perjantai 15. heinäkuuta 2016

YKSI SUURISTA

Luen Lars Huldénia. Hänen poikkeuksellisuuttaan on vaikea selittää. Jokin laulun välittomyys ja suoruus tekee eron muihin silloinkin, kun hän ei kirjoita lauluja. Niin kuin elämän kauneudesta lopulta olisi aina laulettava eikä mikään vähempi riittäisi. Eikä se riitäkään. Jos runoja voi sanoa rakastavansa, niin näitä minä rakastan ja samalla kaikkea, mitä ne kokoavat yhteen. Kyllä minä ymmärrän, miksi rantaruotsalaiset elävät pitempään.





5 kommenttia:

  1. En taas malta olla pistämättä tänne aivoituksiani.
    http://marjatankirjat.blogspot.fi/2014/04/lars-hulden-ei-tahtia-tana-yona-sir-2013.html

    Muuta en ehdi, kun olemme lähdössä pojanpoikien kanssa elokuviin. Ice Age. Tiedän, että se on ihan kauhea, kuten lähes kaikki amerikkalaiset lastenelokuvat nykyään. Miksi lapsille tehdään niin huonoa? Mennään nyt kuitenkin, kun pojat haluavat.
    Tänmä on ihan vastakohtaista Huldenille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luon tuon vinkkisi.

      Tiiäkkö. Mua on kaverin kwanssa alkanu ärsyttää kun elokuvateatterit on täynnä lastenelokuvia. Näytökset tukkeutuu niillä ainakin pienissö kaupungeissa. Olen lapsivihamielinen tässä asiassa.

      Toy Storyjen kaks ekaa on hienoja elokuvia!

      Poista
    2. Tuli mieleeni vielä että onkohan tiukan modenismin vaatijan ja tällaisen huldenismin lukijoiden elinajassa eroa? Tai tonaalista ja atonaalista kuuntelevien... Ois hulvaton tutkimuksen aihe.

      Poista
  2. Kesä vie tämän kommentoijan mennessään joka vuosi. Mun kolme kovaa ruotsiksi kirjoittavaa nykyrunoilijaa ovat Göran Sonnevi, Tomas Tranströmer ja Gösta Ågren. Nämä eivät tosin ole rantaruotsalaisen keveitä. Mukavaa heinäkuuta itse kullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ågrenin Tääl on mahtava, upea! Se vaan on harmi kun ruotsini on surkea. En edes yritä kun runous katoaa osaamattomuuteeni. Rytmi katoaa. Pakko luottaa kääntäjiin.



      Kiitos toivotuksista. Olet palannut jostain niityn kätköistä seuraamme.

      Poista