Väestöräjähdys on aihe, joka tunnutaan asettavan koko muun kulttuurikeskustelun mitaksi. Miten tosia olemme itsellemme, se kysyy. Jotenkin tuntuu että kun asiasta puhuu, on väistämättä joko ankara moralisti tai turhia jaaritteleva esteetikko. Että tekee maailmasta itselleen tavalla tai toisella inspiroivan diskurssin. Tai ilmaisun ahdistukselleen tai paniikilleen.
Mutta kun sillä paniikillaan ei muille ole mitään merkitystä tai jos on, niin ei sen syvällisemmässä mielessä kuin minkä tahansa paniikkikäyttäytymisen kohdalla. Koska lääkäri ei voi pysäyttää väestöräjähdystä, hän tarjoaa lääkkeitä ja terapiaa. Ja yleisö tietenkin pitää ahdistujaa rehellisenä, koska ongelma vaikuttaa uskottavalta ja yhteiseltä. Mutta väestöräjähdys sinänsä jää aina ylimääräksi, abstraktioksi, ihan kuin avaruusolentojen hyökkäys planeetallemme. Jos vaikkapa sitä pelkäisi ja siitä kirjoittaisi. Todellakin: mikäli väestöräjähdykselle ei voi mitään, se ei aiheena eroa tuosta hyökkäyksestä mitenkään. Emme vain huomaa tätä, koska väestöräjähdyksen "kielioppi" luo mielekkäämmän ja yhteisemmän efektin. Väestönräjähdyksellä tuntuu olevan todempi suhde maailmaan kuin avaruusolennoilla ja siksi kykenemme jakamaan ahdistuksen paremmin, kantamaan yhteistä huolta. Mutta silti: yhtä abstraktiksi aihe jää.
Mitä sellaista pystyn asialle tekemään mitä muilta tässä kieleen kirjaillussa vihassa ja turhaumassani odotan? Kun puhumme väestökysymyksestä, mielessämme on tietenkin kohde, jonka miellämme vastuulliseksi. Kaunalla on kohde. Joku on ollut piittaamaton ja tuohon piittaamattomuuteen minä en ole ehtinyt enkä kyennyt puuttumaan. Kuka se on? Keneltä vaadimme jotakin? Miten hänen olisi toimittava jotta toimisi mielestämme oikein? (Kuten tiedätte, oma kohteeni on isovanhemmuuden vastuuton romantiikka ja siitä olen yrittänyt kirjoittaa ja puhua itseni irti.) Vain jos pystyy vastaamaan tuohon kysymykseen, kirjoittaminen on mielekästä. Voisimmeko vaikkapa vaatia kehitysavun leikkaamisen perumista juuri syntyvyyden säännöstelyn perusteella? (Vihreät voisivat aloittaa vaikka tästä! Pitää ääntä toivottomasta tulevaisuudestamme syntyvyyden suhteen jos näin jatketaan.)
Voiko pelkkä väestöräjähdyksestä puhuminen ja kirjoittaminen olla muuta kuin patetiaa ja estetiikkaa? Onko koskaan voinut? Ihan sieltä jääkaudesta lähtien kun kuudes sukupuutto kai alkoi? Tosin vitustako sitä sitten kuitenkaan tietää...
Evoluutiopaleontologi Mikael Fortelius on oman tieteenalansa perusteella kuvannut nykyhetken faktoja.
VastaaPoistaMutta sitten hän viittaan yhteiskuntatieteisiin.
Minua kiinnostaa se, että psykologia, filosofia, sosiaalipsykologia ja sosiologia eivät kyenneet luomaan sellaista kielipeliä, joka olisi estänyt ihmistsunamin syntymisen. - Näin jos ajattelemme, että ihminen on jollain tavoin myös älyllinen olento.
Mutta useimmat naiset tarvitsevat vauvahumalansa - kuten miehetkin.
Minä käytän tosiaan kielipelissäni sanaa ihmistsunami, koska väestökehitys voidaan kuvata tsunamiaaltona. Luulisi, että ihmiset kokosivat kauhua ja pelkoa nähdessään kuvan tästä tsunamista, joka on esim. oman blogini alussa.
Muuten jos ateisti haluaa vakuuttaa minut, että Jumalaa ei ole olemassa niin hänen ei tarvitse käyttää kuin sanaa ihmistsunami.
Suotuisissa oloissa mikä tahansa eläinlaji lisääntyy kunnes tapahtuu populaation romahdus resurssien tultua kalutuksi loppuun.
Minä näen sieluni silmin miten setä-Darwin surffailee uikkareissa laudallaan tsunamiaallon huipulla. Jos kysytte minulta Jeesuksen kuolinsyytä niin - Hän hukkui ihmistsunamiin.
J----
Toi viiminen kappale on helevetin hyvä!
PoistaToinen kuva on Jumalasta, joka kirjoituttaa Pyhään Kirjaansa: Lisääntykää ja täyttäkää maa ja sitten huutaa: "Hei porukat en mä tätä tarkottanu!"
VastaaPoistaJ----
Vielä - maailman naisten tärkeimmät sanat miehilleen eivät ole "minä rakastan sinua" vaan "työnnä, työnnä!"
VastaaPoistaJ----
Tämä:
VastaaPoistahttp://www.hs.fi/ulkomaat/a1462161430950?ref=hs-nprio-1-1
kuvaa saksalaisten/eurooppalaisten epätoivoa ja kauhua
etnisten eurooppalaisten jyrkästä vähenemisestä.
Lapsiluku joka jutussa mainitaan 1,4 on todella alhainen. Italialla on muistaakseni vieläkin pienempi syntyvyys.
Luku 1 puolittaisi (! -mikä olisi historian näkökulmasta verrattavissa tuhoutuvan kulttuurin demografiseen liukenemiseen - ) väkiluvun yhden ihmisen eliniän aikana. Väestölliset muutokset tapahtuvat tosiaan nopeasti.
Vuonna 2100 arvoidaan etnisten eurooppalaisten määräksi 5 - 10 prosenttia koko maailman väestöstä. Massiivinen väestökato siis sekä suhteellisesti että absoluuttisesti. Ihmistsunami ei siis kuvaa etnisten eurooppalaisten tilannetta lainkaan.
Mitä tällä yritän nyt (sala)viestittää? En sitä mikä saattaa jollekin tulla ensimmäiseksi mieleen, mutta sitä kyllä että ongelman hoitaminen pitäisi keskittää sinne missä se ongelma on. Ympäristöihmisiä/vihreitä ja jopa YK:ta se ei kiinnosta enää lainkaan siinä mitassa mitä aiemmin. Ilmastonlämpeneminen on tullut tilalle. Ja on muitakin, oudompia, syitä.
Maailma saa täyttyä 10 miljardiseksi ilman kummempia vaatimuksia. Hoidetaan seurauksia, ei syitä. Korrektin koodi on kääntynyt niin irrationaaliksi ja relativistisen itsetuhoiseksi sillä tavalla, että em. kehitys saa jatkua ja kiihtyä, koska se tapahtuu ns. kolmannessa maailmassa. Korkeintaan jotain toivotaan toivotaan -tyyppistä naisten lukutaito-kampanjaa ja toiveita että se vaikuttaa lapsilukuun. Mitään merkkejä siitä toistaiseksi ei valitettavasti ole. Kehitys on koko ajan kumulatiivisesti kiihtyvä. Ihmisten voluumi on jo ehkä niin iso että voi olla ettei tilanetta voi enää muuttaa.
Vain Eurooppa on selkeä poikkeus.
Itse en siksi ainakaan ala meidän suunnaasa kaksi, kolme...-lapsisia perheitä syyllistämään enkä tuomitsemaan. Päinvastoin, toivon heille kaikkea hyvää. Ja kiitän päälle että he ovat jatkaneet elämää.
Tosin kuten tuolla aiemmin totesin etnis-demografinen muutos saattaa muuttaa Euroopankin tilanteen nopeasti toisenlaiseksi. Nyt toistaiseksi maanosamme jossa naisilla ja nuorilla on käytännössä täysin vapaat kädet päättää kaikista oman elämänsä ratkaisuista, mm. lisääntymisestään, tilanne on tämä: kahdesta ei synny kahta, vaan vähemmän, moni jättää lapset kokonaan tekemättä - alkuperäisväestö hupenee. Muuttuuko tilanne kun suurten lapsilukujen kulttuurien väestö kasvaa meillä entisestään (taas sekä suhteellisesti että absoluuttisesti), jää nähtäväksi.
Mitä pitäisi (ekologisesti) ajatella esim. ns. perheenyhdistämisohjelmista, yksi tulija saattaa tuoda mukanaan 10 muuta. Ja sen kertautuminen...Linkolan kannan tiedämme mutta mikä on omani. En tiedä, en ainakaan ole varma.
Päädyinkin nyt siihen mihin en halunnut päätyä: väestökysymys on myös väistämättä maahanmuutto-kysymys.
Liikkuvat väestömassat, miljoonat, kymmenet miljoonat, etsiytymässä maksimaalisen kulutuksen alueille kuluttamaan enemmän...
Ekologisesti ei johtopäätöksiä pitäisi olla ainakaan vaikea vetää.
Jos teemme asiasta oikeudenmukaisuus-kysymyksen, niin tilanne saattaa olla eri. Mutta ei suoraan niinkään.
Muuten: kun Jumala käski lisääntyä ja täyttää maan ei vuosituhansiin tapahtunut väestöllisesti käytännössä mitään. Maa olikin käytännössä lähes autio ja tyhjä 1800-luvulle saakka. Väkiluvut olivat linkolalaisia vaikka metsät kyllä pienelläkin väestöllä kyettiin Etelä-Euroopasta hakkaammaan matalaksi. En siis syytä suunnitteluvirheestä Jumalaa sen enempää kuin suomalaisia lapsiperheitäkään. Jotakin on nyt jokatapauksessa tapahtumassa, on menossa väärin. Maa kiehuu. Jättikaupungit eivät ainakaan ole ihmisen asuinpaikkoja.
Siispä ihmistsunamia odotellessa tai lääkkeille vastustuskykyisiä epidemioita, jotka tulevat avuksi ja niittävät satoa.
VastaaPoistaOn uskomatonta, että ihmiset ovat saaneet planeetan siihen jamaan, että avuksi huudetaan jotain ihmisen ulkopuolista, joko Jumalaa / Kristusta lopettamaan tämä maailma ja alkamaan uuden kirjoittamisen tai luontoa (sairauksien muodossa) tai ulkoavaruuden hemmoja ihmeellisine tekniikoineen. Kuitenkin alkuperäinen käsky oli paitsi täyttää maa, myös viljellä ja varjella sitä...
Kristikunta on odottanut parousiaa sukupolvi toisensa jälkeen. Liki jokaisessa sukupolvessa on ollut niitä, jotka ovat uskoneet, että tämä on se viimeinen sukupolvi (Paavalista lähtien). Suomessakin on ollut uskonnollisia yhdyskuntia, jotka ovat myyneet omaisuutensa, lakanneet tekemästä työtä Kristuksen pikaisen tulon vuoksi.
Ihmistsunami ja planetaariset ympäristöongelmat ovat toki nyt sitä mittakaavaa, jolla kaiken loppu voisi alkaa. En silti usko, että on nk. "Jumalan tahto", että istumme sormi perseessä (tai muualla) ja itkemme maailman pahuutta. Pitäisi pystyä istuttamaan se omenapuu, vaikkei huomista tulisikaan. Niinpä mietin itse näitä kauhuskenaarioita pohtiessani, että voitaisiinko jotain kuitenkin vielä tehdä maailman pelastamiseksi tai katastrofin lieventämiseksi ja lopun loiventamiseksi. Minusta muuta mahdollisuutta ei ole. Muutoin vaivutaan joko tilastotieteelliseen, ekologiseen, uskonnolliseen tai muuhun nihilismiin.
Minä olen typeryyttäni vaimoni kanssa elänyt niinkin eläimellisesti, että meille on syntynyt lapsia. Nyt aikani menee suurimmaksi osaksi näistä jälkeläisistä huolehtimiseen. Elämä tuntuu mielekkäältä, vaikka pitäisi kai tuntea ahdistusta siitä, että olemme ylipäänsä olemassa ja toimineet näin moraalittomasti. Siitä asiasta, että olen lisääntynyt en tunne ahdistusta, se on eläimelliselle puolelleni aivan absurdi ajatus.
Toki omista elintavoista tunnen (joskus) syyllisyyttä, ainakin silloin kun uutisissa kerrotaan, että suomalaiset ovat jo käyttäneet tämänvuotiset luonnonvaransa huhtikuussa. Kyllä minulle kävisi köyhempikin elämä, vaikken nytkään pröystäile.
Ehkä voisin ruveta vasektomialähettilääksi Afrikkaan ja Intiaan. Kertoisin, miten mukavaa elämä silloinkin on, että vähempi on enempi ja että ihan samalla tavalla se laaki lähtee.
Toki ymmärrän asiantilan vakavuuden. Silti on jotenkin todella pervoa, että olemme saaneet homman tähän jamaan länsimaisen edistyneisyyden keinoin ja että isojen miesten olennaisin puheenaihe tuntuu olevan maailmanlopun odottaminen. Hyvä, etteivät visko tuhkaa päällensä.
Joskus tulee mieleen (asiaintilan vakavuuden ohessa), että onko tässä puheessa kyse ihan yhtä paljon omasta elämänpelosta ja kuolemanpelosta? Voin sanoa, että jokaisesta meistä keskustelijasta on ilman puhallettu ulos ennen kuin varsinainen maailmanloppu tulee. Ja silti ajatuksissamme olemassaolo on nihiloitu miltei olemattomiin. Sitä ei tosin huomaa, kun menee ulos ja katsoo kasveja ja eläimiä, noita Jumalan luomia, joista meidän pitäisi myös ottaa oppia.
Olisiko hyvä idea, jos kukin menisimme kesällä tahoillamme istumaan kusiaispesään? Siinä oltaisiin kaikki lähellä luontoa, tunnettaisiin toisen lajin olemassaolo ja vaikutus ja myös oma eksistenssimme terävöityisi. Kun sitten siitä toipuisimme, nussisimme (vastuullisesti) parhaaksi tuntemaamme lajitoveria tai muuta kiihokkeen kohdetta. Tai polttelisimme rauhallisen sikarin tai ottaisimme konjakki- tai kossuryypyn. Sitten sitä voisikin jo taas miettiä tuhoa ja kuolemaa ja jättää kaiken Jumalan, tyhjyyden tai luonnon haltuun...
Hah, ja huh, Vesa. Tuosta ei voi olla muuta kuin samaa mieltä ja pyyhkäistä kyynelet silmistä, sen verran oli hauskaa.
VastaaPoistaMaailmanloppua tästäkään ei siis, tod.näk. tule.
Se on todennäköisyys.
Ei vaikka ilmasto lämpenee ( ja sille pitää tehdä jotain!). Ei vaikka väestö kasvaa 10 miljardiin (ja sillekin pitää tehdä jotain!)
Se mikä on varmaa on että suurimman osan meistä (ja jälkeläistemme) elämänlaatu tulee heikkenemään reilusti erilaisten väestökaaoksien levitessä, luonnosta ja sen olioista puhumattakaan.
Elämä on tavattoman sitkeää. Jollakin tavalla täällä tullaan kitkuttamaan. Osa ihmiskunnasta tulee todennäköisesti elämään hyvinkin vuosina 2100 tai 2200. Osalla on aina resursseja muita enemmän. Luonto ja ihmiskunnan enemmistö tulee pärjäämään aina huonommin.
Itselleni tärkeää on sekä luonnon että ihmisen kulttuurien biodiversiteetti. Siksi minun "vastustajani" ja "viholliseni" on globalismi, melkeinpä sen kaikissa muodoissa. Jostakin sieltä nousee se minun huonon päivän nihilismini, henkilökohtainen kulttuuripessimismini.
Toinen haluaa puolustaa metsiä, kolmas vastustaa kulutusta, neljäs säätää lapsiluvun yhteen. Samoja merkittäviä suuntia, erilaisia keskityksiä vain. Kukaan ei hahmota kaikkea kirkaasti. Minä näen että globalismi = Free trade/Open Borders on ekologian ja elämän monimuotoisuuden vastaista, ja myös yksi ihmistsunamin aiheuttaja. Joku ehkä näkee ja kokee toisin.
Jää vain kysymys mitä mä teen? No, itse en harrasta mitään lajia tms. mikä aiheuttaisi merkittävää kulutusta. Käyn joskus uimahallissa, kävelen. Lenkkeilyhän kuluttaisi kevytmielisesti vaivalla maasta revityn ja maan antaman energian!! En lennä kun muu perhe pelkää lentomatkailua ja eikä ole oikein rahaakaan. Auto, vanha, on. Sillä tosin ajoimme viime kesänä Saksaan, Puolaan ja takaisin. Ei kovin ekologista kylläkään. Telkkari on 90-luvulta, sellainen paksu musta möltti. Kännykkä viisi vuotta vanha näppäin. Takakansi perhosteipillä teipattu kiinni. Tykkään syödä kalaa mikä on kai jossakin mielessä väärin?
En tilaa Hesaria eli eivät puut kaadu vuokseni. Kirjat tosin hankin paperisina. Vältän valtamerilaivoilla maahamme muilta mantereilta rahdattua riisiä, soijaa ja kaukolihaa.
En tiedä mitä muuta voisin tehdä?
Ehkä ostaa kukkia kerrankin vaikkapa huomenna vaimolleni ja kiittää häntä ja meitä hieman ehkä myöhemmällä iällä hankitusta lapsestamme.
Kulttuurituho/ihmistsunami, angstinen puheemme niistä, on todellakin samaan aikaan kuin se on tietenkin myös reaalinen dystooppinen mahdollisuus myös kapinaa omaa osaa kohtaan, ehkä kiukuttelua omaa katovaisuutta, pienuutta, heikkoutta kohtaan. Maailma kun ei millään tunne taipuvan meidän toiveidemme ja huutojemme mukaisesti.
jope
Tuohon jäi nyt (nopeasti kun aina taon) virhe. Riisi. Kyllähän mä basmatia aina mielelläni ostan ja syön eteläpohjalaisen kananpojan kanssa. Sekä basmati että jättikanalan kana taitavat olla kyllä ei-niin-hyviä-valintoja. Parasta siis etten edes ala miettimään ekovalintoja, niin solmuun niiden kanssa menen. Paitsi fennovegaanit! Nehän on kovia. Ikään kuin ekologian nationalisteja.
PoistaRehellinen ollakseni, minun päähuoleni (ja iloni!) on ihmiskunta. Lajina yhtä hyvä kuin Siperian tiikeri tai pyhä pillerinpyörittäjä. Meissä on vain kuin järjestelmävirhe.
Tähän ajatus järjestelmävirheestä:
"Kommunismi oli oikeastaan ihan hyvä ajatus, mutta ihmiset vaan pilas sen."
"Ei ollut. Ei ollut hyvä eikä ollut hyvä ajatus."
Ei ne kanat ole ongelma (kuin eläinsuojelullisessa mielessä). Syö huoletta. Ja nautakin alkaa saada Suomessa vähän armoa, ei olekaan täällä niin huono vaihtoehto.
PoistaIhmistsunamin nousu on noin 116 vuotta vanha ja enenee. Ilmiönä tietenkin ainutlaatuinen.
VastaaPoistaPekka Kuuseen aina ylpeydellä viittaan ja hänen teokseensa Tämä ihmisen maailma vuodelta 1982. Se oli viimeinen suuri suomalainen varoitus. Sen ilmestyessä olin 24 ja Kuusi vetosi sen ajan nuorisoon, johon katsoin kuuluvani. Kuuselle tämä hetki olisi pettymys.
Helposti saatava öljy loppuu oleellisesti noin 20 vuoden kuluttua ja se käynnistää kaaoksen. Ihmistsunami on oleellisesti öljyvetoinen vaikka toki tiede kehittää uusi energiamuotoja, mutta ne eivät ehdi massoille.
Peli on jotensakin menetetty ja kaaoksessa ihminen hyökkää toisen ihmisen kimppuun. Voimme vain uumoilla ja uunoilla mitä planeetallamme on suuren verenvuodatuksen ja kuoleman jälkeen.
Poliitikot eivät tohdi puhua ihmistsunamista, koska politiikka perustuu kokonaisuudessaan populismiin.
Miksi te keskustelussa regressoidutte itseenne? Nyt kuulkaas pitäisi iskeä tiskiin aika raju tekojen ohjelma ja toimia sen mukaisesti.
Kumma kun nuoret eivät liittoudu yhteen ja laadi toimintaohjelmaa ja toimi sen mukaisesti.
Laittaa pää pensaaseen - käytän siitä ilmaisua ONNELLISUUSKUPLA ja joku oman elämän vihertelyn maksimointi on myös sitä.
No joo. Tosi on. En tohdi kirjoittaa tähän kaikkea.
Vasta kaaoksessa nousee ihmisessä Peto ja ihmistsunami nostaa tämän Pedon.
Vaan minulle akattomana ja lapsettomana tämä on helpompaa. Luulen ehtiväni sittenkin hautaan ennen kaaosta. Huomaatte, että olen itseni suhteen optimisti.
J----
"Poliitikot eivät tohdi puhua ihmistsunamista, koska politiikka perustuu kokonaisuudessaan populismiin."
PoistaOlen sitä mieltä, että poliitikoilta, meiltä virkamiehiltä ja myyjiltä ei kannata kysyä mitään. Niillä (ja siis myös minulla) on kaikilla ainakin kaksi minää.