Dag Solstadin romaani Ujous ja arvokkuus oli 7 eurolla alepinossa. Ostin kun vaikutti selatessa hyvältä. Kotona aloin lukea mutta innostus loppui lyhyeen. Joskus pienet ksityiskohdat vain ovat ylittämättömiä. Tässä se on se, että kun päähenkilö, lukion opettaja, opettaa abiturienteille Henrik Ibsenin Villisorsaa, nämä suhtautuvat häneen vihamielisesti kun eivät jaksa kiinnostua aiheesta. Josta siis opettaja innostuu sitäkin enemmän.
Haloo!!! Kyllästymisen ymmärrän, mutta että siis vihamielisesti? Hei ihan totta! Ottaisivatko opiskelijat tätä noin tosissaan? Jos tarkoitus on kuvata ajan pinnallistumista (kuten kääntäjä jälkisanoissaan antaa ymmärtää), metsään menee. Hirveä klisee. En usko enää mitään mitä Solstad kirjoittaa. Ja uskooko hän itsekään? Pelkkää älyllistä liioittelua, oman äänen korostamista. Karkea tyylillinen arviointivirhe.
No. Onneksi meillä on loistava Lee Child kun nämä liioittelevat ja itseään korostavat älyköt alkavat ottaa päähän. Joskus vain taide saa rakastamaan häpeämätöntä viihdettä yli kaiken.
Samalla tavalla Juha kun sulla on vahva allergia epäuskottaville yksityiskohdille älyllisiksi tarkoitettujen teoksien kliseitä kohtaan, niin mulla on samanlainen allergia tiettyjä poliittisia uskomuksia ja niiden epäuskottavia yksistyiskohtia kohtaan.
VastaaPoistaNäin saatat ymmärtää miksi olin niin poliittinen kuin olin (ja mihin suuntaan) niissä tämän joukon megakeskusteluissa, jotka käsittelivät talvenm ja kevään aikana muutamia kipeitä aiheita.
Mutta ei siitä nyt. Vaan:
Voi olla että tuo norjalaisen kirjailijan efekti on meille suomalaisille epäuskottava senkin vuoksi, että joissakin maissa kirjallisuudella ja tietyillä tekijöillä (Norjassa Ibsen, Ruotsissa Strindberg, Saksassa Goethe..) on suhteessa paljon suurempi merkitys kuin meidän kanonisuiduilla sankareillamme (Leino, Kivi, Linna) jotka ovat meillä enää pelkkää estetiikkaa ja sekä filosofisesti että poliittisesti täysin vaarattomia. Ruotissa Strindbergistä ei voi nykyään tykätä ilman että samalla todistaa tietävänsä ja tunnistavansa Strindbergin pimeät puolet. Hänen "naisvihansa" tulee varsinkin tunnistaa teoksista ja "irtisanoutua" siitä. Vasta sitten on vapaa lukemaan. Ibsenhän oli Strindbergiin verrattuna muuten ihan lälläri. Mutta Ibsen on edelleen Norjassa enemmän kuin meille esim. Leino, näin luulen.
Suomen koulaitoksessahan kirjallisuus on todella marginaalissa. Mitään kirjallisuutta oppiaineena ei ole kuten monissa maissa. Ehkä siksi meidän on vaikea käsittää, että kirjallisuus voisi herättää yhtään mitään koululaisissa.
Itse kehtaan häpeilemättä tunnustaa että en ole lukenut kokonaan Veljeksiä enkä Kalevalaa, enkä Leinoakaan. Strindbergit olen niiden sijaan useimmat kahlannut läpi jotkut pariinkin kertaan. Onko tämä nyt suuri häpeä en tiedä, mutta Stindbergin pää kiinnostaa enemmän kuin Einon keinut tai Kiven härkätaistelut niin hienoa kuin niitä on saada lukea/katsoa sitten taas vaikkapa draamana. Mutta lukemaan en kykene noita kirjallisuuden historiamme ikoneja. Sama Waltarin kanssa. Sinuhet ja kaikki muut lukematta. Olen kai huono suomalainen tässä, vaikka muuten tämä maa jalkojen alla on arvokas ja tärkeä. ( 1950-luvulta eteenpäin kotimainen kirjallisuus kyllä kiinnostaa. Ja olivathan ne sotaa edeltävät suomenruotsalaiset runoilijat aikaansa edellä. Ja outoja tyyppejä siinä ajassa. )
jope
Katoppa juttuni Kotimaisten klassikkojen ajattomuudesta. Taidamme kuulua samaan kerhoon.
PoistaJoo! Gunnar Björling on rautaa. Kiven muutamista runoista pidän valtavasti mutta Veljekset tökkii.
...ja Tuntemattoman luin periaatteesta mutta Pohjantähti on vielä lukematta. Kuulemma paree ku Sotilas.
PoistaTämä on minusta vaikuttava teos. Kirja on kirjoitettu 1994, mutta asetelma on ajaton: ylimielinen, röyhkeä, mielestään kaikikitietävä nuori ja kaavoihinsa kangistunut vanha opettaja.
VastaaPoistaKouluissa on valtavasti tunteita liikkeellä. Ajattele nyt, on pakko yrittää viedä opetussuunnitelmaa läpi vastahakoisten murrosikäisten kanssa. Jos suhtautuu työhönsä intohimoiseati ja "opetuslapset" haukottelevat. Yhteenotot ovat tavallisia.
Jope on oikeassa. Meillä Suomessa ei kouluissa lueteta tai muutoinkaan käsitellä paljon klassikoita, vaan nuortenkirjoja. Ollaan tyytyväisiä, jos nuoret lukevat ylipäätään jotain.
Elias Ruklan eläminen valheessaan ja purkaus on kyllä melkoinen kohtaus. Haluaisin nähdä sen elokuvassa.
Sitten tässä on vielä vasemmiston arvostelu. Jope, sinun pitäisi lukea tämä.
Minä olen kirjoittanut tästä täällä: http://marjatankirjat.blogspot.fi/2015/01/dag-solstad-ujous-ja-arvokkuus-2014.html
Taidan palata teokseen myöhemmin.
PoistaJa totta tosiaan sivulla 16 lukee näin: "Ketään ei voinut loukata, jos heitä kutsuu epäkypsäksi (...), ainakaan jos tilannetta tarkasteli asialisen yksinkertaisesti. Nämä epäkypsät yksilöt oli pantu pulpettiin omaksumaan tietoa klassisesta norjalaisesta kaunokirjallisuuudesta..."
Kiinnitän huomiota sanaan KUTSUU. Opettaja oli heitä mahdollisesti alentuvasti ääneen kutsunut epäkypsiksi. Silloin vihamielisyys on perusteltua.
Nyt minulla heräsi kysymys opettajan persoonasta. Ja olenko lopulta noiden oppilaiden puolella ja koko tuota entisaikojen syvällisyyden hokemaa vastaan? Ehkä. Ja kuinka yleistettävissä, eksistentialisoitavissa, tuon opettajan persoona on? Onko kyse enemmän luonteen kuvauksesta? Psykologiasta? Onko koko kirjan sävy suodattunut hänen persoonallisuutensa läpi? Luen ja päivitän juttuni.
Huomaatteko. Myös taiteen kohdalla voi olla väärässä. Tuota sanaa ei pidä pelätä! Kiitos Marjatta haasteesta.(Kävin lukemassa juttusi.)
Luen jo uudelleen. Helvetti joo! Nyt koen tämän toisin: ooettajan luonteen ylimielisyys ja hänen katkeruutensa uuden ajan muutoksesta ja oppilaiden oikeutettukin turhautuminen ja kärsimättömyys, jonka opettaja ehkä kokee vihana, puristaa jotain kuvaa ajastamme. ("Lapsemme ovat vieraita tuntemattomasta ajasta.") Kirjat pitäisi lukea aina näin, toisia kuunnellen. Blogi on hieno keksintö. Lue jope sinäkin tämä.
PoistaJatkan lukemista.
Tuokin mitä Marjatta just lainaa omassa jutussa että opettaja olisi voinut rinnastaa Ibseniä rikoskirjallisuuteen ja nostaa itsemurhan esiin mutta nyt vain tuhlaa abien aikaa muun valmistautumuisen kustannuksella, on tärkeä vihan perustelu.
PoistaMutta jännä nähdä, fokusoituuko opettajan persoonallusuus niin paljon, että ylestäminen kärsii... saas nähä. Kubrickin Eyes wide shut on hyvä esimerkki siitä, miten ykittäisen ihmisen poikkeukselljnen käyttäytyminen tekee universaalin draaman lähestulkoon mahdottomaksi. Muuten ois hieno mutta hirveen ongelmallinen elokuva päähenkilön käytöksen vuoksi... (katso tunnisteesta Kubrick)
Romaanin keskeinen käsite on zeitgeist? Mutta moralisoimatta? Tavoittamaton jota kukaan ei saa haltuun nimeämällä, vain eräänlaisella patologialla? Pinnallisuuden kritiikkinä se jotenkin olisi liian ilmeinen ja siten itsekin pinnallinen... tautologia, truismi. No joo. Se nähdään lukemisen edistyessä.
Kävin Marjatta lukemassa juttusi. Kiinnostavasti nähtyjä asioita. Jos norskin kirjaan törmään, otan silmieni alle ilman muuta. (Laitoin sulle pari viestiä edelliseen ketjuun muuten.)
VastaaPoistaKirjat voivat varmaan avautua toisen lukemisen kautta uudella tavalla, niin kuin Juhalla nyt. Itse koen usein kirjoista keskustelun suullisesti todella kiusallisena. Niin kuin ei uskoisi itsekään mihinkään mitä jostakin sanoo. Toisen ihmisen maku ja mieltymykset tuntuvat olevan useimmiten kuin toisella planeetalla. Vaikka on luettu sama kirja on siitä mahdotonta sanoa yhteisesti oikein mitään.
Silti luen mielelläni esim. Juhan ja sun Marjatta kokemuksia ja löydän usein paljon yhtäläisyyksiäkin.
Hauska tuo suomiklassikko juttukin. Juha, tietsä, mullakin on...Pohjantähti lukematta. Ja Haanpäät. Ja jopa useimmat Meret. Hah ha, jatkanko tunnustelua? Vaikka on tullut luettua paljon, ei kaikkea ehdi. Mulla on suomalaisessa kirjallisuudessa muutamia nimiä jotka vetävät magneetin lailla puoleensa, Rintala mm. Ja Haavikko. Ja voisihan tuota turhaa namedroppingia jatkaa. Mutta tämä oli hauskaa nyt näin päin: mitä et ole lukenut. Jos on olevinaan kirjallisuusihminen ja on Kalevala, Leinot ja Kivet ja Meret ja Waltari lukematta niin moni noiden kirjamestareiden fanit tulevat kiinni rinnuksiin. Ai niin, ei tule, ne on humanisteja. Haanpään lukemattomuus on muuten tietyissä piireissä anteeksiantamatonta.
Bukowskin Naisia (se Juhan sadasti esiin tuoma, hyvä), esimerkiksi, on vain niin paljon kiinnostavampaa luettavaa kuin Sinuhen pähkäilyt, jotka muuten on tiiviimmin kerrottu Saarnaajan kirjassa. Mähän olen ollut meistä se "nationalistisin", eikö? Koska suomalaiskansallinen perussuomalaistenkin rakastama kirjallisuus (jo antamani esimerkit) ei mua sytytä niin nyt mä olenkin sitten ei-isänmaallisen epäkelvon aineksen joukossa yllättäen.
Norja sitten. Onnellinen maa. Ei edes EU-maa! Onko niillä oikeasti ollut koskaan mitään muuta kollektiivista hätätilaa kuin 1940-1945? Jotenkin hyväonninen maa. Marxistisia ilmavaivoja siellä oli 70-luvulla mutta mitäpä ei öljyvaltiossa olisi siedetty. Kirjailijoilla siellä on ollut aina hyvä olla, hyvin tuettu järjestelmä. Keskiluokan ähkyä?
Ehkä pitää tuo kirja kuitenkin lukea avoimin mielin. Mutta Ibsen häviää mun rankingissa Augustille 6-0. Liberaali uudistaja vastaan aivomyrskyjen mies ääripäästä toiseen.
jope
Sivuhuomautus: katsokaa Areenasta dokumentti Äänimies. Katoin uudelleen. Hieno juttu.
VastaaPoista(Teen uutta juttua marjatan tönäisyn ansiosta Solstadista...)
PoistaJuhan postausta odotellessa väliin pieni luova "linkkiteos":
VastaaPoistahttp://nyt.fi/a1468291530494?ref=hs-etusivub-luetuimmat-#2
kontra
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001219332.html
Noissahan on ihan selvästi "Ibsen" ja ajanheki vastakkain.
Opettaja vastaan se mitä kaduilla tapahtuu.
Voi olla mautonta teistä mutta minusta hieno ajankuva.
Iloa dildoista juppinaisille kun toisia naisia viilletään ja raiskataan.
jope