Joulupukki jakaa lahjoja filosofisen päiväkodin joulujuhlassa. Lapsi vetää ohjaajaa hihasta. Tämä kumartuu kuuntelemaan kun lapsi kuiskaa:
"Juha-setä."*
"Niin?"
"Onko tuo joulupukki oikia pukki kun sen parta on tuolla tavalla kumma ja sillä on päiväkodin pyykkikorissa lahjat?"
"Hyviä huomiota, mutta ei huolta. Vaikka juuri tuo pukki ei olisikaan oikea pukki, jouluna juuri se oikea voi tulla kotiisi."
Lapsi katsoo luottavaisesti Juhaa silmiin ja selvästi hänellä on vielä kysymys esitettävänään.
"Uskotko sää Juha-setä joulupukkiin?"
Juha katsoo lasta lempeästi hymyillen ja tähän rauhallisuutta valaen.
"Kyllä, kyllä se voi olla olemassa."
Lapsi nyökkää hieman epävarmasti mutta hänen hymynsä viestii uskoa ja luottamusta. Hän keskittyy taas seuraamaan lahjojen jakamista.
-
*Olen 80-luvulla työskennellyt muutaman vuoden päiväkodissa. Minusta jopa tehtiin lehtijuttu kun olin niin kumma ilmestys.
Tässä yksi ulottuvuus lisää asiaan eli Ismo Leikolan ajatuksia Joulupukista ja hammaskeijusta https://www.youtube.com/watch?v=SR3LyuCoqs0
VastaaPoistavieläkö sille sais sen skeptisismi-aiheen! niko kivelän tunnen että pitäiskö sille tyrkyttää!!!
Poistakyl se on taitava tuo leikola.
PoistaMinustakin hauskasti dekonstruktiivisia puheenvuoroja! Kaveri on retorisesti tosi taitava hahmo.
VastaaPoistaMeillä lapset uskoivat pukkiin kerran vuodessa: uskoivat kun näkivät pukin ja lahjat, jotka hän toi... Muuhun aikaan usko oli heikkoa, lopulta kieltämistä... Sama juttu muiden uskonasioiden kanssa: uskon ja syvän epäilyn vuorottelua.
VastaaPoistaMuistan kun tytöt oli pieniä, istuivag auton takapenkillä ja sitten toinen aloitti ihmettelyn, että miten se pukki oli jotenkin sun oloinen ja samanlaiset housukki oli...
PoistaNanosekunnissa keksin selityksen: pukilla on semmoinen ominaisuus, että se voi muuntautua tutun ihmsen oloiseksi, ettei pelottais niin paljon.
Olipa hyvää tilannetajua:)
VastaaPoista