Otsikon määritelmä ei ole omani. Se on kollegani mainio tiivistys keskustelumme tuottamasta ajatuksesta, että toimittajat mielellään eläytyvät haastateltaviinsa, jos nämä edustavat vähemmistöjä tai marginaaleja alakulttuureja. Itse laajentaisin määritelmän koskemaan myös taiteilijoita. Filosofit jätän joukosta pois.
Ymmärrän toki, että toimittajan ammattietiikka pikkuisen vaatii tuollaista asennetta, samoin taiteilijan. Filosofi taas menee heti etiikassaan soralle, jos ryhtyy moiseen. Toiseuden jakaminen voi olla oikea eettinen valinta, joka seuraa johtopäätöksistä, mutta se ei voi olla ajattelun lähtökohta. Toiseuden lähtökohtainen jakaminen on eklektiivistä ajattelua ja se ei kerta kaikkiaan vain sovi filosofille, jonka on kysyttävä tylyjä (jatko)kysymyksiä tyyliin "jos koet sivullisuutta, toiseutta, syrjintää tai vääryyttä, millä tavoin se voi johtua myös sinusta itsestäsi?"
Tuota kysymystä en kuule toimittajien kysyvän.
Mikä sitten tekee halusta jakaa toiseutta ongelmallisen? Miksi se on otettava kriitisesti puheeksi? Koska toiseuden kritiikitön jakaminen voi pahimmassa tapauksessa jatkaa ja luonnollistaa ongelmaa. Omassa työssäni se olisi epäammatillista ja moraalitonta. Minussa on siis oltava enemmän filosofia kuin taiteilijaa tai toimittajaa.
-
*Liittyy paljolti edelliseen kirjoitukseen ja sen keskusteluketjuun; HUOM: tämän kirjoituksen keskusteluketjussa aihe syvenee tärkeällä tavalla. Empatin käsite virittyy kiinnostavasti.
Vastaisin että jostakin syystä me kaikki tarvitsemme uhreja, sosiaalisia ihmisuhreja joihin haluamme ottaa usein myös puolustusasianajajan roolin, psykologiamme tarvitsee sellaista.
VastaaPoistaMe rakastamme empatiaamme niin paljon että tarvitsemme uhreja sen polttoaineeksi.
Miten paljon melua täälläkin siitä, että meillä on osittain eri uhrit, näemme ja kuulemme eri uhrit. Suomen kiistaton jakautuminen viime kesän unelmatorilta lähtien on ollut kiistaa ja kilpaa uhreista. Kenellä on oikeat uhrit? Joita puolustaa. Joiden puolesta kokea empatiaa. Olla oikeassa.
Ja jos toisilla on eri uhrit käytetään varmasti koko arsenaali vääriä uhreja näkevien ihmisten leimaamiseen, älylliseen likvidointiin, patologisointiin ( ! ) foobikko-sitä-ja-foobikko-tätä -puheilla, joka on muuten eräs törkeän vihapuheen muoto sekin.
Realistiksi pyrkivä (kröhöm, sarkasmivaroitus, mutta vain 50 prosenttinen) keksiikin ehkä, että tästä toiseus-uhrius -empatiasta ja usein sentimentalistisesta limboilusta pääsee ulos vain katsomalla tekoja. Kuka t e k e e ja mitä ja kuinka paljon. Sitä mitä täällä tapahtuu. Ei niinkään sitä mitä puhutaan, mitä koetaan, mikä on asenne.
Ihminen on toki aina se kuuluisa yksittäistapaus, mutta jos uhreja puolustetaan ryhminä, tulee ko. ryhmän olla myös ryhmänä tarkasteltavissa.
Tämä ei kyllä nykyään toimi. Jengiä harvemmin kiinnostaa. Fiilis on tärkeämpi, ja somepeukku.
Perustelut menevät yleensä vain omien henkilökohtaisten hyvien/huonojen kokemusten kautta.
Jos minä en ole kohdannut jotakin ikävää tai haittaa X, ei sitä voi olla muillakaan jne. Ja päinvastoin.
Siksi minä olenkin tiirannut antimatemaattisen luonteeni vastaisesti tilastoja viimeisen puolen vuoden aikana kun tajusin, että juuri tilastollinen tietämättömyys valehtee meille tuhansin sanoin.
Lopuksi. Samalla on totta, että maailmasta ei uhreja tarvitse etsimällä etsiä. Kyllä tälläinen maailma niitä tuottaa.
Silti kannattaa olla niin tietoinen kuin mahdollista omista empatia-motiiveistaan. Miksi nämä, mikseivät nuo? Toinen uhri otetaan huomaamme, toinen jätetään ulkopuolelle. Perustelut valikoivuuteemme löydämme aina, vai mitä?
jope
"Me rakastamme empatiaamme niin paljon että tarvitsemme uhreja sen polttoaineeksi.(...) kannattaa olla niin tietoinen kuin mahdollista omista empatia-motiiveistaan."
VastaaPoistaKommentti täydentää tekstiäni syvällisesti. Juuri noin se jotenkin minustakin menee. Ihminen on kädellinen eläin ja siksi kädellisten hyväntahtoisuutemme voi olla hallitsematon voima siinä kuin aggressiokin.Sitä pitää osata tosiaankin hallita samalla tavalla.
Tulipa nyt mieleeni hurja ajatus jope: onko missään muualla kuin tässä blogini kommentissasi ongelmallistettu juuri empatiaa tuolla tavoin?! Siis ihan kirjaimellisesti sanottu että empatiansa motiivit on tiedostettava?
"Tunnista empatiasi motiivit." Toimittajakoulutukseen tämä seinäntauluksi!
Ja nyt sitten lasken pisteeni takaisin lähelle zero-tasoa. Selailin lehtiä äsken ja sieltä löytyi esimerkki reaalimaailmasta juuri tästä ilmiöstä. En kopioi sitä aiheensa vuoksi, vaan käytänteiden joilla valikoivia uhristatuksia suojellaan kaikkien, jopa omien ideaalien ja ääneen lausuttujen periaatteiden kustannuksella :
VastaaPoista--- . ---
BREITBART -verkkolehti uutisoi (30.3.2016) seuraavaa:
”Marquette yliopisto on pidättänyt professori John McAdamsin virasta, koska tämä tuki oppilasta, joka oli yrittänyt puolustaa näkemystä avioliitosta miehen ja naisen liittona vasemmistolaisen apulaissopettajan vaadittua oppilasta vaikenemaan.
Syksyllä 2014 nuorempaan opettajakuntaan kuuluva Cheryl Abbate oli sanonut eräälle oppilaalle, joka salaa nauhoitti keskustelun, että tämän puolustus miehen ja naisen avioliitolle ei ollut hyväksyttävä aihe Abbaten etiikan oppitunneilla ja vertasi oppilaan näkemyksiä rasismiin.
”Sinulla voi olla mitä tahansa mielipiteitä, mutta minä voin sanoa sinulle tässä ja nyt, että tässä luokassa ei tulla suvaitsemaan homofobisia, rasistisia ja seksistisiä kommentteja,” opettaja oli sanonut, minkä jälkeen hän oli ehdottanut oppilaalle kurssin keskeyttämistä."
(Breitbart: Jesuit University Moves to Fire Conservative Professor Over His Political Views; 30.3.2016)
Professori McAdams nosti tapauksen esiin suositulla blogillaan. Hän syytti opettajaa ”tyypillisestä liberaalien nykyään käyttämästä taktikasta. Kun he kuulevat mielipiteitä, joista ovat eri mieltä, ne eivät heidän mielestään ole ainoastan väärin, eikä niitä pidä argumentoida omilla ansioillaan, vaan niitä pidetään ’loukkaavina’ ja ne pitää vaientaa.”
McAdams syytti opettajaa keskustelun estämisestä poliittisten mielipiteittensä pohjalta.
McAdams sai yliopiston ”moniarvoisen” tiedekunnan kimppuunsa.
Häneltä vaadittiin anteeksipyyntöä virkansa säilyttämisen ehtona.
McAdams vastasi moittimalla vaatimusta samanlaisina kuin inkvisition vaatiessa ”harhaoppisia tunnustamaan toimineensa yhteistyössä saatanan kanssa välttääkseen mestauksen.”
McAdams ei alistunut tiedekuntansa vaatimuksiin ja joutui lopulta erotetuksi virastan
Ei keneltäkään pois?
Kuten Breitbartin uutisoimista tapauksista jälleen kerraan huomataan, väite ”Se ei olekeneltäkään pois” on tilaisuden tullen pois juuri niiltä, jotka tuota lupausta kaikkein eniten tarvitsisivat mielipiteittensä suojaksi.
Logiikka toimii näin: Kun näkemys avioliitosta miehen ja naisen välisenä liittona on keinotekoisesti patologisoitu ”rasismina” ja ”homofobiana” on HLBT -aktivistien radikaali sukupuolineutraali näkemys nostettu tyystin rationaalisen kriittisen keskustelun ulottumattomiin ja normaalin arvostelun yläpuolelle.
Se tietysti on tarkoituskin.
Sen jälkeen ei tarvitse kuunnella, mitä toisella on sanottavana. Riittää kun käyttää paheksuvia lauseita, joista löytyy sanoja ”rasismia" ja ”homofobiaa” (tai nyt myös "transfobiaa").
Nimittelyy, mustamaalaamiseen ja uhkailuun perustuva HLBT- agenda muodostaa todellisen, välittömän ja vakavan uhkan akateemiselle vapaudelle sekä uskonnon-, mielipiteen- ja ilmaisunvapaudelle.
HLBT -aktivistien lisääntyvä kykenemättömyys järkiperäiseen keskusteluun ja alati röyhkeämmäksi käyvä turvautuminen uhkailuun, nimittelyyn ja sanktioihin murentavat näitä perusvapauksia pala palalta.
---- . -----
Tuo opettaja siis rakasti omia uhrejaan enemmän kuin uskallusta keskustella asiasta.
Näin se menee.
Keitä minä yritän hiljentää?
Ketkä ovat minun lemppariuhrejani?
Moniarvoisuutemme sisältää kuplia kuplassa.
Kun luulemme puolustamme moniarvoisuutta, valtaamme itse asiassa vain elintilaa muilta juuri kuten tuo yllä kerrottu torjuttu keskustelu osoittaa.
Viimeinen tabu on "oikea uhri", se meidän meille itselle valitsema.
jope
Kun ihmiset alkoivat erota Kirkosta Päivi Räsäsen homokommenttien vuoksi, pidin sitä hölmönä reaktiona. En ensinäkään ymmärtänyt, miten Räsänen edustaa Kirkon yleistä linjaa. Mutta tärkeämpää oli, että seurakunnan on siedettävä moniäänisyyttä ja juuri eroavien olisi siellä pysyttävä jos ajattelevat edustavansa lberaalia kristilisyyttä. Pidän Räsäsestä. Hän on ihailtavan selkeä poliitikko, joka pysyy arvomaailmansa takana horjumatta. Se ei ole todellakaan keneltäkään pois. Ja kun uskon kontekstissa ollaan metafysiikan kanssa naimisissa, se pitää kestää lähimmäisessä mielestäni loppuun saakka. Johdonmukaisesti. Minua ärsytti sunnattomasti naureskelu Räsäselle ja se, että Raamattua kirjaimellisesti tulkitsevia yleensä tentattiin julmemmin toimittajien taholta. Ei liberaaleja haastettu heidän fundamaisuudestaan tyyliin "nousiko mielestäsi Jeesus ihan oikeasti taivaaseen?" Libraalien kanssa oli ja on hlppoa keskstella kun ei ajaudu vaarallisille meafyysisille alueille. Minua kiusasi se, ettei (enemmän) kirjaimellisesti tulkitsevia otettu kään kuin tosissaan keskustelukumppaneina.
PoistaTässä mitään toiseuden periaatetta ei olisi saanut asettaa eikä uhreja osoittaa. Minusta homoseksuaalit uskovat eivät olleet tuossa keskustelussa uhreja, vaan "mahdottoman" niitzeläisen armon koettelijoita. He eivät voineet katsoa kysyvästi sen enempää liberaaleihin kuin fundiksiin, koska kummankaan sisimmästä heillä ei ollut tietenkään varmaa tietoa. Heidän oli ja on hypättävä kahden suunnan välistä yksin päin jumalaansa, vaikka sitten kadotuksen uhalla. He jos ketkä katsovat, kuka jumala on miehiään. Ei siinä kolmatta tarvita. Kyse on "kylmimmästä" armon mahdollisuudesta mitä kuvitella saattaa. He näyttävät mallia siihen, miten armon mittaan heittäydytään. Tästä niitzeläisen armon mahdollisuudesta lähetin jutun myös Vartijaan (löytyy tunnisteesta Muut julkaistut jutut).
Niin. Oikeastaan juuri homoseksuaalin kristityn olisi puolustettava Räsäsen suoruutta.
Minun on tietenkin helppoa puhua tästä uskonnottomana, mutta jos tilaavat tästä seurakuntaan puhumaan, menen epäröimättä.
Tuo oli todella hienosti nähty Juha. Yhtään todellista uhria ei pelasta heidän nuoleskelijansa sen enempää kuin heidän uhriutensa kieltäjät.
VastaaPoistaPostasin tuon jutun tosiaan, en aiheen vuoksi, vaan juuri esimerkkinä siitä miten uhreja omitaan omiin tarkoituksiin oman itselle rakkaan empatian hoiviin. Ja jos joku näkee toisin, kuten tuo proffa, on hän helvetistä.
Vihapuheen tunnemme kaikki. Se on tuomittavaa. Mutta tulee myös tiedostaa että yllä olevan kaltainen keskustelun torjuminen on myös vihapuhetta. Sitäkin maamme on täynnä. Poistan varmistimen heti kun joku alkaa nimitellä joitakin "foobikoksi." Tämä sairauden ( ! ) syytös on kuitenkin ihan jokapäiväistä ja hyväksyttyä keskustelua maamme nykyisessä ilmapiirissä. Tunnista omat empatian motiivisi, tunnista oma toisten foobittelusi! Niin tunnet itsesi paremmin. Meidän empatiamme sulkee aina joitakin ulkopuolelle. Valitsemme omat lemppariuhrimme. Se on ok, kunhan tajuaa että kaikki eivät kelpaa hoivamme ja huolemme piiriin.
Lopuksi. Kunnioituksesi Räsäsen sisäistä logiikkaa kohtaan herättää minussa kunnioitusta. Hieno vahva nainen, vasten valtavirtaa mutta harvallepa kelpaa vahvan rohkean naisen malliksi.
jope
Mitä Päivi Räsäseen tulee niin hän edustaa enemmistöä ja on puheissaan johdonmukainen. Onko hän vahva - sitä mikään ei ole vielä koskaan koetellut. - Miellyttävä hän ihmisenä kyllä on ja olen hänet kerran tavannutkin.
VastaaPoistaKESKUSTELU ja ELÄMÄNTILANNE on syytä erottaa toisistaan.
Homot ja transihmiset ovat sellaisessa elämäntilanteessa, että he kerta kaikkiaan tarvitsevat empatian turvaverkkoja.
Transihmiset eivät tarvitse lässyttämistä vaan sellaisia turvattuja elämän puitteita, että sukupuolenkorjauksen koetteleva elämänvaihe voidaan käydä läpi.
Homot ovat elämäntilanteissaan vähemmistönä aina vaarassa tulla syrjäytetyiksi.
Transsukupuoliselle voidaan aina tokaista: "Mitä olet transsukupuolinen! Älä ole!"
Sellainen keskustelu, joka edistää vähemmistöläisasemassa olevien pahoinvointia ja syrjäytymistä on minulle tuskallista seurattavaa.
Olen itse käynyt sukupuolisen kriisin läpi ja olen elänyt Suomi-nimisessä maassa kauhun vaiheita - kun minusta keskusteltiin...
Itserakkaus ja empatia ovat eri asioita.
Empatian ytimessä on sellainen yksinkertainen kysymys kuin "mitä sulle kuuluu?" ja sen jälkeen annetaan kysymyksen saaneelle tilaa vastausta varten.
J----
"Homot ja transihmiset ovat sellaisessa elämäntilanteessa, että he kerta kaikkiaan tarvitsevat empatian turvaverkkoja."
PoistaTotta! Ja näissä asioissa on aistittava ympäristöään herkästi ja valppaasti. Tuossa kommentissani pyrin jotenkin löytämään asenteen, joka mahdollisimman vähän lataisi "samaa vanhaa" asetelmaa, jolla jaetaan puolustajat ja vastustajat leireihinsä. Instituutioita ja niiden valtarakenteita ja hegemonioita on havainnoitava tarkasti, mutta eroaminen niistä voi olla vain vanhan vahvistamista.
Empatian ytimessä on sellainen yksinkertainen kysymys kuin "mitä sulle kuuluu?" ja sen jälkeen annetaan kysymyksen saaneelle tilaa vastausta varten.
"Empatian ytimessä on sellainen yksinkertainen kysymys kuin "mitä sulle kuuluu?" ja sen jälkeen annetaan kysymyksen saaneelle tilaa vastausta varten."
Hyvä ja käytännöllinen määrietelmä.
Itserakkauden ja empatien erottaminen pn mielestäni juuri tuota jopen tarkoittamaa empatiansa tarkastelemista. Tuon linjan vetäminen on siksi niin vaikeaa, koska empatiaa ei välttämättä itse tunnista vallan käyttämiseksi. Siis voi olla ihan vilpitön puolustaessaan vaikkapa vähemmistöjä.
En tarkoittanut herättää taas uutta homokeskustelua, tarkoitukseni oli se mikä tuli esiin kahdessa ekassa viesteissäni.
VastaaPoistaJ----mitä tulee Räsäsen ja muiden vastaavien valtavirtaisuuteen niin, niin ei ole ainakaan täällä pk-seudulla. Jos olet ns. klassisen avioliittomallin (joka ei muuten ole lainkaan homokeskustelua!) kannattaja olet todellisessa vähemmistössä, tietyissä piireissä jopa marginaalin marginaalissa. Homojen laajennettujen oikeuksien kannattaminen on juuri mainstreamia (enkä sano, ehkä hyvä niin).
Itse en kannata avioliitomallin muuttamista.
Luin kaikki kommentit järjestyksessä ja ajatuksella - kuten aina - ja jo ennen J----:n kommenttia, olin päättänyt, että tähän keskusteluun on tuotava se näkökulma, että vähemmistöt ovat aina altavastaajina ja vaarassa tulla jyrätyksi. Sanat vähemmistö, poikkeushenkilö, erikoinen, toisenlainen sisältävät tuon ajatuksen.
VastaaPoistaJope, niin tietyissä piireissä, mutta vain niissä. Kyllähän Suomessa ja lähes kaikkialla muuallakin klassinen avioliittomalli on normi, ja enemmistö pitää kaikkia muita malleja vältettävänä/tuomittavana/hassuna/naurettavana/pelottavana/rikollisena/syntinä jne.
Tuon yliopisto-opiskelijan kommentointi on todennäköisesti ollut juuri sitä, miksi opettaja sen kuvaa, homofobista, rasistista ja seksististä. Paljon poissulkevaa ja jyrkkää. Moniarvoisuudessa ei suljeta pois myöskään klassista mallia, vaan annetaan erilaisten ihmisten elää rinnakkkain. On helppoa poimia jokin yksittäinen kohta tapahtumaketjusta ja tehdä sen mukaan päätelmiä. Näin tietyt valemediat toimivat halutessaan kohahduttaa ja ajaa omia tarkoitusperiään. En tiedä, millainen tuo Breitbart on, mutta jos se on yhtään samanlainen kuin mmeidän MV ja Magneettimedia niin sen ns. uutisointia pitää katsella hyvin kriittisesti.
Toiseudesta vielä. On ymmärrettävää, että "toiset" hakeutuvat omiensa pariin tunteakseen yhteisyyttä ja taistellakseen oikeuksistaan.
Minua on aina ärsyttänyt kilikkiytyminen, esim. se, että jotkut vasemmistolaiset puhuvat "meikäläisistä" ja katsovat kaikkea vasemmistolaisuuden silmälaseilla. En ole koskaan halunnut typistää itseäni minkään ryhmän malliin pukeutumisessa tai käyttäytymisessä tai siinä, minkälaisesta taiteesta pitää tai ketä tapaa. Kun opetin elämänkatsomustietoa eräs äiti (kommunisti ja ateisti) puhui, että pitäisi perustaa jokin vanhempien painostusryhmä. En suostunut. Korostin, että emme ole ketään vastaan vaan juuri moniarvoisia. Koulujen uskonnollisten tilaisuuksien aikana minulla oli maallisempi vaihtoehto uskonnottomille, johon tulivat myös mm.jehovat. Moni enemmistöläinenkin olisi halunnut tulla, mutta sitähän laki ei salli.
Tämä siis toiseuden jakamisesta. Minulla on aina helpompi puhua havainnolisesti omien kokemusten kautta. Juha tehköön tästäkin höpinästä tieteellisempää tulkintaa.
Marjatta, muustathan että en ole tutkija enkä tiedemies vaan valtion virkamies, joten maallikkona tässä höpötellään myös.
PoistaTuo on totta että niin monista suunnista tulee latautunutta tietoa, että tarkkana saapi olla. Marjatan tarkennus on hyvä.
Tuo valtavirta on ikään kuin kulttuurievolutiivista dialektiikkaa. Jope puhuu siitä, mikä on selvästi voittamassa alaa, siis pinnan alla valtavirtaa jo? Näin tulkitsen häntä. Jope näkee mielessään vääjäämättömän historiallisen kulun (kuin marx muinoin). Ja niinhän se varmaan onkin. Oma unelmani on yhteiskunta, jossa räsäset ateistianarkistit voisivat istua samasa pöydässä ja haastaa toisiaan pelotta tilaten välillä viiniä ja maitokahvia kukin makunsa mukaan. Tämä on tietenkin vaikeaa, koska hegemonia lopulta alkaa muokata myös muutakin kuin vain mielipiteitä ja tämän näkymän vuoksi puolet käyvät lopulta asemasotaa hegemonisesta tulevaisuudesta.
On totta että yhteiskunnassa on ihmisiä, jotka tarvitsevat sitä toiseuden jakamista kyetäkseen kokemaan itsensä vapaaksi ja turvatuksi. Mutta sitten kun tämä jakaminen jää päälle, minua alkaa se häiritä. Omassa työsäni tilanteeni on helppo kun kohtaan ihmiset kasvokkain ja voimme puhua kulttuureista ja muista aroista aiheista luottamuksellisesti. Se muuten on yleensä inspiroivaa ja hedelmällistä. Siinä oppii itsekin paljon.
Olen käsittänyt, että Jopella on lapsia. Ilmeisesti normatiivisia heterolapsia. Minä nyt kuule Jope toivoisin, että tänä iltana sanoisit lapsillesi "rakastan sinua koska olet hetero, mutta en olisi ikinä rakastanut sinua jos olisit ollut homo enkä olisi ikinä hyväksynyt homoseksuaalista avioliittoasi". Jos olet se rohkea ihminen minä itseäsi pidät niin sano se heille. Sano se heille, että rakkaudellasi on ehdot, joita sinä et ylitä. Kuule, minä pyydän, sano se heille! Että he tietävät että iskän rakkaudella on sentään rajansa. Miksi et sanoisi? Kerro heille totuus, olethan heidän isänsä! He tarvitsevat totuuden isänsä asettamista rajoista! Onneksi he eivät ilmeisesti ole koetelleet niitä. Koska - Jope - olisit hylännyt lapsesi.
VastaaPoistaJ----
J---
Poistaen mene tuohon pohjimmiltaan retoriseen ansaan.
En ole kantilainen yleisperiaatteiden mies.
Maailma on vaikeampi paikka.
Jos lapseni ovat homoja, rakastan heitä tietenkin.
Miksi minun sillä perusteella pitäisi kannattaa homoavioliittoja?
Maailmassa ei toteudu tasa-arvo.
Tasa-arvokäsityksiä on ääretön määrä. Meillä kullakin omansa.
Ei voida ajatella että kaikkien tulisi saada kaikessa kaikki mitä he haluavat.
Homoseksuaalisuus, heteroseksuaalisuus, seksuaalisuus yleensäkin ei ole minulle maailman keskeisimpiä asioita. Maailmaa en rakentaisi siksi genitaalien varaan.
Haluaisin reflektoida isyyttä ja äitiyttä. - Kaikki mitä isä tai äiti sanoo koskee ensisijaisesti omaa lasta. Aivan kaikki.
VastaaPoistaItse en ole isä enkä äiti. Siksi vain minä voin puhua yleisellä tasolla. Isillä ja äideillä on hankittu kahle - josta he eivät voi koskaan vapautua.
Tajuuttekste? Kamaan???
J----
Tajuan!
PoistaNyt pitäisi kai kirjoittaa jokin k-sana. Uusi puolustuskeino: valhemedia. Kaikki mikä eroaa valtavirrasta: valhemedia.
VastaaPoistaKaikki mitä kirjoitetaan muualla maailmassa: valhemedia.
Kaikki missä edes uutisoidaan nmuusta kuin korrektin koodista:valhemedia.
Ja kaiken tuon vastakohta: tosimedia. Tosimedia joka kertoo niin kuin asiat varmasti ovat. Tosimedia joka tuo esiin näkökulmat joiden meille sallimalle tiedolle meidän pitäisi perustaa käsityksemme. Tosimedia joka ei pyrkii aina ja kaikessa totuuteen.
Nyt kun valhemedioita on nimetty niin olisi hienoa kun tässä sitten nimettäisiin tosimedia yo. kriteereillä.
Itse olen seurannut tiiviisti ja laajasti ulkomaista mediaa yli 20 vuotta ja voin kertoa että näkökulmat ovat usein hyvinkin toisenlaisia. Olenko seurannut sitten valhemediaa?
Jospa joku kirjoittaisi mustan listan ja valkoisen listan mistä voisi tarkoittaa kumman etuliitteen, valhe/totuus, ko. julkaisujen eteen laittaa.
Jos kuvittelemme, että se surkea kaksikirjaiminen lehti on ainoa joka tuottaa toisenlaista tietoa, erehtyy pahan kerran. Luulen ja tiedän että iso osa suomalaisesta suvaitsevaistosta järkyttyisi jo joistakin BBC:n ohjelmista.
Siitä on esimerkkejäkin vaikka kuinka paljon. Mm. Tanskan valtiollinen media. Putipuhtailla suomalaiskriteereillä siellä tv:ssä näytettyä journalismia mm. "siitä hiton asiasta" ei edes harkita Suomessa.
Ja toinenkin ketutuksen aihe: tämä kääntyi homokeskusteluksi. Eihän se ollut tarkoitus, vaan tuoda nimenomaan esiin se kuinka rajoittuneita me kaikki olemme omia uhreja valikoidessamme. Kun valitsemme jonkun, syljemme toisen silmille.
Homoseksuaalien saama sympatia ja empatia on poliittisen vallan, ison rahan ja median ja keskiluokan taholta pohjoisella läntisellä pallonpuoliskolla niin massiivista että kyllä siinä jotakin olennaista myös peittyy ja hylätään. Lgbt- yms. jutut ovat nimenomaan markkinatalouden, lue globalismin suojeluksessa. Homot = uudet halutut kulutustottomukset. Jokainen markkinointia seuraavaa kyllä tietää tai havaitsee tämän. No, se ei ole tietenkään homojen vika.
Mutta.
Konservatiivinen heteroseksuaalimies ei todellakaan enää hallitse uutta maailmaa. Jos ajattelemme niin, niin päivityksemme maailman tilanteeseen on pahasti vanhentunut.
Tässä kontekstissa JUURI VALLANKÄYTTÖ JA UUDEN HEGEMONIAN STATUS HILJENSI TUON PROFFAN.
Uuden poliittisen vallankäytön uhri se oli. Eikä ole ainoa.
Jos homokeskustelua tässä uudessa ilmapiirissä halutaan niin ne keskustelut pitäisi kai käydä mullahien ja imaamien kanssa, mutta ihmisiä ei kiinnosta puuttua "niiden toisten"
asioihin se kun onkin nyt "eri juttu" tai sitten he ovat jo alistuneet pelkäämään.
Miettikää mikä uskomaton paradoksi, meillä hiljennetään klassisen avioliittomallin kannattajat tylysti valtapuheella, sen sijaan islamissa homoseksuaalien oikeuksien kannattajat joko puheella tai köydellä.
Ja miten nämä vastakohtaisuudet löytävät puolensa ja omat yhteiset etunsa Euroopassa. Ai Kaant Biliivit!!
Nyt otti siis lievästi päähän, arghh. :)
Pitää vain päättää jatketaanko keskustelua vai onko meillä vain kaksi mustavalkoista nappia: valhe ja totuus.
Toivon että jaksatte lukea mitä kirjoitin. Saa lukea kahteenkin kertaan, ystävät!
PoistaOnko Suomen valtamedia valhemedia koska se on kieltäytynyt julkaisemasta Silja Linen joukkoraiskauksesta epäiltyjen miesten kansallisuutta (Kolumbia, Irak, Bosnia, Burundi) vaikka ne on julkaistu muualla maailmassa?
VastaaPoistaNormaalitilanteessa ko. julkaiseminen ei olisi perusteltua, mutta koska on tilastollinen fakta, että tämä uusi raiskauskulttuuri on määrällisesti monikymmenkertaistunut viime aikoina ja se ihmisiä puhuttaa niin julkaisemiselle on olemassa perusteet. Muualla ne olivatkin muttei juur meillä, tosi- ja vastuumedian luvatussa hunajamaassa. Oli sekin muuten eräänlainen hauskuutus, kun osa suomalaisista medioista ilmoitti itse itsensä vastuulliseksi mediaksi. Jos on vastúullinen, se kai huomataan muutenkin, ilman omaa ilmoitusta ja alleviivausta. Sieltähän se muuten tosimedian lista löytyykin....
Itse pidän Yleä edelleen itselleni luotettavimpana ja tärkeimpänä mediana mutta se ei tarkoita että katselisin ja kuuntelisin sitä kuitenkin vain yhtenä kymmenistä tiedon lähteistä.
se pidän Yleä edelleen itselleni luotettavimpana ja tärkeimpänä mediana mutta se ei tarkoita että katselisin ja kuuntelisin sitä kuitenkin vain yhtenä kymmenistä tiedon lähteistä = Yle mm. on mulle siis tietenkin vain yksi kymmenistä mutta hyvistä tiedon lähteistä. Toki tärkein kun Suomessa ollaan.
Poista(Muutenkin kun luin kommenttini niin täynnä näpyttelyvirheitä. Liikaa vauhtia, liikaa intoa. Kuten aina. )
Jope, tutkin Breitbartin sivuja. Oh my!
VastaaPoistaPerustaja Andrew Breitbart oli Teekutsuliikkeen kantavia voimia, siis todella pimeää konservatisimia! Hän on kuollut 2012, mutta lehti jatkaa samoilla linjoilla. Tärkeitä asioita näyttävät olevan mm. poliitikkojen seksiskandaalit.
En ymmärrä, mikä siinä MV-lehdessä ja muissa sen kaltaisissa vetää puoleensa. Sen perustivat Matti Ahteen poika ja tämä nykyisinkin lehteä toimittava Ilja Janutskin huumehöyryissään vitsinä. Kaikki ihmisten lähettämät jutut otetaan vastaan tarkistamatta ja virheitä ei jälkikäteenkään korjata. Se on roskaa. Samanlaista soopaa kuin kommenttiketjut lehtijuttuihin.
Oma poika ja miniä ovat lehtialalla, vanhin poikakin on ollut. Mies on vetänyt lehtikerhoa koulussa. :) Minä olen toimittanut joskus paikallislehden toimittajan kanssa pientä mielenterveyslehteä. Kyllä oikeaa toimittajan työtä tehdään aivan eri otteella ja etiikalla.
Eihän kuka tahansa voi ryhtyä opettamaankaan tai tekemään kirurgisia toimenpiteitä. Tai on ryhtynyt, ne ovat valelääkäreitä ja ovat saaneet aikaiseksi ruumiita.
Miksi nyt kuka tahansa amatööri olisi parempi kuin oikea, pitkän koulutuksen läpikäynyt toimittaja! Kuulostaa ihan Maon Kiinalta, jossa oppineisto korvattiin lukutaidottomilla.
Arvostan suuresti Marjatta kun tutkit tuon lehden taustoja. Maailmalla vastaavia sitoutuneita lehtiä on sadoittain, sekä vasemmistolla että oikeistolla. Ja koko ajan syntyy uusia, koska ihmiset eivät ole enää valtamediaksi ryhtyneen tiedotusmonopolin hallittavissa samalla tavalla kuin ennen.
VastaaPoistaMutta peruskysymys: muuttuuko se juttu sen perusteella suutariksi että se on julkaistu, kuten sanoit, teekutsu-liikkeen lehdessä?
Pimeästä konservativismista en tiedä mutta konservativismista kyllä. Se on minun mielestäni tärkeä ja välttämätön hidaste hallitsemattomalla nopeudella muuttuvassa maailmassa, jossa on todellakin menossa tuo toisessa yhteydessä mainitsemasi Maon kulttuurivallankumous. Nyt sitä tekee vain ison rahan kapitalismin, globalismin ja arvoliberalismin ihmeellinen ja outo liitto. Ja aika lukutaidottomilta muuten senkin tekijät näyttävät, kultturien lukutaidottomilta: kaikki entinen matalaksi, entiset traditiot ja rakenteet (esim. avioliitto) purkuun, juuri niin kuin Kiinassa 1960-luvun lopussa.
Mutta missä on konservativismia, jota voi nimittää myös klassiseksi humanismiksi niin I am in. Teellä tai kahvilla.
Mutta siitähän ei nyt keskustelu.
Valta se tyrmäsi tuon proffan, vallankäyttö. Valtahegemonian vallantunne. Se siinä mielestäni tuli esiin.
MV-lehdessä ei minua ainakaan vedä puoleensa mikään. Korkeintaan se levitelty uskomus ( ! ) että jokainen siinä lehdessä julkaistu juttu on keksitty tai kehitelty on mielestäni haitaksi itse lehden todelliselle arvioinnille.
Ko. ja vastaavissa lehdissä julkaistu video-aineisto on ollut joka tapauksessa arvokasta joskus ainakin jollakin tavalla. Eräänlaisena vastasensuuurina esim. lehti on julkaissut mm. Tanskan valtiontelevision tekemiä ohjelmia joita ei meillä näytetä. En lähtisi Tanskan Yleä valhemediaksi nimittämään kuitenkaan. Ja vastaavia paljon muitakin.
Puritaaninen periaatteellisuus että sitä ja sitä lehteä en katso koska inhottaa johtaa eräänlaiseen paitsioon sen tajuamisessa mitä maassa tapahtuu. Itse katson ja luen kaikkea. Myös äärivasemmiston ja anarkistien (valhe?)medioita, kansainvälisiä tv-kanavia, suomalaista valtamediaa ja ulkomaisia lehtiä, blogeja laidasta laitaan, You tubessa esim. Isiksen julkaisemaa materiaalia.
Tämän lisäksi kylddyyriä Parnassosta ja laidasta laitaan. Maassamme tapahtuu nyt niin paljon että on katsottava sinnekin minne ei halua, vaikka tuota onnetonta ja ehkä jopa rikollista lehteä. Muuten on välikäsien varassa.
No, mihin tämä kaiken seuraaminen johtaa?
Laajempaan tietämiseen?
Ei varmasti. Vain hämmennykseen maailman menosta ja lukemattomista ajattelemisen ja näkemisen muodoista ja tuhansista näkökulmista.
Siitä olen ihan samaa mieltä että tarvitaan koulutettuja hyviä ammattitoimittajia eikä mitään Ilja Iljushineita.
Ongelma on kuitenkin hegemonia mikä meidän valtamedian toimittajakunnan keskuudessa keskimäärin vallitsee, moniäänisyyden pelko ja suorat arvoliberaalit motiivit. TÄmä korostuu erit. Ylessä ja Hesarissa ja niiden nuorissa toimittajissa. Harva jaksaa edes piilotella enää omaa maailmankuvaansa. Se on usein porvarillis-vasemmistolainen, pääkaupunkilainen ja liberaalin keskiluokkainen. Maaseudulla tehdäänkin usein paljon raikkaampia lehtiä.
Arvostan toimittajia edelleen.
Mutta nyt he ovat joutuneet uuteen tilanteeseen, josta ei selviä alleviivaamalla omaa luotettavuutta. Se luotettavuus pitää ansaita pelottomalla uutisoinnilla ja kirjoittamisella. Jos kirjoittaa sen mitä on oikeasti tapahtunut eikä mitään muuta, ei voi mennä kovin pahasti pieleen.
Mitä muuten olisi valtamedian toimittajien peloton uutisointi ja kirjoittaminen mitä vaadin xy-lehtien voittamiseksi totuudella, tosiasioilla ja pelottomalla suoruudella?
PoistaSe olisi tapahtumien kuvausta enemmin kuin analyysiä.
Harva toimittaja siihen pystyy kun ei juuri kukaan muukaan.
Se olisi tapahtuneiden asioiden raportointia enemmin kuin pedagogista ajattelun ohjaamista.
Toimittajien tulisi jättää johtopäätösten tekeminen yleisölle, kyllä se sen hallitsee siinä kuin toimittajakaparkakin: yhtä huonosti.
Silti vaistomme toimivat usein oikein: usein on niin kuin miltä näytttää. Siksi minäkin haluan katsoa ne uutispätkät, ne meiltä usein Suomessa rajoitetut, oli sen tiedon tai kuvan lähde mikä tahansa.
Otan esimerkin toimittajakunnan lukuisista meemeistä. Jatkuvasti kuulee että terroristit nousevat syrjäytyneestä ja "näköalattomasta" siirtolaisuudesta.
Todellisuudessa kuitenkin tutkijoiden mukaan suurin osa terroristeista on oman alkuperämaansa kriteereillä
hyvin koulutettuja ja rikkaista perheistä. Slummialueilla piileskellään taktisista syistä. Mutta memmistä ei haluta luopua, koska haluamme kuulla länsimaisen logiikan mukaisen selityksen toimittajan suusta. Vastaavia toimittajien valmisruoka-reseptejä on lukemattomia muita. Tuo vain esimerkkinä. Ja onhan niitä meillä itsellämmekin, valmiita selityksiä jotka pitävät maailmamme meille ja meissä kasassa.
Mun lääke journalismin kriisiin: enemmän suoraa kuvaa tapahtumista ja tilanteista ja vähemmän puhuvia ja päitä pika-analysoimassa tilannetta asioissa joissa toimittaja ei voi mitenkään olla asiantuntija.
Taustoittava, ns. pitkä journalismi on erikseen. Suurimmalla osalla toimittajista ei mielestäni ole siihen substannsia ja harvoilla ammattilaisillakaan suhteellisenkaan vapaita motiiveja.
Se on ihan loogista, että nuorten huono-osaisuus ja osattomuus voi lisätä potentiaalia jihad-joukkoa ja siksi toimiva kotouttaminen on tärkeää. Ja on niinkin, että lähtömaan taso ei luo osallisuutta uudessa kotomaassa vaan ehkä enemmän katkeruutta kun pettymys onkin valtava kun elintaso ei nousekaan eikä joukkoon huolita-11. Eli uskon kyllä siihen, että tehokkain tapa karsia ei niin aatteelliset jihadistit pois tilastoista, on juuri työ, koulutus ja kotouttaminen, eli osallisuus.
PoistaMutta sitten jäävät tosiuskovat. Ja kun terrorriin ei tarvita isoja joukkoja vaan muutama kiihkoilija riittää... Ja Isisin öljyrahoilla ne muutama saadaan aina lennätettyä mihin tarvitaan.
Näen tämän huono-osaisuuden meemin korostamisen siten, että sillä voi ohittaa vaikean maailmankatsomuksellisen kysymyksen uskonnon luonteesta. Se on vaikea aihe kun ei kuitenkaan saisi yleistää fundatasoa kaikkiin uskoviin... Huono-osaisuus on tavallaan oma vikamme ja maallista duskurssia ja siitä on helppoa ja turvallista puhua. Se on jaettavaksi tarjoutuvaa ristiriidattomampaa toiseutta. Fundamentaalismin toiseutta on mahdotonta jakaa.
Ilmaisu jolla mielestäni myös ohitetaan uskonnollisen hienotunteisuuden ongelma on, että "he tekevät sen uskonnon varjolla". Ikään kuin joku tekisi itsemurhaiskuja tietäen, että ei transsendentti ole aidosti tosi. En usko, että ihminen joka ei usko oppiinsa, tekisi jotain tuollaista. Uskonto ei ole "sateenvarjo" vaan pohja rakentaa maailmaa. En ymmärrä, miksi fundamentaali tulkinta transsendentista hirveällä kiireellä määritellään tekosyyksi toimia jollain muulla poliittisella ja maallisella tasolla? Minustata ne ovat erottamattomia todellisuuden ja eksistenssin tasoja. Voisin jopa ajatella että aitoja fundamentalisteja raivostuttaa heidän todellisuuskäsityksensä kuittaaminen huono-osaisuudella. Se on alentuvaa suhtautumista heihin. Vähän niin kuin sosialisteja pidettiin vielä minun nuoruudessani kateellisina ja siksi heidän motiivejaan epäilyttävinä.
Kohtaavatko länsimainen hyvinvointidiskurssi ja fundamentaalisesti transsendentti todellisuuskäsitys lopulta muussa kuin väkivallan diskurssissa?
"Näen tämän huono-osaisuuden meemin korostamisen siten, että sillä voi ohittaa vaikean maailmankatsomuksellisen kysymyksen uskonnon luonteesta. Se on vaikea aihe kun ei kuitenkaan saisi yleistää fundatasoa kaikkiin uskoviin."
PoistaTäsmälleen noin.
Yhteiskunnallisella selittäjällä helpotetaan analyysiä meille kevyemmäksi käyttää.
Mutta myuös jälkimmäinen virkkeesi on totta.
jope
Tänä päivänä on siis mahdollisuus ahmia erilaisia medialähteitä.
VastaaPoistaMutta mikä on totuuden kriteeri?
Se on meissä sisässämme. Me arvioimme kaikkea lukemaamme itseämme vasten. Meidän sisäisyytemme asettaa onmerkkejä asioiden perään.
Minulle homo- ja avioliittokeskustelu on yhtä kuin rakkauden monimuotoisuuden puolustamista. Se ei kytkeydy mihinkään salaliittoteoriaan, jolla maata valloitetaan.
Elämme vaikeita aikoja. Kaikkea on paljon ja kaikki on manipuloitavissa.
Harrastan itse vaatimattomalla tasolla kuvankäsittelyä ja se merkitsee sitä, että kuvaan ei voi luottaa. Kuvaan voi käsittelijä tehdä niitä merkityksiä mitä hän haluaa. Kuvan voi kääntää päälaelleen.
Filmiä voi manipuloida.
Jutut voi kirjoittaa mihin suuntaan tahansa.
Jokainen voi elää omassa "totuuskuplassaan". - Terroristit kimmahtavat toimintaan omista totuuskuplistaan.
Ihmisillä on taipumus haluta kuulla sitä mitä he tahtovat.
J----
On harvinainen armolahja kyetä avautumaan toiselle ihmiselle edustipa hän sitten mitä tahansa. Kyetä läsnäoloon ja pudottaa alas omat ohjelmointinsa ja kuunnella toista on vaikeaa.
VastaaPoistaJ----
"Minulle homo- ja avioliittokeskustelu on yhtä kuin rakkauden monimuotoisuuden puolustamista. Se ei kytkeydy mihinkään salaliittoteoriaan, jolla maata valloitetaan."
VastaaPoistaOlen tästä täysin samaa mieltä. Kyseessä on RAKKAUS, ei muuta.
Jotkut heterot haluavat seikkailla sitoutumatta, jotkut haluavat pysyvän parisuhteen, jotkut haluavat kipeästi lapsen, jotkut eivät ollenkaan. Asia on sama homoilla.
Sen pitäisi olla itsestäänselvää!
Ote Tommi Kinnusen kirjasta Lopotti. (Kirjalla on puutteensa, mutta
homoseksuaalisen pojan kasvun kuvaus on vakaa ja hyvä.) Tässä vakaa, kotona viihtyvä ja sukua arvostava pari Tuomas ja Osku katselevat pientä lasta.
" - Ajattele jos meilläkin olisi tuollainen taapertaja.
He olivat puhuneet, kuinka sekakäyttäjä sai synnyttää lapsen vaikka telttaan ja miten pietarilaiset orvot vetäytyivät pakkasella viemäreihin, mutta lainsäätäjän silmissä he kaksi olisivat jo lähtökohtaisesti huonoja vanhempia kenelle tahansa."
...He olivat puhuneet, kuinka sekakäyttäjä sai synnyttää lapsen vaikka telttaan ja miten pietarilaiset orvot vetäytyivät pakkasella viemäreihin....
VastaaPoistaTeltassa asustelevan sekakäyttäjän lapsi otetaan meillä varmasti huostaan eivätkä meidän orvot asu viemäreissä, eivätkä muuten Pietarissakaan.
Onko lapsen saaminen jokaisen ihmisen subjektiivinen ihmisoikeus?
Ei tietenkään.
Ihmisoikeudella homojen adoptioliittoja kuitenkin ajetaan.
Jos elämme maailmassa, jossa jokaisella on oikeus saada kaikki asia on eri asia. Jos ihmisoikeus on yhtä kuin oma halu, oma tarve, oma unelma, asia on toinen.
Ja vielä homokeskustelu jatkuu vaikka oli isommista asioista kysymys. Ehkä tällä sentimentalismillamme puolesta ja vastaan ohitamme sen että meidän empatiamme, sympatiamme ja rakkautemme on hyvin hyvin valikoivaa: me ja ne, meidän uhrit on kärsivämmät uhrit kuin teidän uhrit jne.
COMRADES!
VastaaPoistaNyt oivallus ja vahva tunne, tieto.
Me käymme täällä ajatustenvaihtoa. Joskus siitä mitä kuvittelemme todeksi, joskus tosiasioista. Mutta huminaahan se loppujen lopuksi vaan on. Olemme ihmistuulta.
Kaikki me taistelemme omassa elämässämme jollakin tavalla. Minulla on myös vaikeuksia, monta kertaa on tehnyt mieli luovuttaa (eivät liity yhteenkään täällä käsittelemäämme asiaan). J---llä on raskaat juttunsa kuten olet avoimesti kertonut, Marjatalla, Juhalla....
Toivon teille voimia, toivoa ja elämän rikkautta, parantumista ja kaikenlaista iloa tähän kevääseen.
Olette aitoja ihmisiä, teissä on suuntaa ja jännitettä ja meidän elämäämme liittyy muita ihmisiä ja rakkaita joiden on jaksettava meitä. He ovat näitä sanoja tärkeämpiä.
J----lle erityinen tervehdys. Voi olla että sulla suurimmat ongelmat mutta tiedät ja tunnet myös sen minkä kanssa olet hiljaisuudessa tekemisissä. Hajoavia pölyhiukkasia me olemme ja silti ansaitsemattoman rakkauden kohteita. Ja koskee tämä myös tietty seinäjokista ja myllykoskistakin.
Elämä on elämä-nimisessä katastrofissa selviytymisyritys.
Jatketaan yritystä.
Anteeksi sosiaalinen sokeuteni näissä blogi-välineissä. Joskus unohtuu että olemme, olette, verta ja lihaa ettekä kirjaimia joihin pitää reagoida uusilla edelliset kirjaimet syrjäyttävillä kirjaimilla.
Olen oppimassa.
jope
Kiitos tervehdyksestäsi, Jope. - Mutta tarkoitus ei ole elvistellä ongelmillani.
VastaaPoistaMinulla on vaikeuksia, jotka eivät ole stigmatisoivia ja taas niitä, jotka ovat sitä:
1) epilepsia
2) transsukupuolisuuden syvältä koettu kriisi julkisuuksineen
3) psykoosi pakkohoitoineen
Avoimuus on minulle uskon projekti. - Tietysti siihen liittyy se, että touhuiluni vuoksi ei ole välittömästi lähikärsijöitä. - Minulla ei ole vaimoa eikä lapsia.
Lasten kanssa olen kyllä tehnyt töitä kunnes se työ otettiin minulta pois. Se ei johtunut lapsista, sillä - ihmeellistä kyllä - lapset ovat aina rakastaneet sitä, että rakastan heitä.
J----
Tässä blogissa on ollut mukana eräs Hirviö. Se olen minä. En koskaan tahtonut ryhtyä hirviöksi mutta se minusta tuli. - Tiedän että välittömässä yhteisössäni minulla pelotellaan lapsia, joita tahtoisin helliä ja rakastaa.
VastaaPoistaHirviön osa on absoluuttinen yksinäisyys.
Kukaan ei tahdo olla Hirviö. Hirviöksi nimetään ja pakotetaan. Niin minulle kävi.
J----
Jope, seksuaalinen suuntaus ja halu saada lapsi ovat perimmäisiä asioita, vaistoihin liittyviä, eivät mitään "onko oikeus saada kaikki" -asioita, joita taas ovat palkkataso, missä ja miten asuu ja omistaako sitä sun tätä maallista.
VastaaPoistaMinun mielestäni pitää saada rakastaa julkisesti ja avoimesti toista ihmistä sukupuolesta riippumatta ja saada yksi lapsi, jos niin haluaa. Ihmistsunami (J----:n termi) voi rajoittaa enempien saamisen - laestadiolaisten koululuokan kokoiset perheet ovat minusta rikos ihmisyyttä vastaan - mutta yksi pitää kyllä suoda jokaiselle lasta haluavalle.
Tulin kesken Lopotista kirjoittamisen tänne. Sen kirjan homoparin lapsirakkaus koskee minuun. Ihan sama tuska se on kuin heterolla, jolta kiellettäisiin adoptio. Ajattele Jope, jos sinulta olisi kielletty avioliito ja lapset, koska olet "jope"! "Jopena olemisesta" sanottaisiin, ettei sellaisen tarvitse kaikkea samaa saada kuin toisenlaisten, niiden oikeanlaisten.
Eläydy tähän!
Lapset osaavat ottaa rakkauden vastaan ja rakastavat vilpittömästi ilman ennakkoluuloja. He haluavat tulla rakastetuiksi ja rakastavat sitä, joka antaa heille turvaa.
VastaaPoista"...laestadiolaisten koululuokan kokoiset perheet ovat minusta rikos ihmisyyttä vastaan..."
VastaaPoistaSiis vain laestadioilaisten suurperheet?
Eivät afrikkalaisten tai Lähi-idän perheiden??
Ne mistä koostuvat jo nyt miljardit ja tulevaisuudessa se 7 miljardin, 7000 miljoonan väestö yhdeksänmiljardisella Telluksella, tsunami?
Laestadiolaisia on pohjoismaissa muutama sata tuhatta.
Touche. Tämä on juuri sitä valikoivuutta mistä tuolla alussa aloitin.
Ajattelin jättää tämän kirjoittamatta mutta kirjoitin kuitenkin. Vaikka edellisessä yritin olla kaikille kiltti.
Sitten tämä pedagogia, että rakkaudestahan tässä kaikessa on kysymys kun puhutaan homojen oikeuksista. Että me konservatiivit emme sitä ymmärrä. Meidän pitäisi opetella "astumaan toisen saappaisiin."
Naurettavaa sanoakin, mutta olen tuntenut useita homoja. Kerronko nyt että hienoja ihmisiä, hyviä ystäviä? Itsestäänselvyyden.
Toisaalta olen poikalapsena minäkin, kuten moni ikäiseni, kuullut homoseksuaalien seksiehdotuksia. Lääppimistä mm. Pariisissa. Kiimaisia ukkoja Hampurin juna-asemalla. Kokemuksia on hyviä ja huonoja, mutta onko tämä yksilöllinen kokemuspiiri nyt sitten se mitta jolla mittaan itselleni käsityksen asiassa? Ei ole. Tietenkään.
Rakastamista ei kai kukaan vastusta kun rakastamista eivät voi edes diktaattorit hallita. Sama seksin kanssa. Ne ovat täysin, ja varsinkin niin vapaamielisessä maassa kuin Suomi, täysin kontrolloimattomissa. Ihmistä ei voi kahlita, jos se haluaa.
Klassinen avioliitto-keskustelu ei olekaan homo,- rakkaus- tai seksikeskustelua.
Se on keskustelua klassisen avioliiton perusteista, oikeista ja vääristä.
Itselleni kanta on ihan selvä.
Minua lienee aika vaikea eheyttää.
Kantani on äärimmäisen positiivinen: kannatan klassista mallia. En vallankumousta avioliiton perusteissa.
Jos vallankumous saa voiton tässä asiassa (minkä varmasti saa, se on megatrendi pohjoisella pallonpuoliskolla muutamaa maata lukuunottamatta), niin sen mukaan mennään sitten. Kaikkea ei voi saada. Konservatiivit eivät voi saada tässä voittoa. Siihen on tyytyminen. Tyydyn jo etukäteen.
Rakkaus sitten. "Lapset osaavat ottaa rakkauden vastaan ja rakastavat vilpittömästi ilman ennakkoluuloja. He haluavat tulla rakastetuiksi ja rakastavat sitä, joka antaa heille turvaa." Juuri noin. Tuolla paikalla minäkin olen. Ja te. Elämä on katastofissa nimeltä Elämä selviytymisyritys.
En ole oikeassa. Nämä olivat kirjaimia vain. Ja kirjaimet ovat niin usein väärässä.
On kuka kuka ja mikä tahansa, toivotan onnea ja voimia. Ja hyväksyntää niin paljon kuin on mahdollista saada.
Mielestäni sinä Jope henkeen ja vereen inhoat ja vieroksut homoseksuaalisuutta. Et voi sille mitään. Tässä on ymmärryksesi raja. - Luet niin paljon erilaisia asioita, että minä olen ryhtynyt epäilemään, että ehkä sinä et olekaan perheellinen ihminen. - Yleensä ottaen perheellinen ihminen ei ehdi lukemaan erilaisia medioita niin paljon kuin sinä.
VastaaPoistaMutta jos olet perheellinen niin sinä et pysty siirtämään lapsillesi muuta kuin homokammosi ja vihasi.
Toivon vain että tässä olet rehellinen itsellesi ja mahdolliselle perheellesi lapsineen.
J----
Joo, tietenkin aivan kaikki ylisuuret perheet ovat pahasta, nuo vanhoillislasestadiolaiset vain tulivat ensimmäisinä mieleen, noin esimerkinomaisesti.
VastaaPoistaMe ei voida tässä ymmärtää toisiamme millään, näemmä.
Minusta on röyhkeää mennä tällaisessa asiassa määräämään toisia ja lisäämään heidän toiseuden kokemustaan pitämällä jotain muuta elämisen mallia parempana kuin se, mitä he kokevat. Tässä asiassa onkin hyvä puhua yksilötasolla, kun on kysymys ihmisten tunteista. Avioliiton perusteet, klassisen tai muun, koskevat i h m i s i ä. Ne eivät ole mitään paperiasioita tai kuka voittaa -kinastelua.
Minä en ole kokenut koskaan lesbojen lähestymistä sen kummallisempana kuin miestenkään. Olen ollut lesboillassa ystävän mukana (sivustaseuraajana), ei se ollut mitenkään kummallista eikä siis ollenkaan niin suorasukaista kuin ne tavat, joilla heterot lähestyvät toisiaan. Matkoilla miehet ovat tulleet ehdottamaan minulle yhteistä yön viettoa, siis noin vain rannalla, jolloin minä olen sanonut kohteliaasti, että ei, kiitos vain. Ei minulla ole ollut mitään syytä tästä loukkaantua. Yhtä rantapojua oikein neuvoin nätimpään lähestymiseen, ja eikös hän ollut myöhemmin vieressä minun oppieni mukaisesti lähestymässä ruotsalaistyttöjä small talkilla. Vinkkasin silmää, että nyt menee hyvin ja oikein.
Onnea ja voimia! Niitä juuri tarvitsemme!
Tuohon ilmestyi juuri myös J----:n kommentti. Minustakin sinulla on Jope homokammmoisen tyyliä, "kiimaiset ukot" jne. Mieti, miksi tunnet näin.
PoistaMarjatta, olemme kaikki hyvin inhimillisiä. Sinäkin.
PoistaSinä tuskin tarkoitat omilla hyvillä kokemuksillasi "lesboilloista" että esimerkiksi minun olisi nuorena, lapsena oikeastaan, pitänyt pitää aikuisten miesten homoseksuaalisia lähestymisyrityksiä jotenkin ookoona tai hyväksyttävinä tai juttuina joihin kuuluu ottaa vain rento maailmankansalaisen asenne.
Silti nuo kokemukset eivät vaikuta avioliittokantoihini.
Et ilmeisesti jaksanut lukea kommenttiani (ymmärrän kyllä, pitkiähän ne ovat) kun kerroin olleeni vuosikymmeniä tekemisissä homojen kanssa kuten suurin osa meistä on. Siitä on kammo kaukana.
Minua ei edelleenkään kiinnosta seksi tässä asiayhteydessä. Mainitsin nuo ahdistelukokemukset esimerkkinä negatiivisista kokemuksista monien tavallisten hyvien kokemusten rinnalla. Homous seksuaalisena asiana on minulle epäkiinnostava. En ole muutenkaan kovin kiinnostunut seksuaalisista identiteeteistä. En ole seksuaalikielteinen mutta en myönteinenkään. Seksi eikä siihen liittyvät toiveet hallitse minua, ikä lienee tehnyt tehtävänsä, hah ha. Naiset ovat edelleen kauniita silmissäni mutta aivan mahtavaa on kun ei tarvitse enää yrittää tehdä vaikutusta kehenkään muuna kuin mitä oikeasti on. Eikä oikeastaan sellaisenakaan. Voi olla että tässä on se ero ja syntyy se vieraus mitä koette minun kannoissani.
J---ja Marjatta. Mutta se pointti.
Siis ihminen joka pitää klassista avioliittomallia hyvänä ja voimassa pidettävänä on tosiaan yhtä kuin homokammoinen?
Eli patologisointi tähän vielä. Minulla on fobia = sairaus, jota minun tulee nyt taas alkaa miettiä ja josta minun tulee paranntua tai vähintään eheytyä.
Ette te sitä voineet tarkoittaa?
Keskustelu on alemmalla tasolla kuin voin uskoa (kerrankin niin myös tässä blogissa, hah, hienoa tämä heikkous, heikkoutemme!!) jos ja kun väitätte yhdessä että kaikkein tavanomaisimman ja historiallisimman avioliittomallin pitäminen säilytettävänä mallina onkin fobia-sairaus!?
Ja sairaus jonka voi vielä tartuttaa viattomiin lapsiin?
Saatte anteeksi.
Olen tässä asiassa vain konservatiivi, ja olen myös monissa muissa asioissa konservatiivi. Asia ei ole minulle mikään iso juttu. En vain pidä nykyisen maailman nopeista muutoksista. Pitäisikö siitäkin eheytyä?
"Yes, antaa mennä mun puolesta. Camoon, älä niuhoo. Kato, maailma nyt vaan on tällänen. Ainoo varma on muutos."
Tuo ei ole mua varten. Siksi säilyttäjä olen.
Mua on nyt kristillisesti (sic) syytetty kamalaksi foobikoksi. Onneksi te ette ole kaltaisiani. Ja sanon myös ihan aidosti että hienoa että olette puolustamassa homojen oikeuksia. Mua ei siinä tarvita. Asia ei oikein sytytyä minussa intohimoa kumpaankaan suuntaan, m u t t a avioliiton asemaa en soisi Euroopassa muutettavan ainakaan noin vain. Mutta kuten jo sanoin, jos se muuttuu, se muuttuu sitten.
Ei kai olisi täälläkään pitänyt uskaltaa kertoa marginaalisia käsityksiään. Somesta tuttu yes-meininki korrektin koodin puitteissa takaa peukkuja.
Olen siinä huono. Mutta kyllä Siperia opettaa muakin.
Ja lupaan: mietin "homokammoni" syytä. Mutta jospa tekin antaisitte armon myös rajoittuneille ihmisille. Jollakin on iso nenä, toisella pienempi. Toinen syntyy homona, toinen heterona. Toinen kykenee hyväksymään homojen liitot, toinen ei. En ole missään puljussa mukana vaikuttamassa mihinkään tai kenenkään tässä aihepiirissä.
Lapsilleni ja virkamiehenä pysyn ammatillisena yhteiskunnallisissa totuuksissa ilman tunnonvaivoja.
Eli hyväksynnän, suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon periaatteissa.
Yksityisminänä sitten rakastan moniäänisyyttä yli kaiken, riitasointujakin, maltillista kapinamielialaa (joka minun kohdallani on juuri tuota ajalle vierasta konservatiivisuutta) ja korrektin koodin kyseenalaistamista (joka pitäisi tehdä kuitenkin vain jos faktoja on).
Vielä Marjatta, väärinymmärryksen sisareni, jos laitat kohdan, jossa "röyhkeästi määärään toisia ja pidän heidän elämisenmalliaan huonompana kuin omaani"?
PoistaKerroin oman kantani mutta en määrää ketään mihinkään. Jos luet viestini oikeasti niin et löydä sellaisesta jälkeäkään. Päinvastoin luet minun sanani siitä kuinka uusi avioliitto-malli tulee varmasti voimaan ja se tulee konservatiivienkin hyväksyä tosiasiana. Eri mieltä toki saa olla.
Tuskin tarkoitat sitäkään että klassisen avioliiton kannattajat eivät saisi ilmaista edes omia käsityksiään?
Nyt on huono ilta. Kaikki menee sekaisin. JS on ollut hiljaa.
Hmm, minusta tässä ei vain voi olla yleisesti eri mieltä kuin yksityistapauksissa, arkielämässä.
PoistaYritetään vielä näin. Jope, jos kaverisi sanoo, että on homo ja haluaa vanhanaikaisen perinteisen avioliiton, koska on hyvin perinteinen ihminen ja lapsen - vauvakuume on kova - niin voitko sinä todellakin sanoa hänelle, siinä teidän rupatellessanne, että se ei ole häntä varten. VOITKO!
Entä jos hän mottaa sinua nyrkillä naamaan? Häntä ei siitä polteta roviolla tai pistetä itse sytyttämäänsä pataan, kuten orjia ennen Amerikan etelävaltioissa, kun he eivät jaksaneet aina ylenkatsetta ja oikeuksiensa polkemista, vaan pimahtivat. Valkoiset konservatiivit sanoivat mustalle orjalle, että sosiaalipalvelut, puistot, koulut, vessat, bussit jne, äänioikeus tietysti, eivät kuulu hänelle, että kunkin porukan pitää kehittyä oman ryhmänsä sisällä, mustien ehkä opetella tarjoilemaan valkoisille hienostuneesti, mutta ei lukemaan.
Miten voi sanoa toiselle, ettei halua tälle perusoikeuksia.
Niinhän sinä Jope sanot! Sitä tuo klassisen avioliiton kannattaminen on, toisten poissulkemista. Se ON röyhkeää.
Olen myös pahoillani jyrkistä sanoistani. '
PoistaTästä asiasta on vain niin houkuttavaa yrittää löytää yhteistä kieltä. Me emme sitä ehkä tässä asiassa löydä, mutta ei se mitään. Jatketaan hyvää keskustelua.
Minun täytyy oikein muistaa, että on muitakin blogeja ja omaan blogiin pitää kirjoittaa.
Juha on saanut tänne sellaisia aiheita, että ne vetävät meitä puoleensa. Ja lisää on tulossa...
Marjatassa ja J Saaressa ei ole valhetta. Mutta minä vaistoan sinun valheesi, Jope. - Eikö se olekin jotakin kauheaa, paranormaalia?
VastaaPoistaJ----
Oma arvioni on siis se, että Jope on trolli. - Kun hän kirjoitti monialaisesta median seuraamisesta niin hän teki virheen. Kukaan perheen isä ei voisi käyttää aikaa moiseen. Hän ei siis ole perheen isä. Hän juuri on hahmo. Oma keksimänsä hahmo. Kehitelmänsä.
VastaaPoistaJ----
Huh miten pitkä kommentti mulla tuolla vähän ylempänä. Jaksettekohan edes lukea?
PoistaAi valhetta mä ja trolli?
J---olen pahoillani jos olen kirjoittanut loukkaavasti täällä aiheesta jossa sinä olet asiantuntija itsesi kautta, ja minä varmasti en ole.
Isä olen, kotona viihtyvä. Liikaa varmasti mediaa, viime vuoden aikana varsinkin. En kaljoittele, en istu ihmisten kanssa missään enkä varsinaisesti harrasta muuta kuin kirjallisuutta, eli pari tuntia päivässä aikaa aina löytyy turhalle medialle. Kun elämä on pientä, se ei ole sellaista perherulettia mitä esim. tv tarjoilee perhe-elämän mallina. Useimmat köyhät perheet tietävät tämän. Aikaa olla kotona on liikaakin. Mullakin on ollut liikaa aikaa kirjoittaa tänne liikaa viestejä joilla en ole onnistunut luomaan hataraakaan siltaa.
Hahmo olen tietenkin. Niin sen koen koska täällä minusta esiin tullut on vain pieni osa elämästäni (sama koskee myös teitä). En minä näitä yllä olevia aiheita koko ajan mieti. Minähän pyydän: Tapahtukoon Sinun tahtosi niin maan päällä kuin taivaassa. Se tapahtuu mikä on tapahtuakseen, kaikkeen ei ihminen voi vaikuttaa. Suurin osa elämästäni on pientä arkea. Ei sanoja. Kotipizzaa mitä tehtiin tänään, paistettua kalaa mitä tehdään huomenna.
Hyväksytään itsemme.
Kirjoita se Marjatan ideoima kirja. Hurmeen Hullua en ole lukenut, mutta sinun lukisin.
No, kyllä sitä kerkiää. Uskomattoman paljon vaikka isä olisikin.
VastaaPoistaAvioliitosta meillä on jopen kanssa eri näkemys. Sen tiedämme.
Jutussani Kohtaaminen Seinäjoen torilla kirjoitan tästä. Siinä sanon kaikki.
Anteeksi, Jope. Minä saan yksinäisyydessäni vainoharhaisuuskohtauksia. Janoan ihmisiä, jotka ovat tosia ja joita voin kunnioittaa. Sinä kuulut heihin. Onneksi olet olemassa! Kuten myös Marjatta ja Juha. Ette voi käsittää kuinka tärkeitä te olette minulle. Tällä tavoin kyllä netti on elämän onnellistaja.
VastaaPoistaJ----
Tekee mieleni vielä muistella parilla sanalla menneitä. Luulette ehkä, että ylpeilen. Niin ei ole. Minä olen nimittäin lapsille ollut varsinainen Mister Empatia! Olin lasten kanssa töissä, mutta transsukupuolisuuden kriisini vuoksi minut määrättiin toisaalle. Minulta otettiin pois se missä olin hyvin pätevä.
VastaaPoistaMinun ja lasten suhde on aivan ainutlaatuinen. Ei sellaista taaperoa ole, joka ei heti oivaltaisi, että tuo setä rakastaa minua.
Muistan kun otin näytelmähankkeeseeni jostain kaukaa kotikaupunkiini sijoitetun pikkupojan, joka puri ja potki ja oli täydellisen out. - Kirjoittamaani näytelmään tein hänestä PSYKIATRIN. Huh! Ja poika oli täydellisen ohjattava ja kuunteleva. Voi herkku mikä hän oli koulun näyttämölllä!
Ja sitten oli eräs transpoika, joka tykkäsi rummuttaa ja musiikkiluokassa minä säröilin räävittömiä sointuja sähkiksellä ja hän rummutti ja oven pieleen kerääntyi kummeksuvia erityisopettajia haavi auki katsomaan että mikä oli meneillään.
No joo - kun vereslihainen transkriisini paljastui niin se oli menoa...
Mutta luulen että kuolemani jälkeenkin saattaa olla jokunen lapsi joka muistaa minut.
J----
Tuo sinun näytelmätoimintasi kuulostaa yhtä upealta kuin Juha Hurmeen, joka on vetänyt vaikka minkälaisia porukoita. Purija psykiatriksi, mikä veto, ja miten onkaan ollut poika onnellinen arvostuksesta!
PoistaJope, J---- ei ole myöskään Juha Hurme. :)
Huomaathan Jope, että olen vielä yrittänyt jotenkin vastata sinulle tuolla ylempänä.
"... jos kaverisi sanoo, että on homo ja haluaa vanhanaikaisen perinteisen avioliiton, koska on hyvin perinteinen ihminen ja lapsen - vauvakuume on kova - niin voitko sinä todellakin sanoa hänelle, siinä teidän rupatellessanne, että se ei ole häntä varten."
PoistaMarjatta, minulle ei tulisi mieleenikään sanoa hänelle tuollaista. En ole neuvomassa ketään, en varsinkaan tässä asiassa joka ei herätä minussa suurta intohimoakaan kuten tuolla aiemmin kerroin. Jokaisella on omansa. Kukin vastaa omastaan. Silti yleisesti saa olla asioista joko samaa joko eri montaa mieltä. Muutenhan ei olisi minkäänlaista keskustelua.
Tosin tuntemieni homojen kanssa olen varma että voisin tuoda myös kantani esiin, eivät he mitään mimosoja ole. Jos minulle voi sanoa että olet röyhkeästi väärässä niin totta kai sen voi sanoa toiseenkiin suuntaan. Mutta en siis sano. Julkisesti kannatan ihan tätä korrektia koodia, joka perustuu tietenkin valta-asemaan koska maahamme mahtuu vain yksi hegemonia kerrallaan.
Homous eikä heidän seksinsä ole minulle todellakaan ongelma. Asia ei kuulu minulle millään tavalla. Sitähän tässä olen yrittänyt kertoa.
Poissulkemisesta sitten. Klassisen avioliiton kannattajat ovat nyös saaneet osansa poissulkemisesta. Tuskin kukaan tarkoittaa että tuon poistuvan mallin kannattajien pitäisi olla hiljaa omasta käsityksestään. Eihän eduskunnan parisuhdelakiäänestyksessäkään ollut mitään ongelmaa. Uusi malli voitti, mutta eivät ne vanhaa kannattaneet sentään sekoboltseiksi leimautuneet. Jos jonkun kiihkoilijan silmisssä leimautuivat, se on hänen ongelmansa.
Tosin kiihkoilua on liikkeellä, suvaitsemattomuutta, jokaisessa poliittiisessa ja elämänkatsomuksellisessa suunnassa kuten hyvin tiedämme.
Peace, love and undestanding! Ja itsensä hyväksymistä. Se on myös toisen hyväksymistä. Rajoittuneen kaltaisenikin yksilön.
Hei, tämä on vielä lopuksi tärkeä! Ja tulee sua ex-opettajana lähelle. Ja antaa ehkä meille rauhan.
PoistaTuon klassisen mallin kannattajissa on paljon opettajia, tietenkin jo sen vuoksi että opettajia on todella paljon, mutta myös sen vuoksi että edelleen opettajissa on suhteellisestikin paljon uskovia.
Olen varma, ja tiedän koska tunnen heitäkin, että nämä opettajat eivät missään tapauksessa opeta koululaisille omia homokäsityksiään vaan nimenomaan sitä totuutta minkä yhteiskunta on nyt tässä ajassa oikeaksi katsonut ja mikä hyvä varmasti onkin (vaikkei voi olla ainoa hyvän tulkinta)
Poikkeuksia tietenkin on, on siellä yli-innokkaita toisellakin puolella, mutta noista tuhansista opettajista lähes kaikki opettavat asiat lapsille juuri niin kuin yhteiskunta nyt haluaa ja juuri sellaista tasa-arvon, suvaitsevaisuuden ja yhdenvertaisuuden periaatetta kuin esim. sinä Marjatta edustat.
Itse olen suhteessani muihin paikallaoleviin ja läsnäoleviin ihmisiin samanlainen. Jokainen aikuinen saa ajatella tietysti asiasta niin kuin haluaa, joko uuden tai joko vanhan (!) koodin mukaan. Kukaan ei ole tässä asiassa toisten opettaja. Jos joku kysyy tai asia tulee väistämättä puheeksi, jokainen saa vastata elämänkatsomuksensa mukaan ilman pelkoa oli kanta uusi tai vanha. Se on minusta suuri ihmisoikeus. SIITÄHÄN tämä keskustelu tuolla yllä alkoikin!
Nuo lasten ja nuorten opettajat, tavallaan etulinjassa olevat, luotan heihin täysin. Yhteiskunnan hyväksi valitsemsia totuuksia siellä edistetään ja tuodaan esiin, ei omia, olivat ne omat sitten miten marginalisoituja tahansa.
Luotetaan siis toisiimme eikä nähdä toisiamme kiihkoilijoina vaikka toisen kanta onkin ihan erilainen. Kaikilla meillä on sananmukaisesti helvetillisit taakkamme (J-llä ne kolme nimeämäänsä) ja meillä omamme.
Hyvää maailmassa voimme olla edistämässä myös täysin vastakkaisilla elämänkatsomuksilla jos vain luotamme toisiimme.
Minusta olisi ollut kauheaa joutua opettamaan toisin kuin itse ajattelen. Opetin elämänkatsomustiedossa, että kaikki sellainen on seksuaalisissa suhteissa hyväksyttävää ja oikein, missä ei loukata toista ja missä molemmat tai kaikki osapuolet ovat samaa mieltä eikä ketään pakoteta mihinkään. Oma poikakin viittasi ja selosti tämän. Kivoja muistoja, kun sai opettaa pieniä ryhmiä keskustelutyyliin ja omat poitsut olivat vuoron perään mukana. Kotona ei olisi tullut niin keskustelluksi. Me käsittelimme kaikki seksuaaliset suuntautumiset ja fetissit ym., mitä vain löytyi.
PoistaUskonnon opettaja oli jättänyt koko aihealueen käsittelemättä. Aika moni uskonnon opettaja tekee näin tai puhuu rajaavasti tyyliin "me ja muut", olkoon kyse seksuaalisuudesta tai uskonnoista.
Tottakai Jope sinä saat vastata ja kertoa oman kantasi. Minä yritän ymmärtää sitä kyselemällä. Minua kiinnostaa.
Minusta sinun kahdenlainen suhtautumisesi kuulostaa samalta kuin, että minä yleisesti avarasti ajattelevana suhtautuisinkin läheisten tavnomaisesta poikkeaviin valintoihin kielteisesti. Sinulla tämä on toisinpäin, läheisillä suvaitset useammanlaisia valintoja kuin yleisesti. Etkö silloin voi ajatella, että tämän laajemman valinnan pitäisi koskea kaikkia? Mitä pahaa siinä on, että hyväksytään enemmän? Eihän se ole keneltäkään mitään pois!
OK, saat Jope ajatella eri tavalla. Lopetan nyt käännytyshommelini. ;)
Minähän kaveraan uskonnonopettajan kanssa, meitä yhdistää satakuntalaisuus, mutta monissa, monissa asioissa olemme aivan eri linjoilla. Emme puhu niistä.
Hienoa Marjatta, peace, finally!
VastaaPoistaMutta minä tämän oikeastaan aloitin. Ihan totta.
Pidän siitä että pidät pääsi ja sydämesi.
Jos asian syvätaso jaksaa vielä kiinnostaa, kannattaa lukea nämä artikkelit rauhassa alusta loppuun.
VastaaPoistaJostakin näistä perusteista professori Tapio Puolimatkan kuvaamista perusteista oma käsitykseni nousee:
http://www.seurakuntalainen.fi/blogit/riskinottoa-lasten-kustannuksella/
ja
http://www.seurakuntalainen.fi/blogit/harhaanjohtava-tasa-arvoretoriikka/
Nämä vastakset piti pistää eri latikoihin kun tuli niin pitkät. Tässä eka.
PoistaEnsimmäisessä linkissä on enemmän tartuntapintaa.
Siinä voi edes puhua jostain samasta jakamatta välttämättä samaa uskoa luonnon transsendenttisuudesta. Voiko samaa sukupuolta olevien liitossa elävä lapsi kehittyä toisin kuin eriä sukupuolta olevien? Se on kysymys, joka voidaan mielekkäästi kysyä ja joka herättää mielekkään tarpeen vastata. Poimin kirjoituksesta kohdan joka minusta on oleellinen: "(1) Sukupuolineutraalin avioliiton hyväksyminen sisältää julkisen kannanoton, jonka mukaan lapsi ei tarvitse biologisen isän ja äidin toisiaan täydentävää vaikutusta. Se poistaa lainsäädännöstä ja heikentää kulttuurissa ajatusta, että lapselle ja yhteiskunnalle on keskimäärin parasta, että lapsi kasvaa biologisen isänsä ja äitinsä muodostaman avioliiton sisällä. Näin se vahvistaa käsitystä, ettei sukupuolten toisiaan täydentävyys ole tärkeää kasvatuksessa."
Tuo on väite, jota voi tutkia ja on tutkittukin. Mutta koska itse koen tuossa näkemyksessä liikaa maailmankuvallista pohjaa ja tendenssiä, valitsen vielä ne tutkimustulokset, jotka eivät tuota esitettyä huolta puolla. Jos huoli ooittautuu aiheelliseksi, minulla ei ole syytä pitäytyä nykyisessä kannasani koska minulla ei ole silke transsendenttia määrittäjää.
Ehkä lain vastustajien huoli on myös siinä, että saamme tietää todellsen koetuloksen vasta tulevaisuudessa kun samaa sukupuolta olevien liitot ovat yleisiä ja samoin niihin adoptoidut tai syntyneet lapset. Heille todellisuus on vaarallinen laboratorio. Tuokin on huoli, joka on mahdollista mielekkäästi esittää. Vastausta minulla ei tietenkään ole. Nyt teen valintani olemassa olevien tutkimusten ja näissä tutkimuksissa havainnoitujen lasten perusteella. Mutta ensimmäinen juttu on siis mielekkäämpi ja vaatii aitoa punnitsemista.
Tuo jälkimmäinen ei vakuuta minua, koska se puhuu siitä, mistä olisi vaiettava ainakin sillä kielellä, mitä kirjoittaja käyttää.
PoistaLuonnollisen avioliiton käsitettä on mahdotonta perustella analyyttisesti luonnolliseksi. Sitähän tässä yritetään: tehdä kohdetta "mielivaltaisesti" nimeävästä (kulttuurisesta ja uskonnollisesta) käsitteestä itsensä perustelevaa käsitettä. Yritetään siis väittää, että avioliitto sisältää käsitteenä itsensä luonnollisen perustelun ja vieläpä niin, että siinä siksi olisi jokin velvoittava transsendentti voima. Toisin sanoen luonnollinen avioliitto on itsessään ristiriitainen käsite ja siksi vaikkapa se käsitys, että lisääntyminen perustelisi avioliiton käsitteen sinänsä, on kestämätön.
Oleellista käsitteissä tietenkin on missä niitä käytetään. Jos metafysiikalla yrittää perustella loogisia tai luonnotieteellisiä ristiriitaisuuksia, tai mikä vielä pahempaa, yrittää perustella vapaasti ajassa udelleen määriteltävissä olevan kulttuurisen ja uskonnollisen käsitteen ja luonnollisen organismin välistä ristiriitaisuutta, siis ristiriitaisuuksia siellä missä niitä ei voi esiintyä, menee soralle välittömästi eikä oikaisuliikkestäkään enää ole paljoa apua. Käsitteillä voidaan esittää väittämiä todellisuudesta, mutta ne eivät itsessään todista mitään niiden ulkopuolusesta luonollisesta todelisuudesta. Tässä kirjoittaja mene uskonnollisen tendenssinsä sokaisemana metsikköön.
Peittelemätön metafyysinen perustelu toimisi paremmin. Eli kun jumala pistetäisiin yhdistämään kahta yhteen kuulumatonta kategoriaa. Vaikkapa näin:"Vastustamme uutta avioliittolakia siksi, että Jumala on avioliiton ja siihen luonnollisesti kuuluvat luonnonlait ja moraaliset säännöt luonut ja säätänyt. Homojen välinen (tai mikä tahansa!) liitto, jossa ei pystytä ilman tieteen apua lisääntymään, on siksi luonnoton ja Jumalan tahdon vastainen." Tuohon ei olisi minun logiikallani mitään muuta sanottavaa kuin että en usko jumalaan ja siksi äänestin lain puolesta.
Sitten tämä kirjoittajan ajatus, että käsitteet "naisten välinen avioliitto" ja "miesten välinen avioliitto" ovat vapautta rajaavia kategorioita... se on hämentävän huonoa ajattelua ja eritoten se on vallankäyttöä käsitteillä. Hän voi tietenkin sanoa näin vain, koska jo määrittelee avioliiton vain miehen ja naisen väliseksi heteroliitoksi eikä vaikkapa rakastuneiden. Eikä hän tee sitä jonkin käsitteen ja luonnon välillä olevan mystisen yhteyden vuoksi vaan metafyysisestä perinteestä tulevan diskurssin perustella. Kategorinen syrjäyttävyys ei tule luonnosta vaan kirjoittajsta itsestään. Avioliitto ei ole vaikkapa hyväntahtousuuden tai insestikammon kaltainen käsite, jonka voi olettaa ilmenevän luonnossa eläinten käyttäytyistä tarkkailemalla. (Insestisiä avioliittoja en hyväksyisi jos addressiin nimiä tultaisiin kysymään.)
Koska luonnollista yhteyttä ei ole, kirjoittajalle voikin ilman käsitteellistä ristiriitaa esittää kysymyksen, miksi sitten avioliittoa ei voi määritellä uudelleen niin kuin mitä tahansa kulttuurista käsitettä, että rajoitavia kategorioia ei syntyisi? Tuolloin hänen on viitattava metafyysisiin perusteluihin, jos hän haluaa pitäytyä kannassaan ja silloin koko kategoriakikkailu katoaa hyödyttömänä. Kirjoittaja yrittää käsitteellisellä päättelyllä tehdä metafysiikkaa, ylittää kielen ja maailman eroa ja rajata sitten maailmassa elävien lhmisten vapautta. Sinänsä hän voi tehdä sen minun puolestni metafyysisin perustein, mutta ne olisi avattava rehellisesti. Nyt hän yrittää olla maallinen filosofi uskonnollisin kielipelein. Puhuu siitä mistä olisi vaiettava.
Huh, olet nähnyt vaivaa, sekä ajatellut paljon. Noista linkkaamistani ja sinun niiden arvioinnista muodostuu upea ristivalotus asiaan.
VastaaPoistaAsiaan jonka ulkopuolella kuitenkin olen, koska en ole ns. asianosainen.
Mutta jos ajatellaan että kansalaisella tulee olla käsitys kansakunnassa liikkuvista aihepiireistä ja yhteiskuntafilosofiasta niin pysyn kuitenkin kannassani. Ja vahvastikin.
On kysymys myös valinnasta. Ja totta, muulla se on metafyysinen, ja intuitiivinen. Niin voi ollakin koska en ole päättämässä tästä asiasta enkä muutenkaan vaikuttamassa tässä asiassa aktiivisesti.
Puolimatkan kirjoituksesta tuleekin kuitenkin esiin että tämä uusi avioliitto ei olisi entisen päivitys aikaan vaan ihan kokonaan toinen juttu, kokonaan uusi asia ja joka muuttaisi myös entisen perusteita lopullisella tavalla. Niin näen minäkin. En kannata siksi muutosta tässä asiassa.
Joo, niin hän varmaan ajattelee että ihan uusi kategoria syntyy. Ymmärrän hyvin hänen hätänsä, kun metafyysinen yhä vahvemmin palautetaan maailmalliseen.
PoistaTuo kun sanot että sulla syy on metafyysinen ja intuitiivinen niin avostan sitä. Minua häiritsee eniten meafyysisen kielen naamioiminen tieelliseen. Luit varmaan aikoinaan sen mun torijutun... selkeä uskonnollisuus ei ole mua koskaan häirinnyt, päinvastoin.
Enemmän häiritsevät edistykselliset intoilijat. Katsoin Perjantain kun siinä oli se joku entinen rap-artisti. Se oli ollut asunnottomana ja kaikkea mutta ei halunnut pyytää yhteiskunnalta apua koska ei usko siihen. Toimittaja kysyi että eikö ihmiset yhteiskunnan tukea kuitenkin joskus tavitse? Se vastas jotenkin siihen suntaan että uskontonsa kullakin. Olisin haunnut olla yleisössä ja kysyä siltä, olisiko se valmis sanomaan sille vapautuneelle vangille, jolle diakoniatyön ja sosiaalitoimen kanssa saimme järjestettyä asunnon vuosien asunnottomuuden jälkeen. Siinä loistava sosiaaityöntekijä teki vieä erityisjärjestelyjä ohittaakseen kangistavia sääntöjä... niin, olisin siis halunnut kysyä, sanotko hänelle että uskonsa kullakin. Minusta nämä vastarintaa poseeraavat tyypit puhuvat liian usein siitä, mistä eivät tiedä mitään. He mystifoivat instituution kun oikeasti siellä on töissä ihmisiä, jotka välittävät. Tämä tyyppi ei paljoa käytännössä eroa kokoomuslaisesta oikeistosiiven nuoresta.
"Ei ole perusteltua riskeerata yhteiskuntamme kaikkein hauraimpien ja haavoittuvimpien jäsenten hyvinvointia voidaksemme laajentaa aikuisten valinnanvapautta."
VastaaPoistaSuurin piirtein tuossa Puolimatkan kiteytyksessä on minunkin kantani. Valinnanvapaus jonka maksajaksi etukäteen määritellään syntymätön ei ole minusta eettistä.
Minäkin kävin lukemassa nuo artikkelit.
VastaaPoistaMinua häiritsee eniten se, että niissä todellakin pelätään jotain uutta alkavaksi (homostelun lisääntymistä ;)), kun kyseessä on vain laillisuuden saaminen sille, mitä jo muutoinkin tapahtuu.
Sitten siellä myös oletetaan hyvin perinteinen malli nyt hyvin toimivaksi. Itse asiassa riitaisia perheitä ja yhden vanhemman perheitä on paljon.
Lapsi, jota toivotaan, halutaan ja odotetaan syntyy aina hyvään perheeseen.
Ei vielä ole tullut julkisuuteen nuorta, joka sanoisi, että elämä meni pieleen siitä syytä, että oli kaksi äitiä tai kaksi isää. Päinvastaisia tapauksia on, tasapainoisia lapsia, joilla on ollut kaksi rakastavaa vanhempaa.
Samaa sukupuolta olevien avioliitot tarvitsevat vain lain suojan, saman, mikä on perinteisilläkin ja mitä tarvitaan elämän käännekohdissa. Ei muuta.
Marja-Sisko Aallon, entisen Olli Aallon lapsenlapset ovat kysyneet "Ämmi, olitko sinä ennen ukki?" Ei sen kummempaa.
"Lapsi, jota toivotaan, halutaan ja odotetaan syntyy aina hyvään perheeseen"
VastaaPoistaTuo on tai voi olla totta, mutta se on myös (pelkkä) arvoarvostelma. Jos hyväksi perheeksi jo ennen lapsen syntymää määritellään isätön tai äiditön perhe ja perusteena on aikuisen valinnanvapaus lapsen puolesta niin muuttaaahan se todella radikaalisti näkökulmaa siihen mikä on lapsen arvo, milkä ja kuka on lapsi ja mikä on isä, mikä on äiti.
Jos päätetään uskoa ja valita uskomus että kaksi äitiä tai kaksi äitiä on yhtä hyvä tilanne kuin isä tai äiti niin se on sitten niin ja se on sellaisenaan niin ajattelijalle totta, mutta mitään universaalia totuutta siitä ei voi kyllä rakentaa.
Millään onnistuneilla yksittäistapauksilla uusi kokonaan muutettu perhekäsitys ei kyllä minun eikä satojen tuhansien muidenkaan mielestä purkaudu ja todistu toiseksi.
Laillisuuden saaminen sille mikä jo muutenkin tapahtuu ei voi tietenkään ole peruste laillisuudelle. Mutta kaksi saman sukupuolen vanhempaa ottavat sitten oman henkilökohtaisen vastuun sen syntymättömän puolesta. Ei kai sitä voi estääkään. Jos he ovat varmoja itsensä puolesta että se on oikein, sittenhän se on niin.
Mutta syntymättömän psta he eivät voi olla varmoja. Valinnanvapautta lisää aikuiselle perusteena on hatara. Mikään ihmisoikeus tässä ei ole kysymyksessä millään logiikalla. Syntymätön lapsi ja hänen tarpeensa eivät voi olla jo olemassaolevan ihmisen subjektiivisia oikeuksia. Tarpeista voidaan kiistellä, mutta oikeutta toiseen ne eivät luo!
Tässä on Marjatta kysymys siitä mistä tuolla ylhällä yritin puhua: tällä ei ole oikeastaan mitään tekemistä homoseksuaalisuuden tai "homostelun" kanssa. Koko asian näkeminen sitä kautta seksuaalisena on sumuverho, jolla kokonaan uudenlaisen avioliiton kannattajat yrittävät tehdä klassisen avioliiton kannoista naurettavia, ohitettavia ja foobisia. Tämä ei ole seksikysymys. Kysymys on avioliitosta, perheestä, biologisuudesta, ihmisen lajillisesta ekologisesta osasta, vanhemmuudesta ja varsinkin lapsuudesta, lapsista, ihmisen tarinan kasvusta yhdestä syntymättömästä ihmisestä ja tämän olennon turvallisuudesta.
Jos hylätään biologiset vanhemmuudet kokonaan radikaalin kulttuurivallankumouksen hengessä niin se on sitten niin.
Ihmiskunnan uusi valinta sitten. Sitä on kuitenkaan turha selittää vanhan jatkoksi tai päivitykseksi, se on kokonaan toinen tarina. Kaikki eivät katso sen kirjoittamista kuitenkaan sivusta. Siksi arvostan Puolimatkaa, joka on laittanut itsensä tiedemiehenä täysin peliin tässä asiassa.
isä tai äiti = siis isä j a äiti
PoistaKaiken voi oikeastaan typistää seuraavaan paljastavaan valintaan.
VastaaPoistaMaailmaan on syntymässä lapsi, uusi ihminen.
Onko sinulle lähtökohtaisesti sama ja yhtä toivottavaa, että hän syntyy perheeseen, jossa on isä ja äiti tai perheeseen jossa on kaksi äitiä tai perheeseen jossa on kaksi isää?
Jos vastaus: on. On myös keskustelu tavallaan ohi.
Peli on sillä selvä. Valinta on tehty.
Siinä eivät viime kädessä tutkimukset, metafysiikka eivätkä intuito auta tai nosta tai ammu alas valinnan tekijää.
Hän vastaa omasta valinnastaan nyt perusteillaan, joista ei saa mitenkään aukottomia, mutta jotka ovat hänelle ilmeisesti relevantteja.
On-vastaus syrjäyttää myös ajatuksen lapsen lajityypillisistä isästä ja äidistä lähtökohtaisesti
(tähän eivät nyt siteeksi sitten yksittäistapaukset käy esimerkkeinä, upeat yksinhuoltajat tai naapurin fiksu lesboperhe)
ja periaatteellisesti ja lopullisesti.
On-vastaus alleviivaa selkeästi, että on sama onko vanhempina yhtä vai kahta eri sukupuolta. Tällä vastauksella on ehkä seurauksia, joista on-vastaaja kantaa vastuunsa. Ja mikäs siinä. Ihmiskunnassa on aina ollut menossa aivojen ja sydänten kamppailu. Yhteen niitä ei voi sulattaa.
Itse vastaisin kysymykseen: ei ole.
Perusteet olen esittänyt noissa yo. kommenteissani sekavasti, Puolimatka vähän järjestelmällisemmin ja häpeämättä tukeudun myös intuitiivisuuteen biologian suhteen ja metafysiikkaan mikä on esitetty kristillisessä perinteessä ja pyhissä kirjoituksissa.
Tämä ei voi loukata ketään, koska vastaukseni vaikutus koskee vain minua itseäni enkä ole tuputtamassa sitä kenellekään.
Minulle lähtökohta syntymättömän kasvattajiksi edelleen ovat
äiti ja isä, vaikka tosielämä ei koskaan mene sen ideaalin mukaan eikä voikaan mennä, ja se tulee hyväksyä. Elämä ei mene meidän kyllä tai ei- vastauksimme mukaan kuten kaikki tiedämme. Silti en halua karata kaiken sattumanvaraisuuden taakse yes-mieheksi.
Laitoin vielä tämän itseni vuoksi että pääsisin irti tuosta hieman rassaavasta keskustelusta, jossa siis minun puoleltani oli enemmän kysymys avioliitosta, klassisesta tai sitten tästä kokonaan perusteiltaan uudesta, kuin seksuaali-identiteeteistä. Ugh, nyt tämä on sanottu, suvaitsevaisuutta kaikille toivoen,
jope
En väitä olevani oikeassa. Enkä väärässä.
(nyt tämä patetia saa riittää... :)
"Mutta syntymättömän psta he eivät voi olla varmoja."
VastaaPoistaEi koskaan kukaan voi olla varma syntymättömän puolesta syntyy hän sitten mihin tahansa tilanteeseen. Olen yrittänyt sanoa juuri tätä.
Ihanteelliselta näyttänyt pariskunta voi lapsen synnyttyyä riidellä paiskia niin, että lapsen olisi ollut parempi syntyä yksinhuoltajalle, mikä nykyään on hyväksytttyä, jopa sankarillista, mutta vielä jokin aika sitten halveksittua. Niin ne ajat muuttuvat.
Ei tässä olla oikeassa eikä väärässä vaan pelkästään omien hajahavaintojen ja joidenkin tutkimusten varassa.
Noin ajattelen myös.
PoistaVielä pieni lisäys Jopelle. En minäkään puhunut seksuaalisuudesta, käytin homostelua vitsikkäästi, ikäänkuin sen vastakohtana, mitä tarkoitin. Homoavioliittojen kannattajat ilmeisesti juuri toivovat, että homot pysyisisivät homostelussa, piilossa, porttikongeissa eivätkä näytttäytyisi ihan tavallisina tavallisissa arkisissa liitoissa.
VastaaPoistaOsuimme kerran miehen kanssa Barcelonan matkalla vieressä olevaan Sitgesin pikkukaupunkiin tietämättä, että se on tunnettu homoystävällisyydestään (siis heidänhän pitää tietää ne paikat maailmassa, joissa voi lomailla rauhassa vaikka käsi kädessä) ja mikä elämys olikaan olla vähemmistössä. Istuimme puiston penkillä ja katselimme ohi kulkevien miesparien virtaa, oli muutama naisparikin. Siinä oli leikkisiä poikapareja, komeita keski-ikäisiä ja raihnaisia toisiaan tukevia vanhuksia. Meidän hotellissakin oli meidän lisäksi vain miespareja. Suurin osa heistä ei varmasti halua liittoonsa lasta, mutta toisilla taas on siihen biologinen tarve ja he hoitavat silloin lapsen hyvin, paremmin kuin väsynyt äiti ja isä, jotka saavat uskonnon velvoittamina lapsia yhä uudestaan - silti heidän kykyään vanhempana ei paljon kyseenalaisteta.
Toisena päivänä Sitgesissä tuntui jo ihan luonnolliselta. Eikä kukaan katsonut meitä pahasti.
Minusta rakkaus on sitä, että jokin helähtää sielussa kun kuulee etäältä rakastetun kengän kannan kopseen.
VastaaPoistaKun rakastaa niin siinä ei ensimmäiseksi tule seksi mieleen.
Minulla on se, että olen aina rakastanut rakkautta. Ja tämän rakkauteni valossa olen nähnyt näkyjä rakkauden ihmeellisestä monimuotoisuudesta.
J----
Voi miten kauniisti sanottu, J----.
PoistaHellyys on jo sanana kauniimpi kuin rakkaus. Minä hellin sinua, pidän sinusta huolta. Tämän viestin voi lukea ihmisistä, jotka ovat yhdessä rakkaudesta.
Rakkautta voi tuntea paljon yksin mietiskellessä.
Ja kun lapsista puhuttiin, niin mikään ei ole niin rakastettava kuin nukkuva lapsi.