torstai 29. joulukuuta 2016

HUOLIMATON SARI ESSAYAH?

Kun Sari Essayahilta kysyttiin kantaa eutanasiaan, hän viittasi ehdottomaan ihmisarvoon perusarvona, jonka pohjalta eutanasiaa vastustaa. Vastaus on huono, koska ihmisarvo on vielä määriteltävä tarkemmin, että sillä olisi tarkkaa merkitystä eli käyttöä eutanasian kohdalla. Tuollaisenaan se ei ole vielä tarpeeksi yleinen idea. Hänen on vielä vastattava kysymykseen, tarkoittaako ihmisarvo hänelle mahdollisimman pitkää elämää? Ja jos ei, niin vielä on kysyttävä, miten sillä voi silloin vastustaa eutanasiaa?

Haluan kuitenkin uskoa, että Essayah tarkoitti jotain muuta käyttäessään sanaa ihmisarvo. Jotain perustavampaa. Hän oli vain huolimaton kommentissaan. Kuka meistä ei sitä joskus tärkeissäkin paikoissa olisi. Uskon että hän syvästi uskovana kristittynä tarkoitti elämän jakamatonta pyhyyttä sinänsä. Se vastaus olisi minulle kelvannut. Ihmisen elämää ei koskaan saa keskeyttää ihmisen toimesta, jos noin ajattelee. Tai tarkemmin: noin itsensä perustelevan subjektin toimesta. Ei abortoimalla, väkivaltasesti puolustautumalla tai kuolemista auttamalla. Tuo on ehdoton sääntö, jos elämä on pyhää sinänsä eikä elävien yksittäisten olentojen välillä siksi ole laadullista eroa, eli jos elämän yleinen idea on yksittäistä elävää oliota perustavampaa. Jos noin ajattelee, yleisen elämän idean vuoksi on nähdäkseni uhrattava itsensä ja passiivisesti myös muut, mikäli se on välttämätöntä. Koskaan ei voi siis tuolla periaatteella toimia elämää tietoisesti tuhoavana subjektina, mikäli haluaa säästyä sisäiseltä ristiriidalta.

Edellä esittämäni perusteella on varmasti selvää, että elämä ei itselleni voi olla yleisen idean tasolla arvokasta. Sen arvon määrittelevät ne elävät oliot, jotka elämällään luovat arvokasta tai arvotonta toimintaa satunnaisessa välttämättömyydessään. Vain elävät oliot ovat, ei elämä ideana. Tämä on vain siksi niin vaikea sisäistää ja sen mukaan niin hirvittävän työlästä elää, koska kykenemme yleistykseen emmekä voi kieltää luontoamme. Siksi me liian helposti yleistämme olioiden kustannuksella. Ja koska meillä on tämä yleistämisen kyky, tunnemme olevamme perustellummin ja todemmin olemassa ajattellessamme ideoita. Emmekö jollain tavoin koe elämän ideaa enemmän osaksi itseämme kuin elävää yksittäistä oliota? Ideat koemme sisäisesti mutta oliot ulkoisesti. Kyllä minullakin elämä tuntuu koko ajan irtoavan oliostaan ja muuttuvan ideakseen vaikka kysymystä kuinka osiinsa jakaisin.

Ja kai yleisillä ideoilla ajatteleminen on myös ehto "vapaalle" toiminnallemme. Ei siitä mihinkään pääse. Ideat ja arvot pitävät meidät liikkeessä, ei vapaus sinänsä, joka olisi vain käsittämätöntä kaaosta. Tämä on osamme ja tätä meidän on loputtomasti ja pragmaattisesti ajateltava, tätä meitä käynnissä pitävää yleisten ideoiden usein kuolettavaakin metafysiikkaa.

Sarilla ja minulla on siis oma metafysiikkamme kummallakin ja perustavalla tavalla niin erilainen, että eutanasiasta meidän lienee toivotonta päästä vähäisimpäänkään yhteisymmärrykseen. Jossain mielessä keskustelu tästä aiheesta on turhaa muiden kuin samanmielisten kesken.

175 kommenttia:

  1. juha: "jossain mielessä keskustelu tästä aiheesta on turhaa muiden kuin samanmielisten kesken."

    tässä kiteytit kyllä kaikenlaisen dikotomian ytimen. siksi lapsettomat ja äideiksi tulleet puhuvat keskenään eri kieltä, siksi tavaranhamstraajat eivät ymmärrä konmari-siivousfilosofiaa ja siksi yksi on myymälävaras ja toinen maksaa kassalla.

    karkeasti yleistäen tekisi mieli sanoa, että diskurssi vastakkaisten kantojen kanssa ei tahdo luonnistua keneltäkään. melkein poikkeuksetta se päätyy olemaan vuoro­puhelua sanan väärässä merkityksessä: puheluja vuoroissa. useimmat kaivavat itselleen poteron ja vain harvat tallustelevat avoimin mielin sellaisten ulkopuolella.

    itselläni varsinkin on kasapäin kokemuksia surkeista diskursseista. monta kertaa on tapahtunut niin, että jos joudun dialogissa improvisoimaan ja reagoimaan, käsikirjoitetut vuorosanani eivät enää riitä. ennen pitkää todellinen luontoni paljastuu, samoin kuin näennäisen helppojen vastausteni huteruus.

    eutanasia on kinkkinen juttu erityisesti jumalaan uskoville. kristillinen ajattelu kun oikeuttaa elämän lopettajaksi vain jumalan. mutta kun jumalaa ei ole, ihminen päättää itse, että nyt hänen elämänsä on valmis ja saa loppua. minäkin uskon tietäväni - vakaan harkinnan jälkeen - milloin elämisen arvoinen aikani loppuu. toivottavasti laki tulee voimaan, jotta tarvitsemaani kuolinapua ei tarvitsisi ansaita sietämättömillä tuskilla.

    meri

    VastaaPoista
  2. Hyvää pohdintaa teiltä. On niin että kieli on täsmälliseksikin viritettynä niin hauras väline, että viesti synnyttää aina enemmän väärinkäsityksiä kuin uusia yhteisiä käsityksiä. Jos pitää siitä huminasta huolimatta arvona mielipiteiden, kantojen ilmaisemista, se täytyy vain hyväksyä. Ihmisellähän on ajattelussaan jonkinlainen pyrkimys täyteen ehyyteen ja kokonaisselityksiin, mutta kuten luonnossa, on kaikki kuitenkin niin käsittämättömän monimuotoista ettei sellainen harmonia, meidän ideaaliemme mukainen, ole koskaan mahdollista.
    Myös tää kysymys eutanasiasta on tuomittu olemaan sellainen jos sitä lähestyy kielen kautta. Ensiksikään yhteistä yleispätevää kristillistä aukotonta etiikkaa ei asiaan ole olemassa. Esimerkiksi älä tapa-käskyä ei voi soveltaa fundamentaalisesti samalla tavalla sodan kysymyksissä kuin hoidon kysymyksissä. Se ei vain taívu niin. Ilmeisesti mikään mikä kielellä ilmaistaan ei taivu niin. Puhumattakaan uskonnon kielillä ilmaistu. Kristillisen etiikka antaa kyllä suunnan, mutta ei niin paljon valmiita vastauksia kuin mitä monet ei-kristityt ajattelevat.
    Myös kirkkainkin ei-metafyysisen filosofisen pohdinnan tulos voidaan kyseenalaistaa helposti. Siihen kykenee jokainen puhekykyinen.
    Sen vuoksi esim. tässä eutanasia-asiassa täytyy hyväksyä se että päättäjät tekevät epäpätevällä ajatustyöllä (sitä se on aina?) epätäydellisen päätöksen, monien erilaisten vaikuttajatahojen paineessa, ja sen päätöksen kanssa on elettävä. Maailma pyörii tuollaisen käytännöllisen epätäydellisen pragmatismin (parhaassa tapauksessa itseään korjaavan pragmatismin) varassa.
    Itsekin ajattelen (sittenkin) että ihmisellä on oikeus (epäselvä oikeus siis, ei mikään varman eettinen) päättää omasta elämästään. Varsinkin silloin kun ruumis on pettänyt ja elämä sen kanssa on enää helvettiä.
    Se olisi vain toteutettava niin ettei synnytetä kuolemanlääkäreiden ammattikuntaa tai velvoiteta ketään ammattinsa puolesta päättämään kenenkään toisen elämää. Tätä jälkimmäistä näkökulmaa muistaakseni ainakin Päivi Räsänen toi usein esiin.

    jope

    VastaaPoista
  3. Muistaakseni allekirjoitin sen eutanasia-vetoomuksen. Olen kuullut tarpeeksi tapauksista, joissa sairas ja/tai vanha on jätetty hoitamatta, oman onnensa nojaan, miten kukakin. Yhteistä tapauksille on varmaan kipu ja tuska ja pelko. Eivätkä ne koske kuolemaa, vaan kipua ja yksinäisyyttä, enimmäkseen.

    Vaikea kai tuota on ruveta sen enempää filosofoimaan. Ihmisillä on aina ollut yhteisöllinen tapansa toistensa kuolettamiseen, silloin kun siihen on syytä. Tai silloinkin kun siihen ei olisi syytä. Mutta tässä historiallisessa tilanteessa ihmiset pitäisi nätisti auttaa kuolemaan jos he sitä tarvitsevat. Kai semmoinen asia on olemassa kuin objektiivisesti ajateltu ja katsottu asiain tila?

    Muuten Juha: ei tullut mitään sen James Dickeyn lukemisesta. Kirjasta oli kehno suomennos ja englanninkielinen tapaus oli täydellistä epäkirjallisuutta. Tämä on tämänhetkinen täysin objektiivinen käsitykseni, enkä aio ryhtyä moiseen epäkulttuuriseen työhön, roskan lukemiseen, toivottavasti pitkään aikaan.

    Paremman ensi vuoden toivossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dickey Syvä joki siis jakaa meidän näkemyksemme. Avaa enemmän nyt tuota näkemystäs epäkirjallisuudesta ja roskasta! Kiinnostaa. Yritän perustela omaa näkemystäni suhteessa sinun perusteluihisi. Kommenttis on ainakin vahva. Itse koin suomennoksen kauniiksi. Pari lapsusta olin löytävinäni. En tosin ole alkuperäistä lukenut.

      Poista
    2. Kohti valkeaa merta on jotenkin köppänen mun mielestä. Luitko kuitenkin sitten sen? Sitä en ole koskaan jaksanut lukea loppuun kuin harppoen. Mutta Syvästä joesta rohkenen olla eri mieltä.

      Poista
    3. "Esimerkiksi älä tapa-käskyä ei voi soveltaa fundamentaalisesti samalla tavalla sodan kysymyksissä kuin hoidon kysymyksissä."

      Tuo on jo jope tarpeeksi pragmaattisesti ilmaistu, tarkasti siis. Juuri suhteellisuys voi olla tarkempaa kuin puhtaiden ideoiden julistaminen. Jos sanoo elämän ideana olevan pyhä sinänsä, joutuu umpikujaan jos ei ideaa noudata. Toisin sanoen: rehellisyys ja läpinäkyvyys on kielen tarkkuutta.

      Poista
    4. Mutta mun mielestä siis Sarin käyttämä ilmaisu oli silkka vahinko. Kyllä se itekki tietää ihmisarvon käyttökelvottomuuden eutanasian arvioimisessa. Se on vasta tyhjä tila,johon täytyy määritellä sisältö. Mutta elämän pyhyys on puhdas idea kunhan sen mukaan vain pystyy elämään. Joku varmaan pystyy: lähtee luostariin, syö kasviksia eikä enää sekaannu maailmaallisuuteen sen kummemmin hyvästä kuin pahasta piittaamatta, niin silloin se voi onnustua. Mutta politiikassa ei voi mukana olla. Siinä joutuu päättämään jo liikaa oman aistimaailmansa ulkopuolisesta.

      Poista
    5. Luostariinkiin lähteminen voi olla myös potentiaalin olemassaolon, uuden ihmisen luomatta jättämistä. Ja siten tyhjän olemattomuuden luomista täyden olemassaolon tilalle.
      Kaikkia välttämättömiä tekoja ei pääse pakoon edes jätttämällä ne tekemättä.
      Martti-munkki tajusi myös tämän, nai nunnan, ja sai kuusi lasta. Siinä oli moraalia niissä olosuhteissa silloin, ei maailman pakenemisessa eristyksiin.

      En tiedä onko meillä mitään muuta kuin tekojen tekeminen, päätösten tekeminen, kaiken kohtaaminen pragmatismin ja arvojen varassa ja parhaan toivominen, että tää kaikki menee jotenkin putkeen, oikein. Saa nähdä mitä päätöksiä eutanasian suhteen päättäjät nyt tekee.
      Tällä logiikalla, siis että asioiden on pakko antaa myös tapahtua että ensin olisi edes jotain, en yhdy mm. nykyhallituksen hätäisiin inhoajiin. Niille on nyt annettu neljä vuotta, ne tekee minkä kykenee, ei hallituksia voi vaihdella päivän uutisten ja päivän fiilisten suhteeen. Maailman välineet, some etunenässä, on nykyään niin täynnä ihmisten itkuraivoa siitä, miksei m u n toiveet ja käsitykset toteudu h e t i. Miksi n e
      ajattelee, on ja tekee toisin kuin mitä mä n y t
      haluan. Oletteko huomanneet, politiikassakin kaiken pitää tapahtua nykyään kvartaaleissa, heti. Tai sitten menee luottamus. Vuodenajoista pitäisi ottaa mallia, ne tulee ajallaan.

      jope

      Poista
    6. Joo, äkkiä kaikki, totta. Nuorten jääkiekkojoukkueessa se on ok että valmentajat vaihtuu lennssa, mutta hallitus tehkoon rauhassa työtään.

      Tuosta eristäytymisestä vielä. Sisäisen ristiriidattomuuden hakeminen on juuri kavalinta julmuutta.

      Poista
    7. Se Dickey. En tiennyt siitä mitään ennen kuin hankin ne kirjat. Eka oli sen leffan käsikirjoitus. Se oli sitten kirjoittanut sen elokuvakäsiksen romaaniksi, joka on kyllä aika lailla päinvastoin kuin yleensä on. Tämä ilmoitettiin sen englanninkielisen käsiksen takasivulla, että siis kirja on julkaistu sittemmin romaanin muodossa.

      Kirjaa ei löytynyt englanniksi Suomesta.

      Käsis oli kirjoitettu sillä tavalla että sitä osaa lukea ensimmäistäkin kertaa kameran eessä oleva harrastajanäyttelijä. Siis jotenkin niin että Jerry (katsoen kaverinsa aikeita epäillen): Ootko ihan tosissas? (mulla ei ole kirjaa tossa enää, koska piti viedä takas kirjastoon, mutta vannon että sillä tavalla se on kirjoitettu, mutta sen siis saa kaukolainana kuka nyt tahtoo), suomennoksessa taas oli jotenkin niin että George oli aina vähän epäillyt Jerryä ja kuulikin sitten Jerryn sanovan jne., siis aivan alkeellista psykopölinää, jolla ei kyllä varmaan ole mitään tekemistä miehisten miesten kalaretken suunnittelussa, kunhan tässä tapauksessa petaa ryhmän keskinäistä roolitusta.

      Minulla meni hermot sen luonteenkuvailun vuoksi. Semmonen alkeellinen juttu olisi, että kirjoittaja nyt edes lukisi sen Stanislavskin Luonteen kehittämisestä (?), ja tietäisi edes että New Yorkissa oli tai ehkä vieläkin on teatterikoulu, joka opetti roolitulkintaa venäläisittäin. Sitä ovat käyneet esim. Marilyn Monroe, Marlon Brando ja Paul Newman, ilmeisesti nuoremmat myös.

      Kun olin vienyt kirjat takaisin, mies jäi nojumaan oven suuhun ja kysyi miksi vein Dickeyt pois. Hän oli siinä lukiessani ja kommentoidessani ottanut selvää jenkkiystäviltään mitä nämä ovat Dickeystä mieltä. Mutta ei siis kertonut niitä mielipiteitä, ennen kuin olin vienyt kirjat takas.

      Ilmeni että siellä oli jossain ollut vastavanlaista vastahakoisuutta.

      Nyt pitää tähän väliin sanoa, että olen ollut Oregonissa kymmeniä kertoja patikoimassa vuorilla, ollut yötä teltassa, kerännyt sapuskaksi jotain osterin tapaisia laskuveden aikaan Tyynen meren rannalta ja jutellut yhden hobon kanssa luolassa. Se tyyppi oli kotoisin Alaskasta ja oli kiertänyt länttä. Hobot kulkevat junilla, siis pummilla, ja/tai liftaamalla tai yksinkertaisesti kävelemällä. Tää tyyppi oli matkalla kohti Meksikoa.

      Sen sijaan Dickeyn tyypit olivat avan ilmeisesti välineurheilijoita, kun katsoo miten hirveästi kamaa ne lastasivat autoihinsa. Ja täysiä tumpeloita: joutuisivat aivan varmasti vaikeuksiin, koska tiesivät että eivät tiedä joen kulusta siellä rotkossa yhtikäs mitään. Siis typerää. Voi olla totta että siellä oikeasti on niin typeriä ihmisiä, mutta kyllä kai ne sitten ovat sitä suisidaalista sarjaa.

      Enkä siis väitä nyt edes sitä, että tässä pitäisi olla realistinen tarina. Ei tartte. Mutta ei se ollut millään lailla seikkailujuttu myöskään. Ei se selittänyt niistä ihmisistä mitään, paitsi että pitää olla rompetta ihan kamalan paljon, eli rahaa on. Ja pääsee vaimoista eroon vähäksi aikaa.

      Kai mua otti eniten päähän se järjetön ihmisten stereotyypittely siinä. Olin Ameriikassa 1969-71, ja tää käsikirjoitus oli suunnilleen niiltä ajoilta vissiin. Vaikka ei oliskaan, niin tuskin jossain Georgian tai Länsi-Virginian takamailla mitään merkittävää on tässä välissä olevina vuoskymmeninä tapahtunut.

      Tää porukka on luvalla sanoen sellasta perus-trumppilaista että ei paremmasta väliä. Ei ihan sitä valkoista roskasakkia, mutta ei paljon puutukaan.

      Poista
    8. Ripsa, sun kertomus on nyt niin inhimillinen kun voi olla. Tälläisiä me siis kaikki ollaan, loppujen lopuksi. Tuo miten näet ko. kirjan ei sinua miellyttävien ihmisten kautta vetää mun kannalta kuin vahingossa yhteen tässä blogissa (parhaassa mahdollisessa) välillä kokemani epäviihtyvyyden. Ikään kuin jatkuvan todistamisen taakan.

      Sama on tullut vastaan meriltä rivien väleissä, Marjatalta aina ihan suoraan, ja tietty multakin, multa kai varsinkin, ja eri suunnasta.

      Meillä on kuin onkin omat suosikkimme, ne meidän
      o m a t joiden kautta me näemme sittenkin kaiken; mikään lukeneisuus, mikään sivistys ei sitä poista. Erilaisuutta on vaikea sietää niin valkoisessa roskaväessä kuin valkoisen liberaaliston kohinassa.

      Se tulee hyvin esiin Ripsan trumpilaisten (mitä ne sitten ovatkin) inhossa.

      Kirja, Syvä joki, on käsittääkseni eräältä tasolta nimenomaan Dickeyn kyseenalaistus hippiarvoja kohtaan, tutkimus liberaaleista arvoista ja ideaaleista todellisuutta vasten. Koen hieman että mun sadoista kommenteista kymmenet, ja monet linkitykset, ovat ollut ihan samaa ja ihan samoista motiiveista.

      Me emme taida todellakaan sietää erilaisuutta ainakaan jos se erilaisuus ei ole korrektin koodin erilaisuutta. Eiköhän se ole jo myönettävä. Me olemme ihan samanlaisia.

      Mitä enemmän puhumme suvaitsevaisuuden tms. puolesta, me taidamme silloin vain kätkeä jotakin. Itseltämme?
      Ilta-Sanomissa tänään, taas, osutaan asian ytimeen:
      http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000005028792.html

      Loistava uudenvuoden puhe meitä koskettavasta asiasta, vaikka kuvittelemmekin olevamme niitä hyviksiä. Lukekaa jos haluatte kyseenalaistaa itsenne.

      Tämä kaikkineen lohdutti. Me olemme ahdasmielisiä kaikki tyynni. Me olemme ihmisiä, ihan samanlaisia kuin n e. Pyritään toki hyvään ja parempaan.

      jope

      Poista
    9. Ripsa. Olet oikeassa että tumpeloita olivat, drew, bobby, ed ja lewis (nuo sun käyttämäs nimet olivat varmaan vaan kun et muistanu oikeita). Mutta eivät dickeyn vahingossa sellaisiksi kirjoittamia vaan ihan tarkoituksella. Niin nimittäin drew itsekin siinä sanoo, että hei tyypit, meillä ole mitään kokemusta tällaisesta ja älytöntä lähteä. Ehket lukenut siihen asti (romaanissa on näin!)... siis ei ole tarkoituskaan olla uskottavaa eräkuvausta ja miehet tumpeloita. Lähtevät kanoottiretkelle ilman parempaa osaamista. Urbaanit miehet. Tuo oli minulle kiinnostava tieto että teksti oli ensin käsikirjoitus, elokuvahan ilmestyi sitten kaksi vuotta kirjan jälkeen. Mutta on varmasti mahdollista että idea kässäristä ja sen vrsio on syntynyt ensin. Mutta romaani kyllä ihan toista maata, paljon hienompi. Se haastaa maailmankuvani enemmän. Elokuva on paljon siistimpi maailmankuvaltaan; kuten olen kirjoittanut, romaania voi hyvinkin pitää jopa fasistisena ja piruiluna hippiajan kukkaisuudelle. Aikoinaanhan elokuvan ja romaanin kuvaamista vuoristolaisista syntyi ihan ymmärrettävää suuttumusta, rajua kärjistystä ne vuoritolaistyypit epäilemättä olivat. Ja mikä ero elokuvassa ja kirjassa on oleellinen, romaani on edin kertojaääntä, lopussa vastenmielisen ihmisen, mainosfirman työntekijän, siis läpiurbaanin ihmisen, jonka tuumailun voi olettaakin olevan psykopölinää, jonka ei kuulukaan puhua eränkävijän tavoin ja joka matkan aikana löytää fasistisen sielunsa. Minä en sitä loppua muuten voi tulkita. Sitä miten ed heikkouteen suhtautuu. Ja että Dickey kylmän viileästi jättää minut ilman ihmisyyden turvaväliä tässä. Sen tiedän että Vietnamin sotaa se kannatti. Eli "vihervasemmistoon" ei kuulunut. Dickey ei ollut ammattikäsiskirjoittaja vaan runoilija (ihaili edith södergrania). Syvä joki oli sen eka käsis.

      Itse en hae aina romaanista syviä henkilöhahmoja, oleellisempaa, varsinkin tuollaisessa toiminnallisessa kertomuksessa, on se mitä ihmisille tapahtuu ja miten ihmisyys ilmenee toiminnassa ja valinnoissa. Siitä tulee HEIDÄN kokemuksensa ja tunnen nämä ihmiset valintojen perusteella. Niin kuin usein todellisuudessakin. Totta että klassisissa taideromaameissa henkilöhahmot korostuvat. Syvässä joessa se mielestäni ei ole oleellista, oleellista on moraalinen dilemma eli fasismin ja psykoligisen inhorealismin suhde. Mutta edin muutoshan on hyytävä. Olisi kiinnostavaa lukea tuo käsis. Luitko siis romaania ollenkaan, puhuit kuitenkin käännöksestä eli ilmeisesti?

      Poista
    10. Juha: luin kumpaakin alusta, sen alustuksen, lähdön, saapumisen joelle. Tiedän mitä ne tyypit ovat. Tapasin niitä joskus suht. lähietäisyydeltäkin, niitä vaelsi rannikkovuorten teillä eestaas niillä matkailuvaunuillaan, jotka silloin olivat aika uusia.

      Siinä elokuvan käsis-kirjassa on myös kuvia siitä leffasta. Jotakin niiden henkilöiden "näyttelemisestä" oli sitten siirretty siihen suomennettuun romaaniin "sisäiseksi puheeksi".

      Muistan tuon yhden henkilön vastentahtoisuuden lähtöön. Siinähän kyllä pedattiin katastrofia tietenkin. Se maa on täynnä noita pieniä urbaaneja keskittymiä (työpaikkana wanna-be seksilehdistö!), jotka sitten muuttuvat metsiksi ja joiksi. Joissa siis asuileekin joitakin ihmisiä, kuten siinä esitettiin.

      Kyllä sen filmikäsikirjoituksen löytää kirjaston kaukolainana. Mutta ei se käsis ja siitä tehty romaani hirveästi eroa toisistaan. En kyllä käsitä minkälainen runoilija se Dickey on voinut olla. Enkä ymmärrä minkälaista englanninnosta Södergranista on voinut lukea. Ehkä hän ei kuitenkaan ymmärtänyt sitä runoilijaa?

      Sen nyt olen sitten kuullut että Dickeystä tuli isänmaallisen Etelän ihmisten yksi johtohahmoista, siis "kunnollinen" kirjallinen vastine esim. beat-sukupolvelle, joka oli kokonaisuudessaan vielä elossa ja potki ja jopa julkaisi.

      Hemingway oli samaa suuntaa, mutta arkkityyppi. Ja sitä paitsi hyvä kirjailija. Niin että en ole sitä mieltä että konservatiivi ei aina ja kaikissa olosuhteissa osaa kirjoittaa, mutta Dickey kyllä ei osannut.

      Jope: olet oikeassa siinä että kuuluin yhteen porukkaan siellä Jenkeissä. En ole siitä yhtään pahoillani enkä pidä sitä minkäänvaltakunnan syntinä: osallistuin Vietnamin sodan vastaiseen taisteluun niin paljon kuin kykenin. Se tapahtui kyllä suurimmalta osin täysin väkivallattomasti. Poikkeuksena ehkä Mustin Panttereiden aseistautuminen. (Nythän sen näkee mitä siitä seuraa kun eivät aseistaudu: poliisit ampuvat mustia koko ajan. )

      Vietnamin sota oli rikollinen sota niin kuin kaikki sodat - sotia ei pitäisi olla. Areenassa on ehkä vielä se yksi Chris Markerin 1980-luvun dokkari. Siinä käsiteltiin Portugalin Afrikan siirtomaiden vapautustaistelua. En usko että niillä ihmisillä oli valinnanvaraa. (Eikä Suomella ollut Talvisodan aikana?)

      Mutta en ole täällä Juhan blogissa mitenkään toitottamassa minkäänlaista elämän- tai muuta filosofiaa, kunhan luen ja kuuntelen ja joskus sanon jotain.

      Kirjallisuus on vissiin eräänlainen elämisen hybridi-muoto, jonka keskellä voi elää, kunhan ei elä ansarissa, jolloin todennäköisesti kuolee pois.

      Poista
  4. Jope, Ulla Appelsin karikatoi vihaihmisiä vastustavat ihmiset tuossa kolumnissaan aika pahasti ja vetää mutkat suoriksi että paukkuu. Esimerkkinä tulkinta A2-illoista ja siitä miksi kansanedustajat eivät ENÄÄ jaksaneet mennä ns keskustelemaan räkyttäjien kanssa. Sitä ennen oli monta ohjelmaa joissa fobian vallassa tärisevät oli pantu yhteen näiden samojen asiallisten ihmisten kanssa ja molemmat nimettiin ääripäiksi. Myös tuota ohjelmaa mainostettiin niin, että katsokaas nyt kun ä ä r i p ä ä t ovat samaan pöydän ääressä.

    Tämä linja on tullut muihinkin ohjelmiin. Ravintotieteilijä (koko elämänsä ravintoasioita tutkinut) sanoi, ettei viitsi mennä enää haastatteluihin, kun niihin raahataan "vastapuoleksi" johonkin diettiin höyrähtänyt maallikko, joka puhuu päälle hurmiossaan ja valtaa koko haastattelun.

    Jos tällainen on kaikkien kuulemista, niin miten meille käy?
    Ei siitä ole mitään hyötyä kenellekään, että tyhmien ja vihaa puhkuvien mielipiteet, fobiat ja huuhaa nostetaan samalle tasolle kuin faktat ja tutkimukset.

    Missä ovat ne ihmiset, jotka eivät näe maahanmuutossa mitään ongelmia?

    Mikä aika tämä oikein on, jossa tietoa, asiantuntemusta, sivistystä, viisautta ja hyvyyttä väheksytään tällä tavalla!

    Miten sinä Jope VOIT pitää tuota artikkelia rakentavana?Vai minä sinä sitä pidät?

    Minä en ainakaan ole ahdasmielinen. Se EI ole ahdasmielisyyttä, että ei hyväksy toisten ahdasmielisyyttä silloin kun siitä yritetään tehdä yleinen normi. Olkoot rauhassa ahdasmielisiä hiljaa mielessään. (Tietäisitpä Jope kaikesta, mitä suvussa tällä hetkellä tapahtuu ja mikä minusta on ok...)

    Sauli Niinistön puhe oli hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jope

      veikka lahtinen analysoi puolisen vuotta sitten blogissaan tätä ulla appelsinin kolumnikaavaa. hän kertoi miten tyypillinen appelsin-kirjoitus laaditaan: 1. valitse jokin ajankohtainen, ihmisiä jakava poliittinen kysymys. 2. yksilöi henkilöitä tai muita tahoja, jotka ovat suhtautuneet kriittisesti siihen, miten joku oikeistoon kuuluva ryhmittymä asiaa käsittelee. 3. tuomitse kriittisyys ja vetoa kansalliseen yhtenäisyyteen, esitä ehkä myös näennäisen neutraali ratkaisuehdotus, joka pönkittää valtarakenteita.

      näin mäkin appelsinin kirjoitustavan näen. ullan teksti on muistuttaa kuvamanipulaatiota, jossa ihmisen kasvoista photoshopataan uurteet ja luonnollisesta viestivät sävyt. mulla on sellainen epäilys, että vapaaseen keskusteluun haastettuna hänen puheensa tolkun kuorrutus karisee nopeasti.

      mutta niinhän se on, että me etsimme kirjoituksista ja kuvista ja kuvauksista tukea omille tunnoillemme. tämä on täysin luonnollista: vertaisryhmiä on löytynyt ja löytää verkosta aina. ja hyvä niin, sillä ilman vertaisryhmiä ei välttämättä niin jaksaisi.

      siksi blogit ovat otollinen foorumi myös tämänlaiselle kaipaukselle. minäkin tulin tänne ihan siksi, että haistoin, jos en nyt ihan itseni kanssa samiksia, niin hyviä ja rakkaita ihmisiä kuitenkin.

      ja sitähän sinäkin minulle olet. vaikka me ollaan eri mieltä melkein kaikesta, appelsinista varsinkin, niin asiaan eläytyen voi tietysti miettiä, kummasta on kanssaihmisille ylipäätään enemmän iloa, täydellisestä harmoniasta vai pienestä kivestä simpukassa. olen näin vahemmiten muuttunut intohimoiseksi harmonian kannattajaksi, mutta valitsen tässä nyt kuitnekin sen kiven, sillä siitähän se helmi syntyy.

      toivon meille sitä helmeä. helmeksi tuleminen on välttämätöntä osa kasvua ja mielen löytämistä elämässä, tarkoitti se sitten joihinkin asioihin kasvamista tai joistakin asioista kasvamista ulos: oppiminen ja pois-oppiminen, toista ei ole ilman toista. joten hyvän haltuun, me kaikki.

      meri

      Poista
  5. ja marjatta, mun sydän laulaa kun luen sun viimeisintä blogikirjoitusta.

    useimmille meistä riittäisi, että tulisimme toistemme kanssa toimeen, säilyttäisimme mielenrauhamme vaikka joudummekin elämään erilaisten paineiden alla, kohtaamaan erilaisia, eri tavoin ajattelevia ihmisiä. elämme maailmassa ja sillä hyvä: koeta tulla sen asian kanssa toimeen. tie on vaikea ja tuskallinen, mutta luultavasti vaivojen arvoinen.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ripsa on Södergrania on käännetty englanniksi ja Dickey ihan tunnustettu runoilija. Joki oli sen ensimmäinen romaani ja se kirjoi vain kolme romaania. Minulle sinänsä on sama missä järjestyksessä kässäri ja romaani syntyy kun kysymykset joita romaani asettaa ja vielä niin nihilustisen kylmästi, osuvat sisimpääni. Ehkä hyvä etten ole tavannut nouta urbaaneja matkailijota todelluuudessa kuten sinä. Näen ne vain enemmänkin malleina eksistentiaalisessa tilanteissa maisemassa. Sen uskon että eivät ehkä ole realistisia hamoja. Ja sekin on fakta että Dickey sepitti myös sotakokemuksustaan, oli jonkinlainen patologinen valehtelija ja kova viinasieppo. Itse koen suomennoksen pääsääntöisesti kauniina ja elämyksellisenä. Taidan ripsa tilata kirjastosta sen kässärin. Muistan muuten varhaisnuoruudessani iloinneeni siitä kun suuret mielenosoitukset usassa alkoivat vaikuttaa sodan lopettamiseen. Ja ne kuvat napalmin polttamista lapsista, varsinkin tytöstä joka juoksee tiellä, olivat tuskallista kasottavaa noin 11-vuotiaalle pojalle. Vähän vanhemmalle kuin tuo kuvani poika.

      Appelsinista.


      Täytyy myöntää että kyllä myös olen pitänyt appelsinin kirjoituksista. Joskus on oikein osuvia retorisia vetoja. Mutta niitä on luettava tarkasti, älyllisellä kitkalla ja rehellisesti. Ja siten minä käsitän tolkun ihmisen, siis ajattelunsa mahdollisimman läpinäkyväksi tekevänä ihmisenä arvoihin katsomatta. Tolkun ihminen ei tarkoita kaiken sallijaa. Ja tätä läpinäkyvyyttä eivät mielestäni kummankaan puolen ihmiset ole aina toteuttaneet. Ideologinen valikointi houkuttelee kumpaakin puolta. Tuolla tavoin olen myös määritellyt ääripäiden käsitteen. Haluan kuitenkin kuulua vihervasemmiston puolelle tuossa ääripäisyydessä, se on selvä, siinä maisemassa haluan toteuttaa pragmatismiani. Omiensa äyllinen häiritseminen kun on hyödyllisempää kun toisen pään. Blogiani voivat hekin halutessaan lukea.

      "Appelsinin suomalaista politiikkaa käsittelevät kirjoitukset varmasti puhuttelevat monia juuri siksi, että niissä näyttäisi puhuvan tolkun ääni, joka välttää vastakkainasettelut ja ”poterot”. Mutta onko näennäinen epäpoliittisuus ja kriittisyyden valittamiseksi leimaava tyyli sittenkään sellaista tolkullisuutta, jota tarvitaan? Eivätkö vastakkainasettelut ole tarpeellisia esimerkiksi silloin, kun valtaapitävät eivät pidä heikoimmassa asemassa olevien puolta? Ehkä Appelsin voisi vastata näihin kysymyksiin nokkelalla kolumnilla."

      Nuo Veikka Lahtisen kysymykset ovat hyviä ja vaivaavat omaakin päätäni tämän tästä. Ytitin vastata ainakin tolkun ihmisen ja ääripäisyyden ongelmaan edellä.

      Uskon että meillä ihmisillä vastakainasettelu aina tulee vastaan. Emmehän me ripsankaan kanssa lipulta pääse Dickeystä yhteisymmärrykseen. Minua eivät elämyksessäni häiritse hänen mainitsemansa ogelmat. Sama on todellisuuden suhteen. Vastakkainasettelu on väistämätöntä ja johtaa tietenkin pahimmassa tapauksessa vihoviimeiseen kielipeliin eli sotaan. Mutta kaikissa vastakkainasetteluissa minua ärsyttää se, että ollaan sokeita itseä kohtaan. Hyvä esimerkki löytyy kaikkien vasakkainasettelujen äidistä, susikysymyksestä: Susitutkija ei teeveessä MUKA (siinä se ääripäisyys paljastui) ymmärtänyt mitä ihmiset pihaan tulevissa susissa pelkäävät. Ja toimittaja ei tietenkään tajunnut kysyä, että olisitko yhtään huolestunut jos lapsesi leikkisivät pihassa vahtimatta? Kun kyse siis oli huolen tunteesta jota hän ei ymmärtänyt... Olisi ollut informatiivista nähdä, miten tämä ihminen tuohon kysymykseen reagoi. Miten hänen "ääripäisyytensä" reagoi.

      Mutta joo, ehkä ääripäisyydet lopulta luovat muutoksen dialektiikan. Eikä kamppailu voitosta aina ole kaunista.

      Poista
    2. http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001274402.html

      Tuo oli se appelsin mistä pidin.

      Vielä: minusta läpinäkyvyyteen voitaisiin päästä juuri lukemalla tekstejä jämähtämttä niissä ilmeneviin asenteiiin; lukeminen havaittujen asenteisen ja arvojen ohi on iso haaste, muta sitä yritän. Kyllähän se niin on että aina yrittää aistia kirjoittajan sanojen takana olevaa arvomaailmaa. Aina niitä miettii. Että tarttuuko itseen myös. Ja samalla sanoihin alkaa suhtautua ennkoiden. Appelsinin ja Lahtisen analyyttinen ja itsekriittinen keskystelu olisi kiinnostavampaa nähdä kuin lukea kummankaan tekstejä. Myös Lahtiselta minulla olisi paljon kysyttävää. Ihan ensin haluaisin että hän itse vastaisi kysymyksiinsä eksplisiittisesti piiloutumatta retoriikkaan.

      Jos suoraan sanon, tämä aika alkaa vituttaa mua aika paljon.

      Poista
    3. Juha: olisi se kyllä kamalaa jos me hymistäis Dickeystä ja kumpikin yrittäisi aivan riivatusti ymmärtää sitä toista keskustelijaa, sen sijaan että kumpikin sanoo ääneensä sen mitä on aatellut!

      Ymmärrän siis mitä Juha sanoi ja näiden hänen juttujensa ja keskustelun perusteella voin jotenkin aavistaa miten hän päätyi siihen mielipiteeseen kuin päätyi. Ei keskustelua tarvittais ellei pitäisi miettiä asioita useammalta kantilta.

      Helpointa se kanta on katsoa kaverilta ja sitten voi ruveta miettimään että mistäs nyt oikein on kyse. Hyvää se tekee, miettiminen. Lapsenlapset syövät aampuuroa, minä livistän jo ennen niitä uimahalliin ja tulevat sitten kun saavat naamansa huuhdelluksi ja hampaansa pesyksi, siis isänsä kans.

      Kissa ja mies jäävät pitämään huushollia pystyssä.

      Poista
  6. Marjatta, ei siinä appelsiinissa kylläkään puhuttu pääpointtina ääripäistä. Siinä puhuttiin selvästi ja fiksusti tavallisista ihmisistä, jotka kuvittelevat etteivät ole osallisia vihapuheessa ja politiikoista jotka kuvittelevat olevansa samalla tavalla sen ulkopuolella, kun ottavat valmiiksi aseman että ovat vihapuhetta vastaan ja nuo toiset sitä ainoina edustavat.

    Kirjoituksen pointti oli mielestäni itsepetos jota on nykyään liikkeellä, ja huom!, ei vain siellä missä "me" kuvittelemme kaikesta irrallisina sitä vain "noissa muissa" näkevämme vaan sananmukaisesti myös meissä itsessämme.
    Itse luin jutun ainakin tarpeellisena huomatuksena asenteelliseen itsetyyvyäisyyteen, itselleni, ja kyllä, myös kaikille kansalaisille, edustivat sitten mitä ryhmää mielestänsä tahansa.
    Suomessa on nimittäin menossa sellainen mielikuvien sanasota että mä en siitä ainakaan pidä. Tapahtuu mitä tahansa, se saa poliittisen luonteen muutamissa minuuteissa.


    "Ei siitä ole mitään hyötyä kenellekään, että tyhmien ja vihaa puhkuvien mielipiteet, fobiat ja huuhaa nostetaan samalle tasolle kuin faktat ja tutkimukset. Missä ovat ne ihmiset, jotka eivät näe maahanmuutossa mitään ongelmia?
    Mikä aika tämä oikein on, jossa tietoa, asiantuntemusta, sivistystä, viisautta ja hyvyyttä väheksytään tällä tavalla!"

    On tietenkin mahdollista että joku ei näe maahanmuutossa mitään ongelmia. Onhan niitä ihmisen vaikuttaman ilmastonmuutoksenkin kieltäjiä. Kyllä Marjatta maahanmuutossa on ollut ja on ongelmia. Et sinä löydä maasta yhtään viranomaista, joka on asian kanssa tekemisissä ja joka olisi asian ongelmattomuuden kannalla. Ongelmat ovat niin räikeinä nähtävissä mm. Ruotsissa että kuka ei sitä "näe" ei kyllä näe mitä muutakaan kuin omat kuvitelmansa. Emme me pääse tilannetta pakoon valitsemalla havaintojen vastaisen maailman muka noin vain arvojemme oikeuttamana. Tämä on ihan selviö. Ei sellainen valinta edusta hyvyyttä eikä kauneutta eikä varsinkaan totuutta. Kyllä länsimaisen etiikan mukaan maailma on kohdattava sellaisena kuin se on. Se on hyvä ja oikea teko. Ja kun ongelma on tunnistettu, sitä sitten ratkaisemaan.

    Kirjoitus oli monista reaktioista päätellen täysosuma. Vastuumedian päätoimittaja tietää kyllä mitä tekee ja mitä kaupungilla tapahtuu. Ja tiedän ettei tuollainen ajattelu ole mitään edes radikaalia Appelsininkaan ammattipiirissä eikä politiikkojenkaan. Avoimesti seurataan tilannetta ja keskustellaan.

    Oman asetelman kyllä kukin asian kanssa saa pitää ihan vapaasti. Siihenhän on oikeus. Aikaisemmin olen jo todennut että vain äärimmäisen harvoin kukaan vaihtaa kantojaan saamansa lisätiedonkaan valossa. Me olemme kuin nenä päässämme. Hyviksi ja pahoiksi ei ketään laillisen ajattelun piirissä pysyvää kuitenkaan pidä alkaa nimetä, kaikkihan me kuvittelemme olevamme jollakin tavalla hyviä ja oikeassa. Tosin me pessimistit (vaikka tässä aiheessa) eroamme optimisteista siinä, että me koko ajan toivomme olevamme väärässä toisin kuin optimistit jotka saavat pitää uskonsa, uskoa olevansa oikeassa ja vielä toivoakin omaa oikeassaolemistaan.

    Pidetään yhtä, velvollisuus on ajatella kaikkien parhaaksi asioita, ainoa ongelma on siinä, ettei maailmaa saa sellaiseksi koskaan eikä mitenkään että kaikki olisivat yhtä mieltä ratkaisuista. Mielestäni Appelsin toi tämän esiin, kaikkia on kuunneltava, ongelmanratkaisun asiantuntijaksi ei kenellekään ole itseoikeutettua monopolia. Hyvien ihmisten puoluetta/puolueita ei ole oikeassa elämässä olemassakaan.

    jope


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Minä en ainakaan ole ahdasmielinen. Se EI ole ahdasmielisyyttä, että ei hyväksy toisten ahdasmielisyyttä silloin kun siitä yritetään tehdä yleinen normi. Olkoot rauhassa ahdasmielisiä hiljaa mielessään. (Tietäisitpä Jope kaikesta, mitä suvussa tällä hetkellä tapahtuu ja mikä minusta on ok...)"

      Mitä onkin meneillään ystävä hyvä niin voimia.
      Ahdasmielisyydestä sen verran, että sen ongelma voi olla se että me itse määrittelemme sen rajat. Ei kenenkään tietenkään pitäisi hyväksyä esim. rotuun tai erilaisuuteen kohdistuvaa ahdasmielisyyttä lainkaan, mutta jos alamme nimetä tavallista keskustelua (josta UA puhui) esim. maahanmuuton ongelmista ahdasmielisyydeksi, ei siitä ole enää kysymys.
      Silloin olemme liittyneet manipulaattoreihin, poliittisiin rajoittajiin ja ihmisten luokittelijoihin, sanalla sanoen ahdasmielisiin.

      Eräs vihapuheen törkeä muoto on rasismi mutta myös aiheeton rasismi-syytös. Onneksi siitäkin on oikeudessa jo ennakkotapaus.
      Blogissasi toit oikein esiin hämmästyksesi ja surusi siitä mihin 2016 Suomen vei, vihapuheeseen. Olen samaa mieltä. Juuri siitä myös UA kirjoitti.
      Me emme saa vain olla niin naiveja että näemme sitä vain niissä idiooteissa ja oikeissa rasisteissa, jotka vihaansa sylkevät ja räyhäävät. Ongelma itse on muuttanut muotoa ed. vuoden aikana jo monta kertaa, ja livahtanut moniin erilaisiin muotoihin, joista se ei aina niin helposti ole tunnistettavissa. Rimaa on laskettu kaikkialla.
      Vihapuhujan vastakohtaa ei tunnista maiharista ja rauhanmerkistää. Rasistit pitää saada kuriin, eikö, mutta sen kurinpalautuksen jäljiltä ei saa syntyä yksimielisyyden vaatimusta ja pakotetta olla oikeassa vain yhdellä oikealla tavalla.


      jope

      Poista
    2. Ääripäät ovat minulle puhetapoja eivätkä sinänsä arvollisia määrittäjiä. Tiedän kyllä mihin kuulun ja juuri omiani kohtaan haluan olla tyly.

      Poista
  7. juha: "omiensa äyllinen häiritseminen kun on hyödyllisempää kun toisen pään."

    tuota olen ruvennut kokopäivätoimisesti harrastamaan. elokuvaohjaaja matti ijäs sanoi tämänpäiväiväisessä dokumentissa saman näin:

    "ei tässä iässä hirveästi jaksa enää kiukutella eikä kiivastella. sitä on mielellään vain omiensa parissa, koska on huomannut sen vanhan tolstoilaisen viisauden, että on mukavampaa olla niiden kanssa joita rakastaa, kuin niiden kanssa, joista ei niin paljon pidä. näitä viimeksi mainittuja kannattaa välttää."

    appelsinin jätän siis väliin ja etsin sen sijaan vaikkapa hyvää ja napakkaa kulttuurijournalismia. samalla tavalla kuin squashia ei voi pelata ilman seinää, ei journalismiakaan voi kirjoittaa ilman yhteiskunnallista heijastuspintaa.

    en tiedä onko käsitys vastakkainasettelusta enää ylipäätään relevantti vai pitäisikö keksiä uusia käsitteitä. vastakkainasettelun aika ei tietenkään ole ohi, rintamalinjat vain ovat siirtyneet useille erisuuntaisille janoille.

    toivon tältä vuodelta sitä, etten lukkiutuisi siihen ajatukseen, että olen sitä ja sitä ja piste. jos argumentit viittaavat siihen, että parempi maailma on saavutettavissa toisella arvomaailmalla, olen valmis hyväksymään sen.

    meri

    VastaaPoista
  8. Sitähän juuri sanoin, että en ole sellaista ihmistä tavannut, jonka mielestä maahanmuutossa ei olisi ongelmia, mukaan lukien maahanmuuttajat itse.

    Tavallinen keskustelu maahanmuuton ongelmista ei ole edes päässyt alkuun, kun sille ei anneta mahdollisuutta. A-studion keskusteluihin kutsutut kiemunkilaiset ym. alatyyliset ihmiset eivät puhu maahanmuuton ongelmista vaan omista ennakkoluuloistaan ja fobioistaan.
    Toivon, että tällaiset päänaukojat jätettäisiin keskustelujen ulkopuolelle ja käytettäsiiin asiantuntijoita niin kuin joskus ennen, aikana jolloin viha ei määrännyt eikä ohjelmissa pyritty kiistatilanteisiin.

    Appelsin oli joskus hyvä, mutta nyt hän on pitkään toiminut kaavalla, jonka Meri tuolla edellä esittelee.
    Nykyään on muitakin tällaisia toimijoita, blogi Ikkunaiines hyvänä esimerkkinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juha sanoo oikein, että ääripäät ovat puhetapoja. Miksi Appelsin korostaa tällaista? Minusta koko termi on turha, ja mitä enemmän sitä toistetaan sitä keksitymmältä se tuntuu. Ilman tätä termiä pärjättäisiin hyvin - paremmin.

      Poista
  9. Marjatta, olen kanssasi ihan samaa mieltä siitä ettei jotain odineita ja vastuullisuuteen pyrkiviä politiikkoja, vaikkakin hyvin myöntyväisiä maahanmuuton eri variaatioille,
    voi päästää samalle viivalle muka tasa-arvoisina keskustelijoina. Rasistit ei kuulu keskusteluohjelmiin.

    Mutta on myös samalla todettava, että hyvin todellisuudelle vierrasta ja vastuutonta kantaa edustaa ihminen, joka kannattaa vapaata liikkuvuutta Eurooppaan Turkkiin sijoitetuille kolmelle miljoonalle pakolaiselle. Näin mm. vasemmistoliiton pj.

    Mitähän meillä olisi näille kolmelle miljoonalle ( ja heidän jälkeensä tulevalle kolmelle miljoonalle) tarjota? Hyvä elämä? Tuskin. Ghetto Pariisin, Berliinin, Göteborgin kyljessä. Muistan hyvin kun ensimmäiset turvapaikanhakijat tulivat ja viranomaiset aavistelivat että mukana tulee myös terroristeja, niin tätä puhetta pidettiin hyvin sopimattomana, ja rasistisena. Nyt ei enää tarvitse aavistella. Berliinin ja Nizzan rasistisissa terrorimurhissa oli asialla turvapaikanhakija. Ja viranomaiset on nyt sitä mieltä että tuon kolmen miljoonan joukossa terroristeja on vähintään sadoissa.

    Marjatta, meillä kaikilla on maneerimme. Sulla se että sinä asetat kriitikon malliksi aina jonkun kiemungin tai odinin.
    Suurin osa maahanmuutto-politiikan arvostelijoista on ihan tavallisia ihmisiä eri puoluekannoista. Joukossa koulutettuja, toimittajia, yliopistolaisia myös.
    Laittaisin myös sanan fobian vuodeksi jäähylle. Nykyäänhän se on aina niin että jos joku ei ajattele kuten me sillä on fobia, eli sairaus! Tästä Appelsin puhui myös. Me patologisoimme toisemme kun emme kestä dialogia, sitä tervettäkään ( en taaskaan puhu natseista tms.)

    Mutta tämä keskustelu on käyty jo usein ennenkin. On nähty etteivät kannat muutu vaikka maailma antaisi mitä todisteita tahansa (koskee myös mua). Siinä pidän kuitenkin pintani että enää en ole niin kiltti että antaisin idealistin ja humaanin ihmisen statuksen niille jotka itse sellaiseksi ilmoittautuvat nimeämällä muut vastakohdikseen. Tietystä näkökulmasta maahanmuuttokritiikittömät voivat osoittautua hyvinkin vaarallisiksi humaaneille arvoille ja humaanille arkielämälle. Toivomme tietenkin ettei niin käy. Ihmisystävyyden näissä asioissa paljastaa vasta tulevaisuus. Toki nyt apua tarvitsevia on autettava nyt. Paras apu olisi rauha Lähi-itään. Ja sen jälkeinen jälleenrakennus.

    Loppupurkaus. Maailma on hiton epäreilu, ja paska. Aleppo kuukausi sitten. Karmeita siviilien pommituksia asialla Venäjä ja Assad. Koko maailma huutaa, aiheesta.
    Aleppo viime viikolla. Karmeita siviilien pommituksia. Asialla Aleposta vetäytymään pakotetut "kapinalliset." Ja tästä käänteestä ollaan nyt aika hiljaa.
    Kyynisempi menettäisi uskon ihmisiin täysin. Yritetään olla menettämättä.
    Kukin meistä voi omalla tavallaan omalla paikallaan auttaa pakolaisia ja uutta kotia etsiviä, tehdään se.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Siinä pidän kuitenkin pintani että enää en ole niin kiltti että antaisin idealistin ja humaanin ihmisen statuksen niille jotka itse sellaiseksi ilmoittautuvat nimeämällä muut vastakohdikseen."

      Tää siis tarkoittaa, ettei noilla ole ainoina yksinoikeutta pyrkimykseen tehdä oikein, hyvin ja humaanisti. Sanoilla tai muotisanalla "irtisanoutuminen" kukaan ei pääse humaaniksi, vaan teoilla jotka tuottavat nyt, tai myöhemmin, jotakin reaalista hyvää, edes vähän.

      Poista
    2. Jope, juuri noita ne A-studion ohjelmaan kutsutut olivat, ne joiden kanssa muutamien poliitikkojen olisi pitänyt otella. Ei voi mennä turvapaikkaan tustustumaankaan, aivan puistattaa yms.
      Appelsin ei enää "muista" tätä. Hän puhuu heistä maahanmuuttokriittisinä.

      Huoh! En jaksa enää näitä aiheita. Miksi nämä keskustelut aina kiertyvät samaan? Mutta eihän minun ole pakko osallistua. En siis osallistu enää keskusteluun, jossa pauhataan vastakkainasettelusta, vaikka nimellä kutsuttaisiin.

      Teoilla just. Samaa mieltä. Siihen olen pyrkinyt.
      Mitä hyötyä tällaisesta saivartelusta on!

      Poista
    3. Koitan vielä näin. Jokainen järkevä ihminen on kriittinen, maahanmuuttoasioissa maahanmuuttokriittinen, ilmastoasioissa ilmastokriittinen jne. Nyt on alettu maahanmuuton vastustajia kutsua kriittisiksi.

      Noissa ohjelmissa oli Kankaanpäästä jonkin alakoulun vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja, jolle ohjelman juontaja ehdotti, että mene ihmeessä käymään siellä lähellä sijaitsevassa turvapaikassa, mutta hän ravisteli itseään ja sanoi EN, hui en missään nimessä! Hän oli ohjelmassa maahanmuuttokriittisyyden edustajana.

      Tiede on kriittistä, itseään korjaavaa.
      Kriittisyys ei ole tyhmää.
      Minä en näe, että pelkkä vastustaminen tai puolustaminen missään asiassa olisi kritiikkiä.
      Miksi sis sanoja käytetään näin tarkoituksella väärin!
      Ja miksi tuollaisten ihmisten äänelle annetaan niin paljon tilaa ja miksi heidän annetaan estää oikea kriittinen keskustelu?
      Nauttivatko ihmiset muka vain sellaisesta keskustelusta jossa on vastakkain henkiseltä kapasiteetiltaan aivan eritasoisia ihmisiä? Minä kiemurtelen häpeästä tuollaista katsoessa.

      Anteeksi tulin vahingossa kommentoimaan tänne teidän oikeinkirjotusjuttujen väliin.

      Poista
  10. (Juha, hyvä kielipoliisimme.
    "maahanmuutto-politiikan" ja muut vastaavat....

    Tiedän kyllä miten yhdyssanat suomen kielessä kirjoitetaan, luulen, mutta kokeilen sellaista uutta että jos y-sana liian pitkä niin se jaetaan yhdysmerkillä. Eli tämä on sellaista harrastelevaa kielentutkimusta. Jos olette lukeneet Saramagoa, tiedätte mitä tarkoitan. Toki olisi hyvä, jos edes joskus käyttäisin oikolukijaa, mutta siinä menee kerralla-purkkiin -fiilis. Näitä jos alkaa vähänkin hiomaan niin mä olen ainakin lirissä, niin pettäviä ovat suomen viittaussuhteet, että pysyköön puheena vaan.
    jope )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kielipoliisin kohtalona on jäädä kostonhimoisen lähiluvun uhriksi (ja kun osumia vielä tulisi, olen itse virheitä nimittäin löytänyt!)... joten en tuota roolia kiitos.

      Tuossa katoin Kioskia ja tuli mieleen että (ihanan) Maria Sannikan taannoinen Halla-ahon haastattelu oli loistavaa työtä. Noin vastakkainasettelu hoidetaan tyylikkäästi. Näennäisesti neutraalien lauseiden arvot, tunteet ja asenteet tehdään näkyviksi. Piti okein lähettää tuolloin kitosta hienosta haastattelusta toimittajalle.

      Poista
  11. Itsekin mietin että taas mentiin tähän.Kyseinen asiakokonaisuus kai vaan puhuttaa suomalaisia paljon, mediakin siitä pauhaa, tai suorastaan elää siitä. Pitkään valittivat että kaikki on yhtä konsensusta, politiikka on kuollut jne. ja nyt kun ei enää ole, kai melkein salaa iloitaan että on säpinää.
    Kaikki tunnistaa "noi"!
    Mun vika on siinä, että en osaa aina jakaa maailmaan osiin niin että esim. kulttuuri on täällä ja maailman tapahtumat tuolla. Enkä taida jaksaakaan taideteosten vertailua keskustelun syvimpänä energiana kovin pitkään.
    Taiteeseen ui maailman tila ja maailman tilan mietiskelyyn taide.
    Jos en jaksa puhdasta kulttuurikeskustelua niin juuri mun kai pitäisi pysyä erossa koko keskustelusta silloin.

    (Luen parhaillaan Tito Collianderin 60-luvun lopulla kirjoittamaa aika autofiktiivistä monituhatsivuista sarjaa. Kahdet kasvot nyt menossa. Loistava. Sitä unohtuu liian helposti että knausgårdit on tehty niin monta kertaa ennenkin. )


    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulkaas ystävät rakkaat. Minä vielä ihan vähän...

      Kriittisyys ei tietenkään ole vastustamista vaan mielipiteiden perustelujen koettelemista, ja siis myös omien mielipiteidensä. Sanaa käytetään tässä ajassa samassa merkityksessä kuin riitelyissä niin tuttua älytöntä hokemaa "minulla on oikeus tunteisiini" eli ikään kuin se kävisi argumentista; ikään kuin joku löisi kesken keskustelua vasaralla sormeensa ja pitäisi kipua pätevänä argumenttina. Tämmöistähän se keskustelu on paljolti ollut. Ymmrrän että julkinen yle on pakotettu ottamaan keskusteluun mukaan myös ääriliikkeiden edustajia, jokaisella on oikeus mahdollusuuteen perustella tuntemustensa premissit. No. Se on selvä että kari enqvstin ja horoskooppien tekijän välinen keskustelu olisi sirkusviihdettä, mutta tässä on kysymys asiasta, jonka keskellä kaikki elävät ja katkeroituvat jos edes mahdollisuutta itsensä perstelemiseen ei anneta. Minä en ole siis niiden ylen ohjelmasta kieltäytyneiden kannalla siinä asiassa vaikka heidän kanssaan paljosta tietenkin samaa mieltä.

      Poista
  12. Huomenta! Luin illalla vielä koneelta noustua vanhan Seura-lehden, lokakuun numeron. Siinä on niin hyvä artikkeli Johanna Korhosesta. Hän puhuu samaa kuin minä. Menin sitten vielä kiiruusti takaisin kirjaston sivuille ja varasin Korhosen kirjan 'Mikä niitä riivaa'.
    Korhonen sanoo, että medioissa on alettu järjestää kukkotappeluita korostaen hokemalla ja etsimällä "ääripäitä" ja "vastakkainasettelua". Toinen virhe on väärässä paikassa vaikeneminen. Kun Jussi Halla-aho oli saanut oikeudelta tuomion rasismista ja Soinilta kysyttiin, aikooko hän ryhtyä toimiin tämä vastasi kysymällä, kuka tässä voi heittää ensimmäisen kiven. Ja keskustelun annettiin loppua siihen!
    Jope, anteeksi vain, mutta minä koen, että myös sinä hämärrät välillä tahallaan selkeitä asioita Soinin tavalla.

    Aamun HS:ssa on entisen päätoimittajan Reetta Meriläisen kolumni Suomesta juhlavuonna. Hän sanoo, ettei tule mieleen yhtään hyvää syytä murentaa koulutusta, vaikka tieto ja asiantuntijuus nyt kärsiikin kyynisen ja tarkoitushakuyisen törppöyden sissisodasta.

    Halla-aho vetoaa tietämättömien ihmisten muukalaispelkoon. Mitä hän olisi poliitikkona ilman tätä pahuuden agendaansa? Kyllä tällaista linjaa pitää vastustaa ja se ei tapahdu ilmoittamalla, että kaikki me olemme syntisiä.
    Valheen saa sanoa valheeksi, eikä se joka sanoo näin ole ennakkoluuloinen valehtelijaa kohtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli mieleen että tässä Johanna Korhonen on sitten kai oman ryhmänsä Ulla Appelsin. Kaksi fiksua naista, eri asemissa vain tässä asiassa.

      Halla-aho kyllä vetoaa muihinkin kuin "tietämättömiin" ihmisiin. Kuten sanoin aiemmin esim. hänen kannattajiaan ei voi luokitella tietämättömiksi foobikoiksi. Millä perusteella noin voi sanoa niistäkään, "tietämättömistä" ihmisistä jotka esim. asuvat maahanmuuttajien kanssa?

      Kriikikoiden joukossa on koulutettuja ihmisiä ja yhteiskunnallisia toimijoita kaikilla tasoilla.
      Entä sitten tämä: Pahuuden agenda? Todellako? Halla-aho et kump. siis mielestäsi on valitsemalla valinnut pahuuden edistämisen maailmassa politiikkansa motiiviksi?
      Tietenkin noin voi ajatella, mutta sitten kyllä tulee loogisesti hyväksyä että se vastapuoli käyttää samaa kovaa retoriikkaa. Ja sitähän sinä et käsittääkseni, niin kuin oikein on, halua hyväksyä.

      Pakko kysyä mihin mä itse kuulun? Olen ideologinen, eli mahdollisimman ideologiaton vapaamatkustaja. Tällä hetkellä meidän poliittisella kartalla ei taida olla yhtään puoluetta jota haluaisin äänestää. Se on poikkeuksellista mulle. Mieluummin keskityttävä pieniin julistamattomiin tekoihin, ennakkoluulottomuuteen arkipäivässä , pragmatismiin ja myös realismiin ongelmien myöntämisen suhteen. Kansainvaellusta Eurooppaan ei voida ratkaista vastuuttomuudella että tulkaa vaan kaikki tänne. Kaikki realiteetit ovat sitä vastaan. Myös kokemukset, havainnot, ennakkotapaukset.
      Kuten sanoin rauha Lähi-itään (tekee sen sinne kuka tahansa) ja jälleenrakennus. Mikä muukaan voisi olla ratkaisu? Sekö että miljoonat ja miljoonat jättävät kotimaansa, Eurooppa ghetottuu entisestään ja miljoonat perheet hajoavat ja maat jäävät autioiksi siellä ja ääriliikkeiden armoille? Ei tietenkään.
      Katson että tässä tilanteessa tuo em. kanta on kaikkein inhimillisin, humaanein ja myös ainoa todellinen mahdollisuus. Sen pitäisi olla tietenkin myös jokaisen maansa (pakosta) jättäneen suurin toive, ja niin usein onkin. Totta kai ne jotka ovat tänne jo kotiutuneet voivat tänne jäädä suomalaista yhteiskuntaa rakentamaan. Tunnen lukuisia sellaisia ihmisiä. Ja ovat muuten ihan samoilla linjoilla tämän asian hoitamisen suhteen. Rauha ja jälleenrakentaminen, ei ikuinen pakolaisuuden ja mahdoton integroitumisen kierre, tulee olla tavoitteena.
      Mutta nyt tämä meni taas toistoksi, ja vaikuttaa kirjoitettuna jotenkin hyökkäävämmältä kuin mitä tarkoitan.
      Itse olen rauhassa siinä mielessä että olen siitä edullisessa asemassa, että saan tehdä jotain pientä maahanmuuttajien hyväksi käytännössä päivittäin. Arkielämää tämä kaikki on vain loppujen lopuksi.
      Pitäisi pyrkiä elämään sovinnossa kaikkien kanssa.

      (Mun ongelma on aina ollut kaksien eri sääntöjen hyväksymättömyys. Tai kaksilla eri faktoilla pelaaminen. Juuri tämä mihin itsekin (täällä) osallistun. Pitäis olla enemmän zen, mutta kun en yhtään koe vetoa kaukoitäistä mielenrauhaa kohtaan. Kannakselainen dna. Pidän liikaa siitä että rapatessa vähän roiskuu. Kehitystehtävä alkaneelle vuodelle?)


      jope

      Poista
    2. Viittaan vielä tuohon marja sannikan(siis ei maria kuten ensin väitin) halla-ahon haastatteluun. Siinä haastateltava kyllä paljasaa asenteensa kiertelemällä vaivaannuttavasti, eikä marja kunnioitettavasti luovuta.

      Poista
    3. Näiden vastakkasesti asetettujen keskusteluen ongelma on minusta se, etteivät toimittajat tartu ajatuksiin tarpeeksi. Jos tarttuisivat, argumentaatio paljastuisi.

      Poista
    4. Mikä siinä on sun mielestä se Halla-ahon asenne mikä varsinaisesti paljastuu? Omat asenteensahan ja perustelunsa se on tuonut esiin hyvin avoimesti scriptassa vuosikausia?
      jope

      Poista
  13. Jope, eikä sinusta siis mikään ole oikein ja hyvää? Tuntuu, että näet aina taka-ajatuksia sellaisessakin mikä on pelkästään oikein, vilpitöntä, ketään sortamatonta ja rehellistä.

    Huomaatko, että teet taas sen kahtiajaottelun? Johanna Korhonen ei ole mikään "oman ryhmänsä Ulla Appelsin".

    Ei kaikkea pidä jaotella eikä varsinkaan kahteen pinoon. Ei maailma ole sellainen.

    Halla-Aho on saatettu monesti haastatteluissa umpikujaan vain toistamalla hänen kauhea puheensa tai kirjoittamansa sanasta sanaan hitaasti ja kysymällä - ihanko totta, näinkö? Väkivalta on aliarvostetu ongelmanratkaisukeino, savannilta tulleilta ei voi osoittaa mitään ja tietyt naiset (nimeltä mainiten) saisi raiskata ensimmäisenä, kun kuitenkin raiskataan. Tällaisissa lausunnoissa puhuu törppöys, ei sivistys. Onko kauhean syrjivää ja kuplasta katselemista, jos tuomitsee tällaiset puheet? Kun kauheisiin puheisiin puuttuu, niin SE on sitten sortamista, media kiusaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset


    1. jope. kirjoitit keskittyväsi "ennakkoluulottomuuteen arkipäivässä."

      valitettavasti en tavoita mielipiteistäsi ennakkoluulottomuutta. kirjoituksesi on dualistista joko–tai-ajattelua. se jakaa ja kontrolloi sulkien joko–tain välissä olevan tilan.

      kaksinapainen ajattelu, jossa liikutaan vain akselilla joko–tai, hyvä–paha tai tykkään – en tykkää, ei toimi. sillä ei tavoiteta suuria asioita kuten rakkautta, kärsivällisyyttä tai ennakkoluulottomuutta.

      meri

      Poista
    2. Marjatta, kaikissa edeltävissä kommenteissani olen kertonut mikä minusta on hyvää ja kannustanut itseäni ja ihmisiä siihen:
      ihmisten auttaminen, pienet arjen teot, kunnioittava keskustelu, tosiasoiden kartoittaminen ja niiden hallitseminen, ratkaisujen etsiminen ongelmiin, rauha, rauha ja rauha, perheet.... miten ihmeessä olet voinut lukea niin ettei mikään minusta ole hyvää??? Kaikki nuo ovat tuolla kommenteissani. Mä olen nyt hieman hämmästynyt.

      Sinä, hyvä keskustelukumppani, olet sen sijaan tällä kertaa, jos nyt on pakko tässä taas alkaa osoittaa ja näin osoitellen puhua, nähnyt pahuuden agendaa, tietämättömyyttä, foobikoita...jne. Mutta ei se mitään, olet inhimillinen ihminen sinäkin.
      Ja mitä tulee siihen että mä teen kahtiajaon, nyt Appelsinin ja Korhosen kanssa, niin tietenkin teen, koska he itse puhuvat samasta asiasta kahdesta eri näkökulmasta. Toinen hauaa maltillisen keskustelun oman mittansa mukaan (Korhonen), toinen (Appelsin)omien rehellisyyden vaatimustensa mukaan.
      Tässä nämä toimittajat ovat ihan kuin Suomikin nyt.
      Tosin molemat maltilla liikkeellä kun miettii ääripäitä.
      Minähän en ole missään sanonutkaan etteikö Suomi olisi kahtiajakatunut. Kyllä se on. Valitettavasti.
      Näethän sinäkin minun kommenttini noin huonossa valossa, vaikka itse olen kirjoittanut ne ihan järkevän maltillisen keskustelun hengessä, niistä ei löydettävissä yhtään radikaalia ajatusta ja pidän esiin tuomiani näkökulmia rauhasta ja pragmatismista hyvinkin humaaneina. Lue ne uudelleen jos jaksat.

      Jos tämä tuolla aiemmin kirjoittamani on pahaa sinun mielestäsi, en kyllä tiedä mitä perustella enää ja miksi:

      "Kuten sanoin rauha Lähi-itään (tekee sen sinne kuka tahansa) ja jälleenrakennus. Mikä muukaan voisi olla ratkaisu? Sekö että miljoonat ja miljoonat jättävät kotimaansa, Eurooppa ghetottuu entisestään ja miljoonat perheet hajoavat ja maat jäävät autioiksi siellä ja ääriliikkeiden armoille? Ei tietenkään.
      Katson että tässä tilanteessa tuo em. kanta on kaikkein inhimillisin, humaanein ja myös ainoa todellinen mahdollisuus. Sen pitäisi olla tietenkin myös jokaisen maansa (pakosta) jättäneen suurin toive, ja niin usein onkin. Totta kai ne jotka ovat tänne jo kotiutuneet voivat tänne jäädä suomalaista yhteiskuntaa rakentamaan. Tunnen lukuisia sellaisia ihmisiä. Ja ovat muuten ihan samoilla linjoilla tämän asian hoitamisen suhteen. Rauha ja jälleenrakentaminen, ei ikuinen pakolaisuuden ja mahdoton integroitumisen kierre, tulee olla tavoitteena."

      No, summa summarum. Mulla on onneksi mahdollisuus tehdä näiden tänne tulleiden suhteen pientä hyvää melkein päivittäin. Niin teenkin. Se ei kuitenkaan estä jatkamasta ajattelua.
      Tän aihepiirin keskustelu on jotenkin riivattua nyt taas vaihteeksi. Ehkä tämä on pienoiskoossa juuri sitä mistä Appelsin kirjoitti ja siksi osuma on näin vahva.

      Ulkona sataa kunnolla lunta ja pakastaa. Se on selkää. Ihmisten puhe- ja ideamaailma on vain pirullisen kohinaista. Voisi vaieta. Mutta kyllä senkin potin joku korjaisi. Mekin, lähes vallattomat ihmiset, kiistelemme täällä sanojemme vallasta. Tämä on nyt ehkä ihan naivi lopetus tähän, mutta mulle on tärkeää että Jumala näkee tarkalleen mitä me todellisesti olemme. Tällä en tarkoita että kokisin itse että ainakin Jumala näkee miten hyvä ja oikea olen, sillä sitä en ole millään mitalla. Mutta ne ihan pienet mikroteot on mun käsissä ja niitä voin tehdä ainakin silloin harvoin kun itsekkyys ei saa otetta.

      jope

      Poista
    3. meri, niinpä tietysti. Niinhän sinä tuon näit. Valoton joko-tai-ihminen, sehän mä olen.
      Kannattaa rauhaa, kannattaa jälleenrakennusta, kannattaa että kaikille on samat säännöt, kritisoi itseään, kannattaa auttamaan pienillä konkreettisilla teoilla, kannustaa kuuntelemaan ihmisiä ja lukemaan laajasti...taitaa olla todistettu että on ihan sama mitä kirjoittaa niin valmiiksi kaivettu potero odottaa.
      Taas tuli tuo todistamisen taakka mistä joskus puhuin. Kun tulee ulkopuolelta, on lähtökohtaisesti väärässä eikä siinä mikään argumentointi/matelu auta. Olen ihan varma että jos olisin reilusti joku aktiivipersu niin voisit helpommin mut käsittää. Mutta ajanhengestä ja ajan hengen vastavoimista vapaaksi pyrkivä ajattelu on vaikea sijoittaa mihinkään. Olen kokenut tän ennenkin.
      Tää oli ihan (itse)säälittelevä selittely multa tääkin. Mutta painan menemään.
      Mulle jää onneksi ne teot jotka mä voin tehdä maahanmuuttajien hyväksi ja joita mä olen tehnyt jo vuosikausia kuin itsestäänselvyytenä. Tyhmää viitata niihinkään, mutta pakko tässä on puolustautua teoilla eli todella kun ei sanat riitä.

      Nyt siirryn takaisin Tito Collianderin maailmaan. Jos joku vastaa, luen, mutta tähän keskusteluun en lähde enää. Olette niin hyvä- ja ylivoimaisia:) Hyvää kaunista lumitalvea kaikille.

      jope

      Poista
    4. Jope, kävelyreissuni lopuksi katson aina meidän alakerran lehtienvaihtopöydän. Kuinka ollakaan siinä oli tuo vuodenvaihteen IS ja sain oikein levittää Appelsinin kolumnin eteeni paperiversiona.

      Hyvänen aika, hän niputtaa kaiken ehdottomuuden niihin ihmisiin, jotka ovat ystävällismielisiä maahanmuuttoasiassa! Missä sellainen ihmisryhmä on, joka niuhottaa syömisessä ym. asioissa, on kaikessa muussa tiukkis ja vastakarvaan paitsi ei vastusta maahanmuuttoa! Ei sellaista ryhmää ole. Hän on sen rakentanut saadakseen jutusta provosoivan.

      Otetaanpas esimerkiksi tolkunihminen Matti, joka ajoi pitkästä matkaa päivittäin auttamaan keittiöhommiin hätäapukeskukseen, kun meille tuli pakolaisia ja ryhtyi opettamaan heille suomea vastaanottokeskuksessa. Matti on raavas mies ja herkuttelija, kaikin puolin rento ihminen. Hän kirjoitti eilen omalla nimellään aluelehden yleisönosastoon useista tapauksista, joissa turvapaikanhakijoita ollaan palauttamassa vaarallisiin oloihin Bagdadiin. Siellähän siepattiin juuri naistoimittaja, jonka mies on Suomessa ja räjäytettiin autopommi. Turvallinen paikka? Näitä kielteisiä päätöksiä ropisee tolkunihmisille nyt, siksi että saataisiin prosenttitavoitteet täyteen. Matti kysyy, mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa. Hän lopettaa kysymällä, miksi pilkata niitä jotka auttavat. "Onko Suomella varaa halveksia hyvyyttä?"
      Samaa kysyn minä.

      Mikä sinua Jope vaivaa? Miksi et voi antaa hyvälle tunnustusta etkä edes tuomita Halla-Ahon kauhistuttavia puheita? Jos Halla-ahosta tulee puheenjohtaja ja hän vie puolueen yhdenasian toitottajaksi, niin onko se sinusta hyvä linja? Sitten on "maahanmuuttokriittisyyttä".
      Jope - kyllä vai ei?

      On tuo lopetus vähän naivi :) Tuntuu, että pakenet Jumalan taakse.
      Minua ei näe kukaan muu kuin lähimmäiseni ja olen heille niin hyvä kuin osaan. En saa armahdusta muualta eikä kukaan näe ajatuksiani, vain sen mitä tuon ulos.

      Minä en kiistele mistään sanojen vallasta. Nämä asiat ovat tärkeämpiä kuin jotkut kiistakapulat. Me teemme nyt samaa mitä natsiajan vaikenijat. Meidän nähdemme viedään ihmisiä lentokoneilla kidutettaviksi. Ei sitä saa ottaa noin kevyesti, vain kiistelynä.

      Poista
    5. Lue myös Merin kommentit oikein.

      Poista
    6. Huh. Mutta hyvä Matti! Se tästä vielä puuttuikin että mut ja Halla-aho yhdistetään. Marjatta, nyt en osaa vastata viestiisi lainkaan, olen pahoillani. Ihmisten kuljettaminen varta vasten lentokoneilla kidutettavaksi viranomaispäätöksillä...Olen pahoillani, en nyt tiedä, mikä tässä on totta, ja mikä pelkoa. Maailmassa tapahtuu niin paljon että vaikea sanoa mitään varmaa yleistäen. Yleisönosasto-kirjoitukset on tärkeitä (sellaisiahan nämä täälläkin tavallaan ovat), mutta nyt en millään suostu siihen rooliin minkä mulle haluat antaa. Luet kommenttini jotenkin henkilökohtaisina hyökkäyksinä. Olen varmaan kirjoittanut ne huonosti. Ajatellut huonosti. Silti et löydä jos luet hitaasti kommenteistani yhtään radikaalia ajatusta, yhtään äärimmäistä ehdotusta. Samoja juttuja juttelen monenlaisten ihmisten kanssa eikä kukaan koe mitään järkyttävää tuollaisessa. Ja joo, punavihreitä mukana myös.
      Halla-ahosta en osaa sanoa mitään, anteeksi, koska ei ole mun ehdokas mihinkään eikä ko. puolue ole mun puolue.

      Itseäni en muuten laske maahanmuuttokriittiseksi. En toivo sitä lisää enkä vähemmän. Kunhan kahdet säännöt vain vältettäisiin niin keskustelussa kuin tiedonjakamisessa. Olen tarkempana parin muun asian kanssa, jotka ovat mulle paljon isompia asioita.

      Onko tää ketju itse asiassa juuri sitä mistä Ulla ja Johanna puhuivat? Heijasteleeko tää juuri sitä?

      Mä en ole hyvä ihminen se on selvä. Sitä mulle ei tarvitse kenenkään kertoa. Mutta parhaani teen, itseni ja muidenkin puolesta.

      jope

      Poista
  14. marjatta. kirjoitit että "me teemme nyt samaa mitä natsiajan vaikenijat. meidän nähdemme viedään ihmisiä lentokoneilla kidutettaviksi. ei sitä saa ottaa noin kevyesti, vain kiistelynä."

    tämä on tilanne, ja häpeän sitä, että maastamme on tullut tällainen. hyökkäämme heikossa asemassa olevien kimppuun ja lähetämme hädässä olevia takaisin maihin, jotka ulkoministeriökin on arvioinut liian vaarallisiksi matkakohteiksi. teemme kaikkemme, jotta tänne tulevien oltavat olisivat niin paskamaiset kuin suinkin mahdollista.

    jo se, että puhutaan turvapaikanhakijoiden hallitsemattomasta virrasta kertoo jotakin. miltä kuulostaisi yksinhuoltajien hallitsematon virta tai liikuntavammaisten hallitsematon virta tai luterilaisten hallitsematon virta....

    halla-ahosta käydään paljon keskustelua. se on tavallaan valitettavaa, sillä hänellä ei ole mitään erityisen uutta tai kiinnostavaa sanottavaa. ennemmin hän kierrättää homma-foorumilla jo vuosikaudet lingottuja kauhtuneita fraaseja monikulttuurisuuden vaarallisuudesta.


    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Halla-aho on mun aloitteesta kun viittasin marjan ohjelmaan.

      Jope, kyllä Halla-ahon mielipiteet tietenkin tiesin, mutta tarkoitin sen sanatonta viestintää ja vaivaannuttavaa semanttista ja sarkastista saivartelua väistellessään eksaktia vastausta tyyliin "mitä sitten tarkoittaa valkoinen suomi?" Ja sitten muka ehdotuksia vastauksiksi... Tuollainen rivo relativoiva saivartelu ärsyttää minua kaikissa tapauksissa, puoleen katsomatta. Relativismi paon keinona, jumaliste se mua ottaa nuppiin, tiedät sen. Kyllä Halla-aho sen tietää, mitä valkoinen suomi uusnatsien kohdalla tarkoittaa. Se on korkeammalle koulutettu mies kun minä! Tai se miten se saivartelee naamakirjansa senällä olevista vihakommenteista. Se oli älyllisesti vaivaannuttavaa, eikö vain? Nolostuttaa hänen puolestaan. Tuollaisen saivartelun on tarkoitus peittää jotakin, pilkkoa todellisuutta osiinsa, hyväksyä ja paheksua semantiikan ja sävyjen tekniikalla; asettaa samalla vastakkain kun syyttää siitä muita. Se olisi nerokasta ellei se olisi niin läpinäkyvää, mutta valitettavasti se riittää liian monille. Miksi Halla-aho ei vain sano että en halua että "naamaani" käytetään moiseen, koska se häiritsee asiallista keskustelua? Mikä sen estää? Jokin Halla-ahon arvomaailmassa? Vastaan itse: juuri se. Miksi hän ylimielisesti sanoo, että minulla ei ole aikaa vahtia sivujani? Ja kuka sitä on edes vaatinut, kun kysytään vain tässä ja nyt mielipidettä?

      Tarkennan. Sivujensa vihapuhekysymykseen Halla-aho vastaa strategisesti kääntämällä ongelman itseensä; relativoimalla ongelman tekemällä siitä niin yleisen ja kumpaakin osapuolta koskevan, että sen voi jättää (muka) silleen. Kuvittele jos joku sanoisi, että mua ei kiinnosta kiusaamsen ongelma kun minuakin kiusataan, ja että minä olen niin paksunahkainen, eli relativoisi etiikan oman subjektiivusen koemuksensa kautta? Emme hyväksyisi tuollaista argumenttia filosofisesti validiksi jope kumpikaan.

      On VALINTA jättää jotakin sanomatta; se ei ole läpinäkyvää agumentaatiota, mikä olisi tolkun ihmisen lähtökohta, ääripäiden dekonstruoimisen ehto!!! Läpinäkyvyys. Tosin ei Halla-ahon retorinen kuori pidä, tunne puskee läpi: intonaatio ja asenne muuttuu heti kun hän sanoo että itseä kohtaan on suollettu asiattomuuksia; hänen kokemansa häirintä on retorinen päälause, kaikki muu sivulausetra.

      Se, miten itse samastumme näihin omaa ajatteluaan väisteleviin halla-ahoihin ja vaikkapa radikaaleihin anarksteihin tai burkan hyväksyvään feministipuolueen jäseneen ("kyse on yksilön valinnasta", ks. tunniste burka), vaikuttaa siihen, miten hyväksymme heidän älyllsen valheellisuutensa tai sokeutensa.

      Tätä kaikkea tarkoitin jope. Yritin avata tätä niin tarkasti kuin osaan.

      Poista
    2. Erittäin hyvä täsmennys, Juha, ja kiitos vaivannäöstä. Tuo on todellakin hyvä pointti ja totta tuo uhkailujuttu, ja sen hyväksikäyttö jättämällä asia silleen ja jättämällä samalla näin syyllisistä jälki ja todiste omaan missioon mm. sinne faceen.
      Halla-ahohan on saanut tappouhkauksia vuosikausia. Kaikki olemme nähneet että osalla näistä tappouhkauksista (pakko sanoa epätarkasti: molemmilla laidoilla taas) on tullut jo eräänlainen oikeassaolemisen merkki, hyvä ettei status. Nythän on pääministeriämmekin uhattu todella laajasti ja törkeäsi. Ja löytyykö enää ketään keskustelijaa joka ei kokisi saaneensa vihapuhetta päälleen? Tässä on menty niin järjettömään suuntaan.
      Jotenkin asia pitäisi ratkaista. Toivotaan ettei mennä vielä pahempaan suuntaan.
      Ehkä voisi kokeilla sitä että alkaa itse kiittää jokaisesta erilaisesta mielipiteestä jonka saa kuulla eri tavalla ajattelevalta. Kiitoksen kierre?

      Pakko kertoa. Mä aikaisemmin eräällä foorumilla puhuin sotilaallisen liittoutumattomuuden puolesta, kun niin ei-modernisti ajattelen, tässäkin, kalkkis. Siis tämän vanhan neuvottelevan joka suuntaan ystävällisen puolueettomuuspolitiikan puolesta puhuin. Kantani oli siis setämäisen maltillisista maltillisin. Kuiva kuin paperi.
      Mutta siitä seurasi, että sain kuulla olevani trolli, ryssän trolli, putinin kätyri ja ties mitä. Ja tämä tuli laajalla rintamalla. Miehistä naisiin. Nuorista vanhempiin.
      Ja tämä siis vain siitä että ilmaisin kantani etten halua jenkkien koneita Suomeen (silloin oli se yhteinen sotaharjoitus)kun ilman niitäkin on pärjätty ja rauhanpolitiikalla pärjättäisiin vastakin.
      Viimeistään silloin tajusin kun nuo trollin piru -huudot tuli että tämä maa on muuttunut radikaalilla tavalla.
      Kuten olen sanonut tulevat tutkijat tulevat tätä tutkimaan ja tarkasti. Vuosien 2013-2015 aikana tapahtui jotakin. Luulen ettei kukaan taida hahmottaa vielä mitä. Itse en halua etsiä yksiä syyllisiä, vaan miettiä mieluummin jokaisen omaa vastuuta, myös kollektiivista. Jos vastaus olisikin niin helppo, että: "Nuo tuolla!" mutta kun ei ole. Spengleriin hieman taipuvaisena voisin ajatella (vaikka en haluisi) että elämme systeemiromahduksen aikaa. Jokainen imperiumi romahtaa ja kun se muutos tulee, se on äkillinen ja yllättävä. Sama henkinen vaarimies minussa syyttää tästä kaikesta myös nettiä. Perkeleestähän se on mahdollisuuksineen. Kekkonen, TV 1 ja TV 2 takaisin ja värit pois!! :) Olen ihan tosissani, jos muistatte, ainakin puolitosissani.


      jope

      Poista
  15. Älkää naurako mun wikisitaatille (ei ole mulla mitään sähköistä kirjastoa) mutta viitaten edelliseen Spengler-viittaukseeni niin tässä lyhyesti kertauksen vuoksi OS:n tunnusmerkit romahtavalle järjestelmälle (vaikka ne varmasti muistattekin) :

    "Spengler näki ”jäljittelyn” alkaneen jo 1800-luvun alusta. Hän arvioi länsimaisen kulttuurin tulevan tiensä päähän 200–300 vuoden kuluttua. Siihen asti se rappeutuisi, kunnes tuhoutuisi tavalla tai toisella.
    Spenglerin mukaan kulttuurin tyypillisiä vanhuudenmerkkejä ovat muun muassa kaupungistuminen, syntyvyyden väheneminen, individualismi, jäljittely (länsimaissa kertaustyylit), ammattiarmeijat ja uskonnottomuus."

    Aikamoinen osumatarkkuus, eikö. Kaikki nuo heikon häviävän systeemin merkit meillä Europessa nyt.

    Mutta toivotaan kovasti että Oswald oli väärässä (useimmiten ajattelevat ihmiset ovat nimittäin nimenomaan väärässä) ja noillakin pelimerkeillä läntinen järjestelmä kituuttaa positiivisena eteenpäin. Ja siten voisi auttaa vielä ihmisiä siellä missä romahdus (Lähi-itä) ei ole enää yhteiskuntateoriaa vaan karmeaa totta.

    Nyt maa vaikenen aihepiirist täst
    jope

    VastaaPoista
  16. Jope, en ole yhdistänyt sinua mihinkään. Kysyin vain mielipidettäsi Halla-ahon linjasta saamatta siihen vastausta.
    Etkä sinä kyllä Juhallekaan mielestäni vastannut, vaan puhuit ihan muista asioista.
    Mutta olkoon sitten näin.

    Suomessa ei ole kaupungeista tietoakaan. Maa on yksi suuri metsä, jossa muutama kylä. Minä rakastan isoja kaupunkeja. En ole päässyt asumaan sellaisissa kuin lomilla Barcelonassa ja Berliinissä.

    "Ihmisten kuljettaminen varta vasten lentokoneilla kidutettavaksi viranomaispäätöksillä...Olen pahoillani, en nyt tiedä, mikä tässä on totta, ja mikä pelkoa." Etkö ole lukenut uutisista, mitä joillekin palautetuille tuvrvapaikanhakijoille on jo tapahtunut? Kadonneet, ei löydy mistään. Kukaan ei saa yhteyttä. Ja täällä ollaan tyytyväisiä - vastaanottokeskuksia suljetaan. Sinähän olet vihjannut olevasi työssä turvapaikanhakijoiden parissa. Pitäisi sinun tietää. (Onko se Jope totta, kun voit puhua näin?)
    Nyt on paljon valituksia käsiteltävänä. Jos tulee kielteinen päätös jo toisen kerran, nämä ihmiset menevät maan alle tietenkin - seurakuntien hoteisiin tai yksityisten ihmisten järjestämiin piilopaikkoihin - mieluumin kuin yhtä huonoihin oloihin entiseen kotimaahansa entiset vainoojat perässään. Heissä ei ole mitään vikaa. He eivät ole rikollisia vaan ainoastaan eri mieltä olleita tai etnisesti/uskonnoltaan erilaisia kuin ne jotka pyrkivät valtaan.

    Minäkin lopetan ja menen maate. Huomenna tulee yhden pojan poppoo, joulunajan vieraita vielä, loppuu tämä paasaus minun osaltani.
    Käyn taas joskus katselemassa.

    VastaaPoista
  17. No, on sitten kai vastattava, luet sitten joskus.
    Ensiksi en ole töissä turvapaikanhakijoiden kanssa, teen töitä maahanmuuttajien kanssa samalla kuin suomalaistenkin. Mutta siinä nyt ei ole tietenkään mitään erikoista, mainitsen vain asian että ymmärrät että olen tekemisissä maahanmuuttajien kanssa koko ajan positiivisella tavalla ja kuulen myös heidän ajatuksiaan, näistäkin jutuista joskus.
    (Vastaanottokeskus oli kyllä tuossa parin sadan metrin päässä, mutta nyt se on - kyllä - lopetettu. Ei se musta ole sen enempää hyvä kuin huonokaan juttu. Mitään haittaa siitä ei ollut. Kovasti on maahanmuuttaja-taustaista väkeä näillä kulmilla muutenkin. Näkisin minäkin niitä sodasta ja leireiltä pelastettuja perheitä mieluummin enemmän, en tiedä onko väärin ajatella niin, mutta kai se on luonnollista että lapsikin kysyy miksi ne melkein kaikki on nuoria miehiä, vaikka hyvä virallinen vastaus siihen on tietenkin olemassa. Tyttölapsen isänä ja muutenkin vähän puolueellisena sitä miettii että eivät kai noiden kaikki sisaret ole siellä jääkylmillä ja paskaisilla pakolaisleirillä kun nää veljet on täällä ja kauniisti parturoituina aina. Tytöt ensin, ajattelen luonnostani, isänä. )

    Totta kai luin tuosta mainitsemastasi tapauksesta. Ja on myös totta, että tuskin Irak on turvallinen. Tosin siellä on alueita jotka ovat. Discoissa on täyttä, hotelleja rakennetaan, lähinnä näin kuitenkin vain etelässä.
    Ei kai ole kestävää ajatella, että nuo maat tyhjenevät Eurooppaan ja jäävät jälleenrakentamatta.
    Palautuksia tuolla aiemmin en ole minä vaatinut, tuonut olen esiin sen että jossakin kohtaa, jonkun miljoonan kohdalla tulee vastaan se realistinen piste, että sitten on ihmisiä autettava heidän kotonaan, eli autettava tekemään heidän kriisissä ja sodassa olevasta maastaan heille uudestaan kotimaa. Rauhan kautta. Tätä humaanimpaa kantaa en kyllä voisi kuvitella.

    Jos jotakin uhkaa varmasti vaino, ei häntä tietenkään pidä lähettää mihinkään vaan auttaa täällä elämän uuteen alkuun. En tätä tajunnut ja osannut sanoa kun asia on ihan selvä.
    Eli tässä asiassa meillä ei ole suurtakaan linjaeroa.

    Sinulle enkä Juhalla osannut vastata yhtään paremmin kun en oikein tiedä mitä olisi pitänyt sanoa. Että Halla-aho on ihmishirviö? No, en ajattele niin. Hän on yksi oire tässä tilanteessa mikä nyt on. Oireita on tästä ajasta monenlaisia, ja eri jengeissä. Itse asiassa en juurikaan seuraa koko tyyppiä. En ole sen haastatteluja katsellut, väistän monista eri syistä telkun A-alkuisia ohjelmia. En pidä mm. siitä kiirestä millä hallitusta siellä aika kovin ottein tönitään alas ja uusiin vaaleihin, vaikka asiat on vasta alussa. Ihmisille pitää antaa aikaa ratkaista ongelmia eikä hengittää päälle tuolla tavalla. Ja Juhallehan vastasin tuossa edellisen kommenttini alussa minkä taisin.

    Nyt olen vastannut niin kiltisti (mutta ihan aidosti) kuin voin. Tästä on kyllä nyt taas jokotait kaukana. Itse kun seuraan kaikenlaista mediaa niin kovaa on siellä meno. Hillitä tätä pitäisi jotenkin. Tullaan me nyt edes toimeen keskenämme.

    jope

    VastaaPoista
  18. juha: "tarkoitin sen sanatonta viestintää ja vaivaannuttavaa semanttista ja sarkastista saivartelua väistellessään eksaktia vastausta tyyliin 'mitä sitten tarkoittaa valkoinen suomi?' ja sitten muka ehdotuksia vastauksiksi... tuollainen rivo relativoiva saivartelu ärsyttää minua kaikissa tapauksissa, puoleen katsomatta."

    hienosti muotoiltu kertakaikkiaan. halla-aho ei ole ainoastaan itse henkilönä saivartelija, vaan hänen puheenvuoronsa tekee taas vähän todennäköisemmäksi, että joku muukin tekee vastaavia saivarteluja ja siten ylläpitää tätä relativoivaa saivartelua, joka ohjaa keskustelun pois itse asiasta.

    viestinnän ilmapiiri on meidän kaikkien vastuulla. relativoivan puheen takana piilee kokonainen syrjivien käytäntöjen meri. siksi olisikin hyvä tutkia vähän tarkemmin, miten omat puheemme pitävät yllä eriarvoisuutta. se tulee olemaan kiusallista ja ahdistavaa, koska silloin emme saa olla tarinan antirasistisia sankareita.

    meri

    VastaaPoista
  19. "Joillekin yhteiskunnan laidalle astuminen on luonteva olemisen tapa, eikä heille ole mikään ongelma olla aikaansa vastaan. Siksi kansallismielisten ollessa marginaalissa on heidän joukossaan paljon eriasteisia eksentrikkoja: yhteiskunnallisia hylkiöitä, hankalaluonteisia yksityisajattelijoita, vielä hankalampiluonteisia insinöörejä, kotinsa kirjavuoriin hautautuneita misantrooppeja, keski-ikään venähtänyttä isäkapinaa eläviä nihilistejä, okkultismiin hurahtaneita mystikkoja, humalassa sikailevia kirjailijoita, post-punkkareita, akateemisia alisuoriutujia, taiteilijapersoonia ja muita oman erikoisen tiensä kulkijoita. Toki myös joitakin ihan normaaleilta vaikuttavia henkilöitä, mutta ihmisten valtaosalle syrjään astuminen ei kuitenkaan ole luontevaa vaan outoa, pelottavaa ja epätavallista. Eli juuri sitä, mitä konservatiivinen ihminen pyrkii usein karttamaan."

    Tässä Jarkko Pesosen hauska analyysi juuri noista nationalisti-konservatiivien ylilyönneistä, mistä tuolla puhuttiin. Hulluja on joukossa sielläkin, tietysti.

    Koko artikkeli, Kansallismielisen liikkeen suuntaviivoja 2010-luvulla löytyy Sarastuksen sivuilta. Siinä nationalisti Pesonen kirjoitti omasta pesästään käsin, ja aika mielenkiintoisesta sisäpiirin asetelmasta käsin.

    (Pitääkö sanoa nyt varmuuden vuoksi ettei linkkaaminen tarkoita mitään "kannattamista" tms. Luen laidasta laitaan kaikkea kuten olen tehnyt nuoresta saakka, koska juuri siitä facebook-touhotuksesta ja yhden rivin kannanotoista ei selviä mitään taustoja. Mielestäni tämä artikkeli tuo hieman tietoa siitä mitä me täällä olemme lähinnä aavistelleet ja arvailleet. Itse en usko että Pesosen viiteryhmällä on mitään mahdollisuuksia minkäänlaiseen valtaan tässä maassa. Big Global Western Money on niin mahtava resurssivoima liberaalin ja globaalin agendan takana että sitä on mahdotonta kaataa. Oikeastaan vain luonto voi tehdä sen ekokatastrofien kautta.)

    jope

    VastaaPoista
  20. Lehdistökatsaus jatkuu...
    Kyllähän me ollaan sekaisin maailman systeemien kanssa, oli meidän mielipide mitä tahansa,
    tämän asiantuntija/viranomaisen ( ! ) mukaan mekin rahoitamme Isisin toimintaa veroillamme, että antaa vain tämän koko jutun olla, tämä on niin tolkutonta, että tosiaan on parempi vain katsella pyörien pyörimistä kaduilla ja veden virtaamista joessa:

    "Kelan mukaan terroristijärjestöön kuuluminen ei ole edelleenkään peruste lakkauttaa sosiaalitukien maksamista. Ministeri Hanna Mäntylä lupasi elokuussa 2015 puuttua asiaan, mutta tilanne on säilynyt ennallaan.
    EU-maat rahoittavat välillisesti terroristijärjestö Isisiä maksamalla sosiaalitukia konfliktialueille lähteneille vierastaistelijoille. Ruotsalainen terrorismin tutkija Magnus Ranstorp sanoo Ilta-Sanomille, että sosiaalituet ovat yksi Isisin merkittävimmistä mikrorahoituksen lähteistä.

    – Lähes kaikki Isis-taistelijoiksi lähtevät saavat sosiaalitukia, koska sosiaalitukien maksamista ulkomaille ei kontrolloida riittävästi. Sillä rahalla ei pääse rikastumaan, mutta pienistä puroista voi kasvaa suuri virta, jos maksamista jatketaan. Toinen suuri rahanlähde taistelijoille on yksityishenkilöiden varainkeruu humanitäärisiin tarkoituksiin esimerkiksi Facebookissa, kertoo Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulussa työskentelevä Ranstorp."

    Koko juttu tässä: http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000005031552.html

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "viestinnän ilmapiiri on meidän kaikkien vastuulla. relativoivan puheen takana piilee kokonainen syrjivien käytäntöjen meri. siksi olisikin hyvä tutkia vähän tarkemmin, miten omat puheemme pitävät yllä eriarvoisuutta. se tulee olemaan kiusallista ja ahdistavaa, koska silloin emme saa olla tarinan antirasistisia sankareita."

      Siitäkin huolimatta että tämä näyttää keskinäisen kehumisen kerholta , merin ajatus paljolti tiivistää kaiken sen, mihin vaikkapa täällä blogissani haluan kanssanne pyrkiä.

      Poista
  21. Tärkeitä puheita taas, vaikka eihän näistä ole helppo puhua. Juttelin tässä taannoin vihreissäkin vaikuttaneen kulttuuri-ihmisen kanssa, joka iloiseksi yllätyksekseni sanoi (puhuessamme kansanedustajista), että jokaisessa puolueessa on hyviä ja fiksuja tyyppejä, myös perussuomalaisissa, niin kuin on sitten niitä toisiakin. (Pidin tätä lausuntoa hyvänä avarakatseisuutena ja arvostelukykynä ihmiseltä, joka ei juuri kannata kansallisvaltioita ja on muutoinkin hyvin arvoliberaali.)

    Olen itse jotenkin vaikeassa tilanteessa, kun pitäisi alkaa puhua kovin paljon itseä isommista asioista, kuten kokonaisista kansanryhmistä tai muista. Helpompi on mennä asia ja yksilö kerrallaan, yrittää viestiä omissa henkilökohtaisissa suhteissa.

    Silti mietin tänään seuraavaa juttua. Kuulin radiosta, että tänään oltiin lukemassa Teuvo Hakkaraiselle tuomiota rasismista. Teukka oli heittänyt karikatyyrin: "Kaikki muslimit eivät ole terroristeja, mutta kaikki terroristit ovat muslimeja." Totta kai tämä on rasistinen väite, jos kirjaimellisesti luetaan ja yhtä naurettava kuin "Kaikki parturit eivät ole huoria, mutta..."

    Olisi silti hauska tietää, millaisia luvut ovat esimerkiksi viiden viime vuoden ajalta Euroopassa, jos uudet terroriteot suhteutetaan uskonnolliseen taustaan / motivaatioon. Millaiset ryhmät siellä dominoivat? Voidaanko esimerkiksi Isis kytkeä islamiin ja kuinka?

    Tilanne on hankala. Luulen, että moni perusjamppa ajattelee hyvin pitkälle Hakkaraisen tavoin. Vaikka ajatus ei ole omiaan lisäämään hyvää vuorovaikutusta kulttuurien välillä eikä sitä voida perustella oikeutetusti, on siinä vähintään osatotuuden siemen.

    Valitettavaa tietenkin on, että asioista joissa on totuuden siemen kasvaa usein propagandaa. Yhtä valitettavaa on, että on uskontoja, joihin väkivalta sisältyy mahdollisuutena. Monoteistiset islam, juutalaisuus ja kristinusko kaikki liittävät pyhän ja vakivallan toisiinsa, toki erilaisin sitein. Nuorin näistä monoteistisista uskonnoista on vielä evoluutionsa siinä vaiheessa, että se tarjoaa myös väkivaltatulkinnan mahdollisuutta ja sille on runsas kannatus, ei ainoastaan poliittinen siten kuin me länsimaissa sen ymmärrämme.

    Myös juutalaisuus on monin sitein kiinni väkivallan historiassa ja tuota sidosta ylläpitää uskonnon yhteys kansallisvaltioon ja sen rajojen puolustamiseen sinänsä todellistakin uhkaa kohtaan (monet muslimivaltiot tahtoisivat juutalaisille kaikkea muuta kuin hyvää, mutta samalla on sanottava, että juutalaiset itse sortavat Länsirannalla asuvia ei-juutalaisia).

    Ja kristinusko syntyi ainakin osin juutalaispohjaisen uhriajattelun pohjalta, ja kristinuskon nojalla on harrastettu ristiretkiä ja miekkalähetystä, joskaan ei enää (toki Euroopassakin protestantit ja katoliset ovat paikoin napit vastakkain, toki lähinnä poliittisista syistä).


    No, mitä tahdoin sanoa. Emme elä mitenkään mustavalkoisessa maailmassa, kaikki tapaukset pitäisi voida arvioida yksi kerrallaan, rehellisesti. Eri asia on, mikä minä tai joku muu on näistä tekemään analyyseja ja tarvitaanko sellaista julkista puhetta...

    Joka tapauksessa rauhaisaa tätä vuotta kaikille täällä vaikuttaville!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Nuorin näistä monoteistisista uskonnoista on vielä evoluutionsa siinä vaiheessa, että se tarjoaa myös väkivaltatulkinnan mahdollisuutta ja sille on runsas kannatus, ei ainoastaan poliittinen siten kuin me länsimaissa sen ymmärrämme."

      Vesa. Tätä juttua olen tässä muutaman päivän pohtinut ja yrittänyt löytää tekosyytä kirjoittaa siitä. Sinä tarjoat sen nyt. Ja totetukoon kommenttina eikä omana juttunaan.

      "Uskonto on terrorismille hyvä tekosyy." Tuohan kommentti on jo hokema. Eli aidot syyt ovat siis poliittisia.

      Voin hyvin kuvitella miten raivoihinsa Isistaistelijan tämä sekulaarin tutkijan hänen kokemustaan ja periaatteitaan vähättelevä kommentti saa. Eikä ihme. Kun uskonto ei enää ole osa yhteiskunnallista ja yksilöllistä olemassaolon kokemusta, voi aika kevyesti sanoa noin. Ja noin on turvallisempaa sanoa koska politiikka on neutraali kokemuksen alue kun sitä käytetään yleiskäsitteenä. Sen syyksi on turvallista pistää kaikki aatteellinen. Islamilainen valtio. Kertokaa nyt minulle tyhmälle, missä erotan poliittisen ja uskonnollisen rajan? Kun sen kaikki komnenteissaan aina väittävät tietävänsä.

      Poista
    2. Varmaan raja menee siinä, että tietyn uskonnon edustajalle uskonnolliset käsitteet ovat osa uskonnollista vakaumusta, joiden merkityksestä ei haluta keskustella ja joita ei haluta alistaa poliittiselle evoluutiolle, vaan esimerkiksi pyhä sota on kirjaimellisesti pyhää sotaa väkivallan keinoineen ja sille etsitään aito oikeutus kirjoituksista ja tulkintaperinteestä, joka on yhä kyseenalaistamaton ja elävä osa uskontoa ja jolla jopa saman uskonnon eri suuntia edustavia ihmisiä voidaan tuhota.

      Poista
  22. Ettei nyt jää kenellekään epäselväksi: en suinkaan ajattele, että uskonnot (monoteistiset) olisivat maailmassa ilmenevän väkivallan pääasiallinen syy. Kyllä myös ateistiset / kommunistiset valtiot harjoittavat / ovat harjoittaneet hyvin tehokkaasti väkivaltaa toisinajattelijoita kohtaan. Afrikassa on heimojen välisiä sotia jne. Monissa muslimimaissa vainotaan kristittyjä, kristittyjen olot voivat olla saman tapaiset kuin kristinuskon alkuaikoina jne.

    Toisaalta jokaiseen uskontoon ja ajattelusuuntaan kuuluu perustavasti ajatus rauhasta. Toivotaan, että rauhanomaiset tulkinnat ja yhteiselo saavat sijaa, ja saadaan hyvää vastarintaa sinne, missä uskonto on perustelemassa väkivaltaa niin että kaikkia uskontoja voidaan todella kutsua "rauhan uskonnoiksi" ja aatteita "rauhan aatteiksi".

    VastaaPoista
  23. Kieliopillisesti viimeinen lauseeni kaksimielinen, mutta toivon siis todella ja vain ja ainoastaan rauhaa!

    VastaaPoista
  24. Edellinen kommenttini pätee ennen kaikkea islamin tiettyihin muotoihin, mutta on myös väärällä tavalla äärikristittyjä (sellaisia jotka oman vakaumuksensa nojalla käyttävät väkivaltaa toisia / toisiaan kohtaan). Kyllä, sanon, että on todellakin olemassa vääränlaista väkivaltaista uskonnollisuutta, islamissa tällä maailmanpoliittisessa tilanteessa räikeimmin. En sano, että tilanne olisi kuitenkaan poliittisesti yksioikoinen.

    VastaaPoista
  25. Tarkoitan aivan yksinkertaisesti: jos voimme tarkastella kriittisesti esimerkiksi Suomen luterilaisen kirkon tulkintoja avioliittolaista ja seksuaali-identiteetin hyväksymisestä, meidän on voitava tarkastella kriittisesti erilaisten islamilaisten suuntausten tapaa tarkastella maailmaa ja toteuttaa uskonnollista vakaumustaan ja vaatia korjausliikettä silloin, kun uskonnon harjoituksesta tulee väkivaltaa tai sitä tuetaan, vaikka sitten hiljaa hyväksymällä ja epäsuorasti.

    Mutta kuten sanoin, suurin osa ihmisistä tahtoo rauhaa ja kanssaelämistä. Eivät kuitenkaan kaikki, eikä tämän pitäisi olla mikään uutinen tai asia, joka on vaiennettava. Varsinkin, jos löydetään yhteyksiä suoranaiseen laittomuuteen ja terroriin.

    VastaaPoista
  26. Siis maltillinen (tai sopivasti sekularisoitunut) uskonnon harjoittaja tajuaa sen, että uskon asiat ovat ehkä hänelle itselleen absoluutteja, mutta hän ei voi soveltaa omia absoluuttejaan toisiin. Poliittisella pelikentällä mennään yhteisten sääntöjen ehdoin, uskonnonharjoittajana omassa yhteisössä voivat toimia toisenlaiset lait: ongelma muodostuu silloin kun yhteiskunnan yleiset lait ja uskonnon lainalaisuudet ajautuvat törmäyskurssille. Ehkä tietyt muslimit ovat aikamme Abrahameja, jotka ovat järjenvastaisesti valmiita uhraamaan Iisakinsa... vakaumuksensa vuoksi. Tämä on rinnastus, ei vihapuhetta, sanottakoon nyt selvyyden vuoksi. Vastaavaa väkivaltaa löytyy kaikista uskonnoista, myös kristinuskon eri suunnista, Suomenkin sisältä, joskin hieman toisessa muodossa.

    VastaaPoista
  27. Olipa Vesa hienoa lukea sunkin ajatuksia tästä vaikeasta asiasta. Sellaiseksi se täällä taas osoittautui.
    Monessa kohdin toit esiin uusia näkökulmia, joita sietää ajatella. Mitä useampi näitä ajattelee ääneen, sen parempi. Jos jotain niin moniäänisyyttä Suomi tässä tarvitsee. Ei yhtä näkökulmaa joka julistetaan torilla oikeaksi.

    En ala nyt tässä toistamaan missä kohdin olen samaa mieltä, kun mulla on ilmaisussani ilmeisesti jokin taipumus herättää tässä asiassa kaikenlaista polemiikkia, aiheellista varmasti, mutta vaikka kuinka kieli keskellä suuta yritän sanoa, että katselen tilannetta enemmän kuin mitään mistään julistan, niin pieleen yleensä menee. Tällä en sano että olisin ollut oikeassa. Kuten sanon, ne asiat joiden suhteen olen pessimistisempi ovat asioita joissa toivon kokopäiväisesti olevani kokonaan väärässä.

    Omaan ilmaisuun kyllästymisen vuoksi nuo edelliset kommenttini tuolla olivatkin
    ( Spengler,Pesonen, ja terrorimintutkija) olivatkin muiden näkökulmia, koska liittyivät siihen mitä puhuimme.
    Varsinkin Pesosen juttu oli hyvin mielenkiintoinen kun se puhui sisältä käsin niistä mistä me puhuimme ulkopuolisina.
    Tässäkään en sano että se on jotenkin todempi muuten kuin sen omalta kohdalta. Mutta aina on kiinnostavaa mitä "ne" ajattelee ja millä perusteella. Omin sanoin.

    Isisin kelakorvaukset (sic) oli jo sitten sen tason Monty Pythonia (mutta totta), että tekee mieli heittää jo pyyhe kehään ja ajatella, että pitäkää tunkkinne, yhteiskunta. Tehkää mitä tahdotte tän asian kanssa, portit auki kaikelle ja kaikille (tai kiinni), mua ei enää kiinnosta....

    jope

    VastaaPoista
  28. " "Uskonto on terrorismille hyvä tekosyy." Tuohan kommentti on jo hokema. Eli aidot syyt ovat siis poliittisia. Kertokaa nyt minulle tyhmälle, missä erotan poliittisen ja uskonnollisen rajan? Kun sen kaikki komnenteissaan aina väittävät tietävänsä. "

    Kyselit.

    Monet uskonto- ja kulttuuritutkijat ovat sitä mieltä että islam on myös paljon muuta kuin uskonto, se on myös poliittinen, yhteiskunnallinen agenda, kulttuurinen järjestelmä.
    Jotkut on sitä mieltä että (ääneenlausumaton) kielto arvostella islamia on epäreilua koska se on samalla kielto arvostella erästä yhteiskunnallista teoriaa, käytäntöä, islamilaista yhteiskuntapolitiikkaa. Ja ideologioidenhan tulisi aina olla vapaita kaikelle kritiikille. Ja niiden juuri pitäisikin olla.

    Toisaalta kenellä pitäisi sitten olla ensikäden oikeus/lupa/velvollisuus arvostella omaa järjestelmäänsä?
    Ei meillä, sekulaareilla tai kristityillä (pilkasta puhumattakaan), vaan islamilaisilla itsellään, ja vasta sitten meillä j o s poliittinen islam vaikuttaa/vaikuttaisi meidän yhteiskunnassamme. Briteissä ja Ruotsissa se vaikuttaakin jo vahvasti.
    Eli en arvostele islamia mutta en ajattele että sitä ei saisi arvostella. Perusteet edellä.

    Ja hei, tätä kysymystä emme pääse karkuun sanomalla, että onhan meilläkin ne lestadiolaisemme. Miten lestadiolaisuus vaikuttaa meidän elämään de facto? Ei mitenkään. Ja niitähän saakin arvostella ja potkia kuin vierasta sikaa. Pilkatakin. Sehän on monta kertaa mediassakin kaikkia naurattavaa huvia.
    Surullista.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No vaikuttaako islam arkielämään sitten Suomessa? Täällä Helsingissä kyllä hieman. Mutta esimerkit ovat niin hienovaraisia ja musta ainakin ongelmattomia että ei se kyllä häiritse ainakaan mua mitenkään. Siis nyt puhun rakenteista joissa uskonto otetaan huomioon. Tiedän kyllä ihmisiä joilla on toisenlaisiakin kantoja. Mm. joillakin uskonnottomuuden yhteiskunnan ajatelijoilla.

      Pitääkö sitten uskonto ja sen systeetmit ottaa määräyksinä ja rakenteina Suomessa vuonna 2017 huomioon... en osaa muodostaa asiaan kantaa, sitä en tiedä...sanokaa te.
      Kristittynä on tietenkin helppoa kun ei tarvi oikeastaan mitään ulkoisia puitteita tai rakenteita oman uskontonsa harjoittamiseen.
      jope

      Poista
  29. Näen itse niin että islamin ainoa mahdollisuus rauhan maailmassa on radikaali maallistuminen - sellainen jonka kristinuskokin on käynyt läpi ja joka ei sinänsä kumoa uskonnon ydintä sikäli kuin se kunnioittaa kaikkea ihmiselämää. Suostuuko islam sellaiseen? Hajoaako islamilaisuus nykyistä enemmän eri suuntauksiin, joista osa on aidosti vuoropuhelussa maallistuneen lännen kanssa? En tiedä.

    Kristinuskon juuret ovat aatteellisesti juutalaisuudessa ja antiikista ponnistavassa rationalismissa, jos näin maallisesti ajatellaan ja kristinusko on kyennyt tarjoamaan paljon hyvää maailmalle. Missä ovat islamin juuret ja kuinka radikaalisti se onnistuu vapauttamaan itsensä samaan tulkinnan tilaan kuin kristinusko on tehnyt? Kristinuskon etuna oli universaalisuus ja väkivallan lopettaminen kertakaikkisella uhrilla sekä myötätunto kaikkia kohtaan.

    Korostan, että maailmassa on varmasti miljoonia ja miljoonia maltillisia muslimeja, hyviä ja rauhantahtoisia ihmisiä. Sitten on valitettavasti kyllä myös niitä, joille lännen edustama liberaali yhteiskunta on kauhistus ja jonka hävittäminen islamilaisen valtion tai maailmanjärjestyksen tieltä on kunnia-asia: pahinta kaikissa uskonnoissa on se, kun politiikka ja uskonto lyövät kättä eivätkä pysy erillään. Täysin kristillinen valtio, täysin islamilainen valtio, täysin hindulainen valtio... Ne ovat utopioita, joilla on uhrinsa. Aivan yhtä pahoja kuin kommunistinen tai kansallissosialistinen valtio... Ihmisarvo on lopulta nolla.

    Jopella on hyviä kysymyksiä. Isoja kysymyksiä, joihin on vaikea vastata. Paitsi mielestäni on itsestään selvää, että meidän pitää voida arvioida ja kritisoida kaikkia ideologioita ja uskontoja. Tosin kaikki uskonnot eivät ole siihen yhtä valmiita, ja asioilla voi olla seurauksensa. Ketään ei tietenkään ole tarve turhaan loukata ja pilkata, sillä uskonto on monelle ihmiselle aivan elämän ytimessä. Mutta turha on myöskään lakaista maton alle uskontoihin kuuluvia alistavia, rasistisia ja väkivaltaisia mekanismeja, jos niiden olemassaolo on ilmeistä. Kulttuurierot ja epäluulo ovat eri asioita.

    VastaaPoista
  30. Pitää vielä lisätä, että lännen suhde islamilaisiin ryhmittymiin ei ole ollut historian saatossa aina näin haastava: tässä on tapahtunut monensuuntaista taantumista ja välien kiristymistä, eikä syy ole yksinomaan uskonnon ja islaminuskoisen maailman.

    Tällaisessa reaalipoliittisessa mielessä en suinkaan tahdo väittää, että ikävä maailmantilanne terroritekoineen olisi islamin evolutiivisen kehitysvaiheen tuotoksia ja ainoastaan sen vika. Mutta jääräpäinen uskonnollisuus politiikkaan yhdistyneenä on myrkkyä rauhalle. On uskonnon irvikuva teloittaa ihmisiä ja huutaa samalla "Jumala on suuri!" - ihmisen raakuus, typeryys ja yksinkertaisuus tässä vain viettää veristä juhlaansa. Voi olla, että emme demokraattisessa ja sekulaarissa lännessä kykene edes arvioimaan tällaisen sivistymättömän käytöksen motivaatioita riittävästi ehkäistäksemme sen.

    Teollistuneella (ja jälkiteollisella) lännellä ja idällä on sitten omat syntinsä, ahneus, riisto ja massiivinen planeetan pilaaminen. Ja mitä kaikkea vielä. Luultavasti läntinen elämäntapamme näyttäytyy monien islaminuskoisten silmissä monin osin arvottomalta, mitä se tietenkin myös onkin mutta ei toki demokratian parhaiden hedelmien osalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuo länsimaisen elämäntavan myrkky. Kun tekee yhden surffauskierroksen telkun neljälläkymmenellä kanavalla vaikka pe-iltana, on sen jälkeen aivan turta: Voiko kaikki tämä paska olla edes olemassa.
      Eniten sitä tuottaa maailmaan USA täysin riippumatta siitä kuka tai mikä siellä on Valkoisessa talossa.
      Ja millä hinnalla sitten ihmisistä ja maasta tämä arvoton elintapa- ja taso vielä revitään.
      Jos islaminuskoinen näkee elintapamme rappiona, en ihmettele.
      Tosin näiden islamisti-terroristien taustalta sitten usein paljastuukin irtoseksin, päihteiden ja tavarakulutuksen elämäntapa samalla tavalla.

      Mutta onko rauhaa rakastava vakavamielinen muslimi, kristitty, ateisti sitten moraaliltaan kovin kaukana toisistaan, tuskin. Se tulee pitää mielessä koko ajan.
      Samassa tulessa me täällä ollaan.

      jope

      Poista
  31. Jope, maailman tulessa olemme kaikki, ihmisinä, hyvin samankaltaisina, ja kaikki etsimme lepoa ja tyydytystä, näin se on. Silti ne tavat, joilla eri yhteiskunnat ihmisyyden määrittävät, tuottavat eroja. Minä rakastan tätä vapautta, joka meillä länsimaissa kuitenkin on kaiken arvottoman paskan keskellä. En tahtoisi vaihtaa sitä mihinkään: vapaus ajatella, uskoa, olla ihminen, kiitollisena ja tyytyväisenä siihen mitä elämässä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Hyvin sanottu. Kerronpa totuuden. Kun aamulla herään töihin, avaan television. Kun lähden töihin, suljen sen. Kun tulen töistä, avaan sen heti ja vasta kun menen nukkumaan, suljen sen. Se on takka tai taiteesta tai viihtestä nauttimsen väline. Nyt lomalla, vasta 27. päivä töihin, luen, katson teeveesarjoja, elokuvia tai turhuutta (juuri nyt leijonanluola usaa, olen pikkuisen koukussa siihen:@)ja kirjoitan. Rakastan tätä elämää tällaisena. Varsinkin kun aamula oli pakkanen eikä tarvinnut lähteä töihin. Ah tätä vapautta, sivistystä ja turhuutta.

      Poista
    2. Merille. Bates Motellin 4. kausi on todella hyvä.

      Poista
  32. juha. kiitos vihjeestä. bates motel on multa kokonaan katsomatta. en ehkä ole ollut sen kohdalla tarpeeksi vastaanottavainen tai edes valmiiksi tunnelmaan virittynyt, mutta annan sille nyt mahdollisuuden.

    on nastaa jakaa sun kanssa yhteinen kiinnostus tv-sarjoihin ja elokuviin. mulle parasta niissä on niiden todistusvoima: kaikki on kiinni kirjoittamisesta ja karismasta. sama materiaali ei toimi toisen esittämänä lainkaan samalla tavalla, jos ollenkaan. se ei toimi aina edes saman esiintyjän mutta eri katsojan edessäkään.

    kiinnostaa kuulla sun mielipide tästä uudesta maigret-minisarjasta, joka alkaa ylellä nyt sunnuntaina. olen sen jo iplayerilla nähnyt, enkä ihan kakistelematta niellyt sitä, että hommaan on valittu rowan atkinson antamaan tälle pesunkestävälle ranskalaiselle komisariolle kasvot. tässä ollaan tietysti nyt makuaisoiden äärellä.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Motel oli mulle ensin vaikea juttu kun mun 10 parhaan listallani täällä blogissa ykkösenä on psyko. Odotukset siis olivat että hmmm... Mutta toisin kävi. Upea epookin ja nykyajan hämrtäminen toimii. Roolitus hyvä. Ja toimisi ilman psykoa epätoivoisen äidin ja mielisairaan pojan tuskallisena tragediana.

      Pystykkö kattoon mistään italialaista Gomorra-sarjaa? Realistinen, julma ja eleginen kokonaisuus on huikeella osaamisella rakennettu. Mukana tekemisessä toimittaja Roberto Saviano joka siis jotui mafian tappolistalle tutkivista camorra-jutuistaan. Sarja on mulle vuosikymmenen parasta eurooppalaista, ja siis mukaan lukien ne euroopalaiset elokuvat jotka olen nähnyt. Tämä on mun aution saaren tv-sarja frasierin kanssa.

      Poista
    2. Huom! Älä sekoita Camorran miehiin joka tuli jostain suomalaisilta kanavilta taannoin. Sitä en ole nähnyt.

      Poista
    3. Pidän siitä, että käänsitte keskustelun pois siitä, missä se oli viimeksi täällä ollessani.

      Vesa, sinulla on sarja hyviä ja selventäviä kommentteja. Luulen, että olkoonpa ryhmä mikä vain uskonnollinen tai muu, niin sieltä alkaa nousta ärhäkämpi porukka, joka aiheuttaa ryhmän maltillisille ihmisille mielipahaa ja on alkuasetelman vastainen.

      Meri ja Juha, minäkin otin nyt Netflixin. Katson, tuleeko sitä käytetyksi, jos ei niin luovun. Pidän kyllä hyvistä sarjoista ja elokuvista. Silti elokuva teatterissa voittaa minulla aina tevisiosta katsotun. Aion taas mennä Opistokinoon.
      Juha, taannoinen Son of Saul -keskustelumme oli minusta aivan huippu.

      Jope, sinä pyysit minua lukemaan viimeisen komenttisi keskusteluun 3.1. Eräs kohta sai minut huokaamaan syvään ja turhautuneena.
      Tämä: "Näkisin minäkin niitä sodasta ja leireiltä pelastettuja perheitä mieluummin enemmän, en tiedä onko väärin ajatella niin, mutta kai se on luonnollista että lapsikin kysyy miksi ne melkein kaikki on nuoria miehiä, vaikka hyvä virallinen vastaus siihen on tietenkin olemassa. Tyttölapsen isänä ja muutenkin vähän puolueellisena sitä miettii että eivät kai noiden kaikki sisaret ole siellä jääkylmillä ja paskaisilla pakolaisleirillä kun nää veljet on täällä ja kauniisti parturoituina aina."
      En tiedä, mistä päästä alkaisin tähän vastata. Eikö nämä ole vieläkään voitettuja ennakkoluuloja? Minulle tuli jopa mieleen, että sinä Jope toistat näitä tahallasi, vaikka tiedät paremmin.

      Näiden pakolaisten kohdalla ei ole toimittu samalla tavalla kuin aikanaan chileläisten ja Vietnamin venepakolaisten, joita haettiin lentokoneilla. Tiedotusvälineet tulvivat pakolaismiesten taustoja ja syitä, miksi heidän on ollut pakko lähteä.
      Jos mies on se, jota vainotaan, niin juuri hänen on lähdettävä, vaikka matka olisi kuinka vaarallinen. Salakuljettajat ovat raiskanneet naisia ja venematka on hyvin vaarallinen. Moni on ajatellut, että jos perheen vainottu isä tai poika selviää, niin muu perhe pääsee perässä perheenyhdistämisen kautta. Näin olikin ennen.
      Kirjoitin jokin aika sitten meillä Kouvolassa esitetystä näytelmästä, jossa oli irakilaisten, syyrialaisten ja afgaanimiesten tarinoita, näytelmässä esiintyneiden miesten omia tosia kokemuksia. Näiden avulla sinun on Jope helppo vastata tyttäresi kysymyksiin. En pidä siitä, että kommentti on täynnä linkkejä, mutta laitan nyt tämän, niin ei tarvitse toistaa samaa: http://marjatankirjat.blogspot.fi/2016/12/turvallinen-maa-sydamella-tehty.html

      Minä kysyn samaa, miksi niitä tyttöjä ei haeta pois leireiltä. Se ei ole niiden nuorten miesten vika, jotka ovat lähteneet.

      Varakkaammt ja rohkeimmat ovat lähteneet koko perhe salakuljettajien armoille. Osa on selvinnyt, osa menettänyt matkalla jonkun perheenjäsenen.
      Muistattehan "Pensselisedän", Irakin kurdin, häälaulajan, joka oli suosittu Suomessa ja kulki esiintymässä. Hän on pelastunut Alepposta Ruotsiin ja käynyt esiintymässä Suomessa muutaman kerran.
      Siinä on esimerkki perheestä, jolla oli varaa lähteä perheenä.

      Poista
    4. ... jatkoa, kirjoitin liian pitkänä ja sain taistalla, että pääsin tänne uudelleen ... tässä loppuosa:

      En ymmärrä, mitä tekemistä sillä on minkään kanssa, että tietyissä kulttuureissa pidetään huolta ulkonäöstä. Ei tarvitse mennä kuin Etelä-Eurooppaan, niin miehillä on aina huolitellut hiukset ja parta. Parturin ammatti on hyvin yleinen, miehet käyvät kerran viikossa parturissa. Pakolaisina he parturoivat toistensa hiukset ja parrat. Myös naisilla on hiukset kauniisti kampauksella soljilla kiinnitettynä huolimatta olosuhteista. Tässä me suomalaiset saamme ottaa oppia etelämaalaisista. Monet ovat ruokkoamattoman näköisiä, koska eivät välitä ulkonäöstään. Hampaiden pesuun voisi yhdistää myös sen, että tarkistaa, miten on hiusten laita. Juuri viime lomillani niin Turkissa kuin Espanjassakin panin merkille turistien huolettomuuden versus paikallisten paljon köyhempien ihmisten huolitellun ulkonäön. Siinä missä turistipapparainen huristelee sähkömopollaan uimahousujen jäädessä mahapoimun alle paikallinen vanha mies kulkee pukeutuneena suoriin housuihin ja pikkutakkiin kävelykeppiin nojautuen.
      Jope, entä jos kauniisti parturoidut pitävät sotkuisena esiintymistä epäkohteliaana ympäristöä kohtaan?
      Entä jos he olisivat takkutukkaisia ja ylikasvanein parroin? Kyllä siitäkin löyttyisi sanomista - niillä jotka löytävät kaikesta tukea tarkoitusperilleen!

      Ja vielä tuo linkkisi Kelan tukiin. Tämä asia on ollut kaikissa tiedotusvälineissä. Et sinä kertonut mitään salattua. Miksi jäädä päivittelemään tällaista.
      Tukien maksamisessa on tapahtunut vääryyttä ennenkin, ne ovat v i r h e i t ä, joihin ei ole osattu puuttua, ei kenenkään suunnittelemia ja tahallisia. Kela-tukia on maksettu mm. jo vuosia työssä käyneille. Joku vuosi sitten oli tapaus, että kansanedustaja vai oliko peräti ministeri oli nostanut pitkään Norjasta (muistaakseni sieltä) lapsilisää suomalaisen lapsilisän lisäksi. Hän ei ollut huomannut mitään, kun nuo rahat olivat niin pikkujuttu hänen tuloissaan.
      Isis on saanut eniten rahaa ryöväämällä kalleuksia valloittamiltaan alueilta ja myymällä niitä osissa. Näillä rahoilla he ovat houkutelleet nuoria eri maista, luvanneet maat ja taivaat, siinä on Kela-korvaukset jääneet toiseksi. Tässä vaiheessa Isisillä on varmaan jo yksittäiset lahjoitukset ja rahankeruukin tarpeen.
      Byrokratia on niin mutkikasta, että ymmärrän hyvin ministerin vaikeuden tässä asiassa. Sama virhe on vasta huomattu myös muissa Pohjoismaissa.

      Minusta tuntuu, etten oikein jaksa tätä Jopen yhä uudelleen toistamaan aihepiiriä. Kun on niin paljon positiivista ja hedelmällisempää ...

      Poista
    5. Samat sanat siitä saulisa! Aukas mullekki juttua enemmän. Tässä muutamia tärppejä netflixiin marjatta: crown, ylistetty (mm. Hesari) englannin kuningashovin kuvaus; netflixin oma sarja eli ei muualla katsottavissa, the fall (laadukas sarjamurhaajasarja), narcos (hyvä sarja escobarin noususta ja tuhosta),breaking bad on tv:n film noiria, house of cards on myös netflixin oma loistosarja, tosin odotan uutta kautta uteliaana kun trump ylittää nyt jo poliittisten sarjojen mielikuvituksen. Marjatta. Valitsin äijänä semmoisia, jotka sua vois kiinnostaa ja sitten vielä semmoosia joita ei suomen kanavilla näy. Itse katson sieltä lähinnä sarjoja. Harmi kun tuota kehumaani Gomorraa ei siellä ole, se elokuva joka perustuu savianon kirjaan kyl on ja se kannattaa kattoo. Tyly ja epäromanttinen kuvaus camorran puristuksesta. Yks parhaita viime vuoden elokuvaensi-iltoja oli - taas netflixin oma joten elokuvana et näe - lapsisotilaskuvaus Beasts of no nation. Ja jos et ole sattunut kolmoselta aikoinaan näkemään Broadchurchia, katso. Hieno brittisarja. Onhan siellä elokuvia jos jonkinmousia mutta tuossa nyt mitä tuli mieleen sulle varovasti suositella.

      Poista
    6. Samat sanat siitä saulisa! Aukas mullekki juttua enemmän. Tässä muutamia tärppejä netflixiin marjatta: crown, ylistetty (mm. Hesari) englannin kuningashovin kuvaus; netflixin oma sarja eli ei muualla katsottavissa, the fall (laadukas sarjamurhaajasarja), narcos (hyvä sarja escobarin noususta ja tuhosta),breaking bad on tv:n film noiria, house of cards on myös netflixin oma loistosarja, tosin odotan uutta kautta uteliaana kun trump ylittää nyt jo poliittisten sarjojen mielikuvituksen. Marjatta. Valitsin äijänä semmoisia, jotka sua vois kiinnostaa ja sitten vielä semmoosia joita ei suomen kanavilla näy. Itse katson sieltä lähinnä sarjoja. Harmi kun tuota kehumaani Gomorraa ei siellä ole, se elokuva joka perustuu savianon kirjaan kyl on ja se kannattaa kattoo. Tyly ja epäromanttinen kuvaus camorran puristuksesta. Yks parhaita viime vuoden elokuvaensi-iltoja oli - taas netflixin oma joten elokuvana et näe - lapsisotilaskuvaus Beasts of no nation. Ja jos et ole sattunut kolmoselta aikoinaan näkemään Broadchurchia, katso. Hieno brittisarja. Onhan siellä elokuvia jos jonkinmousia mutta tuossa nyt mitä tuli mieleen sulle varovasti suositella.

      Poista
  33. Marjatta: nyt kun sinulla on Netflix, suosittelen House of Cardsia ja Breaking Bad -sarjoja - viimeksimainittu oli suuri lempparini, harmitti kun se loppui. Tosin House of Cards toimi myös tosi hyvin.

    Näitä kaiketi on suositeltu täällä aiemminkin. Minusta on tullut sarjojen ystävä, jotenkin pidän tällaisesta formaatista jossa asioita voidaan kehitellä kausi tolkulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. P.S. Orange is the new blackia en ole katsonut mutta vaimo ja tytär kehuivat. Myös netflixin oma. Bates motelia taitaa olla vasta 2 kautta, mutta kyllä ne sinne kaikki ilmestyvät.

      Ja yhtä tieteisjuttua pitää suositella: david bowien pojan duncan jonesin Kuuta. Hieno "kamarielokuva".

      Poista
    2. Kiitos suosituksista!

      Nuorin poika soitteli ja kun kuuli että meillä on Netflix suositteli noita samoja ja lisäksi dokumentteja Virunga ja Blackfish.

      Beasts of No Nation on kirjana hurjan hyvä, lapsen kielellä kirjoitettu. Etsin sen hyllystä ja katsoin hienon lopun. Sotilaaksi kaapattu ja vapautettu lapsi kertoo lopultakin kaiken terapeutille, katselee tämän silmien kostumista ja epäilee tämän pitävän häntä petona, mutta löytää itsestään lämpimän ytimen: "I am all of this thing, but I am also having mother once, and she is loving me."

      Poista
  34. Ok, Marjatta, en mäkään oikein tiedä mitä enää voi sanoa. Meni mun antamat esimerkit taas niin ohi mun tarkoituksen kun voi. Kun puhuu abstraktion ja kaunolausein, juttu ei mene perille, kun taas konkretisoi jotenkin, siitä isomman asian merkiksi tarkoitetusta tulee se itse asia ja kaikki on on taas menetetty. Olen ilmeisen huono kirjoitamaan. Ja valitsemaan aiheita.

    Tv:n tai netflixin katsomisesta mulla ei ole paljoakaan sanottavaa siitäkään. Mun elämäntilanne ei ole sellainen että voisin pitää oman aikani (ymmärrän kyllä harrastuksenne ja sarjojen korkeantason) hyvänä käyttöä verkkojen maksullisten tai maksuttomien sarjojen katselua. Tuhlaan sen muuten. Oikestaan vain sarjaa nimeltä Jäitä hattuun, olen seurannut viimeisen vuoden aikana.
    Katselen tietenkin telkkua jokapäivä tunnin, kaksi ja leffoja sieltä ehkä kerran viikossa. Tietokoneelta en ole katsonut leffaa/sarjaa koskaan, muuta sälää kyllä.

    Pyydän anteeksi. Otan asiat niin tosissani ja koska hymy, rauhallisuus ja myötätunto ei näy kirjoitettuna (ainakaan siis mun tektissä) niin pitäessäni Marjatan mainitsemaa asiaa liikaa esillä, olen varmasti ollut rasittavampi tapaus kuin mitä on ollut tarkoitukseni.
    Muistan joskus näin käyneen useinkin joskus aikoja sitten jossakin juhlissa. Muut puhuu matkoista, luetuista kirjoista ja leffoista ja opiskeluista, mulla on jokin ylivakava aihe ja pilaan sillä tunnelman. Ehkä siksi olenkin viihtynyt täällä. Täällä on ollut kuin omassa menneisyydessään monta kertaa. Pidän teistä. Olen nähnyt meidät pöytäseurueena.

    Niissä juhlissa sitten päädyinkin usein pihalle istuskelemaan penkille ja keskustelemaan isäntäperheen kissan kanssa. Joskus siihen viereen kyllä tuli joku joka sanoi, hei jope, mitä sä täällä yksin istuskelet, lähdetään vaikka kävelemään. Kysyin että minne. Se vastasi että minne vaan.

    jope

    VastaaPoista
  35. nyt on pidettävä vähän holttia, etten rönsyile liikaa, sillä voisin kirjoittaa hyvistä sarjoista, elokuvista ja radio-ohjelmista loputtomiin. yritän nyt siis tiivistää, vaikka vaikeaa se on.

    vesa. minäkin suosittelisin marjatalle tuota breaking badia, ja sen kylkeen better call saulia. ne liittyvät fiksulla tavalla yhteen. minulle jäi breaking badin jälkeen ikävä päähenkilöitä - oli halu nähdä tutut hahmot yhä edelleen, ja se oli minulle selkeä motiivi peukuttaa better call saulinkin puolesta. oli hienoa, että ohjaaja antoi saulille lisäelämää oman sarjan myötä. toisessa vaakakupissa oli tietysti pelko laadun happamoitumisesta, mutta tässä ei onneksi käynyt niin, ja ketku opportunistinen suupaltti goodman pääsi tässä jälkimmäisessä sarjassa esille oikein kunnolla. better call saul kertoo sen, kuka ja mikä saul goodman oli, ennen kuin hänestä tuli se saul goodman, jollaisena breaking badin porukka hänet tuntee.

    juha. aion lukea tuon teidän son of saul -keskustelunne. leffa oli ahdistavuudessaan aivan omaa luokkaansa, ja olisin sen katsomisen jälkeen totisesti toivonut saavani toipua kokemuksesta täysipäisen dialogin avulla. olisinpa tiennyt teidän keskustelustanne silloin....leffan jälkeen kaikki suuret moraaliset kysymykset jäivät ihan oikeasti kiusaamaan mieltä.

    minulle oli ensiarvoisen tärkeää, että taustamusiikki puuttui ja se korvattiin arjen äänillä keskitysleiristä. se se oli juuri se juttu, joka pakotti minut kokemaan saman kuin saul. myös se, että saulia näytteli ensikertalainen, täysin tuntematon ja siten ilman ennakkopainolastia esiintyvä ihminen vaikutti minuun hirveästi.

    marjatta. mun kaikien aikojen tärkein tv-sarja on the northern exposure. jos pitäisi kertoa miten minusta tuli minä, valitsisin sen. varsinkin sarjan radioseman juontajana toimiva chris muutti maailmani. hän filosofoi lähetyksissä filosofisia ja kirjallisia syvällisyyksiä jos kohta kauniin haikeitakin ajatuksia, jotka usein liittyivät tietysti myös episodin teemaan. hän osasi aina tasapainottaa elämän jing-jang -akselin. tässä esimerkki:

    "there's a dark side to each and every human soul. we wish we were obi-wan kenobi, and for the most part we are, but there's a little darth vader in all of us. thing is, this ain't no either-or proposition. we're talking about dialectics, the good and the bad merging into us. you can run but you can't hide. my experience? face the darkness. stare it down. own it. as brother nietzsche said, being human is a complicated gig. so give that ol' dark night of the soul a hug. howl the eternal yes!"

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten hieno ote, olen aivan sanaton.

      Katsoin leffan Son of Saul vielä toiseen kertaan elokuvakerhossa. Solahdin heti Saulin sisälle ja koin elokuvan maailman vielä ensimmäistä kertaa voimakkaammin.

      Poista
    2. Sulle tuossa yllä vastasin,
      jope

      Poista
  36. Meri, pitää katsoa tuo Better Call Saul. Aloitin sitä jo kerran Breaking Badin jälkeen, mutta kun katsotaan aina yhdessä vaimon kanssa niin jäi yhteen jaksoon, kun emäntä innostui enemmän muista sarjoista (Fall jne.). Narcos on myös listalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä katson kyllä yksin myös zombiesarjat, huumekartelliviritykset ja mafiasaagat sekä poliittiset sarjat, vaimo pitää enemmän dekkareista laidasta laitaan. Tuo Breaking Bad oli molempien suosikki. Katsottiin se putkeen monen jakson päivävauhtia. Ihan nuorena eli parikymppisenä hauskoja olivat Salaiset kansiot -maratonit ja Twin Peaks -sessiot.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Hienoja nämä erot, sen olen kyllä duunipaikassa huomannut että jo noin viiden vuoden ajan jengi on puhunut sarjoista enemmän kuin koskaan. Ja tosiaan vielä niin että ei olla enää telkun varassa. Sivistynytkin käsitys on, että "tv-käsikirjoittaminen on tämän ajan parasta kirjallisuutta."
      Mä annan itseni olla tuosta varmasti mielenkiintoisesta maailmasta ihan out. Mulla on kaikki nää viime vuosien isot ja korkeatasoiset jutut näkemättä, siis ihan kaikki. Tai sitten jostakin nähtynä jokin sattumanvarainen jakso 4/16.

      Kirjastossa luen nyt uudestaan Tarkan Saarikoski-elämäkertoja. Se on mun sarja nyt. En kyllä tiedä miksi uudestaan. Sääliksihän se kusipää käy. Tosin ilotsen aina kun se ei mennyt sen ajan muotivasemmistolaisuuteen sitten kuitenkaan mukaan. Ja vedän siitä typeriä korrelaatioita nykpäivään.
      Kirjailijat sarjahahmoina, niistä voisi saada jotakin. Pessoa olisi esimerksi loistava hahmo johonkin sarjaan. Siitähän saisi dekkarinkin vrt. Richardo Reisin viimeinen vuosi (Saramago).

      jope

      Poista
    4. Jope, joskus mietin itsekin, miksi en käyttäisi sarjoihin kuluvaa aikaa kirjoihin, mutta sitten tajuan, että kun luen kaikki päivät, niin joskus pitää saada vaan tollottaa. Eipä siinä, kyllä esimerkiksi tuo Breaking Bad oli niin vaikuttava, että hakkaa mennen tullen monet kirjat. Kesällä tulee sitten totaalibreikki: ei mitään tollotusta noin kahteen ja puoleen kuukauteen (paitsi jalkapalloa jos on joku turnaus), kirjojakin hyvin maltillisesti.

      Kirjallisuustieteen lukemisesta on kyllä ollut hyötyä sarjojen katsomisessa. Arvostan suunnattomasti laadukkaimpien juttujen käsikirjoituksen tasoa, näyttelijäsuoritukset parhaimmillaan aivan huikeita. Voi vain kuvitella, mikä määrä talenttia mutta myös rahaa tiettyihin sarjoihin on palanut...

      Poista
    5. Piti siis vaan sanoa, että monet sarjat kestävät analyyttisenkin katsomisen paljon paremmin kuin keskivertoromaanit ja niissä on osattu käyttää kuvakerronnan keinoja todella monipuolisesti ja luovasti, vaikka tiettyihin takuukaavoihin tukeuduttaisiinkin. En tiedä olenko ihan väärässä, mutta suomalaiset näyttelijät (ainakaan tv- ja elokuvatuotannoissa) eivät pääse läheskään samaan kuin britti- ja yhdysvaltalaiskollegansa. Käsikirjoittaminen on vielä paljon kauempana jäljessä päin. Nykykirjallisuudessa en huomaa näin suurta eroa (ainakaan runoudessa ja esseistiikassakaan), kaunokirjallisessa proosassa isossa mittakaavassa kyllä.

      Poista
    6. Yksi asia minkä vain suomalaiset ja venäläiset näyttelijät osaavat on humalan näytteleminenen. Anglosaksit imitoivat humalaa, me ja venakot eläydymme siihen.

      Tv-sarjousta jos puhutaan, 8 surmanluotia pääsee maailmantasolle, ja pääsihän se new yorkin modernin taiteen museoonkin.

      Poista
    7. Ja jp siilin Nollatoleranssi oli uniikki idea kasvatuksen tyhjän kauhusta. Hieno minisarja, sen paras työ Härmän ohella.

      Poista
    8. Vesa, noin on, tajuan sen kyllä, missään tapauksessa eikä millään perusteella ei pidä kirjallisuutta, varsinkaan näitä romaaniteollisuuden syytämiä varmoja ja keskinkertaisia romaaneja, arvottaa ylemmäs. Kuva ei ole sanaa huonompi, sellainen turha "kirjan" tai kirjallisen kulttuurin kunnioitus on onnetonta.
      Itse katson tv:tä mielelläni mutten lainkaan suunnitelmallisesti mitä sarjojen parempi seuraaminen vaatisi. Katson sieltä sun täältä. Kai tossa boksissa on tallentava, en tiedä, en ole koskaan käyttänyt. Ehkä ei ole kun mulla on yhä sellainen paloturvallinen (hah) kuvaputkimöltti-tv.

      Niskas-fanina tuo mahtava Kahdeksan surmanluotia jossakin nykin taidemuseossa jonakin etäännytettynä taideobjektina tai origenellina teoksena vieraalta planeetalta nimeltä Suomi pistää kyllä miettimään taidepuritaanisia ajatuksia, että mitä te jenkit tuosta mitään tajuatte, nykissä ainakaan... :)

      jope

      Poista
  37. vesa. tuntuu kivalta että tv-sarja on noussut kulttuurilliseksi tuotteeksi elokuvien ja kirjallisuuden rinnalle. paksun kirjan rinnalle hyllyyn on hivuttautunut dvd-boksi, jossa on yhtä tiukkaa tavaraa.

    mulla oli vuosikymmeniä kirjahyllyssä tuttuja ja painavia nimiä: tolstoita, nabokovia, proustia, duras’ta, steinbeckia, södergranin lyriikkaa ja henrik tikkasen osoitetrilogia. sitten sinne rupesi hivuttautumaan elokuvia ja sarjoja. nykyisin the guardian, volter kilpi ja mad men -tuotantokausi tarjoavat samaa älyllistä haastetta eri formaatteina.

    suuri merkitys omalle katsomiselleni on se että suoratoisto on irrottanut minut perinteisistä lähetysajoista. samalla tv-sarjan katselukokemukseni on lähentynyt vaikkapa romaanin lukemista. katselustani on tullut henkilökohtaisempaa, intiimimpää ja keskittyneempää. katson muuten kaikki tv-ohjelmat kuulokkeet korvissa, jotta yksikään rasahdus ei menisi ohi.

    parasta sarjoissa on se sama mikä kirjallisuudessakin: kun käsikirjoitus ja dialogi muodostavat täydellisen keitoksen. esimerkiksi frasierin koukuttavuus syntyy ennen kaikkea todella syvälle luotaavista repliikeistä, jotka tekisivät kenet tahansa kirjailijan kateelliseksi. sitä toivoisi edes kerran elämässä osaavansa itse heittää niin taidokkaasti ja terävästi muotoillun onelinerin.

    komiikassa minua miellyttää kuivahko brittihuumori enemmän kuin hirveällä höyryllä eteenpäin menevä jenkkidialogi. kuuluminen kulttikuuluisaan monty python -comboon ja black adder -tyyliin on ilman muuta sulka hatussa.

    katson rikossarjoja, joissa on luupin alla sekä rikollisia että lainvartijoita, eikä kumpaakaan osapuolta esitetä pelkästään puhtoisena tahi likaisena, vaan jokaiseen on kirjoitettu erilaisia aspekteja. plussaa on rikas henkilögalleria, josta löytää itselleen lempihahmonsa niin suosikkien kuin inhokkienkin kategoriasta.

    esimerkiksi ozissa eli kylmässä ringissä lempparini on eräänlaisena filosofisena kaikkitietävänä kertojana toimiva murhamies, pyörätuoliin sidottu symppis. hän esittelee jaksojen alussa teeman ja vankilan uudet asukkaat rikoksineen, ja vetää loppuun johtopäätökset tarinan opetuksista. nämä monologit muodostavat mukavan kehyksen sarjan kuvastoon.

    meri

    VastaaPoista
  38. Meri, kyllä juuri suoratoisto on herättänyt sarjat itselleni aivan eri tavalla eloon. Hieman saman jutun ajoivat nuo dvd-boksit aikoinaan. Tietyn tyyppistä sarjaa toki seuraa kerran viikossa -periaatteella ja on odottamisessakin oma viehätyksensä. Mutta suoratoiston mahdollistama jatkuvuus toimii hyvin vaativampien ja monitasoisempien sarjojen kohdalla. Mainostaukoihin ei ole paluuta suoratoiston jälkeen. Luulen, että suurin osa katsojista maksaisi siitä tavallisessa mainostv:ssä, että ei olisi mainoksia kesken lähetystä vaan jossain muussa kohtaa. Pahimmillaan ne tärvelevät täysin katsomiskokemuksen ja mainostettavat tuotteet lähinnä ärsyttävät. Netflixin, netin ja muiden vuoksi katson tv:stä lähinnä uutiset ja joitain dokumentteja.

    VastaaPoista
  39. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  40. Tv-sarjojen kuin aika pitkälle nykyleffojenkin suhteen mulla on outo sisäinen esto.
    En voi mitään sille että jos sarjassa on väkivaltaa sillä tavalla että se on jotenkin "taiteellisesti perusteltua" ja usein näissä kulttisarjoissa on mitä irtojaksoja olen nähnyt, mä kylmenen. Että mitä mä tätä tässä katson tässä sohvalla.

    Siksi melkein kaikki rikosjutut putoaa pois. Mutta myös monet historiallisetkin.
    Väkivalta menee mulle kyllä sotakuvauksissa ja jopa jossakin toimintaleffassa (siis sadussa) mutta sellainen "hyvin tehty" väkivallan kuvaus ei ole mulle.
    Johtunee romanttisesta elokuvafriikkitaustasta, jossa nimiä oli Fellini, Renoir, Bergman, Tarkovski, Italian neorealistit jne.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kommentti mullekki on tietenkin sanottu, että lukeminen jää vähemmälle kun kattoo teeveetä. Vastasin että olen lukenut Dostojevskin päöteokset 3 kertaa ja Alastalon salin ja Päättävän epätieteellisen jälkikirjoituksen kerran, että voiko kattoa teeveetä hyvällä onallatunnolla... komnentoija ymmärsi sarkasmini.

      Joskus muinoin jo vhs-aikaan kajava marisi kun beckettin tv-sovituksia näytettiin huonoon katseluaikaan eli keskiyön aikaan lauantaisin. Laitoin sille sähköpostia. Kehuin ylen oivaltavaa ohjelmapolitiikkaa tuossa ajan valinnassa. Jos beckettit esitettäisiin lauantaina kello 19:30, minulla olisi vähemmän valinnanvaraa. Olisi pakko katsoa nauhalta yöllä kun muut ei jaksa avantgardea saunan jälkeen. Nyt voin valita, katsonko suoraan vai nauhalta. Ja vielä. Beckettiin pystyi keskittymään hyvin yön hiljaisuudessa kun muut nukkumassa. Kajavan marina kumpusi snobistismista ja kasvatuksellisesta asenteesta. Ikään kuin kaikki haluaisivat nyt äkkiä innostua beckettistä ja se pitäisi tunkea kokokansan tv-aikaan.

      Poista
    2. Tää on ihan klisee mitä mä nyt kommenteeraan mutta vaikuttaa kaikkien meidän arkeen, ja mun mielestä hieman sitä huonontavalla tavalla. Eli puhun siitä kun kaikkea on niin hemmetisti. Mitä tahansa tarjontaa, ruudut pulppuavat ohjelmia, elokuvia, uutsia, sarjoja, uutislähetyksisä ja sitten vielä nämä palvelut vielä päälle.
      Jotakin hienoa, tai siis ainakin kivaa, oli siinä vaikka vielä 80-luvun tilanteessa kun tv:stä oli tullut jokin leffa niin seuraavana päivänä kun sen otti puheeksi niin muutkin, joku ainakin, oli sen nähnyt ja siitä syntyi keskustelua. Sama koski myös uutisia.
      Nyt kun duunissa heittää että näittekset te, niin kaikki pyörittää päätään.
      Otetaan vaikkapa se Surmanluodit. Sivistynyt arvaukseni on että kun se tuli ens. kertaa telkusta 70-luvulla niin joka kolmas, vähintään joka neljäs aikuinen katsoi sen.
      Onko taiteella tai viihteelläkään enää mahdollisuuksia sellaiseen kokoavuuteen enää?
      Nämä tässä mainitut tv-sarjojen nimetkin on mulle ihan hebreaa, tämä siis ihan esimerkkinä.
      Tietenkin loppujen lopuksi kysymys on markkinoista.
      Ja sama koskee kirjojakin. Kun kysyntää riittää, tarjontaa riittää myös.
      Mulla oli kerran sellainen ilkeä (vähän) mutta itseironinen nimitys kaltaisilleni keskiluokkaisille teosimureille: kulttuurin hajottaja-bakteerit.
      Tää sitten jalostui siihen täälläkin esittämääni ajatukseen että vaikka olen omakohtaisesti ja sivusta seurannut ko. hajottaja-bakteerin ja tuhansien teosten kiertokulkua tämän ekosysteemin läpi, en juurikaan ole todistanut tämän Sisyfoksen pillerinpyörittämisen (tahallinen mix up;) johtaneen merkittävään muutokseen ihmisissä. Toki makujen vaihtelua tapahtuu mutta ihminen pysyy itsessään itsenään. Elämä itse on sillä tavalla huonosti käsikirjoittuva sarja.
      Pitääkin hyväksyä taide, kultuuri, viihde jne. hetken kosketukseksi eikä edes odottaa siltä muuta.

      Toki muistan telkustakin jutut joiden jälkeen on ollut vahva kokemus että tämä ei jää mussa tähän. Mutta aika on käsittämättömän blandari. Se liuottaa melkein kaikki vahvatkin kokemukset haileaksi vaikka kuinka päättää että nyt tämä tästä muuttuu. Ehkä niin tulee uutta tilalle.

      jope

      Poista
    3. Jope, hienoa että edes joku täällä on pysynyt vastustamaan suoratoistoa. Minusta on aina hienoa kun kerrot kirjastokäynneistäsi! Mutta hanki jostain käsiisi Breaking bad -sarja, taitaa löytyä dvdnäkin, tykkäisit varmasti!

      Poista
    4. Ok, Breaking bad. Sen teen. Jotain siitä on jo tietty osunut tietoisuuteni mutta pitänee katsoa.

      jope

      Poista
  41. Olisi kyllä kiva, kun sarjat, elokuvat ja musiikki pysyisivät myös esinemuotoisina. Rakastan muutamia musiikkialbumeitani ja DVD-muodossa hankkimiani elokuvia, mutta niitäkään ei ehkä kohta enää saa. Ja kannattaako haalia uusia, VHS:n katoaminen opetti varovaiseksi? Mekin sulloimme parisataa VHS-elokuvaa roskiin, omat kotivideot käytiin kirjastossa siirtämässä DVD-muotoon.
    Pitää mennä siis sinne, mistä elokuvia ja sarjoja saa eli Netflixin kaltaisiin palveluihin.

    Suoratoisto on paras. Olen yleensä tallentanut mainoskanavien ohjelmat, niin että mainokset voi pikakelata, mutta sekin häiritsee ja jos katson suorana, lähden aina kävelemään tai plärään jotain lehteä mainostauon ajan. Elokuvakerhossa on hyvä katsoa elokuvia, kun ei tarvitse sietää varttituntia mainontaa sellaisista elokuvista, joista ei välitä.

    Sarjakäsikirjoituksissa on tasokasta kirjallisuutta ja sarjan kirjoittamisessa on myös omat erityiset vaatimuksensa. Minusta kirjallisuuspalkinnoissa voitaisiin palkita myös tämän alan ihmisiä, kuten Bob Dylan palkittiin laululyriikastaan. Minä olisin kyllä palkinnut jonkun muun, esim. Leonard Cohenin. Suomessa Tuure Kilpeläisellä on puhuttelevaa runoa lauluissaan.

    Suomalaisista sarjoista Syke on hyvä (en tiedä, meneekö edes muita). Siitäkin on kaikki tämän kauden osat katsottavissa YLE Areenassa. Minä olin hyvin epäileväinen tämän sarjan suhteen (suomalainen ja lääkärisarja!)ja aloin katsoa sitä hyvän ystävän suosituksesta aivan keskeltä edellisellä kaudella. Se imaisi mukaansa, ja nyt olemme katsoneet miehen kanssa pari osaa peräkkäin näinä pakkaspäivinä. Tänäänkin lakosin sohvalle itkemään, kun erään hoitajan lapsi menehtyi synnytyksessä. Sarjassa on taitava käsikirjoitus, uskottavia hahmoja, hyvää näyttelijäntyötä ja paljon tunnetta. Ei ihme, että oikeudet on jo myyty Ruotsiin ja Britanniaan.

    VastaaPoista
  42. marjatta. katsoin sykkeen kolme ensimmäistä tuotantokautta ja annoin kokonaisuudelle neljä tähteä. nyt neljättä kautta aloittaessani huomasin, että vaikutelmat ja fiilikset ovat laimenneet - se ei selvästikään jättänyt mitään kovin pysyvää muistijälkeä tai fiilistä. siksipä väänsin mainiousosoitinta hieman alemmas: kolme tähteä, eli keskinkertais-mainio, kuitenkin viihdyttäen ja koskettaen.

    hyvää sykkeessä on realismi ja ihan oikeat ongelmat, kuten kannanotot eutanasiaan, alzheimeriin ja paperittomien hoitamiseen. kivaa sekin, että sairaalasarjoissa ollaan päästy irti niistä entisaikojen romanttisista lääkäri-hoitaja kuvioista, jotka savat ainakin minut lähestulkoon repimään hiuksia päästäni. inhoan vikiseviksi kirjoitettuja hoitajia, jotka sanovat ei kun tarkoittavat kyllä ja käyttäytyvät muutenkin kuin eräät lapsuuteni barbie-nukeista.

    meri

    VastaaPoista
  43. Vielä tuosta islamista ja kokemuksesta. Abdirahim ”Husu” Hussein Mohamed kertoili radiossa ajatuksiaan maahanmuutosta ja siitä, miten hänen oma (tapa)uskonnollinen taustansa oli aktivoitunut / tullut merkityksekkääksi hänen muutettuaan vieraaseen maahan eli Somaliasta Suomeen suunnilleen viisitoistavuotiaana. Husu kertoi, miten tärkeää hänelle on muslimina hiljentyä ja latautua moskeijassa. Minua Husun kertomus kosketti aitoudellaan. Ymmärsin, miten aito hänen uskonkokemuksensa on.

    Sanon ihan suoraan: Yleisesti - teologisesti ja filosofisesti - minun on vaikea käsittää islamin kuvaa todellisuudesta / Jumalasta ja pitää sitä universaalisti mahdollisena, se palautuu niin tribalistiseen heimoajatteluun. Mutta Husun todistus oli aito, hänen kokemuksensa islamista oli rauhallinen ja voimaannuttava.

    Tunnistin tässä kokemuksessa jotain itsestäni ja siitä, mitä monet uskonnottomat ovat täällä kirjoittaneet eli vaikeus asettua uskovan asemaan. Husun suhde islamiin oli modernin kokemuksellinen ja tässä uskonnollisen kokemuksen ulottuvuudessa tunnistin itseni, "ihan samanlaisena" tallaajana, jopa Husun uskon veljenä (vieraassa maassa kulkijana).

    Husu tuomitsi voimakkaasti terrorin osana uskontoa / terrorin ja väkivallan uskonnon varjolla. Tällaisesta rauhaisasta islamista minulla ei ole pahaa sanottavaa, päin vastoin: tuollainen rauhan tribalismi on miljoona kertaa parempi kuin egoistinen läntinen materialismi.

    Lähden siitä, että me kaikki olemme veljiä ja sisaria keskenämme, ja jokainen on loppu kädessä vastuussa itsestään oman Jumalansa / tyhjänsä / elämänsä edessä, olipa tuo jumala / tyhjä / elämä mikä hyvänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin uskonnottomana hyvinkin mennä jumalanpalvelukseen jos olisin jotenkin eristyksessä omasta kulttuuristani. Siinä ei uskoa tarvitsisi.

      Poista
    2. Siis tarkoitin juuri tossa husun mielessä että oman hakee vieraissa.

      Poista
    3. Hyvä Vesa! juuri tällaisia kannanottoja tarvittaisiin enemmän. Pitäisi kuunnella juuri kuten sinä olet tehnyt ja löytää se mikä on yhteistä.

      Vallitsevana on viime aikoina ollut koko uskonnon ja sitä tunnustavien demonisointi.

      Olen katsellut Turkin matkoilla Istanbulissa ja rantakaupungeissa, miten paikalliset menevät hiljakseen mietiskelemään ja rukoilemaan moskeijaan. Hyvä tapa. Yhteiset jumalanpalvelukset eivät sensijaan ole heille kai niin tärkeitä.

      Juttelin kerran erään islaminuskoisen kanssa, joka sanoi, että meidän jumalammehan on sama. Monien suomalaisten mielessä Allah on jotain ihan muuta kuin jumala arabiaksi.

      Poista
  44. Marjatta, on aina hienoa kun löytyy yhteyttä erojen sijaan! Husua ja minua ei yhdistä yksi ja sama jumala vaan ihmisyytemme ja kokemuksemme ja se, että uskonnolla on meille ainakin pitkälti samankaltainen funktio. Kunnioitan kuitenkin Husun jumalan ja oman jumalani erityisyyttä, mutta tämä jumalien erilaisuus ei kuitenkaan mielestäni saa olla esteenä yhteydelle jota voin tuntea toiseen ihmiseen. Sama koskee suhdetta ihmisiin joilla ei ole jumalaa ollenkaan.

    Minusta on huomion arvoinen asia muistaa, kun puhutaan islamin ja terrorismin yhteydestä, että ääri-islamistit tuhoavat eniten omaan uskontoonsa kuuluvia, eivät suinkaan esimerkiksi meitä länsimaalaisia. Tässä mielessä hullut ja väkivaltaiset terroristit voidaan sulkea kaikkien uskontojen ulkopuolelle. En usko, että kaikki kuitenkaan tekevät näin - eivät ainakaan terrorin tekijät itse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Hyvin usein terroristin taustasta paljastuu juuri materialistinen elämäntapa, ja sitten yllätyksenä hänet aiemmin tunteneelle äkkikäännös islamistiksi ja terroriteko uskonnon nimissä. Vastaava teko minkä tahansa uskonnon nimissä olisi tuon uskonnon väärinkäyttöä.

      Minä olen muuten ymmärtänyt jotain ratkaisevaa uskontoa tunnustavan ihmisen elämästä sinun kommenttiesi kautta, sellaista, että ei se eroa niin paljon uskonnottomana elämisestä kuin olen luullut ja taidan sittenkin omata ainakin vähän sitä "uskontogeeniä", vaikka olen päättänyt, että uskonto ei kuulu elämääni.

      Poista
    2. Kiva kuulla, Marjatta - minäkin olen hyvin monessa asiassa - itse asiassa miltei kaikessa - tuntenut sellaista sielujen yhteyttä sinuun! Ihmisiähän me olemme ennen kaikkea, se että joku ideologia tai uskonto tulee ihmisten väliin, on ennen kaikkea surullista. Kyllä minusta meillä on Suomessa kuitenkin asiat siinä mielessä hyvin, että voimme kukin suhteellisen vapaasti uskoa ja elää niin kuin tahdomme. En kiistä sitä, etteikö meillä olisi erilaisia vähemmistöjä jotka eivät voi toteuttaa esim. uskonnollista vakaumustaan ilman pilkkaa. No, ajan kanssa tämäkin varmaan paranee.

      Poista
  45. vesa ja marjatta. olen äärettömän kiinnostunut tuosta teologisesta pisteestä, jossa te kohtaatte. uskoissa ei mielestäni ole kysymys oikeassa olemisesta vaan ekumeniasta.

    on syvällisen posiitivista ja oivaltavaa huomata, että mielipiteet, makuarvostelmat ja kannat – kaikkien muiden mahdollisten motiivien, tarpeiden, viettien ja antipatioiden ohella – voidaan jakaa tässä ekumeniassa. ei tarvitse käpertyä oman oikeassaolemisen täydellisyyteen.

    tahtoisin omalta osaltani viettää tätä vuotta hyvänvaihtovuotena. että olisi mahdollisimman paljon hyvää elämää edistäviä arvopohdiskeluja ja -valintoja, sekä arjen käytäntöjä, jotka jäävät tavaksi.

    meri

    VastaaPoista
  46. Meri, nimenomaan noin, ja oman uskoni vanhalla kielellä: lujaa luottamusta siihen mitä toivotaan ja ojentautumista sen mukaan mikä ei näy. Ajatelkaa miten hienosti Paavali asian kiteytti: kaksi ulottuvuutta: ystävyydessä tuo ensimmäinen (toivotaan esimerkiksi yhteyttä, kontaktia toisiin ja isompaan toiseen) ja metafyysisessä suhteessa tuo toinen: ojentautuminen merkityksen mukaan, elämää siltä pohjalta, että kaikella on jokin merkitys (vaikka sitä ei näkyisikään ja että se ei ole siinä mikä välittömästi näkyy). Joo, kyllä usko on nimenomaan yhteyttä.

    Opilliset seikat kuuluvat itsetutkistelun piiriin, ja aika vähillä opeilla tässä elämässä pärjää (en tarkoita etteikö sivistystä tarvittaisi), mutta tarkoitan oppia asenteena.

    Itse ajattelin jotenkin puskea läpi talven, nauttia kuitenkin kaikesta mitä teen, olla onnellinen siitä mitä on, ja kesällä repsahtaa taas vallan luonnolliseen olotilaan, jotta jaksan syksyn. Tällaisiin uomiin elämä näyttää menneen ja tällä yleissuunnitelmalla menen tämänkin vuoden, ellei pahempia häiriötekijöitä satu eteen. Sellaisella puolieläimen vaistolla siis.

    Toivotaan tällekin vuodelle taas hyviä keskusteluja ja ajatuksia, niitä tarvitaan!

    VastaaPoista
  47. Mäkin osallistuisin mielelläni tähän hyvään hyvän hankkeeseen, mutta mut kun napitetaan oikeassaolijaksi silloinkin kun sanon toivovani että olen väärässä,
    kritisoin itseäni väliaikaisista
    ( ! ) johtopäätelmistä
    ja vaihdan vielä varmuuden vuoksi omat ajatukseni reaalitapahtumiin itseni ulkopuolelta ja/tai muiden sanomisiin omin sanoin omista asioistaan jotta mun riivaavat ajatukset eivät olisi sotkemassa tässäkään ketään , ja jotka on aina (sitä erikseen mainitsematta) tietenkin aina suhteellisia kokonaisuuksiin nähden.
    No niin.
    Mutta taidekeskusteluun osallistun jatkossa.
    Eläimellä mennään täälläkin. Pakko painaa vaikka ei aina jaksa.
    Voidaan kaikki hyvin tänä vuonna.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienivälihuomautus: Se netflxin crown sai parhaan draamasarjan golden globen.

      Poista
    2. Tämäkin pitänee sitten katsoa, on se tuossa listalla pyörinyt, mutta en ole tarttunut!

      Poista
    3. Jope. Toteutamme itseämme myös viittauksilla muihin teksteihin ja erityisesti sillä, mistä tulokulmasta tunnumme viittaavan; mikä suhde meillä niihin on; mikä sävy. Kun kommentoin vaikkapa Pesosta, koin että lähestymme häntä jope eri kulmasta. Koit hänen juttunsa kommentoivan kansallismielisyyttä sisältä päin, minä taas koin niin että Pesosen jutussa tuohon ei-toivottuun jäsenistöön viittaaminen oli poliittista retoriikkaa, sinänsä rehellistä siihen nähden mikä kansallismelisyyden toimivuuteen nähden on haitallista, mutta aidosti hän ei nähnyt ääri-ilmiöitä ongelmana, vain ongelmattomana detaljina, johon neuvottomat suvakit harhautuvat. Jos hän olisi kysynyt, mihin tämä marginaali joukko voi kansallismielisyyden aatetta viedä ja yrittänyt seurauksia pelkäämättä vastata kysymykseensä läpinäkyvästi, olisin arvostanut häntä. Toisin sanoen: jos hän olisi rohjennut käsitellä yhteistä ongelmaa. Nyt hän vähätteli sitä asettamalla rasistiset marginaalit suvakkien asenneongelmaksi. Pesosen tekstissä ideologioita erottava oli retorista päälausetta.Ja nappasit pointtini kyllä, romanttisesta puhtaudestakin jne. En kokenut sinua oikeassaolijaksi. Mutta sen minkä sinä näit ansioksi, minä näin syvimmiltään arvojen muokkaamaksi retoriseksi tempuksi, aidon ongelman sulkeistamiseksi detaljin mittakaavaan.

      Haluan itse kirjoittaa niin, että näkemykseni asettuu toisen rinnalle ja luo vastavalon. Ymmärrän eri näkemyksemme, tulemme jope näissä maahanmuutto- ja seksuaalisen suunautumisen jutuissa eri kulmista, mutta myös jaamme monia käsityksiä, kuten vaikkapa halunsa ja inhinsa ilmaisun ongelmallisuuden, sen että reaktiiviset vietit ja halut liian herkästi tulkitaan asenteiksi ja ideologiaksi; tässäkin tietenkin on tärkeää, että puhuu kaiken mahdollisimman auki ja miten puhuu, tuleeko ymmärretyksi. Joskus se vaatii paljon työtä. Minulla on kuitenkin sellainen tuntu aina, etten ole dialogissa kanssasi turhaan. Toivon että tunteesi on sama. Pysy mukana!

      (Laitan muuten hieman lisäystä tuohon pesosjuttuun...)

      Poista
    4. Totta kai, se juttu oli poliittinen. Mun tulokulma oli se että kun täällä viitattiin ahkerasti "niihin" niin antaa niiden itse puhua itsestään meille päin. Mistään aukottomasta analyysistä se ei tietenkään käynyt.
      Sun argumentit oli oikein hyviä.

      jope

      Poista
  48. Jope, älä suomi itseäsi suotta niistä asioista, mitä olet sanonut! Minusta meissä kaikissa on joistakin eroavaisuuksista huolimatta hyvin paljon yhteistä. Kenenkään ei kannata vesittää itseään jonkun oletetun harmonian vuoksi. Tarvitaan myös vääntöä ja rohkeutta sanoa asioita niin kuin ne itse kokee.

    Näin tammikuussa vasta oikeastaan näkee mitä viime vuosi oli. Syksy uuvutti niin, että vieläkin keräilen irrallisia palasia, jotka itse unohdin / jätin jälkeeni (edestänihän ne taas löysin) tai joku muu unohti.

    Harrastetaan täällä kaikenlaista keskustelua, ollaan yhtä mieltä ja eri mieltä, mutta pysytään yhteyksissä.

    VastaaPoista
  49. vesa. kirjoitit tuolla ylempänä islamista ja kokemuksesta ja hususta. mulle tuli mieleen juttu, jonka löysin huffington postista.

    pari kolmekymppistä kaveria teki sellaisen performanssin, että he ostivat raamatun, vaihtoivat siihen koraanin kannet ja menivät kadulle lukemaan ohikulkijoille sitaatteja kirjasta. kauhistunuttahan se kuulijakunta oli ja sitten pohdittiin kulttuurien törmäystä ja yhteiskuntaan soveltumattomia ihmisiä. ja kyllä oltiin yllättyneitä, kun sitaatit paljastuivatkin raamatun säkeiksi. tässä kokeilussa on oma vinha opetuksensa.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meri, eihän Vanhan testamentin tulikivenkatkuinen Jahve tietyissä kohden paljonkaan poikkea Koraanin Jumalasta (Allah).

      Jahve on selkeästi heimojumala, ei vielä ainakaan yhtä ilmiselvän universaali kuin Uudessa testamentissa löytyvä kaikkien kansojen jumala.

      Mutta valehtelisin, jos väittäisin, että Raamatun Jumalan käskyt ovat samanlaisia kuin Koraanin profeetan käskyt, esimerkiksi suhteessa yhteisön ulkopuolisiin.

      Vaikka VT:sta löytyy tappamis- ja tuhoamiskäskyjä niissä tilanteissa, joissa taistellaan Israelin olemassaolosta, on siellä tällaistakin:

      "Moos. 22:20: "Älä tee muukalaiselle vääryyttä äläkä riistä häntä, sillä olet itsekin ollut muukalaisena Egyptissä."

      Moos. 23:9: "Älä sorra muukalaista; olettehan itsekin olleet muukalaisina Egyptissä ja tiedätte, mitä on elää vieraassa maassa muukalaisena.""

      VT on niin heterogeeninen kudelma (eri kirjoittajien, juutalaisten yhteisöjen ja aikakausien kooste), että sieltä löytyy miltei mitä hyvänsä, mitä tahtoo etsiä.

      Jotkut kuten Nietzsche ja Kierkegaard ihailivat Vanhan testamentin maailmaa: siellä uskallettiin vihata ja rakastaa ei hyssytelty... No, kristittyinä olemme rauhan asialla...

      Poista
  50. vesa. noin on, ja hyvä niin. mulle tuli tuosta performanssista ensisijaisesti mieleen omat ennakkoluuloni ja sitä kautta ennakkoluulot yleisemminkin. kaikkihan me tiedämme, että raamattu opettaa rauhaa ja koraani sotaa, eikö vaan? tämähän erottaa ylitsepääsemättömästi 'meidät' 'niistä' ja kulttuurien yhteiselo on suorastaan mahdotonta.

    mutta eihän se niin oikeasti mene ja ennakkoasenteet ohjaavat ajatuksiamme enemmän kuin faktat, olemme kuitenkin vain ihmisiä. samoin taidamme olla herkempiä näkemään virheitä muissa kuin itsessämme ja tunnistamme muihin kohdistetun propagandan paremmin kuin itseemme kohdistetun.

    onneksi välillä näemme väläyksen tästä ja saatamme ainakin hetkeksi korjata ajatuksiamme uuteen asentoon.

    give peas a change, lukee mun pojan teepaidassa. eli anna pavuille mahdollisuus.

    meri

    VastaaPoista
  51. Juu, kyllä on heissä helpompi nähdä pahaa kuin meissä saati sitten minussa itsessä. Näin se on. Monoteistit ovat kunnostautuneet tässä asiassa usein oikein erinomaisesti. Joskus toki voi ollakin niin että kusipäitä on ihan oikeasti muutkin kuin minä itse. Maailma on ihmeellinen paikka. Annetaan pavuille mahdollisuus, muuallakin kuin salaatissa ja keitossa.

    VastaaPoista
  52. Mutta tällaistahan se on kaikkialla: länsi demonisoi itää, itä länttä, etelä pohjoista, pohjoinen etelää jne. Hyvän ja pahan rajalinja on usein me - he, jopa hyvinkin relativistisesti elämään suhtautuvilla...

    VastaaPoista
  53. vesa. mun suurin suru kohdistuu tällä hetkellä siihen ihmisen yleiseen itaruuteen, että leipää ei jaeta, vaan se syödään itse.

    eikö kristinuskon pointtikin ole suunnilleen tämä sama: ihminen on ahne ja liha on heikko. ihmisen itsekkyys ja halu omaan hyvään on juuri se jarru, jota raamatussa kutsutaan synniksi. ja ideana on, että vain armo pelastaa näistä.

    ajattelen uskoa hyvällä tavalla kurinalaisena asiana, vaikka tämän päivän ihmisen mielestä tietysti jokainen rajoitin tuntuu sorrolta. mutta eikö esimerkiksi joku luostarissa noudatettava ei-hedonistinen ruokavalio - joka selvästi vaatii selkärankaa - johda ihmistä parempaan oloon? miksi saman selkärangan edellytys ei toimisi olemistamme ja uskoamme koskevissa asioissa?

    toisaalta, eihän maailma ole ennenkään kuunnellut jeesuksen sanoja, vaan käyttänyt niitä omia tarkoitusperiään ajaakseen.

    ps. en yleensä ole mikään siunausten toivottelija, mutta nyt tekee hirveästi mieli toivottaa teille kaikille ainoastaan sitä: siunausta.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meri, olipa hyvä puheenvuoro! Samoihin siunauksen toivotuksiin - siunaus jumalallisen läsnäolon ja tässä maailmassa tapahtuvan huolenpidon toivotuksena on varmaan parasta mitä voi toiselle toivoa.

      Poista
  54. Kyllä Koraanissakin on paljon hyvään, rauhanomaiseen elämään opastusta.
    Minulla on uskontohyllyssäni hienot koristeellliset arabian- ja englanninkieliset Koraanit, jotka olen ostanut turkkilaiselta huoltoasemalta joskus kauan sitten markka-aikana sämpyläkahvin hinnalla. (Ajatelkaa, kunpa meilläkin luettaisiin Raamattua niin ahkerasti, että niitä olisi myynnissä pikkurahalla kuvalehtien ohessa kioskeissa ja huoltoasemilla!)
    Avaan sen englanninkielisen (heh, arabinakielinen on todellakin vain koristeena) ja heti silmäni osuu kohtaan "As for those who believe and do good works: they have the Gardens of Paradise as a dwelling place", 18. suura, jae 107. En nyt ehdi etsiä jakeita, jotka viittaavat suoraan rauhaan, katselen myöhemmin, mutta niitä on, ja ihan kuten Vanhassa Testamentissakin myös Koraanissa on ristiriitaisuutta. Profeetta Jeesuksen rakkauden opetuksia mm. pidetään Koraanissa suuressa arvossa.
    Tulkitsijoiden vika, että korostavat sotaisuutta eikä sitä rauhan ja rakkauden sanomaa. Islamissa tulkitsijoilla on suuri valta, koska kaikki islaminuskoiset eivät osaa lukea Koraania, jota monissa maissa julkaistaan vain arabiankielisenä. Olikohan Turkissakaan turkinkielisiä kirjoja, arabiankielisiä oli pitkä rivi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta ja Meri, islamissa on minusta hyvä juttu juuri tuo antautuminen ja tietty kurinalaisuus - mutta juuri nuo asiat länsimaisia ihmisiä yleensä ahdistavat uskonnossa: että ei saa itse päättää kaikkea (tai oikeastaan mitään). Täällä kun Jumalakin pitää shoppailla osina ja räätälöidä juuri sellaiseksi miltä minusta itsestä parhaalta tuntuu.

      Islamissa tällainen subjektikeskeisyys ei tule kuuloonkaan, eikä oikeastaan tule kristinuskossakaan, jos oikein tarkkaan ajatellaan.

      Uskonnot ovat minusta hyviä paitsi subjektiivisesti myös tietyn jäsennyksen tuojina. En väitä, että moraali on palautettava uskontoon, mutta usko(nto) tarjoaa "valmiin" paketin / haasteen, joka riittää jäsentämään elämää hyvin monipuolisesti. Siinä on aina jotain auki kohti mysteeriä, mutta silti yleiset raamit on määritelty.

      Mutta. Länsimainen ihminen joutuu luopumaan paljosta kääntyessään esimerkiksi muslimiksi. Käsityksemme yksilöllisyydestä on toinen, ellei sitten vedetä todella maallistunutta versiota islamista.

      Poista
  55. Meri, sinulta hieno konmmentti samalla kun minä kirjoitin tuota äskeistä.
    Vaatimattomuus, kunnioitus, toisten hyvän huomioiminen, hiljentyminen - kaikkea tällaista tarvitaan hälyisenä, itsekkyyteen rohkaisevana aikanamme

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuen luen teitä, sanoisin näin: kun turhat muuttujat karsitaan pois, on olemassa hyvää ja pahaa ja pahaa on vastustettava anteeksipyytelemättä.

      Poista
    2. "Paha meissä ei kysy. Eikä hyväkään haluaisi kysyä pahalta."

      Siinäpä modernin ihmisen ongelma pahan suhteen. Ongelma yritetään ratkaista yhteiskunnallistamalla, psykologisoimalla, relativoimalla tai vaikkapa syyllistämällä itsensä kaikesta mahdollisesta (esim. imperialismi uskonnollisen terrorismin historiallisena eelityksenä). Sen hyväksyminen että joku vain nauttii tuottamastaan tuskasta tai toisinaattelijoiden piinaamisesta, tuntuu liian epä-älylliseltä tunnustaa. Se, valitseeko sadistikaan ominaisuuttaan vapaasti, solujen ja hiukkastensa ohi, on ratkaisematon kysymys. Siksi, juuri siksi, pahuuta on vastustettava sen tapahtuessa epäröimättä ja anteeksi pyytämättä.

      Poista
  56. juha. ihmisen pahuuteen liittyy tämä yhteinen tarinamme: kukaan ei synny historiattomana eikä viattomaan paikkaan. olemme syntymästämme lähtien osallisia myös siihen epäoikeudenmukaisuuteen, joka ihmisen tarinaan liittyy, vaikka emme itse ole tehneet vielä mitään.

    pahuutta sinänsä voi yrittää yksilöidä niin raamatullisesti kuin filosofisestikin, mutta yhtä kaikki se on ollut ihmiskunnan uskollinen seuralainen kaikkina aikoina ja on edelleen.

    pahuutta on sisällämme pieninä palasina, enemmän tai vähemmän heikkoina hippuina, joista paineen alla, murtumisen hetkenä tai yllyttävien olosuhteiden johdosta kasvaa pahoja tekoja.

    minussakin elää tällä hetkellä, pasifismista huolimatta, pieni murhaaja, joka saa tyydytystä siitä ajatuksesta, että joku liiskaisi trumpin. pahuuteni on siis jonkin hyvän tavoittelua väärin tavoin. ilmeisesti ajattelen tämän asian niin, että pahaa saa tehdä hyvästä syystä. on kyllä vastenmielistä nähdä oma yöpuolensa tällä tavalla.

    ilmeisesti pitkään jatkuneesta kunnollisuudestani on tullut minää pönkittävä projekti, jossa kunniattomuus, pahuus ja mädännäisyys on heijastettava jonnekin muualle.

    meri


    VastaaPoista
  57. Juha, Marjatta, meri, Vesa.

    On myös sellaista, että aina ei ole sitä samaa jaettavaa, vaikka kuinka olisi halua sellainen löytää.
    Silloin on vain "varjeltava (lainaan erästä ajattelijaa) omaa toisinajatteluaan" eikä siis välttämättä edes altistaa sitä ideologiseen dialogiin, jonka tavoiteltavana lopputulemana on sitten uusi ja parempi yhteinen käsitys, jonkinlainen synteesi.
    Sama ajattelija sanoi ettei voi vaieta ilman sisältöä, josta vaieta.
    Hyvin sanottu.

    On tilanteita joissa yhteistä suurta ideaa ei ole arkiseen selviämiseen liittyvien asioiden ulkopuolella. Sekään ei tarkoita mitään tuhoisaa vaan sen voi ihan hyvin hyväksyä.
    En haluaisi maailmaa jossa kaikki ajattelevat kuten minä. Haluaisiko joku teistä maailman jossa kaikki s i n u n ihanteesi yhdistäisivät maailman?

    Itse aika klassisen (joku voisi sanoa fundamentaalin) kristillisen käsityksen ja monessa kohtaa reilusti konservatiivisia, säilyttäviä ihanteita kantavana ihmisenä olen hyvin tottunut siihen että sanat ja paraskaan keskustelu harvoin johtaa yksimielisyyteen. En sitä odotakaan. Kun vielä persoonana livenä olen aika nopealiikkeinen ja nauravainen, ei tätä mun yhdistelmää juuri tulee vastaan maailmalla vastaan ainakaan siinä porukassa missä mä vähän liikun. Sitä on tottunut jäämään oppositioon (vaikka ei sinne haluisikaan) sekä konservatiivien että (nyt valitsen tarkasti sanan, rakkaudella:) muutosjoustavampien piirissä.

    Tämän vuoksi en tunnistane dikotomioita samalla tavalla kuin monet. Ne on mulle vain ilmassa olevia palloja, eivät maaleja. Tai sitten se johtuu siitä ettei mun ihannemaailmaan edes kuulu kollektiivinen samanmielisyys, yksi maailma, yksi sydän- ajattelu. Tai kuuluu, mutta ei näillä ihmisten eväillä mitä meillä käytettävissämme on. Rauha missä tahansa, kaikkialla, on paras ihanne täällä meille. Mutta sekään ei tarkoita yhteistä mantraa. Kohtuullisuutta ja malttia erilaisina se tarkoittaa kyllä. Ja se tarkoittaa riman sitä tasoa että emme vahingoita toisiamme.
    ( Toivottavasti Syyriassa, tämä esimerkkinä, tulee rauha, vaikka meidän länkkäreiden mielestä se tarkoittaa väärän pahan miehen, Assadin valtaa. Me kun oltiin niin tykästytty siihen sanaan kapinallinen. Kuten aina. Tähän viittasin edellisessä kommentissa. Rauha on kunniaa tärkeämpi. )

    ...

    VastaaPoista
  58. ...

    Uskonnollisista teksteistä sitten ei mun mielestä saa kasaan mitään sellaista hyvät aforismit-kokoelmaa, jonka peruusteella uskonnosta x tai y voitaisiin sanoa mitään varmaa. Tai oikestaan yhtään mitään. Kauniin kokoelman saisi aikaan varmasti Maon, Leninin (sen varsinkin) ja Hitlerinkin kirjoista.
    Koraania tulee sen sijaan kunnioittaa mielestäni sen vuoksi että se edustaa pyhyyttä ja pyhyyden kokemusta niin monille, ja aidosti.
    Uskonto, tosin puhun nyt vain kristinuskon, ainoan uskonnon josta kuvittelen mitään (eli tosi tosi vähän) mitään sisältä käsin ymmärtäväni, on omaksujalleen joko synteettinen tai orgaaninen kokonaisuus. Orgaanisen kokemuksen kautta sitten eri uskontojen ihmiset voivat ehkä hapuillen (jo se olisi hyvä) löytää jotakin yhteistä, sen pienimmän yhteisen jaettavan.
    Toki sen voi löytää myös uskonnottoman, tai ateistin kanssa silloin. Itse löydän sen jaettavan helpoiten usein juuri uskonnottomien, ihanteettomien uskonnottomien kanssa varsinkin, koska olin sellainen niin kauan ellei sitten yleisvasemmistolaisuutta lasketa ihanteeksi. Ei lasketa. Mutta orgaanisen kanssa kohtaaminen vaatii äärimmäistä rehellisyyttä, avoimuutta ja kaikkien omien maskien pois riisumista että kieli olisi edes sinne päin sama. Jotakin tunnistettavuuden ja tunnustavuuden liittoa mistään piittamatta. Hullun puolustupuheen.

    Lopuksi todettava että Vanha testamentti (jo se ) on muuten täynnä, kuten Vesa jo hieman raotti, täynnä Jumalan armoa ihmiselle. Jeesuksen armo on jo siellä. Jo ekalla tokalla sivulla. Jumalahan olisi voinut hävittää ihmisen heti jo syntiinlankeemuksen jälkeen sen rikoksesta, jumalanpilkasta, jumalanpoissulkemisesta, jumalanvähättelystä, uskottomuudesta. Mutta saatiin vain osa rangaistuksesta, kuolevaisuus, työ, naimisen vaivat. Saatiin aika iso osa siitä kyllä. Mutta pahempi olisi ollut häviäminen, lähdetys takaisin olemattomuuteen, ei-miksikään.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäosa kollektiivisuuden pohdintaan.

      Kenenkään kanssa ei tietenkään ajatusmaailma nappaa 1:1 kaikessa. Niin on hyvä.
      Mun on todettava, että eniten sellaista suoraa vilpitöntä yhteenkuuluvuutta mä tunnen vanhusten kanssa. Ja ne ei ole muuten lapsia jälleen. Eikä sen viisaampia kuin muutkaan. En tarkoita sitä.
      Useimmat niistä vaan on niin hemmetin (ihanan) piittaamattomia antamastaan vaikutelmasta. En tarkoita sellaista narsistista nyt-mä-kyllä-sanon-suorat-sanat -juttua vaan sitä että kun ne vaikenee (tyyliin: pah!) tai puhuu vaan miettimättä sanojensa tarkkuutta, korrektiutta tai niiden kauneusarvoa, on siinä jotakin aitoa maskitonta kohtaamista. Ei tietenkään aina. Uimahalleissa, ruokakaupoissa, rappukäytävissä pääsee näiden juttusille. Piristetään toinen toisiamme.
      Me nuoret täällä ollaan vielä vaan niin tarkkoja mitä edustamme ja mitä emme sanoillamme. Tiedättekö sellaisen vanhan ihmisen (en sano että viisamman kuin kukaan muu) naurun, josta ei tiedä onko se hyväntahtoista tai jotakin muuta, se nauru ei vain pyydä anteeksi keneltäkään mitä se nauraa. Siihen ei voi reagoida muuten kuin yhteisellä naurulla suurinpiirtein kaikelle räpeltämiselle.

      Täällä me kaikki siis sinnitellään
      Katastofista selviytymis y r i t y s.
      Kollektiivisuutta enemmän tai vähemmän.

      jope vielä

      Poista
  59. Jope, selviytymisyritys tärkein, kommunikointiyritys (ei liikelaitos) ja ehkä myös yritys päätyä vanhukseksi (epävarmaa tosin) ja hyvään kuolemaan ja siitä sitten...

    On hyvä, että me ihmiset olemme tässä maailmassa erillisiä komeroita (tilaa riittää kun sitä vaan annetaan) ja kuitenkin sellaisia, että aika paljon toisistamme tunnistamme. Ei tule kuitenkaan liian yksinäistä.

    VastaaPoista
  60. "Kun luen teitä, sanoisin näin: kun turhat muuttujat karsitaan pois, on olemassa hyvää ja pahaa ja pahaa on vastustettava anteeksipyytelemättä."
    Tykkään tästä Juhan sanomasta, kas kun olen aika selkeä jalat maassa -tyyppi kuten jo tiedätte.
    Minusta on olemassa ihan selkeät hyvän elämän säännöt, jotka ovat olleet samat jo luonnonuskontojen ajalla, olla hyvä toiselle, kunnioittaa toista ja jakaa kaikille hyvästään.
    Kantin kategorinen imperatiivi, toimi niin, että toimintasi voisi olla yleinen laki (jotenkin noin), kultainen sääntö eri muodoissaan. Hieman se kyllä ontuu, että pitäisi tehdä toiselle niin kuin toivoisi itselleen tehtävän. Haluaisin korjata sen muotoon tee toiselle niin kuin hän toivoo itselleen tehtävän, koska emmehän me halua samaa.
    Meissä on kuitenkin kaikissa jotain kaikista meistä, kuten Vesa yllä toteaa komerometaforassaan.

    Meri, ei minusta se ole pahuutta, jos mielessä käy, että hyvä jos joku liiskaisi jonkun pahaa tekevän tyypin. Se on vain sellaista harmitonta tajunnanvirtaa kuten väsyneen vanhemman mielessä ailahtava, että voi kun ei olisi noita lapsia.

    Jope, minä arvostaisin sitä, että sinä sanoisit omat mielipiteesi etkä toistaisi kaikkea mitä on liikkeellä. Me kaikki luemme paljon ja seuraamme uutisia. Sitäpaitsi et ole vastannut, miksi valehtelit, että YLE ei olisi uutisoinut tiettyjä rikoksia. Et myöskään perustellut millään tavalla kun kysyin, miksi kirjoitit negatiiviseen sävyyn siitä, että pakolaismiehet ovat siististi parturoituja. 'Pointtini on, pääsia on, tarkoitin muuta jne ...' Minusta on turhauttavaa laatia pitkiä kommentteja, selittää kulttuurisia arvostuksia yms, kun sinä ohitat kaiken.
    Miten olisi: Marjatta, en tiennyt tuota/ Ajattelen jotenkin kilpailijana noita uusia uroksia - vai MITÄ? Luin jonkun maahanmuuttokriittisen sivuilta tuon väärän tiedon YLEN uutisoinnista ja uskoin/ On se YLE niin paska, että ei väliä vaikka vähän vetää mutkia suoriksi ja mustaa sen mainetta - vai MITÄ?
    Minusta rehellisyys on tärkeä arvo ja on epäkohteliasta jättää vastaamatta. Minä en osaa keskustella sinun kanssasi, jos sinä et vastauksissasi vastaa.

    Kurinalaisuudesta vielä. Se on minusta kuitenkin enemmän luonnekysymys kuin uskonnon määräämä.

    Uskonto antaa hyvät arvot, mutta olen opettajana huomannut, että uskonnottoman perheen lapsi saa usein paremmman eettisen kasvatuksen vanhemmiltaan kuin tapauskovaisen perheen lapsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jope ja Vesa, minä olen lähellä vanhuutta, täytinhän loppiaisena jo 67v. Jope, sun pitäisi tuntea yhteenkuuluvuutta minun kanssa.
      Minusta vanhuksissa, sellaissa jotka eivät ole katkeroituneita, on samaa suoruutta kuin lapsissa.

      Poista
    2. Kyllä, ja monesti myös luonteen piirteet tulevat puhtaammin esiin (en nyt tarkoita tilannetta jossa esimerkiksi Alzheimer alkaa vääristää koko persoonallisuutta ja yllättää kaikki).

      Poista
    3. Marjatta, olen samaa mieltä: uskonto ei yleensä muuta ihmisen persoonallisuutta tai temperamenttia. Tapoihin se saattaa vaikuttaa ja yleensä vaikuttaakin, varsinkin jos ihminen kääntyy kypsemmällä iällä. Uskon, että kurinalaisuutta voi harjoitella, mutta vaatii tiettyä luonnetta.

      Tiedän valitettavasti narsisteja, jotka uskoon tultuaankin säilyivät narsisteina, jatkoivat ihmisten kiusaamista entiseen malliin mutta uusilla aseilla. Tämä ei tietenkään ollut uskon vika, vinoumat olivat vaan niin syvällä persoonassa, ettei niihin ulottunut edes uuden elämän jalostava vaikutus. Usko merkitsee armahdetuksi tulemista, mutta olisi suotavaa että se näkyisi myös henkilökohtaisena kilvoitteluna siten, että ihminen oppisi jotain itsestään ja käyttäytymisestään.

      Edes "hyvä" ja "sydämenuskoinen" perhe ei välttämättä tuota eettisesti korkealaatuisia jälkeläisiä. Paljon on kyse myös genetiikasta ja siitä, millaiset persoonallisuustyypit perheessä kohtaavat.

      Usko/nto ohjaa hyvään elämään, mutta kristinuskossa ei ole lopulta kyse siitä. Eivät kaikki "parannu" esimerkiksi persoonallisuushäiriöistä (niistä ei kai voi edes lopullisesti parantua?) tai saa rauhaa muistakaan sairauksistaan. Kyse on merkityksistä, elämän suuntautumisesta armon näkökulmasta, toki myös henkilökohtaisesta kilvoittelusta.

      Poista
    4. Itsekin ihan kauhistuin sanavalintojani "tuota" ja "korkealaatuinen" ja "jälkeläinen" perheen kohdalla. Eihän perhe tai usko kumpikaan ole mitään tuotannon asioita, vaan ihmiselle luontevia tapoja olla yhdessä ja yhteydessä, tuotoksia on hankala ohjailla ja jos liikaa ohjailee, menee ihan pieleen...

      Poista
  61. jope ja marjatta. minä myös olen jo kuusikymppisenä aika vanha, joten minun ei tarvitse enää pelätä mitään. ei edes vähän lapsellista tuohtumustani.

    lähikaupassa käy pari vanhusta, joiden kanssa tulee hupateltua enemmän kuin tehokas ostotapahtuma edellyttää. vanhoissa on se kiva juttu, että heille joutilaisuus merkitseekin hyvinvovintia. tarjouduin saattamaan toisen kotiin, ettei liukastumisen vaara olisi niin suuri. "voisitsä", hän sanoi niin tehokkaasti ladatulla kiitollisuudella, että tulen sillä toimeen pitkään.

    meri

    VastaaPoista
  62. Marjatta, sydämeltäsi ainaskin nuori!

    Ensiksi. Niissä uutisissa jotka minä näin, uutisoitiin todella nuo kaksi aiheellista tuomiota törkeästä vihapuheesta, mutta sanallakaan ei mainittu noita epäilyjä/rikoksia jotka kohdistuivat lapsiin. Se kiinnitti laajasti ihmisten huomion, koska uutisoimattomuus tuossa yhteydessä suorastaan ihmisten silmille.
    En siis tiedä missä kohtaa oli se valhe. Jos Yle sitten myöhemmin uutisoi, ok.

    Parturoidut miehet sitten, sanoin näin : "Näkisin minäkin niitä sodasta ja leireiltä pelastettuja perheitä mieluummin enemmän, en tiedä onko väärin ajatella niin, mutta kai se on luonnollista että lapsikin kysyy miksi ne melkein kaikki on nuoria miehiä, vaikka hyvä virallinen vastaus siihen on tietenkin olemassa. Tyttölapsen isänä ja muutenkin vähän puolueellisena sitä miettii että eivät kai noiden kaikki sisaret ole siellä jääkylmillä ja paskaisilla pakolaisleirillä kun nää veljet on täällä ja kauniisti parturoituina aina. Tytöt ensin, ajattelen luonnostani, isänä."

    Missä kohtaa sinä näet tuossa negatiivisuuden?
    Miehet on täällä siisteinä ja parturoituina, ok, hyvä, no hätä. Minä ajattelen että mitenkä niiden siskot siellä leireillä, onko niillä yhtä hyvin kuin veljillään, tytöt naiset ovat oikeutettuja ihan samaan turvaan kuin nuo miehet.

    Missä kohtaa negatiivinen ajatusrikos tuossa mun ajattelussa tapahtuu? Jos noin ei saa kokea, tuntea niin en mä kyllä sitten tiedä mitä saa ajatella, sanoa, tuntea. Ehkä on jätettävä kaikki atribuutit pois kirjoituksesta kaikkien laskennallisten väärinkäsitysten välttämiseksi. Tässä kohtaa tuo ajatuksiani kuvittava sana "parturoidut". Ollaanko me jo niin pitkällä kielen leikkaamisessa?
    Toivottavasti tämä aikamme kielivahti ei ole mennyt jo niin pitkälle, että jos sanon että mun lempiväri on punainen, mun on lueteltava varmuuden vuoksi kaikki muutkin värit mitä on.
    Katsot minua nyt Marjatta koko ajan tämän foorumin vastustajanasi, diaboloksena, jonka sanoissa on aina jotakin inhaa ja tausta-ajatusta mukana.
    Mutta ei se mitään, saat sen anteeksi, tämä loputon muiden motiivien epäily heijastaa ihan suoraan tätä päivää ja ajan jakautunutta henkeä. Mä luokittelen varmasti ihan samalla tavalla, en ole sen kummempi. Mutta en aikuisten ihmisten kanssa osaa edustaa sellaista keskustelukultuuria että pitäisi koko ajan ylivarmistaa mitä sanoo. Mutta kai sekin on opittava tässä ajassa.

    Viimeiseksi vielä- Linkkaan tosiaan mielelläni tosiaan muiden juttuihin, koska suuresta osasta asioista mulla ei ole omaa perusteltua kantaa. Musta on kiva kuunnella mitä muut ajattelevat silloinkin kun ajatukset eivät osu omiini. Mullahan on meneillään se projekti että poliittisissa asioissa seuraa faktoja, todellisia tapahtumia ja muodosta käsitys niiden perusteella, älä kiirehdi tuomaan arvojasi niiden reaalitapahtumien yli. Puhun siis nyt itselleni. Siinä prosessissa on tärkeintä ottaa esim. maailman taoahtumat vastaan sellaisina kun ne tulevat ennen kuin päätän mitä ne ovat minulle minun omien arvojeni kannalta. Sota on sotaa. Rauha on rauhaa. Ja niin edelleen. Maailma näyttäytyy silloin hieman jopa toiveikkaampana paikkana kun ei näe että tuolla on ne joilta ei voi odottaa mitään hyvää ja tuolla ne jotka taistelee ainoiden oikeiden arvojen puolesta.

    Rauha on mimimi joka täytyy saavuttaa aina, maailmanlaajuisesti ja yksityisesti. Omankin kunnian yli. Oikeassaolemisen tai väärässäolemisen. Senkin vuoksi otan jokaisen viestisi mulle vastaan tosissani, vaikkakin usein tulee fiilis, että miksi tuo viisas M haluaa taas käsittää mut sellaiseksi mitä en ole.
    Mutta kitos vielä ettet nyt ohittanut mun kommentteja vaan jaksoit vielä keskustella mun kanssa.


    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä parturointiasiassa komppaan siltä osin kyllä Jopea, että ihmetytti minuakin jossakin vaiheessa miksi juuri ne nuoret ja hyvinvoivat tulevat ensin - ja kun tiedämme mikä joukko naisia ja lapsia on leireillä kurjissa oloissa.

      Varmaan nämä nuoret miehet etunenässä olisivat olleet tykinruokaa ja rynkyn luoteja täynnä ja värväyksen kohteita, ymmärrän hyvin että he ovat välittömässä vaarassa. He ovat myös parhaissa voimissa lähteä tiedustelemaan asioita. On perusteltua ajatella, että naiset hoivaavat lapsia. Ja tulijat eivät ole mikään homogeeninen joukko, hyvin erilaisista taustoista paetaan todellisia vaaroja.

      Mutta asiassa on sekin puoli, että tässä näkyy väkisinkin myös lähtömaiden kulttuurinen arvojärjestys: miehet ensin. Ei vaan reippaudessa ja suorituskyvyssä vaan arvossa. Sitten joukossa on väkisinkin myös ihmisiä - kuten todettu ja nähty -, jotka ovat tehneet pahojaan ja pakenevat kostoa / oikeutettua rangaistusta ja käyttävät hyväksi pakolaisstatusta.

      Tällä puheenvuorolla en tarkoita, että ihmisiä ei pitäisi auttaa, päinvastoin. Tilanne vaan on huomattavan kimurantti, sitä tahdoin sanoa. Siinä myös törmäävät erilaiset arvot ja kulttuuriset arvostukset. Tärkeää olisi kuitenkin pelastaa mahdollisimman monta ihmistä. Ja pistää ruotuun ne, jotka ovat tehneet rikoksia.

      Juuri se ärsyttää, että jaritervomaisesti lätkäistään iso plussa siihen kohtaan missä joku on pakolainen ja iso miinus siihen kohtaan missä joku on vähän asenteissaan jäyhempi suomalainen (autisti ja mitä lie). Tämähän on rasismia yhtä lailla. Pitäisi nähdä, että ihmiset ovat kaikkialla ihmisiä, yksilöitä, ja niin hyvää kuin pahaa mahtuu jokaiseen, joihinkin enemmän kuin laki sallii, olipa kyse sitten pakolaisesta tai täällä asuvasta rasistijurnukasta.

      Minusta pohjoismaisessa hyvinvoinnissa ja ymmärtämisessä mennään liian pitkälle silloin, kun pahantekijöitä aletaan hyyssätä. Karkea rinnastus: Breivik ja Norja ja nyt tämä Floridan ampuja ja USA. Siinä on kaksi tapaa suhtautua terrorin tekijään (olkoonkin että molemmat ovat sairaita). En ole suoraan yhdysvaltalaisen mallin puolella, mutta kyllä psykopaatit pystyvät hyödyntämään pohjoismaista anteliaisuutta oikein kunnolla. Tuo Breivik-juttu ja terroristien rahoittaminen sosiaaliavustuksin ovat täyttä pelleilyä ja ihmisarvon pilkkaamista.

      Poista
    2. Tarkoitin siis että molemmat terrorin tekijät ovat sairaita (Floridan heppu ehkä jopa traumatisoitunut siinä kun palvellut isänmaataan sotakentällä - sinänsä osoittaisin häntä kohtaan enemmän ymmärrystä kuin jyrkkä kuolemantuomio).

      Poista
    3. Jope, luin muuten eka virheellisen hauskasti kommenttisi:

      Rauha on mimmi, joka on saavutettava... :)

      Minua miellyttää kovasti tämä ajatus rauhasta naisena - miten vaikea se onkaan saavuttaa yksityisesti ja yleismaailmallisesti ja silti tekee niin kovasti mieli saavuttaa... :)

      Poista
  63. Kun kaikki jahtaavat samannimistä mimmiä, syntyy eittämättä konflikteja ja eturistiriitoja... Kaikki tahtoo Rauhan itselleen...

    VastaaPoista
  64. Heh heh! Nauroin jo toisen kerran tänä aamuna (eläkeläisen aamu, kohta on puolipäivä).
    Ensimmäinen oli HS:n sarjakuvien Fingerpori. Naapuri huutelee lumea kolatessaan kaukaa omalta pihaltaan Heimo Vesalle mieleensä pulpahtaneen Platonin lauseen tasa-arvosta, joka tuottaa ystävyyttä, ja ehdottaa filosofista keskusteluiltaa. Seuraavaksi naapurukset istuvat viinilasiensa ääressä ja sama tyyppi toteaa:"Muijallas on kunnolliset hinkit." Kolmannessa ruudussa Heimo toteaa pää kallellaan:"Mies oli kaukaa viisas." Äsh, ei tämä komiikka toimi selitettynä, pitää itse nähdä.

    No. minusta tuntuu, että turvapaikanhakijoiden siistiä ulkonäköä on koko ajan tulkittu väärin. Heti heidän saapuessaan katsottiin, että ohho eivät ole ryysyissä. Monet ovat varakkaita ihmisiä ja ovat saaneet jonkin verran vaatteita mukaansa, osa on joutunut heittämään matkatavaransa mereen ja saanut matkan varrella hyviä vaatteita lahjoituksena. Silti hyvin monet esim. meidän vastaanottokeskuksissamme kulkevat kangaskengissä, jopa rantatossuissa. Kun tulee kutsu kuulusteluun, he lainaavat vaatteita toisiltaan, koska olisi hyvin epäkunnioittavaa näyttäytyä virallisessa tilaisuudessa resuisena. Se kuuluu kulttuuriin, samoin on hiusten ja parran siistimisen kanssa, ja heillä on tuuheat hiukset.
    Olen katsellut, miten taidokkaasti monet irakilaiset ja syyrialaiset naiset laittavat hiuksensa kiinni ja otan siitä oppia, kun hiukseni alkavat jo pian yltää nutturoille. Tyylikkyys on minusta aina kauniimpaa kuin sotkuinen seksikkyys. Ajatelkaa nyt hiusmuotoilusarjaa nimeltä Bed hair.
    Jopen huomautus kauniisti parturoiduista oli letkautus, joka pomppasi rasistisena tekstin joukosta. Sitä ei käy kieltäminen.

    Ymmärrän, että ei ole helppoa jättää kotia. Kulttuurissa, jossa naiset ovat kodin valtiaita, he myös ovat vastahakoisempia lähtemään. Kyllä meillä oli täällä myös yksinään lähtenyt nuori irakilaisnainen. Luulin, että hän on virkailija, kun hän tuli keskustelemaan jostain majoituksen parannuksesta täydellisellä englannilla. Hänellä oli keskimääräistä enemmän seikkailunhalua ja rohkeutta.
    Alepposta perheineen lähtenyt Pensselisetä, josta aiemmin kerroin, oli myynyt kauniin talonsa ja ison auton ja kaikki rahat menivät salakuljettajille. Haastattelussa hän pohti, olisiko sittenkin pitänyt jäädä - Aleppoon! - jos olisikin selvinnyt. Siellä hänellä oli ammatti ja asema ja nykytilanteesa hän ei edes voi pitää yllä soittotaitoaan, koska naapuri koputtaa välittömästi seinään, jos hän yrittää harjoitella.

    Tietenkin kaikki kärsivät pitäisi hakea pois leireiltä, EU-maat eivät pysty sitäkään tekemään.
    Nyt on sellainenkin tilanne, että leirillä olevat perheenjäsenet eivät pääse Suomeen eikä Suomessa oleva enää sinne. Heidän erotessaan oli vielä voimassa perheenyhdistäminen. Nyt jätetään lapsiakin tänne yksin joihinkin ryhmäkoteihin vanhempien ollessa toisaalla.

    Jope, viisas M (haa haa hii hii) yrittää ymmärtää sinua.

    Vesa, ymmärsin kommenttisi tuolla ylempänä perheestä ja lapsista. Itse kirjoitin liian yleistäen. Kirjasikin käsittelee muun ohessa tuota problematiikkaa. Lapset ovat omia persooniaan, me emme "tee" heitä. Yhden lapsen vanhemmat ovat monesti siinä luulossa, varsinkin jos lapsella memee hyvin, että heillä on ollut suurikin vaikutus. Kun saa useamman lapsen, huomaa että asia ei olekaan niin ja joutuu ehkä nöyrtymään. Joku lapsi on "vaikea", joku kuin unelma. Joku on altis tekemään hyvää ilman mitään opettamista, joku pahaa.

    Meri, kivoja kohtaamisia sinulla vanhusten kanssa!

    Juha, filosofi, mukavaa lomapäivää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kello onkin jo yli puolenpäivän. Juha blogikellosi jätättää kaksi tuntia, mutta ei se mitään.

      Poista
  65. Hah ha, hyvä. Mimmin saavuttaminen tosiaan tuntui (aikanaan) rauha-nimiseltä paratiisilta jonne oli ehdottomasti päästävä mukaan.

    Sen verran pateettinen romantikko mäkin olen, että naiset ensin.
    Mie Meidän talpssa asuu muuten poikkeuksellisen paljon Lähi-idästä tänne kotoutuneita ihania naisia.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, me kirjoitettiin yhtä aikaa. Oletko säkin Jope talvilomalla? Mukavaa päivää!

      Tämän ketjun pään esiin rullaaminen vie niin kauan, että pitäisiköhän siirtyä seuraavaan kirjoitukseen?

      Poista
    2. Töissä, mutta käyn välillä teitä moikkaamassa kun niin kiinnostaa tää ja te.

      Poista
    3. Hyvä toi fingrpori.kyl se marjatta aukes.

      Tuota marjatan ja jopen tostensa sietämistä ihailen. Voin kuviella mihin tuo olisi voinut joidenkin toisten kohdalla johtaa. Kiitos teille jope ja marjatta.

      (Jo. Enoo jaksanu enää kellon kans värkätä. Yhes vaiheessa yritin mutta annoin sitte olla.)

      Poista
    4. Hyvä toi fingrpori.kyl se marjatta aukes.

      Tuota marjatan ja jopen tostensa sietämistä ihailen. Voin kuviella mihin tuo olisi voinut joidenkin toisten kohdalla johtaa. Kiitos teille jope ja marjatta.

      (Jo. Enoo jaksanu enää kellon kans värkätä. Yhes vaiheessa yritin mutta annoin sitte olla.)

      Poista
    5. Kelloa ei mutenkaan väliä kun minä olen lomalla vielä 27. päivään asti. Jos minulta kysytään, niin onni on tätä. Valvoa myöhään (05:00) ja herätä puoli yks, lukea, kirjoittaa, käyä kokkolassa kattoon rakkaita kavereita ja äitiä terveyskeskuksessa (ymmärtää muistisairaudestaan huolimatta sen ettei enää uskalla olla kotona yksin), katsoa sarjoja (quarry menossa levyboxina ja aloitin crownia), luen vesan Vantaata, Childin Linnoitusta, Kuudetta Taisteluani (mahtava), Skeptisismi-kirjaa (sieluani ravitseva!), Hayesin Vaeltaja myös jo maistilla ja pikkuisen jaan kaplinskia mausteeks; sikaria en nyt polta kun ilma niin epäromanttinen enkä Palaveriin viitti mennä jos ei kaupunkiin muuta asiaa. Ja teidän kanssa tämä loma on titenkin yhtä juhlaa.

      Poista
    6. Ja lomamusiikkina cecil taylorin Conquistador ja keith jarrettin (dejohnette/peacock -trio) Changes (sekä aivan superhuikea raita Mandala jarretin European quartetin levyltä My song). Kuultavissa youtubelta kaikki.

      Näitä juttuja on kuunneltava keskeltä sisään -asenteella, tilana jossa elementit soivat taivaallisesti yhteen - niin kuin jackson pollockin maalauksia katsotaan.

      Poista
  66. Juha, hienoa että saat olla lomalla! Mäkin oon vapaa opetustöistä tämän kuukauden, mutta silti tulee kalenteriin kaikkea. Piti kirjoittaa ja lukea rauhassa, mutta aika tahtoo murentua. No, toisaalta hauskaa lukea rauhassa opiskelijoiden juttuja ja tehdä arvioida ja vastaavaa. Ehkä sitten kahtena viimeisenä viikkona kirjoitankin jotain.

    VastaaPoista
  67. Kuulostaa kivalta elämältä Juha!
    Eläkkeellä on sama, mutta on paaaaljon hitaampi. Nyt aion kirjoittaa pojalle sähköpostia, me viestimme näin vanhanaikaisesti. Sitten pitää kiireellä lukea loppuun Antti Eskolan Vanhuus, jota en voi enää uusia, vaan palautan kun lähdemme ajelemaan parin tunnin päästä Kuusankoskelle kuuntelemaan Pohjois-Koreassa avustustyötä tekevän henkilön luentoa. Kuusaa on meidän kaupunginosista virkein, siellä on paljon kulttuuritapahtumia ja myös kaikenlaista vaihtoehtokulttuuria mm. se turvapaikanhakijoiden kanssa tehty heidän omista taustoistaan kertova näytelmä, josta omassa blogissani kirjoitin.

    Jopelle vielä, se rasistisuus toisten ulkonäköön viittaamisesta syntyy siitä, että se on tässä yhteydessä, jossa meidän pitäisi jo tietää näistä kulttuurisista piirteistä. Alkuun meni vielä paljon tietämättömyyden piikkiin, mutta yhä uudelleen toistettuna se tuntuu minusta tarkoitukselliselta.
    Minun blogissani on käyty muuten Hommafoorumilta moneen kertaan ja yhteen aikaan oli Venäjältä tuhansia kävijöitä päivässä (!) juuri silloin kun kirjoitin näistä tositapauksista.
    Myös se, että en tiedä sinusta varmaksi mitään kuten tiedän näistä muista keskustelijoista aiheuttaa epävarmuutta. Kai sinä voisit kertoa kuka olet edes sähköpostissa marjatta@mentula.net.

    Vesa, koita päästä rästitöistä lomailemaan. Yliopisto-opettajat ovat nykyään todella ahtaalla.

    Tänään minua kauhistuttaa se, miten Sipilän kimppuun hyökätään - taas. Kuka enää ryhtyy mihinkään poliittiseen virkaan. Ensin pitää tarkistaa, onko sukulaisia missään liiketoiminnassa, koska heidänhän pitää lopettaa työnsä.

    Menoks...pitää syödä Eskolaa lukien.

    VastaaPoista
  68. Luin vasta nyt tän, valitettavasti huomasin sen: "Jopen huomautus kauniisti parturoiduista oli letkautus, joka pomppasi rasistisena tekstin joukosta. Sitä ei käy kieltäminen."

    Pitäisi ajatella että antaa olla, mutta joku itsekunnioituksen raja tulee nyt kyllä vastaan. Käsittääkseni olit tätä mieltä vielä mun vastauksen jälkeenkin.
    Sää et voi olla tosissas....
    Olen nyt siis rasistinen kommentoija, rasistinen lapsus pääsi esiin sanassa parturoitu.
    En sano tätä sulle M, mutta sanon mitä koen nyt: perkele!
    Karsitaan kieli jossa on vivahde.
    Nimitetään sitä mielihalujemme mukaan vaikkapa rasismiksi. Kun ei miellytä. Niinhän se toimii. Mutta antaa olla. Antaa olla.

    jope

    Pilasin varmaan nyt jo kevenneen tunnelman, mutta tuollaista -ismiä tuolla perusteella en ota vastaan kyseisen esimerkin perusteella. Kaksi vaihtoehtoa, jättää sanomatta kaikki tästä aihepiiristä tai yrittää jatkaa argumentaatiota. Nyt on helppo valinta. Marjatta et varmasti tarkoittanut tuolla loukata tai edes mitään pahaa, tuo oli vain niin tämän ajan kielenkäyttöä kuin voi olla. Tuo on nyt maan tapa. Juuri tämän vuoksi ihmiset eristyvät omiin joukkoihinsa peukuttamaan omiaan.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Myös se, että en tiedä sinusta varmaksi mitään kuten tiedän näistä muista keskustelijoista aiheuttaa epävarmuutta. Kai sinä voisit kertoa kuka olet edes sähköpostissa marjatta@mentula.net. "

      Ajatteletko sä että mä olen joku trolli? Onkohan kukaan täällä enemmän teidän kyllästyttämispisteeseen asti kertonut enemmän itsestään kuin mä. Tiedätte mun asumiset, seinänaapurit, iltakävelyt, viikonlopun reitit ja retket, raittiuden, uskoni, taloustilanteen, poliittisen historian, nuoruuden metkut, seksuaaliset pelot, mielikirjailijat, vanhemmat, niiden ammatit, työläistaustan, karjalaisen sukutaustan, persoonallisuuteni piirteet....ja mitä vielä. Jos et ole lukenut tai jaksaa muistaa, se on sitten eri juttu. Miten mä olenkin noin paljon itsestäni. Sorry, Juha.

      Oma nimimerkkini on oma valintani, olen pahoillani siitä. On aika lopettaa sitten täällä tai sitten käydä tekemässä se profiili. On tietenkin totta, että jos ottaa kantaa esim. poliittisesti, on korrektia tehdä se omalla nimellä. Noudatan tätä ilman muuta jatkossa.
      Mitään poliittista kantaa mulla ei ole enkä kuulu mihinkään ryhmään, en tiedä edes ketä äänestäisin nyt, konservatiiveilla ei tunnu olevan poliittista kotia missään, eli en ole osannut omia kantojani edes pitää erityisen poliittisina sillä tavalla että ajaisin minkään mission asiaa, ja siksi sen vuoksi tunnustettavina.
      (Katsotaan nyt miten Väyrysen hanke etenee. Siellä on joitakin juttuja joita kannatan toki.)

      Lohduksi ja lopuksi voin sanoa, että mun elämä Marjatta on pientä. Meillä on perheessä monella tapaa hankalia ja raskaita juttuja menossa, niistä on vain selvittävä. Kotona ollaan pitkät illat, mitään "ruuhkavuosia" ei tunneta. Slow train coming on yleisolo. Siksi kai tämä liika kommentointi tännekin. Se rooli mihin sitten olen täällä joutunut (tai jonka olen itselleni tänne polemiikin pelottomuudessa luonut) on mun arkielämään vasten tarkasteltuna todella outo. Olen jo aiemmin kertonut blogia ja tietenkään nimiä mainitsematta mamu-kollegalleni että tiedät sä että mä olen nationalistin maineessa eräässä foorumissa. Yhdessä naurettiin. Itse lisäsin että syystä varmaan. Pudisti päätään, että hei älä viitti.
      Keskustelun sävy mun tiettyjen kommettien kohdalla on ollut vastustava. On siellä toki paljon tullut myönteisiäkin viestejä. Kiitos niistäkin.

      Sulle henkilökohtaisesti toivon oikein hyvää, eli älä ota stressiä näistä kahdesta viestistä. Sanoin nämä lähinnä itseäni varten, en todistaakseni sulle ettö olet väärässä. Nää keskustellut ovat heijastelleet vain aikaamme ja samalla tietenkin meitä aikalaisia.

      jope

      Poista
    2. Mitä sinä nyt noin riehaannuit?
      Minäkin voin sanoa vahingossa jotain rasistista, ja olen sanonut. Niin käy, se on inhimilistä. Kuka tahansa tuota tekstiä lukiessa kysyy tuossa tietyssä kohdassa "mitäh!", se on ihan sama kuin sanoisi hyvin syötettyinä tai iloisina, vaikka siskot jne...

      Minun mielestäni jokaisen on hyvä kiinnittää koko ajan huomiota siihen, ettei oleta jostain ryhmästä jotain, mikä ei pidä paikkaansa. Itse olen kertonut, että ennakkoluuloni uskonnollsia ihmisiä kohtaan on alkanut hälvetä Vesan kanssa keskustellessa.

      Mutta et siis voi kertoa oikeata henkilöllisyyttäsi? Mikset! Muistathan, miten J----:llä oli peitenimiä tai oikeastaan valepersoonia ja se alkoi kiusata sekä sinua että minua. Kun hän tuli kertomaan oikean persoonallisuutensa kaikki muuttui, täysin.

      Poista
    3. Oi, en huomannut tuota edellistä, vaan vastasin niihin sitä edeltäviin.

      Minusta nimimerkit ovat somessa ok, mutta jos ollaan näin pitkään keskustelussa, niin miksi ei voi esittäytyä?
      Ei se ole mikään ihme, että trollaaminen tulee mieleen, jos nimimerkkikirjoittaja välittää linkkejä provosoiviin kirjoituksiin.
      Olen käynyt suosituksestasi Vihavaisessa ja huh huh.

      Ei sinulla ole mielestäni nationalistin mainetta. En välillä ota sinusta selvää ja siksipä kyselenkin.

      Päätin, etten ehdi lukea Eskolaa loppuun, palautan ja menin heti uudestaan varauslistalle. Eskolan kirjaa näytetään lainattavan hyvin, vaikka Kouvola ei olekaan ihan niiden alueiden joukossa, joissa vanhojen määärän suhde nuorempiin kiihtyy nopeimmin (tulikohan tämä nyt oikein ilmaistuksi).

      Poista
    4. Vihainen, hyvin tunnettu yliopiston prof. ja blogisti.
      Onko se tosiaan tässä ajassa jo linkki provosoiviin kirjoituksiin? Jos, niin en mäkään ymmärrä mistään mitään.
      Appelsinkin, päätoimittaja, Sanoma-talo, oli kai sellainen myös.

      Mahdoton tehtävä. Mahdoton yhtälö.

      Jos juuri nyt musta nimimerkkinä täällä saa nyt sitten trollivaikutelman tai peitenimi-ajatuksia niin teen paluun sitten kun olen profiilin avannut. Inhoan tietoteknikkaa yli kaiken kyllä, mutta kaipa mä jaksan sen tehdä. Jos on omaa tarvetta.

      Mun ennakkoluulot kielihuoltoon ei nyt kyllä ole ihan vähenemään päin viime aikoina olleet, mutta mitä siitä. Varmaan on korjaamisen varaa. Jos kieli on uusi, onko mies myös? Pitääkö kokeilla:)

      Sitten loppuhuipennus itselleni, tajusin sen kautta paljon. Kävin tälläisen arkisen keskustelun puhelimessa eilen. Minä autossa, tyttö kotona. Meillä on tapana että aina koulun päätyttyä lapseni soittaa.

      -Ootsä syönyt jo välipalan kotona?

      -...en.

      -No hei, meillä on ruoka aika pian, eli se meni sitten. (tyttö innokas välipalan syöjä)

      -Mitä mitä?

      -Et sä voi enää alkaa syödä välipalaa.

      -Mähän sanoin että mä olen.

      -Sä sanoit ettet oo.

      -Mä sanoin o-l-e-n.

      OLEN / - EN

      Kun kuulee vain osan kohinaa kohinan keskeltä viesti muuttuu kokonaan tuolla tavalla. Tälläistä sattuu. Kiitos vielä halustasi vastata, kysyä. Siunausta kotipiiriisi.


      jope

      Poista
  69. "Minusta nimimerkit ovat somessa ok, mutta jos ollaan näin pitkään keskustelussa, niin miksi ei voi esittäytyä?"

    Vastaan vielä tähänkin ettei jää mitään piiloon. Helsinki ja mielipidevainon ilmapiiri. Tiedän valitettavasti esimerkkejä siitä että jokin hegemonian vastaisia mielipiteitä esittänyt valtion/kunnan/yliopiston/seurakunnan/yrityksen työntekijä on joutunut vaikeuksiin asiakkaidensa/työnantajansa kanssa kun ihan tavanomaisetkin (kaukana mistään vihapuheesta) keskustelut ovat johtaneet leimaantumiseen.
    Mun kohdalla se olisi vielä erityisen traagista koska mun mielipiteet on kuitenkin aina avoimia eikä lukittuja. En ota niistä kaikista, muutamaa elämän fundamenttia lukuunottamatta yhtä päivää pidempää vastuuta, päinvastoin, otan oikeuden muuttaa kantojani milloin ja miten tahansa. En voi oikeastaan irtisanoutuakaan mistään, koska ei ole juurikaan mitään mistä irtisanoutua. Mitään ryhmää ainakaan.

    Somessa poltetaan ihmisiä sananmukaisesti. Yksi väärä sana ja se on siinä. Ensin palavat näpit, sitten ihminen. Ja somessahan tehdään piru kenestä tahansa. Ihan kuten nyt Sipilästä (mihin fiksusti viittasit) tehdään mediassa joka harvasen päivä.
    Meillä on täällä myös mccarthymainen komissio-inkvisitio joka käy liimailemmassa varoitustarroja ihmisistä ihmisten, heidän arvionsa mukaan vääränlaisten, kotioviin. Kuvittelevat käyvänsä fasismin "vastaista" taistelua.
    Ottavat tumiovallan itselleen kuin mikäkin punakaarti tai valkoiset lahtariteloittajat aikoinaan.

    Helsinki alkaakin olla tietyissä piireissä kielellisesti vaarallinen paikka. Annat väärän signaalin ja olet rasistinoita. Tai jokin muu. Sekä noita että niitä.
    Kuka tahansa ihminen oikein tai väärin perustein voi joutua tämän kohteeksi. Vesa, saattaa tietää tästä jotakin yliopistossakin.

    Nyt tää taitaa olla ns. täytetty.

    Huh, arvaatko minne lähden? Kirjastoon tietty kuten melkein joka ilta. Siellä on hyllyssä taas pari upotettua joita luen tunnin kaksi kunnes ruokakaupan kautta taas kotia kohti naisiani katselemaan. Pientä hyvää elämää.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jope, en pyytänyt sinua kertomaan täällä nimeäsi, vaan minulle henkilökohtaisesti s-postilla, niin että olisi helpompi puhua, kun tietäisin paremmin kenen kanssa puhun. Mutta ohitit tuon ja huomaan, ettet halua, siihen on tyytyminen.

      Appelsinin tapaus me puitiin jo. Vihavaisen blogissa oli niihin aikoihin samanlaista mölinää kuin MV-lehdessä, samat porukatkin varmaan liikkeellä. Voi olla että siellä on nyt rauhallisempaa. Vihavainen antoi sen jatkua, Kemppinen vcaroitti ja uhkasi tehdä vastaavasta törkypuheesta omassa blogissaan rikosilmoituksen. En siis viitannut bloggaajaan vaan silloiseen kommentointiin.

      Poista
  70. Jope, yliopistolla - ainakaan niissä piireissä joissa itse liikun - ei ole ihan tällaista lynkkausmielialaa. Mutta myönnän, että ihmiset ovat varovaisia puheissaan, paitsi ehkä jotkut proffat, jotka sanovat juuri sen mitä ajattelevat, ainakin tietyissä asioissa ja piireissä ollessaan.

    No, nyt muistan tietyn tilanteen, jossa itsesensuuri oli vieläpä ihmisten itsensä verbalisoimana sitä luokkaa, että sanoin puhujalle, joka oli käyttänyt tiettyä ilmaisua ja sitten epäili sen mahdollista rasistisuutta, että anna olla, kaikki tajuaa, ettei tuossa ollut mitään pahantahtoista, vaan ihan normaalia kuvausta asioista, jotka kaikki tietävät.

    Mutta noin yleisesti ottaen ei ole ollut lynkkausta yhden sanan perusteella. Toki jututkin ovat aika tavalla yleisluonteisia - itse puhun harvoin politiikkaa - ja tieteenalan sisällä ja yliopistolla riittää kyllä ihmeteltävää ja kritisoitavaakin ilman että siihen tarvitsee sotkea tämäntapaisia aihepiirejä kuin täällä.

    Jatketaan keskustelua. Minusta täällä menee oikein mukavasti. Pieniä kolahduksia tulee aina kun puhutaan.

    VastaaPoista
  71. "Tällaista lynkkausmielialaa" ei siis kuvaa tämän blogin sisällä olevaa keskustelua, tarkennus tarkennus.

    VastaaPoista
  72. mulla on alusta alkaen ollut se tapa, että bloggaan etunimellä. kaikille kommentoijille ja lukijoille kerron henkilöllisyyteni, jos kuka vain haluaa. aika moni on halunnut. samoin jos kommentoin toiseen blogiin, ilmoitan blogin pitäjälle sähköpostitse henkilöllisyyteni.

    olen aina inhonnut anonyymiyden taakse piiloutumista. olenkin pihistänyt kriitikko otso kantokorvelta yhden hänen motoistaan: 'avoimuus on paras suojaukseni'. näin yksinkertaista se on, ihan totta. anonyymin kommentoinnin salat eivät ole auenneet minulle - jos ihminen ei kehtaa mielipidettään omissa nimissä esittää, miksi kenenkään muun pitäisi ottaa se vakavasti?

    jossakin vaiheessa mulla oli se linja, että ei anonyymejä kommentteja. minulle ei nimittäin olisi mikään tappio, jos kommentiosaston keskustelu tämän vuoksi lakastuisi pois. nykyisin hyväksyn myös nimimerkit, mutta se toivomus mulla kyllä on, että anonyymiyden takaa löytyisi ainakin toimiva sähköpostiosoite. että kommentoija olisi edes sillä tavalla kohtelias tullessaan toisen tontille.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. P.s

      meri, Marjatta, Juha-isäntä, Vesa

      , merin mainitsema "toisen tontilla", varsinkin yksityisessä blogissa vieraana toimiminen on erittäin, erittäin hyvä peruste oman nimen kertomiselle.

      Emmehän me ihan totaalituntemattomien kanssa muutenkaan keskustele ja kaveeraa kuin korkeintaan ohimennen.
      Tuo oli meri sulta hyvin relevantti peruste sille mistä Marjatta puhui. En ole tuolta kantilta osannut ajatellakaan. Täällä esimerkiksi ollaan toisen ja toisten luona, ei ihan yleisessä tilassa. On ihan perusjuttu esittäytyä näin pitkässä "suhteessa."



      "jope"

      Poista
    2. jope

      mua nauratti kun melender joskus vuosia sitten sanoi että kirja on arvokas nimenomaan siksi että yleisöllä ei ole mahdollisuutta mölistä tekstin sekaan mitä sattuu vaan jokainen lukija joutuu riitelemään kirjan kanssa yksinään sohvan nurkassa.

      yritän olla somessa mahdollisimman vähän, koska olen ihan liian yliherkkä asioiden suhteen. reaalielämässä nautin pienestä turbulenssista ja polariteetista, mutta nettimaailmassa pelkään riitaa ja toraa yli kaiken. silloin kun olin ihan noviisi, teki mieli käydä kakkaamassa joissakin paikoissa, mutta se kostautui mielenrauhan menetyksenä. en viitsi referoida tapahtumia sen enempää - antaa likapyykin kuivua yksinään. tunnistan kyllä silloin tällöin vieläkin halun mennä hieromaan kakkaa tyhmien naamaan, mutta en toteuta tuota tarvetta.

      täällä juhassa sen huomaa, että kun osallistuu sosiaaliseen mediaan, niin kirjoittaa sinne keskimääräistä punnitumpia ja hiotumpia kommentteja, yrittää niin sanotusti nostaa rimaa.

      kiitos sulle sun osallisuudestasi tässä hyvässä!

      meri

      Poista
    3. ps. kiitos että kirjoitat nimeni gemenalla. arvostan kovasti.

      sama

      Poista