Maailma häiritsee siinä, missä reaalinen ja ideaalinen leikkaavat toisiaan. Toisin sanoen siinä, missä reaalista ja ideaalia on enää mahdotonta erottaa toisistaan ja missä sen vuoksi eron on mahdollista tuntua vain häiriönä.
Tätä näkee tai kokee taiteessa harvoin* (mutta filosofiassa usein). Heti mieleen tuleva esimerkki häiritsevyytensä pilanneesta teoksesta on Juha Jokelan näytelmä Fundamentalisti. Siinä fundamentalismia edustava hahmo oli kirjoitettu patologisoiden. Toisin sanoen hänet oli redusoitu humanismin ja psykologiaan. Reaalinen ja ideoloiginen eivät leikkautuneet toisiinsa. Katsoja pystyi helposti nousemaan hysteerisen hahmon yläpuolelle palautumatta itseensä.
Kuvittele ruutupaperin kaikki leikkauspisteet. Jokainen niuistä katoaa kahden suotran erottamattomuuteen. Sitä on realismin häiritsevyys.
-
*Häiritsevän realismin arkkityyppi on varmasti suomalaisille Mäen kissavideo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti