Charlie Kaufman on ihan tolkuttoman yliarvostettu. Tulin tästä vakuuttuneeksi kun katsoin Anomalisan. Arvattava ja kliseinen eksistenssipläjäys. Miksi kukaan enää kirjoittaa ja ohjaa mitään tällaista? Ja katsoo? Tästä voi pitää vain jos ei ole lukenut yhtään eksistentiaalista romaania. Silloin tämä on uutta.
Tarkoituksettomuudestaan ahdistunut yrityskonsultti tapaa naisen jota käyttää aitouden fetissinä. (Tai sitten Kaufmankin näkee naisen aitouden edustajana, mikä vielä pahempaa!) Aaaaaaaaaaarrrrrghhhhhh... Säästäkää minut tältä. Tai no. Itsepä katsoin.
Kaiken sinetöi Synecdoche, New Yorkin lisämateriaalien haastattelu. Kaufman ei sanonut mitään kiinnostavaa. Hänen ajatuksensa olivat yhtä pinnallisia kuin tuo elokuva. Fanittava haastattelija oli yhtä turha. Ihmisillä täytyy olla hirveä syvällisyyden nälkä kun niille kelpaa tämä.
Mutta Tahraton mieli on hyvä. Oikein hyvä. Siinä on jotain aidosti tuoretta tyhjyyden ja vapaan tietoisuuden analyysiä. Se kysyy loppukäänteessään kiinnostavan kysymyksen kekseliäällä tavalla: kykenemmekö me todella muuttumaan? Ehkä Kaufman on sittenkin älykkäämpi kuin mitä hänen kaikki muut elokuvansa antavat ymmärtää.
Kävin kommentoimassa Revenant-leffaa.
VastaaPoistaOk.
Poista"Charlie Kaufman on ihan tolkuttoman yliarvostettu." Aamen. En tajua suosiota. Tai tajuan, koska virkkeesi ("Tästä voi pitää vain jos ei ole lukenut yhtään eksistentiaalista romaania.") on kylmäävän tosi. En nimittäin usko, että kovin moni on tätä nykyä lukenut ainuttakaan eksistentiaalista romaania.
VastaaPoistaToisessa jutussasi kehuit Lost in Translationia. Tuumin, että olen itse kokenut sen aika samalla tasolla Kaufmanin kanssa olevaksi kitsiksi (ei hyvällä tapaa kitsiksi siis). Tai, ymmärrän mitä ajoit jutussa takaa, mutta silti mietin, että jos kyseinen elokuva onnistuu kuvaamaan reaalista olemista väistäen kliseekuopat paremmin kuin Somewhere, niin en itse sitä tasoa ole koskaan tavoittanut. Mielestäni se oli epäonnistunut samoista syistä kuin Somewhere, koska pidän niitä oikeastaan samana elokuvana.
Coppolan elokuva liikkuu tuolla pinnallisen ja syvällisen rajalla. Ymmärrän pointtisi. Somewhere vaan on rakenteeltaan tylsä ja lost taas minusta ei. Sen tunnelma kannattelee jotain aitoa kokemusta. Uskon noihin ihmisiin. Siksi siitä pidän.
Poista