Tai The sneeze of Nietzsche, kuten tyttäreni hilpeästi lisäsi. Tuo ilmaisu kuvaa mainiosti Timo Hännikäisen pientä kirjaa Kuolevainen. Eikä ilmaisu ole vähättelevä vaan yksinkertaisesti tiivistää hyvin kirjan herättämiä tuntemuksia. Pidin kirjasta. Ja kyllä sieltä se loputon kylläkin elämälle välittyi ja ihmisensäkin ylittäminen. Tulkinta Melvillen Ajojahdista oli hieno. Kuvaus siskon kuolemasta eleettömän kaunis. Pieni kirja sai hetkeksi keskittämään huomion siihen mitä juuri nyt on ihmiselle tarjolla. Itsemurhaluvusta pidin paljon ja tunsin veljeyttä Hännikäistä kohtaan. Vaikka voisinkin ikäni puolesta olla hänen isänsä. Ja monessa asiassa hänen kärkäs vastustajansa. Tosin hänen bloginsa juttu itsemurhasta oli ehkä vielä parempi.
Elämä itsessään on aikamme fetissi. Mukailen Hännikäisen blogissa olevaa lausetta muuttamatta hänen ajatustaan. Ymmärsin että ajatus siis on hänen omansa. Ihanan häiritsevää, tekisi mieleni sanoa. Ja sanonkin. Juuri sellaista ajattelua, joka ei sille inhoamalleni tilaa vaativalle melikuvitukselle anna mitään mahdollisuuksia.
http://timohannikainen.blogspot.com/2016/10/kritiikista-ja-itsemurhasta.html
Tuo ajatus elämästa fetissinä on Trumbon Sotilaspojan ja Muodonmuutoksen yksi (ja minusta keskeinen) lukutapa. Trumbolla se syntyy tahattomana sivumerkityksenä pasifistisen tendessin ohessa.
VastaaPoistaKuolevainen munkin lukulistalla.
VastaaPoistaAlkaa Hännikäinen vähitellen saada havainnoilleen todellisuudesta myös muiden kulttuuri-ihmisten vastaavaa havainnointia:
http://www.aamulehti.fi/kulttuuri/suomalaiskirjailija-kauhistelee-goteborgin-muodonmuutosta-melkein-kuin-asuisi-sotatoi
jope
olen tässä nyt kiusallisen tietoinen siitä tosiseikasta, että yksikin totaalisesti toisenlaisesta toimintakulttuurista paikalle tullut ihminen voi silkkaa ymmärtämättömyyttään romahduttaa hyvänkin kommenttilaatikon hengen.
VastaaPoistaotan siis tietoisen riskin kommentoidessani aihetta. meidän ihmisten sympatiat ja antipatiat, vihat ja rakkaudet kun ovat sydäntä ja sieluakin syvemmällä, siksi tällaiset mielipiteet ovat niin helposti porukkaa polarisoivia.
en ehkä ole ainoa timoon jollakin tasolla uskonut mutta sittemmin etäisyyttä ottanut ihminen. voin yksinkertaisesti pahoin siitä kaasusta, jota hän filantropiani kammioon syöttää.
naisena ja suvakihuorana en ymmärrä timpan naisvihamielisyyttä. minusta olisi yksinkertaisesti sietämätöntä kuulua timon kosher-nationalistisen sukupuolikäsityksen maailmaan.
vaikka minulla on yleensä tapana lukea kiistanalaisia kirjoja silkasta mielenkiinnosta ja jopa arvostuksesta, niin hännikäisen kirjojen lukemiseen en enää jaksa taipua. my bad, ilmeisesti, mutta olkoon niin.
meri
Meri, en usko että täällä Juhalla on mitään yhtä henkeä mitä pitäisi kommenteissa edustaa, tai siis ei varmasti ole. Niin erilaisia me kaikki tänne kirjoittaneet olemme useissa asioissa olleet.
Poista(Minäkin olen puhunut täällä kristinuskosta kuin heikko saarnamies. )
Tästä Timon aihepiriiristä ja koko sen kehästä ympärillä täällä on käyty isoja keskustelua varmaan sadoin kommentein. Uuvahdimme niihin jo, yksi jos toinen. Maailma on niin monimutkainen.
Sen verran raotan että oma tieni on ollut hieman päinvastainen kuin sinun. Itse olin "suvakkidemari" vaikka ainainen toiseus ja oppositioasema on vaivannutkin minua niin kauan kuin jaksan muistaa.
Oma järjestäytynyt maailmakuvani enemmän tai vähemmin horjahti paikoiltaan kun tajusin ettei pienten ja vähäisten ihmisten puolustaminen ole eikä voi olla vasemmiston monopoli.
Siitä lähti sitten sellainen domino-efekti liikkeelle että välillä huimasi. Päädyin jonkinlaiseen melaknkoliseen konservativismiin, vanhojen aikojen kaipailuun, traditionalismiin.
Timon joukkioihin ei tulisi mieleenikään lähteä millään aktiivisella tavalla mukaan, mutta luen älykästä Sarastus-lehteä kuten monet muutkin tuntemani ihmiset, ihmiset joilla ei ole mitään tekemistä nationalismin tms. kanssa.
Naisviha sitten. Tyttöihmisen isänä en sitä siedä minäkään, mutta silloin kun naiset ovat yliedustettuina tietyissä kulttuurisissa efekteissä, saa asiasta mielestäni kyllä mainita. Sen verran pitää olla feminimiä ettei naisia pidä pitää vähemmän tietoisina siitä mitä ovat tekemässä. Timon vihan, sen perusteella mitä hän on julkaissut, katson olevan enemmänkin nykyajan vihaa, modernin maailman vihaa.
Varmaan on asioita joiden vuoksi häneen ja hänen ympyröihinsä pitää ottaa etäisyyttä, ja niinhän minä otankin: en ole missään tekemissä hänen ympyröidensä ihmisten kanssa.
Mutta luen kyllä. Luen muutakin mitä tahasa. Tunnustan myös sen että ilahdun jokaisesta älyllisestä soraäänestä, joka katsoo aikaamme ja tekojamme jostakin muusta näkökulmasta kuin toivotusta. Aidosti aikalaiskriittisiä ihmisiä on kulttuurin piirissä kourallinen. Suurin osa taiteilijoista laulaa korrektin laulua ja monet heistä pitävät sitä myös kriittisenä toimintana. Hännikäinen on parhaimmillaan yksi valheenpaljastuskoneista. Niitä tarvitaan aina, ja enemmän. Monelle on ylittämätön este se poliittinen suunta mistä tämä taantumuksen äänitorvi tulee. Mua ei haittaa. Kukaan ei ole täydellinen.
Naisena ymmärrän reaktiosi täysin. Samaa olen kokenut erään SO-nimisen naiskirjailijan miesvihan purkauksia seuratessa. Ja pettymystä kun niille on täällä aplodeerattu totuutena.
Mun heikkous on ollut aina kaksien sääntöjen hyväksymisen -sääntö, en kykene siihen. Kuulun asian suhteen tarkkailuluokalle. Ajattelen tässä iässä vielä että jos noi niin miksei sitten myös noi!!
Mun pieni Hännikäis-arvostus tulee kai sieltä, tyyppi paljastaa mielestäni silloin tällöin kaksoiskoodeja yhteiskunassamme.
Harmi ettei Suomessa ole Hännikäistä terävämpiä ja poliittisesti vapaampia tekemään samaa työtä. Pieni maa, vähäiset voimat.
Kiitos kannanotosta, meri. Olet kiinnostava ihminen.
jope
Toisen sukupuolen kunnioittamattomuus on minusta suuri, lähes anteeksianatmaton virhe (vaikka muutoin annankin paljon anteeksi) ihmisen ajattelussa.
VastaaPoistaEn osaa siis sanoa mitään tästä Kuolevainen-esseeteoksesta, mutta Hänniköäisen Ilman on KAUHEA kirja.
Hännikäinen on puhunut soopaa naisista myös monissa keskusteluissa, suhtautunut naisiin kuin Trump jonain lihapaloina, jotka pihtaavat eivätkä ymmärrä olla hänen käyttötavaraansa.
Se, että jotkut naiset ovat täynnä miesvihaa ei oikeuta miestä Kirjoittamaan tällaisella vulgäärillä tavalla.
Itse olen pitänyt kirjoituksissani monesti miesten puolta ja katsonut asiosiat heidän kannaltaan, kun jotkut naiset ovat yleistäneet postauksissaan ja kommenteissaan kaikki miehet törkimyksiksi - paitsi ehkä se yksi ihmeellinen poikkeus, oma aviomies.
Pidän miehistä ja arvostan miehiä. Minusta on ollut aina kiva keskustella miesten kanssa, nuorten ja vanhojen.
Blogeissakin on monesti sellainen jakauma, että naiset kommentoivat naisten kirjoituksia ja miehet miesten. Miksi?!
Pitäisi varmaan lukea tämä kirja. Jospa Hännikäinen on kehittynyt.
Jope, kävin lukemassa tuon Sahlbergin Aamulehden kirjoituksen. Kiinnitin huomiota loppuun, jossa Sahlberg mainitsee koulujen huonontuneen tason. Ja suomalaisethan menevät perässä! Numerotodistuksiakin vähennetään Ruotsinmallin mukaan, vaikka tiedetään, että "glädjebetyg", jossa vain kehutaan eikä verrata mihinkään keskiarvosuoritukseen ei palvele mitään eikä ketään, mutta rasittaa rasitettuja opettajia liikaa.
VastaaPoista"Blogeissakin on monesti sellainen jakauma, että naiset kommentoivat naisten kirjoituksia ja miehet miesten. Miksi?!"
VastaaPoistaValitettavasti noin juuri Marjatta on liian usein. Nabakovhan sanoi että useimmat miehet ovat lukijoina kuin "homoseksuaaleja." Eli lukevat pääsiasiassa vain miesten tekemiä teoksia. Pettymykseksi itselle minun on tunnustettava että taidan kuulua joukkoon.
Oikeastaan vain Snellman ja joskus aiemmin hieman Atwood ovat murtaneet tämän rajoittuneisuuteni. Snelmannista pidänkin sitten paljon, enkä taida tietää ketään miestä joka edes tunnustaa lukevansa sen teoksia. Mutta muuten miesten tekeleitä on varmaan 95 prosenttia lukemastani. Oikeastaan tilanne on vielä pahempi. ( Näihin ns. aihekirjailijoihiin, Kettuihin ja Kähkösiin jne. en vain pysty. Oksasesta puhumattakaan. )
Koulujuttu on tosiaan varmaan yksi iso suuri syy, miksi autot siellä ovat alkaneet palaa. Luin jostakin että noin 10 prosentilla ei ole enää ruotsalaista pk:tä päättäessä edes välttävää lukutaitoa.
Kaaos kouluissa siellä on kova ja akateemisista ammateista opettajan työ kaikkien vähiten halutuin. Opiskelupaikkoja siellä ei kaikissa yliopistoissa saada edes täyteen. Tilanne on muuttunut tässäkin asiassa vastakohdakseen viimeisten vuosikymmenten aikana. Voi olla että maahanmuuttajien määrä on ylittänyt jonkin ns. kyllästämispisteen ettei millään lisäresurssilla tai mystisellä kotouttamisella (siis perinteisillä keinoilla) voida enää tilannetta korjata.
Määrää alkaa olla mahdoton hallita, ohjata, integroida, muuttajat alkavat muodostaa omia sääntöjään, elää niiden mukana ja monessa mielessä ei kovin potentti Ruotsin yhteiskunta kykene korjaamaan tilannetta riittävän vahvoin keinoin.
Ruotsin tietä meidänkin kouluissa mennään, käsittääkseni. Ainakin siellä missä henkilöstö ottaa fundamentalistisesti vastaan sen minkä yli-ideologisoituneet virkamiehet heille syöttävät.
Näinä aikoina siellä jos täällä tarvitaan kykyä käyttää sanaa ei.
jope
jope. ihan aluksi haluan sanoa sen, että tavoitteenani on ihmisen sydämen sykkeeseen soveltuva kaksisuuntainen kommunikaatio, jota tämän blogin keskustelukulttuuri tukee suurenmoisesti.
VastaaPoistaseuraavaksi haluan sanoa, että uusvanhoillinen esseisti t. hännikäinen kirjoittaa hienosti ja vivahteikkaasti. tosin brasilialaisen prostituoidun auliuden ylistys on suorassa ristiriidassa hänen maahanmuuttokritiikkinsä kanssa, mutta mitäs pienistä. sekin hiukan sieppaa, että meitä humanisteja huidotaan melko umpimähkään, meidät määritellään jopa totalitaristiseksi liikkeeksi, koska me uskomme ihmisyyteen.
mutta timoa ja minua yhdistää ainakin se, että molempia kauhistuttaa tämä postpoliittinen aika, jossa arvot korvautuvat rahalla ja aatteet lifestylellä. samaan minäkeskeiseen ajattelutapaan kuuluu, että paheksutaan hiilijalanjälkeä mutta tartutaan surutta halpalentoyhtiöiden tarjouslentoihin. me elämme oudon puolivillaista, nukkavierua ja höttöistä aikaa. ihmiset ovat isoja lapsia, jotka luulevat, että maailma on olemassa heitä varten.
tämä koskee niin vasemmistoa (minua) kuin oikeistoakin (timoa), keskenään vain eri tavoilla.
myönnän olevani ennakkoluuloinen ihminen. se näkyy muun muassa suhteessani erilaisiin vanhakantaisiin liikkeisiin ja niiden parissa toimijoihin. olen muutamia hämärähköjä kokemuksia lukuunottamatta pysytellyt siitä skenestä turvallisen ironisen välimatkan päässä. ironinen asenne vaan ei tässä kovenevan vastakkaisasettelun nykymaailmassa tunnu enää riittävän.
yritän kyllä kirjoittaa ja ajatella tiukkojen yhteisörajojen yli, välttää puolueellisuutta. pyrkimykseni on vilpitön, mutta lopputuloksena on yleensä silti avoimesti sidonnainen ja subjektiivinen näkemys. eli - yllätys yllätys - sama lopputulema kuin timpallakin: hän kertoo kirjoissaan siitä, miten ihminen tahtoo elää kaltaistensa parissa.
ottaa päähän että minussa on vahvana tämä sisäistetty miliisi. myönnän, että olen ennakkoluuloinen. ensimmäinen ajatukseni on, että kun avaan sarastuksen sivut, niin pärähtääkö siellä heti finlandia soimaan.
erään blogin kommenttilaatikossa - virhe, tiedän - käytiin tästä hännikäis-dilemmasta keskustelu, jonka jälkeen sain kaapia itsetuntoni rippeitä ties mistä. askel askeleelta olen kuitenkin tehnyt rauhan itseni kanssa ja ymmärtänyt, että sanoivat muut mitä tahansa aiheesta, tämä on juuri nyt ja juuri minulle oikea valinta.
pakko silti tunnustaa, että nyt tavallaan toivon, etten olisi kirjoittanut joistakin aiheista niin poleemisesti. en voi välttyä siltä tunteelta, että asia ei tullut oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti esitetyksi, minun toimestani. sellaisesta ei voi olla ylpeä, jos on kuten minä, varustettu robespierren jäykän periaatteellisella luonteenlaadulla. toisaalta tältä tuskin vältytään tulevaisuudessakaan, kun toinen puoli minusta on tunteellinen kuumakalle, varsin epärobespierremainen.
vieläkö tästä voi kasvaa aikuiseksi? auttaako, jos siirrän anthony de mellon jääkaapinovilappujeni päällimmäiseksi?
ps. tuntuu hurjalta etuoikeudelta tuntea teidät. aina ei ole sanoja, mutta rutistus on usein käypä kommunikaatioväline.
meri
"mutta timoa ja minua yhdistää ainakin se, että molempia kauhistuttaa tämä postpoliittinen aika, jossa arvot korvautuvat rahalla ja aatteet lifestylellä.... me elämme oudon puolivillaista, nukkavierua ja höttöistä aikaa. ihmiset ovat isoja lapsia, jotka luulevat, että maailma on olemassa heitä varten."
VastaaPoistaHuh. Miten hyvin ajateltu ja sanottu! Ja muukin kommenttisi. Olen sanasta sanaan samaa mieltä. Ja toivottavasti en ole se aikuinen lapsi joka pitää maailmaa lelu-lelu- kauppanaan. Itse en ole kovinkaan herännyt missään vihreässä näkökulmassa, mutta tärkeinä pitämieni arvojen suhteen arvovapaa tai relativistinen ihmisten ja tavaroiden kulutusyhteiskunta ei ole mun juttuni.
"myönnän, että olen ennakkoluuloinen. ensimmäinen ajatukseni on, että kun avaan sarastuksen sivut, niin pärähtääkö siellä heti finlandia soimaan."
Hah ha. Ei, ei siellä pärähdä. Ne on toiset porukat. Itse luen todella kaikkea. Sarastus ei sisällä mielestäni mitään saatanallisia säkeitä. Se sisältää näkökulmia joita esim. Hesarinkin tulisi sisältää. Pientä rohkeutta valtamediassa tosin on ihan viime aikoina kyllä ollut havaittavissa. Jotta saisimme käsityksen maailman moneen suuntaan pakenemisesta, tulisi pitää moniäänisyyttä ideaalina. "Meillä on unelma" nollatoleransista ajattelemisen vapauden suhteen, ei kiitos.
Itse olen siitä raukkis, että en sitoudu , en muuhun kuin pieneen perheeseeni. Katselen politiikkaa ja yhteiskunnan muutosta sivusta ja puhun siitä jotain jos puhun. Mutta siinä kaikki. En sano edes sitoutuvani kristinuskoon, koska ihmisen sitoutumiset tiedetään. Toivon että Jumala tuntisi minut enemmän kuin päinvastoin. Yritän ottaa asian vakavasti, mutta oma vakavinkin vakavuus on sellaista ilmaa että tarvitaan jotakin muuta. Jumalan ote musta, ei toisin päin.
Vielä tuosta kommentoinnissa turpaan ottamisesta. Miksi kirjoitan oikeastaan näistä asioista vain täällä? Juuri siksi että kaikki tänne kommentoivat kunnioittavat toisiaan, täällä ei tule turpaan, mutta silti riittää substanssia. Eikä se aina tarkoita samanmielisyyttä.
( Nettiystäväni Marjatta mm. on antanut minulle muutaman kerran koko idealistin sydämellään satikutia - ja kolme kertaa neljästä ihan oikein perustein :) )
jope
Meri. Kommenttisi ovat juuri tänne sopivia, aivan kuten muidenkin.
PoistaMeikäläinen oli arvioimassa tieteellistä artikkelia ja täällä keskusteltiin - hienoja ajatuksia ja yhteisen tilan jakamista, ehkä ehdin myöhemmin mukaan. Taas kerran J. Saaren blogi jyrää, vautsi!
Poistamarjatta. seuraamiani blogeja miettiessä pisti silmään ettei joukossa ole kovin monta naisen pitämää. seikka on aika ihmeellinen, sillä tietoista naisvihaa en ainakaan tunnusta.
VastaaPoistahätäisen työhypoteesin perusteella arvelen pitäväni akkain turinoista: suoraviivaisemman maailmankatsomuksen omaavasta voi tuntua siltä, ettei jutussa sanota mitään, mutta rivien väleihin on usein piilotettu suuria kysymyksiä. tyttömäinen itsensävähättely, tarkoituksellinen tai tahaton, ei taas istu minun pirtaani. eikä se, että moni naisen pitämä blogi on tänä päivänä käytännössä tavarakatalogi lievällä fyllingillä. haluan suojautua niitä vastaan.
kerran melkein fanitin yhtä naispuolista brittikirjailijaa, mutta sitten löysin hänen bloginsa ja totesin, että hänkin on tosiaan ihminen, ja kaikesta päätellen hieman ärsyttävä ihminen vieläpä, ja siihen loppui se yritelmä.
joistakin blogeista tulee sellainen stereotyyppinen kuva, että joku itsevarma besserwisser kirjoittaa pitkiä mielipidepamflettejaan, ja niihin vastaa kommenttiosastolla joku aivan yhtä itsevarma ihminen. eikä tärkeille asioille omistautuneita kirjoittajia sovi mennä häiritsemään jollakin jonnin joutavalla mutulla.
itse kirjoitan ihan vain sen takia, kun on kaikenlaista rätkätyksen aihetta hampaankolossa. kaikesta tästä huolimatta pidän itseäni vakavalla naamalla kovinkin introverttina.
meri
Juu, kiva keskustella täällä, kun kukaan ei suutu.
VastaaPoistaJopen kanssa on välillä ymmärretty toisiamme väärin tai luultu, että toinen ymmärtää väärin.
Jope, en näe, että maahanmuuttajat olisivat syy, tai ainakaan merkittävä syy, ruotsalaisten koulujen alaspäin menoon.
Siellä oli jo 90-luvulla busseisa mainoksia, joissa houkuteltiin opettajankoulutukseen.
Se on se lässytys, kauhea löysäily ja leikkiminen, kaikessa periksi antaminen lapsille ja teineille. Ei kokeita, ei todistuksia, henkilökohtainen ei-vertaileva arvostelu.
Pakko lopettaa. Alamme katsoa jotain leffaa englanninkieliseltä kanavalta.
Ollaan Espanjan Aurinkorannikolla miehen kanssa. Tänään on satanut. Huomenna mennään Gibraltarille.
Olette rakkaita. Palailen ...
Niin, sitä piti vielä sanoa, että naisissa kirja- ja kulttuuribloggaajina on myös hyviä, mutta naiset bloggaavat niin paljon, että vähemmän ansiokkaitakin on joukossa.
VastaaPoistaMiesbloggaajia on vähän ja ainakin ne ketä seuraan ovat kaikki hyviä. On monta kiinnostavaa blogia, joihin keskustelijat eivät ole vain jostain syystä löytäneet.
Minusta keskustelussa tärkeää on se, että saa puhua eikä suuta tukita sinä-kielellä, olla kauhean hienohipiäisiä ja klikkiytyviä. Menin alle kymmenen kirjoitusta julkaisseena keskustelemaan johonkin blogiin, miten kaipaisin kovasti muutakin keskustelua kuin vain tykkäämistä ja eräs maineikas bloggaaja käski minun pitää suuni kiinni, koska "omakaan blogisi ei ole profiloitunut millään tavalla". En lannistunut. Sanoin vain, että enkö vielä profiloitumattomana ja noviisina saa kysellä, että syntyykö blogeissa joskus esim. kiihkeää väittelyä, josta minä pitäisin. Minun kyselyni ymmärrettiin heti moitteeksi ja toisteltiin, että pitää antaa kaikkien kukkien kukkia.