"Esimerkiksi sellainen asia kuin vaisto ei kuulu ihmiseen. Käyttäytymisellään ihminen on osoittautunut, ettei ihminen vaistoa vaaraa."
Edellisen juttuni keskustelussa yksi kommentoijistani väittää näin. Väite sai minut muistamaan eilistä iltaa kun katsoin hetken dokumenttia elektroniikan tahallisesta suunnittelemisesta kertakäyttötavaraksi. Applen kännyn akkua ei voi kuulemma vaihtaa yms. (Jos se Applen kuollu hypetetty johtaja ois ollu niin intellektuelli kun mitä väitetään, se ois puuttunu tohon ongelmaan... intellektuellin ja pelkän neron ero kun on juuri eettinen tietoisuus.)
Kysynkin nyt: Miksi tästä sikamaisesta suunnittelusta ei nyt kukaan suutu niin kuin niistä kauheista teurastamokuvista vaikka lopputulos on sama? Eli jääkarhun ja sen suloisten ja lutuisten pentujen tuskallinen kuolema yksin ja kylmässä? Missä ovat ne vegaanit ja anarkistit jotka lopettaisivat vaikkapa kännyköiden oston?
Elektroniikan rivous on mitä mainioin esimerkki vaistojemme kuolemisesta. Osaamme vaistoillamme varoa meitä uhkaavaa ihmistä, petoeläintä, suurella nopeudella lähestyvää autoa tai korkealta putoamista, mutta kännykän etäisyys tuohon evolutiiviseen viisauteemme on jo aivan liian pitkä.
Jos menisin nyt kiertelemään kaupungille ja pyytäisin aktivisteja, anarkisteja ja hipstereitä (niitäkin on Seinäjoella havaittu) näyttämään elektroniikkansa minulle, veikkaan että harvalta vanhaa simpukkakännyä löytyisi kun pitää twiitata koko ajan että pysyy vastarinnassaan ajan tasalla ja saa koottua joukkonsa helposti. Joo, ymmärrän ymmärrän. Elektroniikka on kivaa. Eikä Applen känny ole karvainen pyöreäsilmäinen ja suloinen.
Tuota ohjelmaa katsoessani havahduin siihen että saan olla tyytyväinen että minulla on kaverin vanha bluurei ja simpukkakänny ja että näin on ollut muutaman dvd-soittimen elinkaaren ajan ja jo muinoin yhden vhs-soittimen aikana. Enkä aio, kiitos dokumentin, ostaa uutta kännykkää ennen kuin on ihan pakko. Eikä se hetki koita ihan pian. Minulla on jo laatikossa odottamassa toinen simpukka kun tämä joskus lopettaa toimintansa. (Ja vaimo myös käyttää tyttären vanhaa älyä...) Kaverilta jo olen varannut sen vanhat roinat taas itselleni.
Joku sanoi radiossa että kännykät pitäisi määritellä muodiksi eikä elektroniikaksi. Olen samaa mieltä. Silloin kuvattaisiin paremmin niiden sielullista ydintä, eli sitä, mikä niissä kavallimmin koskettaa meitä. Silloin varovainen vaistoisuutemme tunnistaisi ne ehkä paremmin. Se miten asioita nimittää on tosiaankin tärkeää.
Joskus tuntuu että saamme ihan sellaisen lopun mitä ansaitsemme.
Jos vaistoamme vaaraa niin kaikki oleellinen dokumentaatio on säilytettävä PAPERIMUODOSSA. - Paperi on erittäin turvallista. Paperia uhkaa oikeastaan vain tulipalo. Paperia ei voi tuhota jollakin sähköisellä impulssilla.
VastaaPoistaKaikki mikä on sähköistä on erittäin turvatonta.
Kun käytämme sähköisiä mahdollisuuksia - emme vaistoa vaaraa.
Yhteiskunta ilman muuta tarvitsee PAPERIRAHAA.
Me emme vaistoa enää vaaraa mikä liittyy tietotekniikkaan, älypuhelimiin, kännykköihin.
Autoista on tullut sellaisia, että niille ei pysty autonkuljettaja tekemään mitään silloin kun ne tekevät tenän.
Pohjoisessa jokaisessa asunnossa täytyisi olla halkolämmitteinen takka. Me emme vaistoa vaaraa mikä liittyy keskuslämmitykseen tai sähkölämmitykseen.
On ihmisiä, jotka vaistoavat vaaran ja he saavat psykiatreilta masennus- tai neuroosi- tai jopa psykoosidiagnoosin.
On ihmisiä, jotka vaistoavat vaaran siinä, että sanomalehdet muuttuvat digilehdiksi. - Paperilehtien painaminen on viestintää, joka on turvallista. Jos tuhoamme paperilehtien painannan edistämme turvattomuutta.
Mielestäni vaisto ei ole tänään arvossaan. Vaisto on kehityksen jarruttamista. Vaisto on kehityspessimisiä.
J ----
Jo Albert Einstein kirjoitti atomin halkaistuaan, että pitäisi valita eettinen maailmanvirasto, joka laatisi säännöt, niin että hyviä keksintöjä ei voitaisi käyttää pahaan. Käytin sitä lausuntoa aina kun aloimme elämänkatsmustiedon oppilaiden kanssa käsitellä kulutusta.
VastaaPoista"Miksi tästä sikamaisesta suunnittelusta ei nyt kukaan suutu niin kuin niistä kauheista teurastamokuvista vaikka lopputulos on sama? Eli jääkarhun ja sen suloisten ja lutuisten pentujen tuskallinen kuolema yksin ja kylmässä?"
Varmaan siksi, että ei jaksa suuttua koko ajan!!! On huomattu, ettei noille rahan kiilto silmissä juokseville yksisilmäisille perkeleille voi mitään! Ajatelkaa suunnittelijaa, joka valjastetaan suunnittelemaan huonoa, heti hajoavaa. Ei tämä kännykän akku ole mikään erikoistapaus. Lähes kaikki suunnitellaan nykyään jos ei ihan kertakäyttöiseksi, niin kestämään vähän aikaa - paitsi valmisruoka, joka saattaa kestää muuttumattomana kuukausia. Kodinkoneille annetaan käyttöikä, kymmenisen vuotta; ennen ne kestivät lähes koko elämänajan. Tavalliset ihmiset eivät myöskän haluaisi kaikia niitä erikoisuuksia mitä laitteisiin ympätään ja mikä tekee niistä myös entistä heikompia.