perjantai 20. toukokuuta 2016
ELEMENTAARINEN HYVÄNTAHTOISUUS
1
Wittgensteinin mukaan on mahdotonta puhua ihan aikuisten oikeasti maailman perustavimmista asioista. Itselleni elementaarilauseet ovat siis lähinnä pelkkiä malleja, joita voi tavoitella viihtyäkseen tässä maailmassa.
Mikä ei anna tilaa mielikuvitukselle, haastaa sen.
Siinä oma tiivistykseni elementaarilauseiden mahdottomuudesta ja kauneudesta.
2
Keskustelimme kollegan kanssa työyhteisön sujuvuudesta ja kohtaamistyömme sisimmästä ytimestä. Jaoimme oivalluksen: elementaarilauseiden mielekkyys ilmenee sosiaalisuudessa; kädellisten hyväntahtoisuus on elementaarilauseiden kokonaisuus. Pelkästään oman asemansa tarkka varjeleminen hukkaa oleellisen.
Tuntui täysin selvältä, että elementaarilauseissa elämme aina toisten kanssa. Että avarimmin elementarilauseet ovat juuri siten olemassa.
3
Vain toistemme kautta, katsomalla itsemme läpi, voimme ymmärtää elementaarilauseiden funktion.
Itämaiset viisaat väittävät minän olevan harhaa. Minusta se on yksinkertaistus, mutta kylläkin hyvä kuvaus elementaarilauseiden funktion hämärtymisestä egon vaikutuksesta.
Lastensuojelutapauksissa tämä näkyy surullisen kohtalokkaasti, kun ihmiset puhuvat mieluummin lakimiehestään tai omasta mielipahastaan kuin siitä lapsesta, joka heiltä on otettu pois ja joka tuossa tilanteessa puhtaimmin edustaa elementaarilauseiden kokonaisuutta tai peräti on sitä.
4
Wittgenestein itsekin turhautui elementaarilauseisiin ja terapoi itseään myöhäisfilosofiallaan. Hän ei kuitenkaan huomannut edetä tarpeeksi pitkälle eli sosiaalisen eläimen hyväntahtoisuuteen. Elementaarilauseita hämärtävästä pahantahtoisuudesta puhumattakaan.
Onko kukaan koskaan missään yhdistänyt evoluutiopsykologiaa ja Wittgensteinia?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTuli mieleen tällainen lause: Ihminen saattaa sosiaalisuudellaan, myös hyväntahtoisella, varjella tarkasti omaa asemaansa, siinä hänen mielikuvituksensa raja.
VastaaPoistaMinusta tuntuu, ettemme voi kuvata paljoakaan olemassaolosta sekaannuksesta vapaalla kielellä. Tämä ei koske vain estetiikkaa, etiikkaa ja uskoa vaan yhtä lailla luontoa tai kokemustamme siitä, silloin kun emme kuvaa luonnonlakeja.
Ja kuitenkin juuri edellä mainitsemani ovat itselleni ehkä ne maailman kiinnostavimmat asiat joidenkin ruumiillisiin toimiin liittyvien asioiden ohella. Onneksi kuitenkin on monia ko. asioita koskevia kielipelejä, jotka onnistuvat sujuvasti tietyissä yhteisöissä, tiettyjen sääntöjen puitteissa, ja syntyy myös kommunikaatiota, eikä tarvitse jäädä metatasolle kuvaamaan sitä, miten kieli kuvaa maailmaa = elementaarisuuden säännöt eivät ole niin tiukkoja.
Nuo kuvaamasi lastensuojelutapaukset ovat kaiketi valitettavan yleisiä. Tämä minua jäi mietityttämään: miten lapsi tuossa tilanteessa edustaa elementaarilauseiden kokonaisuutta? Asiat ovat niin kuin ne ovat ja silti tahdotaan puhua jotain muuta - näinkö?
VastaaPoistaTuli mieleen vielä: maailman perustavimmat asiat.
VastaaPoistaSanotaan vaikka rakastelu. Siinä ei tarvita sanoja kuin ehkä pieninä markkereina.
Sanotaan vaikka rukous. Pelkkä huokaus riittää.
Sanotaan vaikka runous. Sanoja voi käyttää, niillä voi leikkiä ja varmasti puhutaan maailman tärkeimmistä asioista.
On aivan eri asia keskustella näistä jutuista Tractatuksen Wittgensteinin kanssa. Oikeastaan emme tarvitse edes tietoa Tractatuksesta voidaksemme hyvinkin menestyksekkäästi toimitta edellä mainitsemiani toimintoja ja tuntea olevamme olemassaolon ytimessä.
Ja senkin huomaamme, kun joku kieroilee ja valehtelee (lastensuojelutapaus).
En silti sano, etteikö Tractatus olisi ehkä hienoimpia filosofisia teoksia mitä on kirjoitettu.
Tämä on nyt vaan tällaista pragmatismia elementaarilauseiden idean suhteen.
Ja tuohon jo mainitsemaani voi lisätä pitkän litanian (ruoan valmistaminen, lapsen hoito, urheilu jne. jne): eri asia sitten on, millainen kognitio noista kaikista syntyy.
PoistaWittgensteinin ajattelu liittyy kielen toimintojen kuvaamiseen ja kielen ja todellisuuden suhteen tarkasteluun. Onneksi ihmisen ei tarvitse myöskään kieltä käyttäessään jatkuvasti tietoisesti tunnistaa sitä rakennetta jota käyttää ja jolla kuvaa, taitaisivat aivot vaan kuormittua ihan turhaan.
Mutta evoluutiojuttujen ja Wittgensteinin yhdistäminen voisi olla hyvä akatemiaprojekti, sellaisista päättäjät tykkäävät, poikkitieteellisestä ajattelusta.
"Ihminen saattaa sosiaalisuudellaan, myös hyväntahtoisella, varjella tarkasti omaa asemaansa, siinä hänen mielikuvituksensa raja."
PoistaJust niin. Hyväntahtoisuus on samalla tilan antamista itselleen. Elementtiensä laajentamista.
Tuo lapsen merkityskin juuri niin kuin ajattelet. Lapsi tuollaisessa tilanteessa on ikään kuin sen koordinaatiston kulminaatio, jossa elementaarisuus "mykistyy" reaalisimpaansa, jossa minän on siirryttävä sivuun havainnon edeltä: se on lapsen rakastamista "ankarimmillaan".
Joo. Tractatus... Kun vuosia sitten luin Deleuzen Nietzscheä ja filosofiaa sen kanssa rinnakkain, puhdistuin lopullisesti tarkoitusfilosofian ja kesken jääneen nihilismin paradokseista, romantiikasta oikeastaan. Kirjoitin siitä tännekin: Olemassaolon kutsu.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaKirjoitan muuten Karhunkivessä yhdestä tällaisesta tapauksesta, siis siitä miten Vantaalla lastensuojelu toimii tai ei toimi kovin hyvin.
PoistaMeidän alueella tehdään kuukaudessa suunnilleen 300 lastensuojeluilmoitusta. Eikä kaupungilla ole resursseja eikä edes halua hoitaa asiaa kunnolla. Näin kai voisi kärjistetysti sanoa. Virkailijat tekevät kyllä parhaansa.
Minusta Deleuzen Nietzsche-kirja on hieno. Sen jälkeen en ole hirveästi perustanut, etenkään Quattarin kanssa tapahtuneesta sekoilusta. Se on sellaista revittelyä, joka ei ainakaan minulle kommunikoi kuin tiettyjä asenteita. Aikuisten ukkojen performanssia ja käsitteellistä sekoilua. Mutta myös se Autiomaa-valikoima on pääpiirteissään (ainakin Kant-analyysin ja muutaman muun tekstin osalta) hyvä.
Jossain vaiheessa vähän kyllästyi filosofiaan ja aloin panostaa runouteen, vaikka se onkin Wittgensteinin mukaan ilmaisua (Ausdruck). Ilmaisuna olemassaolo on kuitenkin kiehtovampaa kuin analyysina.
Toi Vantaan tilanne on todellakin jotain tylyä elementaarisuutta.
PoistaSe Deleuzen niitsekirja on huikea mielen avaaja. oikeastaan tykkään lukea sitä enemmän kuin niitzee itteensä. Dionyysinen ilo avautui todella sen ja tractatuksen leikkautuessa keskenään.
Parasta siinä Deen Niitske-kirjassa on yhtäaikainen systemaattisuus ja kyky nostaa N:n käsitteet selkeästi toiselle tasolle.
PoistaJotkut väittävät, että N. on sekava. Minusta hän on suhteellisen systemaattinen ja selkeä ajattelija. Tosin menee välillä retoriikan ja sofismin puolelle, mutta tykkään sellaisesta.
Sekava on todellakin väärä sana. Epävakaa parempi. Ja olen sitäkin mieltä, että vie kyllä lukijansakin epävakaaseen tilaan, jos antaa itsensä siihen viedä ja siihen on valmiuksia. Niitzeä lukiessa on määriteltävä myös omat rajansa ja luettava häntä tarkkaan, vähän niin kuin piru raamattua kuten sanotaan. Silloin häneen saa ilmavaa etäisyyttä.
PoistaEn ihmettele, että niitze on motivoinut epävakaita tai väsyneitä ihmisiä huonolla tavalla. Leena Kakkorin sanoja lainaten hänen "saarnaava, epätoivoa huokuva" retoriikkansa ja energiansa yhdistettynä voiman ja julmuuden ensisijaisuuden ja heikkouden ja hyvyyden toissijaisuuden metafysiikkaan "vetoaa itsensä syrjäytetyiksi tai toisenlaisiksi kokeviin ihmisiin". Ja tietenkin relavismiin vetoa tunteviin. Jaan myös Kakkorin ajatuksen siitä, että niitzen vetäytyminen harvojen ja valittujen ymärrettäväksi (edelleen tuolla epätoivon sävyllä viritettynä) tekee hänestä vaarallisen filosofin jos aika, paikka ja oikeanlainen lukija kohtavat.
Minua pikkuisen jopa ärsyttää se kun esim. kouluampumisten jälkeen ammatifilosofit kiirehtivät selittämään, että niitzeä on tulkittu väärin. Kuulosti melkein uskonnolliselta paniikilta.
(Nietzsche-tunnisteesta löytyy vatkausta lisää.)
Varoitus: seuraava kommenttini on törkeä mutta harkittu provakaatio filosofian alttarin edustalla. Maailma notkahtelee sinäkin ainakin kun mietitään mitä W tai N todella tarkoitti ja sanoi ja kuka siitä sanoi ja mitä.
VastaaPoista"White flightistä" hyvä, maltillinen mutta silti suositeltava kirjoitus tässä: https://palaneenkarya.blogspot.fi/
Huomatkaa numerot, siis jos luette. Ja jos luette, lukekaa loppuun. Saksasta lähtenyt toisen tiedon mukaan viimeisen 5 vuoden aikana kolme miljoonaa koulutettua ihmistä. Syistä kiistellään. Moni ausseihin siirtynyt ei ole kertonut syyksi parempia taloudellisia näkymiä siellä. White flight tulossa lujaa keskiluokan Valkoisen kohinan tilalle?
(Huom. tarkoitus ei ole häiritä kiinnostavaa keskustelua, muistuttaa vaan että maailmako se häiritsee meitä jo niin paljon, että haluamme siitä vaieta.)
jope
Jope, eihän tuo hirveästi yllätä. Eiköhän meilläkin keskiluokalla maksateta aika paljon, valtio myy kansallisomaisuutta ylikansallisille yhtiöille pilkkahintaan, verot nousevat ja elätettäviä suita tulee kuin liukuhihnalta lisää. Eikä ole varaa järjestää terveyspalveluita, hoitaa vanhuksia jne.
PoistaNo, joku tästäkin kaikesta hyötyy, se on selvä. En silti sano: olisinpa elänyt 1800-luvulla ja käynyt haastattelemassa paria kiinnostavaa eurooppalaista ajattelijaa.
Jännä nähdä, milloin filosofia tai joku todella iso filosofi saa nykytodellisuudesta kiinni ja alkaa analysoida tätä kaikkea, mikä tapahtuu muuallakin kuin elokuvissa ja filosofian perinteessä.
Kolmas virsi
VastaaPoistaMun kurkussani on kiristys, Kristus
onko Sussa mun ololleni helpotus
Kun en oikein tiedä mikä olet luontojasi heppu
Darwin kertoo, että totisinta on apinan peppu
Jotenkin tuntuu että suojelusenkeleitä on vähän
aina vain vankemmin mieleni juuttuu tähän
On aikuisia ihmisiä, jotka kaikkea kehtaa
ne lapsen ääressä kuumissa kiimoissa vehtaa
Mutta kerran meillä on muhkea paratiisi
näin on oltava tai siitä seuraa uskisten kriisi
Eiköhän taas lauleta virrestä viisi
taivas on totta, alhaalla pakanoiden hiisi
J----
"Mutta kerran meillä on muhkea paratiisi
VastaaPoistanäin on oltava tai siitä seuraa uskisten kriisi."
Ei muuten seuraa. Jos ei ole mitään, ei siitä seuraa mitään, tyhjässä on paha nyhjästä mistään. Tyhjässä, ei-missään olemattomuudessa... sen enempää kristitty, muslimi, ateisti, pragmatisti, kukaan, ei saa tietää sen enempää olleensa oikeassa kuin väärässäkään.
Julma tyhjyys ei jaa voittajapalkintoja yhdellekään eikä todista kenenkään satsanneen väärään totuuteenkaan.
jope
Noinhan se taitaa olla. Usko on hyvä sijoitus.
PoistaHah ha, tämän sanon ihan ystävyydellä vaikka alan kuulostaa vastarannan kiiskeltä, väitän sulle nyt vastaan: ei ole. No, miksei? Koska usko ei ole sijoitus, siihen ei voi sijoittaa, koaka sitä ei voi ostaa, hankkia, valitakaan (tiukassa katsannossa), se on mitä on joka on ihmisessä ja on häneen tullut miten on tullutkin, mutta sitä ei voi ottaa minkään uskonnollisen, filosofisen valintatalon hyllyltä ottaa ja toivoa että se sittenkin toimii niinku kodinputkimies.
PoistaVielä viimeisen kerran paluu siihen klassiseen kristinuskoon: usko on sataprosenttisesti peräisin ihmisen ulkopuolelta ja ihminen voi saada sen ilman omaa ansiotaan asiaan. Me emme siis voi sijoittaa mutta Jumala siinä sijoittaa meihin. Lahjan voi kyllä palauttaa lähettäjälleen. Oman kokemuksen mukaan vaikeaa sekin on. Ensimmäisiin, tosiin eikä kolmansiinkaan epäilyihin, kieltämisiin, surkeaan vaellukseen Jumala ei näytä reagoivan että no, ei sitten, heitä pois jos ei kelpaa.
Mutta onhan silti, en kiellä, se Tyhjä kortti, eräs mahdollisuus. Mutta kuten yllä kirjoitin, se ei jää kenenkään käteen, koska silloin ei ole/olisi enää kortteja eikä käsiäkään. Ei-mitään -maassa ei ole edes ei-mitään.
jope
Huomenna finaali, hienoa.
Neljäs virsi
VastaaPoistaMitä taivas on ilman Saaren Juhaa
Vireeni ikuisesti juoksee, katson myös Kuhaa
Ei sulta kuule lopun koskaan elinkaari
muista tämä kun sylissäs on piltti ja olet vaari
Onko sussa jokin kohta paatunut
uskon varmuus lopahtanut ja maatunut
Ei siinä auta äärimmäisyyden aisti
jos huonosti käy oot helvetin paisti
Taivas on heikkojen sielujen ihana roskis
niin moni ruma sana sanottu, ei pysyny poskis
niityillä sen kysyn: missä on Saaren Juha
se on ilon kaiken keskellä kuin mulla olis nuha
J----