sunnuntai 8. toukokuuta 2016

MAAN JA ILMAN KAUNEUDESTA eli yksittäinen sana elämyksenä tosiseikkojen kokonaisuudesta*

"Mikä on kaunein sana?"

Olen aina pitänyt tuota hirveän keinotekoisena kysymyksenä. Melkeinpä teeskentelynä. Ovatko sanat muka itsessään esteettisiä objekteja? Eikö kaunista niissä ennemminkin ole kuvitella se hetki, jona ne keksittiin? Siis se mitä (siis ei miltä) niiden on tarkoitus näyttää ja kuinka toimia.

On kuitenkin olemassa sellainen poikkeus, että voin sittenkin vastata kysymykseen. Kyseessä on täydellisin tietämäni yhdyssana.

Maa-ilma. Maa ja Ilma. Maailma.

Siinäpä sana joka on kuin nerokas kone, jossa on vähin mahdollinen määrä itseäni liikuttavia osia. Sen yksinkertaisimmassa mahdollisessa vastaavuudessa kohteensa kanssa on jotain elegistä ja elementaarista. Maailma on ikään kuin kaikkien saranalauseiden äiti.

Entä millainen sitten olisi maailman keksimisen hetki? Kaunein hetki? Miltä maailma silloin näytti?

Vai huomasiko sitä kukaan edes keksineensä?

-

*Kuten huomaatte, L.W: n Tractatuksen aloitus yhä roikkuu matkassa. Näköjään se on itselleni se tärkein kirja, nyt sen huomaan. Sen toisen tärkeän (Varmuudesta) rinnalla.

Tästä pohdinnasta kuuluu kiitos vaimolleni, joka aina on muistuttanut minua tämän sanan erityislaatuisuudesta. (Teksti on päivitetty vanhasta kirjoituksesta.)

7 kommenttia:

  1. Juha, jos et ole vielä lukenut, niin lue Veronica Pimenoffin kirja Maa ilman vettä. Se ei ole dystopiaa se kirja, vaan jotain mitä tapahtuu nyt. Kirja oli ilmestyessään sen vuoden tärkein kirja, ajoi ohi muiden.

    Siinä käsiteltiin maailmaa. Vesipula on yksi juttu. Naiset olivat päähenkilöitä, paikkoja esim. Mosambik, Saksa ja Suomi. Se on kyllä proosaa mutta ei se kovin prosaistinen ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa kiinnostavalta. Yhden Pimenoffin olen lukenut, Risteilijät.

      Poista
    2. Silloin kirjan ilmestymisvuonna törmäsin jossain kokouksessa tms. Pimenoffin veljeen, joka sanoi että olipas hyvä että joku tykkää siskon teksteistä. Että tuommoinen sisältö kaunokirjallisuudelle ei tee myyntilukuja, piti vielä puuttua ekologiaankin. Varmaan se löytyy vielä kirjastoista.

      Poista
  2. Minun mielestäni maailman kaunein sana on NARSISMI. Maistelkaapa sitä suussanne. Sanassa oleva R-kirjain antaa sille potkua. Kerrankin on R paikallaan. Sanan puolenvälin jälkeen alkaa mukava loppusuhina. Tuntuu kuin se ei päättyisi koskaan.

    J----

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli sana itsessään voi olla esteettinen objekti! Joo, näköjään.

      Poista
  3. R-kirjaimesta pitäisi kiRjoittaa kiRja. - Sillä on ihmeellinen ryhdistävä vaikutus sopivasti käytettynä. - Ajatelkaapa jos nimi Stalin olisi ollut StaRin? Miltä tuntuu? Entä jos SaaRi olisi SaaLi? - Miltä kuulostaa heil HitleL? - Ei kyllä sen täytyy olla heil HitleR. - Tai pelkeLe? - Ei on oltava peRkele. - Entä KoskenkoLva? - Ei on oltava KoskenkoRva. - Entä suLmanluoti? Ei, on oltava suRmanluoti. Entä pieLu? Ei, on oltava pieRu.

    J----

    VastaaPoista