"Luin aamun hesarin. Siellä kauhisteltiin sitä ettei Trump kauhistellutkaan Putinia. Toi esiin että me jenkit tapamme koko ajan ihmisiä samalla tavalla. Että emme ole sen kummempia. Törkeää, röyhkeää, siekailematonta inhorealismia Trumpin suusta! Mutta. Samalla valitettavasti niin totta. Ei voi mitään. (---) On ideaalikieli, se millä me käymme dialogeja ja monologeja, se on turvallista ja meistä oikeaa, koska se ei haasta meitä itsemme suhteen. Inhorealismi taitaa olla se viimeinen vielä jollakin tavalla peitetty taso, jonne emme mielelämme laskeudu."
Näin edellisen kirjoitukseni ketjussa kommentoi yksi lukijoistani. Totta. Valikoiva puhe on kaikkien pahe tilanteesta riippuen. Ihan kaikkien. Tahallinen tai tahaton. Jopa tuo Trumpin käyttämä itsensä vaapaaksi syyllistäminen on valikoivaa puhetta, filosofista eklekitsyyttä (suonette että käytän ilmaisua filosofia Trumpin kohdalla).
Ympyrä siis sulkeutuu. Jos olemme ihan tarkkoja itsestämme, voimmeko enää lainkaan toimia eettisesti? Edes askeesissa? Siinäkin hylkäämme heikoimmat kanssaihmisemme "niiden muiden" armoille. Kyse on reaallsen ytimestä, eli siitä, missä määrin meillä on ontologista tilaa, siis todellakin: tilaa, ajatella, arvottaa, määritellä ja toimia. Myös ajatteleminen ja arvottaminen ovat tilaan palautuvia elementaareja. Perustava reaalinen kysymys on siis arvojen ja ajattelemisen suhde ajateltuun ja reaaliseen tilaan. Asetun, siis olen. Tilassa niin kutsuttu henki on siis lopultakin yhtä aineen kanssa ja asettuakseen tuohon tilaan ihmisen on käytettävä valikoivaa kieltä. Hänen on oltava relativistinen, itseään syyllistävä, arvojaan ja haluaan suhteuttava, ehkäpä meditoiva, eristäytyvä, hyökkävä tai vetäytyvä, militantti tai pasifisti, humanisti tai anarkisti.
Meille kaikille tuttu tapa syyllistää itsensä vapaaksi sisäisestä ristiriidasta lienee se, mitä me varmasti olemme usein huomaamattamme käyttäneet, nimittäin viittaaminen Amerikan Yhdysvaltojen tai yleensä länsivaltojen ristiriitaiseen ulkopolitiikkaan: "Ensin he itse aseistivat ne ja nyt sotivat niitä vastaan!" Mainiossa kirjassaan Kuinka humpuuki valloitti maailman Francis Wheen kysyykin sarkastsesti, eikö juuri siksi USA: n kuuluisi puuttua ongelmiin kun itse ovat niitä viljelleet? Kenenkäs muun? Erityisesti Noam Chomsky saa häneltä täyslaidallisia. Eli ajatus on tietenkin se, ettei tuolla argumentilla voi perustella suurvallan vetäytymistä vaikkapa terrorismin vastaisesta sodasta, päinvastoin. Ajatuskulku paljastuu ajattelijan asenteiden ja arvomaailman huonoksi perusteluksi ja puolustelemiseksi.
Toinen esimerkki itsensä vapaaksi syyllistämisestä on vetoaminen moraaliseen anakronismiin, esimerkiksi näin: koska kaikki ovat joskus syyllistyneet alkuperäiskansojen syrjimiseen, emme voi nykyajan perspektiivistä paheksua Amerikan intiaanien joukkomurhia. Tietenkin kaikki julmuudet on asetettava oikeaan historialliseen kontekstiin, muuten voimme syyllistyä vääränlaiseen paheksuntaan ja demonisointiin. Pahan arkipäiväisyys kun on kavalimmillaan uskomista hyvään ja hyvän määrittelyssä ajalla ja uskomuksilla on ratkaiseva merkitys. (Terrence Malickin Uusi maailma on elokuva, joka herättää intuitiivisesti ja ilman välitöntä arvottamista juuri näitä kysymyksiä.) Mutta kun tuollaisia itseään ja edustamaansa kulttuuria syyllistäviä argumentteja käytetään, se liian usein on retorista ja relativismiin naamioitua puolensa valitsemista ja asenteellisuutta, ei halua avata keskustelua laajemmin, syvemmin ja neutraalimmin. Silloinhan tuo retoriikka olisikin asiallista ja perusteltua. Implisiittinen asenteensa puolustaminen, itsensä sulkeistaminen ulos diskurssista, on minusta tuossa retorikassa häiritsevää. Kuten Trumpinkin Putin-kommentissa. Toisin sanoen: mitä relativisti ja itsensä syyllistäjä jättää sanomatta, on aina se tärkein kysymys.* Mikä on vaikkapa sitten Trumpin motiivi relativoida politiikka uutisoinnin kuvaamalla tavalla? Se on ehkä tärkeämpi kysymys kuin syyllistää itseämme historialla. Mitä hän rajaa relativismillaan pois?
"Minun aikanani kaikki muuttuu ja odotan samaa Putinilta." Mikä estää häntä sanomasta vaikkapa noin? Onhan hän hullumpiakin asioita luvannut.
-
*Ks. vaikkapa kirjoitukset Halu, himo, vietti ja rakkaus: sublimaation ideoliginen ansa, Hyvän ja pahan selittämisesta ja Runous haastaa relativistin. Niissä yritän maistella ideoligisen ja itseään syyllistävän valikoivuuden rajoja.
No nyt olet kyllä ytimessä. Juha, omat motiivimme eivät tule koskaan olemaan puhtaita. Emme voi odottaa eettisesti oikein toimimisen pyrkimistä siihen saakka että ne olisivat koska sitä päivää ei tule. On vain yritettävä tehdä oikein, kukin sen mukaan miten sen käsittää. Toivoen että yhteistä aluetta on enemmän kuin riitamaata. Jokainen voi tietenkin luopua jostakin edes vähän että yhteistä löytyy. Itse ajattelen että tässä ajassa on velvollisuus alkaa kuunnella. Emme voi kritisoida sitä me kritisoimme (esim. Trumpia) jos omat toimintatapamme ovat kuin salatrumpilaisia, vastakkaisuuksiin ajavia. Omille arvoille vääriä asioita ei pidä tietenkään hyväksyä, mutta jos haluaa olla moraalisesti parempi, tulee sitten myös olla sitä.
VastaaPoistaTyypit jotka edelleen retostelevat kritiikissään Trumpin ulkonäköä, jopa ihonväriä, kokoa, sukupuolta, varallisuutta, perhettä ja sitä että tuo fanaatikko pitääkin ( ! ) vaalilupauksiaan, vahvistavat vain Trumpin vallankaappauksen liikettä ja alentavat itsensä. Valitettavasti em. juttuja saa lukea lehdistäkin. Meillä iso media kertoi että Trump käyttää kaljuuntumisen estoainetta. Hello. Mikä synti! Ja välttämättä uutisoiva asia?
Sitten sun pointtiin. Viime vuosina USA:sta kauko-ohjatut sadat lennokki-iskut, lukuisat erikoisjoukkojen operaatiot, ihmisten (terroristien) tappaminen, on saanut meiltä hyväksynnän koska uskomme sen että jenkkien viholliset ovat enemmän oikeita vihollisia kuin mitä Putinin viholliset ovat. No, ehkä ovatkin.
Me siis nimenomaan relativisoimme tässä, tai siis hyväksymme länsimaisen relativismin logiikan helpommin. Emme taida pitää sitä relativismina lainkaan. Kaikilla meillä oikeassaolijoilla on lisäksi aina takanamme faktat. Paremmat faktat kuin muilla, eikö niin?
Sieltähän meidän varmuutemme kumpuaa?
Krimiläisten faktat, esimerkiksi heidän, eivät kelpaakaan meille, läntisen tarinan faktat, logiikka, relativismi kelpaa.
Vulgäärissä inhorealismissaan nyt Trump rikkoi tätä jakoa ennen kuulumattomalla tavalla.
Tuo on joko äärimmäisen irrationaalia piittaamattomuutta mistään tai sitten inhorealistisen rehellistä ääneen toteamista kaikkien hallintojen kielellisestä kaksinaamaisuudesta, relativistisistä peleistä.
(Onko mun laitettava tähän väliin turvalauseke: edellä sanomani edusta hakevaa ja etsivää ajattelua, ei kannanottoa minkään puolesta eikä varsinkaan vastaan, ei varsinkaan oman narratiivimme logiikan ei-vaihtoehtoisia faktoja vastaan. Silti jäin itse miettimään, jos olen ihan rehellinen, krimiläisiä, heidän faktojensa kelpaamattomuutta meidän faktoiksemme.)
Luin tänään Ruotsin entisen pääministerin Perssonin haastattelun, Enbusken todella hyvin perustellun kolumnin, eräästä artikkelista Soroksen suunnitelmista jne. ja kaikesta voi vetää sen johtopäätöksen, että todella isot voimat, kansainväliset megayritykset, kongressin vaikutusvaltaiset republikaanit, Soroksen miljardööripiirit jne. tekevät koko ajan työtä, että Trump erotetaan virastaan ennen kautensa loppua.
Syitähän se tulee varmuudella itse erottajilleen antamaan.
Moniin Trumpia vastustaviin järjestöihin kaadetaan tällä hetkellä rekka-autoilla dollareita, koska "hullu presidentti" on USA:lle niin iso riski. Persson oli Trumpin erottamisesta täysin varma. Maailmassa on Valkoista taloa suurempia voimia. Enbuskekin sanoi että yritykset tulevat voittamaan aloittamansa poliittisen "sodan." Vapaan kaupan pohjoisella pallonpuoliskolla ei todellakaan anneta kaatua Trumpiin.
...
...
VastaaPoistaEli inhorealismi ei taida olla mahdollista korkeimmalla portaalla. Saa nähdä mitä tulee tapahtumaan. Yksi kommentti oli että Trumpia vastustavien ei pitäisi olla yhtä vihaisia kuin Trump, ei vastata trumpilaiseen vihaan ja epäluuloon trump-tyylisellä vihalla ja epäluulolla.
Itse pelkään väkivaltaista ratkaisua tässä asiassa, koska kierrokset tuntuvat vain kiihtyvän. En pelännyt aiemmin mutta olen alkanut nyt pelätä. Reagan, Bush (isä Bushin ei tarvinnut edes tulla) tulivat oikealta keskustaa kohti heti valinnan jälkeen, samoin Clinton ja Obama vasemmalta.
Trump yllätti, se pysyi paikallaan. Tuskin voi tehdä sitä ilman seurauksia.
jope
Ei sun jope tartte turvalauseita kirjoittaa, ymmärrän pohdintas. Totuus tulee lasten, humalaisten... ja Trumpin suusta. Joo. Noinkin se on!!! Oot oikees.
PoistaEli kun ärsyttäviä totuuksia sanotaan, niistä tulee osa reaalista tietoisuutta ja sen häirintää, oli lausujan motiivi kuinka isekäs tahansa. Tai oli hän sitten epävakaa tai psykopaatti tai sitten ei. Näin se menee. Jope, tämä on inspiroivaa keskustelua minulle. Näen asioita taas uudelta kannalta.
PoistaJoskus kunnioittamani M on tyrmännyt "kaksoiskoodi-jahtini" sillä että ei kaikkea voi nähdä siltä kannalta, että kyllä tuolla toisellakin puolella tehdään sitä ja sitä.
VastaaPoistaEi voikaan, ymmärrän tuon hyvin, mutta samalla on totta että jossakin alitajuisissa kerrostumissa ihmisissä elää tasapuolisuuden vahva vaatimus. Kuka se ohittaa, saattaa menettää pelin. Voi olla että tasapuolisuuden vaatimus kumpuaa esihistoriasta, voittavan lauman ajattelusta saakka, kun se mistä me puhumme tasa-arvona on enemmän ideologinen luomus, hyvä sellainen, mutta ytimeltään vielä heikko ja enemmän vain kielellinen.
Äsken tuli täsmäesimerkki iltauutissa!
Ensin Rinne sanoi puhujalavalta Lahdessa että Sdp on feministinen puolue ja puolue aikoo satsata tasa-arvoon, perhevapaisiin ja subjektiiviseen päivähoitoon.
Seuraavassa jutussa Marine le Pen oli puhujalavalla Lyonissa ja sanoi ettei Ranska voi hyväksyä kehitystä jossa naisia ja miehiä aletaan erotella toisistaan islamin paineesta, naisten on jäätävä kotiin ja huntupakko hyväksytään.
Siinä oli kaksi politiikkoa naisten asialla.
Mutta ajattelemmeko me nyt että le Pen ei ollut sitä "aidosti" niin kuin Rinne taas oli? Ajattelemmeko me että le Penillä oli puheensa takana muu tarkoitus ja ranskalaisten naisten, etnisten ja maahanmuuttajien, asema oli hänelle vain veruke, mutta Rinteellä ei sellaista ollut?
Jos ajattelemme noin, tapauskohtaisina oma-mieltymys -relativisteina niin mikähän voisi olla varma peruste, joka saa meidät tietämään asian varmasti?
Meidän ajattelumme pettää meitä koko ajan.
Luulen että tässä ajassa mennään fiiliksellä enemmän kuin itsensä ajatteleviksi ihmisiksi (kuten mä) ylentäneet tietävätkään. Fiilistelyissä se relativismi tulee lihaksi jos missä. Emme vain jaksa ajatella uudestaan ja uudestaan ja mahdollisimman puhtaalta pöydältä emmekä taida siihen pystyäkään.
jope
Kaksoiskoodilla ei tietenkään voi paeta osaansa. Toisaalta jos voisi, sehän olsi helpottavaa. Kun kaikki ovat yhtä paljon syyllisiä, olisi mielekästä olla vastuussa vain itsestään.
PoistaTuosta le penistä ja rinteestä. Tuon juttuni Runous haastaa relativistin olisi varmaan voinut kirjoittaa peniläinen. Ihan varmasti. Tai kun uuden Feministipuoueen muslimijäsen sanoo että burka on ysilön vapaa valinta, olen taas peniläinen. Jos istuisin paneelissa, jossa olisi vasemmistolainen joka ei uskaltaisi komnentoida burkasta ja peniläinen usaltaisi, "liittoutusin" tuossa tilanteessa peniläusin kanssa ja pitäisin vassara pelkurina. Mutta pitäisi tietenkin olla tarkkana,missä kohtaan peniläinen asenne olisi perusteettomasti yleistävä.
Tää meidän aihe ei taida napata. Johtuneeko siitä että emme ottaneet on/off-asentoa näiden arkaluonteisten asioiden kanssa? Itse ajattelen että vain ajattelemalla motiiveista vapaana (siis se pyrkimyksenä) voidaan päästä eteenpäin. Olen kateellinenkin niille joilla on selkeä ja selvä näkemys "vihollistensa" patologisesta väärinolemisesta. Sitä näkee koko ajan enemmän, ilmassa on sellaista, täysin kyllä ymmärrettävää ilmapiiriä, että sille ja sille "ei saa antaa yhtään tilaa."
VastaaPoistaHyvä tavoite mutta samalla se usein johtaa siihen että kieltäydymme ajattelemasta kokonaan ajatuksen välinein näitä juttuja. Joka sanasta tulee jokin ultimaatumi, irtisanoutuminen tai alleviivaminen, oman taustan turvaava turvalause. Samanmieleisten kokoontumiajo. Itse en osaa vannoa sillä tavalla lojaliteettia kaikissa asioissa maailmassa joka vaihtaa muotoaan koko ajan.
Eihän ajattelu ole muutenkaan koskaan kannanotto. Kannanotto on kannanotto vasta.
Ensin vihapuhe. Siitä tavoite kivapuhe. Siitä seurauksena terveenkin ajattelun itsesensuuri.
Ei tämä lupaa hyvää. Trump taisi muurata kaiken umpeen lopulta. Enkä tarkoita vain häntä ja hänen fanatismiaan, jonka tuolla aiemmin arvelin jo päätyvän katastrofiin monen eri logiikan voimalla.
(En siis nyt arvostellut tässä tämän ringin kommentoimista; tämä oli yleinen huomio ajastamme ja aikalaiskeskustelusta.)
jope
"Itse en osaa vannoa sillä tavalla lojaliteettia kaikissa asioissa maailmassa joka vaihtaa muotoaan koko ajan."
PoistaMuutamalle henkilökohtaiselle ja kollektiivisellekin arvolle ja totuudelle (vaikka olisivatkin suhteellisia) olen kyllä lojaali käytännän idealismiin saakka (mutta en ideologiaan).
jope
Taidan postata le peniläisen jutun, tässä ihan innostuu.
PoistaTämän ajan kuvaus keskustelusta, tai sen heikosta happitilasta on myös hitlerisoiminen, tai hitlerillistäminen (hah). Eli otetaan vastustaja, inhokki, mikä ja kuka se sitten onkin (no, me tiedämme ne ) ja verrataan sitä Hitleriin, tehdään kyltti jossa on sen kuva yhdessä Hitlerin kuvan kanssa.
VastaaPoistaViesti: katsokaa nyt, X on ihan ku Hitler.
Putinhan on saanut tätä aika pitkään.
George Bush jr.
Ja nyt tietenkin DT.
Ja tuosta viestistä pitäisi vaikuttua faktoihin perustuvana ja sitä kautta maailmaan vaikuttavana argumenttina, c´moon!
Kadut on olleet täynnä näitä hakaristillä päähän lyöjiä viime aikoina ja vuosina. Älykkäätkin ihmiset. Myös oikeat natsit, rasistit, mikä oikein tuo esiin koko asian naurettavuuden, tekevät samaa. Saksassa mm. Merkel on saanut h-viikset äärioikeistolta jo kauan koska ajaa EU:n etua kuin kolmatta valtakuntaa.
Ja kaikilla on tietenkin Orwell !
Sekä Trumpin kannattajat että vastustajat ratsastavat Orwellilla. Molempien meistä heidän vastustajansa edustavat orwellilaista yhteiskuntaa. Ota siitä nyt sitten selvää. Juupas, eipäs. Se on meidän. Ei ku meidän.
En kannata mitään väkinäistä puolueettomuutta tärkeissä asioissa, mutta miten mulla on käsitys että ei niin kovin kauan sitten ihmiset eivät olleet ihan näin varmoja kaikesta ja kuulumisestaanjuuri tiettyyn porukkaan, omaan.
Nyt kuulutaan varmasti sinne missä ei ole hitlereitä missään muodossa.
jope