maanantai 19. syyskuuta 2016

EKSPLOITAATION VÄLITTÖMYYS: I spit on your grave*

Sam Peckinpahin Olkikoirien ajankohtaisuus on moraaliseen turvallisuuteen tottunut ja sitä pitkittävä yksilö tässä ajassa. Näen Dustin Hoffmanin matemaatikossa paljon itseäni. Sovinnollisen ja sivistyneen yksilön, valistuksen lapsen, jonka on vaikea päättää missä kohtaa hänen rajansa kulkevat; missä kohtaa hän voi olla ajattelussaan niin tosi, että voisi ristiriidattomasti toimia. Siis vielä valita, ennen kuin rajat hierotaan hänen naamaansa. Kiinnostavaa on myös kysyä, kumpi hänessä toimii valintojen suhteen ensin: pelko vai epätietoisuus? Ja sitä, millä tavoin ne oikeastaan menevät päällekkäin. Ja lopulta tietenkin päädytään taas kysymään vapaan tahdon luonnetta. Tämä on ilmeinen Olkikoirien sisältö, mutta niin todellinen ja ajaton, ettei mitään näkymättömämpää tarvita.

Amerikkalainen elokuvakriitikko Pauline Kael kritisoi aikoinaan Olkikoiria siitä, että "keinot, joilla elokuvan sepittämän yhteisön säännöt manipuloivat jäseniään, ovat täsmälleen samoja, joilla elokuva manipuloi katsojiaan". Tuo osuva kritiikki on oikeastaan eräänlainen määritelmä populaarin ja korkean erosta. Oikean taiteen ei kuulu manipuloida katsojaa muistuttamatta itsestään. Sen manipulaatio on aina väline, ei päämäärä. Haneken Funny Games on tästä oikein hyvä (mutta mielestäni vähän epäonnistunut**) esimerkki. Se käsittelee juuri tätä aihetta, taiteen ja eksploitaation rajaa ja siinä kulkevaa eettistä jännitettä. Mutta onko juuri tuossa taiteen petollisin kohta? Sen halussa vakuutella olevansa ihmisen puolella hyväksikäyttöä vastaan? Eikö juuri tuossa taiteen tarjoamassa älyllisessä reflektiossa ole mahdollista kokea olevansa liiankin helposti totuudellinen ja rehellinen?

"Pidän" I spit on your graven uudelleenfilmatisoinnista. Se on läpeensä laskelmoitu elokuva joka sekä ruokkii raivokasta kostonhalua että saa inhoamaan itseä koska tuntee niin. Se saa puolustamaan ja inhoamaan koston perusteluja ehkäpä paremmin kuin mikään, mitä olen lukenut tai nähnyt. Sillä on suora yhteys häpeään, syyllisyyteen, inhoon ja alhaiseen mieleeni. Ilman sivistyksen suodatinta. Se on elokuva, joka ei päästä älyä minun ja itsensä väliin vaan puhuttelee minua suoraan ja erittäin kyseenalaisin keinoin. Häpeän oikeastaan edes tunnustaa pitäväni tästä elokuvasta. Siitä kun ei erity tippaakaan taiteen mahdollistamaa helpotuksen ja hyväksymisen mahlaa. Se on puhtaaksi viljeltyä eksploitaatiota, tosin esteettisesti ja rytmillisesti jalostunutta sellaista. Se todella polttaa käsiäni ja sitä on katsottava läheisiltään salaa.

I spit on your grave jos mikä kuuluu tuohon Kaelin paheksumaan elokuvan perheeseen. Tosin se on selvää, ettei hän olisi halunnut edes kirjoittaa siitä. Elokuvan motiivit kun ovat niin selvästi Olkikoiria kaupallisemmat eli kyseenalaisemmat jo tietenkin siksi, että se on uudelleenfilmatisointi. Mutta tässähän sillä ole merkitystä miksi teos on tehty vaan sillä, miltä minusta tuntuu sitä katsoessa.

Kysymys kuuluu: Jos eläytymisen mielekkyys mitataan suhteessa todellisuuteen (niin kuin se ainakin eettisessä rekistetissä mitataan), onko tosi eläytyminen niin korkeassa kuin matalassa fiktiossa sisäisesti ristiriitainen käsite? Onko pelkän näkemisen tai älyllisen kokemisen jälkeen mitään, ellei todellisuus ehdollista meitä johonkin? Kuten Olkikoirien matemaatikkoa? Vaikkapa tuo kuvailemani  I spit your graven kokemus. Onko se millään mielekäällä ja rakentavalla tavalla tosi? Onko sillä suhdetta todellisuuteen? Vastaan että kyllä on, koska se osuu voimalla vihani lausumattomiin perusteisiin.

Viihde, taide, eksploitaatio. Kaikki yhtä tosia. Mutta missä järjestyksessä?

-

*Edellisen postauksen keskustelu inspiroi minut kirjoittamaan tämän kirjoituksen. Olkikoirista ja eksploitaatiosta löytää lisää tekstiä tunnisteistaan sekä filmihullun jutusta Väkivaltaa ja hyväksikäyttöä.

**Ks. Hauskoja leikkejä Salossa tunnisteesta Filmihullun kirjoitukset.

37 kommenttia:

  1. Riku Korhosen Emme enää usko pahaan on Melenderin aiheena nyt. Jotenkin kirjan aihe "viimeisistä ihmisistä" sopii tähän juttuuni. Pistin kommentin melenderiin...

    Kataiseni turvallisuyshakuinen "viimeinen ihminen" katsoo salaa kostofantasioita.

    Korhosen kirja on luettava.

    VastaaPoista
  2. "Tunnistatteko itsessänne enää lainkaan reviiriajattelua tyyliin hei, tää on mun ja mun kaltaisten, jos ette hyväksy sitä, pysykää poissa, muuten voitte olla, meidän ehdoillamme ?
    Huom! Tuollaisenahan tuollainen reaktio on mitä luonnollisin ja myönteisin ollut ihmiskunnan historiassa. Voi olla että nyt tässä ajassa se kääntyy uudenlaisen eloonjäämistaistelun vastakohdaksi. Reviiri-ihminen ei tässä uudessa maailmassa enää selviydy? Tämä on muuten ihan hemmetin tärkeä asia. Miettiä itseään pettämättä."

    Jope kommentoi noin edellisen jutun keuskustelussa (viitaten myös tuohon Korhosen kirjaan).

    Tuo on oleellinen kysymys. Selainen jota ehkä voi enää karkeasti kästellä fiktiossa. Ja siinänkin yksilön koskemattomuuden mittakaavassa (nuo jutussani mainisemani elokuvat esimerkiksi). Ruumiin koskemattomuus tietenkin on helppoa määrittää koska on helpompaa ajatella oikeus oman ruumiinsa koskemattomuuteen kuin arvoihinsa. Arvojen kohdalla joutuu perustelemaan itselleen jotain hirveän abstraktia (ellei omaa selkeää uskoa arvojensa etuoikeutukseen, oikeastaan lopulta niiden metafyysisyyteen). Ja tietenkin olemme humanisteina oikeudenmukauuden velvoittamia ja se pakottaa punnitsemaan arvojemme lähes painovoiman luonnollisuudella ja tunteman loputonta ristiriitaisuutta; meidät on rakennettu paradoksin varaan kun kysymme,missä määrin olemme etuoikeutettuja siihen mitä meillä on? Missä kulkee se raja että voimme vielä jakaa tätä muille? Jossakinhan se raja kulkee ja siksi tämä on niin vaikeaa niin kauan kuin sitä ei vastaan tule. Eli paljostako olemme valmiit luopumaan?

    Kaikki on periaatteellista, aatteellista, kunnes ei enää ole. Tästä dystopiat kertovat. Niiden aihe on tämä.

    Kun vihreiden kukasenytolikaan ja Jari Tervo Pressiklubissa sanoo, että meillä on varoihime katsomatta peraatteellinen vevollisuus auttaa (en käynyt tarkistamassa eli lainaus vapaa), rehellisempää olisi sanoa, että jossain vaiheessa meidän kuuluu luopua jostain eduistamme kyetäksemme jakamaan hyväämme. Siihen edes vihreiden poiitikko ei rohjennut. On helpompaa puhua pertiaatteista kuin taloudesta.

    VastaaPoista
  3. Joo, eikä ne viher plus tervot vastanneet onko jossakin määrällinen raja. Onko se 50 000, 100 000, miljoona?
    Realismia juostiin karkuun.
    Molemmilla puolella alkaa olla vain pakoa.
    Rajakeilla paniikkiin ja aivan liian hätäiseen ne jyrää meitin-huutoon ja ajatteluun. Suvakeilla faktoista pois käpertymiseen tyyliin Imagine all the people.
    En tiedä sitten kumpi on eloonjäämisen kannalta oikeampi.
    Jos ajattelee ihmistä eloonjäämiskoneena niin sekä rajojen sulkeminen on ajateltavissa (oman ryhmän olosuhteiden ja etujen varmistamisen kannalta ) oleva hyvä yhtä hyvin kuin rajojen avaaminenkin on (tulijoiden eloonjääminen, heidän halunsa elää ja päästä parempaan).

    Tämä Juhan prässi on tuottanut sen, että olen alkanut ajatella enemmän, että minulla ei ole oikeutta arvostella sitä selkärankaa (sitä asennearvotahto-ideaalia) mikä jokaisella on omansa. Toisen reviiritietoisuus on vahvempi kuin toisella. Jollakin on kollektiivisempi mielenlaatu joka ulottuu yli oman sisarryhmän.
    Miten mä ajattelen ihmistä näiden kysymysten ympärillä yhä enemmän biologisena otuksena, eläimenä joka haluaa itselleen ja poikaisilleen jatkoaikaa.
    Tuolla ajattelutavalla voit olla reilusti joko jompaa kumppaa leiriä tai molempia. Vai onko sellainen tasapuolisuuden tavoíttelu myöskin vain keskiluokkainen ja pelkurimainen itsepetos? Eläin ei kyllä toimisi niin.

    Toinen ihan relevantti juttu on että hyväosaiset pärjäävät aina muuttuvassa maailmassa paremmin. Siksi siellä taidetaankin olla enemmän suvaitsevia, koska siellä aina on resursseja hallita omaa elämäänsä enemmän.

    Jos olisi valittava varma voittaja niin kyllä se on se suvaitsevainen, joustava, uusiin tilanteisiin helposti mukautuva... se antiaikalaisen munaton konsultti?? Niin varmistaa itselleen puitteet joissa sopeutua, nykyajan aikalainen on kaikilla tavoilla antiradikaali tai vähintään opportunisti. Toisaalta ei tarvita paljon nenää kun haistaa mitä nyt halutaan. Ehkä vain todella tyhmät uhraavat itsensä vääriksi meille näytettyjen asioiden puolesta tai muuhun vatsaan hangoitteluun. Evoluutiota sekin, evoluutiota kohti Homo Absolut Corretusta.

    jope






    VastaaPoista
  4. En oikein jaa tuota Jopen kahtiajakoa, nyt kuten en ennenkään. Meillä on vähän pakolaisia eivätkä he ole mikään uhka.
    Rasistit toimivat oman luomansa vaarakuvan lumoissa. Minua ja tuttavarasistia ei erota muu kuin tietämättömyys. En kehuskele omalla tiedontasollani, mutta tämä rasistityyppi ei kyllä tiedä mitään maailmanmenosta, ei lue mitään, ei ole käynyt Suomen ulkopuolella ja luulee, että Suomessa on kaikki paremmin kuin missään muualla. "Muualla" maailma on vaarallinen ja pahansuopa. Toivon siis, että koululaitos pysyisi tasokkaana, historian tunteja ei uhrattaisi kaikenmaailman viihdyttäville projekteille ja katsomusaineille annettaisiin lisää tilaa, niin ettei tietotaso laskisi nykyisestä.

    En siis koe mitään vaaraa omassa elämässäni enkä reviirin puolustamisen tarvetta.
    Taide on sitten asia erikseen. Siellä minäkin nautin vastakkainasetteluista. Olkikoirat-asetelmia on paljon taiteessa, marginaaliyhteisöjä, joissa paha pesii ja siihen joutuu ottamaan kantaa.
    Clint Eastwoodin elokuva Gran Torino on hyvä, vähän alleviivaava, mutta tosi.
    Ja mikäs se olikaan se leffa, missä skandinaavinäyttelijä (joku Skarsgårdeista?) esitti uuden henkilöllisyyden suojiin piiloutunutta miestä, joka joutui vaaran uhatessa läheisiään paljastamaan taistelijan taustansa.

    Käykää nyt lukemassa minun Coetzee-kirjoitukseni, kun sitä koko päivän väänsin ja C on niin minulle rakas. Noissa hänen viimeisimmissä kirjoissaan on paljon sellaista, mistä luulen teidän kinnostuvan. Ennen kaikkea se, että ne ovat hyvin filosofisia.

    http://marjatankirjat.blogspot.fi/2016/09/j-m-coetzee-childhood-of-jesus-ja.html

    VastaaPoista
  5. Minä ymmärrän Jopen pointin, mutta olen nähnyt niin paljon pahuutta ja typeryyttä ihan tavallisten suomalaistenkin kesken, hyvissä piireissä ja perheissä joissa puitteet ovat kunnossa, että en osaa heti alkaa pohtia yhteiskunnallisia reviirejä. En silti avaisi rajoja miten hyvänsä ja olisi sinisilmäinen. Minua väkivallalla uhkailleet ovat olleet suomalaisia sekopäitä. Niille jotka eivät ole täysillä en ole jäänyt puhumaan järkeä, koska heidän hyökkäyksillä ei ole rationaalisesti tavoitettavaa ja murrettavaa perustaa. Joillekin olen sanonut, että olen ihminen jolla ei ole mitään pelättävää ja jos minua uhataan tai minulle yritetään tehdä jotain, siitä koituu seuraukset myös sille, joka jotain yrittää. No, onneksi juuri mitään ei ole sattunut.

    Koska yritän ottaa vakavasti kristinuskon, se repii hajalle lähtökohtaisen vihamielisyyden toisia ihmisiä kohtaan. Se aiheuttaa myös ristiriitoja inhimilliseen reviiriajatteluuni ainakin niin kauan kuin se on tällaista puheen tasolla olevaa pohdintaa. Oman pahuuteni olen kohdannut ihmissuhteissa. Pidän kyllä kovasti zombiesarjoista, koska ne luultavasti ennakoivat kaikkea julmuutta mitä muutaman vuosikymmenen sisällä tapahtuu tavallisten ihmisten kesken. Pitää tulla lukemaan Marjatan juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Koska yritän ottaa vakavasti kristinuskon, se repii hajalle lähtökohtaisen vihamielisyyden toisia ihmisiä kohtaan. Se aiheuttaa myös ristiriitoja inhimilliseen reviiriajatteluuni ..."

      (Kiitos Vesa että kirjoitit noin. Mä olen viime aikoina yrittänyt olla tuosta, turhaan?, hiljempaa, mutta tottahan on että Jumalalle ja Kristukselle tässä on kaikki todellisimmat omat jutut suunnattu. Ja se on totta että aina kun kohtaan itsessäni esim. niitä asioita mistä kirjoitan alla ja tuolla aiemmin, tunnen sen että olet kristitty, haluat olla kristitty, missä se näkyy, miten sen pitäisi vaikuttaa minussa jne. Tiedät kyllä. Silloin avuksi tulee se ettei Jeesus tullut terveitä pelastamaan vaan sairaita. Se ei anna lupaa luopua kehittymisestä ihmisenä, mutta koska sen kehittymisen päätepiste on selvä, omien henkisten ja hengellisten mahdollisuuksien mitättömyys ja konkurssi, on tuo asia kuitenkin hyvä pitää kaikessa koko ajan mielessä.
      Johnny be good, but only Jesus saves. jope )

      Poista
  6. Taas myö Marjatta jouduttiin tuohon asiaan. Mutta pari pointtia:
    -pakolais/maahanmuuttokeskustelulla siinäkään kontekstissa että tulemista tulee rajoittaa reilusti ei välttämättä eikä useinkaan ole mitään tekemistä rasismin kanssa; se on kuten tiedät ihan eri kriiteristön juttu; maahanmuuttonihkeys ei ole rasismia, rasismia löytyy myös maahanmuuttomyönteisten joukosta, sitä voi löytyä mistä vain, yllättävästäkin paikoista, en laita nyt kuitenkaan niitä linkkejä

    -äly, lukeminen tuskin korreloi sen rasisminkaan kanssa; jos korreloisi niin maailmanselytys menisi niin, että kaikki paha johtuu tyhmyydestä, vähälahjaisuudesta, vähä-älyisyydestä
    -olivatko johtavat rikolliset natsit tyhmiä? eivät varmasti.

    - lisäksi jos ajattelisimme niin, olisimme aika vaarallisilla vesillä esim. selittäessämme nykyajan suurinta rasistisesti motivoitunutta kansanmurhaa, Ruanda, noin miljoona uhria

    -sinulla ei eläinlajeille tyypillistä reviiriajattelua ole, ei juuri minullakaan ainakaan ja varsinkaan kansallisessa mielessä (yksityisessä mielessä on kyllä vahvana), mutta voiko siitä johtaa yleispätevää ideaalia niille joilla sellainen on esim.prosessien tuloksena?
    -maailma muuttuu kuten sanoin, sopeutujat sopeutuvat, kaikki eivät ole yhtä nopeita toimimaan vaistojaan vastaan, se on eräänlainen luonnonlaki, jonka kanssa on elettävä ja jota on hallittava laillisin keinoin; olen varma että muutokseen heikosti sopeutuvat kärsivät eräänlaisesta epäihmisyyden kokemuksesta jo nyt, en iloitse siitä, säälin
    -laajan yleissivistyksen asiasta olen todellakin samaa mieltä, mutta emme me aikuiset kovin hyvää mallia nuorille näytä: maailma on meille oma sormi joka liikuttaa silputtua materiaalia näyttöruudulla, katsomme uutiset ja alammme sitten lukea sängyssä mielihyväkirjaa?

    Tässä välissä, iltakävelyllä lueskelinkin tuossa lähikirjastossa Seppälää. Matka aurinkoon. Siinä oli kohta jossa kertojaääni lainasi erästä ajattelijaa suurin piirtein näin: vallankumouksissa pahat vastustavat pahoja. Vertasi näihin viimeaikaisiin. Mulle tuli mieleen suurin piirtein kaikki aiemmatkin. En, minäkään, löytänyt yhtään kumousta jossa hyvä olisi voittanut edes muutaman vuoden ajaksi.
    Riemastuin. Tälläisenä antivallankumouksellisena ihmisenä.
    Ryhtykää tekin konservatiiveiksi. Miten mahtavaa olla vastavallankumouksellinen, vähän kuin maan alla :)

    Eli takaisin taiteeseen, joo. ( Ootko jo lukenut Kuohukujan? Olen varma sen pohjalta esim. mitä olet kertonut perheesi varjoisemmalta puolelta, että tulet pitämään.) Coetzeetä on sitten minunkin avattava. Brinkiä luin pari 80-luvulla ja se jätti minuun sellaisen jäljen, että olin hyvän kirjoittajan käsissä, mutta joka ei uskalla kuitenkaan muuta kuin tarkastella korostuneen tasapuolisesti asioita. Esim. jonkun vaikuttajan tai opettajan pitääkin tehdä niin, mutta taiteelta, jossa ei kuitenkaan olla julkishyödyllisessä virassa ( toivottavasti ei ainakaan...) ja sen mukaisessa vastuussa sitä odottaa enemmän kuin kaikkia huomioivaa kerrontaa. Voi olla että muistan väärin. jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "En, minäkään, löytänyt yhtään kumousta jossa hyvä olisi voittanut edes muutaman vuoden ajaksi."

      Sanoisin näin: Vallankumoukset tehdään yksittäisten vääryyksien poistamiseksi. Ne ovat aina osaratkaisuja. Mandela sai jotain aikaan vaikka koko kansa ei samalla muuttunut hyväksi. Tuskin hänen olisi pitänyt ajatella että no kun ei tätä porukkaa kokonaan saada aisoihin ja ihmisen alhaisuutta kitkettyä niin jatketaan syrjintää entiseen malliin. Tuo lainaamasi, tai siis Seppälän lainaama ajattelija, syyllistyy mielestäni viimeisen ihmisen jälkiviisauteen. Aivan. Itse asiassa tuo lainaamasi ajatus on juuri sitä viimeistä ihmistä, joka ei osaa valita, ei ryhtyä toimeen vaan turvautuu epätietousuuteensa. Kyllä minä taidan arvostaa niitä valankumouksellisia sittenkin enemmän kuin tuon lausujaa (välihuomautus: Olkikoirat muuten voi nähdä viimeisen ihmisen ensimmäistymisenä). Tuossahan on juuri kysymys siitä arvojen ideaalisoinnin ansasta josta tässäkin puhumme. En ois menny sanomaan punaisille 1918 että kuulkaas, rauhoittukaa kun saatte itekki niin pahaa jälkeä aikaan myöhemmin. Ja myöhempien tutkimusten mukaan ei niillä torpoareilla niin huonot oltavat ollu...

      Kuulostinko ärtyneeltä? Ensimmäinen ihmiseni puskee läpi:@)

      Marjatta. Se elokuva on A History of Violence ja viggo mortenssen. Minusta Cronenbergin hienoin elokuva. Eräänlainen Olkikoirat joo

      Poista
  7. Jope, Kuohukuja on vielä lukematta. Tarkoitus on lukea.

    Tyhmät ja rajoittuneet sukulaiseni ovat tavattoman rakkaita.
    Ihmisissä on niin paljon muutakin kuin heidän asenteensa maahanmuuttoon. Seurustelen muutoinkin hyvin erilaisten ja eritaustaisten ihmisten kanssa.

    Brink on Coetzeehen verrattuna yksitasoinen ja mustavalkoinen ajattelija ja kirjoittaja. Mielestäni.

    Kirjoituspiirissä tyypit paasasivat pitkään siitä, että Kouvolan kävelykadun uusimisessa pitäisi valita suomalaista kiveä, vaikka se maksaa moninkertaisesti sen, mitä kiinalainen. Minulle se on ihan sama, se on tältä pallolta. Ja voisi olla Marsistakin! Minua hämmästyttää porukan kotiseutuhenkisyys. En paheksu, en vain tunne samalla tavalla.

    Ja ai niin, onhan minuakin kerran uhkaillut eräs suomalainen sekopää Helsingin metrossa. Sihisin miehelleni, että pysy nyt hiljaa, koska hänellä on ollut tapana kuittailla tuollaisissa tilanteissa.
    Ajatelkaa, mieheni isä, entinen poliisi, oli valmistanut poikaansa kouluun sellaisella ohjeella, että muista lyödä aina ensin, niin kiusaajat eivät pääse niskan päälle. Onneksi hän sai myöhemmin muitakin ohjeita.

    Vesa, minäkin olen kohdannut oman pahuuteni ihmissuhteissa. Mikään ei jäydä niin kuin se, että tietää loukanneensa.

    Juha, kiitos kyllä juuri sitä tarkoitin, A History of Violence.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kertomus lapsuudestani. Eka luokalla Kokkolassa, ton kuvani ikäisenä. Tai vuotta nuorempana joo. Ensimmäisiä päiviä koulussa. Pistän takkiani naulakkoon ja ikäiseni poika tulee ja lyö minua palleaan. Menen kyykkyyn ja haukon hetken ilmaa. Poika katsoo vierestä. Nousen ylös ja lyön takaisin, myös palleaan. Poika lysähtää kasaan. Otan repun ja menen luokkaan. Asiasta ei enää koskaan puhuttu eikä tuo poika tehnyt elettäkään kiusatakseen minua. En kadu.

      Poista
    2. Juha, jos olisi ollut Kokkolan sijaan Kouvola ja muutama vuosi aiemmin, niin sinua lyönyt olisi voinut olla eräs U.Mentula, poliisin poika, joka varmuuudeksi turavsi asemaansa. :) Mutta se saattoi olla myös joku, joka kokeili, oletko sellainen hissukka, jota voi huvikseen alkaa kiusata. Annoit kaverille ihan oikean vastauksen.

      Edelliseen kommenttiisi viitaten, olen samaa mieltä, kyllä vallankumouksilla on menty aina eteenpäin. Etelä-Afrikassakin, vaikka tulee heiluriliikettä, kyllä se siitä tasoittuu. Sitä tilannetta mistä lähdettiin ei voi enää kuvitella.

      Poista
    3. Somalia, Viro, Venäjä, Kongo, Etiopia, Intia, Nepal, Tunisia, Irak, Thaimaa.
      Marjatta tuossa muutamia maita joistä peräisin olevien ihmisten kanssa teen työtä tai olen yhteydessä eri syistä säännöllisesti, joidenkin kanssa päivittäin. Kivaa on.

      Eli on juuri niin kuin sanat maahanmuutto-asenne ei määritä ihmisiä joksikin. Sen vuoksi näen punaista aina kun jossakin halutaan kyseenalaistava, kyselevä asenne nimittää rasismiksi. Sellaisestahan voi nostaa vaikka kunnianloukkaussytteen.

      Itse ajattelen tässä asiassa pragmaattisesti: se mihin on varaa sekä taloudellisin että turvallisuuden perustein, se on tehtävä.
      Hyvin voimakkaita maahanmuuton rajoittamisen kantoja olen kuullut monilta maahanmuuttajilta. Kellään ei tulisi mieleenkään nimetä heitä rasisteiksi, tai rasistiseksi roskaväeksi kuten...

      Ei tule mieleen kun sitä he eivät ole.

      jope

      Poista
    4. Niin, mutta on rasistejakin, ja he ovat ihan ylpeitä omasta ismistään. Kyse ei ole haukkumasanasta. Ei rasisti aina ole aatettaan millään tavalla toteuttava. Kun katsoo, että ihmiset jakautuvat rotuihin, joista toiset ovat ylempänä ja parempia kuin toiset, niin se on siinä.
      Minusta tuntuu usein Jope, että sinusta rasisteja ei ole Suomessa ollenkaan ja että se on ikäänkuin sanana tabu.

      Poista
    5. Marjatta, kyllä rasisteja on. Valitettavasti. Rasismi on rikos millään tavalla toteutettuna.
      Mitä sitten ihmisten ajatuksiin tulee, niin mitä me niille voimme? Olemmehan me itsekin väkivaltaisia olentoja mekin ajatuksissamme. Kuten kaikki.

      Totean aina vaan uudestaan, että muutokseen sopeutumattomuutta kokeva, olosuhteidensa muutoksesta pelkoinenkin ihminen ei ole rasisti. Omansa puolesta saa kokea omuutta ja itseisarvoa, vai mitä?
      Kaikki eivät vain ole niin sujuvia ja sopeutuvia kuin tod.näk. sinä ja minä.
      Mulle on parikin somalipatriarkkaa sanonut että mulla on temperemantti ei-suomalainen. Se on tehnyt kohtaamiset helpoiksi ja mukaviksi. Olenkin todennut että olen geeneiltäni karjalainen ja olemme ystävyydellä nauraneet jäyhille länsisuomalaisille.
      Nythän geenitutkimuksen mukaan mun geenit eroaa paljon enemmin vaikka varsinais-suomalaisten geeneistä kuin varsinais-suomalaisten esim. saksalaisista.
      Ehkä ripaus itäverta tekee mulle konhtaamiset arjessa tänne tulleiden kanssa helpommiksi.
      Siitä en kuitenkaan vedä johtopäätöstä, että soroslainen vapaa liikkuvuus olisi hyvä juttu kaikille.
      Oma kokemus jostakin ei ole tietenkään mun kanta yleisissä ei-yksityisissä asioissa.
      Kannatan rajoitettua realistisiin laskelmiin perustuvaa maahanmuuttoa.

      Poista
    6. "temperemantti"

      Ette varmaan usko että kirjoitan näitä selvinpäin.
      Pitäisiköhän vähän hidastaa...

      Poista
    7. Ei ajatuksen tasolla oleva rasismi ole rikos, teoissa toteutettu on. Joku voi olla ihan leppoisa rasisti, heitä on paljon.
      Temperamentti, ulospäinsuuntautuneisuus ym. sitten määrää aktiivisuuden, rasistilla sen haaveileeko sohvallaan suljetusta Suomesta vai lähteekö potkimaan toisella tavalla ajattelevia.
      Juha Eerola on tänä iltana Pressiklubissa. Saapas nähdä, mitä mies selittää.

      Poista
    8. Tää menee nyt ihan hassuksi mun puolelta, mutta suljetusta Suomesta tai Australiasta, Japanista (kaksi viime mainuttua maahanmuuton suhteen todella rajoittavia maita nykyään) yms. haaveilu ei ole lähelläkään rasismia.
      Emmehän me esim. Linkolaa pidä rasistina.

      Sitten jos jokaisella Maan asukkaalla on subjektiivinen lain takaama oikeus muuttaa mihin tahansa maahan haluaa millä perusteella tahansa ja milloin tahansa ja tätä rajoitetaan etnisyys-peruusteella niin sitten kyllä se olisi.

      Leppoisa rasisti. Joo, kyllä niitä varmaan on. Liikaa. "Mukavia" vitsiniekkoja huoltoaseman kahvijonossa...
      Ja samalla tavalla on varmaasti myös leppoisia globalisteja, seurauksista välittämättä vitsaillaan totuusvarmuudessa ja foobitellaan niitä jotka haaveilevat ( ! ) maailman ja ihmiskunnan monimuotoisuuden säilymisen psta. Eli itsensä ja omintakeisuutensa.

      Marjatta, Vesa ja Juha eivät taida jaksaa tätä meidän dialogia tältä osa-alueelta. Jaksammeko mekään enää? No, me on heittäydytty tähän lihaa säästämättä.
      On hyvä että molemmat meistä puolustavat omalla tavallaan, omalla sarallaan heikossa asemassa olevia. Sinä vähän enemmän suojasta ja turvasta köyhiä pakolaisia, minä
      vähän enemmän toimeentulosta ja tulevaisuuden näköaloista köyhiä muutossopeutumattomia.

      Eikö ole hyvä että ketään ei jätetä?

      Molemmilta em. ryhmiltä puuttuu resursseja. Hyvä yhteiskunta yrittää, tai yrittäisi, luoda kaikille työtä, voimaantumista sitä kautta, optimismia sitä kautta ja pitkän ajan kuluessa ehkä myös tämän yhteisen hyvän kautta todellista suvaitsevaisuutta.
      Sinä olet pettynyt tuomitseviin ja ahdasmielisiin kantasuomalaisiin, leijonakaulaisiin juntteihin (syytä onkin), minä kieli- ja mediapelit hallitsevaan keskiluokkaan, jolle hyvä ja pos. asenne maailman muutokseen on kuin pakollinen ja itsestäänselvästi ladattava Google-päivitys. Peukutusrakkautta jne.

      Menikö oikein? Jos meni. Jatketaan taiteesta.

      jope

      Poista
    9. En mäkään - miäkään - jaksa! :) Lähden vain aina innokkasti mukaan "korjaamaan" sitä, kun sinä - minun mielestäni - näet heiteltävän kevyitä rasistileimoja. Minä taas huomaan rasistista ajattelua päivittäin ja koen, että ihmiset eivät tiedä, he ovat vain saaneet väärää informaatiota ja yleensä ei ole kyse sen suuremmasta vastakkainasettelusta.

      En puhu tästä aiheesta enempää. Piste! Taiteesta kyllä.

      Anteeksi Juha, kärsivällinen, ja Vesa, joka ei myöskään halua korostaa reviirejä.

      Poista
  8. No, ei voi tietenkään olla muuta kuin samaa mieltä edellisten kommenttienne kanssa.
    Etelä-Afrikan "kumous" tehtiin kyllä sen parlamentissa. Ilman että valkoiset olisivat olleet mukana siinä muutoksessa, aparteheid olisi jatkunut. Eikä sen loppumisesta iloa himmennä se että maa on yksi maailman väkivaltaisimmista, edelleen.
    Zimbabvessahan vastaava asia meni sitten todella päin...seiniä. Rasismi vaihtui toisenlaiseen rasismiin. En halua ajattellakaan asiaa. Se on niin surullista.

    Kiinan, Neuvostoliiton, Ranskan kumoukset eivät kyllä onnnistuneet muussa kuin teloitusten ja terrorin ennätyksissä.
    Muuten.
    Kun me oltiin koulussa meille opetettiin Ranskan vallankumous. Nyt sitä pidetään historian tutkimuksessa puhtaasti vallankaappauksena ja nimenomaan Amerikan itsenäistymistä 1776 Amerikan vallankumouksena. Siellä yhteiskuntajärjestys todella järkähti kokonaan toiseen asentoon.

    Jossakin määrin ymmärrän kyllä kotimarkkinoiden kannattamisen. Jos haluamme säilyttää suomalaistyyppisen sosiaaliyhteiskunnan ja pohjoismaisen yhteiskunnan tarvitaan kotimarkkinoita, emme voi ryhtyä vain muiden maiden tuotteiden kuluttajiksi. Kuluttaminen ja hyvien asioiden ylläpito maksetaan vain tuotannolla.
    Jos mennään talouspolitiikan perusasioihin niin on todettava, että me kaikki neljä maksamme jopa verommekin muiden, eli nettoveronmaksajien maksamista veroista. Siis niiden joiden tuottaa budjetin ulkopuolista rahallista lisäarvoa. Vesa yliopistolla, Juha valtiolle, Marjatta (ollut) ja mä kunnalla.
    Totta kai meidänkin duunimme tuottaa lisäarvoa ja kansantuotetta, mutta se on välillistä ja aineetonta, korkeintaan mahdollistaa myöhemmän reaalituoton.
    Konkretisointi: jos sairaala x haluaa ostaa uuden hengityskoneen, se on ostettavissa vain käteisellä.
    Meidän duunit eivät tuota kylmää välitöntä käteistä.

    Tässä mielessä ideologiaa (globalismi tai nationalismi) ei pidä liiaksi sotkea kansantalouteen, siinä jää vielä se pitkä tikku käteen.

    Ihmissuhteet. Ketä muuta me olisimmekaan haavoittaneet niin pahoin kuin läheisiämme? Se on aina yhtä surullista. Ja siihen palaa aina vaikka haluaa muutosta ja olla parempi.

    jope

    VastaaPoista
  9. Ei minua tartte kärsivällisyydestä kiittää kun kirjoitan semmosia juttuja jotka inspiroivat näihin keskusteluihin. Kärsimättömyyteni ois vähän niin kuin närkästyis kun joku soittaa kokoukseen ku ite on jättänyt kännyn auki. Ja juuri reviirin teemahan, sen suhde ruumiillisuuteen ja tunnerekistereihimme ja arvoihimme, tässä munkin pääjutussa on se oleellinen kysymys. Lopulta. Tuo jopen vallankumouskommentti oli mainio ja herätti minussa ajatuksen jota en ollut ennen muistaakseni ajatellut. Hassusti sanottu mutta ihan totta.

    Tuo kuolonuhri on tässä myös ajatuksia herättävä eli ei tästä nykyaikaisesta (ei siis puhtaaseen rotuun prustuvasta rasismista) tai ääriajttelusta nyt vielä pääse.

    Poliittisen väkivallan tutkija Leena Malkki pitää tätä kuolemaa käännekohtana koska se on yleensä se seikkä, joka ihmisten mielet havahduttaa. Suuntaan tai toiseen ja kummallakin puolella. Keräilijä-metsästäjän aivot ovat tuollaiset. Sallinette tosiaankin noin villin yksinkertaistuksen. Kun on tutkittu sitä millaiset osat aivoja aktivoituvat kun teemme kauaskantoisia suunnitelmia, niin ne samat, jotka aktivotuvat TOISTA ihmistä ajatellessa. On selvää, että se vaikuttaa aktiivisuuteemme, haluumme tarttua vapaan tahdon ja sen tarjoman vaikuttamismahdollisuuden tuntemuksiimme. Eli kumpi ihmistä toiminnassaan enempi pidättlee: episteeminen epätietoisuus vai neurologinen orgaanisuus? Uskon että näiden sekasotku yhdessä. Niiden vapaata tahtoa edeltävien arvojen mausteilla. Kun tarpeeksi jotain kamalaa tapahtuu tarpeeksi lähellä meitä, oikeat osat meissa alkavat toimia ja aktivoivat meitä...

    Velvollisuusetiikka täyttää mielestäni juuri tuon "minän" etäisyyden aiheuttaman "tyhjiön".

    Vähän asian sivusta mutta silti: jotkut tutkimukset Ameriikassa ovat kuulemma osoittaneet, että päihdehoito tehoaa paremmin kun se tehdään joltain kristilliseltä (tai kai sitten muultakin uskonnolliselta pohjalta). En tiedä tutkimusten taustoja mutta jos ajatellaan että noin olisi niin sen voisi ajatella juuri liittyvän tuohon aivojen aktiivisuuteen: ehkä vahvat aatteet ja uskonnot saavat aikaan tunteen ajan tiivistymisestä ja siksi myös minän ja tahdon vahvemmasta kokemuksesta? Ehkä usko laajentaa/tiivistää minää, tuo etäisyyden tykö, osaksi ominta...

    Tutkimus aivojen aktivoitumisen eroista uskovan ja uskonnottoman välillä sekä tuossa edellä pohditussa kauheuksien tapahtumsessa lähellä ja kaukana tapahtuvien suhteen olisi kiinnostavaa... jos olisin neurologi, tuo olisi mun juttu, ja kun sen vielä veis filosofisen tutkimuksen puolelle, metafysiikan tunnun ja vapaan tahdon ja arvojen voimakkuuden tunnun pohdintoihin...

    Mitä hyötyä siitä siten olisi tuommoisesta tutkimuksesta? Ehkä koulutuksessa kun koulutetaan poliiseja, sotilaita, sosiaalityntekijöitä, päihdetyöntekijöitä, opettajia... simuloitaisiin koulutuksessa tilanteita, joissa minää tiivistettäisiin...

    Olkikorien matemaatikon aivot varmaan yrittivät ajatella jonkun toisen ihmisen kokemusta mahdollisimman pitkään... ja ehkä eksploitaatio osaksi siksi vetää minua puoleensa, että tunnen mielihyvää aivojeni minätunnun aktivoitumisesta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja myös teknisen suunnittelun kohdalla minän aktivoitumisen simulonti voisi olla tärkeää... Pitääkö sen Titankin aina ensin upota?

      Poista
  10. Hyvät kommentit Marjatta ja Juha. Palaamatta asiaan totean että meillä täällä nyt menossa viisi erilaista mielenosoitusta. Aktiivisuutta juurikin on ilmassa. Ja niitä natseja tai vastaavia kaupungilla vain kourallinen, mikä hienoa. Rasisminvastainen miekkari tietenkin hieno teko. Itse toivon että jatkossa kiellettäisiin sitten myös kaikki väkivallan toiminnassaan hyväksyvät järjestöt. Niitä on valitettavasti myös siellä ns. takkuosastolla, äärivasemmalla.

    Jotenkin tyypillisesti oma lauantai kuvaa muutenkin mun omaa suhdettani maailmaan. Hyvin tietoisena kaupungilla menossa olevasta kuhinasta meidän perhe vietti mitä tyypillisimmän lauantainsa: vaimo ja lapsi pienillä ostoksilla, samaan aikaan minä lukemassa kirjastossa. Tällä kertaa Calvinoa.
    Tuo kyllä kuvaa itseäni. Muut aktivoituvat hyvän psta mm. rasismia vastaan, minä upotan pääni ja sydämeni estetiikkaan edes harkitsematta muuta vaihtoehtoa. Sitten kaikki yhdessä kotiin tekemään ruokaa. Ruumiini on siis jo tehnyt päätöksen pysyä poissa, pysyä etäällä. Suu ei ole ihan vielä seurannut perässä, mutta kyllä sekin seuraa.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos olisin helsingissä, voisin mennä jos olisin liikkeellä. Mutta jos äärioikeisto olisi vahvempija kokisin sen aidosti uhkaavan itseäni, menisin isommalla volyymilla (vai onko se -llä?). Tosin noin saksalaisten enemmistö varmaan ajatteli joskus muinoin... eli oltava nyt tarkkana miten aivot ajattelevat minua.

      Poista
    2. Itse (ja tää ei ole nyt tekopyhyyttä vaan koen oikeasti näin ) en voisi kuvitellakaan meneväni mielenosotuksiin, mutta marssivani kyllä omaa pahuuttani vastaan.
      Omat mikrokokoiset teot ovat ratkaisevia suuremmassakin mittakaavassa.
      Viimeksi olen ollut m-osoituksessa 80-luvulla, rauhanmarseilla. Olen kirjoittanut teille niistä joskus. Ne olivat silloin jo, ja myöhemmin saadun lisätiedon valossa absurdeja marsseja vaikka tosissaan siellä yksilötasolla silloin oltiin oikealla asialla ja ydinsotaa pelättiin.

      Maailma on niin hemmetin monimutkainen kuitenkin, että poissa oleminen tuntuu ainoalta oikealta henkilökohtaisesti.
      Rasismin vastustamisessa ei ole mitään monimutkaista, se on ihan selvä ja oikea asia! Enemmän kuin oikea. Velvollisuus.

      Mutta kaikki se mitä siinä ympärillä on... En nyt halua siitä kirjoittaa. Ehkä olen vain yliherkkä poliittisille massatunteille silloinkin kun ne ovat oikeita.
      Onkohan näin voimakas antikollektiivisuus jokin häiriötila?
      Minut muuten siellä biologisten impulssien viidakossa jossa ne reviiriajattelutkin olisivat "sallittuja" häädettäisiin tai nuijittaisiin hengiltä ensimmäisenä yhteisölle hyödyttömänä ja haitallisena sooloilijana.
      Hoidaan kollektiiviset tunteet ja teot perheessä ja työyhteisössä, mutta muuten en mene sinne minne ihmiset menevät, tai jonne joskus niiden pitäisikin yhdessä mennä.
      jope

      Poista
  11. Strix Senex-nimimerkki erään professorin blogista:

    "Kun katsoo tätä joukkohysteriaa, tulee mieleen sanonta, jonka mukaan kenet jumalat haluavat tuhota, hänet he lyövät sokeudella.
    Nyt on nähty jo hallitustasolla loistavaa logiikkaa, jonka mukaan yksittäistapausta ei voi leimata yksittäistapaukseksi mutta sellaiset tapaukset, joita on kymmeniä ellei satoja, pitää leimata yksittäistapauksiksi.
    Orwell oli oikeassa. Vain vuosiluku 1984 oli väärä. Mieleen tulee väistämättä Ranskan vallankumous, jossa hetken hurmiossa suuren kiihkon ja innostuksen vallassa rynnättiin tekemään typeriä päätöksiä joilla oli tuhoisia seurauksia. Näytelmää ohjailtiin Jakobiiniklubilta. Ja ne onnettomat myötäjuoksijat, joilla ei ollut selkärankaa tuon hysterian pysäyttämiseksi tai jotka eivät edes ymmärtäneet, mitä kehitystä olivat edesauttamassa, löysivät aikanaan itsensä giljotiinilta. "

    Tuossa yksi näkökulma, jos haluamme näkäkulmatekniikkaa käyttää muuallakin kuin lukemassamme kirjallisuudessa.

    VastaaPoista
  12. Tässä samasta paikasta toinen näkökulma, aika kamala? Nimimerkiltä Bogreol. Korreloiko se teissä? Ei tarvitse vastata.

    "Luen usein Bruce Charltonin blogin. Hän kirjoittaa, kuinka viha omaa maata kohtaan, on saanut monikulturistit kannattamaan maahanmuuttoa. Tärkeintä olisi irrottautua valtamediasta ja sen kasvatustyöstä. Valtamedian etiikka on manipuloitu muotisuuntausten mukaan. Hänen mielestään nimenomaan naiset ovat antaneet manipuloida vaistonsa - Tukholman syndrooman tapaan - antaen kidnaapaajiensa tulla ystävikseen ja jopa rakastuen heihin. Naiset ovat jopa kauhistuneita jopa totuuden tai toivon ajattelemisesta, alistaen itsensä ja toinen toisensa itsetehdyiksi ja vallatuiksi uhreiksi. Miehiä naisten jääminen koukkuun, pidättelee, koska niin monet asiat, joita miehet tekevät, suuntautuvat naisiin.

    Britannian (Albion) sielun herääminen tapahtuu miesten ajatusten ja miesten tekemän perustyön tuotteena, mutta naisten ymmärryksen henkinen laajeneminen tarvitaan, jotta muutos sosiaalisissa yhteyksissä tapahtuisi. Naiset ovat paljon syvemmin kuin miehet massamedian orjuuttamia. Naisten tulisi nousta vastarintaan eliitin manipulaatiota ja ideologista soluttautumista vastaan, jotta loppuisi sokeus sille, mitä objektiivisessa maailmassa tapahtuu."

    VastaaPoista
  13. Tuo naisten manipuloitavuus on täyttä puppua. Samoin se, että valtamedia juoksisi muotisuuntausten perässä. (Poika ja miniä teräviä journalisteja ja heidän kauttaan tunnen muita samanlaisia.)

    Nuo Charltonin mielipiteet juuri ovat paljon hoettuja muotimielipiteitä!
    Jope, MIKSI sinä tällaisia toistat!

    Jos pitää jaotella, niin kautta aikojen miehet ovat olleet ehkä keskimäärin enemmän romantikkoja ja taipuvia erilaisiin liikkeisiin kuin naiset. Ei paha. Nykyään molemmat ovat aika järkeviä, keskimäärin.

    Tämä kirjoittaja on sitä mieltä, että naiset ovat tyhmiä, minusta hän itse vaikuttaa yksipuoliselta ja kaipaisi hieman henkistä laajenemista. Naisena tunnen itseni häntä laajemmaksi ymmärrykseltäni.

    Helsingin viidestä mielenosoituksesta 'Rasismin vastaisen mielenosoituksen vastamielenosoitus' on aika hassu. Se nyt viimeistään osoittaa, että jotkut haluavat kovasti olla rasisteja!

    Minusta paras mielenosoitusplakaatti ikinä on erään Reinon, perukan työmiehen, Kuhmossa 80-luvun alussa talkoissa tekemä. Siinä luki näin: RAUHA TÄHTISSÄ JA MAAN PÄÄLLÄ.
    Minähän johdin silloin Rauhanpuolustajia siellä. Olin marssilla lapsi selkärepussa ja huutelin isoon megafoniin. Arvatkaa sieppasiko, kun jotkut ivaamaan keskittyneet miehet toistelivat opettajainhuoneessa, että sinne voisi muuten tulla, mutta kun siellä on vääriä ihmisiä. Lehtomäen Paula oli muuten innolla mukana, lukiolaisena, esitti marssin jälkeen pidetyssä juhlassa performanssia jokin pata päässään. Varaamamme lukion juhlasali kävi pieneksi, ihmisiä oli eteisaulakin täynnä tiukasti kiinni toisissaan. Ah, ihania muistoja!
    Minä olisin halunnut Reinon lauseen kulkueen kärkeen, mutta toiset valitsivat jotain muuta.
    En enää viitsi lähteä minnekään, minä olen vanha, tehkööt muut. Eläinten oikeudet ovat alkaneet kiinnostaa minua yhä enemmän. Terike Haapojalla ja Laura Gustafssonilla on kiinnostava hanke 'Toisten historia'.

    VastaaPoista
  14. Arvelinkin Marjatta, että suutahdat. Oikein. Tämä ei ole imartelua , mutta toivon vilpittömästi että lapsillani olisi juuri kaltaisiasi opettajia arvoiltaan. Vaikka totta kai on niin ettei siellä kouluissa kukaan omia arvojaan aja, vaan yhteisesti yhteiskunnassa sovittuja. Ne ovat kaikki hyviä arvoja joita on helppo kannattaa. Sinä olet niin vahvasti niiden arvojen puolta että pidän sitä voimakkuutta arvona jo sinänsä. En pidä cooliudesta. Sinä et ole sellainen.

    Pakko kai selittää sitä 80-lukua. Olin siis mukana marsseilla. Et ehkä muista että olen kertonut tämän aiemminkin, mutta niissä tultiin sanomaan ettei venäläisiä ohjuksia saa vastustaa plakaateissa. Jos tämä pelisääntö ei kelvannut, kehotettiin lähtemään. Jälkikäteen sitten on selvinnyt, mm. Hesari teki ison jutun siitä, että KGB-rahaa tulvi rauhanmarssien järjestämiseen. Te sitä rahaa tuskin näitte, mutta se kaikki oli siellä taustalla. USA:n ohjuksia tuli Länsi-Saksaan, neuvosto-ohjukset olivat vieressä, mutta niistä tuli olla hiljaa.
    Koin itseni poliittisesti hyväksikäytetyksi, tunsin krapulaa: kuinka olin voinut olla niin vietävissä.

    Lennart Meri kirjoitti kirjassaan hullusta kokemuksesta, kun hän tuli ensi kerran Suomeen 70-luvulla ensimmäiselle sallitulle ulkomaanmatkalleen. Hän näki betoniseinässä vihaisen tekstin: USA pois Angolasta! Meillä oli 80 km päässä miehitetty maa, Viro, mutta se olikin se kuuluisa "eri asia."
    Jotain samanlaista tajusin alkaa kokea jo vähän alle kaksikymppisenä, huomasin pelottavaa imperatiivista laumakatsetta niissä vasemmistolaisissa piireissä joihin ensin kuvittelin luonnollisesti mukaan kuuluvani.
    Kaipa sieltä asti olen ollut epäluuloinen kaikkia joukkoliikkeitä kohtaan.

    Miksi sitten kopioin nuo kaksi kirjoitusta. Ehkä siksi että tuollaisista asioista netissä kymmenet tuhannet ihmiset keskustelevat ihan rauhassakin koko ajan. Eivät ole omia mielipiteitäni tietenkään, mutta esim. kohta...

    "Nyt on nähty jo hallitustasolla loistavaa logiikkaa, jonka mukaan yksittäistapausta ei voi leimata yksittäistapaukseksi mutta sellaiset tapaukset, joita on kymmeniä ellei satoja, pitää leimata yksittäistapauksiksi"

    ...pisti minut miettimään (ei muuta).
    Ajattelin kai tyhmästi että tekin voisitte olla kiinnostuneita. Kaikkea kannattaa kuunnella, se ei tarkoita hyväksymistä. En pidä yksiäänisyyttä ihanteena. Mediasta alan muuten kääntää mieltäni takaisin, se on alkanut olla rohkeampi eri näkökulmien suhteen. Tässä mielessä suuri osa toimittajista tekee tosiaan hyvää työtä.

    Nyt toivon että kaikki väkivallan tai syrjimisen keinona hyväksyvät äärijärjestöt voitaisiin kieltää kuten ehdotettu on. Siinä menee muutakin kuin se natsijärjestö. Käyn usein lukemassa Takku.net -sivustoja. Sielläkin väkivaltaa ihannoidaan.
    Peli poikki oli hyvä slogan. Tänään saatiinkiin mielenosoituksissa selvä signaali. Nyt sen on vain ulotuttava koskemaan kaikkia. Mulla on tälläinen naivi oikeustaju, ei poikkeuksia sitten, pelin säännöt koskevat kaikkia.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse viimeisillä marsseillani huusin sarkastisesti "aina pitää marssia vaikka tää ois farssia." En tiedä ymmärsikö kukaan ironiaa... Lopetin myös Rauhanpuolustajien lehden tilauksen. Jokin yksinkertaistus kaikessa ärsytti.

      Poista
    2. Minä en välittänyt Rauhanpuolustajista järjestönä, sama se kuka pani alulle idean mielenilmauksista ym. projekteista hyvän asian puolesta. Meillä Kuhmossa oli mm. seurakunta vahvasti mukana. Vain erittäin kokoomusmieliset eivät olleet mukana, kuten nuo res.ups opettajat. Meillä oli paljon muutakin kuin rauhanmarsseja, mm. ohjelmallisia juhlia ja minulla omana projektinani sarja päivänavauksia koulussa.
      Homma hiipui hiljakseen.
      Nyt olisi tarvetta vastaavalle. Jokin rauhanjunan tapainen läpi Suomen voisi vaikuttaa tehokkaasti, sanomanaan väkivallan vastustus ja rauhanomainen elämä.

      Poista
    3. Nää keskustelut menee joskus selkäytimiin saakka. Mulla tulee, ja tuli silloin jo niillä marsseilla, etten usko itseeni siinä tilanteessa, uskoin asiaan, mutten itseeni siinä.

      Juuri silloin "Tähtien sodan" aikana (se ohjelmahan oli Reaganin tarkoituksellinen hämäys, mitään ei ollut oikeasti tarkoitus avaruuteen lähettää, se olisi liian kallista jenkeillekin) käytiin nykytermein ilmaistuna puolin ja toisin armotonta infosotaa - sitähän kylmä sota myös oli.
      Kun totesin joutuneeni huiputetuksi osapuoleksi, olin aika käärmeissäni. Menin mm. - protestiksi - armeijaan asepalvelusta suorittamaan, vaikka kaveripiirissä sivarit pyysivät tekemään toisin.
      Olin kapinallinen, menin armeijaan, uskomatonta mutta mun piireissä se oli juuri niin päin:

      Nyt puhutaan taas infosodasta maailmanlaajuisesti.
      Aiemmasta oppineena olen sen verran viisastunut että tajuan ettei sitä käydä vain idästä, ja että trollit eivät naputtele vain Pietarissa. Silloin USA oli se absoluuttinen pahis, nyt se on Venäjä. Tämä on ihmeellistä heiluriliikettä ja silti samalla niin tuttua.

      Sitä että ajattelee näin en pidä ainakaan minään älykkyyden osoituksena. Viittaan tuohon Juhan mainitsemaan yksinkertaistuksien ärsyttävyyteen.
      Kaikkein mukavinta olisi todella uskoa yksiäänisyyteen ja helpoimpiin poliittiisiin meemeihin. Melkein kadehdin heitä.

      Rasismista ei sen sijaan kannata tehdä monimutkaistuksia.
      Se on väärin oli sen takana mikä taho tahansa.
      jope

      Poista
    4. "Nää keskustelut menee joskus selkäytimiin saakka. Mulla tulee, ja tuli silloin jo niillä marsseilla, etten usko itseeni siinä tilanteessa, uskoin asiaan, mutten itseeni siinä."

      Jotain samaa joo...

      Poista
    5. Tehän olitte aika nuoria noiden marssien aikaan, kun minäkin olin vasta vähän päälle kolmekymmentä.

      Suomessa oli silloin monta erilaista rauhanliikettä, myös eri ammattiryhmillä, joista 'Lääkärit rauhan puolesta' on vaikuttanut näihin päiviin asti. Minä olin Sadankomitean jäsen. En ollut (enkä ole) myöskään minkään puolueen jäsen, joten sovin hyvin johtamaan Kuhmon rauhanliikettä. Eräs pappi suhtautui minuun ennakkoluuloisesti. Kun epäröin puheenjohtajan hommaa huonon kokoustekniikan hallitsemiseni vuoksi, hän vinoili, että kyllähän sinä nyt Sirola-opiston käyneenä osaat. Minä en edes tiennyt, mikä se on. Ei se kaikki siis ollut Suomen Rauhanpuolustajien liikehdintää ja Reaganin vastustamista "Ei Euro-aseille" -kyltein, vaan paljon paljon muuta.

      Jope, hyvä että olet alkanut muuttaa mieltäsi median suhteen.
      Minä olen huomannut, että toimittajien epäileminen on nykyajan muotitiedostavuutta, ollaan ikäänkuin kauhean kriittisiä, kun etsitään jotain raflaavaa, joka on muun kuin toimittajan laatimaa. Tuo juttu naisista on kaiken huippu kivikautisuudessaan.

      Poista
    6. Kiitos muistelusta. Näen sinut siellä suorastaan toimimassa.

      Joo, media on alkanut ryhdistäytyä. Se mihin olen vielä pettynyt on EU-uutisointi. Kun kuuntelee niitä Eu-kirjeenvaihtajia tv-uutisissa, kiemurtelen. Kyllä, koen heidät edelleen EU:n läpi-integroimina. Itselleni ajatus EU-suurvallasta, liittovaltiosta on kauhistus. Toimittajat olivat juuri sen suhteen hyvinkin kriittisiä vielä 90-luvulla, nyt täyskäännös.
      Mutta muissa käsittelemissämme asioissa toimittajakunta tuntuu saaneen uutta rohkeutta. Siellä on paljon toimíttajia jotka uskaltavat enemmän raportoida ja vähemmän tulkita.
      Tulkinnat otan edelleen vastaan eri alojen asiantuntijoilta. Tosin monet toimittajat hallitsevat joitain osa-alueita todella hyvin.

      Olen jotenkin sellaisen raportoivan ja suoran uutistoiminnan ystävä. Faktat tiskiin, kuvaa tapahtumapaikalta, analyysit sitten myöhemmin. Heti ei tarvitse edes yrittää kertoa mistä on kysymys kun sitä ei välttämättä heti tiedä vielä kukaan.

      Myös suoria linkkauksia viranomaistilastoihin voisi olla enemmän. Nyt ne tulevat usein kirjoitettuna ja referoituina. Mitä enemmän journalistit raportoivat tietoa sellaisenaan ulos, sitä vähemmän sille ns. kansalais"journalismille" on tarvetta.
      Luulen että se on nyt siellä tajuttu.

      jope

      Poista