 |
Elokuvissa valkoisen lakanan alta näkyvät kuolleen jalat ja varpaassa ehkä roikkuu nimilappu. Jalat edustavat kuollutta. Jos elokuvassa lakanan alta näkyy käsi, odottaa sen liikkuvan, jotakin tapahtuvan. Kättä pukee heti mieli. Siksi se ei ole niin alaston, että näyttäisi kuolleelta.
Bo Carpelan runoili kädestä näin:
VastaaPoistaSuonet
ohuen
ihon
alla,
käsi
peitteellä,
päivä
illassa,
kesken.
Tässä runossa pienet fyysiset yksityiskohdat rakentavat pysäyttävän kuvan kuolemaa odottavasta ihmisestä. Sana "kesken" tuo mukaan voimakkaan mielentilan. Hahmottuipa runon henkilö vakavasti sairaaksi lapseksi tai vanhukseksi, päivä tuntuu olevan liian nopeasti illassa ja jäävän kesken. Sellainenko on elävän suhde elämäänsä kuoleman edessä?
Niin, miksei myös jaloista voisi runoilla samaan tapaan. Peitteen ja jalkojen asetelmasta itselleni tulee ensimmäisenä mieleen iltapäivälehtien kuvituskuva jossa peiton alta pilkistää kahdet jalkaparit. Yhdet, peitteen alta suorina pilkottavat jalat ovat poikkeuksetta synkempi kuva. Siinä ei jaeta mitään muuta kuin oma yksinäisyys, jota muut sattuvat todistamaan. Tavallaan jälkimmäinen on kuitenkin runollisempi asetelma kuin eroottista elämänvoimaa symboloiva kahdet jalat.
juuripa jaloista, niin!
Poistakun joku katsoo käsiäni, koen että voin suojautua katseelta "tekeytymällä" kösilläni joksikin muuksi. Jalat ovat katseen kohteena suojautumattomat, sitä mitä ovat.
PoistaItse ajattelen, että jalkojen asennolla on paljon merkitystä. Ja tietenkin sillä millaiset housut ja kengät ovat yllä. Alastomana pätee enää asento. Ei voi feikata millään muulla. Tässä mielessä jalkojen asennoilla voi viestiä monenlaista asennetta, esimerkiksi suojata itseään tai olla avoin.
VastaaPoistaPahoittelen tautologiaa kuten "vihjaavat vihjaukset", tällaiset arkaluontoiset jutut saavat organismini kiihtymään varpaita ja sormenpäitä myöten, hermostuksen eleet... tiedättehän... Osaltani tämä oli tässä...
VastaaPoistaPalataan vanhaan, hah...jos jalat ei kanna (sic).
VastaaPoistaTässä taas kivaa lukemista (mun sijaisilmaisjalta):
http://www.iltalehti.fi/uutiset/201703242200091417_uu.shtml
Mun tekisi mieli linkata myös Ruotsin viranomaisten viimeisiin väestötilastoihin, mutten sitä tee.
Lyhesti vain: koska Ruotsissa vuonna 2016 joka neljäs on maahanmuuttajataustainen ja koska väestöpyramidin alapäässä tilanne vielä paljon radikaalimpi kykenee jokainen laskemaan ihan helposti mikä tilanne jo 20 vuoden kuluttua kun se pelkästään viikinkitaustainen väestöpooli yläpäästä häipyy maan päältä. Nyt jo kolmessa kunnassa maahanmuuttajat enemmistönä. Viikingit vähemmistökansalaisia, "etnisiä orpoja"... siis jos vähän kärjistää. Maorien ja aborginaalien tielläkö ne on? Tarvitaan rohkeita kysymyksiä muttei hätiköityjä vastauksia.
Kysymys on tietenkin onko asia ongelma vai ei. En osaa itse ottaa muuten kuin nostalgisesti kantaa.
Jokaisen oma päätös. Oikeus ajatella myös kolmannella ja neljännellä tavalla.....
Toisaalta vaihtuvathan metsissäkin lintupopulaatiot kokonaan toisiksi.
Pitäisiköhän ajatella vain niin?
Olisi ainakin siistimpää, kivempää ja rennompaa itsellekin.
Musta nämä on vain kiinnostavia, eräänlaiset hitaat vallankumoukset, jotka muuttavat maailmoja oikeasti toisiksi. Tässä tapauksessa väestöllisesti.
jope
Juha,
VastaaPoistaolen näkevinäni kuvaamassasi kädessä keltaista sävyä hihansuusta ylöspäin - liekö sikarinsavun leimaa?
Mä toivon että Juha poistaa tämän kirjoituksen jos tämä ei tänne kuulu, ja voi poistaa sen muutenkin, mutta tietenkin toivon että kaikki ehtisi lukea tämän. Tämä on nyt kai terapiaa, ja täysin väärässä paikassa, mutta kirjoitan kuitenkin.
VastaaPoistaMulle on tullut nyt hyvin vahva tunne että mä en sittenkään kuulu tänne teidän viisaaseen ja hyvään seuraan. Että olen todellakin eri, ihan kuten on havaittu. Ja muistutukseksi, mä olen selvinpäin koko ajan. Eli nämä eivät ole tuntemuksia tuopin reunalta.
Kun Juha laittoi nuo hauskat jäsenkollaasit jne. yritin tulla mukaan, koska kuvat ja jutut oli tosi älykkään lennokkaita, mutta toisaalta mietin että tuollainen ei kiinnosta mua lainkaan. En osaa irrotella tässä tilanteessani jätkien kanssa sittenkään noin. Vähän sama kuin Neuromaanin kanssa. Olen liian vakava tai toinen sittenkin. Teekkarien ja muiden käsitetaitelijoiden saunaporukasta mut olisi heitetty Laajalahteen tylsimyksenä heti. Juha tietenkin julkaisee mitä haluaa, mutta nyt ne laukaisi mussa jotain. Juha on sielun operaattori. Olet oikeasti oikea taiteilija.
Olen lukenut myös merin mitä korkeatasoisinta blogia, mm. sitä kuinka siellä keskusteltiin fiksusti Haavikosta ja Bernhardista (jotka mä nielen aina sellaisinaan) ja sitten myös merin muita tarkkoja kommentteja ja havaintoja maailman menosta. Marjatalla oli aivan upea tasa-arvopäivän kommentointi.
Mutta en mä näiden viisasten naistenkaan korkeaan moraaliinkaan pääse mukaan. En kykene omalta subjektiiviselta paikaltani tarkastelemaan maailmaa noin, vaikka halua olisi. En sano tätä arvostellen missään tapauksessa, mutta totean että mun elämässä on juttuja jotka on oikeasti uhattuna, tarkoitan myös perhettäni, myös niiden asioiden kautta joita täälläkin olen käsitellyt. Uhka ei ole välitön mutta se on olemassa eikä kuviteltu.
Oman perheen puolesta alkaa olla liikaa todellista taistelua (työssä kaikki ok) jotta voisin valita kaikki suositellut arvot ja asenteet ja olla tasainen mukavikko asenteiltani, jotka on aina liikkeessä sananmukaisesti tilanteen mukaan. Tänään törmäsin siihen että niin on lähipiirissä myös joillakin muilla. Tästä kasvaa tietenkin jonkinlainen solidaarisuus. Alkaa muodostua toveritunne, ja etäisyyden tunne syntyy siihen suntaan, missä asiat on mitä todennäköisimmin toisin. Missä näitä uhkia ei ehkä ole. Juhalle on tärkeä ajatus vapaasta valinnasta. Olisi mullekin, mutta vapaat valinnat voi joskus olla loppuun käytetty.
(jatk.)
(jatk.)
VastaaPoistaTaakkoja on kaikilla, sairautta, vaikka mitä, en edes tiedä niin mustista asioista. mutta mä olen onnistunut kuljettamaan perheeni sellaiseen umpikujaan että valinnanvaraa valita on enää tosi vähän. Tarvitsemme nyt pieniä ihmeitä, rukousta. Oma terveys alkaa olla jo väsynyttä, mutta vasta duunien jälkeen. Hassua mutta juuri töissä koen olevani nykyään kuin vapaa-ajalla, vaikka vaativaa on sielläkin, mutta siellä on ihan selkeä tehtävä ja vaikutusmahdollisuuksia hyvään rajattomasti.
Jätän nyt kirjoittamisen tänne toistaiseksi kunnes tilanne paranee, että en olisi heittämässä salaa tai rivienvälistä kapuloita hyvän keskustelun rattaisiin. Iloa mun elämässä on edelleen vaikka kuinka paljon, do not worry, mutta sen rinnalla tai takana myös ahdistusta, mikä itseni tuntien purkautuu nimenomaan silloin kun kirjoitan vaikka vain kommentia ja yritän tarkastella maailmaa, jota en kuitenkaan kykene tarkastelemaan sivusta tai riittävän ylhäältä kunniani säilyttäen, koska koen vaikutuksen ihan todellisesti vieressäni enkä vain lehtien tai telkkujuttujen välityksellä.
En väitä että teillä olisi toisin/paremmin, mutta tuollaisen kuilun nyt koen tänne kirjoittamisen ja oman todellisuuteni välillä, ja en halua myrkyttää omasta tilanteesta erittyvällä myrkylläni mitään. Olen jättänyt kommentoinnin muihin blogeihin jo aiemmin kokonaan pois.
Palaan kesää ennen ehtoisempana (toivoakseni) takaisin, täällähän oppii niin mielettömästi. Käyn tietenkin vilkaisemassa välillä keskustelua täällä Juhan aivastuksessa. Vesa, Doggerland !!! odotan innolla. Marjatta, en tule kertomaan konkreettisesti koskaan mistä tässä pateettisessa ( sanon vain että juuri sinä olet tehnyt minusta hieman paremman ihmisen itselleni; pysäytit minut vaaralliselta raiteelta) purkauksessa on takana, sitä on ulkopuoliselle lähes mahdoton avata. Olen kokeillut parille ystävälle. Eivät näe, koska oma kuvio on ehjä. Oikeastaan vain kohtalotoverit voi ymmärtää. Laitan tämän kuitenkin tulemaan selittääkseni juuri nyt alkavaa poissaoloani, sillä niin tärkeänä pidän sittenkin kai itseäni teidän silmissä. Jos joku ei tätä huomaa, vinkatkaa muille.
Laitan ilman nimerkkiä tulemaan -----
jope,
VastaaPoistaratkaisuja pitää tehdä koko ajan ja aina välillä sellaisiakin, että on vaan pois jostakin aikansa. tehdään tällainen (autuas) vaihtokauppa: palaa sinä kesällä (tai sitä ennen), mä oon kuitenkin vuorostani kesällä somen ulottumattomissa ihan tietoisesti, kun en jaksa latailla kännykkää ja tietokonetta, kun ei ole pakko. eli kun yksi nuuskamuikkunen lähtee, niin toinen palaa.
Juhan blogi on hyvä paikka keskustella, paljon täältä olen itsekin saanut, vaikka kaikenlaisia typeryyksiä olen käynyt tänne välillä suoltamassa, niin kuin viimeaikaiset huumorikommenttini (joskus ei elämässä voi muuta kuin naureskella, vähän hysteerisesti, myönnän...)
Olen varma, että sinua kaivataan täällä, mutta välillä (tai oikeastaan aina) on hyvä tehdä niin kuin parasta on.
Tuota keltaista vesa ei ole kädessäni. Lienee jokin valon oikku. Mutta sopii teemaan.
PoistaJope. Jäämme odottamaan.
On kuitenkin niin että kirjoittava ihminen ei voi sanoa etten kirjoita. Silloin kun kirjoittaminen on hengitystä tärkeämpää. Maailmassa on paljon kirjailijoita, jotka eivät käsitä kirjoittamisesta mitään. Terveisiä heidän kustantajilleen jotka pilasivat heidät!
VastaaPoistaJope, jos sinulla on tarve selvitellä asioita kirjoittamalla, niin kirjoita ainakin itsellesi, jos koet tilapäistä vierautta täällä.
VastaaPoistaMinä olen sinua "koetellessani" oppinut tuntemaan sinua. Välillä en ymmärtänyt sinua ja siksi epäilin ja kyselin, ja nyt taas ymmärrän paljon. En enää ikinä moiti sinua anonyymiydestä.
Huomasin, ettet osannut yhtyä noiden toisten vallattomiin, hulvattomiin, makaabereihin jne. sanaleikkeihin. Minäkään en ole heidän tavallaan sanavalmis, minusta ne olivat vain niin hauskaa luettavaa, että kävin täällä vähän väliä katsomassa, onko mitään uutta. Se, ettet osannut heittäytyä mukaan kertoo varmaan ainakin osittain siitä vakavasta, mitä koet tällä hetkellä.
Joskus seurassa livenä tavatessa ihmisten kesken syntyy tuollaisia hetkiä, joku lohkaisee jotain ja toinen lisää sytykettä, hauskanpito jatkuu ja yltyy yhdeksi ymmärrykseksi ja nautinnoksi, jota minä kutsun verbaaliseksi ilotulitukseksi. En keksi mitään uutta metaforaa sille innostukselle. Entä te toiset, mitä se on?
J---- osaat sytyttää tuollaista iloa, koska olet kirjallinen vielä löytämätön nero.
Juha laitat itsesi alttiiksi harvinaisella tavalla.
Meri, olet fiksumpi sielunsisareni.
Vesa, et ole suoltanut koskaan mitään typeryyksiä. Kirjailijan lahjakkuus näkyy myös kommentoinnissasi.
Enbusken juttu on taas hyvä. Kiitos, että vinkkasit Jope! Minulla jäi siitä tasa-arvokeskustelusta pois tuo, että se nainen jota nykyään katsotaan alaspäin on pullantuoksuinen ja siitä roolistaan pitävä nainen. Rivoja naisia kiitellään (Rosa Meriläinen hieromasauvoineen) ja kilttejä palvelijaluonteisia moititaan. Eikö monipuolisen naisen imagoon kuuulu myös hoiva!
Itse tykkään hoitaa ja hoivata. Olen juuri hoitanut mieheni kynsinauhoja, jotka olivat kasvaneet kiinni ja jos näiltä kirjoittamispuuhiltani vain ehdin, niin enköhän leivo jotain illaksi, kun hän palaa Amnestyn seminaarista Helsingistä. Kun ensimmäisen kerran hoidin mieheni käsiä silloin nuorena, hän sanoi liikuttuneensa, koska kukaan ei ollut ennen tehnyt hänelle sellaista. (Nyt alkoi naurattaa, kun kuvittelen, mitä tästäkin asetelmasta saisi lohkaistuksi!)
Kirjoittaminen on tärkeää. Hauskuus on tärkeää! Elintärkeitä asioita molemmat.
Käsissä on tärkeää myös, miten niitä liikuttaa, pehmeästi vai kulmikkaasti, rauhallisesti, sohien, toista pois työntäen tai luokseen kutsuen, narsistisesti, rakastaen... Tanssijoilla käsien liike kertoo paljon.
VastaaPoistaJoillakin on kauniit kädet, joillakin paljon työtä tehneet, joillakin kärsineet, joillakin viattomat.
Marjatta, hyvin puhuttu! Jos nyt itse mietin ihmisiä, naisia ja miehiä, joita arvostan, ovat he niitä, jotka ovat antaneet toisille ihmisille jotain itsestään. Näiden ihmisten joukkoon kuuluu mm. pullantuoksuinen äitini. En usko, että hän on koskaan kokenut kodinhengettären rooliaan taakaksi, päin vastoin hän on - vaikeistakin elämäntilanteista huolimatta - aina korostanut, miten nautti meidän lasten kanssa olemisesta. Se vaihe oli vain yksi vaihe hänen elämässään eikä varmasti ryöstänyt mitään hänen elämästään, vaikka vaatikin paljon. Hän antoi kuitenkin tasapainoiset eväät lapsilleen elämää varten. Totta kai tarvitaan myös toisella tavalla itsenäisiä naisia eikä kaikkien tarvitse olla äitejä eikä äitejä pullantuoksuisella tavalla. En silti henkilökohtaisesti pidä julkisuudessa jellyjortikan kanssa heiluvista feministivapahtajista, vaikka voin ymmärtää heidän syynsä. Joka tapauksessa: eläköön ja hurraa kaikille naisille ja miehille, jotka antavat toisille jotain muutakin kuin mallin itsekkäästä pärjäämisestä!
VastaaPoistajope
VastaaPoistaminulle tulee sinun ja minun ystävyydestä mieleen nunnasta philomena-elokuva, jossa toimittaja lähtee philomenan kanssa etsimään tämän kadonnutta poikaa. pari käy jatkuvaa henkien taistoa etsintäretkellä, mutta etsintätyön lomassa tapahtuu jotakin ainutlaatuista: syntyy kahden ihmisen ystävyys.
viime aikoina olen ollut sitä mieltä, että maailma on murheellinen ja toivoton paikka, josta on täysin hyväksyttävää haluta pois. ystävyys kuitenkin helpottaa tätä eksistenssituskaa.
ps. sun täytyy muistaa se, että ihmisten yksityiset helvetit eivät näy aina päällepäin. toiset ovat blogeissa hyvinkin avoimia niiden kertomisessa, toiset sellaisia kuin minä, jotka pitävät henkilökohtaisen henkilökohtaisena. riippuu myös siitä mihin asioita vertaa. seuratessani ystäväni tuskaa raskaan asian äärellä oma väsymykseni haihtuu höyheneksi kantaa. vastaavasti jonkun superterveen ihmisen arkirumba on kevyttä salsaa omiin vaikeuksiini verrattuna.
on murheita, joihin ei itse voi vaikuttaa. karut menetykset esimerkiksi. mutta yritän joka ilta löytää muutaman hyvän asian. paskempanakin päivänä niitä löytyy.
meri
Maljatta, pidä huoli, älä hylkää latta
VastaaPoistalontoolainen teatteli sen lattia on matta
Katselen kun sä suutelet sun miestä
mun kainaloni täyttyy mun paniikkihiestä
Maljatta, Maljatta, onko mailma latta?
joku kysyy what is it or is it watta?
Valpahainen meillä on tää just Juha Saali
tailetta, ymmällän, sen täyttää mun kaali!
marjatta. sanakirja määrittelee ystävyyden ihmisen suhteena toiseen, jota kohtaan tuntee mieltymystä ja luottamusta ja joka suhtautuu häneen samoin. näin minä koen ystävyyden kanssasi. en ole sinua fiksumpi, päinvastoin. haluaisin oppia järkevämmäksi, koska olen ehdottomasti tunneihminen, sekä hyvässä että pahassa. tunnustan olevani myös ylidramaattinen ja joskus ammun yli.
VastaaPoistavesa, sinulla on ihmeen kaunis taipumus olla pilaamatta tai mestaroimatta toisen psyykettä. osaat antaa toiselle tilaa valon tulla.
meri
Mukava lukea teidän kaikkin kommentteja. (Philomena oli hyvä elokuva!)
PoistaMarjatan määrittelyt koin ihan meidän jokaisen suhteen oikeiksi.
Kirjoitan seuraavaksi jotain kokoavaa tästä teemasta...
Me Jeesusseurakunnassa olemme jo pitkään etsineet Jeesuksen käsiä ja jalkoja julkaistavaan lasten kuvakirjaan. Olemme nyt onnellisia ja käännymme J Saaren puoleen sillä näyttäisi siltä että juuri te olette Jeesuksen mannekiini käsienne ja jalkojenne perusteella tunnustuksemme mukaan. Eimen. Lupaatteko pitää kyntenne leikkaamattomina? Jeesus oli paskavarvas, joka näännytettiin ristillä. Ei siloinen alta satakiloinen. Vaan läski, joka riiputettiin hengiltä. Tällainen tieto meillä Jeesusseurakunnassa on. Tyydyttääkö totuus? Ellei niin ei se tyydytä. Lisäksi Jeesuksella oli diabetes.
VastaaPoistaTotuus ei tyydytä koskaan, totuudesta tulee jano, koska totuus meni rikki. Totuus saa anomaan, myös anon.
VastaaPoistaJeesus oli juutalainen timpuri ja puhuja. Tuskin ne 2000 v. sitten saavuttivat 100 kilon elopainon tai diabeteksen paitsi Jeesuskeskusseurakunnan villeissä visioissa, joissa Jeesus sataa kultahippuja ja saa kundalakouristuksia.
Ääh, huono läppä.
jope, jos tahdot joskus jutskata yksityisesti, pistä sähköpostia etunimi sukunimi at Suomen pääkaupunki piste fi. mutta arvostan kyllä myös yksityisyyttäsi. tuli vaan mieleen.
meri, kiitos taas lämpimistä sanoista! ootte kaikki mukavia ihmisiä!
Mun jalat oli tummemmat kuin Saaren.
VastaaPoistaEikä mulla olla sokeritautia ennen ylösnousemusta.
Terveisin -
J. Kristus
Aah, Joonas Kristus, ja tällainen rinnakkaisuniversumi. Ei kipua eikä janoa mutta diabetes. Ok, terveiseni sinne, tuskin nähdään! Jokin transporttauksessa on mennyt pieleen, sanoisin, liekö suolistobakteerien merkitys asiassa aliarvioitiin. Uusi ruokavalio, vanhat bakteerit. Paha virhe, paha virhe. No, tuli mitä tuli, jatkakaa... Ehkä asia korjaantuu ajan kanssa.
PoistaHuom! Täytyy pitää itsestä huolta silläkin puolella ja muistaa välimerellinen ruokavalio ja paasto. Viiniä kohtuudella, tilalle kreikkalaisten ambrosia ja vettä. Niillä suoliston tasapainon pitäisi löytyä nopeasti. Ylösnoustessa täytyy muistaa myös venyttely. PS. Kahvakuulakin on keksitty.
PoistaKävin äsken helvetissä. Pidän siellä nenäkkäiden tohtoreiden kerhoa. Huh, mikä pierunhaju!
VastaaPoistaKristuksien ruokavalio perustuu kasviksiin.
Meidän kaikkien Kristusten puolesta -
J. Kristus
Mä oon ton julkimo J Kristuksen sisko. Siis mun veli ei valehtele ikinä! Iik ei ikinä! Vaikka varpaat söis niin se ei valehtele!
VastaaPoistaTerveiseni myös Marialle! Tarkoitan sekä Magdalan Mariaa että Äitiänne! Voikaa hyvin. Kaasun hajuunkin tottuu, mutta tulentekoa kannattaa välttää jos epäilee sen olevan muuta kaasua kuin suolistokaasua (esim. butaania). Joskus pikkupoikina me kyllä myös pieraistiin siten että joku piti sytkäriä siinä lähettyvillä. En muista kävikö kuinkaan. Voi hyvin!
VastaaPoistaMä oon niin ylpee ku Jeesus on mun veli! Sen joka varvas.
VastaaPoistaMinun pitää vielä palata Jopeen. Ei tarvitse vastata Jope. Toivon, että opit kohtelemaan itseäsi myötätuntoisesti. Ajattele, jos olisit itsesi hyvä ystävä, niin sinähän lohduttaisit Jopea ja sanoisit, että kaikki järjestyy. En tiedä, mitä tarkoitat, kun sanot saattaneesi perheesi umpikujaan, oletko pelannut uhkapelejä, tehnyt rikoksen vai mitä. Olkoon se mitä tahansa, niin asiat järjestyvät, usko pois.
VastaaPoistaTuo mitä meri sanoo siitä, että ihmisillä on vaikeuksia, jotka eivät näy, kipuja ja pelkoja, pitää myös paikkansa. Jollekin kevyt blogityyli ja asioiden tarkkailu huumorin läpi on lepoa arjen raskaudesta.
Meille on syntynyt täällä kiva huumori, joka välillä yltyy jonkinlaiseksi empaattiseksi ironiaksi tuttujen kesken.
Joo, tuo jopen juttu veti mut vakavaksi, toi umpikuja justiin. Jos haluut kirjoittaa jope niin saarenjuha@gmail.com (tämä siis uusi osoitteeni jos jollakin vielä netikka). Jos siis haluat...
Poistaolin vuosia sitten taize-yhteisössä sellaisessa hiljaisuuden retriitin tyyppisessä jutussa. meitä oli noin parikymmentä ihmistä ympäri eurooppaa, ja aina aamuisin kokoonnuimme yhdessä telttaan, jossa istuimiksi tarkoitettuja lattiatyynyjä oli tasan se määrä, joka meitä hiljentyjiä oli. aina en halunnut mennä paikalle, mutta tiesin että tyyny oli odottamassa, oma paikka, vain minulle. se tuntui huolenpidolta. ajatelkaa miten paljon parempi paikka maailma olisi, jos olisi joku, joka pitäisi meille paikkaa. täällä me pidämme jope sinulle paikkaa ihan varmasti.
VastaaPoistameri
Jope, mieluummin kun otat noihin tyyppeihin yhteyttä niin rukoile. Perinteisellä tai vapaalla tyylillä.
VastaaPoistaMä rakastan sua!
J. Kristus
Enkelit lentää sun uniin niinkö laulussa lauletaan!
VastaaPoistaTerveisin se enkeli, joka oli erään amerikkalaisen jouluelokuvan enkelin esikuva.
No joo. Höpöttelen ja olen typerys koska poden itse syvenevää masennusta. Silloin toivoisi, että olisi Jeesus lähellä rakastamassa ja enkeleitä lentämässä uniin. Vaan kun ei. Kaikki puhe Jeesuksesta masennuksen kaatuessa päällä tuntuu irvokkuudelta. Eikä ole enkeleitä, ei. Päälle tunkee perkeleitä.
VastaaPoistaLiekö tämä blogini tekee sinulle nyt hyvää? Luulen että apua saisi varmaan paremmin ammattilaisilta.
PoistaOlet oikeassa. - Mutta kun menen tauolle (pois) niin tuo kysymys ammattilaisuudesta on vaikea. Kun perehtyy asioissa ns. kokemusasiantuntijaksi niin osaa arvioida tarjontaa. Itsehän pidän traumatisoitumiseen keskittynyttä blogia, jonka ajatukset perustuvat omaan kokemukseen ja tiedonhankintaan.
VastaaPoistaItse en hae täältä sinun blogistasi muuta kuin keskusteluyhteyttä. Mutta jotenkin tajuan, että asiat
menevät överiksi ja sun kirjallisella blogilla on tietenkin omanlaisensa profiili kuten tulee ollakin.
Omaan blogiini ei voi enää kommentoida kun siellä taas omalla rivolla tavallaan toisten toimesta asiat menivät
ikäviksi.
Niinpä. Hullulla todella on hullu huumori, jonka jäljille ja merkityksiin ei hetken päästä pääse itsekään.
Onko lääkkeiden lisäämisestä tuossa masennuksen syvenemisen vaiheessa apua sinulle tai onko jotain lähikontaktia / läheistä ihmistä, joka ymmärtäisi problematiikan ja saisi rauhoiteltua? Netissä tapahtuva keskustelu voi myös jotenkin virittää tilannetta entisestään. Minusta sinulla on mahtava huumorintaju, mutta tuo uskonnolliseen puheparteen pukeutuva ahdistus oireineen tuntuu kaamealta sivustakin seuraten. Toivon hartaasti, että tilasi helpottaa.
VastaaPoistaKiitos toivotuksesta. - Aion nyt pitää tosiaankin täällä taukoa. Meillä kaikilla on taakkamme ja sekin on taakka, että on suut sormenpäissä. Joskus ne vain avautuvat omalaatuiseen irveeseen haltijassaan myös häpeää aiheuttaen.
VastaaPoistaSuut sormenpäissä on ihan hyvä taakka, jos ei ole liikaa muuta kuormitusta. Silloin kun on kannattaa varmasti sormien antaa levätä, vaikka teksti joka syntyy on hienoa ja hauskaa. Vaikea dilemma. Sanoisin, että jos jaksat ja kiinnostusta riittää jossakin vaiheessa, kannattaisi ilman muuta keskittyä muutamaan hahmoon, joiden kautta tuottaa tekstiä ja purkaa sinulle tärkeitä asioita. Syntyisi kyllä todella mainioita hahmoja.
VastaaPoistaEn tietenkään tahdo kannustaa mihinkään sellaiseen mikä rasittaa ylenmäärin hermoja, mutta olet niin taitava kirjoittaja, että varmasti syntyy jännittävää proosaa, jos jossakin vaiheessa koet hyödylliseksi jalostaa kirjoittamistasi isommaksi kokonaisuudeksi.
No, tämä rohkaisuna (jota aidosti tarkoitan), mutta totta kai pitää myös relata silloin kun itse tietää ja merkit viittaavat siihen, että uupumus vie voimat.
Laajamman jutun kirjoittaminen on vähän kaksiteräinen miekka: se antaa paljon energiaa ja luo mielekkyyttä mutta toki saattaa sitten mielialatkin helposti liikkeeseen.
Joka tapauksessa: kaikkea hyvää!
J---, jos käyt vielä täällä, niin minäkin haluan sanoa, että anna itsellesi aikaa. Aloit ehkä käydä liian kovilla kierroksilla.
VastaaPoistaJos julkinen kirjoittaminen saattaa sinut yhä uudestaan tähän tilaan, niin kirjoita itsellesi. Kirjoittaminen on kuitenkin sinulle ominainen tapa ilmaista itseäsi.
Vain itselle kirjoitettu päiväkirja saattaa myös säilyä sinulla paremmin kuin blogikirjoituksesi.
Luen parhaillaan Claes Anderssonin Otto-kirjoja. Itsestä voi kirjoittaa myös näin, hän-muodossa etäämpää. Se voi olla vaikeista asioista kirjoittaessa helpompaa kuin minämuotoinen tarina.
Kaikkea hyvää ja hyvää vointia!
Kiitos huomioinnista. - Kävin vielä täällä.
VastaaPoistaLopetin tänään blogini, jonka kirjoittaminen kävi sietämättömäksi. Kamppailin vuosia.
Nyt aion keskittyä kirjoittamaan romaanikäsikirjoitusta,
jonka alkulause kuuluu:
"Me päätimme lähteä viemään Raineria peräpukamaleikkaukseen."
Hieno aloitus!
VastaaPoista,
Voisi olla a) kuvaus etnisestä vähemmistöstä, joka on asunut maassamme 500 vuotta; b) suuri lääkäriromaani; c) epookkiromaani ruotsinsuomalaisesta autotehtassa
työskentelevästä miesporukasta.
j---
Poistasen verran olen sinua lukenut, että minultakin lähtee vahva puoltolause kirjan kirjoittamiselle. harjoittamaasi pystymetsäkirjoittamista voi pitää jo harvinaisuutena. kirjoittaminen on selvästi niin keskeinen osa identiteettiäsi, etten osaa ajatella niitä irrallaan toisistaan. kuten pirkko saisio sanoo: kirjoittaminen synnyttää kirjoittamista.
hyvän haltuun, j---
meri
Laitan tähän vielä romaanin lopunkin. Sitten kyllä välttelen teitä.
VastaaPoistaJos totta puhutaan niin se joka on ollut tahdosta riippumattomassa hoidossa tavallani voi aina altistua sille ympäristön tulkinnalle, että on taas sen tarpeessa. Minun täytyy kirjoittaa vain terveellistä tekstiä.
Mutta siis:
”Doris Mentula raahasi Haapalan metsähautaan. Hän peitteli huokaisten ja hikisenä hautapaikan niin, että siitä tuli tunnistamaton.
Doris muisteli Salvatore Quasimodon runoa ja lausui:
- Jokainen yksinään maan sydämellä auringonsäteen lävistämänä ja äkkiä on ilta.
Hän pysähtyi nostamaan lapion olkapäälle ja tuhahti vielä:
- Perkeleen Haapala!
Autolle päästyään Doris ajoi niin vauhdikkaasti, että ehti ortodoksisen kirkon iltavigiliaan
Isä Juha oli juuri aloittamassa kuoron kanssa. Siihen kuului kaksi vanhaa naista, joilla oli kummallakin aivoissa vikaa siten, että laulaminen oli työlästä, mutta kanttori oli terve.
Doris Mentula tiesi, että isä Juha oli opiskellut rikosseuraamustyöntekijästä papiksi. Miten niin oli käynyt? Siitä isä Juha joskus mainitsi saarnassaan:
- Jumala teki minulle puhalluskokeen ja havaitsi, että olen humaltunut uskonnottomuudesta.
Doris osti kirkon isännöitsijä Camilla Ripsaluomalta kaksi tuohusta ja kävi sytyttämässä ne ikonostaasin edessä. Hän ei tiennyt, että isännöitsijä säilytti kissaansa korissa isännöitsijänpöydän suojissa, mutta isä Juha tiesi sen.
Anna-Katariina sytytti myös tuoksiaan. Hänen oli transsukupuolinen nainen, joka oli jo läpimenevä identifioimassaan sukupuolessa. Hän oli muuttanut tähän kaupunkiin aloittaakseen elämänsä niin sanotusti puhtaalta pöydältä.
Kun Doris palasi kirkon etuosasta takaisin hän hymyili mielisairaalle miehelle niin, että tämä luuli sitä lähestymiskutsuksi ja lähestyi eikä se ollutkaan ensimmäinen kerta.
- Missä on Jopenin meri, missä on Jopenin meri, mies höpötti.
- Sun sisällä, Doris valisti.
Vigilian jälkeen isä Juha kutsui kirkkoväen iltateelle seurakuntasaliin.
Kävelymatkalla he ohittivat pyörätuolissa istuvan miehen, joka oli yrittänyt itsemurhaa menemällä junan alle. Jalaton mies möi mustakehyksisiä kuvia, joissa oli kaksi paljasta jalkaa.
Kukaan ei ostanut kuvia, mutta Doris Mentula laittoi miehen kouraan kahden euron lantin.
- Riittääkö armoa kaikille, Doris kysyi isä Juhalta, joka meni miettiväiseksi.
- Armo on Jumalan salaperäisyyttä, isä Juha tuokion kuluttua vastasi.
Doris nielaisi ja ajatteli, että ehkäpä armoa riittäisi sittenkin jopa Haapalalle.
- Löytääkö Jumala ihmisen kaikkialta?
- Ei ole kätköä, johon ihmisen voisi piilottaa Jumalalta.
Kun teetä juotiin teehetken siunaamisen jälkeen hartaudella, isännöitsijä Ripsaluoma valahti äkisti kalpeaksi ja huudahti:
- Kissa unohtui kirkkoon!”
Pitää olla: Anna-Katariina sytytti myös tuohuksiaan eikä tuoksiaan.
VastaaPoistaSiinä se.
tässä tekstissä on aivan käsittämätöntä voimaa. tarina onnistuu koskettamaan niin henkilökohtaisesti, että se on melkein pelottavaa. omaperäinen juoni tempaa lukijan maailmaan, jossa kissaa voi säilyttää kirkossa niin, että siinä ei ole mitään päälle liimattua. puolivälissä tarinaa aloin jo surra sitä, että se loppuu pian. silti näinkin lyhyt pätkä vahvistaa myyttiä yhden tarinan kyvystä sisällyttää itseensä kaikki, mitä ihmiskunta on koskaan tiennyt ja koskaan haluaakaan tietää.
VastaaPoistayleensä minua ärsyttää, jos kertomus etenee surrealistisin loikkauksin. tässä tuota ärsyyntymistä ei tullut, päinvastoin. tuli vapauttava nauru, joka rakensi terapeuttisen sillan kaikkiin tarinassa esiintyneisiin lähimmäisiin.
meri
Tämä anonyymin pienoisnovelli on kerrassaan loistava! Keskuudessanne on nerollinen kirjallinen virtuoosi, joka antaa lehtokurpille minkä ansaitsevat.
VastaaPoistaJ---, olit onnistunut sijoittamaan minut heti alkuunsa paikkaan, johon ruumiini usein halajaa eli hautaan metsässä: tuntematon metsähauta, sehän on myös Runebergin (Hauta Perhossa) ja Kiven (Ikävyys) lempipaikkoja. Halavan himmeän alle, tai pikemminkin ison männyn tai kuusen juurten katveeseen, moreenimaahan...
VastaaPoistaPerun siis saman tien kaikki fantasiani ruumiini tuhkaamisesta ja siitä, että minut ripoteltaisiin veteen, maahan ja tuuleen!
Ja lopulta tärkein pointti on tuo, että armahdusta riittää minullekin, siitä isoin kiitos!
Ei ole paikkaa joka ei sinua näkisi...
PoistaVeijariromaani tai sitten jotain ihan uutta.
VastaaPoistaKirjoitan kännykällä. Otan täältä nyt kuvan koko porukalle. 💓
Kirjoita sata sivua J---- ja lähetä sitten arvioitavaksi.
marjatta. olen yhä vaan ihan täpinöissä tästä tekstistä. näin upeaa jälkeä tulee, kun osaa jäsentää pirstaleista todellisuutta tarinoiden avulla. chandlerin väitetään sanoneen jotain sellaista, että kirja on tosi hyvä, jos siitä voi napata pois viimeiset 30 sivua, eikä se kauheasti haittaa. mutta jos tämä on jiin kirjan loppu, en haluaisi napata siitä pois tavuakaan.
VastaaPoistajii, paljasta nyt vähän sitä, miksi doris murhasi haapalan. kerro ne syyn ja seuruksen lait, ja kaikki muu. ps. se täytyy camillan ystävänä sanoa, että olet osannut kiteyttää häneen kaiken oleellisen.
meri
No enhän nyt sitten malta olla vieläkään käymättä täällä, mutta jos saan jotain pohdinnoistani aikaiseksi niin kantaviin voimiin kuuluu ajautumisen teema. - Jokainen ihminen käyttänee omia kokemuksiaan. Hyvin läheltä kuolemaa elämässäni itse ajauduin pakkohoitoon ja nyt minulla on mielisairaan leima, joka ei kiinnostane suomalaisia kaupallisia kustantajia, jos siitä lähdetään. Ja sitten olen myös muuhun ajautunut - mikä ei tee minusta erityisen markkinakelpoista.
VastaaPoistaMiten Rainerin viemisestä peräpukamaleikkaukseen ajaudutaan siihen, että Camilla muistaa seurakunnan iltateellä unohtaneensa kissan kirkkoon...
Miten Doris Mentula, joka on kirjallisuusfriikki ja henkevä ortodoksinen nainen käsikirjoituksen mukaan ajautuu niin vimmaiseen Haapalan surmaamiseen, että hänellä on voimia raahata mies metsähautaan. On sanottava, että hautaa kaivaessaan Doris näyttää lähinnä paranormaalilta.
Haapalan hauta on vähän niin kuin kuuluisa Kyllikki Saaren hauta paitsi että sitä ei löydetä koskaan ihmisten toimin.
Missään tapauksessa Haapala ei ole eikä voi olla sivistymätön mies vaan hän on yliopistomies, joka katoaa metsähaudan nieluun. - Puistattava kohtalo!
Pettäminen on tietenkin kyseessä. Mutta minkälainen pettäminen? Doris Mentulalla ja Haapalalla ei ole parisuhdetta. Se tiedoksi!
Osaako isä Juha vasta vähän aikaa ortodoksipappina toimineena olla sitoumuksensa mukainen vai kyseenalaistaako hän sittenkin Jumalan joskus vahingossa vanhasta tottumuksesta? Joutuuko hän kirkkoherran ja metropoliitan puhutteluun?
On Rainerin peräpukamat, on Haapalan surma, on ihme kun rikosseuraamustyöntekijä Juhasta tulee isä Juha, on mielipuoli kirkkohäirikkö. - Transnainen kirkossa.
Jos kirjan kertoisi pelkästään Rainerin peräpukamista niin sen nimi olisi Rainerin peräpukamat. Jos se taas kertoisi pelkästään Haapalan surmasta niin sen nimi olisi Haapalan surma. Jos se kertoisi pelkästään rikosseuraamustyöntekijä Juhan muuttumisesta isä Juhaksi niin sen nimi olisi Ammatinvaihdos (ehkä Rikosseuraamuslaitos tahtoisi sen silloin kustantaa). Nyt nimi ei vielä ole ilmestynyt käsityskykyni puitteisiin.
Täytyy kadota hiljaa miettimään ja toivoa etten miettiessäni taas ajautuisi suljetulle osastolle.
meri, luulen että olen tehnyt tarinamaailmassa jotain, jolla olen ansainnut kuolemani tai sitten tilanne tuossa maailmassa on muuten vain sen verran erityinen, että minut on haudattava metsään. Salaperäistä, kutkuttavaa... mutta varmasti tälle kaikelle on syynsä. How to get away with murder? Mieluusti näkisin, miten roolit on kullekin jaettu, kuinka tapahtumat paiskovat hahmoja.
VastaaPoistaAah, vastaus oli tullut juuri samalla hetkellä, kun vastailin. Luenpa.
VastaaPoistaMinusta kirjan loput ja alut ovat erittäin tärkeitä. Chandler on väärässä.
VastaaPoistaJ----, sinä olet kirjoituksissasi vimmainen kuin myrskytuuli. Tekstiä syntyy. Siitä olisi hyvä karsia, kun et vain hävittäisi tekstejäsi.
Ajautuminen on hyvä teema.
Eiköhän se nimi löydy sitten kirjoittamisen ohessa. Minusta sellaiset nimet ovat hyviä, jotka löytyvät jostain tekstin joukosta. Tuosta tekstin pätkästä esim. voisi löytyä "Puhtaalta pöydältä".
jii. sinun on oltava varovainen, ettet luhista mieltäsi tässä kirjoitusprosessissa. kirjoittamisprosessejahan on monenlaisia. usein se on induktiivinen: lähdetään havainnosta ja ihmetellään myöhemmin että mihin tässä päädyttiin. siinä on iso osa alitajunnalla. se syöttää tekstiin asioita, joita kirjoittaja ei ole tietoisella tasolla käsitellyt. siinä on yllätyselementti mukana.
VastaaPoistakun ihminen tulee tietoiseksi siitä, mitä kirjoittamisprosessissa tapahtuu, se jo usein auttaa häntä. ja viiteryhmä on tärkeä. täällä sinulla on sellainen: ihmistiheyden sopiva taso.
meri
J----, olen iloinen, että hoidat vielä joskus homman eikä minun tarvitse kirjoittaa autofiktiota, jossa Doris Mentula kuoppaa ruumiini metsään. Ehkä jossain toisessa elämässä olisi voinutkin käydä niin... Mutta tosiaan, relaa nyt, lupaa itsellesi, että kirjoitat vain timangiset kaksikymmentä riviä päivässä ja nekin rennosti ja puolihuolimattomasti. Silläkin pääsee vuodessa pitkälle...
VastaaPoistaMuuten. Ei kukaan kysy kustantamoissa mikä on kirjoittajan mielenterveydellinen tilanne (jos asiaa ei itse paljasta) - enhän minäkään viitsi kysyä kustantamon edustajilta mikä heidän mielenterveydellinen tilanteensa on niin kauan kuin homma hoituu. Eli tuon suhteen ei minkäänlaista loukkua ole laadittu kenenkään päänmenoksi etukäteen. Riittää kun hoitaa hommansa. Mutta tämä lienee nyt turhanaikaista horinaa. Asia kerrallaan ja ennen kaikkea yläkertaan rauha.
Hyvä kommentti vesalta. Kirjoittaminen tarkentaa ajattelua mutta myös vetää mukaansa vaarallisellakin tavalla. Vähän kuin kannabiksen poltto psykoosiin altiilla ihmisellä.
Poista"Friedrich-kissa aivasti, päräytti partaansa, kesken vigilian isännöitsijänpöydän suojissa. Se oli niin raju aivastus, että Doris kävi kuiskamassa Camillalle:
VastaaPoista- Sinun pitää ryhtyä syömään c-vitamiinin ja sinkin yhdistelmää."
Bye!
Joo. Menin joskus pari vuotta sitten Hesaan kuukaudeks ja asunnon haltija käski ruveta syömään C-vitamiinia ja sinkkiä. Tottelin niin kuin yleensä vähän vanhempaa (muutama vuosi) totellaan.
VastaaPoistaEn saanut flunssaa. Olisi voinut olla lähellä, koska jouduin päättämättömänä vellomaan Vuosaaren uimahallissa, kun kaksi bikinipukuista teinityttöä oli jäänyt hallin ulkopuolelle ja kaikki ovet olivat lukossa.
Sain huidotuksi vartijan siihen lähelle ja käskin päästää tytöt sisälle, koska ne sairastuisivat. Vartija sanoi että ei käy, silloinhan hän tulisi päästäneeksi sisälle kenet tahansa.
Tytöt alkoivat sinertää. Kiipesin päättäväisesti pois altaasta ja kävelin ovelle ja päästin tyttäret sisälle. He eivät kiittäneet eivätkä ylipäänsä sanoneet mitään. Minä säikähdin niin että menin varmuuden vuoksi saunaan etten olisi vilustunut.
Vartija jäi mulkoilemaan sieltä vartiointikopistaan.
Kumma vartija.
PoistaTaisi kuulua liittoon.
VastaaPoistaJuha, Kalevi:
VastaaPoistaolikohan vanha vai uusi liitto? Noi vaihtuu aina välillä. Ai niin Juha: onko papeilla liittoa? Olet varmaan jo ehtinyt ottaa selvää.
Taitaa näköjään olla korkea aika ottaa!
Poista