lauantai 27. helmikuuta 2016

ÄÄRIPÄISYYKSISTÄ: Teemu Selänteen tapaus

Edellinen kirjoitukseni Tulitikkutehtaan tytöstä poiki itse aiheeseen kuulumattoman mutta inspiroivan keskustelun. Tämän tekstin piti olla kommentti tuossa ketjussa, mutta tunsin oivaltavani jotain sellaista mistä piti tehdä oma juttunsa.

...


Kuinka paljon tunteiden kuljettama huolimaton puhunta ja siihen takertuminen (eli ne paljon puhutut ääripäät) ovatkaan synnyttäneet vihaa  ja älyllistä teeskentelyä tässä maassa. Teemu Selänteen tapaus on kätevä esimerkki.

Kun Selänne ei kommentoidessaan turvapaikanhakijoiden raiskausepäilyjä heti samalla puhunut vaikkapa raiskauksiin syyllistyvän työsopimuksella maassamme olevan ammattikiekkoilijan karkotuksesta, siihen tartuttiin kuin rakkikoirat. Ja kyllä. Se on hyvä huomio ja Teemu Selänne olisi myös voinut vaikka tarkentaa tuota myöhemmin tyyliin "en tullut ajatelleeksi". Mutta: samoin toinen osapuoli olisi voinut twitterissä kysyä kiihkottomalla intonaatiolla tätä suoraan olemassa olevalta epätietoisuuteen kykenevältä ihmiseltä eli Teemu Selänteeltä.

Teemu Selänteellä on suuri vastuu esikuvana ja siksi kohu tietenkin ihan aiheellisestikin nousi. Mutta vastuu on myös kaikilla niillä, jotka hänestä tai hänelle aiheesta suoraan tai epäsuorasti twittaavat tai tällä tavoin bloggaavat. Haluammeko älyllisyyteen verhotulla aggressiolla eli sarkasmilla ja eklektiolla lisätä vuorovaituksellista osaamattomuutta vaikkapa niissä nuorissa, jotka Selänteen edesottamuksia, ajatuksia ja juuri näitä keskusteluja hänestä seuraavat? Vai ehkä sittenkin tehdä vuorovaikutukseen kykenevää ihmistä, Teeme Selännettä, näkyvämmäksi ja elävämmäksi ja siten vielä paremmaksi esikuvaksi. Jos sitten Selänne ei lähde tähän mukaan, sille emme tietenkään voi mitään.

Tämä koskee tietenkin kaikkia tähän loputtomaan keskusteluun osallistuvia teemuja, matteja, maijoja ja veronikahonkasaloja. Epätietoisuutensa voi löytää vain toisen elävän ihmisen avulla eikä niihin eklektiivisiin ääripäihin lukkiutumalla. Kyse on siis siitä, missä määrin puhumme elävälle ihmiselle kun puhumme toisillemme.

31 kommenttia:

  1. Meille tarjotaan oikeastaan neljää päälinjaa tässä Suomen muuttumisessa (turvapaikanhakijat, globalismi, Nato-kiima, EU vai ei EU, arvoliberalismi).
    -Olet joko kovasti kriittinen ja ongelmakeskeinen realisti. Näet isoja ongelmia ja et pidä siitä mitä maassa on tapahtumassa. Olemme ajamassa mielestäsi karille, ja pahasti.
    -Olet kovasti myönteinen: maailma muuttuu, se on ok, se on vahvuus, se on mahdollisuus, tervetuloa kaikki uusi, älkää hei pelätkö, maailma ja ihmiskunta on yksi.
    -Sua ei kiinnosta, omat pikkujutut kiinnostaa, elämä tapahtuu niissä, maailman menolle ei voi oikein mitään. Se tapahtuu mikä tapahtuu.
    -Valeälyllisyys: toisaalta ja toisaalta, mitään luoettavaa tietoa meillä ei ole oikein mistään, tahtoisin kerätä vielä lisää varmaa tietoa ja katsoa, en tiedä, varnmuuden vuoksi kuitenkin suvaitsevaisuus, se tulee jo selkäytimestä.

    Eiköhän me löydetä itseämme noista kaikista. Teemu Selänne ja muutkin. Itselläni painottuvat eniten ykkönen (olen ylpeä muutosvastarintamies, klassinen humanisti siis) ja kolmonen noista. Elementtejä noista kahdesta muustakin on, tuosta neljännestä ehkä enemmän kuin kakkosesta.

    Puhe ääripäistä on siis mielestäni epätarkkaa, koska se sisältää ajatuksen että ääripäitä olisi vain kaksi. Niitä on enemmän. Me olemme erilaisten asioiden yhdistelmiä. Monet maahanmuuttokriitikot ovat esim. innokkaita Nato-kannattajia. Itse en ole. Jne. Vaikeaa leimata ketään ääri- tai keskilinjan mieheksi, koska kaikissa meissä on elementtejä molemmista ja tulkintakin mikä ön äärtä ja mikä tolkun keskitietä on aina subjektiivinen. Jotkut esim. näkevät schengenistit, federalistit ja globalistit äärimmäisen fundina. Minä esimerkiksi. He edustavat minulle maltin ja vastuun vastakohtaa: vallankumoksellista poliittista muutostahtoa. Kulttuurivallankumousta. Mie en tykkää. Mie haluun että otetaan hitaasti hitaita liikkeitä. Jonkun mielestä EU-kriittisyydessäni ja globalismin kammossani kuitenkin minä olen ääri-ihminen. Ymmärrät pointtini jo Juha.

    VastaaPoista
  2. En tiedä, mitä Selänteen tviittailuun on vastattu, mutta kyllähän hän - ja Valavuori, jonka tekstiä hän lainasi - yleistivät pahasti ja käyttivät turhia vihasanoja.
    Jääkiekkoliitto kuten muutkin urheiluliitot kannattavat moniarvoisutta.
    Eikö urheilu yleensäki ole globaalia! Pienilläkin paikkakunnilla on ulkomaalaisurheilijoita, ja turvapaikanhakijoissa on urheilijoita, joita on värvätty seuroihin mukaan.

    "Tviittimurhat" on paha juttu. Niistähän oli joku juttu, oliko HS:n Kuukausiliitteessä vai missä. On käännytty joukkona jonkin viattoman tviitin takia henkilöä vastaan, niin että joku on menettänyt työpaikkansakin. Saisi niissä olla myös vähän viisaaampi Jos tviitti sisältää esim. vaikeasti ymmärrettävää sarkasmia, niin sen voisi jättää pienen piirin kanssa jaettavaksi.

    "Kyse on siis siitä, missä määrin puhumme elävälle ihmiselle kun puhumme toisillemme."
    Siitäpä juuri! Kohteliaisuus ja hienotunteisuus ei ole nykymaailmassa arvossaan. Tästä esimerkkinä eilisen Perjantai-ohjelman Jari Halosen käytös. Puhuu vieressään istuvasta ihmisestä sivuttain istuen, melkein selkä päin, ja kuin tätä ei olisi paikalla, hymähtelee ja tuhahtelee ylimielisesti toisten mielipiteille ja paasaa suu vaahdosssa komentaen ohjelman juontajaa olemaan hiljaa.

    VastaaPoista
  3. Suu vaahdossa paasaten on kehotettu olemaan ihmisiä hiljaa jo aiemmin ja ylimielisyyteen toisten mielipiteille on aika iso osa suomalaista kyllä viime syksyn aikana jo tottunut.

    Että ihan hyvä jos media saa hieman maistaa sitä kokemusta itsekin. Vakavasti olen tietenkin sitä mieltä minäkin, että meidän pitäisi todellakin olla gentlemanneja ja ladyjä varsinkin toisiamme kohtaan, mutta kun porukka saa kuulla olevansa "valkoista roskaväkeä" Ylen kolumnistin otsikoa myöten ja tämä määrittely saa tuhansia aplodeeraajia niin kyllähän se, ja vastaavat muut esimerkit, nopeasti käytöskoulun hyvät opit rapauttavat.
    Mitä olen Honkasalon kommentteja lukenut niin kyllä sieltäkin aika vahva oikeassaolemisen tunne välittyy.
    Hänkin tietää oikein hyvin miten muut ovat väärin.
    Tietyt kansalaispiirit haluavat keskustella vain asenteista, fiiliksistä ja (halutuista) arvoista eivätkä verrata niitä todennettavia tekoja vasten. Esim. tilastoihin, joihin tapahtumat jättävät meistä kaikista havaittavan jäljen joka ei ole enää mielipidekysymys.
    Tähän perustuu väitteeni että keskustelu tuntuu olevan jo ohi. Kuka vaihtaisi enää puolta? No, joo teeskentelijät, jotka väittävät että ovat kaiken ulkopuolella.
    Mutta käydään mitä mediasotaa tahansa, millä formaatilla tahansa niin se ei näytä enää vaikuttavan kehenkään. Bunkkereissa ollaan.

    Poliitikoille annan kyllä, ihan totta, pisteet, heidän, siis hallituksen, on tehtävä sentään oikeita päätöksiä reaalimaailmassa kun me muut vain keskustelemme, peukutamme tai puhumme toistemme päälle.
    Siksi - koska keskustelu ei yleensä johda mihinkään tästä tietystä aihepiiristä X kuten jo totesin tuossa Juhan edellisessä ketjussa, vaan alkaa kiertämään kehää ja palautuu aina asemiinsa - palaan minäkin takaisin ekologiseen lokerooni, minkä lupauksen jo tällä palstalla kerran lupasin pitää. Saatan tulla kommentoimaankin.
    Yritin tuolla reviiri-aistin -ajatuksella tuoda jotain uutta, mutta niinhän se on että omat kirkastumiset eivät yleensä muille avaudu. Ehkä Jari Halonen ymmärtäisi...tai sitten se puhuisi suu vaahdossa minun suuni vaahtoa vasten. Kaksi alaluokan kundia leikkimässä älykköä.
    Mutta jatkakaa te, olette fiksuja ihmisiä, joilla on myös sydän paikallaan.

    VastaaPoista
  4. Hei, sinähän jo tuossa edellisessä kommentissasi lievensit sitä ääripääajattelua.

    Kyllä minusta ihmiset ovat viime aikoina löytäneet paljon yhteistä säveltä. Olen todennut sen ilokseni ihan käytännön tilanteissa.

    Älä nyt lähde, kun pääsit keskustelun alkuun. Minä lupaan olla hiljaa ja annan teitin miesten puhua. :)

    VastaaPoista
  5. Marjatta, nytkö kisataan siitä kuka on dramaattisimmin hiljaa. Luen kommenttisi aina mielelläni. Odotan sitä ensimmäistä säröä ajatuksiisi näistä asioista. Se tulee.
    Itse olen monessa ääripäässä ja monella tapaa keskellä, se on totta, mulle itselleni ainakin.

    Mutta ettei tulisi väärinkäsityksiä maltillisuudestani niin kyllä minä aika marginaalissa olen. Jos musta olisi kiinni palaisi Suomi UKK:n linjoille ulkopolitiikassa ( en pelkää Venäjää), jättäisimme euron ( ja saisimme takaisin oman talouspolitiikan) ja Schengenin ja pysäyttäismme turvapaikanhakijoiden vyöryn rajalle ja hakisimme itse valitsemamme hädänalaiset kiintiöpakolaiset suoraan todellisilta kriisialueilta. Globalismin, rahaglobalismin ja arvoglobalismin (lue arvoliberalismin) houkutuksille näyttäisimme pitkää nenää: No, thanks Mister.

    Mutta näillä realistisilla ja mielestäni inhimillisillä motiiveilla olen kuitenkin varmaan yhteiskunnan vihollinen numero 700 001.
    Ai niin,laskisin myös kirjojen arvonlisäveron yhteen prosenttiin. Tälle saisin kyllä keskiluokan kannatuksen. Muille en.
    Mutta älä vaan mun vuoksi jätä tätä oikeasti älyllistä blogia, olet täällä kuin mustan mullan rikastama äitimaa. Aina hyvän puolella. Aina et kuitenkaan pienen ja heikoimman suomalaisen, hah, tuon sanoin rakkaudella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kun ajattelin vain, että sinä harmistut, kun minä en muutu ja että olisiko siksi parempi, etten innoittuisi heti kommentoimaan, vaan seuraisin välillä pitempään, kuten tein tuolla Juhan edellisen kirjoituksen kommenttiosassa.

      Eihän tässä mitään kilpailua ole hiljaisena olemisesta tai muustakaan. Minä olen niin uskollinen, että en poistu mieluisasta blogista, ellei minulle anneta porttikieltoa.

      Ei minusta meistä kenenkään ole tarve muuttua mielipiteiltään. On kiinnostavaa keskustella juuri siksi, että ajattelemme eri tavoin.
      Minä olen ajatellut globaaliati aina, ei sitä ajattelua mitkään pakolaislaumat muuta. Olen siinä kuin USA:N presidenttikandidaatti Bernie Sanders.:)

      Ei se Halonen mikään alaluokan kundi ole, hyvintoimeentuleva ihminen. Et kai sinäkään.

      Minua huolestuttaa se, että nykyään sivistystä, tiedettä, hyvää käytöstä yms painetaan alas ja ihanteeksi nostetaan tietämättömät räyhäävät narsistit. Tiedemiehiä ja taiteilijoita pilkataan armotta, rumaa puhetta pidetään aidompana kuin huomaaavaista. Ennen pyrittiin parempaan ja ihanteena oli sivistynyt ihminen. Työväenluokan ihmiset suorittivat iltaopintoja. Oli ihan oikeita tietokilpailuja eikä ihmisten pilkkaamiseen tähtääviä pöljäilyjä.
      Voisin jatkaa tätä loputtomiin, mutta nyt pitää lähteä aamukävelylle ...

      Poista
  6. Kappas, satuin juuri katsomaan mitä tänne on tullut ja siehän täällä olitkin, kiitos vastauksesta.
    Tuosta sivistyksen, tieteen jne. alaspainamisesta olen täsmälleen samaa mieltä. Nyt se on sitä että ihmisten asenteet, epätoivotut ja halutut, keskustelevat, eivät tiedot. Siihen minä tuolla ylhäällä vähän viittasinkin.

    Maailmahan on aina hienosti globaali. Se oli sitä 70-luvullakin. Paljon erilaisia mielenkiintoisia kulttuureja, valtioita erityispiirteineen. Sehän on se ideaalitilanne, paljon paljon erilaisuutta, eikö?
    Minulle nyky-globalismi on iljetys, kaiken painamista samaan muottiin: EU-NATO-SCHENGEN-EURO. One world. Minusta parempi on 1000 maailmaa. Rajat ovat kaunistus, eivät muuri. Ne ovat kaunistus siksi ettei kaikesta tule yhtä ja samaa tylsää energiapajukkoa.

    Alaluokkaisuudella viittaan taustoihin. Itse olen aina työväenluokan kundi lapsuuteeni perusteella. Se tarkoitti mulla vasemmistolaisuuttakin ( ja tarkoittaisi vieläkin ellei vasemnmistolaisuus olisi muuttunut niin toiseksi) aikoinaan ja on edelleen minulle ylpeän identiteetin rakennuspuu. Herras- ja keskiluokan kodeissa vieraana tunnen itseni sivulliseksi. Tiedät kirjallisuuden rakkauteni. Siitä nousee mm. se että vaikka luen paljon, ja hyvää kirjallisuutta, niin pidän kirjahyllyni pienenä. Sellainen on työväenluokan kundin koti. En halua sitä kirjalavastetta, kolmea seinää täynnä kirjoja, demoamaan omistettua fiksuutta, mikä sitten kuitenkin poksahtaa kuin kuin veronikahonkasalon vappuilmapallo kun sitä maailmankuvaa vähän raaputtaa heikosta kohdasta. Olenpas minä kompleksinen.

    Mitä muuten tarkoitin tuolla heikoimmalla ja pienimmällä suomalaisella, joka unohtuu. Hän asuu vuokra-asunnossa suuressa lähiössä köyhyysrajan tuloilla ja juuri hänen rappuunsa ja hänen seiniensä taakse pian tulevat asettumaan ne turvapaikanhakijat ( mm. ex-sotilaat Irakista) jotka monille muille ovat vain teoriaa, arvoja ja mielipidekysymys. Siitä asetelmasta se eräs lehtikin ne lukijansa saa. Vain sieltä tulee myötätuntoa. En usko että meitä erottaa mikään muu kuin tämä näkökulmaero siitä kuka Suomessa vuonna 2016 on kaikkein heikoimmassa asemassa. Mulle he ovat edelleen tuo porukka. Ehkä taustani vaikuttaa juuri tässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ja paitsi että asenteet ja tunteet ovat pinnassa, niin alatyylisyys ja suoranainen hölmöys, infantiilisuus ja helppous, rimanalitus on myös muotia.
      Saa kommentoida toiselle, joka on eri mieltä "sinä Marjatta-rukka aivopesty suvakki", "suvakkihuora" (monen SPR-naisen kuulema), "nyt on kuule semmoiset jengit perustettu ympäri Suomen, että tulee raiskaan sun vaimos ja tyttäres, vitun mamu" (Yanar Ozanille kähisty puhelinvastaajaan). Tämä kuulostaa ihan samalta kuin lasten lällättely, kun ei ole vielä sanoja parempaan "paskapää, paskapää".

      Tämäntasoisia ihmisiä ei saisi päästää mihinkään yhteiskunnnallisia rakenteita suunnitteleviin ja päättäviin elimiin. Heitä on jo. Mutta eihän heitä voi ottaa todesta!
      Ei tämä ole kiinni taustasta. Kaikki käyvät hyvän peruskoulun.

      Mieheni katsoi vähän matkaa jotain tietokilpailuohjelmaa ja sanoi, että siellä kysyttiin aivan yksinkertaisia kysymyksiä ajankohtaisista asioista, ja kilpailijat eivät tienneet. Tarkoitus oli ilmeisesti, että katsojat kokisivat itsensä viisaiksi ja saisivat pilkata. Ettei vain olisi jopa etukäteen sovittu kaikki. Tällainen ilmentää myös sitä rimanalitusta ja tyhmyyden ylistystä, mikä näkyy kulttuurissamme siinä, että ihmisten haukkumista, rivoa ja räyhäävää käyttäytymistä ei tuomita selvemmin.

      Eivät kirjat ole tutkijoille ja lukemisen harrastajille lavastetta. Tutkijoille ne ovat työvälineitä ja lukemisen harrastajille harrastusvälineitä.
      Minä nautin, kun voin ottaa kirjoja rinnakkain ja verrata esim. kirjailijan tyyliä ennen ja nyt. Ei kirjastoistakaan enää saa monia vanhoja kirjoja.
      Itse aloin kirjojen keräämisen jo opiskelijana opintolainalla ja pienillä ilta- ja viikonlopputöistä saamillani tuloilla. En pistänyt koskaan rahaa ns juhlimiseen, mikä 70-luvulla eristi jonkin verran sosiaalisesti Suomessa. USA:n vuoteni oli ihana, kun siellä ei juopoteltu humaltumismielessä ja seuraan sopi myös alkoholia käyttämätön.
      Ainoa kulissihylly, minkä olen nähnyt oli tätini työväenluokkaisesssa perheessä Porissa. Hänen miehensä oli ostanut jostain komeiden kansien takia rivin venäläisiä klassikoita. Ne olivat siellä rivissä kruusailtujen viinapullojen vieressä.
      Minun kotonani maalaistalossa ei ollut muuta kirjallisuutta kuin iso nahkakantinen Raamattu ja jotain hartauskirjoja. Uneksin aina omasta huoneesta jossa olisi kirjahylly. Se unelma toteutui vasta opiskelun lopussa, kun pääsin yhden hengen huoneeseen asuntolassa, sieläkin hylly vielä talon. Mutta nyt on oma hylly! Sitä kannati odottaa!

      Poista
    2. En tuota kirjahyllyä tietenkään tarkoittanut muuten kuin omakohtaisesti, kukin taaplaa tyylillään. En siis arvostellut kirjojen omistamista. Tuo oli siis vain omakohtainen psykologinen vamma. Koen muutenkin itseni niin epäaidoksi melkein aina kun avaan suuni. Maailma on niin avara pikku pikku lauri...
      Sen olen kuitenkin pakosta huomannut ettei hyllyssä olevien kirjojen metrimäärä ole suinkaan aina suhteessa tajunnan avaruuteen. Kulttuurikodin globalistiperhe voi olla yhtä ahdasmielinen kuin alaluokan köyhyydestä katkeroitunut kulttuurivihamielinen koti. En siis usko ns. älymystön ideaan. Historia on todistanut että älymystö on usein valmis menemään massan ja virran mukana siinä kuin jallitettava kansakin.

      Keitä nuo raiskauksilla ja väkivallalla uhanneet ihmiset jotka ovat mukana päätöksenteossa faktisesti muuten ovat?
      Jos sellaisia on, niin olen ihan samaa mieltä, paikka ei ole minkäänlaisessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.
      Mutta toisaalta olihan meillä eduskunnassa vaikka kuinka monia väkivaltaiseen vallankumoukseen uskovaa ja sitä haluavia kansanedustajia vielä 70-luvullakin. Suurin osa stallareista. Kapakoissa kirjoitettiin teloitettavien listoja. Tästä on kertonut muun muassa kirjailija Matti Pulkkinen, jonka nimi tuollaiselle listalle laitettiin. Ja monet muut. Moni veti esiin kortin, että odotas kun valta on meillä ja Suomi sosialistinen, sinä et kauan silloin elä. On ilmeisesti palattu noihin aikoihin takaisin.

      Uhkailu mikä on nyt tullut on kuitenkin pahinta mitä tässä tilanteessa tarvitaan. Tappouhkauksia on saanut mm. Halla-aho ja monet persut jo vuosikausia. Poliisikin on niitä tutkinut.
      SPR on tosiaan menettänyt kansan luottamuksen. Se on iso vahinko. Ehkä SPR:n kannatttaisi tulla alas edes hieman norsuunluutornistaan ja arvioida miksi luottamus on laskenut. Olisiko se itse edes osittain syypää sihen? Itse koen että suurin syy on liittyminen niin sanottuun rasisti-syyttelyyn.
      Rasistiksi syyttäminen ilman perusteita on muuten kunnianloukkaus, ja tuomittava teko.
      Antamalla ymmärtää että kaikki epäilijät ovat rasisteja menetettiin paljon. Se oli hirveä munaus. Jota ei saada enää pian ja helposti takaisin.
      Rasismin hoitaa poliisi.
      SPR:n epäonnistuminen tiedottamisessaan ei tietenkään tarkoita että ketään saa millään tavalla uhata, pilkata, kiusata. Maa on täynnä järjestöjä joiden tarkoitus estää demokraattista päätöksentekoa ja hiljentää keskustelua. Niitä löytyy " molemmilta" puolilta. Myös vasemmistolla on MV-lehtensä ja järjestäytyneet vastarintaliikkeensä.
      Siksi itse ainakin annan kaiken tuen hallituksen ratkaisuille. Onneksi on olemassa yksi instassi joka kykenee tekemään ja jonka velvollisuus on tehdä päätöksiä tämän huudon keskellä. (Tosin tätä viimeistä hallituksen päätöstä että me aletaan treenata sotaa jenkkiarmeijan kanssa Suomen maaperällä, minun on tosi vaikea niellä. YYA-sopimus laitetttiin nyt sitten täytäntöön- Washingtonin kanssa! )

      Poista
  7. Onko kuviteltavissa honkasaloja jotka voisivat olla aidosti huolissaan tuosta naapurusto-ongelmasta "kuka joutuu maahanmuuttajien naapurksi"? Siis ihan ilman eklektoivaa kiistaa? Eikö sekin jo olisi jotain?

    Sivistyneistö on aina koettu etuoikeutetuksi luokaksi, jota he ovatkin. Sivistyneistö taas itse kokee edustävänsa humanismia, tasa-arvoa ja (suhteellista) totuutta, mutta siinä tuntemuksessaan se on paljolle sokea ja kuuro koska tuntee, että niiden muiden käyttäytyminen johtuu sivistymättömyydestä, eli kunhan muutkin ymmärtävät suhteellisen totuuden, niistä tulee "kaltaisiamme". Tässä kärjistän paljon mutta jotenkin noin...

    Hyvä esimerkki oli oma taistolainen vasemmistomme, joka kuvitteli hengaavansa henkisesti työläisten kanssa ja Ranskassa nuori intelligentsia 60-luvulla tai eurooppalainen vasemmitoterrori, baaderit sun muut... Tämä tie lienee kuljettu loppuun. Suomessa viimeistään Perussuomalaisten menestys demarien kustannuksella paljasti sen, ettei mitään ideaalia solidaarisuuteen vaistomaisesti sitoutuvaa työläistä ole koskaan ollutkaan olemassa.

    "Työmiehet, kyntäjät ja kaikki,
    työkansan joukko nälkäinen.
    Maa meidän on ja olla täytyy,
    vaan ei laiskain lurjusten."

    Tuo pitää yhä paikkansa mutta sillä erolla, että laiskoja lurjuksia eivät laulun laulajalle enää ole vain omistavan luokan edustajat.

    No niin. Rehellisesti tiedostava ja epäilynsä ilmaiseva Honkasalo olisi vallankumouksellinen ilmiö. Minä haen ehkä jotain mahdottomuutta: että vilpitön Veronika Honkasalo istuisi yhteistä sisäistä eettistä ristiriitaa pohtimassa yhtä vilpittömän Halla-ahon kanssa - ja vetoamatta jatkuvasti vaikkapa niihin sukupuolieroihin, joilla viedä kysymyksiä sivupoluille (tosin kun Halla-ahoa katsoi ja kuunteli Marjan vallassa, ei taida onnistua Hallan kanssa - sen verran raivostuttavan eklektoijan Marja Sannikka siitä puristi esiin).

    Haen ihmistä, joka puhuu SYVÄSTI EPÄILLEN, MELKEIN HAJONNEENA jolloin jokin toinen pääsee hänen sisäänsä luovalla ja rakentavalla tavalla. Mutta tuollaista taivasta ei ole olemassa. Keskustelu menee aina siihen tyyliin että kun toinen viittaa omaan kiukkunsa aiheeseen, toinen tuo rinnalle omansa ja siihen sitten aito vuorovaikutus loppuu. Niin kuin nyt esimerkiksi juuri tuo kotimaisten ja turvapikanhakijouden seksuaalirikosten eipäjuupaskinastelu jossa ei koskaan pysähdytä aidosti pohtimaan niiden yhtäläisyyksiä ja eroja eli sitä mikä niissä suututtaa erillä ja samalla ja perustellulla ja perusteettomalla tavalla. Minusta älymystöllä olisi tähän velvollisuus, velvollisuus kestää muita enemmän eettisten ristiriitoen tuottamaa henkistä ja eettistä kipua. Mutta ei, aina vain eipäsjuupasta eklektiota loputtomiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä utopiassani vois olla vaikka Aki Kaurismäelle hyvän satuelokuvan aihe.

      Poista
  8. Tuota, on yksi, mä. Niiden puolella jotka menettävät eniten.
    No, huumori sikseen, mä olen jo liikaa (vaan en kokonaan) eklektoitunut kuin heitettynä sinne kriitikoiden puolelle. Siellä olen, en voi mitään, vaikka jengi ympärillä ei näytä aina meikäläiseltä.
    Mutta tajuan sun pointin. Tuo Honkasalo ja Halla-aho saman pöydän ympärillä miettimässä kaikkien parasta ilman ideologioidensa raskasta lastia. Tuollaistahan tapahtuu sota-aikoina.
    Olen samaa mieltä myös siitä että statuksensa ja etuoikeutetun asemansa kautta sivistyneistön (mikä se nyt onkin) olisi otettava kaksi askelta alas siinä missä alaluokan yksi asken ylös. Nythän sivistyneistö ei ole muuta tehnytkään kun ottanut lisää eroa, etäisyyttä ja välimatkaa.
    Se banaalein esimerkki kirjailijasta joka nimeää nuo ihmiset valkoiseksi roskaväeksi. Tästä muuten Halonen juuri puhui sen haastattelun alussa, harmi että se meni niin monelta ohi.

    Tässä eräässä helsinkiläisessä lehdessä julkaistu mielipidekirjoitus siitä kuinka kirkko on mennyt vain toisen porukan kelkkaan, sama tapahtuu muissa yhteisössäkin, askelta toista kohti ei haluta ottaa:

    Kirkko todistaa ja määrittää jatkuvasti itsensä "kaikkien" kirkoksi. Viime aikoina kirkko on kuitenkin ottanut hyvin poliittisesti kantaa jyrkin sanoin mm. maahanmuuttokriittisyyttä vastaan. Maahanmuuttokriittisyys ei sisällöltään ole rasistista tai lähtökohtaisesti edes "epäinhimillistä." Maahanmuuton suunnittelu, tarvittaessa sen rajoittaminen ja siitä keskustelu on osa yhteiskunnallista normaalia prosessia. Se on aina kaikkien etu. Kaikki politiikka on aina luonteeltaan kriittistä, ei maahanmuutto voi olla sen ulkopuolella.

    Tätä kirkko ei näytä ymmärtävän. Se on liittynyt rasismi-leimasimien joukkoon, valikoimaan ihmisiä oikeisiin ja väärämielisiin. Kysymyksessä ei ole rakkauden näkökulma mitä kirkko ilmeisesti itse kokee edustavansa, vaan poissulkemisen näkökulma. Jotkut kirkon työntekijät leimaavat rasisteiksi ihmisiä joko suoraan tai rivien väleissä. Rasistiksi leimaaminen, ryhmänä tai yksilönä, on vakava syytös. Rikoslaissa se täyttää aiheettomana kunnianloukkauksen kriteerit.
    Neuvoisinkin kirkkoa kuuntelemaan rohkeammin erilaisia kannanottoja ja jättämään liian kiireisen tuomion julistamisen ja oikean halutun ajattelun demoamisen vähemmälle.

    Jos puhuja ei sitten ymmärrä, että maahanmuuttokriittisyys eikä maahanmuuton rajoittamisen vaatimuskaan ole rasismia, "sydämettömyyttä" tai "äärioikeistolaisuutta" vaan yhteiskunnan kokonaisedun kannalta normaalia keskustelua ja päätöksentekoa, kannattaa ehkä pidätellä leimojen ja tuomioiden julistamisen painetta edes joskus. Se ensimmäinen kivi....

    Rasismi on sitten kokonaan toinen juttu, se on rikos, jolle on olemassa selvät tuntomerkit. Rasisti voi olla kuka tahansa meistä, vaikkapa maamme suvaitsevaisimman ihmisen sädekehää kantava maailmanhalaaja. Rasistia emme tunnista hänen asenteestaan esimerkiksi maahanmuuttoa kohtaan, vaan vain ja ainostaan rasistisesta käytöksestä tai puheesta. Kirkon pitäisi tunnistaa tämä ero, mutta monet ammattiteologit ovat alkaneet leikkiä itse Vuorisaarnaajaa varman oikeassaolemisen tunteen vallassa. Se jakaa kansan, väärin perustein, kahtia. Kirkko ei ole enää silloin kaikkien. Rasismia ei tule hyväksyä, se on selvä, mutta ei pidä hyväksyä myöskään vain yhtä ainoaa oikeaa poliittista näkökulmaa ainoana oikeana. Politisoinut kirkko on varmasti monelle työntekijälleen "mediaseksikkäämpi" työpaikka, mutta eikö tarkoitus ollut koota kansaa eikä lähettää ihmisiä pois häpeämään tavallisia mielipiteitään ja ajatuksiaan maahanmuutosta?


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Sota-aika tähän kai kohta tarvitaan...

      Kun Halla-aho Marjan Sannikan haastattelussa teeskenteli tietämätöntä ja kyynisesti retorisoi siitä aineksesta joka hänen sivuillaan elämöi, hän paljasti todellisen sisimpänsä. Niitä kohtaan jotka häntä olivat uhanneet hän kyllä muuttui aidosti kriittisiksi ja ohitti kysymyksen yleisemmän tason. Kyllä. Moisella asenteella saa rasistin maineen ja vähän ansaitseekin sen. Se mitä jättää ilmaisematta sanoin ja elekielellä, on vahva osoitus puolensa valitsemisesta.

      Miksi, miksi ja vielä kerran miksi helvetissä Halla-aho ei tuossa nähnyt mahdollisuutta antaa vahvaa viestiä maltillisuudesta omille joukoilleen?! KUN ME NIMITTÄIN OLEMME VASTUUSSA JUURI OMISTA JOUKOISTAMME JUMALISTE!!! MUUTEN MIKÄÄN EI KOSKAAN MUUTU ENNEN SITÄ KAIKKIA KIELIPELEJÄ YHDISTÄVÄÄ SOTAA!

      Tulen tästä ideologisesta teeskentelystä eli hienommin sanottuna eklektoimisesta aina vain vihaiseksemmaksi. Kun niin pienellä liikkeellä voisimme nähdä toisin niissä tilanteissa, joita julkisten ihmisten naamaan jumaliste oikein tyrkyllä hierotaan.

      Koska olen vihainen tasaisesti kaikille pyydän myös anteeksi vihaisuuttani kaikilta osapuolilta.

      Poista
  9. Halla-aho pilkkaa jopa ulkomaalaisten suomen ääntämistä toistelemalla blogissaan "ullatuksia", siis lällättelijätasolla hänkin, vaikka on saanut korkeimman mahdollisen koulutuksen lähes ilmaiseksi.

    En ymmärrä, miksi ne jotka eivät ole rasisteja ottavat sen määrittelyn itseensä kohdistuvana. On paljon oikeitakin rasisteja, mieluusti ja ylpeästi sitä. Ei sellaisen tarvitse tuntea syyllisyyttä, joka pitää ihmisiä tasa-arvoisena. Minä esim. en epäile kenenkään pitävän itseäni rasistina. :)

    En ole kuullut maahanmuuton suunnitttelua kutsuttavan missään rasismiksi. Suunnittelemattomuuden takia ollaan siinä tilanteessa, että joukot ovat lähtenet liikkeelle, kun ei heitä olla tultu hakemaan eikä myöskään järjestetty leirioloja sellaisiksi, että niissä voisi olla. Silloin kun meille tuli pakolaisia entisen Jugoslavian alueelta, lapset kävivät leireillä odottaessaan koulua ja elämä oli ihan kelvollista siellä.
    Rasistisesti ajattelevat eivät ole halunneet antaa rahaa näihinleireihin, eivät ole kuunnelleet asiantuntijoita (kaikenmaailman dosentteja) vaan haluavat vain edelleen kehitysapua supistettavan. Mahdoton yhtälö - ei rahaa sinne eikä pakolaisiin täällä.

    Tuosta kuka joutuu ottamaan maahanmuuttajia naapurikseen, haluan sanoa että ainakin minä. Mielellään. Vaihtaisin heti paikalla monet nykyiset naapurini maahanmuuttajiin. Meidän talossa on 30 asuntoa, joista neljässä on meitä nuorempia ihmisiä. Asumme siis lähes vanhainkodissa. Kolmessa asunnossa on kaikesta valittajia, joista mieheni taloyhtiön puheenjohtajana on saanut välillä tarpeekseen. Minun tekisi mieli sanoa näille se kliseinen lause "Hanki elämä!" ja nosta joskua edes suupielesi ylöspäin. Meillä on asunut talossa somalimaahanmuuttaja, jonka kanssa oli kiinnostavaa keskustella.
    Paikkakunnan irakilaiset turvapaikanhakijat järjestivät juuri monikulttuurikeskuksessa todella onnistuneen Irak-illan, johon tuli paljon väkeä. Nuo irakilaiset olisivat hyviä naapureita. Siellä on ainakin kaksi taiteilijaa, jotka ovatkin jo saaanet töitään esille. Heidän kanssaan minulla olisi paljon enemmän keskusteltavaa kuin nykyisten naapureitteni. He vaikuttavat myös eloisilta kuten minäkin. Koen usein olevani joukon iloisin, ja kanssaihmiset ikään kuin kysyvät, mitä syytä minulla on olla hyväntuulinen.

    VastaaPoista
  10. Tuossa juuri kuulin uutisen, että Kreikassa on kohta jopa 70 000 turvapaikanhakijaa jumissa. Mitä tekemistä on koko EU:lla, jos sen puitteissa ei pystytä nopeasti jakamaan ja järjestämään heitä eri maihin? Muka yhteinen Eurooppa! Muistaako kukaan enää sanaa solidaarisuus? Neuvottelupäydissä kinataan omista eduista ja mietitään, miten pystyisi luikkimaan toisten selän takana ja olemaan vähin hyväntekijä!
    Kai tämäkin jotenkin liittyy edellä käsiteltyyn.

    VastaaPoista
  11. Marjatta, itse tunnen oikein hyvin näitä alueita joissa maahanmuuttajaprossa on 30-40. Tilanne ei ole siellä aina noin idyllinen kuin siellä Mylsässä, jossa on joskus asunut muutama somali. Olenkin joskus huomauttanut että minä asun kaupungissa jossa maahanmmuttajia (ei lasketa mukaan EU-kansalaisia) on noin 80 000. Voi olla että osittain siksi näemme jotkut asiat eri tavalla. Minulla on pääsääntöisesti mamuista vain hyviä kokemuksia. Kuten olen kertonut, tuttaviini kuuluu monia heistä ( joidenkin kanssa on myös hyvin samansuuntaisia poliittisia ajatuksia, mm. maahanmuuton ongelmista). En silti tee siitä yleistystä, kun tiedän mitä muuta tuolla myös tapahtuu.
    Koska teiltä, hyvät ystävät, puuttuu sellaisia peruskokemuksia kuin että olet ainoa suomalainen perjantai-illan metrossa, voi olla että ette ehkä ymmärrä kaikkia aihepiiristä lausuttuja kommmentteja koska sellainen normitilanne on teille vieras.

    Sitten se perusristiriita: "Tuossa juuri kuulin uutisen, että Kreikassa on kohta jopa 70 000 turvapaikanhakijaa jumissa. Mitä tekemistä on koko EU:lla, jos sen puitteissa ei pystytä nopeasti jakamaan ja järjestämään heitä eri maihin?"

    Miten ihmeessä sinä ajattelet että heidän sijoittamisensa EU-maihin olisi jotenkin meidän itsestäänselvä ja itsensä perusteleva absoluuttinen velvollisuus? Ohi sen että heidän omilla maillaan on ihan varmasti absoluuttinen velvollisuus pitää maansa siinä kunnossa, että sieltä ei ole syytä lähteä, paeta. Kysypä Linkolalta tai Paloheimolta mitä he ajattelevat tuosta meidän solidaarisesta velvollisuudesta ottaa kaikki? Ja sellaisen ajattelun seurauksista.
    Nyt taas alkaa kiertämään kehää.
    Ymmärrämme toisiamme, mutta oma intuitio on meillä molemmilla kymmeniä kertoja vahvempi.
    Eli se mun ekologinen reviiri-aistin -ajatuskehitelmä näyttää pitävän paikkansa. Linkolalle on olemassa reviiri, kaikille muille, kuten solidaarisuus-ihmiselle ei ole.
    Ekologinen (myös etninen, kulttuurinen) lokero meidät erottaa. Ja aika rajusti. Kumpi on sitten lajityypillisempää ja sosioevolutionistisesti hyödyllisempää, kokea rajojen ja eriytyneiden kulttuurien tarve vai ajatella että on vain yksi piha, en tiedä. Jälkimmäinen on ainakin selvästi ideologistinen. Tosin myös hyvin houkutteleva. Kunpa se voisikin olla totta. Yksi juttu missä koen muuten monen tuntemani realistin vahvemmaksi kuin "suvakit" (ensimmäinen kerta kun käytän tuota typerää sanaa) on se että monet laillani ajattelevat toivovat aidosti olevansa väärässä kun taas noilta tämän maailman honkasaloenbuskearhinmäkisumuvuorilta en ole nähnyt koskaan elettäkään siihen suuntaan. Vastassa on horjumaton säröttömyys ikään kuin tuon mv-lehden brutaalien, inhottavien ja törkeiden viestien sofistikoitu kääntöpuoli, mutta samansukuinen. Porvariston hillitty charmi jne.

    VastaaPoista
  12. Se on INHIMILLISYYDEN VELVOITE, Jope! Kuulostat kauhean julmalta. Nyt on inhimillinen hätä. Ihmiset ovat jumissa. Ei silloin pidä miettiä, mikä on kenenkin velvollisuus. Taaksepäin ei pääse, siellä on sota. Kyllähän sinä sen tiedät.
    Mieti, että itse olisimme samassa tilanteessa. Pitäisikö kuolla sinne rapaan, kun OMA maa ei auta ja muilla ei katsota olevan mitään velvollisuuksia.
    Mikään muu ismi ei toimi tällaisissa tilanteissa kuin globalismi ja rakkauden käsky.
    Linkolalta ja Paloheimolta minä kysyisin ihan viimeisenä neuvoa.
    Kerrankin olen kirkkojen kanssa tässä samaa mieltä, minä uskonnoton.

    Vielä pitää kysyä, että mikä ne ulkomaalaiset täällä niin pahaksi tekee. Olen ollut ulkomailla yksin metrossa, myös islaminuskoisessa maassa, jos sillä on jotain väliä, eikä ole ollut hätäpäivää,
    Myös Helsingissä käydessä liikun joka kerta metrolla. Kerran eräs juoppo suomalainen käyttäyttyi niin uhkaavasti, että olin sydän kurkussa. Muutoin ei ole ollut hätää.

    VastaaPoista
  13. Inhimillisyyden velvoite ei koskaan lopu. Viime vuonna miljoona Eurooppaan, tänä vuonna, ensi vuonna...

    Olet oikeassa, täysin, mutta samalla epärationaalinen.
    Pelastamalla sekä pelastamme että myös tuhoamme. Tiedän että et sitä näe niin etkä sitä halua niin nähdä, mutta se on samaan aikaan totta.

    Ulkomaalaisissa ei tietenkään ole mitään vikaa ulkomaalaisuutensa vuoksi. Mutta tuolla heitollasi ohitat noin vain kaikki ne ongelmat jotka hallitsemattomaan maahanmuuttoon laskevat kuuluvaksi ihan maltillisetkin ihmiset, ja viranomaiset. Jos olet oikeasti sitä mieltä että meidän on päästettävä Eurooppaan vaikka 20 miljoonaa turvapaikanhakijaa niin nostan kyllä kädet ylös tässä.

    Olet asiasi kanssa todella ehjä. Tässä asiassa olet idealistin prototyyppi. Sellaisia tarvitaan. Keskustelu ja dialogi reaalitilanteiden hoitamisen suhteen on 100 prosenttisten idealistien kanssa kuitenkin vain...aika raskasta. Idea tasoittaa ikään kuin havainnot. Jollakin tavalla olen myös osastasi kateellinen. Kuten sanoin, toivon todella että olisin väärässä.

    "Tuossa on sulle idealismia, tee sillä mitä tahdot, mutta älä riko sillä itteäs ja muita", voisin sanoa murrosikäiselle pojalleni.

    Julmia siis ovat kuitenkin myös ne maahanmuuttajat jotka ovat kanssani samaa mieltä että pian jotakin jostakin kulmasta repeää. Eräs oli sitä mieltä että olemme ajamassa itse itsemme vaikeuksiin tällä helläkätisyydellä. Hengenhädässä oleville pitää tarjota suoja ja turvapaikka, pysyvä tai väliaikainen, mutta fakta on se että mukana virtaa porukkaa joka ei pakene sotaa eikä vainoa. Se rapauttaa suomalaista yhteiskuntaa, koska kaikkien käsitys oikeudenmukaisuudesta ei voi sitä hyväksyä.

    Kävimme tämän asetelmaeron jo toisen kerran läpi. Lieneekö taas aika lopettaa. Tekisi mieli tähän lopuksi kertoa enemmän kuin vain vihjata siitä mitä itse teen maahanmuuttaneiden hyväksi. Se ei silti minua estä näkemästä kehityssuuntaa Euroopassa, joka ei todennäköisesti ole meistä kenellekään hyvä.
    Mutta eipä maalata piruja seinälle.
    Ehkä niitä ei sinne sitten ilmestykään.

    Jos joskus jaksat Marjatta niin lue sankarini (ateistin ja kommunistin, eli aatteellisen vastakohtani, mutta se ei aina erota ihmisiä) Jose Saramagon Kertomus sokeudesta. Olet monessa mielessä kuin kirjan toinen päähenkilö, silmälääkärin vaimo. Suurempia kehuja en voisi antaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Tuossa on sulle idealismia, tee sillä mitä tahdot, mutta älä riko sillä itteäs ja muita."

      Tuo vois olla Matti Pulkkisen romaanista.

      Poista
  14. Ovatko eläimet ihmisiä? Minusta ovat. Viime yönä katsoin ahdistuksen velloessa Racing Extinction dokumentin Kutoselta. Dokumentissa todettiin, että asteroidin iskemä tuhosi dinosaurukset - nyt maahan on iskenyt uusi asteroidi. Ihmiskunta. Meidän populaatiomme rajoittaminen on välttämätöntä. ´

    Sodat aiheuttavat joukkovaelluksia, mutta joukkovaellusilmiötä syntyy myös kaiken aikaa yksinkertaisesti ihmispaisumuksen vuoksi.

    Humanisti näkee yksittäisen ihmisen hädän kasvot. Niin varmasti me kaikki kuitenkin näemme.

    Mutta haluaisin kysyä mitä humanistit ovat valmiita tekemään elonkehämme kauheimmalle asialle, joka on ihmisasteroidi.

    Mitä ihmishumanisti on valmis tekemään eläinvauvojen puolesta, jotka ilmeisesti ovat menehtymässä järjestään sukupuuttoon?

    Voin sanoa suoraan, että olen pikkupoikana ahminut ja fanittanut jääkiekkoilijoita. - Nyt kun tiedän että kiekkoilijoita kuljetetaan lentokoneilla valtavia lentomatkoja lätkäpelin vuoksi niin en voi välttää myöskään kuvotuksen tunteita. Eivätkö nämä miljoonaluistelijat ollenkaan käsitä mitä elonkehälle on ihmisen vuoksi tapahtumassa?

    Teemu Selänne on aikakauden miellyttäjä ja eräänlainen klovni. Se että hän otti rauskausasiaan kantaa ei istunut tähän säröttämään klovnin rooliin.

    Muistanko nyt oikein, että Selänne ilmoitti isoin sanankääntein, ettei oikein tykkää raiskaajista. Tässä olen sinänsä samaa mieltä - minäkään en tykkää raiskaajista.

    Pitäisikö Selänteen olla pelkkä hymypoika. Eihän J Saarikaan ole.

    J ----

    VastaaPoista
  15. Minä olen J----:n kanssa samaa mieltä sekä väestönkasvusta, eläinten oikeuksista (niissä paljon korjattavaa) että Selänteestä.

    Ei nopeasti rikastuminen ole mielestäni mikään ihanne lapsille. Selänteen haastatteluissa on käynyt ilmi, mikä hänelle on tärkeää. Se on ollut tähän asti urheiluautot ym isolla rahalla hankittava, ei henkiset arvot.

    Maailman naiset saavat keskimäärin 1,5 lasta. Luku pitää saada alle kahden. Ei luulisi olevan vaikeaa: yhden tai edes kahden lapsen raja niille nopeammin lisääntyvien alueille, valistusta ja ehkäisyä.

    Sitten aiempaan keskusteluun Kreikkaan epäinhimillisiin oloihin jumiutuneista. Ei heidän poishakemisensakaan olisi mikään iso juttu. Siis kaikkien Euroopan maiden kesken jaettuna. Ja äkkiä rakentamaan kunnon leirejä seuraaville rantautujille, niin että voivat odottaa siellä lähempänä omaan maahan pääsyä. Ei nämä sodat loputtomiin kestä.

    Tutkailin muuten eilen mahdollisuutta lähteä auttamaan Lesboksen saarelle.
    Luin erään suomalaisen juuri sieltä palanneen auttajan kokemuksista. Hän oli tehnyt mm. eräälle lapselle fleecehanskoista ja muovipusseista tossut paljaisiin jääkylmiin jalkoihin. Paikalliset olivat ottaneet hypotermiasta ja sairauskohtauksista kärsivät rakkaudella vastaan ja tarjonneet, mitä pystyivät. Usein salakuljettajat olivat heittäneet kaikkien reput mereen, niin että paattiin mahtui enempi maksaneita kuljetettavia. Joku oli surrut repun mukana hävinneitä ainoita valokuvia läheisistään, jotka kaikki olivat kuolleet pommi-iskussa. Kun tämä suomalainen auttaja, itsekin kovia kokenut opettaja (kaksi kuollutta lasta, yksi vammainen), oli siellä kuunnellut uutisia polttopulloiskuista Suomessa, ne olivat tuntuneet hänestä joltain ihan muussa todellisuudessa tapahtuvalta.
    No, minulla on kohta toiseen käteen pieni korjausleikkaus, jonka jälkeen myös oikean käden peukalo-etusormi -ote on parempi. Sitten voisi ajatella.

    "Älä tuhlaa aikaasi pohtimalla, millainen hyvän ihmisen tulisi olla. Ole hyvä ihminen. - Rooman keisari Marcus Aurelius

    Jope (saako tätä nimimerkkiä käyttää?) olen kyllä lukenut Saramagon kirjan. Pitäisi vielä lukea uudestaan nyt kun vertasit minua tuohon silmälääkärin vaimoon. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korjaus: siis nyt nbaiset saavt keskimäärin 2,5 lasta.

      Poista
    2. Silmälääkärin vaimoa hienompaa ihmistä ei voi olla. Idealisti tietämättään, reaalitekojen tasalla, ei mieti mikä on hyvä ihminen, tekee miettimisen sijasta. On ainoa joka näkee. Saramago kirjoitti kirjasta ihan yleisen allegorian, mutta taustalla on samalla ollut myös Balkanin 90-luvun sodat.

      Poista
  16. Tänään postilaatikossani - en malta sanoa - oli tilaamani Pulitzer-palkinnon saaneen Elizabeth Kolbertin teos Kuudes sukupuutto. Avasin paketin ja selailin nopeasti alkuselauksen. Mielessäni kävi kohahdus. Onkohan tässä nainen, joka tavoittelee viisaimpien miesten viisautta? Ylittäneekö sen? Pyrkiikö siihen? Sumeilematta?

    Hyvin usein naisten massa on kummallisia kotkottajia. Ja miehetkin - hekin eräänlaisia kotkottajia. Kot, kot, kot!

    En muuten tarkoita naisten suhteen Marjattaa, jota olen sanonut rakkaaksi. - Tässä yhteydessä tarkoitan rakasta samalla tavoin kuin Jacques Prevert runossaan Barbara. Runoilija katsoo etäältä toisten rakkautta... Ei tee elettäkään tunkeillakseen, mutta ei myöskään väistä runoilijuuttaan.

    No niin. Tarkoitus oli sanoa, että olen iloinen, että nainen nimeltä Elizabeth Kolbert on kirjoittanut teoksensa Kuudes sukupuutto ylittäen naiseuden keskiverron ruusunpunaisen kermavaahdon...

    Hyvä Ellu!

    J ----



    VastaaPoista
  17. Pieni evästys vielä Vanhasta Totuudesta sulle ennen kuin alat kun alat lukea Sukupuuttoa.
    Muistutus: ihmisiä on ja paljon, sukupuutto EI uhkaa.

    Euroopan j a Kiinan j a USA:n väestön yhteismäärä noin vuonna 2090 vain vähän yli 20 % maailman kokonaisväestöstä.
    Mutta entä ne 80% ?

    Asiaa ei voi tieteellisesti ainakaan ohittaa sillä, että sanoo että on ihan sama missä ne väestömassat, että ihminen missä tahansa on vain "kulutusyksikkö" että on sama missä ennustetut 9-11 miljardia ovat.
    On täysin eri asia ovatko väestömiljardit kaaottisilla alueilla vai alueilla jossa keskushallinto voi vaikuttaa esim. päästöihin, kulutukseen jne.
    Tosin Eurooppa on vuonna 2090, ja aiemmin, kaaosmanner, jos arvioimme tilannetta alkaneen kehityksen valossa ilman toiveikasta idealismia.

    Eli vielä kerran siskot, veljet: vain pienet eriytyneet, osittain jopa eristäytyneet ja teknologisesti edistyneet kansallisvaltiot voivat säilyttää ekologiansa, sekä ihmisten että luonnon.
    Väestönkasvu on tässä mitassa myrkkyä kaikelle ekologialle.
    Globalismi on tälläisenään luonnon ja ihmisen hukkaava ideologinen ja kaupallinen tuhotulva.
    Väestönkasvu JA globalismi... yhdessä....ovat...huh hu.

    Johtopäätös: toimi väestönkasvun hillitsemiseksi, toimi hulluusglobalismia vastaan. Jokainen raja on hätäpato, joka palvelee koko maapallon ekologiaa.

    VastaaPoista
  18. Katsoin juuri koosteen Oscar-palkintogaalasta. Olipa osallistuva! Itse Joe Biden piti puheen kampusraiskauksia vastaan, Leonardo DiCaprio muiden ohella luonnon puolesta, hyvin hyvin moni eri ryhmiin kohdistuvaa rasismia vastaan, mustiin tietysti, mutta myös ainakin sukupuolivähemmistöihin.
    Oli hieno katsoa tätä elokuvan ystävänä. Miekkailija ei sijoittunut, mutta oli kyllä mahtavia ulkomaisen elokuvan palkintoehdokkaita.

    Edellä olevaan keskusteluun vain, että meidän on sovittava tänne pallollemme, kaikkien ketä täällä on. Se on fakta.
    Maailmanlaajuinen näkemys ei voi koskaan olla pahasta. Siinä pitää vain kehittyä paremmaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos teillä on netflix, katsokaa beasts of no nation. Se on netflixin tuottama. Harmi ettei sitä juljaisukanavansa vuoksi huolittu oscar-ehdokkaaksi. Yksi vuoden vaikuttavimmusta elokuvista. Pääosan lapsinäyttelijä oli huikea.

      Poista
    2. Ei ole Netflixiä, mutta olemme jo pitkään aikonet hankkia sen. Juuri tuo elokuva kiinnostaa.
      Minulla on se kirja, jonka tarinaan tämä perustuu, Uzodinma Iwealan kirjoittama 2005. Se teki minuun valtavan vaikutuksen, lapsenkielellä lapsen näkökulmasta kirjoitettu, intensiivinen teos. Ajattelin sitä lukiessa, että kun kaapattu lapsi oli niin pieni, niin hän ehkä selvisi jotenkin juuri sen vuoksi. Leikki-ikäinen Lapsi on joustava ja pystyy pakenemaan mielikuvitusmaailmaansa. Kirjan lopussa poika on jossain toipumassa ja sanoo, että totta,kyllä hän on kaikkea tätä, tappaja, mutta myös muuta. "I am all of this thing, but I am also having mother once, and she is loving me."
      Olen kirjan väliin tulostanut netistä Iwaelan pitkän novellin 'Listenig to Agu', joka on ikäänkuin jo pohjaa tälle. Agu puhuu hänelle hänen päässään ja pakottaa hänet kirjoittamaan lapsisotilaista.

      Tuosta Jopen aiemmin mainitsemasta Saramagon teoksesta 'Kertomus sokeudesta' vielä sen verran, että tuli tuntu, että se on meillä. Aloin katsella sitä hyllystä, johon olen koittanut saada aakkosjärjestystä, mutta se löytyikin Leena Krohnin kirjan vierestä,'3 sokeaa miestä ja 1 näkevä'. Nämä sopivat yhteen. Krohnin kirjassa kolme sokeaa opettaa näkevälle näkemistä.
      Olen mielellään Silmälääkärin vaimo, kyllä! :)
      Oletteko lukeneet jatkoteoksen 'Kertomus näkevistä'? Minä en, mutta kinnostaisi kyllä.

      Aamun HS:sta huomasin, että Melenderin *Onnellisuudesta ' on nyt ilmestynyt. Mies on jättänyt ihmisvihavaiheen taakseen ja ryhtynyt onnelliseksi! Hyvä!

      Poista
    3. Olen lukenut, kuin jatko-osa, ja samalla ei. Poliittinen, tiedostava kirja. Hieno. Silmälääkärin vaimo siinä lopussa myös. Juonipaljastukset päättyvät tähän.

      Poista
  19. Ihminen yrittää erilaisin kielipelein palastella elonkehän kokonaisuutta ja rakentaa kielipeleistään itselleen turvamuureja.

    Vain eräs näkökulma: maapallo on merten planeetta ja meret ovat täyttä häkää saastumassa.

    Hyvin pienessä määrin ihminen olisi sopinut elonkehään.

    Nyt kaikki kohtuus on ylitetty.

    Jos lasketaan jonkinlainen toimeentulon minimi niin Euroopassa ja Yhdysvalloissa se tietenkin ylitetään huikaisevasti. Muuta tulevat perässä.

    Ihminen on niin ylittänyt valtuutensa, että ihminen on yritettävä määritellä uudelleen.

    Esimerkiksi sellainen asia kuin vaisto ei kuulu ihmiseen. Käytäytymisellään ihminen on osoittautunut, ettei ihminen vaistoa vaaraa.

    En pysty käyttämään ilmaisua "elokuvia ahmiva apina", koska se ei osu kohdalleen. Arvelen että suurta vaaraa vaistoava gorilla ei ahmi elokuvia vaan alkaa toimia vaaraa vaistotessaan.

    Saattaa kuitenkin olla hyväkin kiteytys: elokuvia ahmiva heinäsirkkaparvi. Pidäkkeettä lisääntyvä elokuvia ahmiva heinäsirkkaparvi, joka kuiluun pudotessaan, omaan sukupuuttoon mennessään ahmii elokuvia.

    Kielien paljoutta raksuttava, säksättävä, suriseva heinäsirkkaparvi, joka ei vaistoa huomispäivää...

    J ----

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin kiteytetty, J----.

      Valtameriä, joita on yli 70 % pallon pinnasta, on käytetty kaatopaikkoina, mikä on anteeksiantamatonta.

      Hyvinvoivat valtiot ja niissä hyvinvoivimmat tuhlailevimmat ihmiset ovat eniten vastuussa. Kaikki suurteollisuus ja tehomaatalous myrkkyineen. Ja ajatelkaa luksusristeilyjä, joilta jätteet kumotaan mereen. Kuka niitäkin tarvitsee!!!

      Yhdestä asiasta olen eri mieltä, kyllä vaisto - tai ainakin vaistoa - on jäljellä. Emme mekään muuten tästä nyt tässä puhuisi!
      Sitä vaistoa ei ole, että lähtisimme maanjäristyksen tullessa ylemmäs, kuten norsut tekevät, mutta vaisto puolustaa luoonon arvoja rahan voimaa vastaan, on meissä monessa.

      Itse pohdiskelen parhaillaan sitä, mihin on kadonnut ihmisen vaisto/intuitiivinen tieto osata syödä nälkäänsä. Syömähäiriöt ja ihmeelliset ruokahifistelyt vain lisääntyvät ja samalla masennus.

      Poista