Arvoitus: Mik on se, jol yks suu on poikittain ja yks suu pitkittäin ja napa niitä kumpaaki kaukaa tähyy? Tietenki nainen! Voi sinuaki pellavapäätä jok niin miesnä oisit… Naisolentojen vuo jatkuu vaan ei oo määräaikainen se on vaginainen. Mut äl työnnä korvaan äl sieraimehen ja suustaki saat vaan suudelmaisen. Kunnon kylvömies taitaa tiedon vuosikymmentuhantisen ja vuosisataisen. Syystä paisuu kerran pojan rinta kun tiukkuu ämmäisen vatsan pinta. Varmaanki jotaki erikoista on sun pilttis yksilöihminen vain mun - houru-ukon - suru mik kumma lienee on ihmistsunaminen…
Ehkä tämän aiheen reaalisin mielekkyys voi olla enää runous. Miksi minäkin asemoin tuon tekstini runon muotoon aivan turhaan? Ikään kuin asiasta tuli jotain enemmän sen takia. Ja tavallaan tuleekin.
Minä en ehtinyt edelliseenkään keskusteluun ihmistsunamista (olen hidas, koska oikea käsi on osin käyttökiellossa, nivelkorjauksen vuoksi), mutta porhallan nyt taas tänne mielipiteineni.
ET-lehdessä esiteltiin vanhoillislaestadiolaien mummi, Irja, jolla on 99 lastenlasta, ja yli sadan tulee pitkälti menemään. Yhdellä hänen pojistaan on 16 lasta, mutta nuorimmainen on ehtinyt saada vasta neljä. Lehden nettisivuilla Irja luettelee kaikkien 99 nimet; en ole viittinyt mennä katsomaan. Ymmärrän enemmän kehitysmaan äitejä, joilla osa lapsista vääjäämättä kuolee ja lapset ovat sosiaalihuollon puuttuessa ainoa vanhuudenturva. Ehkäisyä ei ole myöskään ollut heillä saatavilla. Mutta Irjaa ja lapsiaan minun on mahdoton ymmärtää.
Nyt sanon sellaisen asian, että voitte paheksua minua: en ole kauhean huolissani maapallon tilasta. Ja olenhan minä sen ennenkin sanonut, optimisti mikä optimisti! Kyllä, olen lukenut kaikki teidän tietopohjaiset selityksenne ja katsonut kaavioita, mutta silti minusta TUNTUU, että kaikki tulee menemään hyvin. En ole fatalisti. Tiedän, että pitää tehdä oikeita asioita ja toimia järkevästi.
"Onko meillä oikeutta kieltää keneltäkään mitään koska meillä on jo kaikki?" Mieleeni nousi Pirkko Saision kertomus rikshakuskista Intiassa. Tämä pieni hintelä mies juoksi ja kuljetti siis omalla lihasvoimallaan paljasjaloin juosten läskejä länsimaisia turisteja. Pirkko ja kumppaninsa Pirjo Honkasalo olivat olleet kyydissä ja pyytäneet päästä tutustumaan miehen kotiin. Kotiin mentiin mutavellin läpi lankkuja pitkin ja siellä ei ollut mitään huonekaluja. Mies oli näyttänyt ylpeillen amerikkalaisen miehen valokuvaa. Mister John oli antanut hänelle kuvansa ja hän oli saanut palvella misteriä paitsi taksina myös seksipalvelijana. Naisten kysyessä rikshakuskin suurinta toivetta, tämä oli sanonut, että se on TYYNY, että pian hänellä on jo rahaa tyynyyn. Hän nukkui hökkelinsä maalattialla.
Irja-mummin klaani kuluttaa varmaan saman mitä kaikki nepalilaiset yhteensä. Ja suomalainen lemmikkikoira kuluttaa enemmän kuin intialaien rikshakuski. Ei ole todellakaan kanttia syyttää köyhien maiden ihmisiä kulutuksesta.
Jos ihmistsunamista ei seuraa ydinsotaa tai muuta vastaavaa, kaikki muut vaihtoehdot (vaikka kuinka veriset) hoitavat ongelman tolerantille tasolle. Selvä on, että ne ovat sitten veriset kekkerit, jos ihmiset alkavat taistella viimeisistä resursseista.
Olen miettinyt kovasti, mistä nämä kaikki zombiapokalypsit voisivat olla allegorioita, mutta taidanpa tietää. Virus joka ihmiskuntaa riivaa on ihmiskunta itse... Joku tietoisuus katastrofista puskee näissä viihteeksemme laadituissa sarjoissa tietoisuuteen... Tai ainakin antaa varoitusmerkkiä.
Yhtään ongelmaa vähättelemättä kallistun jotenkin Marjatan suuntaan: voi olla, että näemme suuria mullistuksia ihmistsunamin iskiessä, mutta se tuskin on ihmiskunnan loppu. Lajin katoaminen tapahtuu jollakin muulla tavalla (ydinsota tms.), pelkkä ylikansoitus ei tuhoa koko lajia vaan vie sen tiettyyn lähtöpisteeseen taas (veikkaan että ihminen itse ja epidemiat karsivat porukkaa tolerantille tasolle - ei mikään onnellisuuskupla, mutta kuitenkin jokin alku taas). Ellei löydetä muuta ratkaisua.
Meillä ei ole oikeutta syyttää muita koska elintasomme kuluttaa moninkertaisesti kehittyviin maihin verrattuna. Vielä. Mutta onko riksakusk(e)illa oikeus omaan elintasoomme? Tuossa kysymyksessä ihmisyys ja ympäristön kantokyky leikkaavat toisiaan sietämättömällä tavalla. Ja edelleen: mille tasolle elintasomme olisi laskettava, että voisimme sisimmässämme hyväksyä oikeuden samaan elintasoon kaikille? Odotammeko kehittyviltä mailta viisautta että osaavat lopettaa kasvun meitä aikaisemmin? Vaadimmeko sitä heiltä?
Se että emme syyllistä, on vielä helppoa matematiikkaa, jonka yhteydessä ei tarvitse tehdä tiliä solidaarisuutensa kanssa. Mutta onko heillä oikeus samaan? Vastausta ei tarvitse antaa muille, riittää kun tutkuskelee, pystyykö kysymykseen vastaamaan pettämättä itseään. Olette varmasti kuulleet hokeman ettei meillä ole oikeutta kieltää köyhiltä jääkaappeja. Minun tekee mieleni repiä naamani kun kuulen tuon kaksinaismoralistisen valheen. Lause on erinomainen esimerkki siitä, kuinka tekopyhiä kykenemme olemaan kun reaalista, vielä lausumatonta tasoa, ei tarvitse ottaa huomioon. Kuuluu joukkoon 'sota on mieletöntä' tai 'väkivalta ei ole ratkaisu'. (Nuo kolme lausetta ovat hyviä esimerkkejä siitä, missä Wittgensteinin vaikenemisen sääntöä pitäisi noudattaa käytännössä. Yhdenkään niiden reaalisesta sisällöstä ei voi puhua ja siksi niiden ehdottomuus on mielettömyyttä.)
Tuo on teoreettinen ongelma. Ei ne köyhimmät varmaan edes halua meidän vempeleitä, joista suurin osa on meillekin turhakkeita. Televisioita alkaa olla savimajoissakin eivätkä ne maksa paljon. Kunnon tiet, viemärit ym infrastruktuuri maksaa. Me emme pääse osallistumaan päätöksentekoon, mitä minnekin hankitaan ja missä aikataulussa, joten voimme olla ainoastaan sitä mieltä, että tottakai tasa-arvoisesti kaikille.
Aika paljosta voisi luopua ilman että tuntuu missään. Minä olin aivan tyytyväinen avioliiton alussa 1975, vaikka meillä ei ollut edes omaa puhelinta. Käytiin naapurissa soittamassa välttämättömät puhelut. Omakotitaloaikana Kuhmossa oli oma sauna, mutta kerrostalon yhteinen sauna, mikä meillä on nykyään, on ihan yhtä hyvä. Parempi itse asiassa, ei tarvitse siivota. Meillä ei ole pakastinta, vaan tavallinen jääkaappi ja talon kellarikylmiössä säilytämme hilloja. Jos sitä ei olisi, niin se ei olisi mikään menetys. Sitten emme vaan säilöisi. Luulen, että ihmiset eivät edes huomaisi, jos heiltä vietäisiin mikrot ja vedenkeittimet. Ne ovat tulleet pyytämättä, mutta eivät ole välttämättömiä. Ihminen tottuu siihen, mitä saa. Lämpö on välttämätön meille pohjoisessa. Köyhät ihmiset asuvat enimmäkseen alueilla, joissa lämpöä piisaa. Avonuotioiden tilalle pitäisi saada liesiä, koska savu sairastuttaa. Ja vesi kuuluu myös kaikille, joten kaivoja lisää kehitysmaihin.
Niin kauan kuin asia ei ole ajankohtainen, pitääkin ajatella, että sota on mieletöntä ja väkivalta ei ole ratkaisu. Kun tilanne on päällä, voi olla syytä tarkistaa ja muuttaa suhtautumista. Niin se on mikrotasollakin. Kun joku käy päälle, niin on järkevää lyödä takaisin eikä jäädä makaamaan. Silti tavoite on kirkkaasti väkivallattomuus.
Ei varmaan ole oikeus syyttää muita, mutta pitäisi olla velvollisuus a) alkaa radikaalisti laskea kulutusta ja suunnata uudelleen tottumuksia sekä säädellä näitä laeilla, b) laatia kansainväliset säännöt syntyvyyden säätelyyn, c) luoda kestävää teknologiaa, joka mahdollistaa köyhimmillekin ihmisarvoiset olosuhteet jne.
Mutta eiköhän tässä tilanteessa oikeudetkin synny velvollisuuksien kautta.
Noista jääkaapeista: nykyään on aurinkoenergialla toimivia jääkaappeja. En tiedä miten ympäristölle suotuisia kylmäaineet ovat. Kaasulla toimivat kaapitkin ovat siinä mielessä ok, etteivät vaadi sähköä. Toki kaappien valmistaminen vaatii energiaa. Sitten voidaan toki säilöä ruokaa kellareissa, maassa jne. mikä on varmasti paikoin hyödynnettykin keino. Mutta nämä ovat tietenkin näpertelyä tuon "köyhien jääkaappi" -probleeman rinnalla. Silti: ehdoton ei sille, että kaikki kiinalaiset saavat jääkaapin.
En voi mitään sille, että tuntuu todella surkuhupaisalta, kuinka banaaleilla asioilla ihmiskunta on vaarantamassa koko planeetan elämänmuodon ja oman selviytymisensä edellytykset. Jo pelkkä länsimainen hyvinvointi on tehnyt suuresta osasta ihmisiä erittäin pahoinvoivia, omaan hyvinvointiinsa ja yltäkylläisyyteensä sairastuneita. Sitä voi tietenkin vakavissaan miettiä, mitä järkeä on elinajan jatkuvalla pitenemisellä, jos tulevaisuus on niinkin dystooppinen kuin millaiseksi se on tämän blogin negativisissa fantasioissa kuvattu.
Samaa mieltä Vesan kanssa yltäkylläisyyteen sairastumisesta. Länsimaisen ihmisen elämisen taso paranisi elintasoa vähentämällä. Monen ihmisen koko aika menee omaisuudestaan ja ulkoisesta itsestään huolehtimiseen. Asutaan liian hulppeasti, valmistetaan liian hienoja aterioita, murehditaan rapistumista ja ravataan kuntoklubeilla. Ja huokaillaan, ettei ole aikaa.
Tuo Vesan kolmen kohdan ohjelma taitaa olla juuri se vastamyrkky jota nyt kaivattaisiin. Varsinkin kohta c tuntuu kahden ensimmäisen välttämättömän kohdan ohella äärimmäisen tärkeältä. Ja inhimilliseltä. Omilla alueilla ratkaisujen on tapahduttava. Ihmiskunta ei voi lähteä pääsääntöisesti ryntäilemään kuin sopulaumat.
Itse uskon että ihmislaji on viimeinen laji joka täältä on mihinkään katoamassa. Sitkeys ja sopeutuvaisuus takaavat kyllä ihmiskunnan säilymisen ihan varmasti. Ihmiskunnan katoamisen demoajat ohitankin optimismilla minäkin. Jos jokin laji säilyy, niin me.
Se mistä olen huolissani on elämisen tason (en tarkoita kulutusmahdollisuuksia)romahtaminen. Tarkoitan esim. väkivaltaa, kaaosta, elämän ennustamattomuutta. Eurooppalainen elämänmalli (en tarkoita taaskaan kulutusta) on minulle vankka itseisarvo.
Yhdyn Juhan inhoon sitä ideaalikuvitelmaa kohtaan että kaikki voisivat saada kaiken ja se olisi vielä jokin subjektiivinen oikeus. No, me emme ole siitä päätöstä tekemässä. Eikä kukaan muukaan. Virrat ovat voimakkaampia: ihmiset ennen pitkää tulevat ja ottavat sen minkä he kokevat oikeudekseen. Kansainvaelluksista on silloin aina kysymys.
Meidän päiväkotimme, koulumme, lapsilisämme, sosiaaliturvamme, tasa-arvoisuutemme, eläkkeemme, terveydenhoitojärjestelmämme jne. ovat lopullisesti mennyttä kun iso tsunami kunnolla lähtee liikkeelle tai syntyy sisäisesti.
Elämisenmallimme liukenemisesta on jo nyt merkkejä kun taloudellinen kantokykymme ei edes nyt riitä, kun ongelmat ovat vielä suhteellisen pieniä.
Saamme pahimmassa tapauksessa eloonjäämiskamppailun perusresursseista kaduillemme ja koteihimme, parhaassa tapauksessa heikomman elintason selkeän laskemisen, mikä ei olisi sinällään mikään katastrofi.
Itse valitettavasti kuitenkin uskon monen muun lailla pahimpaan vaihtoehtoon, koska aiemmin ihmisillä heikomman elintason maailmassa oli sentään töitä ja tehtäviä johon suunnata enegiaansa ja kokea merkityksellisyyttä. Tulevaisuudessa ei töitä samalla tavalla ole, ei lähellekään niin kuin vielä 10 vuotta sitten, ja sellaisen tilanteen seuraukset, jossa maa tai maanosa täyttyy kymmenistä miljoonista uusista tulijoista joilla ei ole mitään eikä luvassakaan mitään, on helposti ennustettavissa. No nice. ( Ja hei, tilanne, siis ne kadonneet työt eivät tosta vaan ilmesty äänestämällä sateenkaarihallitus uudelleen valtaan. Isompi pyörä tässä pyörii.)
Muistutan aina, tietty osa ihmiskuntaa tulee parjäämään aina hyvin. He ovat turvanneet selustansa missä tahansa maailmassa. He eivät tule horjumaan ja heillä on toisensa ja oma maantieteensä.
Meidän muiden on mietittävä kunkin omaa moraaliamme, eli haluammeko hyväksyä maailmanlaajuisen kehitysmaan, sen 10 miljardisen kukin-pelastakoon-itsensä- planeetan vai hyväksymmekö me ajatuksen paikallisuudesta, paikallisuuden tuomista mahdollisuuksista yleisen itsetuhoisen globalismin sijaan. Linkola ei ole yleisesti minun miehiäni, mutta tässä asiassa olen hänen kannoillaan: rajoja on uskallettava pitää ja vetää. Palavassa tai uppoavassa laivassakin tiloja osastoidaan jotta joillakin olisi mahdollisuus selviytyä. Huono vertauskuva, varmaan. Kristillistä, tuskin, mutta ihmiseläimelle kuten muillekin tunnuksenomaista on reviiri-ajattelu ja hengissä säilymisen vahva vietti. Vaistonsa ja viettinsä menettäneet voivat puolestani ajatella toisin ja hokea vulgäääri-humanistisia kliseitään, mä haluan perheelleni siedettävän elämän näissä havumetsissä. Nyt näyttää siltä että vaistottomat ovat meillä vahvassa enemmistössä. Ja välinpitämättömät. Eläimellisyytensä menettäneet. Moraalinen vastuu jääkin sitten heille siitä mitä tulee tapahtumaan. Toivotaan nyt parasta kuitenkin. Pyhä optimismi ja huolettomuus on tietysti yksi valinta. Kovin ihmiseläimellisen vaistollinen se ei ole kuitenkaan silloin jos havaitsee omin aistein, että jotain on tapahtumassa. Tai kuulee sen ihmistsunamin jyrinän kuten J-- jope
Juuri näin: me sopeudumme! Mikään muutos ei ole niin nopea, etteikö ihminen siihen sopeutuisi ja sen ehtisi itselleen selittää.
Eräs asia, missä nyt toimitaan Suomessa niin väärin, on maahantulijoiden kotoutumisen estäminen sillä, että perheitä ei enää yhdistetä. Ei voi olla kotia, jos on yksin ja perheenjäsenet kukin hajallaan mikä missäkin. Epäviisasta maahanmuuttopolitiikkaa.
Eli jos on kaksi tulijaa, niin olisi vielä ideaalimpaa, että kutsutaan vielä 6 lisää. Ja tuo isossa mitassa? Maailman mittakaavassa. Perusteen, rakkauden ja kaipuun omiin läheisiin toki ymmärrän. Muta mitä järkeä kutsua tänne ketään läheistäkään , jos töitä ja elämänperustaa ei ole. On vain paikka, jossa kulutttaa olemassaoloaan ja odottaa yhteiskunnalta armonpaloja. Katsella elämän kuluessa ja odotellessa Mestarien liigaa...globalisoitumalla mukaan turhuuksien kuluttajien massaan.
Siirtämällä väestömiljoonia matalan kulutuksen alueelta isomman kulutuksen alueelle tulonsiirtojen heavy-usereiksi, ei kai ole millään kriteerillä, ei edes inhimillisellä, mielekästä. Turvapaikanhakijat, todelliset, ovat asia erikseen.
Sopeutumisesta olen ihan samaa mieltä. Myös tuolla aiemmin kirjoittamaasi niukkuuteen, joka ei itse asiassa niukkuutta ole lainkaan. Itse elin 8 ensimmäistä vuottani asunnossa (työläisten rivitaloparakki), jossa ei ollut sisävessaa, sähköhellaa eikä lämmintä vettä. Ja tämä vielä 70-luvun puolellakin. Onnellisia vuosia. Sitä mitä ei ole, ei osaa kaivatakaan. jope
Voihan ne turvapaikanhakijat ottaa perhekunnittain, sama määrä, mutta perheittäin. Inhimillisempää niin. Ja niin aiemmin tehtiin. Ja Jope, niin minäkin 1950 - 1969. Sitten pääsin opiskelija-asuntoon, jossa suihku yhteisenä koko käytävälliselle - ah onnea. :) Opettajien virkasuhdeasunnot olivat myös aika vaatimattomia, mutta kivoja yhteisön vuoksi. Kerrostaloasuminen on minusta maalla kasvaneesta ollut aina hienoa eli nyt minulta ei puutu mitään. Silloin kun asuimme kymmenisen vuotta hulppeassa omakotitalossa (iso perhe, halvat asunnot Kainuussa) en arvostanut sitä mitenkään. Eli minulle ainakin kelpaa vähempi kuin mitä on tarjolla.
"Voihan ne turvapaikanhakijat ottaa perhekunnittain, sama määrä, mutta perheittäin. Inhimillisempää niin. Ja niin aiemmin tehtiin."
Juuri noin, ja juuri noin pitäisikin tehdä. Rasismin syntyä on turha ihmetellä jos tulijat ovat 95 prosenttisesti miehiä ja naiset ja lapset lähteneiden selkien takana kaukana poissa. Ja ne selitykset "miksi juuri miehet lähtevät" ei enää uppoa kritiikittä. Siis ei enää mene sellaisenaan läpi, kun uutta tietoa on saatu.
Ne salakuljettajien matkat eivät ole naisille ja lapsille. Aiemmin haettiin lentokoneella. Nyt niin ei ole tehty, jolloin miehet ovat lähtevät vaaralliselle matkalle ja ovat toivoneet, että perhe pääsee välietapista perässä perheenyhdistämisen nimissä. Jollain nuorella miehellä saattaa olla tappajat perässään, joten hänen on myös kiireempi lähteä.
Arvoitus: Mik on se, jol yks suu on poikittain ja yks suu pitkittäin ja napa niitä kumpaaki kaukaa tähyy?
VastaaPoistaTietenki nainen!
Voi sinuaki pellavapäätä jok niin miesnä oisit…
Naisolentojen vuo jatkuu vaan ei oo määräaikainen se on vaginainen.
Mut äl työnnä korvaan äl sieraimehen ja suustaki saat vaan suudelmaisen.
Kunnon kylvömies taitaa tiedon vuosikymmentuhantisen ja vuosisataisen.
Syystä paisuu kerran pojan rinta kun tiukkuu ämmäisen vatsan pinta.
Varmaanki jotaki erikoista on sun pilttis yksilöihminen
vain mun - houru-ukon - suru mik kumma lienee on ihmistsunaminen…
J----
Ehkä tämän aiheen reaalisin mielekkyys voi olla enää runous. Miksi minäkin asemoin tuon tekstini runon muotoon aivan turhaan? Ikään kuin asiasta tuli jotain enemmän sen takia. Ja tavallaan tuleekin.
PoistaVoi kun työ ootta nyt runollisia!
VastaaPoistaMinä en ehtinyt edelliseenkään keskusteluun ihmistsunamista (olen hidas, koska oikea käsi on osin käyttökiellossa, nivelkorjauksen vuoksi), mutta porhallan nyt taas tänne mielipiteineni.
ET-lehdessä esiteltiin vanhoillislaestadiolaien mummi, Irja, jolla on 99 lastenlasta, ja yli sadan tulee pitkälti menemään. Yhdellä hänen pojistaan on 16 lasta, mutta nuorimmainen on ehtinyt saada vasta neljä. Lehden nettisivuilla Irja luettelee kaikkien 99 nimet; en ole viittinyt mennä katsomaan.
Ymmärrän enemmän kehitysmaan äitejä, joilla osa lapsista vääjäämättä kuolee ja lapset ovat sosiaalihuollon puuttuessa ainoa vanhuudenturva. Ehkäisyä ei ole myöskään ollut heillä saatavilla. Mutta Irjaa ja lapsiaan minun on mahdoton ymmärtää.
Nyt sanon sellaisen asian, että voitte paheksua minua: en ole kauhean huolissani maapallon tilasta. Ja olenhan minä sen ennenkin sanonut, optimisti mikä optimisti! Kyllä, olen lukenut kaikki teidän tietopohjaiset selityksenne ja katsonut kaavioita, mutta silti minusta TUNTUU, että kaikki tulee menemään hyvin.
En ole fatalisti. Tiedän, että pitää tehdä oikeita asioita ja toimia järkevästi.
"Onko meillä oikeutta kieltää keneltäkään mitään koska meillä on jo kaikki?" Mieleeni nousi Pirkko Saision kertomus rikshakuskista Intiassa. Tämä pieni hintelä mies juoksi ja kuljetti siis omalla lihasvoimallaan paljasjaloin juosten läskejä länsimaisia turisteja. Pirkko ja kumppaninsa Pirjo Honkasalo olivat olleet kyydissä ja pyytäneet päästä tutustumaan miehen kotiin. Kotiin mentiin mutavellin läpi lankkuja pitkin ja siellä ei ollut mitään huonekaluja. Mies oli näyttänyt ylpeillen amerikkalaisen miehen valokuvaa. Mister John oli antanut hänelle kuvansa ja hän oli saanut palvella misteriä paitsi taksina myös seksipalvelijana. Naisten kysyessä rikshakuskin suurinta toivetta, tämä oli sanonut, että se on TYYNY, että pian hänellä on jo rahaa tyynyyn. Hän nukkui hökkelinsä maalattialla.
Irja-mummin klaani kuluttaa varmaan saman mitä kaikki nepalilaiset yhteensä. Ja suomalainen lemmikkikoira kuluttaa enemmän kuin intialaien rikshakuski.
PoistaEi ole todellakaan kanttia syyttää köyhien maiden ihmisiä kulutuksesta.
Jos ihmistsunamista ei seuraa ydinsotaa tai muuta vastaavaa, kaikki muut vaihtoehdot (vaikka kuinka veriset) hoitavat ongelman tolerantille tasolle. Selvä on, että ne ovat sitten veriset kekkerit, jos ihmiset alkavat taistella viimeisistä resursseista.
VastaaPoistaOlen miettinyt kovasti, mistä nämä kaikki zombiapokalypsit voisivat olla allegorioita, mutta taidanpa tietää. Virus joka ihmiskuntaa riivaa on ihmiskunta itse... Joku tietoisuus katastrofista puskee näissä viihteeksemme laadituissa sarjoissa tietoisuuteen... Tai ainakin antaa varoitusmerkkiä.
Yhtään ongelmaa vähättelemättä kallistun jotenkin Marjatan suuntaan: voi olla, että näemme suuria mullistuksia ihmistsunamin iskiessä, mutta se tuskin on ihmiskunnan loppu. Lajin katoaminen tapahtuu jollakin muulla tavalla (ydinsota tms.), pelkkä ylikansoitus ei tuhoa koko lajia vaan vie sen tiettyyn lähtöpisteeseen taas (veikkaan että ihminen itse ja epidemiat karsivat porukkaa tolerantille tasolle - ei mikään onnellisuuskupla, mutta kuitenkin jokin alku taas). Ellei löydetä muuta ratkaisua.
Meillä ei ole oikeutta syyttää muita koska elintasomme kuluttaa moninkertaisesti kehittyviin maihin verrattuna. Vielä. Mutta onko riksakusk(e)illa oikeus omaan elintasoomme? Tuossa kysymyksessä ihmisyys ja ympäristön kantokyky leikkaavat toisiaan sietämättömällä tavalla. Ja edelleen: mille tasolle elintasomme olisi laskettava, että voisimme sisimmässämme hyväksyä oikeuden samaan elintasoon kaikille? Odotammeko kehittyviltä mailta viisautta että osaavat lopettaa kasvun meitä aikaisemmin? Vaadimmeko sitä heiltä?
PoistaSe että emme syyllistä, on vielä helppoa matematiikkaa, jonka yhteydessä ei tarvitse tehdä tiliä solidaarisuutensa kanssa. Mutta onko heillä oikeus samaan? Vastausta ei tarvitse antaa muille, riittää kun tutkuskelee, pystyykö kysymykseen vastaamaan pettämättä itseään. Olette varmasti kuulleet hokeman ettei meillä ole oikeutta kieltää köyhiltä jääkaappeja. Minun tekee mieleni repiä naamani kun kuulen tuon kaksinaismoralistisen valheen. Lause on erinomainen esimerkki siitä, kuinka tekopyhiä kykenemme olemaan kun reaalista, vielä lausumatonta tasoa, ei tarvitse ottaa huomioon. Kuuluu joukkoon 'sota on mieletöntä' tai 'väkivalta ei ole ratkaisu'. (Nuo kolme lausetta ovat hyviä esimerkkejä siitä, missä Wittgensteinin vaikenemisen sääntöä pitäisi noudattaa käytännössä. Yhdenkään niiden reaalisesta sisällöstä ei voi puhua ja siksi niiden ehdottomuus on mielettömyyttä.)
Tuo on teoreettinen ongelma.
PoistaEi ne köyhimmät varmaan edes halua meidän vempeleitä, joista suurin osa on meillekin turhakkeita. Televisioita alkaa olla savimajoissakin eivätkä ne maksa paljon. Kunnon tiet, viemärit ym infrastruktuuri maksaa. Me emme pääse osallistumaan päätöksentekoon, mitä minnekin hankitaan ja missä aikataulussa, joten voimme olla ainoastaan sitä mieltä, että tottakai tasa-arvoisesti kaikille.
Aika paljosta voisi luopua ilman että tuntuu missään.
Minä olin aivan tyytyväinen avioliiton alussa 1975, vaikka meillä ei ollut edes omaa puhelinta. Käytiin naapurissa soittamassa välttämättömät puhelut.
Omakotitaloaikana Kuhmossa oli oma sauna, mutta kerrostalon yhteinen sauna, mikä meillä on nykyään, on ihan yhtä hyvä. Parempi itse asiassa, ei tarvitse siivota.
Meillä ei ole pakastinta, vaan tavallinen jääkaappi ja talon kellarikylmiössä säilytämme hilloja. Jos sitä ei olisi, niin se ei olisi mikään menetys. Sitten emme vaan säilöisi.
Luulen, että ihmiset eivät edes huomaisi, jos heiltä vietäisiin mikrot ja vedenkeittimet. Ne ovat tulleet pyytämättä, mutta eivät ole välttämättömiä.
Ihminen tottuu siihen, mitä saa.
Lämpö on välttämätön meille pohjoisessa. Köyhät ihmiset asuvat enimmäkseen alueilla, joissa lämpöä piisaa.
Avonuotioiden tilalle pitäisi saada liesiä, koska savu sairastuttaa. Ja vesi kuuluu myös kaikille, joten kaivoja lisää kehitysmaihin.
Niin kauan kuin asia ei ole ajankohtainen, pitääkin ajatella, että sota on mieletöntä ja väkivalta ei ole ratkaisu. Kun tilanne on päällä, voi olla syytä tarkistaa ja muuttaa suhtautumista. Niin se on mikrotasollakin. Kun joku käy päälle, niin on järkevää lyödä takaisin eikä jäädä makaamaan. Silti tavoite on kirkkaasti väkivallattomuus.
Ei varmaan ole oikeus syyttää muita, mutta pitäisi olla velvollisuus a) alkaa radikaalisti laskea kulutusta ja suunnata uudelleen tottumuksia sekä säädellä näitä laeilla, b) laatia kansainväliset säännöt syntyvyyden säätelyyn, c) luoda kestävää teknologiaa, joka mahdollistaa köyhimmillekin ihmisarvoiset olosuhteet jne.
VastaaPoistaMutta eiköhän tässä tilanteessa oikeudetkin synny velvollisuuksien kautta.
Noista jääkaapeista: nykyään on aurinkoenergialla toimivia jääkaappeja. En tiedä miten ympäristölle suotuisia kylmäaineet ovat. Kaasulla toimivat kaapitkin ovat siinä mielessä ok, etteivät vaadi sähköä. Toki kaappien valmistaminen vaatii energiaa. Sitten voidaan toki säilöä ruokaa kellareissa, maassa jne. mikä on varmasti paikoin hyödynnettykin keino. Mutta nämä ovat tietenkin näpertelyä tuon "köyhien jääkaappi" -probleeman rinnalla. Silti: ehdoton ei sille, että kaikki kiinalaiset saavat jääkaapin.
En voi mitään sille, että tuntuu todella surkuhupaisalta, kuinka banaaleilla asioilla ihmiskunta on vaarantamassa koko planeetan elämänmuodon ja oman selviytymisensä edellytykset. Jo pelkkä länsimainen hyvinvointi on tehnyt suuresta osasta ihmisiä erittäin pahoinvoivia, omaan hyvinvointiinsa ja yltäkylläisyyteensä sairastuneita. Sitä voi tietenkin vakavissaan miettiä, mitä järkeä on elinajan jatkuvalla pitenemisellä, jos tulevaisuus on niinkin dystooppinen kuin millaiseksi se on tämän blogin negativisissa fantasioissa kuvattu.
Samaa mieltä Vesan kanssa yltäkylläisyyteen sairastumisesta.
PoistaLänsimaisen ihmisen elämisen taso paranisi elintasoa vähentämällä.
Monen ihmisen koko aika menee omaisuudestaan ja ulkoisesta itsestään huolehtimiseen. Asutaan liian hulppeasti, valmistetaan liian hienoja aterioita, murehditaan rapistumista ja ravataan kuntoklubeilla. Ja huokaillaan, ettei ole aikaa.
Tuo Vesan kolmen kohdan ohjelma taitaa olla juuri se vastamyrkky jota nyt kaivattaisiin.
PoistaVarsinkin kohta c tuntuu kahden ensimmäisen välttämättömän kohdan ohella äärimmäisen tärkeältä. Ja inhimilliseltä.
Omilla alueilla ratkaisujen on tapahduttava.
Ihmiskunta ei voi lähteä pääsääntöisesti ryntäilemään kuin sopulaumat.
jope
Itse uskon että ihmislaji on viimeinen laji joka täältä on mihinkään katoamassa.
VastaaPoistaSitkeys ja sopeutuvaisuus takaavat kyllä ihmiskunnan säilymisen ihan varmasti. Ihmiskunnan katoamisen demoajat ohitankin optimismilla minäkin. Jos jokin laji säilyy, niin me.
Se mistä olen huolissani on elämisen tason (en tarkoita kulutusmahdollisuuksia)romahtaminen. Tarkoitan esim. väkivaltaa, kaaosta, elämän ennustamattomuutta.
Eurooppalainen elämänmalli (en tarkoita taaskaan kulutusta) on minulle vankka itseisarvo.
Yhdyn Juhan inhoon sitä ideaalikuvitelmaa kohtaan että kaikki voisivat saada kaiken ja se olisi vielä jokin subjektiivinen oikeus. No, me emme ole siitä päätöstä tekemässä. Eikä kukaan muukaan. Virrat ovat voimakkaampia: ihmiset ennen pitkää tulevat ja ottavat sen minkä he kokevat oikeudekseen.
Kansainvaelluksista on silloin aina kysymys.
Meidän päiväkotimme, koulumme, lapsilisämme, sosiaaliturvamme, tasa-arvoisuutemme, eläkkeemme, terveydenhoitojärjestelmämme jne. ovat lopullisesti mennyttä kun iso tsunami kunnolla lähtee liikkeelle tai syntyy sisäisesti.
Elämisenmallimme liukenemisesta on jo nyt merkkejä kun taloudellinen kantokykymme ei edes nyt riitä, kun ongelmat ovat vielä suhteellisen pieniä.
Saamme pahimmassa tapauksessa eloonjäämiskamppailun perusresursseista kaduillemme ja koteihimme, parhaassa tapauksessa heikomman elintason selkeän laskemisen, mikä ei olisi sinällään mikään katastrofi.
Itse valitettavasti kuitenkin uskon monen muun lailla pahimpaan vaihtoehtoon, koska aiemmin ihmisillä heikomman elintason maailmassa oli sentään töitä ja tehtäviä johon suunnata enegiaansa ja kokea merkityksellisyyttä. Tulevaisuudessa ei töitä samalla tavalla ole, ei lähellekään niin kuin vielä 10 vuotta sitten, ja sellaisen tilanteen seuraukset, jossa maa tai maanosa täyttyy kymmenistä miljoonista uusista tulijoista joilla ei ole mitään eikä luvassakaan mitään, on helposti ennustettavissa. No nice.
( Ja hei, tilanne, siis ne kadonneet työt eivät tosta vaan ilmesty äänestämällä sateenkaarihallitus uudelleen valtaan. Isompi pyörä tässä pyörii.)
Muistutan aina, tietty osa ihmiskuntaa tulee parjäämään aina hyvin. He ovat turvanneet selustansa missä tahansa maailmassa. He eivät tule horjumaan ja heillä on toisensa ja oma maantieteensä.
Meidän muiden on mietittävä kunkin omaa moraaliamme, eli haluammeko hyväksyä maailmanlaajuisen kehitysmaan, sen 10 miljardisen kukin-pelastakoon-itsensä- planeetan vai hyväksymmekö me ajatuksen paikallisuudesta, paikallisuuden tuomista mahdollisuuksista yleisen itsetuhoisen globalismin sijaan. Linkola ei ole yleisesti minun miehiäni, mutta tässä asiassa olen hänen kannoillaan: rajoja on uskallettava pitää ja vetää. Palavassa tai uppoavassa laivassakin tiloja osastoidaan jotta joillakin olisi mahdollisuus selviytyä. Huono vertauskuva, varmaan. Kristillistä, tuskin, mutta ihmiseläimelle kuten muillekin tunnuksenomaista on reviiri-ajattelu ja hengissä säilymisen vahva vietti.
Vaistonsa ja viettinsä menettäneet voivat puolestani ajatella toisin ja hokea vulgäääri-humanistisia kliseitään, mä haluan perheelleni siedettävän elämän näissä havumetsissä.
Nyt näyttää siltä että vaistottomat ovat meillä vahvassa enemmistössä. Ja välinpitämättömät. Eläimellisyytensä menettäneet. Moraalinen vastuu jääkin sitten heille siitä mitä tulee tapahtumaan. Toivotaan nyt parasta kuitenkin. Pyhä optimismi ja huolettomuus on tietysti yksi valinta.
Kovin ihmiseläimellisen vaistollinen se ei ole kuitenkaan silloin jos havaitsee omin aistein, että jotain on tapahtumassa. Tai kuulee sen ihmistsunamin jyrinän kuten J--
jope
Juuri näin: me sopeudumme! Mikään muutos ei ole niin nopea, etteikö ihminen siihen sopeutuisi ja sen ehtisi itselleen selittää.
PoistaEräs asia, missä nyt toimitaan Suomessa niin väärin, on maahantulijoiden kotoutumisen estäminen sillä, että perheitä ei enää yhdistetä. Ei voi olla kotia, jos on yksin ja perheenjäsenet kukin hajallaan mikä missäkin. Epäviisasta maahanmuuttopolitiikkaa.
Eli jos on kaksi tulijaa, niin olisi vielä ideaalimpaa, että kutsutaan vielä 6 lisää. Ja tuo isossa mitassa? Maailman mittakaavassa.
PoistaPerusteen, rakkauden ja kaipuun omiin läheisiin toki ymmärrän.
Muta mitä järkeä kutsua tänne ketään läheistäkään , jos töitä ja elämänperustaa ei ole.
On vain paikka, jossa kulutttaa olemassaoloaan ja odottaa yhteiskunnalta armonpaloja.
Katsella elämän kuluessa ja odotellessa Mestarien liigaa...globalisoitumalla mukaan turhuuksien kuluttajien massaan.
Siirtämällä väestömiljoonia matalan kulutuksen alueelta isomman kulutuksen alueelle tulonsiirtojen heavy-usereiksi, ei kai ole millään kriteerillä, ei edes inhimillisellä, mielekästä.
Turvapaikanhakijat, todelliset, ovat asia erikseen.
Sopeutumisesta olen ihan samaa mieltä. Myös tuolla aiemmin kirjoittamaasi niukkuuteen, joka ei itse asiassa niukkuutta ole lainkaan. Itse elin 8 ensimmäistä vuottani asunnossa (työläisten rivitaloparakki), jossa ei ollut sisävessaa, sähköhellaa eikä lämmintä vettä. Ja tämä vielä 70-luvun puolellakin. Onnellisia vuosia. Sitä mitä ei ole, ei osaa kaivatakaan.
jope
jatketaan tuon uuen jutun puolella... jos aihe vielä kiinnostaa...
PoistaSorry, vielä Jopelle vähän tässä.
PoistaVoihan ne turvapaikanhakijat ottaa perhekunnittain, sama määrä, mutta perheittäin. Inhimillisempää niin. Ja niin aiemmin tehtiin.
Ja Jope, niin minäkin 1950 - 1969. Sitten pääsin opiskelija-asuntoon, jossa suihku yhteisenä koko käytävälliselle - ah onnea. :) Opettajien virkasuhdeasunnot olivat myös aika vaatimattomia, mutta kivoja yhteisön vuoksi.
Kerrostaloasuminen on minusta maalla kasvaneesta ollut aina hienoa eli nyt minulta ei puutu mitään. Silloin kun asuimme kymmenisen vuotta hulppeassa omakotitalossa (iso perhe, halvat asunnot Kainuussa) en arvostanut sitä mitenkään.
Eli minulle ainakin kelpaa vähempi kuin mitä on tarjolla.
"Voihan ne turvapaikanhakijat ottaa perhekunnittain, sama määrä, mutta perheittäin. Inhimillisempää niin. Ja niin aiemmin tehtiin."
VastaaPoistaJuuri noin, ja juuri noin pitäisikin tehdä. Rasismin syntyä on turha ihmetellä jos tulijat ovat 95 prosenttisesti miehiä ja naiset ja lapset lähteneiden selkien takana kaukana poissa. Ja ne selitykset "miksi juuri miehet lähtevät" ei enää uppoa kritiikittä. Siis ei enää mene sellaisenaan läpi, kun uutta tietoa on saatu.
jope
Ne salakuljettajien matkat eivät ole naisille ja lapsille. Aiemmin haettiin lentokoneella. Nyt niin ei ole tehty, jolloin miehet ovat lähtevät vaaralliselle matkalle ja ovat toivoneet, että perhe pääsee välietapista perässä perheenyhdistämisen nimissä. Jollain nuorella miehellä saattaa olla tappajat perässään, joten hänen on myös kiireempi lähteä.
PoistaValaisevia pointteja.
Poista