Jos kestää Jarrettin ääntelyä hänen soittaessaan sooloja tai pianon ollessa etualalla, tätä voi sanoa täydelliseksi jazz-levyksi. Kuuntelin taas pitkästä aikaa. Trio tunnetaan myös nimellä
Standards-trio, mutta tämä levy ei sisällä tunnettuja klassikkoja. Kappaleet ovat Jarrettin nimiin pistettyjä timanttisia improvisaatioita. Esteettisen laadukkuuden voisi ajatella olevan eräänlaista pyrkimysten ja välineen vastaavuutta.
Changes kuulostaa siltä. Tuntuu kuin jokin luonnonlaki olisi pistänyt asioita tähän järjestykseen. Taidon ja taiteen raja katoaa. Tämä on kaunista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti