Fiktion todenperäisyyksien tivaajat nähdään sen lakeja ymmärtämättöminä hölmöinä, jotka eivät tiedä mistä puhuvat. Otan tässä kirjoituksessa siis riskin ja yritän vakuuttaa mitättömältä tuntuvan yksityiskohdan ja sen uskottavuuden olevan dramaturgisesti tärkeää. Esimerkkinä käytän Aki Kaurismäen Tulitikkutehtaan tyttöä.
Tulitikkutehtaan tyttö on hieno elokuva ja juuri siksi sen virhe tuntuu niin häiritsevältä. Virhe on Iiriksen käyttämän rotanmyrkyn liian vähäinen määrä. Miksi se on virhe? Koska se etäännyttää katsojan siitä, mikä teoksessa on oleellista.
Epäuskottavan yksityiskohdan vaikutus tuntuu erityisesti pitkässä ja hienossa otoksessa, jossa savuketta polttava Iiris odottaa Tsaikovskin Pateettisen sinfonian soidessa vanhempiensa nauttivan viimeisen ateriansa. Kohtaus menettää kohtalokkuuttaan ja traagisuuttaan siitä yksinkertaisesta ja jopa huvittavan pieneltä tuntuvasta syystä, että koska Kaurismäki ei ole syystä tai toisesta korostanut tappavaksi riittävän myrkyn määrää, katsoja alkaa tätä yksityiskohtaa ajatella, jos sen tulee huomanneeksi. Kun tuo häiritsevä ”epäolennaisuus” on sitten kerran livahtanut mieleen, sitä ei enää saa sieltä pois. Osa elokuvan vaikuttavuutta katoaa ja muuten ihailtavan tarkasti ja täsmällisesti rakennettu melodraama kärsii yksityiskohdan etäännyttävästä epämääräisyydestä. Kun kuoleman tunnun pitäisi kohtauksissa olla vahva, myrkyn naurettavan pieni määrä, siis loraus pulloon josta kaksi ihmistä juo aterian aikana paukun tai kaksi, pilaa väistämättä kokonaisuutta. Kaurismäen olisi pitänyt varmistaa, ettei katsoja harhaudu sivupoluille vaan keskittyy siihen, millä ohjaaja haluaa katsojaan tehdä vaikutuksen.
Koska olen itseäni epäileväinen luonne, olen katsonut elokuvan uudelleen ja uudellen ja etsinyt vihjettä mahdollisesta pitemmän ajan kuluessa tapahtuvasta myrkyttämisestä, jota ei näytetä (jolloin kyse olisi elliptisyydestä). Mutta ei, aina tulen samaan tulokseen: Kaurismäki on ollut huolimaton. Hän tekee dramaturgisen virheen. Enkä ole tässä yksin. Ystäväni harmittelee samaa ongelmaa. Tosin hänellä olisi myös ratkaisu siihen. Otos sienikirjan kohdalta valkoinen kärpässieni, siinä kolme ristiä erittäin myrkyllisen merkiksi ja sen jälkeen himmennys ja aukeaminen otokseen, jossa Iiris on tekemässä ruokaa ja siitä edelleen elokuvassa olevaan mainioon otokseen, jossa vanhemmat lakonisesti kutsutaan syömään. Tuo ratkaisu ei harhauttaisi ajatuksia myrkyn määrään ja elliptisyys toimisi. Nerokasta ja niin kaurismäkeläistä. Harmi etten itse keksinyt tuota. Puhumattakaan maestrosta itsestään.
Tämä on joidenkin mielestä ehkä pyhäinhäväistystä, mutta sanon sen silti: Kaurismäen hienointa teosta voi dramaturgian opetuksessa käyttää esimerkkinä siitä, milloin virheellisellä tai epämääräisesti perustellulla yksityiskohdalla on fiktion vaikutusta latistava merkitys.
Epäuskottavan yksityiskohdan vaikutus tuntuu erityisesti pitkässä ja hienossa otoksessa, jossa savuketta polttava Iiris odottaa Tsaikovskin Pateettisen sinfonian soidessa vanhempiensa nauttivan viimeisen ateriansa. Kohtaus menettää kohtalokkuuttaan ja traagisuuttaan siitä yksinkertaisesta ja jopa huvittavan pieneltä tuntuvasta syystä, että koska Kaurismäki ei ole syystä tai toisesta korostanut tappavaksi riittävän myrkyn määrää, katsoja alkaa tätä yksityiskohtaa ajatella, jos sen tulee huomanneeksi. Kun tuo häiritsevä ”epäolennaisuus” on sitten kerran livahtanut mieleen, sitä ei enää saa sieltä pois. Osa elokuvan vaikuttavuutta katoaa ja muuten ihailtavan tarkasti ja täsmällisesti rakennettu melodraama kärsii yksityiskohdan etäännyttävästä epämääräisyydestä. Kun kuoleman tunnun pitäisi kohtauksissa olla vahva, myrkyn naurettavan pieni määrä, siis loraus pulloon josta kaksi ihmistä juo aterian aikana paukun tai kaksi, pilaa väistämättä kokonaisuutta. Kaurismäen olisi pitänyt varmistaa, ettei katsoja harhaudu sivupoluille vaan keskittyy siihen, millä ohjaaja haluaa katsojaan tehdä vaikutuksen.
Koska olen itseäni epäileväinen luonne, olen katsonut elokuvan uudelleen ja uudellen ja etsinyt vihjettä mahdollisesta pitemmän ajan kuluessa tapahtuvasta myrkyttämisestä, jota ei näytetä (jolloin kyse olisi elliptisyydestä). Mutta ei, aina tulen samaan tulokseen: Kaurismäki on ollut huolimaton. Hän tekee dramaturgisen virheen. Enkä ole tässä yksin. Ystäväni harmittelee samaa ongelmaa. Tosin hänellä olisi myös ratkaisu siihen. Otos sienikirjan kohdalta valkoinen kärpässieni, siinä kolme ristiä erittäin myrkyllisen merkiksi ja sen jälkeen himmennys ja aukeaminen otokseen, jossa Iiris on tekemässä ruokaa ja siitä edelleen elokuvassa olevaan mainioon otokseen, jossa vanhemmat lakonisesti kutsutaan syömään. Tuo ratkaisu ei harhauttaisi ajatuksia myrkyn määrään ja elliptisyys toimisi. Nerokasta ja niin kaurismäkeläistä. Harmi etten itse keksinyt tuota. Puhumattakaan maestrosta itsestään.
Tämä on joidenkin mielestä ehkä pyhäinhäväistystä, mutta sanon sen silti: Kaurismäen hienointa teosta voi dramaturgian opetuksessa käyttää esimerkkinä siitä, milloin virheellisellä tai epämääräisesti perustellulla yksityiskohdalla on fiktion vaikutusta latistava merkitys.
Kaurismäen elokuvat ovat katsottavissa Yle Areenassa vuoden loppuun.
Mitenkähän on nyt blackout Tulitikkutehtaan tytön kohdalla. En muista miten tuo kohtaus eteni. Pitäisi katsoa uudelleen. Mutta tätähän aikamme on - täytyy sanoa heti jo jotain vaikka ei mitään muistaisikaan!
VastaaPoistaRotanmyrkyn kuljetusastia on tietenkin salakuljetusastia. Rotanmyrkky on tavallaan ensimmäisiä asioita, joita meille yleensä myrkystä tulee - siinä mielessä, että emme itse pelkää tuota myrkkyä vaikka se tietenkin suurina annoksina on ihmiselle myrkyllinen.
Rotanmyrky käsite on kaurismäkeläistä mustaa huumoria.
On selvää, että tuossa tilanteessa rotanmyrkyllä ei olisi voinut tehokkaasti myrkyttää. - Täytyy olla tehokkaampaa ainetta.
Tyttö on valinnut rotanmyrkkyastian kuljettaakseen siinä toista myrkkyä, joka on huomattavasti tehokkaampaa kuin rotanmyrkky.
Ryhtyäkseen myrkyttämään tytön täytyy olla jonkinlainen myrkkyjen asiantuntija tai saanut siihen jostain opastusta. Mistä tämä opastus olisi voinut tulla? - Jää kaiketi avoimeksi.
J ----
Elokuvassa näytetään kun se ostaa rotanmyrkyn ja miten se käyttää sitä. Eli se on rotanmyrkkyä kirjaimellisesti. Ja oleellista oin että me alamme miettiä tätä kesken synkkää melodraamaa. Kaurismäki ei mielestäni ole vain tullut ajatelleeksi koko asiaa ja tehnyt dramaturgisen virheen.
PoistaAha. Kun nyt malttaisin katsoa elokuvan, jota juuri nyt ei ole hallussani. - Voisin sitten vaikka ostaa rotanmyrkkyä ja siemaista tytön laittaman mitallisen. Jos ei tehoa niin olet oikeassa.
VastaaPoistaJ ----
En malta pitää täyttä radiohiljaisuutta. Luin tämän bookista ja tästä tuli mieleen meidän "maahanmuuttokeskustelumme" astelma joka alkoi kypsyttää.
VastaaPoista----------------------------------------------------------
Vielä kerran: Se Toinen Ääripää
hullunkuriset perheet
Kansakunta valmistautuu taas Yle2 teemailtaan (edesmenneen Ajankohtaisen kakkosen teemaillan seuraaja) ja poterot on kaivettu: luvassa on taas aimo annos kansan kahtia jakautuneisuutta ja asettautumista toista puolta kuuntelemattomiin Ääripäihin. Minulta on tuohtuneena kysytty, onko ihmisoikeuksien puolustaminen muka jotain ”ääripäätä”, ja onko rasismin hyväksyntä sitä presidentti Niinistönkin kaipaamaa Tolkun puhetta. Ynnä muuta yhtä tolkutonta.
Moni on varmasti väsynyt aiheeseen, mutta kun siitä ”pahemmasta” ääripäästä on nyt Yle2 Teemaillankin sivuilla jo esitelty karikatyyreja katupartiomiehineen ja hysteerisesti jokaista maahanmuuttajaa pelkäävine perheenäiteineen, sallikaa minun luonnostella puolifiktiiviseltä pohjalta myös se ”parempi” ääripää. Kyllä se ihan oikeasti on olemassa, ja ainakin nämä viisi tyyppiä siihen puolifiktiivisesti kuuluvat:
1. Kauniiden sanojen luettelija.
Tämä tyyppi, mahdollisesti suomenruotsalaista taustaa omaava kulttuuri-ihminen, vastaa joka ikiseen kysymykseen sanoilla ”ihmisoikeudet”, ”kansainväliset sopimukset” tai ”yhdenvertaisuus”, ja nämä käyvät vastaukseksi kaikkiin kysymyksiin, esim. näin: kysymys: ”Kuinka suuren määrän turvapaikanhakijoita Suomen kantokyky kestää” –vastaus ”meidän on muistettava että meitä sitovat kansainväliset sopimukset, ja jokainen ihminen on Suomessa yhdenvertainen kansallisuuteen katsomatta”.
2. Rasismia vastaan on taisteltava kaikin keinoin –tyyppi.
Toisin kuin edellinen, tämä on usein myös kantasuomalaistaustainen ja miespuolinen. Hän hokee sanoja rasismi, fasismi ja natsismi yhtenään, ja vain muutama täytesana ynnä sylkipärskähdykset mahtuvat mukaan höystämään aggressiivista puhetta.
3. Naisia vihaava rasmuslainen
(rasismin vastaiseen ryhmään kuuluva) nainen, jonka mielestä raiskatut teinitytöt ovat itse lavastaneet ulkomaalaisen raiskaajaksi. Hänen tunnuslauseensa on ”kaikenlaista pikku narttua mahtuu maailmaan”
4. Suomalaisuuttaan vihaajat.
Tähän kuuluu mediahenkilöitä, kirjailijoita sekä poliitikkoja, hyvin menestyneitä, joiden ainoa murhe on se, että Suomessa vielä on suomalaisia, tai siis, jotkut luulevat, että jotain muka suomalaisuutta on edes olemassa. Ei ole! Suomi on monikulttuurinen ja tulevaisuudessa jo onneksi niinkin monikulttuurinen, että kaikki tulevat ymmärtämään ajatuksen jostain ”Suomen kansasta” olleen pelkkä typerä aikansa elänyt epätosi illuusio.
5. Onnensa löytäneet entiset rasistit.
Tämän tyypin edustaja on keski-ikäinen, aiemmin ehkä hyvinkin maahanmuuttokriittisissä piireissä pyörinyt naisihminen, joka nykyään majoittaa kotonaan irakilaisia nuorukaisia, joiden myötä elämä on nyt täynnä Tähtipölyä.
Ja jos nyt joku tästä puolifiktiivisestä listastani loukkaantuu, olkoon se opettavaisena esimerkkinä siitä, miltä tuntuu, kun meitä maahanmuuttoasioihin realistisesti suhtautuvia koko ajan niputetaan yhteen KKK-lakanaheppujen ja polttopulloiskijöiden kanssa. Kerran näinkin päin.
Minusta tolkun ihminen ei ole synonyymi fasismin hiljaiselle sallimiselle vaan eklektiivistä ajatteluaan tiedostavalle ihmiselle. Ääripäät ovat yhtäällä Valkoisen Suomen aate ja toisaalla maailmnkuvaansa eklektiivisellä puheella suojaavat idealistit (jotka esimerkiksi relativistisesti rinnastavat korrektisti kunniarikoksen ja suomalaisen perheväkivallan tai relativoivat subjektin käsitteen länsimaiseksi entiteetiksi; ks. kirjoitukset Tyttöjen välisestä ystävydestä ja Runous haastaa relativistin). Tolkun ihmisen kuuluu sietää sisäistä ristiriitaansa tekemättä kiivaita johtopäätöksiä.
PoistaNoinhan se on, mutta realistien mielestä he ja vain he ovat juuri niitä tolkun ihmisiä ja suvaitsevien mielestä nimenomaan juuri he. Itse koen että "suvaitsevien" itsepetos on suurempi, koska he lähtevät ikään kuin valmiiksi "hyvän" puolella olemisen lähtökuopista, saavat sanoillaan/ideologiallaan ikään kuin etumatkaa sillä tavalla että ajattelevat että vanhat kielipelit ovat edelleen sellaisenaan totta, vaikka tilanne on osoittautunut jo ihan kokonaan toiseksi, ja heidän maailmansa menneeksi.
VastaaPoistaTuo yllä oleva lista kuvaa sitä mielestäni oikein hyvin, vaikka takana lienee kiivas pettymys kuulluksi tulemattomuuteen.
Radiohiljaisuuteni aikana olen tullut myös erääseen johtopäätökseen. Mehän kuvittelemme että jospa vain se "vastapuoli" tietäisi saman kuin me niin sitten ne "toiset" muuttaisivat käsityksenä. Juuri siihenhän perustuu MV-lehden ja YLE-kanavan taistelu todellisuuden tulkinnasta. Saamme me mitä informaatiota tahansa, 95 prosenttia jengistä pitää päänsä. Olenkin tullut ajatukseen, että samalla tavalla kuin meillä on muutkin persoonaallisuutemme piirteet, niin toisilla on voimakkaampi oman kulttuuripiirin puolustamisen vietti kuin toisilla. Kysymys ei ole siis suoraan saadun informaation määrästä tai laadusta tai vapaasta valinnasta. Edes arvot eivät johda samalle puolelle. Niin monenlaista väkeä löytyy molemmilta puolilta, eri puoluekantoja, eri etnisiä taustoja
( maahanmuuttokriitikoissa on paljon mamuja), erilaisia uskonnollisia ja filosofisia lähtökohtia ja sosio-ekonomisia taustoja.
Onko siis olemassa jokin reviiri-aistin joka toisilla on voimakas, toisilla heikko, toisilla se sykkii, toisilla ei. Itse koen jossakin määrin (termi kuin kyselyistä) suomalaisen kulttuuripiirin, luonnon ja traditionaalisten historiallisten arvojemme pohjoisen ekologisen lokeron puolustamisen ja säilyttämisen arvoiseksi. En ole sitä valinnut.
Kaverini X joka on monella mittarilla samaa seuraa ja porukkaa koulutukseltaan ja taustoiltaan kuin minä, ei koe sellaista tarvetta lainkaan. Toinen on hieman globalisti, toinen (minä) ei. Aika ihmeellistä. Emme voi millään lisätiedoilla kumota toisiamme. Susi jolla on reviiri ja susi jolla ei ole reviiriä. Silti samaa lajia. Ja melkein samat kokemukset metsästä.
Tietenkään se ei ole noin yksinkertaista ja tiedän jo intomielisiä globalisteja jotka olisivat mun harmaata susilaumaa (tai oikeastaan jänislaumaa.. niin moni on karkaamassa yhdenmukaistajien käsistä) patologisoimassa foobikoksi. Noista verbaalisista puolustuskeinoista onkin tuossa terävässä listassa kysymys. Se joka ei infosta huolimatta näen multikultin, modernin liberalismin ja globalismin ihanaa universaalisuutta on sairas, ainakin jollakin tapaa. Tuon listan tekijä antoi nyt vain tuolle stigmalle käänteistä kyytiä. Mutta kuten sanoin. Kirjoittaa, sanoo näistä asioista mitä tahansa, se ei muuta juuri ketään. No, itseään kyllä sillä tavalla että aina kun on (olen) jotakin mieltä, tunnen valehtelevani samalla itselleni. Ehkä juuri siksi suvaitsevien rikkumaton hyvän puolella olemisen kokeminen on niin raskasta välillä jaksaa, kestää. Mutta kuten totesin, jos reviiri-aistin puuttuu, tai sellainen on, eihän se ole kenenkään syy, vika. Pääasia ettei kukaan riko lakia eikä ketään toista. Politiikkaa pitää muuttaa rohkeasti tilanteen mukaan, sen sitoutuminen mihin tahansa ideologismiin näinä rationaalisuuutta ja tilanteiden lukemista huutavina aikoina ei ole hyväksi kenellekään.
Mutta siis, jatkan elämääni omassa pohjoisessa ekologisessa lokerossani reviiri-aistimeni (hah) kanssa, muut jatkakoot elämäänsä "liikkuvassa sosiaalisessa konstruktiossaan" missä mitään lokeroita, rajoja ja reviirejä ei ole eikä ekologiaa eikä etnisyyttäkään.
"No, itseään kyllä sillä tavalla että aina kun on (olen) jotakin mieltä, tunnen valehtelevani samalla itselleni. Ehkä juuri siksi suvaitsevien rikkumaton hyvän puolella olemisen kokeminen on niin raskasta välillä jaksaa, kestää. Mutta kuten totesin, jos reviiri-aistin puuttuu, tai sellainen on, eihän se ole kenenkään syy, vika."
PoistaJotenkin tunnistan itseäni tuosta. Vaikka suvakki olenkin.
...
Katsoin Trumpista ohjelman äsken. Pelottavaa jos tuosta tulee usan pressa. Se omaa nimittäin psykopaatin tunnusmerkit. Häikäilemätön, kylmä, väkivaltainen muita kohtaan jo nuoruudessa ja niin kylässä kuin kotona, ei omaa häpeän ja syyllisyyden tunnetta, aito vuorovaikutus puuttuu, ihmiset ovat hänelle välineitä. Huh. Nuo kannattajat eivät edes tajua tulevansa hyväksikäytetyiksi. Hullu Trump ei ole mutta psykopaatti kylläkin. Se on arkkityyppi psykopaatista yritysjohtajasta.
On eräs reviiri jonka olen oikeastaan valmis jättämään silleen. Se on ihmisen pään sisältö. Minua kiinnostavat ihmisten teot. Toisin sanoen käyttäytyminen toisin ssnoen behaviorismi. Meille tuli viime vuonna modernin kuljetusteknologian mahdollistama joukkovaellusilmiö ensimmäisen kerran koko konkreettisuudessaan. Se oli vaeltajien teko. Mitkä ovat nähtävät teot heidän suhteensa on se mikä minua kiinnostaa.
VastaaPoistaTällä hetkellä tuhoisia tekoja puolin ja toisin lienee kuitenkin ja onneksi vähän.
Teot ovat tilastoitavissa ja juuri siksi olen kiinnostunut näistä teoista.
En tokikaan kiistä sitä etteikö tekoja edeltäisi ajattelu ja on ajattelua, joka madaltaa kynnystä pahoihin tekoihin.
Mutta tässä hetkessä on toistaiseksi Suomessa huojentavaa ja itselle puhdistavaa mitata todellisuutta tekojen liikkeillä.
Arvelen että USAnkin presidenttiys merkitsee eräänlaista avovankeutta. Hänen kätensä ovat sidotut ja tarkkaillut. Totta kai USAn turvajärjestelmä sisältää myös presidentin toiminnan tarkkailun. Olisihan mahdollista, että hän menisi psykoosiin. Tällöin hänet pitäisi deletoida tavalla tai toisella. Lieneekö tässä eräs selitys sille miksi Kennedy aikanaan deletoitiin. Itsehän hänen tapauksessa kallistun salaliittoteorian puolelle. Minulle Kennedy ei ollut psykoottinen, mutta arvelen, että USAssa oli voimakkaita tahoja, jotka määrittelivät hänet sellaiseksi. No, tällainen valheellinen ajattelu sitten tietysti edisti murhaavaa tekoa.
J ----
J---tässä sulle julkista tilastoa, teoista.
VastaaPoistaPoliisi tutkii oman ilmoituksensa mukaisesti 900 rikosta
syksyn 30 000 tulijan joukosta.
Tervon ja vastaavien uudelleenkouluttajien mukaan suomalaisia asenteellisia rasisteja on 700 000. Toistaiseksi rasistisia rikoksia (lähinnä nuo pullonheittäjä-idiootit) noin kymmenen.
Kova suhdeluku, 30 000:900 ja 700 000:10
En sano miten tuota pitäisi tulkita, mutta teot paperilla näyttävät tolta. Sille ei voi mitään.
Järkeni sanoo, että jos tulijoiden kohdalla huomioidaan kaikki mahdolliset rikokset niin silloin myös 700 000 joukossa olisi huomioitava kaikki rikokset eikä ainoastaan ns. rasistisia rikoksia.
VastaaPoistaHaluaisin tietää mitä nuo tulijoiden tekemät rikokset ovat rikosnimikkeiltään.
Ajatus siitä, että voisimme odottaa tulijoilta täydellistä rikoksettomuutta on yhtä absurdi kuin odotus siitä, että kantasuomalaistemme populaatio olisi rikokseton. - Niin toivottavaa kuin rikoksettomuus olisikin!
Tervon höpinästä en ole kiinnostunut. Se on esimerkki siitä miten matemaattinen ilmaan heitetty luku saa äkisti kuin jonkinlaisen totuusarvon.
J ----
Tämä on pojat kiinnostavaa pohdintaa...
Poista
Poista...tuo j:n viiminen "järkeni sanoo, että jos tulijoiden kohdalla huomioidaan kaikki mahdolliset rikokset niin silloin myös 700 000 joukossa olisi huomioitava kaikki rikokset eikä ainoastaan ns. rasistisia rikoksia" on ankara, ilmeinen ja kirkas huomio.
...vieläkö tään sais jotenkin yhdistettyä Tulitikkutehtaan tyttöön :)
No, julkisuudessa on ollut riittämiin niitä rikosnimikkeitä. Typerä idioottimainen polttopullo tiiliseinään jää kyllä seurauksiltaan toiseksi mitä joillekin tytöille on tehty. Kaikkihan nämä tietävät. Ei mennä siihen. Loputon suo. Molemmat ovat väärin ja törkeitä rikoksia, kumpaakaan ei tule sietää laisinkaan, mutta kyllä aika moni ottaisi sen polttopullon seinään mieluummin kuin... en tiedä, ehkä typerä verrata.
VastaaPoistaSe on J---- totta, että täyttä rikoksettomuutta on mahdotonta odottaa. Siellä missä on ihmisiä, tapahtuu rikoksia. Sellainen ihminen on.
Mutta mietipä tulijan tilannetta. Hän ei ole normaalitilanteessa.
Hän on tullut vieraaseen maahan, josta hän toivoo itselleen uuutta kotipaikkaa.
Hän hakee maasta TURVAA, sen perusteella että hän on uhattu.
Hän on sen varassa mitä tämä vieras maa päättää hänen hakemustaan arvioidessaan.
Hän saa vieraalta maalta odotusaikana ilmaisen ruoan, ilmaisen asumisen, ilmaisen terveydenhoidon, normien mukaista päivärahaa. Tämän maksavat hänelle tämän vieraan maan työssäkäyvät kanta-asukkaat (myös ne 700 000).
Hän kohtaa paljon hyviä ihmisiä, jotka haluavat häntä auttaa monin tavoin. Vaatelahjoituksia, ilmaisia harrastuskursseja jne.
Hänen vieraassa maassa olemisensa puolesta osoitetaan mieltä ja nämä näkemyserot tämän tulijan puolesta repivät kanta-asukkaita ja koko maata.
Hänen suhtaudutaan kuitenkin pääsääntöisesti tässä vieraassa maassa hyväntahtoisesti.
Jos kaikki käy hyvin, hän saa oikeuden jäädä maahan johon hän on itse halunnut tulla, myöhemmin kansalaisuuden kaikkine oikeuksineen: hänestä tulee uusi suomalainen.
Hän odottaa uudelta maalta hyvää tahtoa häntä kohtaan ja apua ja turvaa.
Siihen nähden, J----, suhdeluku että melkein joka kolmaskymmenes on ehtinyt tehdä puolessa vuodessa tässä hänet vastaanottaneessa maassa rikoksen, osa törkeän, on outo. Jokin on mennyt väärin. En tiedä mikä. Mutta jokin ei ole selvästikään kohdallaan.
Jos tuon suhdeluvun suhteuttaa noihin 700 000:een, tarkoittaisi se sitä että heistä noin 23 300 ihmistä olisi tehnyt viimeisen puolen vuoden aikana rikoksen, josta on meneillään poliisin tutkinta.
Eli kyllä.
Teot puhuvat asenteitamme kirkkaammin.
Ne ikään kuin paljastavat meidät.
Kirjoituksessani vielä kerran vaikeasta aiheesta ja sitten ei enää... (no joopa joo :) kirjoitin seuraavasti:
VastaaPoista"Kun kulttuurin ja sen arvojen vaikutuksesta yksilön sopimattomaan tai rikolliseen käyttäytymiseen yritetään puhua kokonaisuutena, joukkojen ja tilastojen tasolla, se tuntuu johtavan kuin luonnonlailla mahdottomaan: joko liioitteluun tai vähättelyyn, vihaan tai puolusteluun. Kun taas sopimattomuuteen tai rikokseen syyllistyneen kanssa puhuu yksilötasolla, kulttuuriin, arvoihin ja asenteisiin on pakko kiinnittää huomiota. On tarkasteltava sitä, mikä on kokonaiskulttuurin suhde kyseisen yksilön käyttäytymiseen. Miten se juuri tässä ihmisessä ilmenee. Muuten ei kohtaa kokonaista ihmistä vapaana subjektina ja hämärtää toisen myös häneltä itseltään sekä määrittelee mahdollisesti kulttuuria liikaa yksilön käyttäytymisen perusteella. Eli tekee työnsä huonosti.
Kun Kaarina Hazard kysyi, mitä merkitystä on tiedottaa turvapaikanhakijuus tai etnisyys rikosten ja häiriköinnin uutisoinnissa, kysymys on hyvä. Sebastian Tynkkysen vastaus oli, että salailu vain lisää yleistä epäluuloisuutta, katkeruutta ja vihaa. Sekin on totta. Minusta ratkaisu ongelmaan olisi sen tosiseikan informoiminen, että kaikki muuttujat otetaan huomioon tapauksia tutkittaessa ja varsinkin ennaltaehkäisevän tai uusimista ehkäisevän työn yhteydessä. Tällöin kyse ei olisi sen enempää väärästä yleistämisestä kuin vähättelemisestäkään. Pelkkä etnisyyden tai turvapaikanhakijuuden toteaminen aiheuttaa juuri tuollasia Hazardin ja Tynkkysen välisiä umpikujia."
Tämä sopii hyvin tähän.
Tuo kysymys avun hakijan sokeudesta hyvyyttä kohtaan hänen tehdessä häikäilemättömiä rikoksia on minusta hyvä ja syvällinen kysymys johon ei pidä vastata eklektiivisellä suvakkivastauksella. Se myös häiritsee tuota j:n mieltä selkeyttävää behavioristista oivallusta (joka on ehdottomasti säilytettävä koko ajan tässä häiriintyneen tunteeni rinnalla). Jos tekijöitä olisi vähemmän, voisi sanoa, että patologinen yksilö ei tunne syyllisyyttä, häpeää eikä kiitollisuutta saamastaan turvasta. Mutta ainakin joukkohäirintöjen kohdalla noinkin kollektiivisesta ilmiöstä herää myös kysymys kulttuuriamme kohtaan tunnetusta ylimielisyydestä. Ainakin jos minulle tulisi asiakkaaksi häiritsijä, kysyisin tätä häneltä suoraan. Olisi pakko kysyä! (Tässä viittaan erityisesti tuohon lainaamaani omaan tekstiini...).
(P.S.Minusta tämä keskustelu on nyt ehkä kiinnostavinta mitä tähän mennessä olemme käyneet...)
Kiinnostavaa varmasti mutta meidän älyllisen keskustelun sijasta joku Matti ja Maija Suomalainen päätyvät samaan tulokseen suoralla älyllään: niin on miltä näyttää = teot puhuvat.
VastaaPoistaKatson samalla puolella silmällä Perjantaita ja hauska oli kuulla että Jari Halonen haastattelunsa alussa puhui juuri siitä, mistä meikäläinenkin täällä on höpissyt, eli heikoimmassa asemassa olevien aiheellisesta pelosta mitä maassa tapahtuu tulijoiden tullessa jakamaan hupenevaa kakkua oman kodin seinän taakse ja eliitin ja keskiluokan aiheettomista ja etuoikeutetusta asemasta lausutuista rasisti, fasisti, sovinisti, natsi....syytöksistä heikoimmilleen, alaluokalle, Halonen käytti sitä termiä.
Nyt realisteilla on siis Linkolan ja Paloheimon lisäksi myös Halonen! No, joo.
Kiinnostavampaa ois ollu jos sen naisen "vastuksena" ois ollut joku väkivaltatutkija/kriminologi. Nyt ne kummatkin palauttivat väkivallan yhteiskuntaan (mitä se osaksi onkin), mutta silloin jäädään korkeintaan puoliväliin. Kumpikin tuki väkivallan käsitteellä enemmän ideologiaansa kuin puhui väkivallasta sinänsä. Toimittajien moka toki tuo oli.
Poista"Kiinnostavaa varmasti mutta meidän älyllisen keskustelun sijasta joku Matti ja Maija Suomalainen päätyvät samaan tulokseen suoralla älyllään: niin on miltä näyttää = teot puhuvat."
PoistaSekä vihaisen matin ja maijan että eklektiivisen suvakin ongelma on siinä, että tässä keskustelussamme esittämiämme kysymyksiä ei lainkaan pohdita ja ongelmasta tulee enemmän osa omaa identiteettiä kuin että se olisi havainnoitavaa todellisuutta jota kokee ja tuntee aidosti arvioivansa. Aktiivisuudesta tulee reaktiivisuutta. Tiedän että tämä kaikki on turhaa ja matit ja maijat ja eklektiiviset suvakit pysyät poteroissaan. Omaa päätämmehän me täällä minunkin sivuilla hoidetaan...
Vielä tuosta Perjantaista: Hyvä esimerkki minussa ärsyyntymistä aiheuttavasta eklektismistä oli sen naisvierailijan väite, ettei naisiin kohdistuneesta väkivallasta ole puhuttu. Olisin halunnut hänen avaavan väitettään kun minusta siitä on puhuttu ja tuo väite siksi kuulosti enemmän ideoligiselta suojaukselta kuin todelta havainnolta. Jos hän olisi tarkentanut, olisin saanut mahdollisuuden arvioida väitettä kunnolla ja mikä tärkeintä, olisin kohdannut hänessä aidosti ajattelevan ihmisen eikä todellisuuskäsitystään suojaavaa hokemia toistavaa ideologia. Eikä sillä ole merkitystä, onko hän nainen vai mies (jota hän olisi seuraavaksi tivannut ja sillä tavoin taas kiertänyt subjektiivista epätietoisuuttaan): eklektiivisyys on ihan yhtä ärsyttävää kumnankin kohdalla.
Joo. Oikeastaan juuri tuota minä tarkoitan sillä toisella suvaitsevaiston ääripäällä jota kukaan ei muka millään ymmärrä. Ääripäät ovat yhtäällä IDEOLOGISEEN VIHAAN ja toisaalla IDEOLOGISEEN KIELEEN (myös itseltään) kätkeytyvät epätietoiset mielet.
Ehtoota Juha, j---- ja Anonyymi, joka lienet eräs kolmas j:llä alkava!
VastaaPoistaTässä on paljon, mihin voisi kommentoida.
Anonyymi puhuu tuolla eräässä pitkässä kommentissaan MV-lehden ja YLE-kanvan taistelusta todellisuuden tulkinnassa. Eihän sellaista taistelua ole. Joku vain näkee niin. Ei näin eritasoiset voi taistella.
MV käyttää uutiskanavien uutisia ja julkaisee niiden lisäksi kaikenlaista humpuukia, muunneltua ja keksittyä. Se on nettilehti, joka on perustettu vitsinä ja jonka vihaa lietsovissa jutuissa sekoitetaan faktaa ja huhuja, Myöskään lähteitä ei ilmoiteta eikä vääriä juttuja korjata jälkeenpäin. Tämä on täysi vastakohta tiedonvälitykselle! Sama kuin sanoisi Hesarin ja Seiskan kilpailevan.
Minäkin katsoin tuon Perjantain. Jari Halonen on maailman epäkohteliain ja narsistisin ihminen, joka halveksii ylimielisesti keskustelussa muita. Ei häntä pitäisi ottaa keskusteluohjelmiin. Ajattelin, että mies olisi jo kasvanut, mutta ei!
Veronika Honkasalosta en tiennyt mitään ennen tätä ohjelmaa, mutta vaikutti järkevältä.
Kyllä minä näen, että keskustelut, kuten tuon Perjantain keskustelu, vievät asioita myös eteenpäin. Uskon katsojien saaneen oivalluksia. Harmi vain, että juoheva Sean Ricks on jäänyt isyyslomalle.
Naisiin kohdistuvasta väkivallasta, esim. kodeissa tapahtuvasta, ei ole mielestäni puhuttu niin paljon kuin näin kansainvälisesti vertaillen poikkeuksellinen tilanne olisi vaatinut, siis sekä puhetta että toimenpiteitä. Ymmärrän, että joitain sieppaa se, että suomalaisten miesten väkivaltataipumuksesta ollaan hipihiljaa, kun on löydetty syntipukki muualta, Tässä voisi nyt samalla käsitellä asiaa laajemminkin. Turvakoteja ei ole tarpeeksi yms.
Itse olen ajatellut myös, että miksi ei kukaan ota esiin erityisesti vähemmistöihin kuuluviin naisiin sekä oman maan miesten että suomalaisten taholta kohdistuvaa väkivaltaa. Suomalaismiesten itselleen tilaamat thainaiset ovat tilastojen mukaan useimmin pahoinpideltyjä kuin suomalaisnaiset.
Ollaanko oltu hipihiljaa? Minusta ei. Kyllä perheväkivallasta on puhuttu ja puhutaan. Sofi Oksanenkin jo räjäytti aikaa sitten pankin. Ja sitten on puhuttu siitäkin että miehet joutuvat myös perheväkivallan uhriksi. Ehkä on niin, että vanha aihe nyt taas kirkastuu turvapaikanhakijoiden valossa. Tai tarkemmin: ideologinen kiista nostaa sen vahvemmin esiin, koska sille on tilausta tässä kiistassa. Minulla on sellainen olo aina kun väite perheväkivallasta vaikenemisesta esitetään, että missä maailmassa olen itse elänyt kun minä olen tuota keskustelua kuullut.
PoistaPointtini siis on, että yhtä hyvin voi sanoa että väite perheväkivallasta vaikenemisesta on tässä poliittisessa tilanteessa myös tarkoitushakuisen ideologinen ja sitä käytetään retorisesti. Kukaan ei nyt ole vilpitön.
Ja joo, ehtoota Marjatta. Aloitin epäkohteliaasti.
PoistaVoihan se olla niinkin.
PoistaOn vain tuntunut siltä kuin uutisoitaisiin, että NYT täällä on raiskaajia, siis tässä yhteydessä ei ole sanottu, että lisä on liikaa meillä, jossa sitä on omiksi tarpeiksi enemmän kuin muualla. MV-lehdessä ja muualla pauhaavat ulkomaisten raiskaajien metsästäjät ovat kaiken lisäksi uhanneet - milläs muulla kuin raiskaamisella sekä tappamisella - niitä naisia, jotka huomaavat tämän ristiriidan.
Siis on kyllä puhuttu eri yhteyksissä aiemmin, mutta ei nyt tässä yhteydessä.
Miesten joutuminen perheväkivallan uhreiksi on ollut viime aikoina esillä jonkin verran, mikä on hyvä. Naisista on tullut väkivaltaisempia.
Heh, ehtoota! Niin sanottiin lapsuuden ympyröissäni. Minä kun kirjoittelen nykyään elämäntarinaani kurssilla, niin nämä murresanonnat nousevat mieleen.
Poista