vastaan ja hyväksytty.
VastaaPoistaYmmärrän mielenterveysongelmia. Tiedän, että joskus menee liian lujaa. Tiedän myös, että sivupersoonat ovat tärkeitä sille, jonka mieli keksii niitä.
Tunnen sympatiaa. Mutta kyllä sinä Snellman, tai siis se ihminen YK Snellmanin ja muiden hahmojen takana, saisit varmaan olla myös ihan omana itsenäsi täällä keskustelemassa.
Jotain sinä olet inttänyt ja pyytänyt minulta, välillä loukkaavastikin. Olen pahoillani, etten osaa vastata siihen epämääräiseen pyyntöön.
Kyllä, ulkomaalaistaustaisia on asunut meidän talossa.
Minä haluan pitää oman blogini kommenttiosan selkeämpänä kuin täällä Juhan blogissa. En halua hahmolaumaa sinne, kiitos!
Poistan kommentteja ja otan ennakkotarkistuksen käyttöön, jos tätä uhmataan.
Monesti on ollut hauskaa seurailla tätä näytelmää, mutta pitää uskoa, jos joku sanoo, ettei häntä enää huvita.
Juha, saatan pistäytyä joskus. Tuo mitä sanot aidosta vuorovaikutuksesta on kyllä kärsinyt nimimerkkien mellastuksen vuoksi ja se turhauttaa.
Kirjallisuus ja muu taide sekä filosofia antavat hyviä aiheita keskusteluun. Se on minusta alkanut täällä tukahtua epäasiallisuuksien alle.
(Olin eri tabletilla ja jotenkin vaimon profiili rupes äsken kummittelemaan tuos viestissä minkä poistin. Eli en ole vaimoni vaan ihan oikeasti minä kun nyt näistä hahmoista on epäilyä :)
PoistaMarjatta. Mukava nähdä sut täällä. Joo. Kokeilulla on näköjään hintansa.
YK!!!! Juha, ja Marjatta
PoistaTäällä tapahtunut oli kyllä toisaalta aika mielenkiintoista ja se oli selvää koko ajan myös, että nuo hahmot tulivat samasta kynästä (vrt. alla oleva tunnustus). Kirjalliset maneerithan ovat kuin sormenjälkiä.
Marjattaan osunut demotus kyllä häiritsi mua aika paljon, eniten, mua ja Juhaa olisi saanut lyödä vapaammin ja enemmän. Itsekin kyllästyin itseeni ja kantoihini monta kertaa ja yritin karistaa monet käsitykset kannoiltani kovastikin, mutta päiväkohtainen todellisuus pudotti (niin tänäänkin, kts. Helsingin poliisin ulostulo) takaisin alkuasetelmiin, joissa ei tahtoisi olla jos se olisi oma valinta.
Itsekään en ole kommentoinut tänne omalla nimelläni. Olen joskus perustellutkin miksi. Työni herkkien ihmisten parissa ei salli poliittista painolastia. Ei ainakaan täällä missä asun ja jossa ihmisiä jaetaan vuohiin ja lampaisiin mielipiteittensä perusteella ja joskus jopa sen perusteella mitä he ovat sattuneet itse kadulla näkemään. Pysykää Helsingistä kaukana, jos teillä on järkeä!
Itse jos osaisin pysyä vain kirjallisuudessa ja taiteessa niin mielelläni omalla nimelläni osallistuisin esteettiseen mieleenpiteenvaihtoon mutta vuoden romaani tuntuu kevyeltä maailman nykyiseen painoon verrattuna. Mutta siihen suuntaan on nyt mentävä. Ja ehkä vähän aikaa edes oltava hiljaa ja lukea. Joululomalla luin keskiluokkaisesti useita merkittäviä kirjoja. Palaan ehkä niihin.
Hienoa jos hahmo hahmojen takana sai materiaaliaan.
Jos tulee näytelmä tässä castingehdotus:
Juha Saari: Kari Heiskanen
jope: Gerard Depardieu
Marjatta: Kristiina Halkola
YK ja kaikki muut hahmot: Juha Hurme
t. with peace, love and undestanding, jope
Tähän vielä lisäys. Olen aivan loistavilla tutkija Riikka Purran sivuilla (löytyy tuolla nimellä, tuon älykkään naisen blogi löytänyt lukijansa vasta ihan vähän aikaa sitten ) kommentoinut syksyllä nimimerkillä "raukkamainen ano" juuri koska ei ole kovin miehekästä huudella anona puskista.
Poistajope
Oli piristävää lukea Purralta noin tarkkoja mielipiteitä! Kävin ihan vain äkkiä kattoon yhen haastattelun mut pitää palata.
PoistaNäen kari heiskasen hahmon tuskailevan dramaattisesti...
PoistaMarjatta Mentulalla ei ole mitään pelkoa siitä, että hahmot tulisivat hänen blogiinsa.
VastaaPoistaHalusin käyttää tätä asetelmaa KIRJALLISUUSIHMISET VERSUS HAHMOT miettiäkseni, että kasvaisiko tästä jonkinlaisen romaanin käsikirjoitus - ja saattoipa kasvaakin. - Tai tosiaan näytelmä, koska olen näytelmäkirjailija.
Osa minätiedosta hahmoissa oli valhetta tai liioittelua. Osa totta. Valitettavasti mielenterveyteen liittyvät tiedot ovat totta.
Toivotan onnea ja kaikkea hyvää Juha Saarelle, Marjatta Mentulalle ja jopelle. Te olette kaikki moniuloitteisia ja todella kiinnostavia reaalimaailman ihmisiä.
Kun hahmot poistuvat niin minua kiinnostanut häiriötilan luominen poistuu. Palataan siihen ytimeen, jota Juha Saari on blogissaan tahtonut edustaa.
On reaalinen syy miksi en voi paljastaa oikeaa nimeäni. Oikeastaan kaikki hahmoilun ydin olikin siinä, että tahdoin kirjoittaa omalla nimelläni, mutta se ei käynyt päinsä.
Kun olin lukenut Saarta, Mentulaa ja jopea niin ajattelin, että siinäpä hieno, rikasääninen kolmikko, jonka yhteyteen kannattaa lähteä hahmoilemaan. Sain materiaalini.
Enpä kaikkia hahmoja taida muistaakaan. Joitakin tässä:
Konekiväärimies
YK Snellman
Tia
hilpeä munkki
kalpea hinkki
koululainen
Teräksinen Hyvyys
Siwari
Anonyymi (eräs heistä)
Olinko minä minä ja milloin olin minä? Sitä en tarkoin osaa sanoa.
J -----------------------
Kiitos rehellisyydestäsi. Olet tuonut sivuilleni myös kiinnoistavia pointteja mutta toki olet koetellut sietokykymme rajoja. Jos siulla on sanottavaa ilman hahmoja ja asiallisin sävyin koska samaan en enää halua palata (nimimerkit ovat siis sallittuja), ajatuksesi ovat tervetulleita.
PoistaKyllähän tämän aavistin - ja aavistimme. Jo aikaisessa vaiheessa huomasin, että joku pitelee nukketeatterin naruja. Kun joskus huvittuneena huokaisin, että nyt tästä puuttuukin enää pikku Koululainen, niin sieltähän hän ampaisi heti seuraavaksi kommentoimaan. Blogin isäntä on yksi epäilty? :) Luulen, että keskustelulle oli ainakin sinun suostumuksesi Juha, inte sannt?
VastaaPoistaAlkuhahmot olivat hauskoja, mutta sitten nuo munkki ja hinkki ja Tia, joka kohta jo vaikutti olevan samaa kuin muut, varsinkin yleistäessään minut tyyliin "marjattamentulat". Tyttö tuskin tekisi niin.
Myös alkuun kiva Konekiväärimies eli muuttomies Montonen alkoi sulautua pahis YK Snellmaniin paitsi minua "kunnioittaessaan". Se oli aika hauskaa.
Minulla on muutamia ehdokkaita narujen pitelijä J:ksi.
Voisit Sinä näytelmäntekijä käydä vaikka minun s-postissani selittämässä tarkemmin. S-posti löytyy blogistani henkilötiedoista kuvan vierestä. Ja jos tämän pohjalta syntyy jotain, niin tietenkään minä en ole siinä nimelläni, vaan mieluummin joku Maija Möttönen.
Juha, käytkö sinä toisten blogeissa kommentoimassa? Jos haluaa keskustelijoita, kuten sinä haluat, niin kannattaa käydä ja kirjautua lukijaksi sellaisiin blogeihin, mistä pitää. Ei sinulla itselläsikään ole Seuraajat-laaatikkoa. Miksei? Eiköhän blogeista löydy filosofia-aiheisiakin.
Jopen casting on maanmainio. Gerard Depardieu! Juha Hurmeen lisäksi hahmoja voisivat esittää myös ilkikuriset Leea ja Klaus Klemola!!!
Vahvin epäilykseni livepelimme johtajasta kohdistuu sittenkin jopeen.
Poista1. Jope haluaa esittäjäkseen Depardieun. Konekiväärimies sanoi olevansa Houellebecqin näköinen. Yhteistä rujo kauneus ja ranskalaisuus.
2. Jope on sanoila leikkijä, kielitaituri.
Tuntuu kuin palapeliä ratkoisi. Kerro nyt jope, oletko se sinä. Kuka on "jope"?
Siis näin: kuka ON jope!
PoistaHerran jumala Marjatta, älä nyt vaan kuvittele että olen yksi hahmoista, en todellakaan. Olen suomalainen helsinkiläinen mies, perheenisä ja työssäkäyvä ihminen. Nyt melkein loukkaannuin (nyt minä hah!) tästä epäilystä, Jopena olen kommentoinut vuosia monessa blogissa. Nuo hahmot ovat muakin ottaneet päähän ja blogin taso on laskenut kettuiluksi ja terapiaksi, joskus.
PoistaHouelle on yksi suosikeistani, kk-mies lienee sen vain napannut multa kun siitä mainitsin ja yritin herättää kiinnostusta hänen Alistuminen-romaaniinsa. Tuskin lukenut yhtään sen teosta.
Mutta on mullakin ollut epäily, tunnustan, olen jossakin vaiheessa epäillyt että Juha on hahmojen takana. Mutta tuskinpa sittenkään on? Depardieun nappasin kun se on Moskovassa aikamoisessa eurooppalaisessa paitsiossa väärien käsitystensä vuoksi (joita ne ovatkin!) ja itse koen usein samaa. Täällä olen nyt melkeinpä tyhjentänyt sammioni kokonaan. Taidatte tietää minusta jo liikaakin. Ja anteeksi
kaikille tosille hahmoille arvokonservatiivisuuteni tuputus. En vain enää ole kovin virtaviiva-liberaali ja en häpeä sitä.
t. jope, mies verta ja lihaa ( ja vettä)
Anteeksi! Minä rupesin yhtäkkiä fundeeraamaan, että sinä voisit toisaalta olla hahmojen luoja, toisaalta ei.
PoistaSinä olet niin hyvä kirjoittaja ja niin kekseliäs. Jos olisin lukenut uudestaan meidän näytelmäämme, niin olisin varmaan vapautunut epäilyksestäni.
Ei sinusta liikaa tiedetä. Ihminen kiinnostaa aina, ei edes itsestään tiedä tarpeeksi, saati toisista.
t. Marjatta, noita samoja + ajatuksia ja tunteita, kuten sinullakin
Lähetin sähköpostiviestini. Nyt tiedät.
VastaaPoistaEi siis jope.
Näytelmäkirjailija kääntää ja vääntää materiaaliaan - ei muodostu ahdistuksesi reaaliolevaisille ihmisille.
Pelkät reaali-ihmiset ja hahmot eivät riitä jännitteeksi. Tarvitaan puite, johon asioita istutetaan ja siinä puitteen rakentamisessa onkin tekemistä.
Näyttämö ei ole puhumo vaan näyttämö.
J ---------------------
Kiitos J ----------- olet kyllä aikamoinen avantgardisti, sille hatun nosto.
Poistat. jope
KIITOS! Olen hyvin mielissäni. Nyt ei ole mitään hampaankolossa. Ja jos tästä keskusteluketjusta saatu materiaali päätyy jossain muodossa esitettävään näytelmään - kuten toivon - niin tiedäthän J-------------- ketkä ovat kutsuvieraina.
PoistaNe hahmot mitkä kirjoitin eivät koskaan missään tosiolevaisessa olosuhteissa kirjoittaisi sellaiseen filosofiseen blogiin mitä tämä blogi edustaa. Hahmojen olemus oli täydellisessä ristiriidassa blogin olemuksen kanssa. - Siitä syntyi itselleni herkullisuutta. Ehkä joillekin toisillekin!
VastaaPoistaVoitteko kuvitella, että joku Konekiväärimiehen kaltainen olento ja hahmo kirjoittaisi tällaiseen yhteyteen?
Tai Koululainen?
Miten on - ei.
J ------------------
Miten vessanseinäkirjoitus - ihmisen rosoinen ääni nyt - kolahtaa erääseen korkeakirjalliseen ajattelun sementoituneeseen lajityyppiin oli dramaattinen tarkoitukseni.
VastaaPoistaJ ----------------
Se toteutui. Aikamoista karnevalismia oli välillä. Jopehan se kerran tiivisti meidän tyylejämme. Juhan filosofista ja muiden omantyylisiään. Konekiväärimies ja Koululainen olivat hahmoista sympaattisimmat.
PoistaNe runot... ja se tapaus, kun minä hehkutin pakolaismummon kiitollisuutta ja Konekiväärimies kertoi seuraavaksi rujola tyylillään muuttohommissa tapaamansa kolliparan kohtalosta. Olin ratketa nauruun tyylien vastakohdan vuoksi.
Olet lahjakas kirjoittaja J--------------
Olen iloinen tästä vuoropuhelusta nyt!!! Siis myös J:n osalta!
VastaaPoistaJa nyt vielä: minä en ole "hahmot". Sallin ne liiankin kanssa mutta minä ne en ole.
Hei tyypit, jatketaan näin!
Juha, mitä sanoisin! Aikamoinen kokeilu ja kielellistä herkuttelua.
PoistaTiedän nyt, ettet sinä ole.
Jatketaan näin, vähän värittömämmin!
Jep.
Poista