Juha, tuli ihan sama juttu mieleen ennen kuin luin kommenttisi. Liekö näiden kuntavaali-iltojen jälkimainingeissa... Yhdennäköisyyttä löytyy. Li on kyllä pätevä nainen, ei siinä mitään. Jotenkin tuntuu, että Ville Niinistön parasta ennen -päiväys meni jo ja sen myös jotenkin aistii. Lahjoja on, mutta olisiko paikka muualla kuin politiikassa... Olisi hauska nähdä, mitä Suomessa tapahtuisi jos vasemmisto ja vihreät olisivat johtavia puolueita. Tavoitteet ovat hyviä, mutta löytyisikö heiltä todellisia keinoja ja mitä ne olisivat. Kuntavaaleissa voi tulla vihreitten jytky, ainakin täällä etelässä, mutta mitä siitä seuraa, en osaa sanoa.
Jos meillä olisi tuo punainen ja vihreä hallitus niin tässä käydyssä palautus-keskustelussa olisiko sitten niin ettei käytännössä ketään palautettaisi? Sen jälkeen meilläkö olisi eräänlainen ihmisoikeus-automaatti kaikkien muidenkin tulla. Olisimmeko sitten tyytyväisiä?
Viitaten tuon edellisen ketjun puheenvuoroni pienestä kunnioituksesta puoluejohtajia kohtaan (sittenkin) niin on todettava, että voisi tällä hetkellä kuvitella äänestäväni sunnuntaina ainakin neljää eri puoluetta riippuen siitä minkä näkökulman haluaisin ottaa. Liikkuvat äänestäjät ovatkin vanhan hokeman mukaan "demokratian tae."
Helsingissä käydään kisaa pormestarin paikasta. Uskallan myöntää etten siihen Sinnemäkeä halua, mutta tuskin hänkään täyskatastrofi olisi. Maailmaa ei saa väännettyä oman ideologian tai edes ideologiamattomuuden muottiin. Vähän niin kuin tämän aamun TRUMP. Onko se nyt sitten iskettyään Syyriaan hyvä vai paha? Olisi ollut paha jos "ei olisi tehty mitään" ja nyt kun jotain on tehty on "paha" tämäkin. Tuollaisessa kehässä moni keskustelu pyörii muissakin aiheissa. Mistä ihmiset kehitämme jatkuvan tyytymättömyyden jokaiseen liikkeeseen ellei sen liikkeen suorittaja tule satavarmasti omasta porukasta? On kai tosiaan riisuttava se maailmankuva pois että voisi nähdä maailman. Olen sen verran alussa sentään siinä että olen puoluekannaton. Silti menen tietenkin äänestämään, ja aina sunnuntaina. En ymmärrä pitkiä kiemurtelevia ennakkoäänestys-jonoja. Onko niillä kaikilla sadoilla tuhansilla sunnuntai aina muka buukattu täyteen? Mikä niillä silloin kalenterissa on? 12 tunnin brunssi ja 4 tunnin jooga?
Jope, minäkin olen sunnuntaina menossa äänestämään enkä tiedä ketä. Voisin äänestää periaatteessa kaikkien muiden vakipuolueiden paitsi keskustan ja kokoomuksen ihmisiä - näitä kohtaan olen kehittänyt torjunnan. Ehkä annan äänen nimenomaan jollekin luotettavimmalta kuulostavalle yksilölle. Jospa äänestänkin jotakin feministien edustajaa tai sitten maltillista koodeetä.
Minä äänestin ensimmäisenä mahdollisena päivänä heti ovien avauduttua kätevästi kirjastokäynnin ohessa erästä vihreää naista. Hän oli seuraamassani keskustelussa pätevin ja järkevin.
Li on minusta hyvä, tomera, reipas ja selkeä. Ja hän on kauniimpi kuin Ellen Thesleff tuossa Omakuvassa. Thesleffillä on omituisesti suu auki, onko nenä tukossa? Lin harvinaisen suloinen suu on kiinni, milloin hän ei puhu, ja silmäluomet raskaammat kuin Ellenillä.
Se on hienoa että on niin paljon mahdollisuuksia. Meillä on täällä loppujen lopuksi aika hyvin.
Joskus olen miettinyt että jos kannatan esim. voimakkaasti puoluetta Y ja toivon kovasti sen voittoa ja sen lupausten ja argumenttien toteutumista, niin voiko tästä johtaa sen että toivon kaikkien muidenkin ajattelevan ja näkevän saman, ja puolueen Y saavan näin 100 prosenttia äänistä.
Jos niin, niin minähän kannatan tosiasiallisesti yksipuoluejärjestelmää.
Jos en taas kannata tuollaista ajatuksellista totalitarismia niin eikö minun pitäisi iloita myös muiden kuin kannattamieni argumenttien ja aatteiden menestymisestä ja toteutumisesta?
Eli jos haluamme olla demokraatteja jotenkin fundamentaalisesti niin meidän kai pitäisi ottaa positiivisena vastaan erilaisia vaalituloksia ja iloita kun hallituskanta vaihtuu eikä sama meno jatku vuodesta toiseen. Jään miettimään että mihin muka perustuisi se että juuri minä toivon ja pidän omia arvojani parhaimpina sillä tavalla että toivon että juuri niitä noudatetaan muuttumatta eikä joitakin toisia. No, tosin globa/digitalisoituvassa maailmassa eivät vanhakantaiset arvoni juuri sijaa saakaan. Eivät ainakaan suuressa mitassa. Sipilässä ja Soinissa on ollut kyllä ripaus klassista konservativiaa, mutta ei siitä ole käytännön päätöksiksi mikään kantanut. Suuremmat voimat vie. Muutos, mikä se milloinkin on, voittaa lähes aina, eli meikäläisen asemoituminen muuttumattoman todellisuuden (niin kuin sellaista olisi!) suojeluun, paikallisuuteen ja säilyttävyyteen on kyllä varmaa asettumista häviäjien puolelle.
Oletteko tehneet koskaan niitä vaalikoneiden nelikenttiä? Mun suuri oivallus tänä vuonna oli että vaikka se oma piste tulisikin ihan siihen keskelle ristikkoa (no, mulle ei kyllä tullut) niin sellainen ihminen voi olla aivan yhtä fanaattinen ja äärimmäinen kuin esim. ylä- tai alakulmiin sijoittuva. Ihminen voi olla fanaattisen maltillinen. Fanaaattisen väritön. Äärimmäisen joustava (vrt. natsi-Saksa). Ja sitä paitsi se nelikenttä jo kertoo itsessään arvostuksista, eli laatijoidensa selitykset siinä vain paljastuvat siitä mitä he pitävät minäkin.
Jotenkin tuohon nelikenttä-juttuuni yllä liittyy Tukholman tapahtumien herättämä argumentti (vaikkakaan ei tiedetä vielä Tukholman tekijästä):
Oletteko tulleet ajatelleeksi, minä en, että näitä islamjihadistisia rasistisia terrori-iskuja on tehty eniten juuri maissa ( Ranska, Belgia, Saksa, Hollanti, Tanska, Iso-Britannia) joissa maahanmuuttoon on suhtauduttu kaikkein myönteisimmin, joissa uskonnon harjoitukseen on ollut suurin vapaus, joissa maahanmuuttajia on tuettu tulonsiirroilla eniten ja joissa maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita on ollut koko ajan määrällisesti kaikkein eniten?
Mun argumentti ei tarkoita että toisenlainen suhtautuminen olisi suositeltavaa tai että olisi nuo iskut estänyt, vaan ihmettelee enemmänkin sitä, ettei kiitollisuus ole tässä maailmassa enää antajan palkka.
jope, ääri-islamisti ei tunne sellaista asiaa kuin kiitollisuus, jos kyseessä on länsi tai kristityt tai mitkä hyvänsä. nämä aivopestyt terroristit ajattelevat vain "islaminsa" levittämistä keinolla millä hyvänsä. heihin eivät sovellu normaalien ihmisten jakamat sosiaaliset koodit. verrattavissa psykopaatteihin moraaliltaan.
siis heille ei merkitse mitään maahanmuuttajien / turvapaikanhakijoiden hyväksi tehdyt toimet, koska he ovat usein sodassa omiakin uskonveljiään/-sisariaan kohtaan.
Tuo on totta, juuri noin. Ja sekin on ollut jo pitkään viimeistään totta ettemme voi nukuttaa itseämme enää uneen turvalauseella: tälläkään iskulla ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Totta kai on. Itsehän nämä psykot sen parhaiten tietävät ja kertovat joka käänteessä, islam niitä motivoi eivätkä ne laita liitettä -ääri oman visionsa eteen. Samalla täytyy tietoisesti meidän ajatella että suurin osa, käytännössä kaikki muut muslimit eivät hyväksyä terrorismia, vaikka sekin on samalla harmillisesti totta, että silti huolestuttavan suuri määrä juuri noissa mainitsemissani maissa on radikalisoitumassa ja kääntynyt mm. sharian hyväksyjiksi. Sellainen on rasismia ehkä kaikkein suorimmillaan tässä ajassa aivan yhtä paljon kuin uusnatsismi. Juuri rasismina siitä pitäisikin puhua määrätietoisesti koko ajan.
Itse tunnen muslimeita ja minun on vaikea kuvitella yhtäkään heistä sharian kannattajana, edes piilosellaisena. Olenkin heidän puolestaan aivan yhtä surullinen kuin iskujen kohteiden, en halua että joutuvat yhtään häpeämään omaa sisintään missään.
Ajattelisin, että ääri-islamilaisuuden juuret ovat ennen kaikkea poliittiset + ideologiset & varmaan pitkälti myös mielenterveydelliset, ainakin yksilöllisten päätösten kohdalla: kyse ei ole normaalista uskonnonharjoituksesta vaan vallasta, kostosta ja kieroutuneesta voimaantumisesta.
Siinä olen samaa mieltä kanssasi, että varmasti tietyllä tavalla tulkittu islam antaa näille ihmisille oikeutuksen toimia niin kuin toimivat, mutta terroristien väkivallantäyteinen elämä tuskin täyttää millään tavalla maltillisemman islamin tai minkään muun uskonnon / ideologian ihanteita.
Mutta ääri-islamistien maailmankuvaan kuuluu oman asian edistäminen keinolla millä hyvänsä: valehtelemalla, tappamalla, äärimmäisellä rasismilla jne. En voi olla ajattelematta, että länsi osaltaan kiihottaa epävakaita ihmisiä muslimimaissa tällaiseen toimintaan.
On myös mahdollista, että osa ääri-islamisteista aivan aidosti uskoo toimintansa uskonnolliseen oikeutukseen, mutta näkisin, että syyt tällaiseen toimintaan kumpuavat pääosin murskatuista yhteiskunnallisista mahdollisuuksista, psykopatologiasta ja sen yksilö- ja joukkoilmiöistä.
muslimimaissa ja nyt myös yhä kiihtyvään tahtiin länsimaissa - nämä radikalisoituvat ihmiset - pääasiassa muslimit - muodostavat todellisen uhkan, niin kuin on nyt nähty. sitä asiaa on turha kiertää. kyllähän he tekevät valtavan karhunpalveluksen kaikille ihmisille ja ennen kaikkea omilleen antamalla epäluuloille sijaa.
Niin se varmaan onkin. Kun peitän suun, näen mitä tarkoitat. (Suu on minusta myös jotenkin väärässä asennossa, vaemmalle vino. Minä nostaisin oikeaa suupieltä ja sulkisin suun. Sitten se kelpaisi minulle.)
Minäkin jäin ihmettelemään tuota Jopen kommentin loppua. Turvapaikanhakijat ovat lähinnä terroristien vastakohta, miksi siis terroristit tuntisivat kiitollisuutta näille annetusta suojelusta?
Marjatta, ei se nyt ihan niin ole, vaikka ymmärrän että kiinnitit huomion epäloogisuuteen. Ainakin kolmessa iskussa tekijänä on ollut turvapaikanhakija. Sille ei voi mitään, se on sitä todellisuutta joka ei mene toisin vaikka haluaisimme ettei niin ole. Mitä tulee uskontomotiiviin niin en minä tiedä miten me voisimme ohittaa rasistiterroristien oman todistuksen omassa asiassaan. Ja heidän huomattavasti laajemman hang-around -porukkansa. Jos määrittelemme kaikki isisläiset ja vastaavat mielisairaiksi breivikeiksi ja psykopaateiksi on heitä sitten kymmenintuhansin. Se ei siis liene paras selitys vaikka se tarjoaa kyllä meille hieman mielenrauhaa oudossa maailmassa, kun voimme ajatella että "ne ovat sairaita." En tiedä onko se pakotie oikea, vaikka paljon paljon vääristynyttä ja varmaan sairastunuttakin ihmisyyyttä siellä taustalla on.
Kirjoitin myös näin: "...tunnen muslimeita ja minun on vaikea kuvitella yhtäkään heistä sharian kannattajana, edes piilosellaisena. Olenkin heidän puolestaan aivan yhtä surullinen kuin iskujen kohteiden, en halua että joutuvat yhtään häpeämään omaa sisintään missään."
( Kuvan tyttö on kaunis kyllä, mutta tyttölapsi selvästi vielä. Maalarit on mun mielestä jotenkin olleet aina niitä taiteilijoita pelkimmillään ja komeimmillaan. Tossa on kynä ja pensseli, tee sillä tohon paperille kankaalle maailma, joka on n ä h t ä v i s s ä ja jotenkin maailmaa vasten myös tunnistettavissa. )
Pelkäänpä, että juuri nämä turvapaikanhakijoiden sekaan soluttautuvat radikalisoituneet / jo valmiiksi terrorismiin ja ääriaineksiin sotkeutuneet ihmiset pilaavat ainakin osin todella turvaa tarvitsevien ihmisten auttamisen. Terrori kun on sitä, että kuka hyvänsä voi olla tekijä. Siitä ennakoimattomuudestahan kauhu syntyy. Ei voi olla vaikuttamatta siihen, että syynätään kaikki yhä tarkemmin ja suhtaudutaan epäluuloisesti. Ja epäluuloisesti suhtaudutaan luultavasti myös niihin, jotka jo ovat täällä.
jope, on varmaan myös ideologista terroria, joka ei nouse psykopatologiasta vaan vallan tavoittelusta ja joissakin tapauksissa uskontulkinnasta eli hallitsevan islamilaisen maailman ajatuksesta. Ajattelen yhä kuitenkin, että varsinaisiin tekoihin värvätyt eivät ole ihan täysillä vaan tavalla tai toisella onnettomia ja aivopestyjä.
Tuo ilme on jotenkin lumoava: mitä nainen katsoo, mihin katsoja hänen lävitseen näkee. Jotain on tapahtunut, nainen näkee jonkin asian tai jonkun muun joka yllättää hänet, kasvot ovat yhä osa tätä tapahtumaa, eivät aivan tyynet itsensä. Näkeekö nainen itsensä jotenkin uudelleen, lähestyykö itseään jonain toisena vai katsooko jotain muuta?
Itse olen noista iskuista ajatellut sitä, että patologia ja identiteetti leikkaavat niin usein toisiaan, että pelkkä sattuma ei selitä sitä. Vaikka kyseessä on patologinen tapaus niin tuntuu että aina myös arabi. Jokin vihan ja kaunan patologia suhteessa länsimaiseen valkoiseen kulttuuriin.
Luen kingin palkittua trilleriä Mersumies. Se on kirjoitettu 2014. Siis ennen näitä autoiskuja. Siinä tyyppi tappaa ihmisiä ajamalla autolla väkijoukkoon.
Tämä vaasalaisrunoilijan: "He ovat täynnä hetkeään, hetkensä minää sinääkö, sinää eivät nää, on vain minää" ...on kuva jota olen paljon miettinyt.
Siis se kun toinen katsoo meitä, me katsomme toisessa sekä itseämme että toisen omassakin katseessakin meitä itseämme. Me näemme oman katseemme. Senpä vuoksi joka kerta kun joku katsoo meitä avoimin silmin silmiin ilman mitään pelejä niin se tuntuu niin hyvältä. Suuri ilo niissä harvinaisissa hetkissä kun kaksi kohtaa ilman minkäänlaisia ehtoja olemiselle.
Mutta pääsääntöisesti silloin kun vaikka tässä tai missä muussa tahansa keskustelussa kun "asetumme toisen nahkoihin" tai olemme varmoja että tiedämme mitä toinen tarkoittaa, tuntee, sanoo niin olemme silti omissa nahoissamme ja omissa saappaissamme, emme toisen, vaikka siltä tuntuisi.
Silti empatiasta ja myötätunnosta ei pidä luopua, päinvastoin, vaikka mukaan toista myötätuntiessamme mukaan ajaa aina oma motiivimme, oma minämme.
Mulle eräs itsetuntemuksen vallankumous oli se ajatukseni lempiuhreistamme: kerro minulle keidän puolesta sinä kärsit, niin kerron sinulle millainen s i n ä olet.
Silti, tämä tärkeää, myötätunnosta, ei pidä luopua, vaan tiedostaa se. Ja tietenkin, jos vain mahdollista niin palvella, kyllä, palvella, edes joitakin harvoja toisia tässä maailmassa, vaikka kaikkea emme voi koskaan oman rajoittuneisuutemme vuoksi rakastaa ehdoitta.
Mitä tulee vielä Ellenin kuvaan niin mitä enemmän sitä katson, sitä enemmän se näyttäytyy mulle suojattoman tytön, vielä niin nuoren naisen kuvalta. Naisen magiaa en noin nuoren kasvoista löydä, näyttää enemmän söötiltä koiranpennulta. Kuvassa on hienoa hämärää kyllä.
Niin juuri, just samoin koen ja sanoin tuossa kun kirjoitin kuvan hämärästä. Mutta kyllä me useimmiten katsotaan myös kuvan kohdetta. Otan hassun esimerkin: Ruokalahden akat. Kuva tuskin on kenenkään mielestä suurten taidespekulaatioiden kohde. Mutta mystiset naiset ( ei siis tuossa Ellen) kelpaa. Yksi havainto. Onko kukaan havainnut kuten minä mielestäni olen nimenomaan naisten korostunutta kiinnostusta taiteilijoiden malleinin, kohteisiin, Edefelt, Grieg ( se kuvaa syntisestä berkiinittärestä), impressionistit, Picasson "naiset" jne. Siis tämä ajatus että taustalla on ollut taiteen muusa ja varsinin "vahvoja naisia." Vaikka muusa ajatus on mielestämme hassu klisee, sillä myydään edelleen paljon kuvataiteen liepeillä liikkuvaa fakta- ja fiktokirjallisuutta.
Itse ymmärrän sitä kyllä sitä kautta että mua kiinnostaa aina esim. suurimpien suosikkikirjailijoideni elämät. Ja erit. se maisema/paikkatieto missä ne on eläneet. En jaksa olla vain tekstikontekstin mukana ja lukea teosta vain tekstinä. Suurimmasta osaa luetusta en kyllä lähesty niin mutta jos jonkun kokonainen tuotanto kolahtaa, niin sitten. Strindberg-innostus oli tälle human interest tiedonkaivamiselle aikoinaan mulle kuin kultakaivos. Edelleen mua naurattaa suomalaislukijoiden todella hatarat kliseet Augustista ja ne typerimmät hokemat. Ihmiset, myös niputetut taiteilijat, ehtivät elämänsä aikana olla niin monta ja moneksi.
Tuli tuosta jope mieleen: muusakuvissa tekstuurin näkee helpoisti miehen katseena ja naisten omakuvissa "sieltä tuntuu katsovan jokin". (Kuten ellenissä.) Mutta mehän tiedämme näistä kuvista jo liikaa, jotan vaikea sanoa varmasti mitään.
Sitten tämä:
"Mulle eräs itsetuntemuksen vallankumous oli se ajatukseni lempiuhreistamme: kerro minulle keidän puolesta sinä kärsit, niin kerron sinulle millainen s i n ä olet."
Tasapuolinen kärsimys todellakin on mahdotonta. Tai sitten jonkinlaista tunnekylmyyttä. Sama koskee, kuten olet maininnut, sitä kuka meitä pistää vihaksi. Tervon vai halla-ahon roskaväki esim. Kumman käyttämänä sana ärsyttää enemmän. Minulla tietenkin halla-ahon, koska hänellä se osuu huonosti. (En käytä tässä sanaa "MIELESTÄNI osuu huonosti", koska jo teeskentelisin tasapuolista...)
Minulle tuo Jopen päättely, että kaikkiin turvapaikanhakijoihin pitäisi suhtautua epäillen, koska joukossa saattaa olla pahoja, on outo. Onhan supisuomalaisisissakin pahoja, ja heitä vain "hyysätään". Meidän talosta saatiin lopulta karkotettua tyyppi, joka eli yhteiskunnan kustannuksella vetelehtien, välitti asunnossaan varastettua tavaraa, varasti talonväeltäkin useampaan kertaan, viimeksi jo poistuttuaan autonrenkaita (teettänyt avaimia)ja hajotti asuntonsa niin, että vuokraisäntä joutuu tekemään ison remontin. Talossa vaihdamme kiireesti lukot. Jätkällä on myös useita väkivaltarikoksia. Vuokra-asuntojen omistajat vuokraavat mielellään tällaisille kaupungin eläteille, koska vuokra tulee ajallaan. Emme kuitenkaan leimaa kaikkia tuon tyypin ikäisiä ja näköisiä epätoivottaviksi henkilöiksi, vaikka jotkut joukossa ovat sellaisia.
Pitää mennä seuraavlla kerralla Helsingissä käydessä (vapun edellä) katsomaan tuo maalaus. Se kuuluu varmaan pysyväiskokoelmiin. Jospa minäkin löydän siitä sitten enemmän. Katselin googlen kuvahaulla Thesleffin kuvia. Löysin todella kauniin valokuvan, jossa on raukeat luomet ja erään kauniin maaalauksen. Minusta tässä Juhan taltioimassa kuvassa suun asento ja aukinaisuus tekee Thesleffistä hölmön (ANTEEKSI, te jotka näette enemmän!). Kerron sitten, mikä oli vaikutus, kun näen itse taulun. Voi olla, että häikäistyn.
Nyt lähden runotilaisuuteen "Kunnia-arvoisia naishenkiklöitä", jossa naiset lausuvat suomalaisten naisrunoilijoitten runoja. Sitten vähän shoppailemaan ystävän kanssa. U. on valokuvaseuran metsäkuvausretkellä. Aurinkoinen paistaa.
Tuo hölmöys osuu koska se tekee siitä juuri hetkessä elävän! Olemme hölmön näköisiä välillä jos havainnoisimme itseämme. Minusta tuo kuva on tärkeä juuri tuon vuoksi. Odotamme muotokuvilta vaistomaisesti jotankin harkittua elämån tuntua, ylevyyttä. Tässä tuo hölmöys on jotain todella kiinnostavaa. Kiitos marjatta! En olisi tätäkään tullut ajatelleeksi. (Siitä on vuosia kun näin tämän. Ehkä ripustus on muuttunut sen jälkeen.)
Esimerkiksi schjerfbeckin omakuvia pidän teennäisinä. Jotenkin liian tietoisesti kuolemalla flirttaavina. En usko niihin. Niissä on jotain postikorttimaista. Sen asetelmista pidän.
Joo, on tietenkin suhtauduttava turvapaikanhakijoihin mahdollisimman neutraalisti. Samoin kuin suomalaisiin. Monia ajatuksia pyrkii pinnalle mutta ne pitää tiedostaa.
Onkohan tuolle asukkaallenne tehty minkäänlaista asumisen suunnitelmaa? Kuulostaa hankalalta asiakkaaltani. Itse en vuokraisi vain siksi, että vuokra tulee varmasti. Muut ongelmat olisivat oleellisempia, kuten tuostakin näkyy.
Marjatta hyvä,kulta, ystävä. Ei mennä tuohon, siis siihen mitä lukee toisen tekstistä. Minä en missään sanonut että turvapaikanhakijoihin pitäisi suhtautua epäillen tai että heitä tai ketään hyysätään. Missään sellaista kohtaa ei ollut. Sanoin vain että harmillinen tosiasia on, halusimme niin olevan tai emme haluaisi, että iskujen tekijöissä on ollut turvapaikanhakijoita. Mitään toimimtaehdotuksia en antanut. Päinvastoin, totesin asian vain alistuneesti, ehkä jopa surullisesti.
Eli että älä lue minua toisin kuin kirjoitan:):):) Muutenhan ei mikään keskustelu voi onnistua.
Onnea Juha tyttärellesi vaaleihin minunkin psta! Kerro sitten miten kävi. Hienoa että nuoret lähtee politiikkaan. Ja hienoa että menevät moniin eri puolueisiin eikä vain aallonharjapuolueisiin kuten esim. 70-luvulla korostui. Jokaisen puolueen nuoriso-osasto on lupaus merkityksellisuuden jatkumosta.
Itse olen sellainen poliittinen eläin että voin, jos on ihan pakko äänestää taktisesti vaikka arvojeni vastaisesti. Tai mitä ne arvot mistä aina paljon puhutaan sitten on...mitä enemmän ajattelen niitä, sitä enemmän mun on pakko kyseenalaistaa niiitä samalla. Sekään että olen kristitty ei tarjoa varmaa yhtä samaa arvopohjaa. Ei todellakaan. Käri Mäkisen kristillisen arvopohjan tulkinnat, eli se loputon joustavuus muuttuvassa maailmassa, on musta kauempana kuin vaikka jonkin ateistin joka on samalla humanistisen ja klassisen tradition ihmisiä. No, mikä se "klassinen traditio" sitten on.....?? Niinpä niin.
Mennään huomenna äänestyspaikalle koko pieni perhe yhdessä (niin todella aina) aamusella ja matkalla vaimon kanssa mietitään yhdessä mille ääni menee tällä kertaa. Kumpikin äänestää mitä äänestää, mutta vaalisalaisuus ei ole meille tabu. Se on tyttäreni demokratiakasvatusta musta parhaimmillaan. Vaalikoneetkin on tehty yhdessä ja naurettu niiden parissa paljon. Itse päädyin nelikentän erääseen kulmaan ja tajusin, kuten jo tuolla aiemmin kerroin, että "äärimmäistä" voi yhtä hyvin tai enemmänkin olla siinä ristikon keskellä, missä kaikki käy.
Jännittää tyttären puolesta, mutta intoa ja aitoa ajattelua löytyy. Ja jaksaa opiskella kyllä lisää, sitä en epäile. Mutta on myös realisti ensikertalaisena. Kokee kuitenkin tämän jo tärkeänä kokemuksena kasvussaan. Ja piti tärkeänä sitä, että sai yhden opiskelijan muuttamaan mieltään äänestämättömyydestä kun oli keskustellut tyttären kanssa. Pohdimme tytön kanssa että politiikka on myös jollain tavoin pedagogiikkaa, maailman edustamista ja avaamista nuorille äänestäjille ja siinä on suuri vastuu että on juuri itsensä kokoinen, tietoinen suhteellisuudestaan.
Huomenta. Koska mun ajattelusta on joskus ollut polemiikkia vaikka sitten on todettukin jälkikäteen, että maltilla, kukin omallaan, on menty, mun on tähän todettava, oman maineeni psta, että tällä(kään) kertaa tämä Juhan poisto-operaatio ei liity minun, siis jopen, kommentointiin.
Sanon tämän väärinkäsitysten välttämiseksi, siltä varalta jos joku, esim. meri tai Vesa, ei eilistä ketjua lukenut. Toivon että Juha vahvistaisit tämän myös.
Pian äänestämään ja kävelylle. Tai toisinpäin, jos ehdokas ei heti tule mieleen. Olen minäkin sananmukaisesti liikkuva äänestäjä.
juha. liian monissa kommenttilaatikoissa eletään kärhämästä ja anonyymistä eripurasta. tulee mieleen suuri inhokkini i-i, jolle eräs parnasson kriitikko koetti muinoin osoittaa millaisia rakenteita kyseisen bloggaajan passiivis-aggressiivisilla mielensäpahoitusmetodeilla tosiasiassa ylläpidetään, ja miksi sellainen on vahingollista.
on aina hyvä löytää hahmoja ja puheenvuoroja, jotka rakentavat ymmärrystä, eivät sekasortoa ja eripuraa. tai keskustelijoita, jotka tunnistavat ja tunnustavat oman näkökulmansa puutteet, mutta uskaltautuvat tuomaan uusia avauksia esiin. ihmisiä, jotka jaksavat kunnioittaa toisia oman uhonsa lomassa.
välillä on kyllä usko mennä. tai niin kuin martti luther sanoisi, jos eläisi: on turhauttavaa istuttaa puita, joiden varjoon pääsee vilvoittelemaan vasta vuosien päästä, jos ollenkaan.
ps. itsehän en äänestä, mutta silloin kun olen niin tehnyt, on aina ollut kyse fiiliksestä. vihreistä tulee sellainen olo, että oikeaan suuntaan mennään ja eteenpäin katsotaan. tyttäresi sivuja luin ja tuli sellainen olo, että tuossapa vasta onkin muija joka katsoo eteenpäin – oikeudentunnolleen uskollisena, itsekunnioitustaan menettämättä.
"on aina hyvä löytää hahmoja ja puheenvuoroja, jotka rakentavat ymmärrystä, eivät sekasortoa ja eripuraa. tai keskustelijoita, jotka tunnistavat ja tunnustavat oman näkökulmansa puutteet, mutta uskaltautuvat tuomaan uusia avauksia esiin. ihmisiä, jotka jaksavat kunnioittaa toisia oman uhonsa lomassa. "
Tässä sun kommentissa meri oli hyvin aidosti rakentavaa tuo jälkiosa varsinkin, koska miten se onkin niin että me kaikki koemme olevamme niitä maltillisia, ei-uhoajia ja rakentavasti keskustelevia ja niiden toisten olevan juuri niitä toisenlaisia.
Itse kirjoitin juuri tästä tuolla aiemmin:
"Joskus olen miettinyt että jos kannatan esim. voimakkaasti puoluetta Y ja toivon kovasti sen voittoa ja sen lupausten ja argumenttien toteutumista, niin voiko tästä johtaa sen että toivon kaikkien muidenkin ajattelevan ja näkevän saman, ja puolueen Y saavan näin 100 prosenttia äänistä. Jos niin, niin minähän kannatan tosiasiallisesti yksipuoluejärjestelmää. Jos en taas kannata tuollaista ajatuksellista totalitarismia niin eikö minun pitäisi iloita myös muiden kuin kannattamieni argumenttien ja aatteiden menestymisestä ja toteutumisesta? "
Lupaankin siis tänä iltana ottaa vaalituloksen vastaan sellaisena kuin se tulee, mitään puoluetta tai puolueita sen enempää vääriksi voittajiksi julistamatta. Antaa maailman tapahtua.
Tosin mulle normaalia fiilistä ei kyllä nyt juuri ole eikä intohimoa kenenkään puolesta tai ketään vastaan, erityisesti. En tiedä miksi.
Minäkin kävin tutkimassa Alicen ajatuksia. Toivon, että hän tulee valituksi. Jännittävä vaali-ilta teillä Juha. Peukkuja!
Jope ja meri puhutte viisaasti.
Se hahmoilujuttu meni yli, me täällä "sisäpiirissä" ymmärsimme, enkä minä loukkaantunut mitenkään vastustettuna olemisesta, mutta blogi on julkinen paikka, joten joskus joutuu poistamaan kommentteja. Itse poistin kerran pari, joissa nälvittiin kirjailijaa, joka oli ollut itsekin aiemmin mukana pitkässä keskusteluketjussa.
Vielä tuohon pakolaisasiaan. Olen päätynyt sellaiseen päätelmään, että kiistaa aiheuttaa usein se, että joidenkin mielestä pakolaisuus on henkilön ominaisuus eikä elämäntilanne. He eivät voi silloin mitenkään uskoa, että turvapaikkaa hakevissa on huippukirurgeja, kirjailijoita ja muita entisessä elämäntilanteessaan arvostettuja ihmisiä, kaikki ovat roskaporukkaa. Se siitä.
Voi meri, mene äänestämään, vielä ehdit. Voi myös ajatella, että äänestää joitakin vastaan, niin että kiikkulaudan hyvä puoli nousisi.
meri, sulla on hieno fantasiamaailma Le Havresta blogissasi. Mulla on ihan samanlainen ollut vuosikymmeniä. Sen on kuvittanut Vittorio de Sica ja se sijaitsee Milanon liepeillä.
täällä sen huomaa, että ihmisellä vaan tuntuu olevan taipumus perustaa porukoita, joissa hän viihtyy ja jonka sisällä hänellä on turvallinen olla, vaikka paljastaisi mitkä henkilökohtaiset puolet itsestään.
olen äänestänyt erinäisissä vaaleissa vain kahta eri puoluetta, vasemmistoa ja vihreitä. syyt moisiin valintoihin liittyvät kapinalliseen luonteeseeni ja siihen pieneen toivonkipinään, että näiden puolueiden poliitikot eivät halua maksimoida valtaansa.
olen toivonut, että vallanhimo ei jäisi oikeudenmukaisuuden tavoittelun varjoon. olen halunnut uskoa siihen, että äänioikeus takaisi osallisuuden suhteessa valtioon. mutta täytyy sanoa, että se usko on minulta nyt lopullisesti mennyttä.
en aio vilkaistakaan vaalituloksia, sillä tiedän kokemuksesta, miten jokaikinen poliitikko ja puolue tuijottaa vain omia hypoteettisia menestyslukujaan.
en siis äänestä, mutta olen löytänyt muita keinoja vaikuttaa. esimerkiksi tänään teemalta tullut pilapiirtäjät demokratian etulinjassa -dokumentti antaa hyviä työkaluja, vaikka ei pilapiirtäjäksi aikoisikaan. ylipäätään ihmisen pitää muokata tyhmää järjestelmää omien armolahjojensa mukaan.
feminismi on tullut elämääni vasta hirveän myöhään. olen siinä mielessä hyväosainen ja hyväpullainen, että miehet ovat aina kohdelleet minua ihanasti. vasta tällaisena myöhäisherännäisenä olen ruvennut näkemään niitä kategorisia piirteitä, joita jotkut porukat liittävät naisiin.
juuri tuommoisten ilmiöiden takia minä, joka en ennen jaksanut kauheasti sukupuolikysymyksistä välittää, olen nykyään tunnustanut ja tunnistanut tarpeen feminismille.
Pakolaisuus ominaisuutena eikä elämäntilanteena... just niin.
Mitä enemmän voimme havainnoida olemista olemuksen sijaan, sen parempi. Tosin nehän nenevät sekaisin välttämättä ja etiikka onkin juuri niiden erottamista. Olemusajattelun houkuttavuus on julmuuden ja alistamisen ytimessä.
Oi niitä aikoja kun vasemmiston ja vihreiden äänestäminen olikin kapinallista! Nythän se on juurikin se oikea ja "reipas" teko josta kiitetään: well done, good boy! Toki yksilöillä voi olla poweria oli puolue mikä tahansa.
Muistan kun juuri elokuvat teki musta 17-vuotiaana vasemmistolaisen, mm juuri tuo Milanon ihme ja Polkupyörävaras. Työväenkoti ei sitä tehnyt. Mutta kulttuuri-ihmisten (ansa?) veti paremmin.
No, elokuvat jäi syvälle sydämeen, ja pienten ihmisten puolustaminen, mutta en kestänyt kuin kaksikymmentä vuotta sitä tietoa että olen oikeiden puolella. Nyt on vain yritettävä luottaa niin monien ja erilaisten ihmisten omatuntoon kuin mahdollista. Ihmisissä on kaikkea niin moneksi. Toivoakseni ketään ei voi määritellä vain poliittisen suuntauksen vuoksi. Toivottavasti kukaan ei suostu niin ohueksi.
marjatta. kirjoitit: "enkä minä loukkaantunut mitenkään vastustettuna olemisesta."
minä olen niin heiveröisellä itsetunnolla varustettu, että loukkaannuin. jiin hahmot tanssahtelivat henkilökohtaisuuden rajalla ja henkivät melkoista aggressiota. pepusta tuommoinen riman alle meneminen.
silti on huono olo tapahtuneesta. mietin sitä lammasjuttua, jossa hyvälle paimenelle se yksi lammas ei ole ensi sijassa eksynyt. ulkopuolinen. harhautunut. eksynyt lammas on hänelle ensi sijassa oma. rakas. siksi paimen lähtee huhuilemaan sitä ja etsii taatusti niin kauan, että se löytyy.
Meri, tuo mietteesi on hieno. Omista lapsista joskus se vaikein, tuhlaajapoika, on rakkain. Vaivannäkö synnyttää rakkautta.
Minä en loukkaannu J---:n puheista. koska tiedän taustan. Luulen, että meissä kaikissa on ainesta kaikkeen, siksi ymmärrän sopivaisuuden rajan yli menevän riehaantumisenkin. Ei se ollut J---:llä henkikökohtaista, vaan oman pettyneen minän ja sen hahmojen synnyttämää kuvaa. Parhaimmillaan J---:llä on ilkikurista, poikamaisen leikkisää ja sytyttävää huuumoria.
Loukattuna oleminen (mitä en siis nyt ole, enkä paljon muulloinkaan) on aina helpompaa kuin loukkaajana oleminen. Minua kaivertaa ja huolestuttaa se, että eräs bloggari vihastui minuun näemmä ikiajoiksi. Hän kirjoittaa lähes joka postauksen kuin vereslihalla, jännityksessä, uskallanko, voinko, vaikka kyse ei ole minun mielestäni mistään erikoisesta, ja kyseinen henkilö kirjoittaa pseudonimellä, vain etunimensä paljastaen. Hänen tyylinsä on myös tulkittavissa vitsailuksi. Koska herkkyys on niin paljaana, aivan tyrkyllä, niin menin kerran kommentoimaan, että kaikki ne huutavat nyt erityisherkkyyttä, mutta ovatko ne herkkyyttä nähneetkään. Tarkoitukseni oli siis vain kehua sitä, mikä kirjoituksissa on päällimmäisenä. Molemmat olemme kiinnostuneita mielenterveysasioista. No, siitä alkoi aina uudelleen ponnahtava syyttely, että olen sorkkinut tämän bloggarin minää ja vinoilu, olen liian ystävällinen(?). Eräs toinen erityisherkäksi tunnustautunut alkoi vastailla minulle töksösti ja myös pilkallisesti, koska minä en kuulu joukkoon. Olin puuttunut siihen, että tämä diagnoosi nousi muoti-ilmiöksi, enkä ollenkaan kieltänyt herkkyyttä, vaan korostin sitä, että sitä on lähes kaikissa meissä. No, hyvä ystävä lohdutti minua todeten, että itsensä diagnosoineet HSP-ihmiset ovat erityisveemäisiä. En ajattele niin (liian ystävällinen!), mutta silti syytettynä oleminen rassaa. Loukattuna voisi olla kivaakin. Pitäisi mykkäkoulua ja kokisi oikeutetuksi syytellä ja sivallella loukkaajaansa aina uudestaan.
Jopelle vielä, ihmisen määrittely poliittisen suuntauksen perusteella on varmaan todella mennyttä aikaa. Ennen sitä oli. Minä rikoin sitä aina tarkoituksella monin tavoin esim ystävien valinnassa, kiinnostuksissa jne. En tuntenut tarvetta kuulua mihinkään meikäläisiin tai heikäläisiin. Mies oli vasemmistoliiton edustajana kaupunginvaltuustossa ja -hallituksessa, ja minä en osallistunut mihinkään paitsi rantailtaan, koska siellä oli Claes Andersson, hän siksi että oli silloin kamarimusiikkifestareilla Kuhmossa.
En tiedä, toistinko tuon lauseen nyt edes oikein, siis sen millä loukkasin, sen sisältö oli, että toiset puhuvat suuresti herkkyydestä ja toiset ovat muuten vaan oikeasti herkkiä. Tätähän oli ja on. Silloin tämä diagnoosi ja sen keksisjä olivat naistenlehtien ja keskusteluohjelmien suosikkiaihe ja monet julkisuuden naiset olivat esillä ns. erityisherkkinä. Näemmä asia piinaa minua, kun piti tulla vielä tänne uudestaan selvittämään.
itse asiassa kävin viime vuonna lukemassa tuon keskustelun, koska hsp-puhe kiinnosti. tuo t:n harrastama fleimaaminenhan fragmentoi keskustelun aiva sietämättömäksi vastakkainasetteluiksi ja kärjistyksiksi. ei sitä olisi pelastanut yksikään ylöspäin nostettu peukalo tai pirteä keltainen hymiöi.
plussaa oli se, että vastailit t:n kommentteihin mielestäni huolellisesti ja kärsivällisesti silloinkin, kun ei olisi huvittanut. olet keskustelijana empaattinen ja ystävällinen. minä en olisi jaksanut, mutta olenkin paljon yrmympi kuin sinä.
sain kerran kommentin new agea harrastavalta mieheltä, joka kauhisteli feministisiä linjauksiani. en jaksanut olla kilttinä ja annoin palaa: kun kritisoi jotain aatetta, kannattaa ottaa selvää, mitä se pitää sisällään. minäkin olen tehnyt niin niin new agen kanssa, tee sinä sama feminismille. ensimmäinen näistä on pseudotieteellistä paskaa, jälkimmäinen ei.
toinen kommentoija oli vihainen siitä, että minulla on mielipide vapaamuurareista, vaikka en ole koskaan ollut heidän kokouksissaan. no, minulla on mielipide myös abortista ja kuolemantuomiosta, vaikka en ole ollut suorittavana osapuolena tai vastaanottajana kummassakaan.
tuo uhrin osa on mielenkiintoinen, samoin se, mitä ns. uhriutuminen pitää sisällään. en muista että omassa nuoruudessa uhrin rooliin olisi ollut niin paljon tunkua kuin nyt. päähänpotkittuihin rassukoihin törmäsi lähinnä karpon ohjelmissa, ja he olivat uhreja ihan syystä.
Välitin tyttärelle kannustukset. Oli luonnollisesti tyytyväinen. Ei valittu mutta sai yli puolet enemmän ääniä kuin odotti. Jatkaa kuitenkin tällä tiellä. Ja kyllä ne hänenkin äänensä Vihreitten menestystä avittivat. Kiitos kannustuksesta.
Olin vaalivalvojaisissa ja kyllä poliittinen vahingonilo on jotenkin hellyttävää.
Kiitos merille! Vapauttavaa puhetta, jolla on minulle suuri merkitys.
Juha, tyttäresi menestyi ensikertalaiseksi ja näin nuoreksi todella hyvin.
Vihreitten menestykseen vaikutti heidän positiivisuutensa, eteenpäin katsominen ja koulutusasioihin keskittyminen. Meillä Kouvolassa vihreiden nousu oli peräti 6,8%, neljä paikkaa lisää ja perussuomalaisilla väheni kuudella paikalla.
Mä en tuntenut ihmeempää vahingon- enkä muutakaan erityisempää iloa näistä vaaleista mutta en kyllä murhettakaan. Laskin että Ville Niinistö sanoi vaali-illan aikana noin kymmenen kertaa "koulutuksellinen tasa-arvo." Hyvä resepti siis ja varmasti ihan aidosti totta. Kun yhdistetään kaikkia kansalaisryhmiä yhteen liittävä ykkösarvo "koulutus" ja siihen lisätään ripaus yleistä light-idealismia sanalla "tasa-arvo" niin kaikkea hyvää edistävän yleispuolueen pinta on hyvin silattu. Yritän edellisestä kulmasta huolimatta jatkaa sillä ajatuksella että kunnioitan kaikkia puolueita niiden omalla tontilla ja omissa motiiveissaan. Demokratia on mahdollista vain moniäänisessä puoluekentässä ja toivon ettei mitään ruotsalaismallista blokki-politiikkaa aleta meillä koskaan harjoittaa, vaikka siihenkin innokkuutta joissakin on. Siitähän se vasta hyvää seuraa: me ei kuunnella teitä ja olla teidän kanssa missään tekemisissä.
Suomi on sen sijaan ollut ihmeellinen maa historiallisestikin. Sisällisodan hävinnyt osapuoli otettiin vain joitakin vuosia tuon murhenäytelmän jälkeen hallituspuolueeksi. Ei ole ollut tai olisi ollut mahdollista missään muualla. Asia on monessa suunnassa pitkin maailmaa ihmetelty. Hassua että 1920-luku ja sisällissodan jälkeinen aika antaa meille esimerkin täysin erilaisten ja valllan kannalta hyvinkin radikaalien näkemysten integroimisesta tänne 2000-luvulle saakka, aikaan jota pidämme jotenkin inihimillisempänä aikana itsestäänselvästi, ja siis tässä väärin perustein. Nykyfanatismi on sanoissa. Ja myös kaiken maailman boikottilistoissa. Irtisanoutumisissa.
Vihreät on täällä Helsingissä ollut faktisesti valtapuolue numero yksi. HS tutki asian. Vihreiden aloitteista on suurin osa mennyt läpi, koska se kykenee joustavasti tekemään yhteistyötä sekä oikeiston että vasemmiston kanssa. Tämän vuoksi en koskaan käytäkään termiä punavihreät, koska täällä vihreät toimii yhtä paljon kokoomuksen kanssa. No, juuri nyt ei politiikka tunnu henkilökohtaisesti kovin tärkeältä eikä minkään puolueen asema, voitto tai menetys kovin tärkeältä. Mutta näitä nuoria noihin hommiin lähteviä arvostan. Mitä enemmin ja mitä enemmin eri tavalla ajattelevia, sitä parempi meille, yksi idea on vain yksi idea, sata ideaa on jo jotain enemmän.
Minusta vihreiden esiinnousu on hieno asia. Olen itsekin äänestänyt heitä useaan otteeseen, joskaan en tällä kertaa, vaikka pitkään harkitsin.
Eilen illalla uutisissa Vesa Kallionpää kiteytti osuvasti vihreiden populistisen logiikan: vastustetaan kaikkea ikävää, kannatetaan kaikkea kivaa. Juuri tämän luultavasti katteettoman retoriikan vuoksi minulta meni usko Ville Niinistöön - en kuullut hänen suustaan kuin räksytystä ja unelmia. Li Andersson oli huomattavasti vakuuttavampi. Se etten kuullut realistisia / uskottavia vaihtoehtoja oli lamaannuttavinta.
Samalla toivon sydämestäni, että vihreät saisivat käännettyä politiikkaa inhimillisempään suuntaan ja että tulisi vihreä jytky eikä suutari niin kuin perussuomalaisilla. PS:n tappio oli odotettavissa, ja hyvä niin. Mutta ilman konkreettista tekemistä vihreitten voitto on vain seuraava protestimarssi persujen tapaan, olkoonkin että positiivinen protesti. Suuri toiveeni on, että siitä myös seuraa jotain, että vihreät keksivät tahollaan kehittäviä ratkaisuja ja saavat muutkin niihin mukaan, jolloin nämä ajatukseni osoittautuvat ennenaikaisiksi. Sinänsä on hyvä jo se, että jotkut pitävät mielialaa ja uskoa tulevaisuuteen yllä, mutta minuun se ei purrut tällä kertaa.
politiikan seuraamisessa luultavasti se kaikkein vaikein juttu on kokonaiskuvan hahmottaminen ja mutujen siilaaminen pois omista näkemyksistä. monet eivät tuota viimeistä edes yritä ja se ottaa joskus suoraan sanoen päähän.
minä tykkään villestä ihan hirveästi. syy on yksinkertainen: sama vene, yhteinen hiili. ville oli muuten ensimmäinen suomalainen mieskansanedustaja joka jäi vanhempainvapaalle – reiluksi neljäksi kuukaudeksi. toinen oli jani toivola kolmisen vuotta sitten. kumpikin tajusi sen oleellisen: kansanedustajan työ on tärkeää, mutta niin on isänä oleminenkin.
Minä en ole kovin paljon seurannut Ville Niinistöä. Hyvä, että koulutukselliseen tasa-arvoon kiinnitetään huomiota ja kouluihin ylipäänsä. Seurataan, mitä tapahtuu. Hyvien Pisa-tulosten jälkeen peruskoulua alettiin kurjistaa. Meneillään olevassa koulujen digiloikassa on mielestäni huolestuttavia piirteitä. Mennään metodi edellä vailla sisältöä.
Täällä omalla paikkakunnalla toivon vihreiden ja kaikkien uusien edustajien tuovan raikasta tuulta kyläpäälliköitten seisahtuneeseen ja poteroissaan riitelevään tyyliin. Kaupunki koottiin jo 2009 itseriittoisista pikkukaupungeista ja kylistä, joista tuli uuden Suur-Kouvolan kaupunginosia, mutta vanhat paikallispoliitikot eivät ole millään vieläkään ymmärtäneet yhden Kouvolan ideaa.
Aioin ensin äänestää vasemmistoliittolaista ulkomaalaistaustaista miestä, koska seurasin vielä työssä ollessani hänen vastuullista tyyliään vanhempana, mutta sitten satuin seuraamaan naisehdokkaiden paneelia ja löysin oman ehdokkaani. Olisin voinut äänestää ketä tahansa noista naisista. Keskustelu oli sivistynyttä, kohteliasta ja yhteen hiileen puhaltavaa ja varsinkin vasemmistoliiton ja vihreiden edustajat tuntuivat osaavan yhteistyön.
Kuntaliitoksen syntyessä oli muuten hurjaa seurata, miten entiset kuntajohtajat saivat valtavat palkankorotukset ja heille räätälöidyn "suojatyöpaikan" moneksi vuodeksi. Kuusi kuntajohtajaa yhden kaupungin johdossa ja muut virkamiehet päälle. Siinä rahaa meni rutkasti hukkaan.
On hyvä, että huomataan, että kansanedustajan työ on työ siinä missä muutkin, ja siitä voi - pitää - jäädä äitiys- ja isyyslomalle, kuten muistakin töistä. Monet kansanedustajanaisetkaan eivät ole malttaneet pitää äitiyslomaa.
Meille tulee parin tunnin päästä ensimmäiset pääsiäisvieraat, isä ja pojat Turusta. Tuusulan poppoo tulee perään ja Kouvolan perhe on mukana myös. Kymmenen rakasta pääsiäisen vietossa. Siksipä toivotankin jo nyt hyvät pääsiäiset teille! Vesa, sinullakin on kolme lasta. Tulevaisuudessa saat suurperheen. Mottoni on: hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Minä olen jotenkin huono ajattelemaan tulevaisuutta, en tiedä mikä siinä on. Naiset osaavat senkin varmasti paremmin. Olisipa niin, että tämä on sitten sitä hetkessä elämistä, ehkä se onkin, koska minua myös ärsyttää suunnattomasti esimerkiksi ajatus siitä, että pitäisi edetä uralla tai olla jotain (esimerkiksi professori tms.). Kirjoittaa kyllä tahdon. Mielessäni on nytkin pari uutta kirjaa ja odotan, että pääsen niitä jossakin vaiheessa naputtelemaan. Hyvää pääsiäistä sinulle ja perheellesi!
Vesa, kiitos! Nyt on sosiaalinen meno ohi, ja totesimme mieheni kanssa tyytyväisinä, että kaikki meni hyvin. Veljekset tapasivat meillä toisiaan perheineen, oli lämmin meininki, tarpeeksi ohjelmaa eri-ikäisille ja laittamani ruokakin onnistui. Ei tällaista osaa suunnitella etukäteen, eikä tarvitsekaan, mutta sitten kun on tilanne päällä, niin tarvitsee enemmän organisointitaitoja kuin koskaan.
En minäkään halunnut edetä uralla, opettajalla se olisi rehtoriksi. Se mitä tein riitti.
Vai Li Anderssonin muinainen sukulainen rajan takaa?
VastaaPoistaJuha, tuli ihan sama juttu mieleen ennen kuin luin kommenttisi. Liekö näiden kuntavaali-iltojen jälkimainingeissa... Yhdennäköisyyttä löytyy. Li on kyllä pätevä nainen, ei siinä mitään. Jotenkin tuntuu, että Ville Niinistön parasta ennen -päiväys meni jo ja sen myös jotenkin aistii. Lahjoja on, mutta olisiko paikka muualla kuin politiikassa... Olisi hauska nähdä, mitä Suomessa tapahtuisi jos vasemmisto ja vihreät olisivat johtavia puolueita. Tavoitteet ovat hyviä, mutta löytyisikö heiltä todellisia keinoja ja mitä ne olisivat. Kuntavaaleissa voi tulla vihreitten jytky, ainakin täällä etelässä, mutta mitä siitä seuraa, en osaa sanoa.
VastaaPoistaJos meillä olisi tuo punainen ja vihreä hallitus niin tässä käydyssä palautus-keskustelussa olisiko sitten niin ettei käytännössä ketään palautettaisi? Sen jälkeen meilläkö olisi eräänlainen ihmisoikeus-automaatti kaikkien muidenkin tulla. Olisimmeko sitten tyytyväisiä?
VastaaPoistaViitaten tuon edellisen ketjun puheenvuoroni pienestä kunnioituksesta puoluejohtajia kohtaan (sittenkin) niin on todettava, että voisi tällä hetkellä kuvitella äänestäväni sunnuntaina ainakin neljää eri puoluetta riippuen siitä minkä näkökulman haluaisin ottaa. Liikkuvat äänestäjät ovatkin vanhan hokeman mukaan "demokratian tae."
Helsingissä käydään kisaa pormestarin paikasta. Uskallan myöntää etten siihen Sinnemäkeä halua, mutta tuskin hänkään täyskatastrofi olisi. Maailmaa ei saa väännettyä oman ideologian tai edes ideologiamattomuuden muottiin.
Vähän niin kuin tämän aamun TRUMP.
Onko se nyt sitten iskettyään Syyriaan hyvä vai paha?
Olisi ollut paha jos "ei olisi tehty mitään" ja nyt kun jotain on tehty on "paha" tämäkin. Tuollaisessa kehässä moni keskustelu pyörii muissakin aiheissa.
Mistä ihmiset kehitämme jatkuvan tyytymättömyyden jokaiseen liikkeeseen ellei sen liikkeen suorittaja tule satavarmasti omasta porukasta?
On kai tosiaan riisuttava se maailmankuva pois että voisi nähdä maailman. Olen sen verran alussa sentään siinä että olen puoluekannaton. Silti menen tietenkin äänestämään, ja aina sunnuntaina. En ymmärrä pitkiä kiemurtelevia ennakkoäänestys-jonoja. Onko niillä kaikilla sadoilla tuhansilla sunnuntai aina muka buukattu täyteen? Mikä niillä silloin kalenterissa on? 12 tunnin brunssi ja 4 tunnin jooga?
jope
Jope, minäkin olen sunnuntaina menossa äänestämään enkä tiedä ketä. Voisin äänestää periaatteessa kaikkien muiden vakipuolueiden paitsi keskustan ja kokoomuksen ihmisiä - näitä kohtaan olen kehittänyt torjunnan. Ehkä annan äänen nimenomaan jollekin luotettavimmalta kuulostavalle yksilölle. Jospa äänestänkin jotakin feministien edustajaa tai sitten maltillista koodeetä.
PoistaMinä äänestin ensimmäisenä mahdollisena päivänä heti ovien avauduttua kätevästi kirjastokäynnin ohessa erästä vihreää naista. Hän oli seuraamassani keskustelussa pätevin ja järkevin.
PoistaLi on minusta hyvä, tomera, reipas ja selkeä.
Ja hän on kauniimpi kuin Ellen Thesleff tuossa Omakuvassa. Thesleffillä on omituisesti suu auki, onko nenä tukossa? Lin harvinaisen suloinen suu on kiinni, milloin hän ei puhu, ja silmäluomet raskaammat kuin Ellenillä.
Se on hienoa että on niin paljon mahdollisuuksia. Meillä on täällä loppujen lopuksi aika hyvin.
VastaaPoistaJoskus olen miettinyt että jos kannatan esim. voimakkaasti puoluetta Y ja toivon kovasti sen voittoa ja sen lupausten ja argumenttien toteutumista, niin voiko tästä johtaa sen että toivon kaikkien muidenkin ajattelevan ja näkevän saman, ja puolueen Y saavan näin 100 prosenttia äänistä.
Jos niin, niin minähän kannatan tosiasiallisesti yksipuoluejärjestelmää.
Jos en taas kannata tuollaista ajatuksellista totalitarismia niin eikö minun pitäisi iloita myös muiden kuin kannattamieni argumenttien ja aatteiden menestymisestä ja toteutumisesta?
Eli jos haluamme olla demokraatteja jotenkin fundamentaalisesti niin meidän kai pitäisi ottaa positiivisena vastaan erilaisia vaalituloksia ja iloita kun hallituskanta vaihtuu eikä sama meno jatku vuodesta toiseen.
Jään miettimään että mihin muka perustuisi se että juuri minä toivon ja pidän omia arvojani parhaimpina sillä tavalla että toivon että juuri niitä noudatetaan muuttumatta eikä joitakin toisia.
No, tosin globa/digitalisoituvassa maailmassa eivät vanhakantaiset arvoni juuri sijaa saakaan. Eivät ainakaan suuressa mitassa. Sipilässä ja Soinissa on ollut kyllä ripaus klassista konservativiaa, mutta ei siitä ole käytännön päätöksiksi mikään kantanut. Suuremmat voimat vie. Muutos, mikä se milloinkin on, voittaa lähes aina, eli meikäläisen asemoituminen muuttumattoman todellisuuden (niin kuin sellaista olisi!) suojeluun, paikallisuuteen ja säilyttävyyteen on kyllä varmaa asettumista häviäjien puolelle.
Oletteko tehneet koskaan niitä vaalikoneiden nelikenttiä?
Mun suuri oivallus tänä vuonna oli että vaikka se oma piste tulisikin ihan siihen keskelle ristikkoa (no, mulle ei kyllä tullut) niin sellainen ihminen voi olla aivan yhtä fanaattinen ja äärimmäinen kuin esim. ylä- tai alakulmiin sijoittuva. Ihminen voi olla fanaattisen maltillinen. Fanaaattisen väritön. Äärimmäisen joustava (vrt. natsi-Saksa).
Ja sitä paitsi se nelikenttä jo kertoo itsessään arvostuksista, eli laatijoidensa selitykset siinä vain paljastuvat siitä mitä he pitävät minäkin.
jope
Jotenkin tuohon nelikenttä-juttuuni yllä liittyy Tukholman tapahtumien herättämä argumentti (vaikkakaan ei tiedetä vielä Tukholman tekijästä):
VastaaPoistaOletteko tulleet ajatelleeksi, minä en, että näitä islamjihadistisia rasistisia terrori-iskuja on tehty eniten juuri maissa ( Ranska, Belgia, Saksa, Hollanti, Tanska, Iso-Britannia) joissa maahanmuuttoon on suhtauduttu kaikkein myönteisimmin, joissa uskonnon harjoitukseen on ollut suurin vapaus, joissa maahanmuuttajia on tuettu tulonsiirroilla eniten ja joissa maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita on ollut koko ajan määrällisesti kaikkein eniten?
Mun argumentti ei tarkoita että toisenlainen suhtautuminen olisi suositeltavaa tai että olisi nuo iskut estänyt, vaan ihmettelee enemmänkin sitä, ettei kiitollisuus ole tässä maailmassa enää antajan palkka.
jope
jope, ääri-islamisti ei tunne sellaista asiaa kuin kiitollisuus, jos kyseessä on länsi tai kristityt tai mitkä hyvänsä. nämä aivopestyt terroristit ajattelevat vain "islaminsa" levittämistä keinolla millä hyvänsä. heihin eivät sovellu normaalien ihmisten jakamat sosiaaliset koodit. verrattavissa psykopaatteihin moraaliltaan.
VastaaPoistasiis heille ei merkitse mitään maahanmuuttajien / turvapaikanhakijoiden hyväksi tehdyt toimet, koska he ovat usein sodassa omiakin uskonveljiään/-sisariaan kohtaan.
PoistaTuo on totta, juuri noin. Ja sekin on ollut jo pitkään viimeistään totta ettemme voi nukuttaa itseämme enää uneen turvalauseella: tälläkään iskulla ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa.
PoistaTotta kai on. Itsehän nämä psykot sen parhaiten tietävät ja kertovat joka käänteessä, islam niitä motivoi eivätkä ne laita liitettä -ääri oman visionsa eteen.
Samalla täytyy tietoisesti meidän ajatella että suurin osa, käytännössä kaikki muut muslimit eivät hyväksyä terrorismia, vaikka sekin on samalla harmillisesti totta, että silti huolestuttavan suuri määrä juuri noissa mainitsemissani maissa on radikalisoitumassa ja kääntynyt mm. sharian hyväksyjiksi. Sellainen on rasismia ehkä kaikkein suorimmillaan tässä ajassa aivan yhtä paljon kuin uusnatsismi. Juuri rasismina siitä pitäisikin puhua määrätietoisesti koko ajan.
Itse tunnen muslimeita ja minun on vaikea kuvitella yhtäkään heistä sharian kannattajana, edes piilosellaisena.
Olenkin heidän puolestaan aivan yhtä surullinen kuin iskujen kohteiden, en halua että joutuvat yhtään häpeämään omaa sisintään missään.
jope
Ajattelisin, että ääri-islamilaisuuden juuret ovat ennen kaikkea poliittiset + ideologiset & varmaan pitkälti myös mielenterveydelliset, ainakin yksilöllisten päätösten kohdalla: kyse ei ole normaalista uskonnonharjoituksesta vaan vallasta, kostosta ja kieroutuneesta voimaantumisesta.
VastaaPoistaSiinä olen samaa mieltä kanssasi, että varmasti tietyllä tavalla tulkittu islam antaa näille ihmisille oikeutuksen toimia niin kuin toimivat, mutta terroristien väkivallantäyteinen elämä tuskin täyttää millään tavalla maltillisemman islamin tai minkään muun uskonnon / ideologian ihanteita.
Mutta ääri-islamistien maailmankuvaan kuuluu oman asian edistäminen keinolla millä hyvänsä: valehtelemalla, tappamalla, äärimmäisellä rasismilla jne. En voi olla ajattelematta, että länsi osaltaan kiihottaa epävakaita ihmisiä muslimimaissa tällaiseen toimintaan.
On myös mahdollista, että osa ääri-islamisteista aivan aidosti uskoo toimintansa uskonnolliseen oikeutukseen, mutta näkisin, että syyt tällaiseen toimintaan kumpuavat pääosin murskatuista yhteiskunnallisista mahdollisuuksista, psykopatologiasta ja sen yksilö- ja joukkoilmiöistä.
muslimimaissa ja nyt myös yhä kiihtyvään tahtiin länsimaissa - nämä radikalisoituvat ihmiset - pääasiassa muslimit -
Poistamuodostavat todellisen uhkan, niin kuin on nyt nähty. sitä asiaa on turha kiertää. kyllähän he tekevät valtavan karhunpalveluksen kaikille ihmisille ja ennen kaikkea omilleen antamalla epäluuloille sijaa.
Marjatta. Suu on minusta auki, koska Ellen on tarkentanut mielensä johonkin. Hän KATSOO.
PoistaNiin se varmaan onkin. Kun peitän suun, näen mitä tarkoitat.
Poista(Suu on minusta myös jotenkin väärässä asennossa, vaemmalle vino. Minä nostaisin oikeaa suupieltä ja sulkisin suun. Sitten se kelpaisi minulle.)
Minäkin jäin ihmettelemään tuota Jopen kommentin loppua. Turvapaikanhakijat ovat lähinnä terroristien vastakohta, miksi siis terroristit tuntisivat kiitollisuutta näille annetusta suojelusta?
Marjatta, ei se nyt ihan niin ole, vaikka ymmärrän että kiinnitit huomion epäloogisuuteen. Ainakin kolmessa iskussa tekijänä on ollut turvapaikanhakija. Sille ei voi mitään, se on sitä todellisuutta joka ei mene toisin vaikka haluaisimme ettei niin ole.
PoistaMitä tulee uskontomotiiviin niin en minä tiedä miten me voisimme ohittaa rasistiterroristien oman todistuksen omassa asiassaan. Ja heidän huomattavasti laajemman hang-around -porukkansa.
Jos määrittelemme kaikki isisläiset ja vastaavat mielisairaiksi breivikeiksi ja psykopaateiksi on heitä sitten kymmenintuhansin. Se ei siis liene paras selitys vaikka se tarjoaa kyllä meille hieman mielenrauhaa oudossa maailmassa, kun voimme ajatella että "ne ovat sairaita."
En tiedä onko se pakotie oikea, vaikka paljon paljon vääristynyttä ja varmaan sairastunuttakin ihmisyyyttä siellä taustalla on.
Kirjoitin myös näin: "...tunnen muslimeita ja minun on vaikea kuvitella yhtäkään heistä sharian kannattajana, edes piilosellaisena. Olenkin heidän puolestaan aivan yhtä surullinen kuin iskujen kohteiden, en halua että joutuvat yhtään häpeämään omaa sisintään missään."
( Kuvan tyttö on kaunis kyllä, mutta tyttölapsi selvästi vielä. Maalarit on mun mielestä jotenkin olleet aina niitä taiteilijoita pelkimmillään ja komeimmillaan. Tossa on kynä ja pensseli, tee sillä tohon paperille kankaalle maailma, joka on n ä h t ä v i s s ä ja jotenkin maailmaa vasten myös tunnistettavissa. )
jope
Pelkäänpä, että juuri nämä turvapaikanhakijoiden sekaan soluttautuvat radikalisoituneet / jo valmiiksi terrorismiin ja ääriaineksiin sotkeutuneet ihmiset pilaavat ainakin osin todella turvaa tarvitsevien ihmisten auttamisen. Terrori kun on sitä, että kuka hyvänsä voi olla tekijä. Siitä ennakoimattomuudestahan kauhu syntyy. Ei voi olla vaikuttamatta siihen, että syynätään kaikki yhä tarkemmin ja suhtaudutaan epäluuloisesti. Ja epäluuloisesti suhtaudutaan luultavasti myös niihin, jotka jo ovat täällä.
VastaaPoistajope, on varmaan myös ideologista terroria, joka ei nouse psykopatologiasta vaan vallan tavoittelusta ja joissakin tapauksissa uskontulkinnasta eli hallitsevan islamilaisen maailman ajatuksesta. Ajattelen yhä kuitenkin, että varsinaisiin tekoihin värvätyt eivät ole ihan täysillä vaan tavalla tai toisella onnettomia ja aivopestyjä.
Thesleff on jotain 25 tuossa kuvassa.
VastaaPoistaTuo ilme on jotenkin lumoava: mitä nainen katsoo, mihin katsoja hänen lävitseen näkee. Jotain on tapahtunut, nainen näkee jonkin asian tai jonkun muun joka yllättää hänet, kasvot ovat yhä osa tätä tapahtumaa, eivät aivan tyynet itsensä. Näkeekö nainen itsensä jotenkin uudelleen, lähestyykö itseään jonain toisena vai katsooko jotain muuta?
VastaaPoistaVesa. Hyviä huomioita omakuvasta.
PoistaItse olen noista iskuista ajatellut sitä, että patologia ja identiteetti leikkaavat niin usein toisiaan, että pelkkä sattuma ei selitä sitä. Vaikka kyseessä on patologinen tapaus niin tuntuu että aina myös arabi. Jokin vihan ja kaunan patologia suhteessa länsimaiseen valkoiseen kulttuuriin.
Luen kingin palkittua trilleriä Mersumies. Se on kirjoitettu 2014. Siis ennen näitä autoiskuja. Siinä tyyppi tappaa ihmisiä ajamalla autolla väkijoukkoon.
Poista(Tai arabi oli yksikertaistus, mutta ei eurooppalainen. No tiedätte mitä tarkoitan.)
PoistaTämä vaasalaisrunoilijan:
VastaaPoista"He ovat täynnä hetkeään, hetkensä minää
sinääkö, sinää eivät nää, on vain minää"
...on kuva jota olen paljon miettinyt.
Siis se kun toinen katsoo meitä, me katsomme toisessa sekä itseämme että toisen omassakin katseessakin meitä itseämme.
Me näemme oman katseemme. Senpä vuoksi joka kerta kun joku katsoo meitä avoimin silmin silmiin ilman mitään pelejä niin se tuntuu niin hyvältä.
Suuri ilo niissä harvinaisissa hetkissä kun kaksi kohtaa ilman minkäänlaisia ehtoja olemiselle.
Mutta pääsääntöisesti silloin kun vaikka tässä tai missä muussa tahansa keskustelussa kun "asetumme toisen nahkoihin" tai olemme varmoja että tiedämme mitä toinen tarkoittaa, tuntee, sanoo niin olemme silti omissa nahoissamme ja omissa saappaissamme, emme toisen, vaikka siltä tuntuisi.
Silti empatiasta ja myötätunnosta ei pidä luopua, päinvastoin, vaikka mukaan toista myötätuntiessamme mukaan ajaa aina oma motiivimme, oma minämme.
Mulle eräs itsetuntemuksen vallankumous oli se ajatukseni lempiuhreistamme: kerro minulle keidän puolesta sinä kärsit, niin kerron sinulle millainen s i n ä olet.
Silti, tämä tärkeää, myötätunnosta, ei pidä luopua, vaan tiedostaa se. Ja tietenkin, jos vain mahdollista niin palvella, kyllä, palvella, edes joitakin harvoja toisia tässä maailmassa, vaikka kaikkea emme voi koskaan oman rajoittuneisuutemme vuoksi rakastaa ehdoitta.
Mitä tulee vielä Ellenin kuvaan niin mitä enemmän sitä katson, sitä enemmän se näyttäytyy mulle suojattoman tytön, vielä niin nuoren naisen kuvalta. Naisen magiaa en noin nuoren kasvoista löydä, näyttää enemmän söötiltä koiranpennulta. Kuvassa on hienoa hämärää kyllä.
jope
En ajattele siinä olevan naisen vaan olemisen maagisuutta. Se on kuvan tekstuurin maagisuutta.
PoistaNiin juuri, just samoin koen ja sanoin tuossa kun kirjoitin kuvan hämärästä. Mutta kyllä me useimmiten katsotaan myös kuvan kohdetta. Otan hassun esimerkin: Ruokalahden akat. Kuva tuskin on kenenkään mielestä suurten taidespekulaatioiden kohde. Mutta mystiset naiset ( ei siis tuossa Ellen) kelpaa.
PoistaYksi havainto. Onko kukaan havainnut kuten minä mielestäni olen nimenomaan naisten korostunutta kiinnostusta taiteilijoiden malleinin, kohteisiin, Edefelt, Grieg ( se kuvaa syntisestä berkiinittärestä), impressionistit, Picasson "naiset" jne. Siis tämä ajatus että taustalla on ollut taiteen muusa ja varsinin "vahvoja naisia." Vaikka muusa ajatus on mielestämme hassu klisee, sillä myydään edelleen paljon kuvataiteen liepeillä liikkuvaa fakta- ja fiktokirjallisuutta.
Itse ymmärrän sitä kyllä sitä kautta että mua kiinnostaa aina esim. suurimpien suosikkikirjailijoideni elämät. Ja erit. se maisema/paikkatieto missä ne on eläneet.
En jaksa olla vain tekstikontekstin mukana ja lukea teosta vain tekstinä. Suurimmasta osaa luetusta en kyllä lähesty niin mutta jos jonkun kokonainen tuotanto kolahtaa, niin sitten.
Strindberg-innostus oli tälle human interest tiedonkaivamiselle aikoinaan mulle kuin kultakaivos.
Edelleen mua naurattaa suomalaislukijoiden todella hatarat kliseet Augustista ja ne typerimmät hokemat.
Ihmiset, myös niputetut taiteilijat, ehtivät elämänsä aikana olla niin monta ja moneksi.
jope
Tuli tuosta jope mieleen: muusakuvissa tekstuurin näkee helpoisti miehen katseena ja naisten omakuvissa "sieltä tuntuu katsovan jokin". (Kuten ellenissä.) Mutta mehän tiedämme näistä kuvista jo liikaa, jotan vaikea sanoa varmasti mitään.
PoistaSitten tämä:
"Mulle eräs itsetuntemuksen vallankumous oli se ajatukseni lempiuhreistamme: kerro minulle keidän puolesta sinä kärsit, niin kerron sinulle millainen s i n ä olet."
Tasapuolinen kärsimys todellakin on mahdotonta. Tai sitten jonkinlaista tunnekylmyyttä. Sama koskee, kuten olet maininnut, sitä kuka meitä pistää vihaksi. Tervon vai halla-ahon roskaväki esim. Kumman käyttämänä sana ärsyttää enemmän. Minulla tietenkin halla-ahon, koska hänellä se osuu huonosti. (En käytä tässä sanaa "MIELESTÄNI osuu huonosti", koska jo teeskentelisin tasapuolista...)
Minulle äänestäminen oli nyt helppoa. Tytär on vihreiden ehdokkaana.
PoistaUskokaa tai älkää mutta päivi räsäsestä olen aina pitänyt poliitikkona vaikka äänestäminen ei ole tullut mieleen.
Minulle tuo Jopen päättely, että kaikkiin turvapaikanhakijoihin pitäisi suhtautua epäillen, koska joukossa saattaa olla pahoja, on outo.
PoistaOnhan supisuomalaisisissakin pahoja, ja heitä vain "hyysätään". Meidän talosta saatiin lopulta karkotettua tyyppi, joka eli yhteiskunnan kustannuksella vetelehtien, välitti asunnossaan varastettua tavaraa, varasti talonväeltäkin useampaan kertaan, viimeksi jo poistuttuaan autonrenkaita (teettänyt avaimia)ja hajotti asuntonsa niin, että vuokraisäntä joutuu tekemään ison remontin. Talossa vaihdamme kiireesti lukot. Jätkällä on myös useita väkivaltarikoksia. Vuokra-asuntojen omistajat vuokraavat mielellään tällaisille kaupungin eläteille, koska vuokra tulee ajallaan. Emme kuitenkaan leimaa kaikkia tuon tyypin ikäisiä ja näköisiä epätoivottaviksi henkilöiksi, vaikka jotkut joukossa ovat sellaisia.
Pitää mennä seuraavlla kerralla Helsingissä käydessä (vapun edellä) katsomaan tuo maalaus. Se kuuluu varmaan pysyväiskokoelmiin. Jospa minäkin löydän siitä sitten enemmän.
Katselin googlen kuvahaulla Thesleffin kuvia. Löysin todella kauniin valokuvan, jossa on raukeat luomet ja erään kauniin maaalauksen. Minusta tässä Juhan taltioimassa kuvassa suun asento ja aukinaisuus tekee Thesleffistä hölmön (ANTEEKSI, te jotka näette enemmän!). Kerron sitten, mikä oli vaikutus, kun näen itse taulun. Voi olla, että häikäistyn.
Nyt lähden runotilaisuuteen "Kunnia-arvoisia naishenkiklöitä", jossa naiset lausuvat suomalaisten naisrunoilijoitten runoja. Sitten vähän shoppailemaan ystävän kanssa. U. on valokuvaseuran metsäkuvausretkellä. Aurinkoinen paistaa.
Mukavaa viikonloppua!
Tuo hölmöys osuu koska se tekee siitä juuri hetkessä elävän! Olemme hölmön näköisiä välillä jos havainnoisimme itseämme. Minusta tuo kuva on tärkeä juuri tuon vuoksi. Odotamme muotokuvilta vaistomaisesti jotankin harkittua elämån tuntua, ylevyyttä. Tässä tuo hölmöys on jotain todella kiinnostavaa. Kiitos marjatta! En olisi tätäkään tullut ajatelleeksi. (Siitä on vuosia kun näin tämän. Ehkä ripustus on muuttunut sen jälkeen.)
PoistaEsimerkiksi schjerfbeckin omakuvia pidän teennäisinä. Jotenkin liian tietoisesti kuolemalla flirttaavina. En usko niihin. Niissä on jotain postikorttimaista. Sen asetelmista pidän.
PoistaJoo, on tietenkin suhtauduttava turvapaikanhakijoihin mahdollisimman neutraalisti. Samoin kuin suomalaisiin. Monia ajatuksia pyrkii pinnalle mutta ne pitää tiedostaa.
PoistaOnkohan tuolle asukkaallenne tehty minkäänlaista asumisen suunnitelmaa? Kuulostaa hankalalta asiakkaaltani. Itse en vuokraisi vain siksi, että vuokra tulee varmasti. Muut ongelmat olisivat oleellisempia, kuten tuostakin näkyy.
Marjatta hyvä,kulta, ystävä.
VastaaPoistaEi mennä tuohon, siis siihen mitä lukee toisen tekstistä. Minä en missään sanonut että turvapaikanhakijoihin pitäisi suhtautua epäillen tai että heitä tai ketään hyysätään. Missään sellaista kohtaa ei ollut. Sanoin vain että harmillinen tosiasia on, halusimme niin olevan tai emme haluaisi, että iskujen tekijöissä on ollut turvapaikanhakijoita. Mitään toimimtaehdotuksia en antanut. Päinvastoin, totesin asian vain alistuneesti, ehkä jopa surullisesti.
Eli että älä lue minua toisin kuin kirjoitan:):):)
Muutenhan ei mikään keskustelu voi onnistua.
Aurinkoista ja hyvää vl Kouvolaan ja kaikkialle.
jope
Hittolainen Jope, etpä sanonutkaan. Yhdistin mielessäni johonkin aiempaan keskusteluun. Olen pahoillani.
PoistaOnnea Juha tyttärellesi vaaleihin minunkin psta! Kerro sitten miten kävi.
VastaaPoistaHienoa että nuoret lähtee politiikkaan. Ja hienoa että menevät moniin eri puolueisiin eikä vain aallonharjapuolueisiin kuten esim. 70-luvulla korostui.
Jokaisen puolueen nuoriso-osasto on lupaus merkityksellisuuden jatkumosta.
Itse olen sellainen poliittinen eläin että voin, jos on ihan pakko äänestää taktisesti vaikka arvojeni vastaisesti. Tai mitä ne arvot mistä aina paljon puhutaan sitten on...mitä enemmän ajattelen niitä, sitä enemmän mun on pakko kyseenalaistaa niiitä samalla. Sekään että olen kristitty ei tarjoa varmaa yhtä samaa arvopohjaa. Ei todellakaan. Käri Mäkisen kristillisen arvopohjan tulkinnat, eli se loputon joustavuus muuttuvassa maailmassa, on musta kauempana kuin vaikka jonkin ateistin joka on samalla humanistisen ja klassisen tradition ihmisiä. No, mikä se "klassinen traditio" sitten on.....??
Niinpä niin.
Mennään huomenna äänestyspaikalle koko pieni perhe yhdessä (niin todella aina) aamusella ja matkalla vaimon kanssa mietitään yhdessä mille ääni menee tällä kertaa. Kumpikin äänestää mitä äänestää, mutta vaalisalaisuus ei ole meille tabu. Se on tyttäreni demokratiakasvatusta musta parhaimmillaan. Vaalikoneetkin on tehty yhdessä ja naurettu niiden parissa paljon. Itse päädyin nelikentän erääseen kulmaan ja tajusin, kuten jo tuolla aiemmin kerroin, että "äärimmäistä" voi yhtä hyvin tai enemmänkin olla siinä ristikon keskellä, missä kaikki käy.
(Marjatta, kiitti, näitähän sattuu, ok )
jope
Jännittää tyttären puolesta, mutta intoa ja aitoa ajattelua löytyy. Ja jaksaa opiskella kyllä lisää, sitä en epäile. Mutta on myös realisti ensikertalaisena. Kokee kuitenkin tämän jo tärkeänä kokemuksena kasvussaan. Ja piti tärkeänä sitä, että sai yhden opiskelijan muuttamaan mieltään äänestämättömyydestä kun oli keskustellut tyttären kanssa. Pohdimme tytön kanssa että politiikka on myös jollain tavoin pedagogiikkaa, maailman edustamista ja avaamista nuorille äänestäjille ja siinä on suuri vastuu että on juuri itsensä kokoinen, tietoinen suhteellisuudestaan.
PoistaKoska en jaksa enää noita taas kärjistyviä hahmoja enkä halua enää niitä tänne, poistin kommentteja, jotka limittyvät niihin. Myös omani.
PoistaHuomenta. Koska mun ajattelusta on joskus ollut polemiikkia vaikka sitten on todettukin jälkikäteen, että maltilla, kukin omallaan, on menty, mun on tähän todettava, oman maineeni psta, että tällä(kään) kertaa tämä Juhan poisto-operaatio ei liity minun, siis jopen, kommentointiin.
VastaaPoistaSanon tämän väärinkäsitysten välttämiseksi, siltä varalta jos joku, esim. meri tai Vesa, ei eilistä ketjua lukenut.
Toivon että Juha vahvistaisit tämän myös.
Pian äänestämään ja kävelylle. Tai toisinpäin, jos ehdokas ei heti tule mieleen. Olen minäkin sananmukaisesti liikkuva äänestäjä.
jope
JOPE. OLE HUOLETI! SINUUN TÄMÄ EI LIITY MITENKÄÄN!!! SINÄ OLET JOPE, ET HAHMO.
PoistaJuhan tyttärelle onnea ja kaikkea parasta poliittisiin kuvioihin! Hieno teko lähteä ottamaan vastuuta yhteisistä asioista.
VastaaPoistajuha. liian monissa kommenttilaatikoissa eletään kärhämästä ja anonyymistä eripurasta. tulee mieleen suuri inhokkini i-i, jolle eräs parnasson kriitikko koetti muinoin osoittaa millaisia rakenteita kyseisen bloggaajan passiivis-aggressiivisilla mielensäpahoitusmetodeilla tosiasiassa ylläpidetään, ja miksi sellainen on vahingollista.
VastaaPoistaon aina hyvä löytää hahmoja ja puheenvuoroja, jotka rakentavat ymmärrystä, eivät sekasortoa ja eripuraa. tai keskustelijoita, jotka tunnistavat ja tunnustavat oman näkökulmansa puutteet, mutta uskaltautuvat tuomaan uusia avauksia esiin. ihmisiä, jotka jaksavat kunnioittaa toisia oman uhonsa lomassa.
välillä on kyllä usko mennä. tai niin kuin martti luther sanoisi, jos eläisi: on turhauttavaa istuttaa puita, joiden varjoon pääsee vilvoittelemaan vasta vuosien päästä, jos ollenkaan.
ps. itsehän en äänestä, mutta silloin kun olen niin tehnyt, on aina ollut kyse fiiliksestä. vihreistä tulee sellainen olo, että oikeaan suuntaan mennään ja eteenpäin katsotaan. tyttäresi sivuja luin ja tuli sellainen olo, että tuossapa vasta onkin muija joka katsoo eteenpäin – oikeudentunnolleen uskollisena, itsekunnioitustaan menettämättä.
meri
"on aina hyvä löytää hahmoja ja puheenvuoroja, jotka rakentavat ymmärrystä, eivät sekasortoa ja eripuraa. tai keskustelijoita, jotka tunnistavat ja tunnustavat oman näkökulmansa puutteet, mutta uskaltautuvat tuomaan uusia avauksia esiin. ihmisiä, jotka jaksavat kunnioittaa toisia oman uhonsa lomassa. "
PoistaTässä sun kommentissa meri oli hyvin aidosti rakentavaa tuo jälkiosa varsinkin, koska miten se onkin niin että me kaikki koemme olevamme niitä maltillisia, ei-uhoajia ja rakentavasti keskustelevia ja niiden toisten olevan juuri niitä toisenlaisia.
Itse kirjoitin juuri tästä tuolla aiemmin:
"Joskus olen miettinyt että jos kannatan esim. voimakkaasti puoluetta Y ja toivon kovasti sen voittoa ja sen lupausten ja argumenttien toteutumista, niin voiko tästä johtaa sen että toivon kaikkien muidenkin ajattelevan ja näkevän saman, ja puolueen Y saavan näin 100 prosenttia äänistä. Jos niin, niin minähän kannatan tosiasiallisesti yksipuoluejärjestelmää. Jos en taas kannata tuollaista ajatuksellista totalitarismia niin eikö minun pitäisi iloita myös muiden kuin kannattamieni argumenttien ja aatteiden menestymisestä ja toteutumisesta? "
Lupaankin siis tänä iltana ottaa vaalituloksen vastaan sellaisena kuin se tulee, mitään puoluetta tai puolueita sen enempää vääriksi voittajiksi julistamatta.
Antaa maailman tapahtua.
Tosin mulle normaalia fiilistä ei kyllä nyt juuri ole eikä intohimoa kenenkään puolesta tai ketään vastaan, erityisesti. En tiedä miksi.
jope
Minäkin kävin tutkimassa Alicen ajatuksia. Toivon, että hän tulee valituksi. Jännittävä vaali-ilta teillä Juha. Peukkuja!
PoistaJope ja meri puhutte viisaasti.
Se hahmoilujuttu meni yli, me täällä "sisäpiirissä" ymmärsimme, enkä minä loukkaantunut mitenkään vastustettuna olemisesta, mutta blogi on julkinen paikka, joten joskus joutuu poistamaan kommentteja. Itse poistin kerran pari, joissa nälvittiin kirjailijaa, joka oli ollut itsekin aiemmin mukana pitkässä keskusteluketjussa.
Vielä tuohon pakolaisasiaan. Olen päätynyt sellaiseen päätelmään, että kiistaa aiheuttaa usein se, että joidenkin mielestä pakolaisuus on henkilön ominaisuus eikä elämäntilanne. He eivät voi silloin mitenkään uskoa, että turvapaikkaa hakevissa on huippukirurgeja, kirjailijoita ja muita entisessä elämäntilanteessaan arvostettuja ihmisiä, kaikki ovat roskaporukkaa.
Se siitä.
Voi meri, mene äänestämään, vielä ehdit. Voi myös ajatella, että äänestää joitakin vastaan, niin että kiikkulaudan hyvä puoli nousisi.
meri, sulla on hieno fantasiamaailma Le Havresta blogissasi. Mulla on ihan samanlainen ollut vuosikymmeniä. Sen on kuvittanut Vittorio de Sica ja se sijaitsee Milanon liepeillä.
Poistajope
jope ja marjatta, te muruset
VastaaPoistatäällä sen huomaa, että ihmisellä vaan tuntuu olevan taipumus perustaa porukoita, joissa hän viihtyy ja jonka sisällä hänellä on turvallinen olla, vaikka paljastaisi mitkä henkilökohtaiset puolet itsestään.
olen äänestänyt erinäisissä vaaleissa vain kahta eri puoluetta, vasemmistoa ja vihreitä. syyt moisiin valintoihin liittyvät kapinalliseen luonteeseeni ja siihen pieneen toivonkipinään, että näiden puolueiden poliitikot eivät halua maksimoida valtaansa.
olen toivonut, että vallanhimo ei jäisi oikeudenmukaisuuden tavoittelun varjoon. olen halunnut uskoa siihen, että äänioikeus takaisi osallisuuden suhteessa valtioon. mutta täytyy sanoa, että se usko on minulta nyt lopullisesti mennyttä.
en aio vilkaistakaan vaalituloksia, sillä tiedän kokemuksesta, miten jokaikinen poliitikko ja puolue tuijottaa vain omia hypoteettisia menestyslukujaan.
en siis äänestä, mutta olen löytänyt muita keinoja vaikuttaa. esimerkiksi tänään teemalta tullut pilapiirtäjät demokratian etulinjassa -dokumentti antaa hyviä työkaluja, vaikka ei pilapiirtäjäksi aikoisikaan. ylipäätään ihmisen pitää muokata tyhmää järjestelmää omien armolahjojensa mukaan.
feminismi on tullut elämääni vasta hirveän myöhään. olen siinä mielessä hyväosainen ja hyväpullainen, että miehet ovat aina kohdelleet minua ihanasti. vasta tällaisena myöhäisherännäisenä olen ruvennut näkemään niitä kategorisia piirteitä, joita jotkut porukat liittävät naisiin.
juuri tuommoisten ilmiöiden takia minä, joka en ennen jaksanut kauheasti sukupuolikysymyksistä välittää, olen nykyään tunnustanut ja tunnistanut tarpeen feminismille.
meri
Vien terveiset tyttärelle. (Tuntuu yhtä hyvältä kuin kehuisitte minua:0)
PoistaPakolaisuus ominaisuutena eikä elämäntilanteena... just niin.
PoistaMitä enemmän voimme havainnoida olemista olemuksen sijaan, sen parempi. Tosin nehän nenevät sekaisin välttämättä ja etiikka onkin juuri niiden erottamista. Olemusajattelun houkuttavuus on julmuuden ja alistamisen ytimessä.
Tuo vapaa lainaus oli siis Marjatalta...
PoistaOi niitä aikoja kun vasemmiston ja vihreiden äänestäminen olikin kapinallista!
VastaaPoistaNythän se on juurikin se oikea ja "reipas" teko josta kiitetään: well done, good boy!
Toki yksilöillä voi olla poweria oli puolue mikä tahansa.
Muistan kun juuri elokuvat teki musta 17-vuotiaana vasemmistolaisen, mm juuri tuo Milanon ihme ja Polkupyörävaras. Työväenkoti ei sitä tehnyt. Mutta kulttuuri-ihmisten (ansa?) veti paremmin.
No, elokuvat jäi syvälle sydämeen, ja pienten ihmisten puolustaminen, mutta en kestänyt kuin kaksikymmentä vuotta sitä tietoa että olen oikeiden puolella.
Nyt on vain yritettävä luottaa niin monien ja erilaisten ihmisten omatuntoon kuin mahdollista.
Ihmisissä on kaikkea niin moneksi.
Toivoakseni ketään ei voi määritellä vain poliittisen suuntauksen vuoksi. Toivottavasti kukaan ei suostu niin ohueksi.
jope
marjatta. kirjoitit: "enkä minä loukkaantunut mitenkään vastustettuna olemisesta."
Poistaminä olen niin heiveröisellä itsetunnolla varustettu, että loukkaannuin. jiin hahmot tanssahtelivat henkilökohtaisuuden rajalla ja henkivät melkoista aggressiota. pepusta tuommoinen riman alle meneminen.
silti on huono olo tapahtuneesta. mietin sitä lammasjuttua, jossa hyvälle paimenelle se yksi lammas ei ole ensi sijassa eksynyt. ulkopuolinen. harhautunut. eksynyt lammas on hänelle ensi sijassa oma. rakas. siksi paimen lähtee huhuilemaan sitä ja etsii taatusti niin kauan, että se löytyy.
meri
Meri, tuo mietteesi on hieno. Omista lapsista joskus se vaikein, tuhlaajapoika, on rakkain. Vaivannäkö synnyttää rakkautta.
PoistaMinä en loukkaannu J---:n puheista. koska tiedän taustan. Luulen, että meissä kaikissa on ainesta kaikkeen, siksi ymmärrän sopivaisuuden rajan yli menevän riehaantumisenkin.
Ei se ollut J---:llä henkikökohtaista, vaan oman pettyneen minän ja sen hahmojen synnyttämää kuvaa.
Parhaimmillaan J---:llä on ilkikurista, poikamaisen leikkisää ja sytyttävää huuumoria.
Loukattuna oleminen (mitä en siis nyt ole, enkä paljon muulloinkaan) on aina helpompaa kuin loukkaajana oleminen.
Minua kaivertaa ja huolestuttaa se, että eräs bloggari vihastui minuun näemmä ikiajoiksi. Hän kirjoittaa lähes joka postauksen kuin vereslihalla, jännityksessä, uskallanko, voinko, vaikka kyse ei ole minun mielestäni mistään erikoisesta, ja kyseinen henkilö kirjoittaa pseudonimellä, vain etunimensä paljastaen. Hänen tyylinsä on myös tulkittavissa vitsailuksi. Koska herkkyys on niin paljaana, aivan tyrkyllä, niin menin kerran kommentoimaan, että kaikki ne huutavat nyt erityisherkkyyttä, mutta ovatko ne herkkyyttä nähneetkään. Tarkoitukseni oli siis vain kehua sitä, mikä kirjoituksissa on päällimmäisenä. Molemmat olemme kiinnostuneita mielenterveysasioista. No, siitä alkoi aina uudelleen ponnahtava syyttely, että olen sorkkinut tämän bloggarin minää ja vinoilu, olen liian ystävällinen(?).
Eräs toinen erityisherkäksi tunnustautunut alkoi vastailla minulle töksösti ja myös pilkallisesti, koska minä en kuulu joukkoon. Olin puuttunut siihen, että tämä diagnoosi nousi muoti-ilmiöksi, enkä ollenkaan kieltänyt herkkyyttä, vaan korostin sitä, että sitä on lähes kaikissa meissä.
No, hyvä ystävä lohdutti minua todeten, että itsensä diagnosoineet HSP-ihmiset ovat erityisveemäisiä. En ajattele niin (liian ystävällinen!), mutta silti syytettynä oleminen rassaa.
Loukattuna voisi olla kivaakin. Pitäisi mykkäkoulua ja kokisi oikeutetuksi syytellä ja sivallella loukkaajaansa aina uudestaan.
Jopelle vielä, ihmisen määrittely poliittisen suuntauksen perusteella on varmaan todella mennyttä aikaa.
Ennen sitä oli. Minä rikoin sitä aina tarkoituksella monin tavoin esim ystävien valinnassa, kiinnostuksissa jne.
En tuntenut tarvetta kuulua mihinkään meikäläisiin tai heikäläisiin. Mies oli vasemmistoliiton edustajana kaupunginvaltuustossa ja -hallituksessa, ja minä en osallistunut mihinkään paitsi rantailtaan, koska siellä oli Claes Andersson, hän siksi että oli silloin kamarimusiikkifestareilla Kuhmossa.
En tiedä, toistinko tuon lauseen nyt edes oikein, siis sen millä loukkasin, sen sisältö oli, että toiset puhuvat suuresti herkkyydestä ja toiset ovat muuten vaan oikeasti herkkiä. Tätähän oli ja on. Silloin tämä diagnoosi ja sen keksisjä olivat naistenlehtien ja keskusteluohjelmien suosikkiaihe ja monet julkisuuden naiset olivat esillä ns. erityisherkkinä.
PoistaNäemmä asia piinaa minua, kun piti tulla vielä tänne uudestaan selvittämään.
marjatta
Poistaitse asiassa kävin viime vuonna lukemassa tuon keskustelun, koska hsp-puhe kiinnosti. tuo t:n harrastama fleimaaminenhan fragmentoi keskustelun aiva sietämättömäksi vastakkainasetteluiksi ja kärjistyksiksi. ei sitä olisi pelastanut yksikään ylöspäin nostettu peukalo tai pirteä keltainen hymiöi.
plussaa oli se, että vastailit t:n kommentteihin mielestäni huolellisesti ja kärsivällisesti silloinkin, kun ei olisi huvittanut. olet keskustelijana empaattinen ja ystävällinen. minä en olisi jaksanut, mutta olenkin paljon yrmympi kuin sinä.
sain kerran kommentin new agea harrastavalta mieheltä, joka kauhisteli feministisiä linjauksiani. en jaksanut olla kilttinä ja annoin palaa: kun kritisoi jotain aatetta, kannattaa ottaa selvää, mitä se pitää sisällään. minäkin olen tehnyt niin niin new agen kanssa, tee sinä sama feminismille. ensimmäinen näistä on pseudotieteellistä paskaa, jälkimmäinen ei.
toinen kommentoija oli vihainen siitä, että minulla on mielipide vapaamuurareista, vaikka en ole koskaan ollut heidän kokouksissaan. no, minulla on mielipide myös abortista ja kuolemantuomiosta, vaikka en ole ollut suorittavana osapuolena tai vastaanottajana kummassakaan.
tuo uhrin osa on mielenkiintoinen, samoin se, mitä ns. uhriutuminen pitää sisällään. en muista että omassa nuoruudessa uhrin rooliin olisi ollut niin paljon tunkua kuin nyt. päähänpotkittuihin rassukoihin törmäsi lähinnä karpon ohjelmissa, ja he olivat uhreja ihan syystä.
meri
Välitin tyttärelle kannustukset. Oli luonnollisesti tyytyväinen. Ei valittu mutta sai yli puolet enemmän ääniä kuin odotti. Jatkaa kuitenkin tällä tiellä. Ja kyllä ne hänenkin äänensä Vihreitten menestystä avittivat. Kiitos kannustuksesta.
PoistaOlin vaalivalvojaisissa ja kyllä poliittinen vahingonilo on jotenkin hellyttävää.
Kiitos merille! Vapauttavaa puhetta, jolla on minulle suuri merkitys.
VastaaPoistaJuha, tyttäresi menestyi ensikertalaiseksi ja näin nuoreksi todella hyvin.
Vihreitten menestykseen vaikutti heidän positiivisuutensa, eteenpäin katsominen ja koulutusasioihin keskittyminen. Meillä Kouvolassa vihreiden nousu oli peräti 6,8%, neljä paikkaa lisää ja perussuomalaisilla väheni kuudella paikalla.
Mä en tuntenut ihmeempää vahingon- enkä muutakaan erityisempää iloa näistä vaaleista mutta en kyllä murhettakaan.
VastaaPoistaLaskin että Ville Niinistö sanoi vaali-illan aikana noin kymmenen kertaa "koulutuksellinen tasa-arvo." Hyvä resepti siis ja varmasti ihan aidosti totta. Kun yhdistetään kaikkia kansalaisryhmiä yhteen liittävä ykkösarvo "koulutus" ja siihen lisätään ripaus yleistä light-idealismia sanalla "tasa-arvo" niin kaikkea hyvää edistävän yleispuolueen pinta on hyvin silattu.
Yritän edellisestä kulmasta huolimatta jatkaa sillä ajatuksella että kunnioitan kaikkia puolueita niiden omalla tontilla ja omissa motiiveissaan. Demokratia on mahdollista vain moniäänisessä puoluekentässä ja toivon ettei mitään ruotsalaismallista blokki-politiikkaa aleta meillä koskaan harjoittaa, vaikka siihenkin innokkuutta joissakin on. Siitähän se vasta hyvää seuraa: me ei kuunnella teitä ja olla teidän kanssa missään tekemisissä.
Suomi on sen sijaan ollut ihmeellinen maa historiallisestikin. Sisällisodan hävinnyt osapuoli otettiin vain joitakin vuosia tuon murhenäytelmän jälkeen hallituspuolueeksi. Ei ole ollut tai olisi ollut mahdollista missään muualla. Asia on monessa suunnassa pitkin maailmaa ihmetelty. Hassua että 1920-luku ja sisällissodan jälkeinen aika antaa meille esimerkin täysin erilaisten ja valllan kannalta hyvinkin radikaalien näkemysten integroimisesta tänne 2000-luvulle saakka, aikaan jota pidämme jotenkin inihimillisempänä aikana itsestäänselvästi, ja siis tässä väärin perustein. Nykyfanatismi on sanoissa. Ja myös kaiken maailman boikottilistoissa. Irtisanoutumisissa.
Vihreät on täällä Helsingissä ollut faktisesti valtapuolue numero yksi. HS tutki asian. Vihreiden aloitteista on suurin osa mennyt läpi, koska se kykenee joustavasti tekemään yhteistyötä sekä oikeiston että vasemmiston kanssa. Tämän vuoksi en koskaan käytäkään termiä punavihreät, koska täällä vihreät toimii yhtä paljon kokoomuksen kanssa. No, juuri nyt ei politiikka tunnu henkilökohtaisesti kovin tärkeältä eikä minkään puolueen asema, voitto tai menetys kovin tärkeältä. Mutta näitä nuoria noihin hommiin lähteviä arvostan. Mitä enemmin ja mitä enemmin eri tavalla ajattelevia, sitä parempi meille, yksi idea on vain yksi idea, sata ideaa on jo jotain enemmän.
jope
Minusta vihreiden esiinnousu on hieno asia. Olen itsekin äänestänyt heitä useaan otteeseen, joskaan en tällä kertaa, vaikka pitkään harkitsin.
VastaaPoistaEilen illalla uutisissa Vesa Kallionpää kiteytti osuvasti vihreiden populistisen logiikan: vastustetaan kaikkea ikävää, kannatetaan kaikkea kivaa. Juuri tämän luultavasti katteettoman retoriikan vuoksi minulta meni usko Ville Niinistöön - en kuullut hänen suustaan kuin räksytystä ja unelmia. Li Andersson oli huomattavasti vakuuttavampi. Se etten kuullut realistisia / uskottavia vaihtoehtoja oli lamaannuttavinta.
Samalla toivon sydämestäni, että vihreät saisivat käännettyä politiikkaa inhimillisempään suuntaan ja että tulisi vihreä jytky eikä suutari niin kuin perussuomalaisilla. PS:n tappio oli odotettavissa, ja hyvä niin. Mutta ilman konkreettista tekemistä vihreitten voitto on vain seuraava protestimarssi persujen tapaan, olkoonkin että positiivinen protesti. Suuri toiveeni on, että siitä myös seuraa jotain, että vihreät keksivät tahollaan kehittäviä ratkaisuja ja saavat muutkin niihin mukaan, jolloin nämä ajatukseni osoittautuvat ennenaikaisiksi. Sinänsä on hyvä jo se, että jotkut pitävät mielialaa ja uskoa tulevaisuuteen yllä, mutta minuun se ei purrut tällä kertaa.
politiikan seuraamisessa luultavasti se kaikkein vaikein juttu on kokonaiskuvan hahmottaminen ja mutujen siilaaminen pois omista näkemyksistä. monet eivät tuota viimeistä edes yritä ja se ottaa joskus suoraan sanoen päähän.
VastaaPoistaminä tykkään villestä ihan hirveästi. syy on yksinkertainen: sama vene, yhteinen hiili. ville oli muuten ensimmäinen suomalainen mieskansanedustaja joka jäi vanhempainvapaalle – reiluksi neljäksi kuukaudeksi. toinen oli jani toivola kolmisen vuotta sitten. kumpikin tajusi sen oleellisen: kansanedustajan työ on tärkeää, mutta niin on isänä oleminenkin.
meri
Neljä kuukautta kotona on hyvää konkretiaa, siitä pojot Villelle!
VastaaPoistaMinä en ole kovin paljon seurannut Ville Niinistöä.
VastaaPoistaHyvä, että koulutukselliseen tasa-arvoon kiinnitetään huomiota ja kouluihin ylipäänsä. Seurataan, mitä tapahtuu. Hyvien Pisa-tulosten jälkeen peruskoulua alettiin kurjistaa. Meneillään olevassa koulujen digiloikassa on mielestäni huolestuttavia piirteitä. Mennään metodi edellä vailla sisältöä.
Täällä omalla paikkakunnalla toivon vihreiden ja kaikkien uusien edustajien tuovan raikasta tuulta kyläpäälliköitten seisahtuneeseen ja poteroissaan riitelevään tyyliin. Kaupunki koottiin jo 2009 itseriittoisista pikkukaupungeista ja kylistä, joista tuli uuden Suur-Kouvolan kaupunginosia, mutta vanhat paikallispoliitikot eivät ole millään vieläkään ymmärtäneet yhden Kouvolan ideaa.
Aioin ensin äänestää vasemmistoliittolaista ulkomaalaistaustaista miestä, koska seurasin vielä työssä ollessani hänen vastuullista tyyliään vanhempana, mutta sitten satuin seuraamaan naisehdokkaiden paneelia ja löysin oman ehdokkaani. Olisin voinut äänestää ketä tahansa noista naisista. Keskustelu oli sivistynyttä, kohteliasta ja yhteen hiileen puhaltavaa ja varsinkin vasemmistoliiton ja vihreiden edustajat tuntuivat osaavan yhteistyön.
Kuntaliitoksen syntyessä oli muuten hurjaa seurata, miten entiset kuntajohtajat saivat valtavat palkankorotukset ja heille räätälöidyn "suojatyöpaikan" moneksi vuodeksi. Kuusi kuntajohtajaa yhden kaupungin johdossa ja muut virkamiehet päälle. Siinä rahaa meni rutkasti hukkaan.
On hyvä, että huomataan, että kansanedustajan työ on työ siinä missä muutkin, ja siitä voi - pitää - jäädä äitiys- ja isyyslomalle, kuten muistakin töistä. Monet kansanedustajanaisetkaan eivät ole malttaneet pitää äitiyslomaa.
Meille tulee parin tunnin päästä ensimmäiset pääsiäisvieraat, isä ja pojat Turusta. Tuusulan poppoo tulee perään ja Kouvolan perhe on mukana myös. Kymmenen rakasta pääsiäisen vietossa.
Siksipä toivotankin jo nyt hyvät pääsiäiset teille!
Vesa, sinullakin on kolme lasta. Tulevaisuudessa saat suurperheen. Mottoni on: hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Marjatta, sitä suurperhettä odotellessa:)
PoistaMinä olen jotenkin huono ajattelemaan tulevaisuutta, en tiedä mikä siinä on. Naiset osaavat senkin varmasti paremmin. Olisipa niin, että tämä on sitten sitä hetkessä elämistä, ehkä se onkin, koska minua myös ärsyttää suunnattomasti esimerkiksi ajatus siitä, että pitäisi edetä uralla tai olla jotain (esimerkiksi professori tms.). Kirjoittaa kyllä tahdon. Mielessäni on nytkin pari uutta kirjaa ja odotan, että pääsen niitä jossakin vaiheessa naputtelemaan. Hyvää pääsiäistä sinulle ja perheellesi!
Vesa, kiitos! Nyt on sosiaalinen meno ohi, ja totesimme mieheni kanssa tyytyväisinä, että kaikki meni hyvin. Veljekset tapasivat meillä toisiaan perheineen, oli lämmin meininki, tarpeeksi ohjelmaa eri-ikäisille ja laittamani ruokakin onnistui. Ei tällaista osaa suunnitella etukäteen, eikä tarvitsekaan, mutta sitten kun on tilanne päällä, niin tarvitsee enemmän organisointitaitoja kuin koskaan.
PoistaEn minäkään halunnut edetä uralla, opettajalla se olisi rehtoriksi. Se mitä tein riitti.
Mahtavaa, että suunnittelet uusia kirjoja!