Kävin Käymälässä (kaymala.blogspot.fi). Siellä oli läheltä liippaava ajatelma:
"Käytännössä kommunismin määritelmä lienee tämä: oikeaoppisia kommunisteja voi olla kerrallaan vain yksi. Kommunismi on teoriassa äärimmäistä tasa-arvoa, mutta käytännössä se on äärimmäinen vallanhimon ja egoismin muoto. Tämä oli muuten ensimmäinen merkintä tagin "kommunismi" alla tässä blogissa."
Sven Laakson (eli Janne Nummelan) blogissa on paikoin todella hienoja välähdyksiä ja ainakin omalaatuista ajattelua.
Eikö se mene relativisteilla ja sen sukuisilla: Kukaan ei ole oikeassa eikä väärässä. Ja tässä minä olen sekä oikeassa että väärässä.
Tiedättekö mistä olen iloinen? Siitä että reagoin selkärangallani myös. Voin olla hieman primitiivinen ja täynnä reviiri-ajattelua, mutta herran jumala, e n halua eheytyä siitä pois. Verenkierrossa on ikään kuin vastamyrkkyä relativismille ja kaikille sen sovelluksille. jope
Eräänlainen ihanne olisi olla ihminen, jolle kyllä tarkoittaa kyllä ja ei tarkoittaa ei. Ja joka osaa myös itse käyttää noita sanoja omalla kohdallaan sekä tarvittaessa myös suhteessa muihin.
Konkreettisesti missä tuon mukaan enää toimitaan ja ollaan? Saattaa enää armeija olla ainoa paikka missä ei tarkoittaa todella ei. Muualla asioista voi neuvotella, hakea kompromissia, yhteistä näkemystä jne. Mitä tekee ihminen ihmisen kuvalle, omalle kuvalleen, jos noiden sanojen tunnistaminen ja tunnustaminen lakkautetaan? Hyvääkö, tuskin.
En ole normatiivinen ihminen, koska henkilökohtaisesti se on minulle ollut vaikeaa heikohkon yhteisöllisyyden tunteeni vuoksi. Silti nuo mahtisanat, KYLLÄ, EI, pitäisi palauttaa arkielämään pseudofilosofisten harharetkien jäljiltä. Oman peilin edessä niitä olisi käytettävä eniten. Mutta myös yhteisöissä. Kaikesta ei pidä neuvotella. Joskus pitää vain toimia lähes reflektiivisesti vaikkapa viisaimman ja toimintakykyisimmän laumanjohtajan niin vaatiessa. Eikä tähän mitään juttuja että hitler, stalin.... Juuri heidän taikapiirissään kyllä/ei hämärrytettiin ensimmäisinä. Oli kyllä tappaa, oli ei sanoa ei. Mielestäni juuri tuollaista kollektiivista (tässä tapauksessa relativismin) kyseenalaistamattomuutta on jälleen ilmassa, tällä kertaa vain kokonaan toisenlaisiin univormuihin, siviilivaatteisiin, siviilihedonismiin (viit. keskustelu aiemmin),puettuna.
Kolmaskin viesti. Olen tehnyt varmasti muutaman kymmenen testiä. Monet mittavat asenteita auktoriteetteihin. Olen pääsääntöiseti ei-autoritäärisessä sarakkaassa, ja siellä todella reilusti. Lähes anarkistin pistein, vaikka en sellainen todellakaan ole. Siitä on tullut joskus vaikeuksiakin, kun en seiso enkä istu kun käsketään. Kuvainnollisesti siis. Ehkä käskijä on ollut väärä, ja olen valmis toimimaan myös hierarkisesti kun motiivi ja toimintapa on oikea.
Minä olen vielä jäänyt miettimään aiemmin käsiteltyä kyynisyyttä. Nyt kysymys Jopelle: Onko sinusta vain kyynisyys aitoa ja rehellistä? Puhut aina silmien ummistamisesta, jos joku näkee valoa. Minun mielestäni tulevaisuudenuskoiset ihmiset tietävät saman minkä kynikot, mutta menevät kyynisyyden ohi. Negatiivisesta suhtautumisesta asioihin puhutaan usein merkkinä aitoudesta - aidosti paha, rehellisesti itsekäs. Onko epäitsekkyys siis epärehellistä? Juuri idealistit ovat aina nostaneet esiin mahdottomiltakin tuntuvia uudistuksia ja ryhtyneet toimimaan kyynikoiden varotellessa.
Olen täällä kysellyt muutamalta turkkilaiselta, miten he näkevät maan tulevaisuuden. He ovat olleet täysin sitä mieltä, että maa pysyy eurooppalaisena valtiona. Uskonnollisuus on täällä laimeaa, vain 7 % suorittaa rukoukset. Ataturkin iso patsas seisoo keskeisellä paikalla. Näyttää siltä, että mies miettii, pysyykö hänen työnsä arvossaan.
Sopii. Tuo turkin kuvaus oli hieno miniatyyri tilanteesta!
Ehkä pessimismin ensisijaisuus tulee jostain evoluution syövereistä. Pelkää pahinta niin selviät. Optimismi on myös kuluttavaa, se vaatii aktiivisuutta. Mikä ei tietenkään tarkoita että pessimisti olisi aina väärässä. Jotenkin näin?
Kiitos Marjatta kysymyksistäsi, ja toivottavasti lomasi on edelleen oikein ihana.
Minä kirjoitin niissä kommenteissani siitä, että kyynisyyttä on monenlaista. Se mikä on toiselle kyynisyyttä, ei sitä toiselle ole. Se mikä jonkin korvaan kuulostaa kyyniseltä, voi toiselle olla hyvinkin lämmintä ja inhimillistä puhetta. Linkola lienee tästä paras esimerkki.
Sama koskee määreitä epäitsekkyys ja rehellisyys. Kukin määrittelemme ne miten haluamme. Usein niin että meidän käsityksemme epäitsekkyydestä on sitä ainoaa epäitsekkyyttä. Toisella tapaa ajattelevien kokema epäitsekkyys ei kelpaakaan. Se on peräti itsekyyttä! Vielä enemmin tämä koskee sanoja positiivinen, negatiivinen. Tulevaisuudenuskoakin on hyvin monenlaista. Eli en oikein tiedä miten osaisin vastata kun mielestäni tuolla aiemmin jo tyhjensin tässä asiassa ajatukseni.
Miten sitten kaikki voisimme lähteä samalta viivalta, ikään kuin alkuasetelmistamme, omista motiiveistamme luopuneina, en tiedä.
Negatiivisuus on tuskin koskaan mitenkään aitoa tai rehellistä. Sen enempää kuin positiivisuuskaan sinänsä. Ainoastaan todet havainnot ovat kaiketi rehellisiä, aitouden tunnistamme ehkä vilpittömyydestä ja siihen että uskaltaa olla itsensä, mitä se itse sitten onkin.
Itse koen olevani ehkä hieman pessimistinen ja melankolinenkin (yksityisesti), mutta kaukana kyynisyydestä. Mitä rehellisyys ja aitous voivat kielipelien maailmassa olla, sitä on vaikea sanoa. Kuten jo aiemmin sanoin, varmasti suurin osa ihmisistä kokee vahvasti olenvansa aidompi, posiitiivisempi ja lämpimämpi ihminen kuin ihmiset keskimäärin. Millä sitä sitten voisi mitata? Tuskin millään.
Emme voi muuta kuin elää arvojamme todeksi ja teoiksi, mieluummin hyviksi, ja antaa muidenkin elää niin. Maailma ei kuitenkaan ole sellainen paikka aina ja kaikille. Sen lisäksi keskenään tasa-arvoistenkin ihmisten kesken tulee aivojen (sana)sotaa. Joskus sitä jopa tarvitaan. Sekään ei ole sinänsä negatiivista. Monille on itseisarvo ettei mitään kriittistä sanota, toisille on suuri arvo siinä että nimenomaan kriittisiä asioita sanota.
Lopuksi sanoisin, että en tunnusta enkä tunnista lähtökohtia positiivinen/negatiivinen. Teot ratkaisevat. Tärkeimpien tekojen tulee kohdistua lapsiin, heidän tulevaisuutensa. Mielestäni kellään ei ole monopolia määritellä mikä on epäitsekästä, mikä itsekästä. Se määrittyy reaalimaailman valossa tekojen tasolla, koko ajan. Olemme omien motiiviemme vankeja, se tulee tiedostaa. Tai edes yrittää sitä. Lapsemme tietävät aikuisina miten onnistuimme ja mitä todellisuudessa olimme, rehellisiä toimijoita vai ajan hengen mukanaan kuljettamia opportunisteja.
Minusta ei siis edes kannata miettiä onko itse tai haluaako olla enemmän pos. vai neg. tai pess. vai opt. vaan toimia ja elää. Siihen minä ainakin pyrin. Se on minusta hyvin "positiivinen" tapa elää tyyliin "Anna palaa, Mary!"
Jope, minun olisi pitänyt kirjoittaa, että m i n ä luen sinun kirjoituksiasi noin. Koen, että sinä palaat yhä uudelleen samoihin asetelmiin.
Minusta me kyllä koemme mainitsemasi termit enemmän samalla tavalla, emme me muuten pystyisi elämään. Epäitsekäs teko on epäitsekäs teko, kaikki tunnistavat sen myös yli kulttuurirajojen.
Kiitos lomatoivotuksista, jo aiemmastakin! Loma on ollut hyvin rentouttava ja elämyksiä täynnä. Kirjoitan jonkinlaisen matkaraportin, kun olen päässyt kotiin.
Tosin relativisti voi tietenkin olla kovakin moralisti. Johonkin pisteeseen asti minäkin relativisti tietenkin olen kun minulle sitä transsendenttia agenttia ei ole. Mutta universaaleja tuomittavuksia on, joten jossain kohtaa relativistikin joutuu ne selittämään tai ohittamaan. Miksi varastaminen ja tappaminen ovat väärin kikkialla? Miksi kstonhalua ilmenee jopa muilla kädellisillä? Rikoksen ja rangaistuksen kysymykset eivät ole vain mielivaltaan perustuvia sosiaalisia sopimuksia. Näin kirjoitin jutussani Hyvän ja pahan selitämisestä:
"Äkkiä ei ajattelisi, että johonkin korkeampaan uskova on relativistia johdonmukaisempi selittäessään hyvyyttä ja pahuutta. Häntä vaivaavat universaalit periaatteet joihin hän hakee selitystä kun taas relativisti näkee hyvän ja pahan satunnaisena ja sopimuksenvaraisena asiana ja tyytyy siihen. Relativisti jättää kaikissa kulttuureissa ja jopa ihmisapinoilla ilmenevät yhteneväiset hyvän ja pahan nimittäjät huomiotta ja käsittelemättä. Esimerkiksi että varastaminen on väärin kaikissa kulttuureissa ja ainakin joidenkin ihmisapinoiden yhteisöissä ja samoin tarve kostaa koettu vääryys. Relativismi ei ole kyllin kattava malli ollakseen uskottava."
Se on totta että palaan aina uudelleen samoihin asetelmiin ja varmaan tylsää luettavaakin, mutta mihinkäs sitä itsestään pääsi tai ns. kodistaan lähtisi. Yli kulttuurirajojen tai poliittisten tms. tunnistettava epäitsekäs teko on totta myös, ilman muuta, mutta se ei ole minusta koskaan kielessä, vaan teoissa, ruumiillisena. Jokainen tuntee ja tietää sen kun saa apua. Tässä mielessä ei pidä ketään arvottaa liikaa sen sanomisien tai ajattelunkaan vuoksi, vaan fyysisten tekojen, toimien ja arjen valintojen kautta. Ihmiset yllättävät usein. Se jolta emme odota hyvää, antaakin vähästään tai itsestään jotakin ja on mitä inhimillisin tosipaikan tullen ja Herra Suuri Humanisti mitä suurin mätämuna samassa tilanteessa. Jumalaisessa näytelmässä on näistä tilanteista juuri paljon sanottavaa.
Vielä tuosta mun toisteisuudesta se, että totta kai kommentoin niillä asenteilla mitkä mussa on. Kuten sinäkin Marjatta-lomalainen. Olen arvokonservatiivi eli sanan varsinaisessa ja alkuperäisessä merkityksessä nimenomaan se idealisti. Kyynikko olisi määritelmällisestikin siis minun kaltaiseni vastakohta. Todellisesti lienen kuitenkin eksyvä ja häilyväinen harhailija kuten niin moni muukin täällä.
Antiaikalaisessa oli muuten uusi juttu siitä Eskelisen kirjasta. Melenderillä oli linkki jutussaan Vesan blogiin ja sen kommenttiliuskaan, jossa Juhan ja mun, rönsyileviä, ei-niin-filosofisia kommentteja. Mun kommentit täynnä kirjoitusvirheitä. Pitäisköhän alkaa lukea se läpi minkä kirjoittaa? Multahan tulee sarjatulella (Antti Rokka on samasta suunnasta kuin minä) sellainen puolitoistametriä pitkä kommentti kahdessa minuutissa ja en todellakaan tarkista mihin sormi aina osui. Kun ei mieti liikaa, sanoo sen mitä ajattelee, ainaski mun tapauksessa.
Toisaalta, sanakin voi olla teko tai ainakin teon alku. Obama on puhunut amerikkalaisten yksityishenkilöiden aseistautumista vastaan ja pyrkinyt muuttamaan lakeja, mikä on jo teko, epäonnistuttuaan itkenyt kesken puheen.
En ajatellut meitä keskustelijoita ketään, kun mainitsin kyynisyyden, vaan valtiomiehiä, ei-kyynikoita, kuten Obamaa, Ataturkia, Mandelaa jne.
Ehkä sanan ja teon tarkkaa rajaa on mahdotonta määrittää. Totta kyllä että teolla sanat useimmiten niittaa tosiksi. Tietysti vihakirjoitus on jo vahva teko vaikka itse ei tekisi mitään "pahaa". Eli harmaa tuo raja. Itsehän kun yritän asiakkaisiin viljellä niitä hillitseviä arvoja täällä niin operoin pelkillä sanoilla paljolti...
Sana on teko, surma-asekin toisinaan, toisinaan taas pelastusrengas. Lakoninen cooli, toisaalta-toisaalta - sana usein se kaikkien pahin. Totta. Ihan sitä en tarkoittanut kieltää tietenkään. Elämme sanojen maailmassa. Vaikea ilmaista ajatuksia mun kai. Mutta ei se mitään, silti kiva keskustella kanssanne aina. jope
Obaman täydellisyydestä ei-kyynisyydestä muuten en menisi takuuseen. Todella arvostettavaa on toki hänen toimintansa aseturvallisuuden suhteen sekä yritys uudistaa terveydenhoitoa. Iso harmi ettei kumpikaan tavoite onnistunut. USA olisi varmasi ollut vähän parempi paikka, jos Barack olisi onnistunut.
Samaan aikaan Obama on kuitenkin hyvin voimakkaasti ollut ajamassa (kyynistä?) TTIP-maailmaa jonka tavoite on yhdistää 2/3 maapallosta radikaaliksi vapaakauppa-alueeksi. Tämä ultratehokas dollarin ja euron, tavaroiden ja ihmisten markkinatori on minunkin mielestäni varsin epäinhimillinen viritelmä. Juuri TTIP:n vuoksi Obama ja uransa jatkaja Hillary, ovatkin kansainvälisen superpääoman suursuosikkeja ja voivat olla varmoja niiden piirien tuesta. Kyynistä rahan valtaa, rahan arvovalintoja? Eikö. Tämän lisäksi Obama on ollut taustapiri sekä Naton että EU:n laajentumisissa, jotka ovat tuottaneet paljon ongelmia, riitaa ja pelkoja. Myöskään ns. värivallankumousten eli pakkodemokratian tuputtaminen on ollut Obaman iso miinus. Jopa Bush oli noissa asioissa paljon varovaisempi. Bush sössi Irakin, muttei puuttunut muiden alueiden sisäisiin asioihi sillä innokkuudella mitä Obama on tehnyt. Katastrofi mitä USA, ja tässä siis juuri Obaman hallinto oli (samoin kuin tietty Venäjä toisella puolella) luomassa Ukrainassa, oli kyynistä sekin. Jos TTIP-maailma pitää viedä pakolla joka paikkaan kannattaisi pysähtyä miettimään edes hetkeksi haluavatko kaikki maailman maat kumartaa samaa jumalaa, läntistä mammonaa. Todennäköisesti haluavat, mutta se on toinen tarina. Olenko minä sittenkin jollakin tapaa relativisti mäkin - mutta mulla nyt oikeastaan vahvistui se että kyynisyydelle ei kaikessa löydy yhteistä nimittäjää ja tuntomerkkiä. Meidän pienten ihmisten tasolla varmasti löytyykin, mutta kovaa ja kyynistä on peli maailman resusseista sekä idässä että lännessä. Obaman idealismi ei ainakaan siinä näy millaista globaalia ostoskeskusta, Länsikeskusta, tänne ollaan luomassa. jope
Palaan myöhemmin jossakin muodossa, sananmukaisesti, mutta ilmoitan teille Juha, Marjatta, Vesa ja muut, että en kirjoita enää nimimerkillä jope, koska samaa nimimerkkiä on käytetty ehkä ilmeisen tahallisesti siellä sun täällä kommentoiden juttuja, joihin minulla ei ole mitään mielenkiintoa. Huom! Ei siis kuitenkaan tässä Juhan blogissa. Täällä olen kirjoittanut kaiken itse. Ollut jotain mieltä, kääntynyt sitten, ollut kolmatta mieltä ja sitten eri mieltä itsenikin kanssa. Yhdessä en ole vaihtanut suuntaani, se on ollut silloin kun olen täällä saanut kertoa uskostani, jossa ei ole mitään kiitettävää, mutta jonka kohteessa kyllä on.
Selvintä olisi meikäläisenkin tehdä lopulta oma profiili, koska somessa kielenkäyttö ja valeprofiliit voivat olla hyvinkin rajuja ja ikäviä. Olen joskus perustellut nimimerkin käyttöä sillä, että mulla on sellainen ammatti, ihan tavallinen perusammatti, mutta sellainen näköalapaikka kuitenkin, että en välttämättä halua tulla yhdistetyksi ammattini harjoittajana kaikkiin käsittelemiimme asioihin. Sama olisi siinäkin tapauksessa, että esittäisin maailman pliisuimpia käsityksiä, sillä nekin voisivat loukata ihmisiä samalla tavalla. Mielipiteet eivät ole ongelma, vaan se, että nykyään ihmisten on lähes mahdotonta erottaa ammatillisuus ja vapaa-ajan yksityisyys toisistaan. Ihminen ei ole yksi yhteen sitä mitä se ajattelee, ajatukset liikkuvat koko ajan, ihminen on enemmän sitä mitä se tekee. Mitä enemmin ajattelee, senhän pitäisi olla kaiketi hyve, mutta kaikki eivät ajattele niin, vaan toivovat, että ei ajateltaisi suurin piirtein mitään. Korkeintaan toistettaisiin se, minkä on nähnyt iltauutisista. En halua kuitenkaan kilttinä miehenä loukata ajatuspoluillani ketään kenen kanssa toimin ammatillisesti. Siksi tämä hätävarjelun liioittelu ja nimimerkin käyttö on minulla ollut tapana pitkään. Lopetan sen nyt kun joku on tuo jope-merkin selvästi kaapannut. Pitää nyt selvittää mitä niitä profiileja on ja miten ne avataan, olen niistä aika pihalla. Tai sitten aloitan omalla nimellä oman blogin.
Juha, olet todella laittanut isoja ja syviä ajatuksia liikkeelle ja luonut tämän hienon keskustelupiirin. Marjatta olet ollut keskustelujemme ruohonjuuri, hyvässä ehdottomin ja avoimin meistä kaikista. Vesa, olen toivonut ja toivon edelleen sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää ja sulle pitkää kirjailijuutta aina hurauttaessani Vantaan läpi meidän perheen retkille kehien tuolle puolen. J---- olet jo se hieno herra! - blogisi on viisas paikka. Mm. päivityksesi Sivistyksen olemuksesta, Robinsonadi ja monta muuta ovat totta ja rautaa. Tästä eteenpäin, jos törmäätte jossakin nimerkkiin jope, niin se en ole minä. Kaikkein parasta tässä Juhan blogissa ovat olleet kommenttinne. Juhan alkusysäys, ja sen päälle tulevat liikkeelle lähteneet ja parhaimmillaan liikkeelle jääneet kommenttinne. Olen niiden jälkeen usein kokenut oppineeni paljon. Jatkan nyt lukemistanne blogeissanne ja teen sen profiilin, jos vain löydän sopivan formaatin. Voi olla että profiililla kirjoitan sitten minulle elintärkeästä, mutta myös julkisesti vaarattomimmasta asiasta, valitettavasti nykyään niin vain on, taiteesta, kirjallisuudesta. Poleemikkonne toiv. teille hyvää syksyä !
(Vinkkaa Juha ohimennen jossakin tulevassa keskustelussa, jos toiset eivät löydä tätä kirjoitusta, minulle olisi tärkeää, että tämä tulisi luetuksi. Palaamisiin.)
Jope, et kyllä lähde mihinkään! Et saa! Tai tulet takaisin muulla nimellä.
Minusta sinä et ole sanonut mitään sellaista, mitä et voisi myös ihan omana itsenäsi sanoa, omalla kuvalla ja nimellä, kuka sitten oletkin.
Pseudonimi tai oma, mutta ethän sinä noin innokkaana kommentoijana voi lopettaa.
Olen monesti ajatellut, että sinulla pitäisi olla oma blogi. Itse olen tumpelo ja laiska käytännön asioissa. Mieheni laittoi minulle blogin alkuun. Löydät varmaan bloggerista ohjeet.
Ei mitään hyvästejä, vaan tapaamisiin! Ja hyvää syksyä!
Kun Jope kiitteli tuolla, niin minullakin on syytä tehdä niin. Olen eksynyt tänne itseäni fiksumpien seuraan. Arvostan teitä kaikkia kovasti. J----:n mukana ollessa oli hurjaa. Ne sivupersoonat oli jotain ennenkokematonta ja erityistä. Hän on omassa blogissaan erilainen, hienompi. Jotkut hänen proosapätkänsä ovat huikeita, Pentti Pikkulintu ym. Vesan Versoja on myös hieno blogi. Käyn, vaikka en ole kommentoinut. Juha, kiitos tasokkaista kirjoituksistasi ja siitä, että olet antanut keskustelun rönsytä! Kyllä, blogisi on jatkoa kirjasi lyhytproosalle.
Kiitos minunkin puolestani, Marjatta ja Jope myös. Versoja en ole ehtinyt päivittää kunnolla aikoihin, kun on ollut niin paljon muita kirjoituspuuhia. Jatketaan juttua.
Kävin Käymälässä (kaymala.blogspot.fi). Siellä oli läheltä liippaava ajatelma:
VastaaPoista"Käytännössä kommunismin määritelmä lienee tämä: oikeaoppisia kommunisteja voi olla kerrallaan vain yksi. Kommunismi on teoriassa äärimmäistä tasa-arvoa, mutta käytännössä se on äärimmäinen vallanhimon ja egoismin muoto. Tämä oli muuten ensimmäinen merkintä tagin "kommunismi" alla tässä blogissa."
Sven Laakson (eli Janne Nummelan) blogissa on paikoin todella hienoja välähdyksiä ja ainakin omalaatuista ajattelua.
Käyn kattoon.
PoistaRelativistin selkäranka on kuin kiinalainen lasisilta. Ei kestä liikojen ihmisjoukkojen tunkeilua.
VastaaPoistaEikö se mene relativisteilla ja sen sukuisilla:
VastaaPoistaKukaan ei ole oikeassa eikä väärässä. Ja tässä minä olen sekä oikeassa että väärässä.
Tiedättekö mistä olen iloinen? Siitä että reagoin selkärangallani myös. Voin olla hieman primitiivinen ja täynnä reviiri-ajattelua, mutta herran jumala, e n halua eheytyä siitä pois. Verenkierrossa on ikään kuin vastamyrkkyä relativismille ja kaikille sen sovelluksille.
jope
Eräänlainen ihanne olisi olla ihminen, jolle kyllä tarkoittaa kyllä ja ei tarkoittaa ei. Ja joka osaa myös itse käyttää noita sanoja omalla kohdallaan sekä tarvittaessa myös suhteessa muihin.
VastaaPoistaKonkreettisesti missä tuon mukaan enää toimitaan ja ollaan?
Saattaa enää armeija olla ainoa paikka missä ei tarkoittaa todella ei.
Muualla asioista voi neuvotella, hakea kompromissia, yhteistä näkemystä jne.
Mitä tekee ihminen ihmisen kuvalle, omalle kuvalleen, jos noiden sanojen tunnistaminen ja tunnustaminen lakkautetaan?
Hyvääkö, tuskin.
En ole normatiivinen ihminen, koska henkilökohtaisesti se on minulle ollut vaikeaa heikohkon yhteisöllisyyden tunteeni vuoksi. Silti nuo mahtisanat, KYLLÄ, EI, pitäisi palauttaa arkielämään pseudofilosofisten harharetkien jäljiltä.
Oman peilin edessä niitä olisi käytettävä eniten.
Mutta myös yhteisöissä. Kaikesta ei pidä neuvotella. Joskus pitää vain toimia lähes reflektiivisesti vaikkapa viisaimman ja toimintakykyisimmän laumanjohtajan niin vaatiessa.
Eikä tähän mitään juttuja että hitler, stalin....
Juuri heidän taikapiirissään kyllä/ei hämärrytettiin ensimmäisinä. Oli kyllä tappaa, oli ei sanoa ei.
Mielestäni juuri tuollaista kollektiivista (tässä tapauksessa relativismin) kyseenalaistamattomuutta on jälleen ilmassa, tällä kertaa vain kokonaan toisenlaisiin univormuihin, siviilivaatteisiin, siviilihedonismiin (viit. keskustelu aiemmin),puettuna.
jope
Kolmaskin viesti. Olen tehnyt varmasti muutaman kymmenen testiä. Monet mittavat asenteita auktoriteetteihin. Olen pääsääntöiseti ei-autoritäärisessä sarakkaassa, ja siellä todella reilusti. Lähes anarkistin pistein, vaikka en sellainen todellakaan ole.
PoistaSiitä on tullut joskus vaikeuksiakin, kun en seiso enkä istu kun käsketään. Kuvainnollisesti siis. Ehkä käskijä on ollut väärä, ja olen valmis toimimaan myös hierarkisesti kun motiivi ja toimintapa on oikea.
Minä olen vielä jäänyt miettimään aiemmin käsiteltyä kyynisyyttä. Nyt kysymys Jopelle: Onko sinusta vain kyynisyys aitoa ja rehellistä? Puhut aina silmien ummistamisesta, jos joku näkee valoa. Minun mielestäni tulevaisuudenuskoiset ihmiset tietävät saman minkä kynikot, mutta menevät kyynisyyden ohi. Negatiivisesta suhtautumisesta asioihin puhutaan usein merkkinä aitoudesta - aidosti paha, rehellisesti itsekäs. Onko epäitsekkyys siis epärehellistä?
VastaaPoistaJuuri idealistit ovat aina nostaneet esiin mahdottomiltakin tuntuvia uudistuksia ja ryhtyneet toimimaan kyynikoiden varotellessa.
Olen täällä kysellyt muutamalta turkkilaiselta, miten he näkevät maan tulevaisuuden. He ovat olleet täysin sitä mieltä, että maa pysyy eurooppalaisena valtiona. Uskonnollisuus on täällä laimeaa, vain 7 % suorittaa rukoukset. Ataturkin iso patsas seisoo keskeisellä paikalla. Näyttää siltä, että mies miettii, pysyykö hänen työnsä arvossaan.
Kai tämäkin jotenkin näihin aiheisiin sopii. :)
Sopii. Tuo turkin kuvaus oli hieno miniatyyri tilanteesta!
PoistaEhkä pessimismin ensisijaisuus tulee jostain evoluution syövereistä. Pelkää pahinta niin selviät. Optimismi on myös kuluttavaa, se vaatii aktiivisuutta. Mikä ei tietenkään tarkoita että pessimisti olisi aina väärässä. Jotenkin näin?
Kiitos Marjatta kysymyksistäsi, ja toivottavasti lomasi on edelleen oikein ihana.
PoistaMinä kirjoitin niissä kommenteissani siitä, että kyynisyyttä on monenlaista. Se mikä on toiselle kyynisyyttä, ei sitä toiselle ole. Se mikä jonkin korvaan kuulostaa kyyniseltä, voi toiselle olla hyvinkin lämmintä ja inhimillistä puhetta. Linkola lienee tästä paras esimerkki.
Sama koskee määreitä epäitsekkyys ja rehellisyys.
Kukin määrittelemme ne miten haluamme. Usein niin että meidän käsityksemme epäitsekkyydestä on sitä ainoaa epäitsekkyyttä. Toisella tapaa ajattelevien kokema epäitsekkyys ei kelpaakaan. Se on peräti itsekyyttä!
Vielä enemmin tämä koskee sanoja positiivinen, negatiivinen.
Tulevaisuudenuskoakin on hyvin monenlaista.
Eli en oikein tiedä miten osaisin vastata kun mielestäni tuolla aiemmin jo tyhjensin tässä asiassa ajatukseni.
Miten sitten kaikki voisimme lähteä samalta viivalta, ikään kuin alkuasetelmistamme, omista motiiveistamme luopuneina, en tiedä.
Negatiivisuus on tuskin koskaan mitenkään aitoa tai rehellistä. Sen enempää kuin positiivisuuskaan sinänsä.
Ainoastaan todet havainnot ovat kaiketi rehellisiä, aitouden tunnistamme ehkä vilpittömyydestä ja siihen että uskaltaa olla itsensä, mitä se itse sitten onkin.
Itse koen olevani ehkä hieman pessimistinen ja melankolinenkin (yksityisesti), mutta kaukana kyynisyydestä. Mitä rehellisyys ja aitous voivat kielipelien maailmassa olla, sitä on vaikea sanoa.
Kuten jo aiemmin sanoin, varmasti suurin osa ihmisistä kokee vahvasti olenvansa aidompi, posiitiivisempi ja lämpimämpi ihminen kuin ihmiset keskimäärin.
Millä sitä sitten voisi mitata? Tuskin millään.
Emme voi muuta kuin elää arvojamme todeksi ja teoiksi, mieluummin hyviksi, ja antaa muidenkin elää niin. Maailma ei kuitenkaan ole sellainen paikka aina ja kaikille. Sen lisäksi keskenään tasa-arvoistenkin ihmisten kesken tulee aivojen (sana)sotaa. Joskus sitä jopa tarvitaan. Sekään ei ole sinänsä negatiivista. Monille on itseisarvo ettei mitään kriittistä sanota, toisille on suuri arvo siinä että nimenomaan kriittisiä asioita sanota.
Lopuksi sanoisin, että en tunnusta enkä tunnista lähtökohtia positiivinen/negatiivinen.
Teot ratkaisevat. Tärkeimpien tekojen tulee kohdistua lapsiin, heidän tulevaisuutensa.
Mielestäni kellään ei ole monopolia määritellä mikä on epäitsekästä, mikä itsekästä. Se määrittyy reaalimaailman valossa tekojen tasolla, koko ajan.
Olemme omien motiiviemme vankeja, se tulee tiedostaa. Tai edes yrittää sitä. Lapsemme tietävät aikuisina miten onnistuimme ja mitä todellisuudessa olimme, rehellisiä toimijoita vai ajan hengen mukanaan kuljettamia opportunisteja.
Minusta ei siis edes kannata miettiä onko itse tai haluaako olla enemmän pos. vai neg. tai pess. vai opt. vaan toimia ja elää.
Siihen minä ainakin pyrin. Se on minusta hyvin "positiivinen" tapa elää tyyliin "Anna palaa, Mary!"
jope
Jope, minun olisi pitänyt kirjoittaa, että m i n ä luen sinun kirjoituksiasi noin. Koen, että sinä palaat yhä uudelleen samoihin asetelmiin.
PoistaMinusta me kyllä koemme mainitsemasi termit enemmän samalla tavalla, emme me muuten pystyisi elämään. Epäitsekäs teko on epäitsekäs teko, kaikki tunnistavat sen myös yli kulttuurirajojen.
Kiitos lomatoivotuksista, jo aiemmastakin! Loma on ollut hyvin rentouttava ja elämyksiä täynnä. Kirjoitan jonkinlaisen matkaraportin, kun olen päässyt kotiin.
Tosin relativisti voi tietenkin olla kovakin moralisti. Johonkin pisteeseen asti minäkin relativisti tietenkin olen kun minulle sitä transsendenttia agenttia ei ole. Mutta universaaleja tuomittavuksia on, joten jossain kohtaa relativistikin joutuu ne selittämään tai ohittamaan. Miksi varastaminen ja tappaminen ovat väärin kikkialla? Miksi kstonhalua ilmenee jopa muilla kädellisillä? Rikoksen ja rangaistuksen kysymykset eivät ole vain mielivaltaan perustuvia sosiaalisia sopimuksia. Näin kirjoitin jutussani Hyvän ja pahan selitämisestä:
Poista"Äkkiä ei ajattelisi, että johonkin korkeampaan uskova on relativistia johdonmukaisempi selittäessään hyvyyttä ja pahuutta. Häntä vaivaavat universaalit periaatteet joihin hän hakee selitystä kun taas relativisti näkee hyvän ja pahan satunnaisena ja sopimuksenvaraisena asiana ja tyytyy siihen. Relativisti jättää kaikissa kulttuureissa ja jopa ihmisapinoilla ilmenevät yhteneväiset hyvän ja pahan nimittäjät huomiotta ja käsittelemättä. Esimerkiksi että varastaminen on väärin kaikissa kulttuureissa ja ainakin joidenkin ihmisapinoiden yhteisöissä ja samoin tarve kostaa koettu vääryys. Relativismi ei ole kyllin kattava malli ollakseen uskottava."
Se on totta että palaan aina uudelleen samoihin asetelmiin ja varmaan tylsää luettavaakin, mutta mihinkäs sitä itsestään pääsi tai ns. kodistaan lähtisi.
PoistaYli kulttuurirajojen tai poliittisten tms. tunnistettava epäitsekäs teko on totta myös, ilman muuta, mutta se ei ole minusta koskaan kielessä, vaan teoissa, ruumiillisena.
Jokainen tuntee ja tietää sen kun saa apua.
Tässä mielessä ei pidä ketään arvottaa liikaa sen sanomisien tai ajattelunkaan vuoksi, vaan fyysisten tekojen, toimien ja arjen valintojen kautta.
Ihmiset yllättävät usein. Se jolta emme odota hyvää, antaakin vähästään tai itsestään jotakin ja on mitä inhimillisin tosipaikan tullen ja Herra Suuri Humanisti mitä suurin mätämuna samassa tilanteessa.
Jumalaisessa näytelmässä on näistä tilanteista juuri paljon sanottavaa.
Vielä tuosta mun toisteisuudesta se, että totta kai kommentoin niillä asenteilla mitkä mussa on. Kuten sinäkin Marjatta-lomalainen. Olen arvokonservatiivi eli sanan varsinaisessa ja alkuperäisessä merkityksessä nimenomaan se idealisti.
Kyynikko olisi määritelmällisestikin siis minun kaltaiseni vastakohta.
Todellisesti lienen kuitenkin eksyvä ja häilyväinen harhailija kuten niin moni muukin täällä.
Antiaikalaisessa oli muuten uusi juttu siitä Eskelisen kirjasta. Melenderillä oli linkki jutussaan Vesan blogiin ja sen kommenttiliuskaan, jossa Juhan ja mun, rönsyileviä, ei-niin-filosofisia kommentteja. Mun kommentit täynnä kirjoitusvirheitä. Pitäisköhän alkaa lukea se läpi minkä kirjoittaa? Multahan tulee sarjatulella (Antti Rokka on samasta suunnasta kuin minä) sellainen puolitoistametriä pitkä kommentti kahdessa minuutissa ja en todellakaan tarkista mihin sormi aina osui. Kun ei mieti liikaa, sanoo sen mitä ajattelee, ainaski mun tapauksessa.
jope
Toisaalta, sanakin voi olla teko tai ainakin teon alku. Obama on puhunut amerikkalaisten yksityishenkilöiden aseistautumista vastaan ja pyrkinyt muuttamaan lakeja, mikä on jo teko, epäonnistuttuaan itkenyt kesken puheen.
PoistaEn ajatellut meitä keskustelijoita ketään, kun mainitsin kyynisyyden, vaan valtiomiehiä, ei-kyynikoita, kuten Obamaa, Ataturkia, Mandelaa jne.
Ehkä sanan ja teon tarkkaa rajaa on mahdotonta määrittää. Totta kyllä että teolla sanat useimmiten niittaa tosiksi. Tietysti vihakirjoitus on jo vahva teko vaikka itse ei tekisi mitään "pahaa". Eli harmaa tuo raja. Itsehän kun yritän asiakkaisiin viljellä niitä hillitseviä arvoja täällä niin operoin pelkillä sanoilla paljolti...
PoistaSana on teko, surma-asekin toisinaan, toisinaan taas pelastusrengas. Lakoninen cooli, toisaalta-toisaalta - sana usein se kaikkien pahin. Totta. Ihan sitä en tarkoittanut kieltää tietenkään. Elämme sanojen maailmassa.
PoistaVaikea ilmaista ajatuksia mun kai. Mutta ei se mitään, silti kiva keskustella kanssanne aina. jope
Obaman täydellisyydestä ei-kyynisyydestä muuten en menisi takuuseen.
PoistaTodella arvostettavaa on toki hänen toimintansa aseturvallisuuden suhteen sekä yritys uudistaa terveydenhoitoa. Iso harmi ettei kumpikaan tavoite onnistunut. USA olisi varmasi ollut vähän parempi paikka, jos Barack olisi onnistunut.
Samaan aikaan Obama on kuitenkin hyvin voimakkaasti ollut ajamassa (kyynistä?) TTIP-maailmaa jonka tavoite on yhdistää 2/3 maapallosta radikaaliksi vapaakauppa-alueeksi. Tämä ultratehokas dollarin ja euron, tavaroiden ja ihmisten markkinatori on minunkin mielestäni varsin epäinhimillinen viritelmä.
Juuri TTIP:n vuoksi Obama ja uransa jatkaja Hillary, ovatkin kansainvälisen superpääoman suursuosikkeja ja voivat olla varmoja niiden piirien tuesta. Kyynistä rahan valtaa, rahan arvovalintoja? Eikö.
Tämän lisäksi Obama on ollut taustapiri sekä Naton että EU:n laajentumisissa, jotka ovat tuottaneet paljon ongelmia, riitaa ja pelkoja.
Myöskään ns. värivallankumousten eli pakkodemokratian tuputtaminen on ollut Obaman iso miinus. Jopa Bush oli noissa asioissa paljon varovaisempi. Bush sössi Irakin, muttei puuttunut muiden alueiden sisäisiin asioihi sillä innokkuudella mitä Obama on tehnyt. Katastrofi mitä USA, ja tässä siis juuri Obaman hallinto oli (samoin kuin tietty Venäjä toisella puolella) luomassa Ukrainassa, oli kyynistä sekin. Jos TTIP-maailma pitää viedä pakolla joka paikkaan kannattaisi pysähtyä miettimään edes hetkeksi haluavatko kaikki maailman maat kumartaa samaa jumalaa, läntistä mammonaa. Todennäköisesti haluavat, mutta se on toinen tarina.
Olenko minä sittenkin jollakin tapaa relativisti mäkin - mutta mulla nyt oikeastaan vahvistui se että kyynisyydelle ei kaikessa löydy yhteistä nimittäjää ja tuntomerkkiä. Meidän pienten ihmisten tasolla varmasti löytyykin, mutta kovaa ja kyynistä on peli maailman resusseista sekä idässä että lännessä. Obaman idealismi ei ainakaan siinä näy millaista globaalia ostoskeskusta, Länsikeskusta, tänne ollaan luomassa.
jope
Palaan myöhemmin jossakin muodossa, sananmukaisesti, mutta ilmoitan teille Juha, Marjatta, Vesa ja muut, että en kirjoita enää nimimerkillä jope, koska samaa nimimerkkiä on käytetty ehkä ilmeisen tahallisesti siellä sun täällä kommentoiden juttuja, joihin minulla ei ole mitään mielenkiintoa.
VastaaPoistaHuom! Ei siis kuitenkaan tässä Juhan blogissa. Täällä olen kirjoittanut kaiken itse. Ollut jotain mieltä, kääntynyt sitten, ollut kolmatta mieltä ja sitten eri mieltä itsenikin kanssa. Yhdessä en ole vaihtanut suuntaani, se on ollut silloin kun olen täällä saanut kertoa uskostani, jossa ei ole mitään kiitettävää, mutta jonka kohteessa kyllä on.
Selvintä olisi meikäläisenkin tehdä lopulta oma profiili, koska somessa kielenkäyttö ja valeprofiliit voivat olla hyvinkin rajuja ja ikäviä.
Olen joskus perustellut nimimerkin käyttöä sillä, että mulla on sellainen ammatti, ihan tavallinen perusammatti, mutta sellainen näköalapaikka kuitenkin, että en välttämättä halua tulla yhdistetyksi ammattini harjoittajana kaikkiin käsittelemiimme asioihin. Sama olisi siinäkin tapauksessa, että esittäisin maailman pliisuimpia käsityksiä, sillä nekin voisivat loukata ihmisiä samalla tavalla.
Mielipiteet eivät ole ongelma, vaan se, että nykyään ihmisten on lähes mahdotonta erottaa ammatillisuus ja vapaa-ajan yksityisyys toisistaan.
Ihminen ei ole yksi yhteen sitä mitä se ajattelee, ajatukset liikkuvat koko ajan, ihminen on enemmän sitä mitä se tekee.
Mitä enemmin ajattelee, senhän pitäisi olla kaiketi hyve, mutta kaikki eivät ajattele niin, vaan toivovat, että ei ajateltaisi suurin piirtein mitään. Korkeintaan toistettaisiin se, minkä on nähnyt iltauutisista. En halua kuitenkaan kilttinä miehenä loukata ajatuspoluillani ketään kenen kanssa toimin ammatillisesti. Siksi tämä hätävarjelun liioittelu ja nimimerkin käyttö on minulla ollut tapana pitkään. Lopetan sen nyt kun joku on tuo jope-merkin selvästi kaapannut. Pitää nyt selvittää mitä niitä profiileja on ja miten ne avataan, olen niistä aika pihalla. Tai sitten aloitan omalla nimellä oman blogin.
Juha, olet todella laittanut isoja ja syviä ajatuksia liikkeelle ja luonut tämän hienon keskustelupiirin. Marjatta olet ollut keskustelujemme ruohonjuuri, hyvässä ehdottomin ja avoimin meistä kaikista. Vesa, olen toivonut ja toivon edelleen sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää ja sulle pitkää kirjailijuutta aina hurauttaessani Vantaan läpi meidän perheen retkille kehien tuolle puolen. J---- olet jo se hieno herra! - blogisi on viisas paikka. Mm. päivityksesi Sivistyksen olemuksesta, Robinsonadi ja monta muuta ovat totta ja rautaa.
Tästä eteenpäin, jos törmäätte jossakin nimerkkiin jope, niin se en ole minä. Kaikkein parasta tässä Juhan blogissa ovat olleet kommenttinne. Juhan alkusysäys, ja sen päälle tulevat liikkeelle lähteneet ja parhaimmillaan liikkeelle jääneet kommenttinne. Olen niiden jälkeen usein kokenut oppineeni paljon. Jatkan nyt lukemistanne blogeissanne ja teen sen profiilin, jos vain löydän sopivan formaatin. Voi olla että profiililla kirjoitan sitten minulle elintärkeästä, mutta myös julkisesti vaarattomimmasta asiasta, valitettavasti nykyään niin vain on, taiteesta, kirjallisuudesta. Poleemikkonne toiv. teille hyvää syksyä !
(Vinkkaa Juha ohimennen jossakin tulevassa keskustelussa, jos toiset eivät löydä tätä kirjoitusta, minulle olisi tärkeää, että tämä tulisi luetuksi. Palaamisiin.)
Paluutasi odotellen...
PoistaJope, käy luomassa itsellesi vaikka bloggerissa tili. Eihän sun tartte paljastaa kuka oot, jos se tuntuu kiusalliselta ammatin jne vuoksi.
VastaaPoistaJope, et kyllä lähde mihinkään! Et saa! Tai tulet takaisin muulla nimellä.
VastaaPoistaMinusta sinä et ole sanonut mitään sellaista, mitä et voisi myös ihan omana itsenäsi sanoa, omalla kuvalla ja nimellä, kuka sitten oletkin.
Pseudonimi tai oma, mutta ethän sinä noin innokkaana kommentoijana voi lopettaa.
Olen monesti ajatellut, että sinulla pitäisi olla oma blogi.
Itse olen tumpelo ja laiska käytännön asioissa. Mieheni laittoi minulle blogin alkuun. Löydät varmaan bloggerista ohjeet.
Ei mitään hyvästejä, vaan tapaamisiin! Ja hyvää syksyä!
Kun Jope kiitteli tuolla, niin minullakin on syytä tehdä niin. Olen eksynyt tänne itseäni fiksumpien seuraan. Arvostan teitä kaikkia kovasti.
VastaaPoistaJ----:n mukana ollessa oli hurjaa. Ne sivupersoonat oli jotain ennenkokematonta ja erityistä. Hän on omassa blogissaan erilainen, hienompi. Jotkut hänen proosapätkänsä ovat huikeita, Pentti Pikkulintu ym.
Vesan Versoja on myös hieno blogi. Käyn, vaikka en ole kommentoinut.
Juha, kiitos tasokkaista kirjoituksistasi ja siitä, että olet antanut keskustelun rönsytä! Kyllä, blogisi on jatkoa kirjasi lyhytproosalle.
Kiitos.
PoistaKiitos minunkin puolestani, Marjatta ja Jope myös. Versoja en ole ehtinyt päivittää kunnolla aikoihin, kun on ollut niin paljon muita kirjoituspuuhia. Jatketaan juttua.
VastaaPoista